Elämäntapa
Miehet ja naiset valehtelevat yhtä paljon, mutta eri syistä: 10 totuutta valehtelusta
Kaikki ihmiset valehtelevat ja vielä suhteellisen paljon; siksi se onkin hyvin kiehtova aihe. Listafriikki tarjoilee nyt kymmenen mielenkiintoista totuutta valehtelusta.
Valehtelun uskotaan nykyisen tutkimustiedon mukaan alkaneen hyvin pian puhekyvyn kehittymisen jälkeen. Puhekyky taas on asiantuntijasta riippuen kehittynyt 50 000 – 2 miljoonaa vuotta sitten, joten haarukka on suhteellisen laaja. Valehtelun uskotaan kehittyneen, koska se on ollut väkivaltaista yhteenottoa helpompi tapa saada haluamansa. Vähän kuin nykypäivänä: pyramidihuijaus on kätevämpi tapa varastaa rahaa kuin pankin ryöstäminen.
Me kaikki valehtelemme. Tutkimusten mukaan vähintään kerran päivässä ja valehteleminen opitaan noin kaksivuotiaana. Useimmat valheista ovat pieniä lipsautuksia eikä niistä aiheudu mitään pahaa, mutta valehtelulla voi olla myös äärimmäisiä seuraamuksia.
Listalla tutustumme muun muassa valheenpaljastimiin ja totuusseerumiin sekä yritämme saada selville, miten valehtelijan voi tunnistaa.
Tämä lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi kiinnostavaa faktaa valehtelusta voit lukea tästä:
10 huippukiinnostavaa totuutta valehtelusta – osa 1
Viehättävälle henkilölle on vaikein valehdella
Ensimmäinen mittava tutkimus puoleensavetävyyden vaikutuksesta valehteluun julkaistiin vuonna 1985, mutta tulokset pätevät edelleen. Virginian yliopiston psykologian laitoksella apulaisprofessorina toimineen Bella DePaulon johtamassa tutkimuksessa ei paneuduttu vakavien rikosten, kuten murhien, yhteydessä tapahtuvaan valehteluun vaan harmittomampiin valkoisiin valheisiin.
Tutkimukseen osallistujia pyydettiin teeskentelemään olevansa keskustelukumppanin kanssa samaa mieltä asioista, jotka eivät oikeasti käyneet yksiin heidän mielipiteidensä kanssa.
Toisessa koeasettelussa osallistujia pyydettiin esittämään olevansa eri mieltä asioista, joista he itse asiassa olivat keskustelukumppanin kanssa yhtä mieltä. Näitä huijauksia kutsuttiin mielisteleväksi ja ei-mielisteleväksi valehteluksi.
Tutkimusryhmä sai kasaan mielenkiintoisia tuloksia. Mielistelevät valheet oli keskimäärin helpompi havaita, mikä käy yksiin sen kanssa, että todellisia negatiivisia tunteita on hankala peitellä. Vastakkaisen sukupuolen edustajalle (tuolloin mentiin vielä vanhanaikaisella olettamuksella, että tytöt tykkää vain pojista ja pojat tykkää vain tytöistä) vakuuttavasti valehtelu oli hatarampaa. Lisäksi selvisi, että valheesta jäi helpommin kiinni, kun sellaisen esitti omasta mielestä viehättävälle henkilölle.
Kiinnostavaa on myös se, millä tavalla valheen vastaanottaja huomasi valehtelun. Mielistelevät valheet paljastuivat visuaalisten vihjeiden, muun muassa kasvojen ilmeiden, kautta. Mutta mitä puoleensavetävämpi keskustelukumppani oli kyseessä, sitä useammin valehtelijan paljasti äänensävy.
Pakko mainita vielä loppuun, että myös täyttä totta puhuvassa kontrolliryhmässä havaittiin, että ihmiset vaikuttivat vähemmän vilpittömiltä silloin, kun keskustelua käytiin puoleensavetävän henkilön kanssa. Ihastuminen siis vetää täysin pasmat sekaisin – minkä toteamiseen ei sinällään tarvita tieteellisiä tutkimuksia.
Miehet ja naiset valehtelevat yhtä paljon, mutta eri syistä
Massachusettsin yliopiston psykologian ja neurotieteen laitoksen professori Robert Feldman on tutkinut uransa aikana paljon valehtelemista ja hänen tutkimuksensa ovat paljastaneet monia melko hätkähdyttäviä asioita ihmisten välisestä kanssakäymisestä.
Feldmanin tutkimusten perusteella noin 60 prosenttia ihmisistä valehtelee tavallisen 10 minuuttia kestävän keskustelun aikana esimerkiksi työpaikalla. Keskimäärin tuossa ajassa ilmoille pääsee kahdesta kolmeen valetta. Kokeessa seuratut henkilöt eivät uskoneet tuloksia todeksi ja tajusivat omat valheensa vasta katsoessaan nauhoitettuja keskusteluja jälkeenpäin.
Ihmiset valehtelevat arkipäiväisissä keskusteluissa vaikuttaakseen miellyttävämmiltä ja osaavammilta. Voisi kuvitella, että näin tapahtuu lähinnä työelämässä ja hyvänpäiväntuttujen kanssa, mutta täysin sama pätee kommunikointiin perheen ja ystävien keskuudessa.
Sekä miehet että naiset valehtelevat Feldmanin tutkimusten mukaan yhtä paljon (eli paljon), mutta syyssä on eroa: ”Naiset valehtelevat todennäköisemmin saadakseen keskustelukumppanin tuntemaan olonsa hyväksi, ja miehet taas kertovat valheita antaakseen itsestään paremman kuvan”.
Valehtelijat huijaavat myös itseään
Myös itselleen voi valehdella, ja vielä uskottavasti. Elämässä tulee joskus vastaan tilanteita, joissa itselleen voi ja pitää uskotella, että ei ole mitään hätää – vaikka oikeasti olisikin hätä. Päänsisäinen vakuuttelu rauhoittaa.
Mutta nyt puhutaan kuitenkin suoranaisesta itselleen valehtelusta.
Harvard Business School -kauppakorkeakoulussa tehtiin vuonna 2011 tutkimus, jossa opiskelijoiden annettiin luntata matematiikan kokeessa. Koepaperin alareunassa oli oikeat vastaukset. Kokeet tarkistettiin ja vähemmän yllättäen aika moni sai todella hyvän arvosanan. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa samojen opiskelijoiden tuli arvioida itse etukäteen, miten he tulisivat suoriutumaan toisessa tentissä, jossa vastauksia ei olisi tarjolla.
Ensimmäisessä kokeessa luntanneet arvioivat järjestään omat matemaattiset kykynsä reippaasti yläkanttiin. He siis tekivät päätelmät omista taidoistaan perustuen edelliseen erinomaiseen tenttitulokseen, vaikka tiesivät sen olleen huijauksen ansiota.
Ihmismieli on NIIN kiehtova!
Totuusseerumi ei estä valehtelemista
Natriumtiopentaali on varsin monikäyttöinen aine erilaisina määrinä annosteltuna. Sitä käytetään nukutusaineena sekä ihmisille että elämille, sillä saadaan keskeytettyä epileptinen kohtaus, sillä hoidetaan fobioita ja kyetään palauttamaan torjuttuja muistoja traumaattisista kokemuksista. Yhdysvalloissa natriumtiopentaali on osa teloituksissa käytettävää lääkecocktailia, ja Belgiassa ja Alankomaissa sitä käytetään eutanasiassa.
Natriumtiopentaali on myös totuusseerumi.
Elokuvissa kuulusteltavaan ruiskutetaan totuusseerumia, joka kirvoittaa kielenkannat. Tosielämä harvoin on elokuvien kaltaista, mikä pitää paikkansa myös totuusseerumin kohdalla. Toki natriumtiopentaalia ja muita samalla tavalla vaikuttavia aineita on käytetty poliisitutkimuksissa ja muun muassa CIA:n MK-ULTRA-ohjelmassa (varmasti myös monen muunkin maan tiedustelu- ja turvallisuuspalveluissa). Totuusseerumissa on vain yksi perustavaa laatua oleva vika: se ei pakota ihmistä kertomaan totuutta.
Pienissä määrin annosteltuna totuusseerumi vaikuttaa aivoihin siten, että ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta puuttuu kokonaan suodatin. Natriumtiopentaali saa kyllä puhumaan, mutta ei missään nimessä estä valehtelua. Puhetulvassa on sekaisin totuutta ja fantasiaa, valemuistoja ja faktoja, joten sen avulla ei ketään saada ainakaan länsimaissa tuomittua.
Keskivertoihminen tunnistaa vain noin puolet hänelle kerrotuista valheista
Monet kuvittelevat olevansa todella hyviä tunnistamaan valehtelun, mutta todellisuudessa keskivertoihminen huomaa vain noin 50 prosenttia hänelle kerrotuista valheista. Voimme kiinnittää huomiota puhujan kehonkieleen ja päätellä katsekontaktin välttelystä tai hermostuneisuudesta, että nyt tuo henkilö suoltaa pelkkää palturia.
Nämä merkit, jotka meidät on opetettu yhdistämään valehteluun, eivät pidä ollenkaan paikkaansa: täyttä totta puhuva voi olla silminnähden jännittynyt ja toisaalta valehtelija voi olla hyvin vakuuttava ja rauhallinen.
Kuinka monesti olet lukenut erinäisistä lähteistä, että yläoikealle katsova ihminen valehtelee? Tämä oli pitkään myös asiantuntijoiden teoria, joka perustui uskomukselle, että oikeakätinen ihminen katsoo oikealle kuvitellessaan asioita ja vasenkätisillä päinvastoin. Lähes yhtä monessa ”näin tunnistat valehtelijan” -artikkelissa on väitetty vasemmalle vilkuilun olevan varma merkki valehtelusta.
Kumpikaan ”tieto” ei pidä paikkaansa; niitä ei ole voitu tieteellisesti todistaa.
Silmiin kuitenkin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä olivat ne sitten sielun peili tai eivät, niin niistä löytyvät parhaat vihjeet valehtelijan käräyttämiseen.
Tahdosta riippumaton pupillirefleksi voi kertoa jotain: tutkimuksissa on havaittu, että valehdellessa pupilleilla on tapana laajentua, mutta ei kuitenkaan aina. Pupillit voivat laajentua myös huumausaineista johtuen tai väsyneenä tai esimerkiksi silloin, kun katsoo henkilöä, jota kohtaan tuntee seksuaalista vetovoimaa. Joten siitä voi lähteä arpomaan!
Mutta kuten sanottua: avain valehtelun huomaamiseen piilee silmissä. Tämä on tullut esille, kun joitakin vuosia sitten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa käytiin kiivasta keskustelua siitä, voivatko musliminaiset käyttää todistajanaitiossa niqab-huivia, joka peittää kasvot silmiä lukuun ottamatta.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että valhe on itse asiassa helpompi huomata silloin, kun muut ilmeet eivät vaikuta arviointiin. Jotain paljastavaa silmissä siis on.