Oudoimmat
Voiko nauruun kuolla? 10 ihmistä, jotka nauroivat itsensä hengiltä
Nauru pidentää ikää – paitsi silloin, jos siihen kuolee. Listafriikki esittelee 10 tapausta, jotka vastaavat myöntävästi kysymykseen: voiko nauruun kuolla?
On fakta, että nauru tekee hyvää mielelle ja keholle. Äärimmäisen voimakas tai pitään jatkuva nauraminen voi kuitenkin harvinaisissa tapauksissa olla hengenvaarallista ja johtaa pahimmillaan hapen loppumiseen. Muita nauramiseen liittyviä riskejä ovat muun muassa aivoverenvuoto ja sydämenpysähdys. Eli sanonta ”nauraa niin, että tyrät rytkyy” voikin pitää kirjaimellisesti paikkansa.
Entisaikoina kuolinsyytä ei kyetty tarkasti selvittämään, joten virallisissakin lomakkeissa syyksi on voitu kirjata ”ylenpalttinen nauraminen”. Nykyään tiedetään, että varsinainen syy on jotain muuta, mutta nauru voi toimia kohtalokkaan tapahtuman laukaisijana.
Voiko nauruun kuolla? Ehdottomasti voi, mutta on niitä paljon surkeampiakin tapoja lähteä! Tässä siis 10 ihmistä, jotka ovat menehtyneet äärimmäisen onnellisina.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!
Kuningas Martin I
Muun muassa Aragonia, Valenciaa, Sisiliaa ja Korsikaa 1400-luvun vaihteen molemmin puolin hallinnut kuningas Martin I oli kova syömään. Hänen perusillalliseensa kuului kokonainen hanhi, joka odotetusti aiheutti turvotusta ja ummetusta. Eräänä iltana toukokuussa 1410 hän vetäytyi sängyn pohjalle sulattelemaan ateriaansa ja kutsui Borra-nimisen narrinsa paikalle viemään ajatukset pois tukalasta olosta.
Borra ei ilmeisesti ollut kovin innokas menemään ilmavaivoista kärsivän kuninkaan kamariin, vaan otti oman aikansa ennen paikalle saapumista. Vitkastelusta närkästynyt Martin tiedusteli, missä Borra oikein oli kehdannut olla. ”Viereisellä viinitarhalla, jossa näin nuoren kauriin roikkuvan hännästään puussa, aivan kuin joku olisi rankaissut sitä viikunoiden varastamisesta”, vastasi Borra.
Narri tunsi kuninkaansa huumorintajun, sillä Martinin mielestä vastaus oli niin kovin hauska, että hän räjähti hysteeriseen nauruun. Nauramista kesti kaikista ruoansulatusvaivoista huolimatta kolme tuntia, minkä päätteeksi Martin putosi sängystään kuolleena lattialle.
Arthur Cobcroft
Koirakouluttajana toiminut 54-vuotias Arthur Cobcroft luki huvikseen vanhaa sanomalehteä vuonna 1920. Australian Sydneyssä asuneella Cobcroftilla oli käsissään vuoden 1915 lehti, jonka mainoksia hän huvittuneena selaili ja vertaili naurahdellen tuotteiden silloisia hintoja senhetkisiin.
Inflaatio oli tehnyt tepposensa, ja Cobcroft kommentoi naurettavia hintoja myös vaimolleen. Hänen naurunsa yltyi kuitenkin yhä hallitsemattomammaksi, eikä hän pian kyennyt lopettamaan ollenkaan. Lopulta Cobcroft tuupertui kuolleena maahan. Viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin liiallisesta nauramisesta aiheutunut sydämenpysähdys.
Ole Bentzen
Tanskalainen lääkäri Ole Bentzen oli yksi monista, jotka vuonna 1989 kävivät katsomassa elokuvateatterissa Kala nimeltä Wanda -komedian. Bentzen oli leffassa työkaverinsa Einer Randelin kanssa.
