Yhteiskunta
10 painajaismaista maskia ja naamiota ihmiskunnan historiasta – osa 1
Ihmiset ovat historian aikana peittäneet kasvojaan mitä erikoisemmilla naamioilla. Listafriikki esittelee nyt 10 maskia ja naamaria, joiden rinnalla nykypäivän kasvomaskit kalpenevat.
Eipä olisi vielä tasan viisi vuotta sitten osannut kuvitella, että tuolloin oli pian koittamassa aika, jolloin kasvot peittävästä maskista tulisi täysin normaali osa arkea.
Kasvosuojaimet olivat vuonna 2020 pandemian alkaessa jopa pelottava näky ja ajatus, mutta lopulta niiden pitämisestä tuli normaali osa arkea. Mutta hyvin nopeasti ne myös jäivät pois, kun pahin oli ohi. Vaikka maskesita ja erityisesti maskipakosta tuli myös paljon porua, niin nuo kankaiset laput olivat ja ovat lastenleikkiä siihen nähden, minkälaisia naamioita ja maskeja ihmiset ovat ennen käyttäneet.
Tämä lista naamareista, maskeista ja naamioista on hieman sekalaista seurakuntaa, kuten tulet pian huomaamaan, mutta jollain lailla kasvojen peittämisessä on aina jotain puistattavaa. Varsinkin, jos käyttäjä ei tee sitä omasta tahdostaan.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi pelottavaa naamiota ovat luvassa myöhemmin.
Ruttotohtorin nokkanaamari
Ruttolääkärin pitkällä nokalla varustettu maski on varmasti monelle tuttu; ainakin kuvista. Ranskalaisen Charles de Lormen 1600-luvulla kehittämässä suoja-asusteessa kasvoja peitti linnun nokkaa muistuttava naamari ja silmien päällä oli suojalasit. Ruttotohtorien, jotka hyvin pitkälti olivat ammattitaidottomia valelääkäreitä, asuun kuului myös pitkä vahattu takki, hattu ja nahkaiset hansikkaat. Puoskarit olivat tuolloin pelottavia ilmestyksiä, vaikka pukimet muistuttavatkin nykysilmin katsottuna lähinnä huvittavaa naamiaisasua.
Tuohon aikaan tautien uskottiin leviävän ilmassa leijailevan, myrkyllisen ja pahanhajuisen huurun mukana, joten pitkän nokan sisällä pidettyjen yrttien ja kukkien uskottiin suojaavan lääkäreitä tartunnoilta. Nokassa oli kuitenkin hengittämistä varten reiät ylhäällä, lähellä sieraimia.
Ruttotohtorin saapuminen kammottavassa asussaan ei kuitenkaan tiennyt mitään hyvää, sillä siinä vaiheessa, kun lääkintätaidoton nokkamies ilmestyi paikalle, oli toivo usein jo menetetty. Hoitokeinoina ruttotohtorit käyttivät muun muassa iilimatoja, suoneniskua ja erityisesti pappien markkinoimaa itsensä ruoskimista. Jos potilas piiskasi itseltään synnit pois, niin eiköhän ruttokin lähtisi siinä samalla.
Häpeämaski
Häpeämaskeja on maailmanhistoriassa monenlaisia, mutta 1600- ja 1700-luvuilla Saksassa käytössä ollut Schandmaske on yhtä aikaa pelottava ja koominen. Häpeämaskit oli säästetty rangaistukseksi niille, jotka olivat syyllistyneet juuri tietynlaisiin vääryyksiin. Rikoksista ei voine puhua, sillä häpeämaskeja määrättiin pidettäväksi sellaisista pahuuksista kuten juoruilu ja rivojen vitsien kertominen. Nykypäivänä taitaisimme kaikki kulkea häpeämaskit päässä!
Vaikka rautainen naamio oli raskas ja kidustusvälineeseen verrattavissa oleva kapistus, oli häpeämaskin päätarkoitus nimensä mukaisesti nöyryyttää kantajaansa. Joissain saattoi olla sian kärsä, aasin korvat tai pitkä kieli. Toisissa häpeämaskeissa oli kilisevä kello, jotta maskin kantajaan kiinnitettäisiin mahdollisimman paljon huomiota.
Häpeämaski vol. 2
Jos saksalaiset häpeämaskit oli suunniteltu lähinnä rangaistavan nöyryyttämiseksi, olivat englantilaiset versiot asteen verran julmempia. Erityisesti naisille suunnatuissa scold’s bridle -häpeämaskeissa oli häpäisyn lisäksi kipua tuottava elementti. Sillä sehän oli tietenkin moninkertaisesti pahempi asia, jos naiset juoruilivat tai puhuivat rumia. Usein naamiota pyysivät moraalittomille naisille heidän tuohtuneet aviomiehensä tai muut perheenjäsenet.
Englannissa ja Skotlannissa nämä häpeämaskit, joita myös noidan suitsiksi kutsuttiin, olivat käytössä 1500-luvulta alkaen. Rautainen naamio lukittiin pään ympärille, jolloin piikeillä varustettu suuosa saatiin mukavasti paikalleen. Piikit painoivat kieleen, joten puhuminen oli mahdotonta. Häpeän ja fyysisen tuskan toivottiin olevan tarpeeksi, jotta nainen oppisi kerrasta ja alistuisi siveään rooliinsa.
Sirpalemaski
Tämänkin maskin kohdalla herää kysymys, että onko kyse jostain keskiaikaisesta kidutusvälineestä. Tai ehkä makuuhuoneen rohkeampiin leikkeihin tarkoitetusta rekvisiitasta.
Kyseessä on kuitenkin ensimmäisen maailmansodan aikainen kasvosuoja – sirpalemaski. Brittisotilaat käyttivät tätä maskia ensimmäisinä marraskuussa 1917 länsirintamalla käydyssä Cambrain taistelussa. Se oli myös ensimmäinen merkittävä yhteenotto, jossa käytettiin onnistuneesti panssarivaunuja. Myöhemmin sodan aikana samantyyppisiä sirpalemaskeja käytettiin molemmin puolin.
Panssarivaunut eivät kuitenkaan olleet tuolloin vielä aivan nimensä veroisia, joten ne eivät kestäneet raskaampaa tykitystä. Tämä tarkoitti sitä, että tankin sisälläolijat olivat jatkuvassa vaarassa. Osumaa saattoi tulla luodeista, sinkoilevista metallinpaloista ja muista sirpaleista – esimerkiksi ihan vain ammusten irrottamasta maalista.
Sirpalemaski oli valmistettu paksusta nahasta ja yhteenpunotuista metallirinkuloista ja se suojasi käyttäjänsä kasvoja ainakin pienimmiltä kolhuilta. Silmien suojana oli pienet metallisäleiköt. Sittemmin suojavarusteet ovat hieman parantuneet.
Nō-teatterin naamiot
Japanilaisen Nō-teatterin puisilla naamioilla on lähes 1000-vuotinen historia. Tämän musiikkiteatterin näyttelijät käyttävät ilmeettömiä naamareita, joita on useita kymmeniä erilaisia – munkeista nuoriin neitoihin ja demoneihin.
Nō-naamiot veistetään puusta ja valmistaminen on erityinen taitolaji. Vaikka naamio on suoraan edestäpäin katsottuna ilmeetön, saavat näyttelijät päätään kääntelemällä esiin erilaisia tunnetiloja. Näyttämön valot ja varjot vielä korostavat naamioiden muuttuvia ilmeitä. On siis hyvin tarkkaa esityksen kannalta, että mistä perspektiivistä katsoja näytelmää seuraa.
Erot syntyvät hyvinkin pienillä liikkeillä, sillä esimerkiksi vain kymmenen asteen kumarrus voi saada neutraalin ilmeen vääristymään tuskaiseksi ja yhtä helposti näyttelijä saa leukaa nostamalla naamion hymyilemään. Yksi naamio voi sisältää lukuisia salaisia ilmeitä ja tunteita.
Vaikka Nō-naamiot eivät välttämättä ole pelottavia, on ajatus puisten ja elottomien kasvojen ilmeiden vaihtumisesta jotenkin painajaismainen.
Lue myös: