Yhteiskunta
Tehostettu kuulustelu: 10 kidutuskeinoa, joita CIA on käyttänyt
Yhdysvallat ja CIA käyttää nimeä ”tehostettu kuulustelu”. Meille muille nämä tiedustelutekniikat eivät ole mitään muuta kuin epäinhimillisiä kidutuskeinoja.
Vuonna 2014 julkaistussa Yhdysvaltojen senaatin nimeämän komitean valmistamassa raportissa (Report of the Senate Select Committee on Intelligence), johon myöhemmin viittaan SSCI-raporttina, käydään satojen sivujen verran läpi keskustiedustelupalvelu CIA:n toimintaa erityisesti Guantanamo Bayn vankileirillä, jossa on pidetty terrorismista epäiltyjä ja syytettyjä vankeja. Kuulustelutekniikat ovat psykologien kehittämiä ja olivat presidentti George W. Bushin hallinnon hyväksymiä. Sittemmin, Barack Obaman tultua valtaan, useimmista kuulustelu..kidutuskeinoista on luovuttu. Ainakin virallisesti.
Suurin osa tämän listan sisällöstä perustuu tuohon SSCI-raporttiin, jossa näitä kamalia kidutuskeinoja ruoditaan. Osittain raportti on siis julkinen, vaikka siellä paljon mustia palkkeja nimien päällä onkin. Kidutuksen laajuus ja hyväksyntä tulee kuitenkin oikein hyvin esille.
Aihe on jälleen ajankohtainen, sillä kidutuskeinot suunnitelleet psykologit James Mitchell ja Bruce Jessen ovat todistajina tällä hetkellä käynnissä olevassa oikeusjutussa, jossa syytettyinä on viisi syyskuun 9. päivän terrori-iskujen suunnittelusta epäiltyä miestä. Oikeudessa on tullut useaan otteeseen esiin pidätettyjen olot ja toistuva kidutus Yhdysvaltojen valvonnassa.
Listafriikki.com esittelee nyt CIA:lle varta vasten suunnitellut kidutuskeinot, tai niin kuin sielä päin sanotaan: tehostetut kuulustelutekniikat.
Vesikidutus
Vesikidutus on ”kontrolloitua hukkumista”. Se on varmaan useimmille tuttu, toivottavasti ei kuitenkaan omakohtaisen kokemuksen kautta!
Tässä kuuluisassa kuulustelukeinossa vanki sidotaan tasolle, jota kallistetaan niin, että pää on muuta vartaloa alempana. Pyyhe tai jokin muu rätti laitetaan kidutettavan kasvoille, ja sitten siihen kaadetaan vettä. Koska märän pyyhkeen läpi valuu koko ajan vettä, on vangin hapensaanti lähes mahdotonta kaatamisen ajan (CIA:n säännöissä 20-40 sekuntia kerrallaan). Tiettävästi kukaan ei ole menehtynyt vesikidutuksen aikana, mutta paniikki ja tukehtumisen tunne ovat aitoja. SSCI:n raportin mukaan Khalid Sheik Mohammedia, 9/11 -iskujen pääsuunnittelijaa, oli maaliskuussa 2003 vesikidutettu yhden vuorokauden aikana 65 kertaa, yhteensä sessioita oli 183 alle kahdessa viikossa.
Yhdysvaltojen armeijan omassa SERE-koulutuksessa (Survival – selviytyminen, Evasion – väistäminen, Resistance – toiminta kiinniotettuna, Escape – pelastautuminen) vesikidutus on ollut osa opinto-ohjelmaa, niin kuin jotkin muutkin tämän listan kohdista. Tämän tarkoitus on ollut valmistaa sotilaita mahdolliseen kiinnijäämiseen ja kidutustilanteeseen.
Peräruiskeet
Peräruiskeen antaminen on perusteltua lääkinnällisessä tarkoituksessa, mutta ravinnon antaminen peräsuolen kautta ei kuitenkaan nykypäivänä enää ole laajasti käytössä. Sitä käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaille, jotka olivat saaneet pahoja vammoja kasvoihinsa, mutta ravinnon imeytyminen oli melko heikkoa sitä kautta.
