Yhteiskunta
Mike Tysonin tatuoinnista ravintola-annosten kuviin: 10 erikoista kiistaa tekijänoikeuksista – osa 1
Tekijänoikeudet eivät ole mikään leikin asia, sillä niiden rikkomisesta voi olla tiedossa kova tai ainakin hintava tuomio. Listafriikki esittelee nyt erikoisimmat tekijänoikeuskiistat.
Immateriaalioikeudet ovat aineettomiin omistuksiin liittyvä oikeudenala, joka koostuu monista eri osa-alueista. Tällä listalla keskiössä ovat tekijänoikeudet, mutta mukaan mahtuu myös yksi tavaramerkkiin liittynyt kiista. Tekijänoikeudet suojaavat tekijän omistusoikeutta omaan kirjalliseen tai taiteelliseen tuotokseen, mutta raja on monesti häilyvä. Tullaan lopulta kysymykseen, että mitä oikeasti voi omistaa?
Tekijänoikeudet tunnetusti suojaavat elokuvia, sävellyksiä ja taidemaalauksia, mutta teos voi olla paljon muutakin. Tällä listalla selviää, että tekijänoikeudet voivat suojata esimerkiksi tatuointitaiteilijoita, kokkeja ja lakipykäliä! Mike Tysonin tatuointi, joka on varmaan maailman tunnetuin kasvotatuointi, aiheutti aikoinaan kovasti eripuraa ja kiistaa tekijänoikeuksista.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäisen osan voit lukea tästä: Voiko musiikin tyylin tai tunnelman omistaa? 10 erikoista kiistaa tekijänoikeuksista – osa 2.
Spotifyn soittolistat
Brittiläinen musiikkikustantamo Ministry of Sound haastoi vuonna 2013 musiikkipalvelu Spotifyn oikeuteen käyttäjien luomista soittolistoista. Siis niistä soittolistoista, joita kukin Spotify-tilin omaava voi tehdä omaan kirjastoonsa yhdistellen kappaleista erilaisia kokonaisuuksia mielensä mukaan.
Ministry of Sound ei omistanut tekijänoikeuksia sitä kismittäneiden listojen kappaleisiin eikä se edustanut kappaleiden tehneitä artisteja. Se ei myöskään voinut väittää Spotifyn suoratoistavan kappaleita laittomasti. Ministry of Sound ei vain pitänyt siitä, minkälaisia soittolistoja käyttäjät olivat luoneet.
Ongelma – musiikkikustantamon mielestä – oli se, että ihmiset olivat tehneet soittolistoja, joilla kappaleet olivat samassa järjestyksessä kuin Ministry of Soundin aikoinaan julkaisemalla CD-levyllä. Eli vaikka yhtiö ei omistanut kappaleita, näki se omistavansa tekijänoikeudet luotuaan tietyn järjestyksen kyseisten kappaleiden soittamiseen.
Oikeusjuttu sovittiin rahalla, mutta sopimuksen yksityiskohtia ei ole paljastettu julkisuuteen. Voidaan kuitenkin olettaa, että Ministry of Sound sai tahtonsa läpi ja tukun rahaa sen päälle, sillä kaikki käyttäjien luomat soittolistat, joiden kappaleiden järjestys muistutti edes etäisesti Ministry of Soundin julkaisemaa materiaalia, poistettiin Spotifyn palvelusta.
Ministry of Sound ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan se loi oman musiikkipalvelusovelluksensa, jonka tarkoitus oli varastaa markkina Spotifylta. No, se ei enää sitten onnistunutkaan.
Ravintola-annoksen kuva
Harva kykenee enää nykyään käymään ravintolassa ottamatta kuvia annoksista. Kuka myöntää syyllistyneensä tähän? Kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa saattaa kuitenkin käydä kalliiksi – riippuen ravintolan sijainnista. Saksassa nimittäin keittiömestarit ja kokit omistavat tekijänoikeudet valmistamiinsa annoksiin, ja jos oikeuksien haltija päättää haastaa kuvia luvattomasti julkaisseen oikeuteen, on tiedossa lähes varma voitto.
