Parfyymit: 10 erikoista tai etovaa hajuvesien ainesosaa

Pystyt varmasti kuvittelemaan ja kuvailemaan useammankin parfyymin tuoksun ja tunnistat suosikkisi. Oletko kuitenkaan koskaan pohtinut, mistä parfyymi koostuu ja minkälaisia hajuvesien ainesosat ovat?

Ihmiset ovat käyttäneet hajusteita kymmenien tuhansien vuosien ajan ja pitkään kaikki hajuvesien ainesosat olivat peräisin luonnosta; eläimistä ja kasveista. Mutta jo useamman vuosikymmenen ajan suurin osa hajuvesivalmistajista on käyttänyt pääasiassa synteettisiä kemikaaleja, jotka matkivat luonnollisia hajuja tai ovat täysin uudenlaisia tuoksuja.

Synteettisten aineiden ”vallankumous” ei kuitenkaan ole sysännyt luonnon raaka-aineita kokonaan sivuun, sillä tuoksun vahvistamiseksi mukaan lisätään monesti hieman luonnollisia öljyjä, jotka hienosäätävät tuoksut kohdilleen. Monet näistä laboratoriossa valmistetuista sekä luonnollista alkuperää olevista raaka-aineista ovat hyvin erikoisia, osa suoraan sanottuna kuvottavia. Vaikka niiden hajut saattavat yksinään olla etovia, voivat ne laimennettuina ja yhdisteltyinä muihin aineisiin olla mitä ihastuttavimpia kukkaistuoksuja. Mitä olisikaan luksusparfyymi ilman muutamaa tippaa ulosteen hajua!?

Tässä siis erikoisimmat hajuvesien ainesosat, löytyyköhän sinun iholtasi tänään jotain näistä?

Ambra

Kuva: Peter Kaminski | CC BY 2.0 | Kuvaa rajattu

Maailman kallein hajuvesien ainesosa on ambra. Se on peräisin kaskelotin ruoansulatuselimistöstä, ja joidenkin tutkijoiden mukaan kyse on oksennuksesta ja toiset liputtavat vaihtoehtoisen ulostuloaukon puolesta. Valaan sisällä oleva tuore ambra, jonka kanssa joutuu tekemisiin, jos sattuu suolistamaan kuolleen kaskelotin, on äärimmäisen ikävän hajuista tavaraa. Parfyymeissa käytetty ambra sen sijaan tuoksuu pehmeän kukkaiselta, kunhan se on ensin lillunut vuosikausia meressä kaukana valaan sisälmyksistä. 

Ambraa syntyy kaskelotin suolistossa, kun sen ravinnoksi käyttämien mustekalojen vahva ja terävä kitiinileuka tarraa suolen seinämään ja sen ympärille alkaa muodostumaan tahmeaa ainetta. Ambran arvellaan suojelevan kaskelotin suolistoa haavoilta.

Ambraa on käytetty aikoinaan lähes poikkeuksetta kaikkien hajuvesien ainesosana; ei vain tuoksunsa vuoksi vaan enemmänkin lisäaineena, koska hyvin pieni määrä lisää huomattavasti parfyymin kestoa iholla. Nykyisin ambra on pitkälti korvattu synteettisillä aineilla, mutta ei sen takia, että kaskelotti on uhanalainen. Tällä listalla tutustutaan myöhemmin hajusteisiin, joiden eristäminen vaatii eläimen tappamista, mutta valaan elämään ambran kerääminen ei vaikuta mitenkään.

Syy vaihtoehtoisiin aineisiin on ambran erittäin korkea hinta: laadusta riippuen sen kilohinta voi nousta jopa satoihin tuhansiin euroihin. Arvokasta valaan suolistoeritteestä tekee se, että sitä ei niin vain keräillä meristä, vaan hajuvesivalmistajien käyttämää, koostumukseltaan kynttilävahaa muistuttavaa ambraa löydetään sattumalta rannoille huuhtoutuneena.

