Tiede
Itkeekö eläimet? 11 faktaa itkemisestä ja kyynelistä – osa 1
Surullinen elokuva, parhaan kaverin häät ja sipulin pilkkominen – nämä kaikki voivat nostattaa kyyneliä silmiin. Mutta miksi? Tässä tulee mielenkiintoisia, mutta toivottavasti ei kuitenkaan itkettäviä faktoja itkemisestä.
Listalla perehdytään itkemiseen, jonka sanotaan muun muassa puhdistavan ja tekevän hyvää. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen; aina itkeminen ei helpota oloa.
Kukaan ei tiedä varmasti, että miksi voimakkaat tunteet saavat ihmisen itkemään, mutta teorioita on kyllä esitetty. Kiistatta osataan kuitenkin antaa vastaus vanhasta Saunalahden mainoksesta tuttuun kysymykseen: Itkeekö eläimet?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset itkut itketään tässä:
Kaikenmaailman teorioita
Vuosituhansien saatossa itkemisen syistä on esitetty monenlaisia teorioita.
Ikivanhoja savitauluja tulkitsemalla on saatu selville, että ihmiset ovat pohtineet itkemistä vähintään 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vuosisatojen ajan kyynelten arveltiin tulevan sydämestä ja esimerkiksi Vanhassa testamentissa kyyneliä kuvataan sivutuotteena, jota syntyy, kun sydän heikkenee ja muuttuu vedeksi. Myöhemmin Hippokrates taas oli sitä mieltä, että kyyneleet tulevat mielestä.
1600-luvulla vallinneen teorian mukaan kaikki tunteet, mutta erityisesti rakkaus, lämpenevät sydämessä. Viilentääkseen itseään sydän tuotti vesihöyryä, joka sitten nousi päähän, tiivistyi silmissä ja karkasi ulos kyynelinä.
Vuonna 1662 tanskalainen tiedemies Niels Steensen keksi, että kyyneleet ovat peräisin kyynelrauhasista. Vasta silloin ruvettiin miettimään olisiko kyynelistä jotain konkreettista hyötyä. Stenseen veikkasi, että kyyneleet pitävät silmän kosteana.
Biokemisti William Frey esitti 1980-luvulla, että itkemällä ihminen poistaa elimistöön kasaantuneita stressihormoneja ja että kyynelten välityksellä keho puhdistuu myrkyistä. Tällä verrattain tuoreella teorialla ei kuitenkaan enää ole juurikaan kannattajia, sillä se on pitkälti todistettu vääräksi.
Mitä siis tällä hetkellä tiedetään?
Itkeminen on kirjaimellisesti inhimillistä. Se tekee meistä ihmisiä. Vaikka itkusta on tutkijoilla vielä paljon selvitettävää, on mystisyyden verhoa saatu sen verran raotettua, että yksi asia on varmaa: Me itkemme, koska tarvitsemme muita ihmisiä.
Kyyneleitä on kolmea erilaista laatua
Kaikki vuodatetut kyyneleet eivät ole samanlaisia, vaan niitä on kolmea erilaista tyyppiä: perus-, refleksi- ja tunnekyyneleet.
Perus- eli basaalikyyneleet pitävät silmän jatkuvasti kosteana ja puhtaana. Niissä on paljon rasvoja, ravinteita ja suojaavia aineita, kuten bakteereja tappavia entsyymejä. Jos peruskyynelien tuotanto jostain syystä häiriintyy, tarkoittaa se suuria ongelmia näkökyvylle ja silmille.
Refleksikyyneleet tulvahtavat silmiin silloin, kun täytyy päästä eroon roskista. Näitä kyyneleitä erittyy myös kemiallisessa ärsytyksessä, kuten sipulin leikkaamisessa syntyvien huurujen vaikutuksesta. Refleksikyyneleet syntyvät kasvojen ja silmän alueen tuntohermoärsykkeiden kautta.
Vaikka perus- ja refleksikyynelienkin välillä on eroa koostumuksessa, ovat tunnekyyneleet täysin poikkeavia. Ärsyke tunnekyynelten syntymiseen lähtee silmien alueen sijaan aivoista. Tunnekyynelissä on myös mitattu suurempia määriä tiettyjä hormoneja, kuten stressitilanteissa erittyvää adrenokortikotropiini sekä kipua lievittävää leu-enkefaliinia.
Miksi sipuli itkettää?