Vuodesta 2013 käytössä olleen lain mukaan ”tarkasti aseteltu annos on sen valmistajan luomus ja hänen aineetonta omaisuuttaan”. Missä tahansa grillillä laki ei kuitenkaan päde, joten aamuöisestä döneristä julkaistusta kuvasta ei joudu vaikeuksiin, vaan annoksen esillepanoon on lain mukaan nähtävä vaivaa. Silloin ruoasta tulee tekijänoikeudella suojattua taidetta.
Yksikään keittiömestari ei vielä ole laittanut lakia tositoimiin – todennäköisesti siksi, että suhtautuminen olisi epäilemättä negatiivinen. Monessa ravintolassa kuvien ottaminen on kielletty kokonaan ja siitä on ilmoitettu kylteillä, mutta sehän ei tietenkään somekäyttäjiä estä. On mielenkiintoista nähdä, jos ja eittämättä kun jollakin keittiömestarilla vihdoin palaa pinna ja ensimmäinen tapaus viedään oikeuteen. Silloin harmittomalta tuntuvasta Instagram-kuvasta voi tulla kallis paukku, sillä laki on kiistämättä ravintolan puolella.
Georgian osavaltion laki
Tiesitkö, että voit lukea jokaikisen pykälän Suomen laista? Vaikka asiaa ei olisi sen enempää miettinyt, niin näinhän sen tietysti olettaa olevan. Kaikkialla maailmassa tilanne ei kuitenkaan ole näin, sillä esimerkiksi Yhdysvaltain Georgiassa kansalaisten tuli aiemmin ostaa osavaltion lait luettavaksi, sillä ne oli tekijänoikeudella suojattu. Sekä paperisesta että sähköisestä kopiosta piti maksaa reilut 1200 dollaria.
Carl Malamud, kirjailija ja aktivisti, on perustanut public.resources.org -sivuston, jolla hän tarjoaa informaatiota ilmaiseksi. Malamudin mielestä kaikilla on oikeus päästä lukemaan oman osavaltionsa lakia ilman veloitusta, minkä siis kuvittelisi olevan itsestäänselvyys. Niinpä Malamud osti itselleen Georgian lakikirjan, skannasi jokaisen sivun ja pisti ne sivustolleen luettavaksi. Osavaltiohan ei siitä ilostunut vaan syytti Malamudia tekijänoikeusrikkomuksesta vuonna 2015.
Ongelma oli se, että yksityinen LexisNexis -yritys oli tehnyt lakikirjaan huomautuksia ja lisännyt pykäliin kommentteja ja selityksiä. Juuri nämä olivat niitä tekijänoikeudella suojattuja osioita, joita ei ilmaiseksi saanut kansalaisille näyttää.
Georgia kyllä tarjosi nettisivuillaan ilmaiseksi epävirallisen version ilman lisäyksiä, mutta kuten Malamudkin asian perusteli: oikeudessa virallinen, maksullinen versio päihittäisi ilmaisversion, jos niissä olisi jotain eroja. Myös LexisNexis ja Georgian osavaltio olivat sitä mieltä, että lisäyksillä varustettu versio on välttämätön lain ymmärtämiseksi.
Oikeusjutun aikana Georgian osavaltion edustajat kutsuivat Malamudin toimintaa, eli lain saattamista kansalaisten luettavaksi, terrorismiksi. Ja lopulta osavaltio voitti. Päätöksessä mainittiin, että lisäyksillä varustetun lainsäädännön julkaiseminen oli ”vaikuttanut negatiivisesti LexisNexis -yrityksen mahdollisuuteen tienata rahaa”. Lisäksi osavaltio sai jokaisesta myynnistä osuuden.
Onneksi tämä vitsi ei päättynyt tähän, sillä armottomana oikeuden puolustajana Malamud valitti tuomiosta ja viimein oikeus voitti vuonna 2019. Valitustuomioistuin totesi, että lakia ei voi suojata tekijänoikeudella ja sen on oltava kaikkien vapaasti luettavissa.
Valokuvaajan oma valokuva
Kuva: Carol Highsmith | CC BY-NC 2.0 (kuvaa rajattu)
Vuonna 2015 ammattivalokuvaaja Carol Highsmith sai Getty Images -kuvapankilta kirjeen jossa häntä kehotettiin lopettamaan laiton toiminta. Kirjeessä uhattiin oikeustoimilla, ellei Highsmith poistaisi sivustollaan olevaa valokuvaa idaholaisesta maaseudusta (yllä oleva kuva). Getty vaati Highsmithin säätiöltä 120 dollaria sovitteluna kuvan luvattomasta käytöstä.
Tämä oli varsin erikoista, sillä Highsmith oli itse ottanut kyseisen kuvan ja lahjoittanut sen muutama vuosi aiemmin 99 999 muun valokuvan kanssa Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmiin. Samalla hän oli luopunut tekijänoikeuksistaan ja vapauttanut teoksensa kaikille vapaaseen käyttöön. Highsmithin lahjoitus oli maailmanlaajuisestikin historiallinen.
Getty Images sen sijaan näki asian toisin ja päätti ruveta rahastamaan Highsmithin anteliaisuudella. Maailman suurin kuvapalvelu oli päättänyt ottaa 18 755 Highsmithin yleiseen käyttöön luovuttamaa valokuvaa, lätkäissyt niihin tekijänoikeusmerkin ja ruvennut lähettelemään vaatimuskirjeitä kuvia käyttäneille tahoille – Highsmith mukaan lukien. Mediat ja yksityishenkilöt olivat siis käyttäneet maksullisia kuvia Gettyn palvelusta, vaikka ne olisivat olleet ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Valokuvaaja tulistui – täysin syystä – ja vei Gettyn oikeuteen vaatien yhtiöltä miljardi dollaria.
Kaikkein uskomattomin käänne nähtiin, kun oikeus päätti jutun Gettyn hyväksi lausunnolla: ”On hyvin tavallista, että vapaassa käytössä olevia töitä kaupallistetaan, eikä alkuperäisellä tekijällä ole niihin enää oikeuksia.”. Sen verran Getty antoi periksi, että se myönsi Highsmithille lähetetyn kirjeen olleen virhe, mutta kaikki oli tehty lainmukaisesti.
Lain mukaan kuka tahansa voi toimia kuin Getty Images ja vaatia korvauksia tekijänoikeudettomista valokuvista tai esimerkiksi musiikista. Mutta saman lain mukaan niistä ei missään nimessä tarvitse maksaa.
Mike Tysonin tatuointi
Kuva: Eduardo Merille | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Tatuointiartisti S. Victor Whitmill vei Warner Bros. -tuotantoyhtiön oikeuteen syyttäen sitä tekijänoikeusrikkomuksesta vuoden 2011 Kauhea kankkunen 2 -elokuvassa.
Elokuvassa Ed Helmsin näyttelemälle Stulle taiteillaan Bangkokin huuruisessa yössä valtava tatuointi kasvoihin – samanlainen, joka nyrkkeilylegenda Mike Tysonilla on aivan oikeasti. Tyson teki elokuvasarjassa cameoroolin esiintyen omana itsenään.
Taiteilija Whitmill oli suunnitellut tatuoinnin nimenomaan Tysonille tämän toiveiden mukaisesti, joten Warner Brosilla ei hänen mukaansa ollut minkäänlaista oikeutta käyttää hänen työtään elokuvassa tai sen mainosmateriaaleissa. Syytös oli sen verran vakava, että koko elokuvan julkaisu oli vaarassa. Neuvotteluissa oltiin välillä todellisessa pattitilanteessa ja jossain vaiheessa vaikutti siltä, että tatuointi jouduttaisiin poistamaan jälkituotannossa digitaalisesti Helmsin kasvoilta.
Osapuolet pääsivät kuitenkin lopulta sopimukseen, kun Warner Bros. maksoi Whitmillille salassa pidetyn summan. Ottaen huomioon elokuvasarjan ensimmäisen osan menestyksen, puhutaan todennäköisesti vähintään kuusinumeroisesta summasta. Kauhea kankkunen 2 sai ensi-iltansa tatuointeineen kaikkineen ja tuotti maailmanlaajuisesti yli puoli miljardia dollaria.