Miten ambra liittyy punahiuksisuuteen? Lue tästä:
Punahiuksisten päivä: 10 mielenkiintoista faktaa punapäistä

Tiolit

Kuva: Ryan Hodnett | CC BY-SA 4.0 | Kuvaa rajattu

Moni lukijoista on varmaan kuullut merkaptaaneista. Se on vanhentunut nimitys tioleille, jotka ovat eräitä pahimmalta haisevia yhdisteitä, joita tunnetaan. Tiolit ovat syypää siihen, miksi muun muassa mätänevä liha, ulosteet ja haisunäädän ruiskuttama neste tuoksuvat niin viehättäviltä. Tioleja lisätään myös luonnollisiin kaasuihin, jotka muuten hajuttomina ja värittöminä olisivat vuodon sattuessa lähes mahdottomia havaita. Näitä voimakkaan tuoksuisia yhdisteitä on myös ihmiskehon tuottamissa kaasuissa, joten siinä hieman kosketuspintaa sille, minkälaisesta hajuvesien ainesosasta on kyse.

Tioleissa hajun aiheuttaja on rikki, ja vaikka kaikissa kyseistä yhdistettä sisältämissä nesteissä on tuo pistävä aromi, voidaan niitä tyypistä riippuen käyttää tuomaan parfyymeihin erilaisia nuotteja. Valmistajat osaavat käsitellä ja sekoitella tioleja niin, että niistä saadaan esiin esimerkiksi mustaherukan hienoinen tuoksu, raikas sitruksen henkäys tai ripaus kahvin aromia, mutta rikki jää (onneksi) taka-alalle.

Avaruusruusu

Kuva: Pixabay

Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirasto, tuttavallisemmin NASA, on ulottanut lonkeronsa myös hajuvesien valmistukseen. Vuonna 1998 International Flavors & Fragrances, uusia tuoksuja ja makuja kehittävä yritys, sai luvan lähettää yksittäisen ruusun avaruussukkula Discoveryn mukana avaruuteen. Tarkoituksena oli selvittää, olisiko painottomuudella jotain vaikutusta ruusun eteerisiin öljyihin, ja sitä kautta sen tuoksuun. Varsinaisesti tutkimuksessa oli kyse siitä, miten kasvien erittämät aineet reagoivat ympäristöön, jossa painovoima ei vaikuta, mutta samalla saatiin uusi tuoksu parfyymien valmistukseen.

Astronautit ottivat avaruusruususta kymmenen päivän aikana näytteitä, joista sitten eristettiin hajustetta, jonka tuoksua kuvaillaan ”kukkaiseksi, puiseksi ja henkeväksi (spiritual)”.

Tuoksuttelu ei jäänyt vain havainnoinnin tasolle, vaan kosmetiikkajätti Shiseido päätti käyttää synteettisesti valmistettua avaruusruusun tuoksua osana Zen-parfyymiaan. Silloinen pullokin oli suunniteltu aiheeseen sopivasti muistuttamaan avaruussukkulaa.

Indolit

Kuva: KENPEI | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu

Uskotko, jos sanon, että valkoiset kukat haisevat ulosteelle? Usko pois! 

Indoli on yhdiste, jota löytyy luonnostaan erityisesti valkoisista kukista. Se antaa voimakkaan makean tuoksun esimerkiksi appelsiinin kukalle, liljoille ja jasmiineille. Tätä kemikaalia lisätään hajuvesiin, jotta kukkaistuoksut tuoksuisivat luonnollisemmilta, sillä synteettiset aromit tarvitsevat avukseen muutaman tipan indolia.

Indolia ei kannata tuoksutella yksistään, sillä ilman sekoittumista muiden yhdisteiden kanssa, se tuoksuu lähinnä ihmisen ulosteelta. Mutta kuten mainittua, jos parfyymiin halutaan esimerkiksi kunnollinen jasmiinin tuoksu, on siihen lisättävä hieman tätä kakan hajua.

Indoli on heterosyklinen aromaattinen yhdiste, joka rakentuu bentseenirenkaasta ja pyrrolirenkaasta. Se on tärkeä osa aminohappoa nimeltään tryptofaani, josta hermosolut valmistavat serotoniinia. Tryptofaanin tuotantoa lisäävät monet sokeripitoiset ja rasvaiset ruoat; se on syyllinen ajoittain vaivaavaan sokerikoukkuun. Kun elimistö alkaa suklaata syödessä tuottamaan serotoniinia, haluaa se samaan hyvään olotilaan pian uudestaan. Myös joidenkin masennuslääkkeiden teho perustuu serotoniinin tuotannon vilkastuttamiseen. Joten kesällä jos kävelee jasmiinipensaan ohi, niin kannattaa hengitellä syvään – siitä voi todistetusti tulla hyvälle mielelle!

Vielä mielenkiintoisempaa on se, että LSD sitoutuu aivoissa samoihin reseptoreihin kuin serotoniini, koska sen rakenteessa on samainen indoli. Miksi siis ottaa psykedeeliä, kun saman vaikutuksen voi saada tuoksuttelemalla kukkia? Käsitys todellisuudesta kuitenkin säilyy eikä aika pysähdy. Ei ole siis kumma, että joidenkin kukkien tuoksua sanotaan huumaavaksi.

Ja yritä unohtaa, mikä se pohjimmainen tuoksu kaiken hyvän olon ja huumaavuuden taustalla on.

Myski

Kuva: 乌拉跨氪 | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu

Myski on tunnettu ja suosittu hajuste, jota erittyy joidenkin nisäkäsurosten peräaukon vieressä olevista rauhasista. Myski ei varsinaisesti ole samalla tavalla pahanhajuinen kuin tämän listan monet muut hajuvesien ainesosat, mutta voimakas se kyllä on. Yleisimmin myskiä eristetään Aasiassa asustavilta myskihirviltä, jotka itse ruiskivat sitä naaraita houkutellakseen. 

Vaikka myskiä erittäviä rauhasia voidaan kerätä myös eläviltä myskihirviuroksilta, on irrottaminen huomattavasti helpompaa, jos eläin on kuollut. Myski on ollut niin haluttu ja arvotettu hajuste, että 1970-luvulle saakka sitä oli eriävissä määrin oikeastaan jokaisessa parfyymissa. Suosiota on nostanut se, että myski ei ainoastaan anna hajuvesiin eläimellisen sensuellia tuoksua, vaan sen todettiin jo satoja vuosia sitten pidentävän parfyymin kestoa iholla. Sittemmin myskin käyttöä on rajoitettu, koska myskihirvi on metsästetty lähes sukupuuton partaalle. Useimmat valmistajat käyttävätkin vaihtoehtoisia lähteitä tai sitten synteettistä myskiä; joskin aito tavarakin on edelleen käytössä.

Myskiä on kerätty hajuvesien ainesosaksi myös esimerkiksi piisameilta, myskisorsilta, myskijääriltä (hyönteinen), myskikilpikonnilta ja myskihäriltä, jotka kaikki erittävät rauhasistaan tuoksuvaa mönjää, mikä on helposti pääteltävissä eläinten nimistä. Piisami on englanniksi muskrat ja Suomessakin sitä on kutsuttu myskirotaksi.

Kaikkein voimakkaimminkin myskiltä tuoksuvissa hajuvesissä aine on laimennettu 3-prosenttiseksi, mutta historia tuntee myös poikkeuksia, kuten seuraavassa listan kohdassa selviää. 

Sivetoni

Kuva: surtr | CC BY-SA 2.0 | Kuvaa rajattu

Sivetoni on paksua, voimakkaalta tuoksuvaa eritettä, jota saadaan sivettikissojen anaalirauhasista. Sivettikissoja elää Afrikassa ja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, mutta kaikkein arvokkain sivetoni tulee etiopialaisilta tiloilta, joissa sivettikissoja tarhataan epäinhimillisissä oloissa.

Sivettikissat eivät nimestään huolimatta ole kissoja. Tehdään nopea (ehkä tarpeeton) käynti taksonomian puolelle: Petoeläinten lahko jaetaan kahteen alalahkoon: Caniformia ja Feliformia (”koiramaiset ja kissamaiset”). Feliformiaan kuuluvia heimoja ovat muun muassa kissaeläimet, mangustit, hyeenat ja sivettieläimet. 

Sivetoni on yksi maailman vanhimmista hajusteista ja ruokien lisäaineista, ja suurena määränä sen haju on pistävä. Aromista kertoo jotain se, että aikoinaan sivetonia on ”lantrattu” vauvojen ulosteella. Tällä kepulikeinolla kaupustelijat saivat paremman tuoton, sillä hajuste meni sekoituksineen täydestä.

Pienenä määränä ja alkoholilla laimennettuna sivetoni, kuten tämän listan muutkin tuoksut, on oiva lisä hajuvesiin. Sivetoni antaa hienoisen kukkaistuoksun, jota ovat käyttäneet kaikki suuret hajuvesivalmistajat. Nykyisin sivetoni valmistetaan synteettisesti, tai sitten sen käytöstä on luovuttu kokonaan, sillä monet valmistajat eivät käytä eläinperäisiä raaka-aineita enää ollenkaan. Toisaalta on olemassa arvokkaita luksushajuvesiä, joihin edelleen laitetaan pirskahdus sivettikissojen anaalirauhasten eritettä.

Ehkäpä maailman kuuluisimman parfyymin, Chanel No 5, alkuperäinen resepti sisälsi arvioiden mukaan käsittämättömät 15 prosenttia sivetonia ja 15 prosenttia aiemmin mainittua myskiä. Mukana oli myös ripaus jasmiinin tuoksua, jonka alkuperä selvisi myös aiemmin tällä listalla. Chanel No 5 oli siis aikamoisen tuhti paketti eri aromeja. Kun Gabrielle ”Coco” Chanel pyysi parfymööri Ernest Beaux’ta luomaan ”naisen parfyymin naisen tuoksulla”, ei hän ehkä tiennyt mitä kaikkea Beaux pullottaisi. Vaikka Chanel No 5 on pitänyt ikonisen tuoksumaailmansa jo vuosisadan ajan, on nykyinen kukkainen suihkaisu huomattavasti alkuperäistä kevyempi. 

Sivetoni ei hurmaa tuoksullaan ainoastaan ihmisiä, vaan se tehoaa myös eläimiin. Newyorkilaisen Bronxin eläintarhan työntekijät keksivät kokeilla erilaisia sivetonia sisältäviä parfyymeja houkuttelemaan jaguaareja. He huomasivat, että Calvin Kleinin Obsession for Men toimi parhaiten ja piti kissat pisimmän aikaa kiinnostuneina. Guatemalan viidakoissa jaguaareja tutkivat biologit ovat ottaneet kyseisen tuoksun avukseen, jotta saisivat kuvattua arkoja petoja luonnossa – menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi. Intian viranomaiset ovat myös koko 2010-luvun ajan käyttäneet samaista Calvin Kleinin parfyymia napatakseen ihmisiä tappaneita tiikereitä. Chanel No 5 oli myös kokeilussa, mutta Obsession oli tehokkain.

Skatoli

Kuva: Pixabay

Kun skatolia sekoitellaan muiden yhdisteiden kanssa, muuntuu sen tuoksu heleän kukkaiseksi. Skatoli on indolin johdannainen, joten jos muistat, mitä siitä juuri äskettäin luit, arvaat ehkä minkälaisesta aromista on kyse.

Lievästi myrkyllistä skatolia saadaan kivihiilituotannon sivutuotteena, mutta sitä esiintyy myös elävissä olennoissa: skatoli on tunnettu semiokemikaali, jonka avulla eliöt kasveista eläimiin välittävät kemiallisia viestejä. 

Miltä skatoli sitten sellaisenaan haisee? No, yksinkertaisesti ulosteelta. Se on se, mikä antaa jätöksille niiden tunnusomaisen tuoksun. Skatolin vuoksi myös aamuhengitys voi aiheuttaa nenän nyrpistelyä. Nisäkkäillä skatolia muodostuu ruoansulatuskanavan bakteerien suorittaman hajotustyön tuloksena. Eli kun vessassa haisee pahalta, voi syyttävän sormen osoittaa tämän yhdisteen suuntaan. Ja heti perään herkullinen tietoisku: Skatolia (tietysti synteettisesti valmistettua) käytetään luontaisena aromina esimerkiksi jäätelöissä. 

Laimennettunakin skatoli haisee järkyttävältä, joten ihastuttavat tuoksunuotit tulevat esiin vain sekoittamalla sitä muihin aineisiin. Yhdessä indolin kanssa skatoli muodostaa huumaavimman yhdistelmän, jonka tuoksuttelua on hankala lopettaa. Sekoituksen koukuttavuus on jäänne siltä ajalta, kun ihmisen esi-isät viestivät toisilleen eritteillä. Aivot tulkitsevat tuoksun houkuttelevaksi kakan hajuksi.

Kuka ei malta odottaa kesää ja jasmiinipensaiden kukkimista? Voipi nousta hymy huulille niitä haistellessa.

Labdanum

Labdanumia saadaan Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävistä kistuksista, jotka kallioisilla alueilla kasvavia ikivihreitä varpuja. Sitä on käytetty tuhansien vuosien ajan luonnollisena rohtona muun muassa flunssaan ja nivelreumaan, sekä tietenkin hajuvesien ainesosana. Labdanum ei tuoksu pahalta vaan sen pihkainen ja nahkainen aromi on suurenakin pitoisuutena miellyttävä, mikä on melkoinen erikoisuus tällä listalla. 

Mielenkiintoisen labdanumista tekee kuitenkin tapa, jolla sitä on aikoinaan kerätty. Koska kasvin luonnollinen elinympäristö on ihmiselle melko vaikeakulkuista maastoa, ovat aineksen keräämisestä vastanneet vuohet ja lampaat. Kun eläimet ovat laiduntaneet ja liikkuneet kivisillä kukkuloilla, ovat niiden jalat hankautuneet kasveihin, jolloin villaan on tarttunut varpuja ja niiden tuoksuvaa eritettä.

Tämä pihka on sitten kammattu eläinten jalkakarvoista erityisesti siihen tarkoitetuilla välineillä (kuvassa) ja paimenet ovat myyneet eristämäänsä hajustetta sitten eteenpäin. Nykyisin labdanumia eristetään suoraan kasveista, eikä laiduntajien villoja enää tarvita välikätenä. Tunnetuimpia parfyymeja, joissa labdanumia käytetään on miehille suunnattu Bleu de Chanel.

Labdanum muistuttaa tuoksultaan ambraa, ja on siihen verrattuna huomattavasti edullisempi. Sitä käytetään ambran sijaan esimerkiksi Australiassa ja muissa maissa, joissa kaikki valaisiin liittyvät tuotteet ovat kiellettyjä, vaikka kaskelotteihin ambra ei mitenkään vaikutakaan. 

Hauste

Kuva: H. Zell | CC BY-SA 3.0 | Kuvaa rajattu

Tämä hajuvesien ainesosa -lista on saanut kyllä moneen kertaan miettimään, että kukahan on ensimmäisenä päättänyt, että koitanpas hieroa tuota ainetta itseeni, se tuoksuu varmasti hyvälle. Castoreum eli hauste on juuri sellainen erite, joka herättää kysymyksiä. Miksi kukaan on lähtenyt testaamaan majavan hännän alta löytyvien rauhasten eritettä? Majava itse käyttää kellertävää haustetta merkitäkseen reviiriään.

