Yleistieto
Nyt romutetaan 10 yleistä harhakäsitystä!
No niin, sitten on aika heittää 10 ikivanhaa harhakäsitystä romukoppaan! Häpeään ei ole syytä, sillä nythän homma tulee hoitoon ja harhaluulot korjatuiksi.
Listafriikki teki aiemmin listan maantieteeseen liittyvistä virheellisistä olettamuksista, sen voit käydä lukemassa tämän linkin kautta. Myös Mandela-efektin aiheuttamat väärät yhteiset muistikuvat kirvoitti ajatuksia, varsinkin Yhdysvaltojen osavaltioiden määrä jäi askarruttamaan monia.
Mikähän tämän listan harhakäsityksistä jää vaivaamaan mieltäsi? Ei pitäisi minkään, koska nyt ne todistetaan vääriksi, ja voit alkaa korjaamaan muiden tekemiä virheellisiä olettamuksia 🥳
Ääni, joka kuuluu sormia napsauttaessa
Napsauta sormia. Sillä ei ole väliä, minkä sormen napsautat peukalon kanssa yhteen. Siitähän kuuluu ääni, jolla voi säestää musiikin mukana, pitää tahtia yllä tai herättää vaikka jonkun huomio. Sormien napsutuksella on pidetty rytmiä jo antiikin Kreikassa ja lukuisissa muissa kulttuureissa.
Mistä arvelet napsautuksessa kuuluvan äänen tulevan? Jos pyörittelet silmiäsi ja mietit, että tietenkin siitä peukalon ja toisen sormen yhteen painamisesta ja liikkeestä toisiaan vasten, niin otappas uusiksi.
Ääni tulee todellisuudessa siitä, kun sormi osuu peukalon juureen.
Sormien päiden yhteen painamisella ei ole äänen kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että siinä kasvatetaan jännitettä, jonka ansiosta sormi iskeytyy aikamoisella voimalla kämmeneen. Kokeile vaikka laittaa toisen käden sormi siihen väliin; napsaus on melko napakka.
(Toim. huom. Se, miten joku voi käyttää napsauttamiseen muuta sormea kuin keskaria, on listan kirjoittajalle yksi aikamme suurimmista mysteereistä. Siitäkin huolimatta, että hän asuu samassa taloudessa henkilön kanssa, joka napsuttaa nimettömällä 😱)
”Shake it like a Polaroid picture”
Vaikka Outkast kehottaisi heiluttamaan kuin Polaroid-kuvaa, niin ”Shake it like a polaroid picture” on täysin virheellinen neuvo. Pikakuvaa ei kannata missään nimessä heiluttaa, jos se ei ole täysin kehittynyt.
Polaroid-kameroiden tultua ensimmäisen kerran markkinoille, oli heiluttamiselle ihan hyvät perusteet, mutta kun välineet uudistuivat, muuttivat myös filmit muotoaan. Jo 1970-luvulta saakka kuva on kehittynyt ohuen muovikalvon alla, joten puhaltelu tai heiluttelu ei edistä prosessia, koska filmi ei milloinkaan pääse kosketuksiin ilman kanssa.
Rivakka liike voi päinvastoin saada filmin kupruilemaan. Kuva pitäisi asettaa kehittymään tasaiselle alustalle, tuulelta suojaan ja sen taivuttelua tulisi välttää.
Mutta niin syvälle juurtuneita ovat ajatukset kuivattelusta, että nykyään näkee taas ihmisiä heiluttelemassa kuvia, kun Polaroid on retroilun myötä noussut uuteen suosioon.
Heiluttaminen on edelleen täysin tyhjänpäiväistä.
Karvojen ajelu saa ne kasvamaan paksumpina ja nopeammin
Ei, ei ja vielä kerran ei. Tätä saa toitottaa niin monesta tuutista kuin mahdollista ja silti se ei mene kaikkien jakeluun.
Karvan katkaiseminen ei saa sitä kasvamaan tummempana, nopeammin tai paksumpana. Karva voi vaikuttaa siltä, koska sen katkaistu pää on tylppä. Mieti vaikka teroitettua lyijykynää; kärki kaventuu samalla lailla. Karva myös kuluu ja vaalenee ”käytössä”, kun se joutuu pesun, kemikaalien ja auringon vaikutuksen alaiseksi.
Karva kasvaa ihon alla olevasta juuresta, jota ei paljon hetkauta, katkaistaanko sen kuollut osa pois. Olisiko asia vihdoin loppuun käsitelty?
Alkoholi lämmittää
Kylmänä talvi-iltana moni saattaa haluta lasillisen viiniä tai ehkäpä rommia, kun se lämmittää niin mukavasti. Se on täysin harhaluuloinen ajatus.
