Yhteiskunta
Voiko musiikin tyylin tai tunnelman omistaa? 10 erikoista kiistaa tekijänoikeuksista – osa 2
Tekijänoikeudet on syytä ottaa vakavasti, sillä niiden rikkomisesta voi olla tiedossa pankkitiliä painavasti verottava sakko. Listafriikki esittelee nyt 10 erikoista kiistaa tekijänoikeuksista.
Immateriaalioikeudet ovat aineettomiin omistuksiin liittyvä oikeudenala, joka koostuu monista eri osa-alueista. Tällä listalla keskiössä ovat tekijänoikeudet, mutta mukaan mahtuu myös yksi tavaramerkkiin liittynyt kiista. Tekijänoikeudet suojaavat tekijän omistusoikeutta omaan kirjalliseen tai taiteelliseen tuotokseen, mutta raja on monesti häilyvä. Tullaan lopulta kysymykseen, että mitä oikeasti voi omistaa?
Tekijänoikeudet tunnetusti suojaavat elokuvia, sävellyksiä ja taidemaalauksia, mutta teos voi olla paljon muutakin. Tällä listalla selviää, että tekijänoikeudet voivat suojata esimerkiksi musiikin tunnelmaa ja kaupasta ostetusta lelusta näpsäistyä valokuvaa.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä: Mike Tysonin tatuoinnista ravintola-annosten kuviin: 10 erikoista kiistaa tekijänoikeuksista – osa 1.
Valokuva toimintafiguurista aiheutti itkua ja hammasten kiristystä
Kuva: Pixabay
Onneksi kuitenkin vain itkua ja hammasten kiristystä, sillä vaara joutua oikeustaisteluun suuryhtiön kanssa oli myös suuri! Vuonna 2015 Facebookissa toimineen Star Wars Action News -faniryhmän jäsen Justin Kozisek osti Walmart-tavaratalosta toimintafiguurin. Hän otti innoissaan kuvan Rey-figuurista ja jakoi sen Facebookissa muiden jäsenten nähtäväksi. Tähtien sota -toimintafiguurit valmistanut Disney ei kuitenkaan jakanut fanien innostusta.
Figuurin, jonka Kozisek osti, oli ollut tarkoitus tulla myyntiin vasta seuraavana päivänä eikä Disney halunnut kenenkään näkevän keräilyhittejä ennen niiden virallista lanseerausta. Niinpä yhtiö syytti koko Facebook-ryhmää julkistamattoman, alle 7 dollaria maksaneen tuotteen vuotamisesta sekä vaati kuvan poistamisesta ja varoitti kaikkia kuvan jakaneita tekijänoikeusrikkomuksesta, tai muuten…
Tähtien sota -fanit olivat tyrmistyneitä ja eräs jäsenistä kommentoikin tapausta osuvasti: ”Tuo hemmetin lelu ei ole julkistamaton, jos kuka vain voi marssia kauppaan ostamaan sen”. Tietoyhteiskunnan kansalaisoikeuksia puolustavan Electronic Frontier Foundationin asianajajat ottivat myös kantaa sanoen, että Disneyllä ei ollut laillista oikeutta vaatia kuvan poistamista Facebook-ryhmän sivulta.
Faniryhmän moderaattorit eivät kuitenkaan halunneet ottaa riskiä, joten he ottivat Disneyyn yhteyttä ja pyysivät lupaa palauttaa kuva sivuille. Ylireagoinut Disney antoi luvan ja ryhmän ylläpitäjät kertoivat jäsenille, miten ”oikein tekeminen kannattaa”.
Vain minuutteja myöhemmin Disney kuitenkin lähetti uuden uhkavaatimuksen ja varoituksen tekijänoikeuksien rikkomisesta, sai Facebookin poistamaan kuvan sisältäneen julkaisun ja antamaan julkaisukiellon Kozisekille. Nyt vain mietityttää, että mitä peruuttamatonta lelun kuvasta oli päässyt tapahtumaan, kun Disney noin kovin menetti malttinsa!?
Lue myös: 10 kertaa, kun Disney elokuvat menivät härskin puolelle
John Fogerty vs John Fogerty
Kuva: SolarScott | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)
Musiikkialalla väännetään jatkuvasti tekijänoikeuksista. Plagiointikohuja – pieniä ja suuria – nousee esiin jatkuvasti. Yksi musiikin maailman kummallisimmista tekijänoikeusjutuista koski Creedence Clearwater Revivalin kitaristia ja laulajaa John Fogertyä.
Fogerty oli yksin vastannut yhtyeen musiikista, mutta levy-yhtiön kanssa tehdyn sinisilmäisen sopimuksen vuoksi hänellä ei ollut omistusoikeutta omiin kappaleisiinsa. Kaiken lisäksi sopimus velvoitti häntä tekemään levy-yhtiölle kymmenittäin kappaleita senkin jälkeen, kun yhtyettä ei enää ollut olemassakaan – CCR hajosi sisäisiin ristiriitoihin vuonna 1972.
Kun Fogerty 1980-luvulla teki paluun sooloartistina, vei koko CCR:n tuotannon omistavan Fantasy Records -levy-yhtiön tuottaja Saul Zaentz hänet oikeuteen. Zaentz syytti Fogertyä tekijänoikeusrikkomuksesta – artistin The Old Man Down the Road -kappaleen kertosäe oli Zaentzin mielestä kopio CCR:n Run Through the Jungle -hitistä. Jonka siis Fogerty itse oli tehnyt.
Itsensä plagioinnista syytetty Fogerty voitti oikeusjutun; eikä vähiten sen ansiosta, että hän toi todistajanaitioon kitaransa. Hän soitti kiistanalaiset osiot kummastakin kappaleesta osoittaakseen, että musiikkityyli sai kaksi sävellystä kuulostamaan samalta, vaikka ne olivat itsenäiset ja erilaiset luomukset. Oikeustaistelu oli pitkä ja hintava, mutta Fogertyn mukaan kaiken tuskan arvoinen. Vuosia myöhemmin Fantasy Records määrättiin korvaamaan hänen 400 000 dollaria maksaneet oikeuskulunsa.
Fogerty on kertonut Rolling Stone -lehden haastattelussa, että oli päättänyt taistella levy-yhtiötä vastaan kynsin ja hampain, sillä Fantasya puoltanut päätös olisi ollut vaarallinen ennakkotapaus kaikille lauluntekijöille: ”Panoksena oli se, voiko henkilö pitää kiinni omasta tyylistään kasvaessaan artistina ja ihmisenä”. Fogerty kertoi tunteneensa todistajanaitiossa John Lennonin, Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin seisomassa takanaan ja sanomassa ’Johnny, älä mokaa tätä’.
Tekijänoikeudet fiilikselle
Vuonna 2015 annettiin historiallinen päätös, jonka keskiössä olivat musiikin tekijänoikeudet, ja joka varmasti sai John Fogertyn pudistamaan päätään.
Vastakkain olivat kaksi omien julkaisuvuosiensa listaykköstä: Marvin Gayen Got to Give It Up vuodelta 1977 sekä vuoden 2013 suurin hitti, tuottaja Pharrell Williamsin ja laulaja Robin Thicken Blurred Lines.
Vuonna 1984 menehtyneen Gayen perilliset eivät väittäneet, että Thicke ja Williams olisivat suoraan kopioineet soul-klassikon sävellyksen, vaan heidän mielestään kappale matki sen musiikillista tyyliä ja tunnelmaa.
Koko musiikkimaailma odotti henkeään pidätellen oikeuden päätöstä, sillä läpi historian lauluntekijät ovat hakeneet inspiraatiota erilaisista musiikkityyleistä, ihailemiltaan artisteilta ja heidän kappaleistaan. Tapaus sai huomiota myös siksi, että Blurred Lines on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä singleistä. P
anokset siis olivat kovat ja niin oli myös tuomio: valamiehistö päätti yksimielisesti Williamsin ja Thicken syyllistyneen plagiointiin ja heidät määrättiin maksamaan Gayen perikunnalle korvauksia 5,3 miljoonaa dollaria. Myös puolet rojalteista eli tekijänpalkkioista määrättiin perikunnalle. Korvausten päälle Marvin Gaye lisättiin Blurred Lines -kappaleen tekijäksi.
Kiistanalainen päätös aiheutti närää myös Yhdysvaltain oikeuslaitoksen sisällä, sillä muun muassa tuomari Jacqueline Nguyen on kritisoinut tuomiota kovin sanoin. Hänen mukaansa Gayen perikunta oli onnistunut siinä, mihin kukaan ei koskaan aiemmin ole pystynyt eli hankkimaan tekijänoikeudet musiikilliselle tyylille.
Dr. Dre vs Dr. Drai
Kuva: Jason Persse | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)
Pysytään vielä yhden kohdan verran musiikkialalla, mutta lisätään siihen hieman gynekologiaa.
Vuonna 2015 Dr. Dre – rap-artisti, tuottaja ja levy-yhtiön johtaja – nosti kanteen gynekologi Draion M. Burchia vastaan, kun tämä oli rekisteröimässä tuotemerkkiä samankaltaiselle Dr. Drai -nimelle. Kuuluisiko tämä tapaus olla tekijänoikeudet -listalle – en tiedä itsekään, mutta se oli liian mehukas jätettäväksi pois. Ja liippaa tarpeeksi läheltä.
Dr. Dre, oikealta nimeltään Andre Young, väitti Burchin käyttämän lempinimen aiheuttavan kuluttajissa hämmennystä, sillä lääkäri aikoi myydä Dr. Drai -nimellä äänikirjoja ja webinaareja. Burchin validi vastaväite oli se, että ihmiset tuskin sekoittaisivat häntä ja musiikkimogulia, sillä ”Dr. Dre ei ole lääketieteen tohtori eikä siten pätevä tarjoamaan lääketieteellisiä neuvoja tai myymään terveysalan tuotteita”.
Burch myös sanoi, että hänellä ei ole taka-ajatuksena ratsastaa Youngin nimellä, sillä hän ei halua tulla yhdistetyksi tämän ”misogynisiin ja homofobisiin rap-sanoituksiin”.
Young hävisi yli kaksi vuotta kestäneen tavaramerkkikiistan vuonna 2018, kun Yhdysvaltain patentti- ja rekisterihallitus päätti jutun Burchin hyväksi. Young ei ollut onnistunut patenttioikeudessa osoittamaan, että Burchin tarkoituksena olisi johtaa tavaramerkillään ihmisiä harhaan.
Kiista laittomasti napsaistusta valokuvasta
Kuva: James DeMers | Pixabay
The College of Charleston -säätiö haastoi valokuvaaja Benjamin Hamin oikeuteen vuonna 2007 luvattomasta tunkeutumisesta säätiön omistamalle alueelle ja siellä otettujen valokuvien myymisestä.
Etelä-Carolinan osavaltiossa, Yhdysvalloissa, sijaitsevalla Dixien plantaasilla viljeltiin 1800-luvulla puuvillaa ja sen, kuten niin monen muunkin suurtilan, historiaa varjostaa orjuutus. Sen nimi on muutama vuosi vaihdettu Stono Preserveksi ja nykyään sen rakennuksissa järjestetään Charlestonin Collegen luentoja.
Säätiön mukaan Ham oli tunkeutunut plantaasin alueelle lukituista porteista ja useista kieltokylteistä huolimatta. Hän oli ottanut valokuvia ja myynyt niistä ainakin yhtä. On selvää, että Ham oli rikkonut lakia tunkeutumalla kiinteistön alueelle luvatta, mutta säätiön mielestä se ei ollut ainoa rikos. Syyte nostettiin myös tekijänoikeusrikkomuksesta, sillä säätiö väitti, että Hamin ottaman kuvan kaupallisen levityksen myötä se oli ”menettänyt yksinoikeuden ainutlaatuisen Dixien plantaasin esittelyyn ja kuvaukseen”.
Oikeudessa säätiö haki Hamille kieltoa valokuvan levittämiselle, mutta aivan ensimmäisessä käsittelyssä syyte hylättiin perusteettomana. Yksityisalueelle laittomasta tunkeutumisesta Ham sen sijaan tuomittiin. Valituksen jälkeen säätiö sai kuitenkin tahtonsa läpi ja osapuolet pääsivät lopulta sopimukseen, jonka mukaan Ham ei saisi enää myydä valokuvaa ja joutui maksamaan 30 000 dollaria korvauksia.
Päätöksen myötä säätiö innostui ja alkoi lähettelemään ukaaseja useille valokuvaajille, jotka olivat taltioineet plantaasin historiallisia tiluksia ja vanhoja tammipuita. Kuvat kaikkosivat ammattilaisten portfolioista hyvin nopeasti ilman vastustusta.
Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän kiemuroiden vuoksi Ham ja The College of Charleston -säätiö käyvät kuvasta kamppailua edelleen. Plantation Road -valokuva (joka ei muuten mitenkään ole liitettävissä juuri Dixien plantaasiin) on edelleen esillä Hamin nettisivuilla, mikä ei säätiölle tietenkään käy.