Kun elokuvassa tuli kohtaus, jossa erään hahmon nenään tungetaan ranskalaisia, alkoi Bentzen nauraa hillittömästi. Randel säikähti ystävänsä voimakasta reaktiota ja käski tätä kokoamaan itsensä sanoen, ettei elokuva edes ollut niin hauska. Seuraavassa hetkessä hän säikähti vielä enemmän, sillä loistavassa fyysisessä kunnossa ollut 56-vuotias Bentzen alkoi yskiä, haukkoa henkeään ja nauroi lopulta itsensä hengiltä. Ruumiinavauksessa hänen todettiin saaneen sydänkohtauksen.
Syy ylenpalttiseen naurunremakkaan selvisi myöhemmin: Bentzen oli pari vuotta aiemmin perheensä kanssa tunkenut illallispöydässä kukkakaalia neniinsä. Tämä tuli ilmi, kun Bentzenin poika halusi katsoa isäänsä kuolettavasti naurattaneen elokuvan. Ranskalaiskohtauksen nähdessään hän nauroi kippurassa, sillä se toi elävästi mieleen perheen hassuttelun. Poika uskoi isälleen käyneen juuri samoin, vain kohtalokkain seurauksin.
Ironista sinänsä, että kaksi elokuvan näyttelijää John Cleese ja Michael Palin olivat osa brittiläistä Monty Python -komediaryhmää, joka teki aikoinaan sketsin ”maailman hauskimmasta vitsistä”, jonka kuultuaan ihmiset kuolivat nauruun.
Damnoen Saen-um
Kuva: Unsplash
Mitä pahaa muka nukkuessa voisi tapahtua? Pahimmistakin painajaisistakin herää, vaikka niissä tippuisi katolta tai joutuisi elävältä haudattuna. Thaimaalainen 52-vuotias Damnoen Saen-um oli varmasti asiasta samaa mieltä, kunnes hän elokuussa 2003 kuoli kesken unensa. Ei painajaiseen, vaan arvatenkin hyvin mieluisaan uneen.
Damnoen oli nukkunut rauhaisasti, kun hänen vaimonsa oli heräsi hätkähtäen miehensä äänekkääseen nauruun. Naurua jtakui kaksi minuuttia putkeen, ja se oli niin voimakasta, että vaimo yritti huolestuneena saada Damnoenia hereille. Mies ei kuitenkaan reagoinut herätysyrityksiin, vaan nauroi entistä lujempaa ja lopetti sitten yhtäkkiä kuin seinään. Samalla hetkellä hän lopetti myös hengittämisen ja kuoli.
Thaimaan terveysministeriön alaisen mielenterveyslaitoksen johtajan Somchai Chakrabhandin mukaan on mahdollista, että Damnoen sai sydänkohtauksen. Siihen viittasivat ruumiinavauksen löydöt, ja Chakrabhandin mukaan niin voi käydä, jos ihminen nauraa tai itkee oikein kovasti nukkuessaan. Chakrabhand oli kuitenkin yhtä ymmällään kuin kaikki muutkin ja kertoi, ettei ole koskaan pitkällä urallaan kohdannut mitään vastaavaa.
Thomas Urquhart
Vuonna 1611 syntynyt Thomas Urquhart oli skotlantilainen aristokraatti, kirjailija, kääntäjä ja ritari. Mutta ennen kaikkea hän oli uskollinen rojalisti.
Sisällissodan aikana hän taisteli voitokkaasti Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuninkaan Kaarle I:n joukoissa, mutta kun parlamentaristit pääsivät valtaan vuonna 1651, ja silloinen kuningas Kaarle II lähti maanpakoon, joutui Urquhart tasavallan johtoon nousseen Oliver Cromwellin määräyksestä vangiksi pahamaineiseen Lontoon Toweriin.
Vuosia lukkojen takana pidetty Urquhart vapautettiin, kun Cromwell totesi hänen olevan täysin sekaisin eikä sellaisena aiheuttaisi harmia. Urquhart uskoi, ja kertoi kaikille avoimesti, että oli sukua Aatamille ja Eevalle sekä myyttiselle kuningas Arthurille.
Urquhartin asuinpaikka vankilasta vapautumisen jälkeen on hämärän peitossa: toisten lähteiden mukaan hän eleli Skotlannissa, kun taas toisten mukaan hän pakeni Hollantiin. Se kuitenkin tiedetään, että vuonna 1660, kun monarkia palautettiin ja Kaarle II sai jälleen kruununsa, valtasi Urquhartin niin voimakas riemu, että hän kuoli rajuun naurukohtaukseen.
Khrysippos
Khrysippos oli 200-luvulla eaa. vaikuttanut kreikkalainen filosofi, joka kuului stoalaiseen koulukuntaan. Filosofin henkisesti raskas työ vaati raskaat huvit, ja Khrysippos tunnettiinkin suurena viinin ystävänä.
Eräiden juhlien jälkeen 73-vuotias mies oli matkalla kotiin orjansa kanssa, kun kaksikko törmäsi viikunoita syövään aasiin. Koska Khrysippos oli vetänyt viiniä bileissä kaksin käsin, pälkähti hänen päähänsä kuningasidea ja hän huudahti orjalleen: ”Anna aasille viiniä, jotta se voi huuhtoa viikunat alas!”.
Orja teki työtä käskettyä, ja Khrysippos seurasi tilanteen kehittymistä nauraen omalle nokkeluudelleen ja aasin humaltumiselle. Juopunut aasi huvitti miestä niin kovasti, että ne naurut jäivät hänen viimeisikseen, ja hän luuhistui maahan vaahdon pursutessa suusta.
Zeuxis
Yksi antiikin Kreikan tunnetuimmista maalareista oli Zeuxis, joka eli 400-luvulla eaa. Vaikka yksikään hänen työnsä ei ole nykypäivään saakka säilynyt, tiedetään aikalaisten kuvauksista, että hän oli erikoistunut yksittäisten hahmojen, etenkin jumalien, maalaamiseen.
Eräänä päivänä varakas vanhempi nainen tilasi Zeuxisilta maalauksen, jossa hänet kuvattaisiin jumalatar Afroditena; hän jopa lupautui itse malliksi. Afrodite on kauneuden, rakkauden, seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden jumalatar, ja kontrasti tavallisen naisen ja jumalaisen Afroditen välillä huvitti Zeuxisia, mutta hän otti työn vastaan.
Kun maalaus oli valmis, otti Zeuxis askeleen taaksepäin ja tarkasteli työnsä tulosta. Vanha nainen kuvattuna kauneuden jumalattarena oli niin järjetön yhdistelmä, että taiteilija purskahti nauramaan. Eikä vain kevyesti hihittämään, vaan hän nauroi omalle teokselleen niin kovasti, että ei saanut henkeä ja tukehtui niille sijoilleen.
Zeuxis oli sen verran merkityksellinen taiteentekijä – tai sitten hänen tragikoominen kohtalonsa inspiroi myöhempiä kollegoita – että esimerkiksi vuodelta 1668 peräisin oleva Rembrandtin naurava omakuva, jonka reunassa näkyy vanha nainen, on kunnianosoitus kreikkalaiselle edeltäjälle.
Alex Mitchell
Maaliskuun 24. päivänä vuonna 1975 englantilainen Alex Mitchell asettui tyytyväisenä sohvalle katselemaan televisiosta suosikkiohjelmaansa Hyväkkäät (alkup. The Goodies). Pidetyn sketsisarjan seniltainen jakso oli nimeltään “Kung Fu Capers”, ja siinä muun muassa hyökätään toisten kimppuun verimakkarat kädessä.
50-vuotiaan Mitchellin mielestä se oli hauskinta, mitä koskaan oli tapahtunut. Lähes puolen tunnin yhtämittaisen nauramisen jälkeen hän päästi ilmoille viimeisen äänekkään hörähdyksen ja kuoli. Hänen pääteltiin menehtyneen sydänkohtaukseen. Tapaus sai outoudessaan paljon kansallista huomiota, ja Mitchellin vaimo Nessie jopa kirjoitti Hyväkkäät -sarjan tekijöille kirjeen, jossa hän kiitti heitä siitä, että he olivat tehneet hänen miehensä viimeisistä hetkistä onnellisia: ”Viimeinen muistikuvani aviomiehestäni on, kun hän nauraa ääneen sydämensä kyllyydestä”.