Nykyään infuusio eli arkikielellä tippa hoitaa asian tehokkaammin, mutta CIA:n lääkintävastaavien mielestä peräsuolen kautta ravitseminen ja nesteytys toimivat hyvinä apukeinoina kuulustelujen etenemisessä. Monille vangeille laitettiin täysin ilman syytä nesteytys takapuolen kautta: ”putki työnnettin niin syvälle kuin mahdollista, tippapussi avattiin ja painovoima hoiti lopun”.
Eräs Guantanamo Bayn vanki Majid Khan meni nälkälakkoon protestoidakseen vankien kohtelua, mutta siitä palkinnoksi hänelle tarjoiltiin lounas ikävällä. Hummusta, pastaa ja kastiketta sekä rusinoita ja pähkinöitä sisältänyt annos soseutettiin, pistettiin pussiin ja tippumaan peräsuoleen.
Vangit joutuivat usein pitämään runsaan nesteytyksen takia vaippoja, mikä oli myös tehokas tapa nöyryyttää heitä.
Malarialääke
Meflokiini on malarialääke, jolla voi olla vakavia neuropsykologisia sivuvaikutuksia, kuten ahdistusta, vainoharhaisuutta, näköharhoja, masennusta, kouristelua ja muistinmenetystä. Lääke kuuluu kinoloneihin, joita CIA oli jo aiemmin testannut MKULTRA-ohjelmassa kehittäessään kuulusteltavien psyykeeseen vaikuttavia huumeita. (Siitä ja muista kamalista ihmiskokeista voit käydä lukemassa tämän linkin kautta.)
Jopa 25 % lääkettä ottaneista kokee näitä pahoja sivuvaikutuksia, ja vaikka Guantanamo Bayhin tuodut vangeilla ei ollut mitään malarian oireita, tarjoiltiin heille vankilan tervetuliasateriana Meflokiinia yhdellä kertaa viisinkertainen määrä verrattuna suositeltuun viikkoannokseen. Mahdollisen sairauden hoidolla ei varmaankaan ollut lääkitsemisen kanssa mitää tekemistä.
Musiikkikidutus
Musiikkikidutuksessa äänenvoimakkuus ei saa ylittää 79 desibeliä, joka on hyvin yleinen äänen taso muun muassa elokuvateattereissa. Mutta kun tuolla volyymilla toistetaan samaa albumia tai kappaletta keskeytyksettä useita päiviä, on musiikkikidutus vankien omien kertomusten mukaan yksi pahimmista henkisistä kidutustavoista. Ja noiden kertomusten mukaan musiikkia soitettiin monesti paljon kovemmalla voimakkuudella kuin virallisissa ohjeissa neuvotaan.
Tätä kidutustapaa tutkinut Suzanna Cusick sanoo, että kova musiikki vaikuttaa fyysisesti saaden kidutettavan kehon ja luuston värähtelemään musiikin tuottamien ääniaaltojen mukana, mikä vahvistaa kiduttajan valta-asemaa. Pahempi on kuitenkin psyykkinen kokemus, jossa vanki ei pysty enää hallitsemaan omia ajatuksiaan, vaan musiikki ja sitä kautta kiduttaja ottavat vallan hänen mielestä.
Monesti kidutettavat joutuivat olemaan jalat ja kädet kahlittuina pimeässä huoneessa kuulokkeet korvillaan, ja kuuntelemaan 24 tuntia esimerkiksi Eminemin ”The Real Slim Shadya”, Bee Geesin ”Saturday Night Feveriä” tai Queenin ”We Are the Championsia”.
Seksuaalinen pahoinpitely
Samoin kuin turha lääkitseminen ja nesteytys peräruiskeella, myös seksuaalinen väkivalta oli kidutuskeino, anteeksi kuulustelutekniikka, jota ei ole ohjekirjoissa. Siitä huolimatta, tai nimenomaan johtuen, vankiloiden seksuaalinen pahoinpitely oli monenkirjavaa: Pakottamista seksuaaliseen tekoon, sähköiskuja sukuelimiin ja pakottamista naisvankien raiskaamisen katsomiseen.
Seksuaalisen väkivallan ja musiikkikidutuksen välimaastossa oli myös tiettyjä aihealueita käsittelevien kappaleiden soittaminen. Esimerkiksi Christina Aguileran seksuaalissävytteiset kappaleet, erityisesti ”Dirrty”, olivat Guantanamon vangin Mohammed al-Qahtanin soittolistalla. Hänelle kerrottiin ennen päiväkausien luukuttamista, ettei mies voi olla kunnon muslimi, jos kuuntelee sellaista musiikkia.
Uskonnollisia ja moraalisia periaatteita käytettiin muutenkin usein hyväksi aiheuttamaan muslimivangeille suurta häpeää. Naisvartijat kuulustelivat miesvankeja yläosattomina ja pakottivat kahlitut vangit sylitanssiesityksiin. Naisia käytettiin myös kuulustelemaan alastomia miesvankeja ja raportissa kerrotaan erään vartijan pyyhkineen vangin vartaloon punaista mustetta sanoen sen olevan kuukautisvertaan.
Walling (kidutuskeinon virallinen nimi) eli seinään iskeminen
CIA määrittelee tämän hyvin suositun, tehostetun kuulustelun tekniikan, näin: ”henkilö työnnetään voimakkaasti vasten keinotekoista joustavaa seinää, johon vain olkapäät osuvat, koska pää ja kaula ovat tuetut rullatulla hupulla tai pyyhkeellä”. Tekniikan tarkoitus oli vangin satuttamisen sijaan vain pelotella. Miten luulet, että sujui?
SSCI:n raportti kuvaa sitä yksinkertaisemmin ja totuudenmukaisemmin: ”vanki paiskataan seinää päin”.
CIA:n ohjekirjassa, ”Kuinka kiduttaa tehokkaasti?”, ei ilmeisesti sen tarkemmin kuvailla sallittua voimankäyttöä tai seinään paiskaamisen toistokertoja. Guantanamossa vankeja paiskottiin alasti ja kahlittuina päin tiiliseiniä, eikä tekoseiniä käytetty kuin harvoin, jos pahoinpitelystä haluttiin vähemmän näkyviä todisteita eli mustelmia ja haavoja.
Vartijat myös käyttivät tätä tekniikkaa ainakin kahdelle vangille, joilla oli murtumat jaloissa. Siitäkin huolimatta, että CIA:n johtohenkilöt olivat kieltäneet loukkaantuneiden vankien ”ahtaaseen tilaan laittamisen, raskaissa asennoissa seisottamisen ja seinään paiskaamisen”.
Ahtaaseen tilaan sulkeminen
Tässä kidutuskeinossa vanki suljetaan ahtaaseen tilaan pitkäksi ajaksi. ”Tila” on yleensä jonkinlainen laatikko.
Isommassa laatikossa vankeja pidettiin pidemmän aikaa, koska siellä he pystyivät istumaan; vessan virkaa tekevän sangon päällä. Pienemmässä laatikossa, johon ihminen vain vaivoin mahtui, sai vankia kuulusteluohjeiden mukaan pitää vain kaksi tuntia. Kokemukset kertovat jotain muuta.Ahtaassa tilassa vanki ei mahtunut liikuttamaan raajojaan, ja kärsi kovista krampeista ja kivuista hankalassa asennossa. Pienessä tilassa ei myöskään pystynyt välttyä osumiselta omaan ulosteeseensa.
Laatikkokidutus alkoi ilmeisesti vaikuttaa vartijoiden mielestä jossain vaiheessa lastenleikiltä, koska tekniikkaan tuotiin myöhemmin lisäjännitystä laittamalla laatikkoon suuri määrä hyönteisiä. Ne olivat sinänsä harmittomia, mutta pimeässä laatikossa ollut vanki ei voinut sitä ennalta tietää.
Nukkumisen estäminen
Tiesitkö, että ihminen selviää syömättä jopa kaksi kuukautta? Ilman unta ihminen kuolee kahdessa viikossa. CIA on myös tiedostanut unen tärkeyden, ja vankien nukkumisen estäminen onkin ollut yksi sen kruunun jalokivistä.
Tekniikan tarkoituksena on ”vähentää yksilön kykyä ajatella itsenäisesti ja motivoida hänet yhteistyöhön nukkumattomuudesta aiheutuvalla epämukavuudella”. Yleensä vankeja pidettiin yhtäjaksoisesti hereillä useita päiviä, ja pisimmän ajan tiedetään kärsineen Mohamed Rahim, jota valvotettiin putkeen 138 tuntia eli lähes kuusi päivää.
Useiden kuukausien mittaisina jaksoina vankien ei annettu nukkua yhtenä pätkänä kuin muutamia tunteja. Heitä herätettiin kovalla musiikilla, kirkkailla valoilla ja pakotettiin monta kertaa yössä siirtymään sellistä toiseen. Vankeja myös seisotettiin ja kahlittiin hankaliin asentoihin, että he eivät pystyisi nukkumaan. Nukkumattomuudella ja myös liian vähäisellä unen määrällä on vakavia terveydellisiä vaikutuksia ärtyisyydestä psykoosiin, ja näköharhoista kuolemaan.
Nukkumattomuus yhdistettynä nälässä pitämiseen on osoittautunut CIA:lle tehokkaaksi tekniikoiden yhdistelmäksi. Vankien epätoivo on kuitenkin johtanut siihen, että annetut tiedot ovat usein olleet keksittyjä.
Aistiärsykkeiden puuttuminen
Kovien äänien, sokaisevien valojen ja fyysisen kivun tuottaminen ovat toimivia kidutuskeinoja. Samanlaisiin, ellei jopa parempiin, tuloksiin voidaan päästä poistamalla kaikki ärsykkeet, kokonaan.
Mieti suljettu, pimeä selli, jossa on hiiren hiljaista. ”Valkoiseksi kidutukseksi” kutsuttu tekniikka voidaan vielä tehdä pahemmaksi sulkemalla vanki pieneen tankkiin. Se tuntuu kuin olisi haudattuna elävältä.
Vangit voidaan myös pitää normaaleissa selleissä, mutta silmät ja korvat peitettyinä, kädet ja jalat kahlittuina, sekä paksut lapaset kädessä, jotta myöskään tunneaistimusta ympäristöstä ei pääse tulemaan. Guantanamoon monet vangit on tuotu nimenomaan tässä varustuksessa, jolloin kidutus on alkanut jo matkalla vankilaan.
Läpsiminen
Voi kuulostaa vähäiseltä listan muiden keinojen rinnalla, mutta vangin alistamisessa se oikein toimiva tekniikka.
Kasvoille läpsäisyyn on hyvin tarkat ohjeet: käden liike ei saa lähteä yli 30 cm etäisyydeltä ja iskun pitää osua leuan kärjen ja korvannipukan väliin. Kerralla saa läpsäistä vain kaksi kertaa, koska sen jälkeen vankia shokeeraamaan tarkoitettu liike menettää vaikutuksensa.
Rankempien tekniikoiden käyttämisen jälkeen vangin ei luulisi hätkähtävän tällaisesta, mutta monesti läpsäisy poskelle on ollut viimeinen niitti nöyryytyksessä ja saanut vangin antamaan periksi.
Vatsaan läpsäisy on myös luotu viralliseksi kuulustelutekniikaksi, jonka tarkoituksena on ”luoda pelkoa ja epätoivoa, rangaista väärästä käytöksestä ja nöyryyttää”. Läpsäisyn pitää osua navan ja rintalastan väliin.
Tätä tekniikkaa käytetään kuulusteluissa harvoin, jotta yllätys- ja rankaisuelementti säilyisivät. Sormien täytyy läpsäisyssä olla täysin suorana; nyrkillä lyöminen on ehdottomasti kielletty CIA:n kidutussäännöissä. Vau, mikä periaatepäätös!