Alkoholi kyllä tarjoaa nauttijalleen lämmittävän kokemuksen, kun sen verisuonia laajentava vaikutus iskee päälle. Erityisesti lähellä ihon pintaa olevissa pienissä suonissa virtaa tällöin enemmän verta, jolloin ihmisestä tuntuu lämpimämmältä. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että lämpöä haihtuu ihon kautta liikaa eikä elimistö pysty huolehtimaan normaalista säätelystä, jolloin kehon ydinlämpö alkaa laskea. Hetkellinen lämmöntunne väistyy nopeasti, kun totuus iskee. Jo yksi alkoholiannos aloittaa viilenemisprosessin.
Moni kuvittelee alkoholin lämmittävän myös sen takia, että juomalla pääsee eroon vilunväristyksistä. Siinä kohtaa pitäisi muistaa, että hytinä on osa toimivaa lämmönsäätelyä, ja alkoholi vain heikentää tätä elintärkeää ominaisuutta.
Joten kun joku ensi talvena (tai juhannuksena) tarjoaa sinulle ”lämmikettä”, voit ilonpilaajana pitää kunnon saarnan hänen harhakäsityksestään.
Jokainen ominaisuus on tulosta jostain tietystä geenistä
Vanhemmat monesti haluavat ajatella, että lapsen joku ominaisuus on peräisin heiltä itseltään peritystä geenistä. Asia ei ole näin yksinkertainen. On olemassa hyvin harvoja ominaisuuksia, joihin vaikuttaa vain yhden ainoan geenin eri muodot eli alleelit.
Veriryhmä on sellainen, mutta silmien väri ei ole, vaikka se usein yksinkertaistetaan niin olevaksi. Monet periytyvät sairaudet sen sijaan ovat tulosta yhdessä geenissä tapahtuneesta muutoksesta, esimerkiksi Huntingtonin tauti ja sirppisoluanemia.
Kaikki muu meissä on kourallisen, kymmenien, satojen tai tuhansien geenien yhteistulosta: pituus, ihonväri, hiukset, korvavaikun laatu, hampaiden kestävyys, näkökyky, urheilullisuus, älykkyys… Ne eivät periydy ”keltään”. Kaiken lisäksi geenit leikkivät palapelia keskenään, muodostaen aivan uusia yhdistelmiä ja tietenkin ympäristö lyö vielä oman lusikkansa soppaan.
Joten mieti kahdesti ennen kuin syytät vanhempiasi jostain, mihin heillä toki on ainekset, mutta käytännössä ei osaa eikä arpaa.
Avaruus on kaukana
Avaruus tietenkin voi olla kaukana, mutta se alkaa suhteellisen läheltä. Englantilainen tähtitieteilijä Fred Hoyle sanoi kuuluisassa sitaatissaan näin:
”Avaruus ei ole kaukainen. Se on vain noin tunnin matkan päässä, jos autolla voisi ajaa suoraan ylöspäin.”
Mitään virallista avaruuden rajan määritelmää ei ole olemassa, mutta Yhdysvalloissa kaikkia henkilöitä, jotka ovat käyneet yli 80 km:n korkeudessa, kutsutaan astronauteiksi. Euroopassa taas avaruuden ja maan rajana pidetään Kármánin rajaa, joka sijaitsee noin 100 km:n korkeudella. Eli vaatimustaso on jenkille alhaisempi!
Rajan määrittäminen on äärimmäisen tärkeää tietenkin poliittisista syistä: milloin rikot toisen maan ilmatilaa ja milloin taas lennät vapaasti avaruudessa.
Kameleontti ei muuta väriään ympäristön takia
Tätä harhakäsitystähän opetetaan koulussa! Mutta kameleontit eivät muuta väriään sulautuakseen ympäristöönsä. Ne toki usein ovat ympäristönsä kanssa hyvin saman värisiä, mutta se on evoluution tulosta.
Kameleontit vaihtavat väriään muun muassa lämpötilan, valoisuuden, stressin tai kiinnostavan uuden tuttavuuden takia. Muutos käy nopeasti: kameleontin läpinäkyvän ihon alla kerroksittain olevien erityisten värisolujen erittämät aineet saavat värin vaihdoksen aikaan noin 30 sekunnissa.
Kameleontit eivät kykene sisäisesti säätelemään kehonsa lämpötilaa, joten ne voivat muuttaa värinsä tummemmaksi, jos ovat kylmissään, jolloin niiden iho imee auringonsäteilyä paremmin. Paahtavan kuumina kesäpäivinä liskot suosivat vaaleita, valoa heijastavia sävyjä.
Luonnon yleiset varoitusvärit toimivat myös kameleonteilla; vihaisena ne voivat vetää ylleen hyökkäykseen sopivan punaisen asun. Lisäksi uroskameleontti saattaa muuttaa itsensä houkuttelevan moniväriseksi naaraita kosiskellessaan.
Kielessä on erillinen alue kullekin maulle
Makea maistuu kielen kärjessä, suolainen kärjen sivuilla, hapan taaempana sivuilla ja karvas kielen perällä.