Vuonna 2012, Mitchellien pojantytär, 23-vuotias Lisa Corke sai sydämenpysähdyksen, josta hän kuitenkin selvisi miehensä nopean toiminnan ja elvytyksen ansiosta ambulanssin ollessa matkalla. Sairaalassa Corkella todettiin pitkä QT -oireyhtymä, joka testeissä osoittautui periytyneen isän puolen suvusta.
Pitkä QT -oireyhtymä on perinnöllinen sydämen sähköisen toiminnan poikkeama, joka altistaa vakaville rytmihäiriöille ja voi aiheuttaa äkillisen tajunnanmenetyksen tai äkkikuoleman.
Kova henkinen tai fyysinen rasitus voi laukaista rytmihäiriön, joten perheelle on vuosikymmenien jälkeen viimein selvinnyt, että Alex Mitchellillä todennäköisesti oli tämä vakava sydänsairaus. Nauraminen oli siis tosiaankin saattanut laukaista kuolemaan johtaneen rytmihäiriön.
Rouva Fitzherbert
Kuva: James Sayers – National Portrait Gallery | Public Domain
Eräs rouva Fitzherbert oli huhtikuun 17. päivänä vuonna 1782 lontoolaisella Drury Lanella sijaitsevassa teatterissa katsomassa Kerjäläläisoopperaa (alkup. The Beggar’s Opera). Kun näyttelijä Charles Bannister asteli lavalle Polly Peachumina (kuvassa) runsashelmaisessa puvussa ja pitsisessä hatussa, repesi koko yleisö nauramaan. Suurin osa katsojista pystyi kokoamaan itsensä, mutta ei Fitzherbert, joka joutui muita häiritsevän hekotuksensa vuoksi poistumaan teatterista ennen toisen näytöksen päättymistä.
Nauru ei vain ottanut loppuakseen ja seuraavalla viikolla kansa joutui surukseen lukemaan Gentleman’s Magazine -lehdestä Fitzherbertin kuolinilmoituksen: ”Koska rouva ei kyennyt karkottamaan esityksen huvittavaa hahmoa mielestään, ajautui hän hysteriaan, joka jatkui keskeytyksettä perjantaiaamuun, jolloin hän menehtyi”.
Esitys oli ollut keskiviikkona, joten Hitzherbert oli nauranut lähes kaksi vuorokautta.
Pietro Aretino
Pietro Aretino oli 1500-luvun alussa elänyt italialainen näytelmäkirjailija ja runoilija, jonka tunnetuin tuotos on 16 eroottisen sonetin sarja. Aretinoa pidetäänkin modernin pornografisen kirjallisuuden isänä.
Aretino viihdytti näppärillä kirjoituksillaan niin tavallista kansaa kuin merkkihenkilöitäkin. Hänen tiedetään esimerkiksi tehneen satiirisen testamentin paavi Leo X:n kuolleelle lemmikkinorsulle, mikä nosti kirjailijan suureen suosioon ja sen ajan julkkikseksi.
Lokakuun 21. päivänä vuonna 1556 Arentino kohtasi loppunsa viettäessään iltaa perheensä ja ystäviensä kanssa. Hänen siskonsa päätti viihdyttää juhlaväkeä kertomalla äärimmäisen rivon vitsin. Se upposi ainakin velipoikaan, joka sai hillittömän naurukohtauksen. Äkillinen ja voimakas tunteenpurkaus aiheutti miehelle kuolettavan aivoverenvuodon.
Aretinon kuuluisa kuolema on myös kuvattu Anselm Feuerbachin maalauksessa (kuvassa), jossa kirjailija makaa elottomana maassa huippuhyvän vitsin jäljiltä.
Päivän tai vuosisatojen polttavin kysymys onkin, että mikä tuo vitsi oli? Onko veikkauksia?
Lue myös: