Yleistieto
Miksi kastemadot nousevat sateella asfaltille ja miten ihmeessä madot kaivautuvat maahan?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki luikertelee tällä kertaa kastematojen maailmassa. Pohdimme muun muassa sitä, että miksi kastemadot nousevat sateella asfaltille. Sehän ei vaikuta kaikkein parhaimmalta paikalta turvallisuuden kannalta.
Lisäksi ihmettelemme, että miten madot kykenevät kaivautumaan maahan, sillä eihän niillä vaikuta olevan siihen minkäänlaisia ”välineitä” – kuten raajoja.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miten kastemadot kaivautuvat maahan?
Miten voi olla, että pehmeät ja raajattomat kastemadot pystyvät kaivautumaan maahan ja liikkumaan mullassa? Selvitetäänpäs! Suomen maaperässä luikertelee ainakin 16 lierojen heimoon kuuluvaa matoa. Meistä suurin osa kutsuu niitä kaikkia yhteisellä kastemato-nimityksellä.
Kastelierot, jotka voivat kasvaa jopa 15-senttisiksi, tekevät kotinsa terävällä, poralta näyttävällä kärsäosalla. Kasteliero työntää maata hydraulisella painejärjestelmällä eteenpäin millin kerrallaan ja pehmeässä maaperässä se voi edetä jopa metrin viikossa, kirjoittaa Suomen Luonto -lehti.
Suurin osa kastelieroista elää kuitenkin muualla kuin pehmeän mullan kukkapenkeissä, joten metrin mittaisen kolon tekeminen kovaan maaperään voi kestää yli vuoden. Kastelieroilla on aikaa, sillä ne voivat elää jopa 10 vuoden ikäisiksi. Ne pysyttelevät samassa kotikäytävässä koko elämänsä ja asettuvat joka syksy talvehtimaan routarajan alapuolella, jopa kahden metrin syvyydessä, sijaitsevaan kammioon.
Toinen Suomessa varsin yleinen kastematolaji on peltoliero. Ne muistuttavat hyvin paljon kastelieroja, mutta ovat huomattavasti pienempiä. Pienempikokoiset peltolierot eivät työnnä maata edestään kuten sukulaislajinsa edustajat, vaan ne syövät mullan menemään!
Peltoliero siis syö itselleen kulkureitin ja saa siinä samalla ravintoa. Sulamaton maa-aines kulkeutuu lieron läpi ja ulostuu sen peräpäästä. Ravinnoksi käyvä orgaaninen materiaali päätyy sekin ruoansulatuksen jälkeen maaperää lannoittamaan.
Miksi kastemadot nousevat sateella asfaltille?
Se on jokakeväinen ja -kesäinen näky, kun pihat ja tiet täyttyvät kastemadoista. Näin tapahtuu, kun sataa vettä. Miksi kastemadot sitten päätyvät asfaltille, jossa ne ovat epäilemättä suuressa vaarassa? Kohtaloksi voivat koitua niin linnut kuin kenkien pohjat.
Palataan takaisin edellä mainittuihin koloihin, joita madot tavalla tai toisella kaivavat. Noissa kotionkaloissa nimittäin piilee syy siihen, miksi kastemadot nousevat sateella sankoin joukoin maan pinnalle.
Märällä kelillä käytävät voivat täyttyä kokonaan vedellä ja kaikkein pahin tilanne on keväisin, kun maaperä on vielä roudassa eikä vesi pääse imeytymään samalla tavalla kuin kesällä.
Varsinaisesti kastemadot eivät kuitenkaan ole vaarassa hukkua. Lierot saava happensa märän iho kautta, joten vesi ei ole se ongelma; periaatteessa kastemadot pystyvät hengittämään myös vedessä. Suureksi ongelmaksi muodostuu ympäristön happamuus.
Maaperässä elelee matojen lisäksi monenlaisia eliöitä, jotka hengittävät. Hengityksessä syntyy hiilidioksia, joka liukenee veteen. Tuo liukeneva hiilidioksidi tekee jo itsessään happamasta sadevedestä entistä happamampaa eivätkä lierot selviä sellaisissa olosuhteissa. Happamuus aiheuttaa sen, että kastemadot tuntevat hukkuvansa ja nousevat maan pinnalle hapen perässä.
Kastemadot ovat suuressa vaarassa luikerreltuaan kolojensa suojasta maan pinnalle hengittämään, mutta riski on otettava. Vaikka niitä uhkaavat pedot, kuivuminen ja päälle tallovat ihmiset, ovat mahdollisuudet selviämiseen silti paremmat – vähähappinen ja hapan ympäristö maan alla tarkoittavat varmaa kuolemaa.
Mutta miksi ne nousevat nimenomaan asfaltille?
No eivät miksikään – siitä me vain havaitsemme ne helpommin.
Eivät lierot hakeudu asfaltille, vaan ne nousevat maanpinnalle ja lähtevät liikkeelle. Jos vieressä sattuu olemaan asfalttia, niin matka jatkuu sitten siinä. Onhan mato paljon helpompi nähdä tasaisella asfalttipinnalla kuin nurmikentällä, jossa niitä kuitenkin todennäköisesti on sateella paljon enemmän.