Kuka vain on voinut laittaa suolaa aivan kielen päähän ja todeta tämän harhakäsityksen humpuukiksi. Silti ”kielikartta” on hyvin tunnettu ja totuutena levitetty.
Harhakäsitys on alunperin lähtenyt liikkeelle vuonna 1901 saksalaisen David Hänigin tutkimuksesta, jossa makuaistimuksia oli mitattu kielen eri kohdissa. Kun työ käännettiin englanniksi, ei käännös mennyt ihan nappiin ja faktat vääristyivät. Hänig oli julkaisussaan todennut, että kielen eri kohdat vaihtelevat herkkyydessään eri mauille. Käännöksessä taas alueet oli selkeästi eritelty ja rajattu.
Hänigin tulokset pitävät oikeastikin paikkaansa, sillä vaikka kullekkin maulle on reseptoreita joka puolella kieltä, on niitä kasautuneena joihinkin kohtiin enemmän. Mutta sekin vaihtelee yksilöstä toiseen. Ja Hänigin aikojen jälkeen olemme oppineet myös uuden maun, nimittäin lihaisan umamin!
Viikingit pitivät sarvellisia kypäriä
Kuvaako mikään viikinkiä paremmin kuin sarvet kypärässä? Ei kuvaa, mutta on täydellinen harhakäsitys, että 700–1000-luvuilla merien kauhuina tunnetuilla viikingeillä olisi ollut sarvilla koristellut päähineet.
Kaikki mahdollinen, historiankirjoista elokuviin ja Harald Hirmuisesta naamiaisasuihin, on ollut valetta!
Arkeologit eivät ole löytäneet minkäänlaisia merkkejä tai todisteita kyseisestä asusteesta. Sotimaan lähtiessä viikingeillä on voinut olla päähineitä, mutta ne oli tehty raudasta ja/tai nahasta, ilman ulokkeita. Meille harhakäsitys sarvekkaista kypäristä on tullut maalauksista sekä Richard Wagnerin maailmankuulusta Nibelungin sormus -oopperasarjasta, jonka ensiesitykseen puvustaja Carl Emil Doepler suunnitteli viikinkihahmojen asuihin sarvikypärät..
1800-luvun taiteilijoiden harhakäsitys perustuu todennäköisesti viikinkiaikaa yli tuhat vuotta aiempaan pronssikauteen, jonka löydöksissä on kyseisiä päähineitä tullut vastaan.
Viikingit-sarja on muuten tainnut ansiokkaasti jo ennen Listafriikkiä kumota tätä väärinkäsitystä?
Ihminen käyttää vain 10% aivoistaan
Aivoissamme tapahtuu koko ajan eivätkä ne rauhoitu missään vaiheessa elämämme aikana. Vaikka ihmisen aivot ovat fyysisesti vain 2% kehomme painosta, käyttävät ne jopa 20% kaikesta energiastamme; vaativa koneisto siis. Aivomme ovat niin isot, että synnyttäminen, maailman luonnollisin tapahtuma, on tullut lajillemme hankalaksi.
Että ihmisestä on tullut sellainen kuin se nyt on, hyvässä ja pahassa, on aivojen täytynyt parissa miljoonassa vuodessa kolminkertaistaa kokonsa. Se on hirmuisen nopea aika! Väite siitä, että käyttäisimme tuosta paljon vaativasta elimestä vain 10%, on uskomaton. Aivoissamme on 86 miljardia hermosolua ja niistä vain 8,6 miljardia olisi käytössä? Kyllä evoluutio hoitaisi turhan tilan aika nopeasti pois, ei luonto hyväksyisi sellaista haaskausta.
Uuden taidon oppiminen tai uusien muistojen tallettaminen (tai meditointi) ei lisää aivokapasiteettia, sitä vain käytetään eri tavalla. Aivojen kuvantamisessa on myös huomattu, että hyvinkin yksinkertainen tekeminen, esimerkiksi elokuvan katsominen, aktivoi useita aivojen osia, jotka jatkuvasti viestivät toisilleen.
Mitä teet juuri tällä hetkellä? Luet tätä listaa, istut tuolilla, kuulet ääniä huoneessa, juot kahvia ja välillä vilkaiset televisiota. Unohtamatta sitä, että sydämesi sykkii, suolesi toimii ja hengität. Käytät aivan varmasti enemmän kuin kymmenesosan aivoistasi.
Mutta ei kai tämä väärinkäsitys ole hirveän vaarallinen. Ehkä se motivoi meitä tavoittelemaan mysteeristä, piilossa olevaa potentiaaliamme?
💁♀️ Kerro kommenttikentässä tai somekanavissamme ⬇⬇ oliko sinulla näitä harhaluuloja. Listafriikki käy omansa läpi sunnuntain videopodcastissa. Spoiler alert: Niitä löytyy!