Ruoanlaiton tuskaisin hetki saa kyyneleet virtaamaan. Ei, en puhu tiskaamisesta, vaikka saattaa sekin nostattaa kiukun kyyneleitä pintaa. Sipulin leikkaaminen ja siihen liittyvät refleksikyyneleet ovat pakollinen paha.
Kyyneleet aiheuttaa silmiä kirvelevältä kuulostava kemikaali nimeltään syn-propaanitioli-S-oksidi. Sitä vapautuu sipulin murskaantuneista soluista. Tuo nimihirviö leijailee silmiin ja liukenee niitä suojaavaan nesteeseen eli peruskyyneliin. Kyynelrauhaset ärsyyntyvät tunkeilijasta ja tilanteen rauhoittamiseksi tuotetaan lisää kyyneliä, tällä kertaa refleksikyyneliä, jotka laimentavat aineen vaikutusta.
Sipuli tuottaa vahvaa ainetta, koska se on sen ainoa puolustautumiskeino petoja vastaan. Äkäiset yhdisteet eivät huokuttele kasvinsyöjiä ruokailemaan, mutta ihmisen terävälle veitselle ne eivät voi mitään.
Onneksi sipulin aiheuttama kirvely ja kyynelehtiminen ei ole vaarallisia. Ärsyttävää kylläkin, mutta ehkä seuraavalla kerralla vedet silmissä pilkkoessa voi tuntea hieman sympatiaa itseään puolustavaa sipulia kohtaan.
Pala kurkussa
Jos joku sanoo olevansa itku kurkussa, menee kuvailu nappiin. Moni meistä on varmasti tuntenut kuristavaa tunnetta tai ”palan” kurkussa niinä hetkinä, kun itkettää. Kuristava tunne on tuttu myös kehon hälytystilasta, jossa sympaattinen hermosto käynnistää taistele tai pakene -reaktion.
Elimistön hälytystila aktivoituu nykypäivänä muistakin syistä kuin siitä, että joutuu napit vastakkain vaikkapa karhun kanssa. Henkinen kuormitus on modernissa maailmassa pääsyyllinen.
Sympaattisen hermoston aktivoimassa hälytystilassa äänihuulten välissä oleva rako avautuu automaattisesti, jotta elimistö saisi mahdollisimman paljon happea taistelua tai pakenemista varten. Kurkkua tuntuu kuristavan aina kun yrittää nielaista tai pidättää hengitystä, koska silloin yritämme sulkea raon, jota keho pyrkii pitämään auki.
Syvään ja rauhallisesti hengittäminen helpottaa tunnetta, koska se antaa elimistölle sen kaipaamaa happea ja auttaa hermostoa peruuttamaan tarpeettoman hälytystilan.
Fysiologinen ilmiö on samanlainen silloin kun itku on tulossa. Parasympaattisen hermoston tärkein hermo, vagushermo, avaa äänihuulten välissä olevan aukon, jotta emme tukehtuisi itkuun. Itkun pidättely ja nieleskely tuntuu palana kurkussa, koska silloinkin yritämme kamppailla kehon automaattista reaktiota vastaa.
Itkeekö eläimet?
Tutkijat eivät ole lukemattomista vastaväitteistä ja lemmikinomistajien havainnoista huolimatta koskaan pystyneet todistamaan, että eläimet itkisivät. Kyyneleitä eläimet toki vuodattavat, koska täytyyhän silmät pitää puhtaana. Mutta jos itkeminen tarkoittaa tunneryöpyn aikaansaamia kyyneleitä, niin ei: eläimet eivät itke. Eläimet eivät itke ilosta eivätkä surusta.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö eläimet voisi tuntea surua tai iloa, mutta tunteiden peittämisestä on luonnossa usein vain hyötyä. Emostaan eroon joutuneet poikaset kyllä kiljuvat hädissään, mikä vastaa vauvojen itkua, mutta kyyneleitä eläinpienokaisten poskille ei valu.
Kuuluisa Koko-gorilla, joka osasi yli tuhat viittomaa, tunnettiin väitetystä kyvystään ilmaista tunteitaan ihmisten tapaan. Se muun muassa ”itki” saatuaan tietää ensimmäisen lemmikkikissansa kuolemasta. Koko äänteli nyyhkien ja viittoi hoitajalleen sanat ”itku” ja ”nuku kissa”. Kyyneliä se ei kuitenkaan koskaan vuodattanut.
Lue myös: