Elämäntapa
Omenansiemenet sisältävät tappavaa myrkkyä: 10 kiehtovaa ja yllättävää faktaa ruoasta
Kuka ei tykkäisi puhua ruoasta!? Ruoka ihastuttaa, vihastuttaa, mutta ennen kaikkea ruoka aiheuttaa kiivasta keskustelua.
Nykyään se, mikä on trendikäs tai terveellinen ruokavalio, vaihtelee lähes viikoittain. Kaikessa sekamelskassa on vaikea pysyä kärryillä! Aika monesta tuntuu varmasti siltä, että syömisestä ja ruoasta on tehty aivan liian vaikeaa.
Siksipä Listafriikki halusi tehdä erilaisen ruokajutun! Saat syventyä hauskoihin ja yllättäviin faktoihin ruoasta, ja voit käyttää näitä, kun muut alkavat kinata siitä, kuka joukossa syö oikein tai väärin.
Jos paleo-vege-keto-pätkäpaasto-mehukeitto-jääpala -keskustelu kyllästyttää, niin heitä mukaan fakta muilla eläimillä täytetyistä grillatuista kameleista tai omenan syanidisiemenistä!
Punaiset karkit värjätään…
Esimerkiksi punaiset karkit värjätään E120-väriaineella. Sitä voidaan elintarvikepakkauksissa nimittää myös kokkiniiliksi, karmiinihapoksi tai karmiiniksi. Näitä löytyy yllättävän monesta ruoasta.
Väriaine on uutettu kuivatuista kirvanaaraista (Dactylopius coccus). Väriainetta saa Ruokaviraston mukaan käyttää muun muassa maustettuun sulatejuustoon, punaisiin hedelmäsäilykkeisiin, hilloihin, hedelmänmakuisiin aamiaismuroiohin, makkaraan ja savustettuun kalaan.
Nauti kuitenkin huoletta E120:tä sisältäviä elintarvikkeita. Ihmiset saavat joka tapauksessa vuosittain satoja grammoja hyönteisjäämiä ruoasta, sillä tätä on hankala estää. Esimerkiksi Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto, FDA, on määritellyt sallitun jäämämäärän, mitä kussakin elintarvikkeessa saa olla.
Sadassa grammassa suklaata saa olla enintään 60 hyönteisjäämää ja 3 jyrsijän karvaa. Sadassa grammassa tomaattimurskaa saa olla enintään 5 mahlakärpäsen munaa, mutta vain yksi toukka. Mahtavaa.
Miksi chili polttaa?
Moni on varmasti syönyt joskus liian tulista ruokaa. Kyllä, ruoka tarvitsee mausteita, eikä pieni polte oli pahasta. Mutta voimakkaat chilipaprikat voivat saada suun (tai silmät ja ihon) tuntumaan siltä, kuin siellä löisivät helvetin lieskat.
Kuumuuden tunne johtuu rasvaliukoisesta kapsaisiinista. Yhdiste sitoutuu aistihermosolujen TRPV1-reseptoreihin, jotka välittävät tiedon ärsykkeestä aivoihin. Reseptorit ovat samoja, jotka aktivoituvat lämmöstä ja hankauksesta.
Kapsaisiini siis huijaa aivoja luulemaan, että kontaktipaikalle olisi muodostumassa suurempikin palovamma. Tietenkään mitään fyysistä palamista ei tapahdu, vaikka se siltä voisi tuntua.
Miksi minttu maistuu viileältä?
Samalla lailla kuin kapsaisiini huijaa aivoja kuumuudesta, saa mintun sisältämä mentoli keskushermostomme luulemaan, että olemme kosketuksissa johonkin kylmään.
Ihossa on aistihermopäätteitä, joihin mentoli kiinnittyy ja stimuloi silloin hermosolujen TRPM8-ionikanavia. Kanavat muuttuvat mentolin vaikutuksesta normaalia herkemmiksi ja antavat aivoille merkin, että nyt on kylmä. Keho reagoi yrittämällä lämmittää aluetta: verisuonet laajenevat, verenkierto vilkastuu ja iho voi alkaa punoittaa.
Pitäisikö testata, että kumoavatko kapsaisiini ja mentoli toisensa? Mitäköhän tapahtuu, jos ottaa suuhun yhtäaikaa piparminttukarkin ja palan chiliä?
Käsittämätön juhla-ateria
Tästä juhla-ateriasta liikkuu netissä vaikka mitä versioita ja tarinoita, mutta resepti löytyy esimerkiksi Richard Sterlingin The Fearless Diner -kirjasta, johon hän oli haastatellut aikoinaan Saudi-Arabiassa keittiömestarina toiminutta Sven Krausea. Krause oli saanut uransa erikoisimman pyynnön, kun hän oli suunnittelemassa menua korkea-arvoisen sheikin hääjuhlaan. Häntä oli pyydetty valmistamaan beduiinien perinteinen juhlaherkku, täytetty kameli.