Hajuvesien ainesosaksi hauste päätyi sen vuoksi, että sen tuoksu muistuttaa puuta ja nahkaa, eikä noita tuoksuja saatu mistään muualta. Nykyisin tuoksunuotteja kyetään jäljittelemään synteettisesti, mutta ylellisissä parfyymeissa keinotekoista nahan tuoksua on valmistajien mukaan välttämätöntä kohentaa luonnollisella raaka-aineella.

Hausjärvi on muuten saanut nimensä hausteesta. Kunnan alueella metsästettiin paljon majavia ja kauppiaat kiersivät myymässä haustetta pitkin maamme etelärannikkoa. Parfyymina se ei täällä ollut niin suosittu, mutta sillä tiedettiin olevan parantavia voimia ja sen uskottiin hoitavan muun muassa kihtiä, hammassärkyä ja riisitautia. Apteekissa haustetta on myyty myös hermostuneisuuteen, mitä ikinä sillä onkaan tarkoitettu.

Hajusteena toimimisen lisäksi haustetta käytetään luontaisena aromina tuomaan esimerkiksi jäätelöihin vaniljan ja mansikan aromeja. Nam!

Monet hajuvesien valmistajat, jotka eivät halua käyttää ainoastaan synteettisiä ainesosia, käyttävät hausteen tilalla hyraceumia, jolla on sensuelli, hieman multainen tuoksu. Hajuvesien ainesosa -listan viimeisessä kohdassa selvitetään, että mitä se hyraceum oikein on. 

Hyraceum

Kuva: מינוזיג – MinoZig | CC BY-SA 4.0

Hyraceum on tamaanien kiteytynyttä ulostetta ja virtsaa. Ja tamaanit ovat jäniksen kokoisia, Afrikassa eläviä eläimiä, joiden lähimpiä sukulaisia ovat ulkonäöstä huolimatta norsut ja manaatit.

Lähi-idässä ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa elävät kalliotamaanit (Procavia capensis) ovat järjestelmällisiä eläimiä, jotka käyvät toimittamassa tarpeensa monien sukupolvien ajan samassa paikassa, joka on usein vielä luonnonvoimilta suojassa luolassa. Aikojen kuluessa nämä lantakasat kivettyvät ja säilyvät siinä muodossa jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Kivettyneet jätökset ovat antaneet tutkijoille arvokasta tietoa siitä, minkälaista alueen kasvillisuus ja ilmasto on joskus ennen muinoin ollut. 

Ainutlaatuisena tietopankkina toimivat kiteytyneet tunkiot ovat haluttua tavaraa myös hajuvesivalmistajien keskuudessa. Hyraceumissa on syvä, käynyt tuoksu, joka on kuin sekoitus myskiä, haustetta, sivetonia, tupakkaa ja agarapuuta. Koska aines on kuin kiveä, täytyy sen kerääminen suorittaa louhimalla. Hyraceumia ei ole käytetty vain hajuvesien ainesosana, vaan Etelä-Afrikassa myös perinteisenä rohtona hoitamaan muun muassa epilepsiaa ja naisen hormonitoiminnan häiriöitä. 

Hyraceumia pidetään eettisenä vaihtoehtona muille eläimistä kerättäville hajusteille, sillä sitä saadaan kerättyä ilman että eläimiä tarvitsee satuttaa tai tappaa. Jätöksien keräys myös ajoitetaan yleensä niin, että toiminta ei häiritse tamaanien elämää.

Lue myös: 
10 eläintä, joiden lähimmät sukulaiset jättävät sanattomaksi 

🤷‍♀️ Kerro alla olevissa kommenttikentissä ⬇️⬇️ some-kanavissamme mikä on sinun suosikkituoksusi. Luuletko, että siinä on käytetty jotain näistä erikoisista ainesosista?