Täytetty kameli:
1 keskikokoinen kameli
1 iso lammas
20 keskikokoista kanaa
60 kananmunaa
12 kiloa riisiä
2 kiloa pinjansiemeniä
2 kiloa manteleita
1 kilo pistaasipähkinöitä
415 litraa vettä
2,5 kiloa mustapippuria
Suolaa
Nylje ja leikkaa kameli, lammas ja kanat. Keitä mureaksi. (Toim. huom.: Missä? Uima-altaassa?) Paahda pähkinät ja sekoita keitettyyn riisiin. Kuori kovaksi keitetyt munat ja täytä kanat niillä ja riisiseoksella. Täytä lammas kanoilla ja lisää perään riisiä. Täytä kameli lampaalla, joka on täytetty kanoilla, jotka on täytetty riisillä ja munilla. Lisää loput riisit. Kääri täytetty kameli palmunlehtiin ja kypsytä metrin syvyisessä, maahan kaivetussa tulipesässä vuorokauden ajan. Tarjoile massiivinen ateria isossa vadissa riisipedillä.
Siitä vain kokeilemaan! Jos pidät kalasta, niin munien sijaan kanat voi myös täyttää sillä.
Muista, että kamelin on oltava keskikokoinen.
Mieltäylentävä 7 Up
Charles Leiper Grigg kehitti suositun 7 Up -virvoitusjuoman 1920-luvulla, jolloin se tunnettiin yksinkertaisella Bib-Label Lithiated Lemon-Lime Soda -nimellä. Ei ihmekään, että nimi on vaihtunut käyttäjäystävällisemmäksi.
Myös sisältö muuttui parikymmentä vuotta juoman lanseerauksen jälkeen. 7 Up sisälsi 50-luvulle asti litiumia, ja tämän erikoisen ainesosan vuoksi juoman mainostettiin olevan hyvä krapulalääke.
Litiumia käytetään edelleen lääkkeenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, vaikka sen sivuvaikutukset ovat voimakkaita ja jopa vaarallisia. Lievempiä haittoja litiumin käytöstä ovat muun muassa oksentelu, ripuli, väsymys ja vapina. Miten tämä aine voisi olla hyvä krapulalääke, jos sen sivuvaikutukset aiheuttavat kirjaimellisesti samoja oireita kuin krapula?
7 Up:n nimen arvellaan syntyneen sen seitsemästä alkuperäisestä ainesosasta, ja Up (suom. ylös) viittaa sen poreileviin kupliin. Vai sittenkin ehkä litiumin vaikutukseen?
Lue myös: Näin pääset eroon krapulasta! 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
Hummeri kelpasi vain vangeille ja orjille
Hummeri on usein ruokalistan arvokkaimpia vaihtoehtoja. Alkuruoaksi ostereita ja pääruoaksi hummeria; johan alkaa Visa vinkua!
Niin ei ole kuitenkaan aina ollut. Hummereita pidettiin aikoinaan merien hyönteisinä ja lähes ihmisravinnoksi kelpaamattomina. Niitä oli Yhdysvaltojen ja Kanadan itärannikoilla niin paljon, että kalastusverkkoihin tarttuneet äyriäiset heitettiin takaisin mereen tai annettiin köyhille ruoaksi.
Vielä suurimman osan 1800-luvusta hummeria tarjoiltiin orjille ja vangeille, heidän suureksi inhotuksekseen. Tarinan mukaan Mainessa (maailman hummerikeskuksessa) oli olemassa laki, jonka mukaan hummeria ei saanut vankiloissakaan valmistaa ruoaksi kuin kaksi kertaa viikossa; sen katsottiin olevan liian julmaa.
Sama juttu ostereiden kanssa. Kaupunkien rannikoilla oli niin paljon ostereita, että niiden kerääminen antoi työpaikkoja sadoille ihmisille. Tuhannet vähävaraiset saivat syödäkseen hyljeksittyjä nilviäisiä, jotka sisältävät runsaasti välttämättömiä ravintoaineita ja vitamiineja.
Miten ajat muuttuvat!
Coca-Cola yritti keksiä pyörän uudelleen
Huhtikuun 23. päivä vuonna 1985 on jäänyt Coca-Cola Companyn historiaan yhtenä suurimpana munauksena. Yhtiö on sitä mieltä myös omilla nettisivuillaan. Juuri ennen satavuotisjuhlaansa se päätti uudistaa maailman suosituimman virvoitusjuoman reseptin. Syy muutokseen oli selvä: kilpailu oli kiristynyt ja Pepsi haali koko ajan isompaa markkinaosuutta.
Kun New Coke -nimellä lanseerattu juoma tuli kauppoihin, aiheutti se kuluttajissa massahysteriaa ja vanhan kokiksen hamstraamista; vannoutuneimmat fanit haalivat sadoittain tölkkejä, vielä kun niitä sai. Yhtiö sai päivittäin 1500 valituspuhelua ja mielenosoituksia järjestettiin ympäri maan. Kuluttajien reaktio ei jäänyt huomaamatta.
Vain kolme kuukautta uudistuksen jälkeen Coca-Cola palasi vanhaan, vuosisadan ajan toimineeseen reseptiinsä, eikä ole sen jälkeen haaveillut tekevänsä muutoksia klassikkoon.
Tomaatti kylvi kauhua myrkyllisyydellään
Amerikan alkuperäiskansat olivat jo vuosisatojen ajan viljelleet ja syöneet tomaatteja, mutta Eurooppaan oranssit suosikkihedelmät tulivat konkistadorien mukana 1500-luvulla. Tomaatti oli aluksi vain koristekasvi, osittain myös sen takia, että sen uskottiin virheellisesti olevan myrkyllinen kuten sukulaisensa belladonna eli myrkkykoiso.
Mutta mehevät hedelmät ja kertomukset uuden maailman asukkaista johtivat tomaatin päätymiseen lautasille. Maine ei kuitenkaan parantunut, ja tomaattia alettiin kutsua myrkkyomenaksi, koska sitä syöneet ihmiset usein sairastuivat tai jopa kuolivat. Oireista kärsineet olivat yleensä aristokraatteja.
Ongelma ei kuitenkaan ollut tomaatissa, vaan aatelisten lautasissa. Ruokailuvälineet oli valmistettu kovatinasta, joka koostuu noin 90 prosenttisesti tinasta ja loppuosa on muita metalleja, muun muassa kuparia ja lyijyä. Viimeisenä mainittu, ei ehkä niin yllättäen, oli syyllinen sairastumisiin. Tomaatin hapot liuottivat vaarallisen aineen lautasista ja ihmiset kuolivat lyijymyrkytykseen.
Maine alkoi kuitenkin hiljalleen parantua 1800-luvun lopulla, kun napolilainen pizza tomaattikastikkeineen alkoi levitä Italian ulkopuolelle.
Teepussi keksittiin vahingossa
Vaikka tee on kotoisin Kiinasta, niin Euroopassa tuon juoman valtakuntana pidetään Isoa-Britanniaa. Ennen 1900-lukua teetä oli tarjolla ainoastaan irrallisena, joten teelehdet laitettiin hautumaan pannun tai lasin pohjalle. Jossain vaiheessa yleistyivät erilaiset siivilät, joiden avulla pystyi helpommin kontrolloimaan haudutusaikaa.
Mutta teepussit saavat kiittää olemassaolostaan yhdysvaltalaisia kuluttajia, jotka rakastavat elämää helpottavia välineitä. Vuonna 1908 newyorkilainen teekauppias Thomas Sullivan alkoi lähettää asiakkailleen teenäytteitä pienissä silkkisissä pussukoissa. Osa näytteen vastaanottajista luuli, että pusseja tulee käyttää kuten metallisia siivilöitä, joten he upottivat koko paketin pannuun tyhjentämättä lehtiä ensin pussista.
Kriittisen asiakaspalautteen takia Sullivan alkoi miettiä parempaa pussimateriaalia. Hän päätyi ensin sideharsoon ja myöhemmin paperiin.
Näin oli syntynyt teepussi. Vahingossa.
Omenan siemenet sisältävät syanidia
Torjunta-aine Zyklon-B on surullisen kuuluisa keskitysleirien kaasukammioista, ja sen myrkyllisyys johtuu vetysyanidista. Tuota tappavaa yhdistettä esiintyy luonnostaan joidenkin hedelmien, kuten aprikoosin ja luumun siemenissä. Suurikokoisten kivien syöminen vahingossa onnistuu harvoin, mutta myrkkyä on myös omenan pienissä, mustissa siemenissä.
Siemenet sisältävät amygdaliinia, joka hajoaa veden vaikutuksesta. Yksi hajoamistuotteista on nimenomaan vetysyanidi, toiselta nimeltään sinihappo. Vetysyanidi vapautuu siemenistä nopeasti ihmisen ruoansulatusentsyymien vaikutuksesta.
Siemenissä on kuitenkin happoja kestävä ulkokerros, joten ei ole mitään hätää, jos niitä sattuu nielemään. Pureskeltuna asia onkin toinen. Pienen syanidimäärän elimistö pystyy käsittelemään, mutta isommalla annoksella voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Ei silti kannata hätääntyä, sillä siemeniä pitäisi nauttia hienoksi pureskeltuna noin 200 kappaletta, jotta annos olisi haitallinen – saatika tappava. Jos miettii omenoiden määrässä, niin niitä pitäisi popsia kerralla noin 18 kappaletta ja niiden jokainen siemen huolellisesti murskaksi pureskellen. Ei taida kuulua kenenkään ruokatottumuksiin.
Joten omena päivässä pitää edelleenkin lääkärin loitolla.