Viihde
Hollywoodin karvaiset sankarit: 10 valloittavaa eläinnäyttelijää – osa 1
Monesti elokuvien karvaiset sankarit nousevat suosituimmiksi hahmoiksi. Tässä tulee kymmenen eläinnäyttelijää, jotka ovat nousseet kaikkien rakastamiksi tähdiksi.
Listafriikki keräsi nämä eläinnäyttelijät eri aikakausilta – mukana on eläimellisiä tähtiä niin mykkäelokuvista kuin viime vuosien kassamagneeteistakin. Myös lajikirjo on laaja, sillä mukaan mahtuu koiria, possuja, erilaisia apinoita, kissa, hevonen, karhu, korppi ja miekkavalas.
Ehkä jo jonkun listalla vastaan tulevan eläinnäyttelijän arvaatkin!?
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset valkokankaan karvaiset sankarit ovat luvassa myöhemmin.
Bart-karhu
Bart-karhun vastanäyttelijöiden lista on niin hulppea ja täynnä alan suurimpia tähtiä: Morgan Freeman, John Candy, Annette Bening, Ethan Hawke, Robert Redford ja Brad Pitt – vain muutamia mainitakseni. Harva ihmisnäyttelijäkään voi sanoa työskennelleensä sellaisen kaartin kanssa. Vuonna 1998 Bart oli mukana myös Oscar-gaalassa: se ojensi kouluttajansa välityksellä kirjekuoren Mike Myersille.
Bartin huima Hollywood-ura alkoi vuonna 1981 Intiaanikosto -lännenelokuvassa, jossa se oli vielä pentu. Se oli kuitenkin vain alkusoittoa ja Bartista tuli yksi legendaarisimmista eläinnäyttelijöistä. Se esiintyi 14 elokuvassa ja lukuisissa eri televisiosarjojen jaksoissa.
Lähes kolmen metrin mittainen ja 700-kiloinen Bart häikäisi taidoillaan ja olemuksellaan Hollywoodin suurimmat tähdet. Esimerkiksi Intohimon tuulet ja Reunalla -elokuvissa Bartin kanssa työskennellyt Anthony Hopkins oli täysin karhun valloissa. Hopkins saattoi istua sen äärellä tuntikausia ja vain tuijottaa lumoutuneena majesteettista eläintä. Hän kunnioitti Bartia vertaisenaan kollegana. Luotto karhuun ja sen kouluttajiin oli kova, sillä Hopkins halusi tehdä useimmat kohtaukset Bartin kanssa itse ilman stunttia.
Bartin uran kohokohta oli vuonna 1988 ensi-iltansa saanut Karhu-elokuva, joka kertoo aikuisen karhun kanssa ystävystyvästä orvosta pennusta. Bartin suoritusta elokuvassa ylistivät sekä kriitikot että katsojat, ja sille haluttiin jopa Oscar-ehdokkuutta, mikä ei tokikaan sääntöjen puitteissa ollut mahdollista.
Elokuvan kulisseissa saatiin kuitenkin muistutus siitä, että Bart oli karhu. Ohjaaja Jean-Jacques Annaud meni varoituksista huolimatta Bartin aitaukseen ja karhu kävi hänen kimppuunsa. Annaudin vammat jäivät lieviksi eikä hän missään vaiheessa lakannut ihailemasta Bartia.
Vuonna 1998 Bartilla todettiin tassussa kasvain, joka pariinkin kertaan leikattiin, mutta palasi aina takaisin. Toukokuun 10. päivänä vuonna 2000 Bart lopetettiin ja se haudattiin kouluttajansa Lynne Seusin maatilalle.
Orangey-kissa
Orangey vahvisti lajitovereihinsa liitettyä stereotypiaa olemalla varsin itsenäinen ja itsepäinen sekä hankalasti koulutettava. Erään studion johtajan on kerrottu kutsuneen sitä maailman ilkeimmäksi kissaksi. Vaikka Orangey varasti katsojien sydämet, oltiin sen kanssa kuvauspaikoilla välillä helisemässä – sillä oli tapana karata kesken kuvausten, joten studiot hankkivat vahtikoiria pitämään elokuvien tähti työpaikallaan ja aikataulussa.
Orangeyn tarkkaa kuolinsyytä, kuolinpäivää tai viimeistä lepopaikkaa ei tiedetä, mutta jälkimmäisestä on melko hyvä veikkaus. Orangeyn omistanut Frank Inn oli hyvin kiintynyt moniin kouluttamiinsa eläimiin, joten ne tuhkattiin ja Inn piti uurnat itsellään. Yksi Innin viimeisistä toiveista oli se, että hänen omassa arkussaan olisi tilaa rakkaimpien eläinten uurnille, jotta kaikki voitaisiin haudata yhdessä. Todennäköisesti sinne päätyivät myös Orangeyn tuhkat.
Jimmy-korppi
On monia ohjaajia, jotka työskentelevät mielellään jonkun tietyn näyttelijän kanssa uudestaan ja uudestaan. Yhteistyö sujuu saumattomasti ja ammatillisella suhteella on mahdollisuus kehittyä syvemmälle tasolle, mikä näkyy myös lopputuloksessa. Mykkäelokuvista uransa aloittanut ohjaajalegenda Frank Capra (1897-1991) ei ollut poikkeus ja hänen kestosuosikkejaan olivat muun muassa James Stewart ja Gary Cooper. Mutta kaikkein pitkäaikaisin työkaveri oli korppi nimeltään Jimmy.
Tarinan mukaan eläintenkouluttaja Curly Twyford löysi linnunpoikasen hylättynä pesästä Mojaven autiomaassa. Muidenkin varislintujen tapaan Jimmy osoittautui älykkääksi ja taitavaksi, ja se sai ensimmäisen roolinsa juuri Capran ohjaamassa Komedia meistä ihmisistä -elokuvassa vuonna 1938. Näyttelijäkaartiin kuului myös edellä mainittu James Stewart, jonka lempinimi oli Jimmy. Stewart kertoi myöhemmin, että kuvauspaikalla kävi monesti niin, että kun joku kutsui Jimmyä, saapuivat paikalle sekä lintu että hän. Sekaannusten välttämiseksi Stewartia ruvettiin kutsumaan nimellä J.S.
Capra oli niin vaikuttunut Jimmy-korpin suorituksesta, että lintu oli mukana lähes kaikissa hänen myöhemmissä elokuvissaan. Vuoden 1946 Ihmeellinen on elämä -klassikkoon Capra kirjoitti Jimmylle aivan erityisen roolin, jossa se jälleen sai loistaa kaimansa Jimmy Stewartin rinnalla. Jimmy-korppi oli sen verran suuri stara, että sillä oli parhaimillaan yli 20 sijaisnäyttelijää. Ne hoitivat satunnaisen lentelyn ja patsastelun, jotta Jimmy sai keskittyä temppuihin kuten pienen moottoripyörän ajamiseen, kirjoituskoneella näpyttelyyn ja kirjeiden avaamiseen.
Jimmyn omistajan Twyfordin väite siitä, että lintu esiintyi yli tuhannessa elokuvassa, lienee kevyesti liioiteltu, mutta useissa kymmenissä leffoissa se kuitenkin liiteli. Sen legendaarisin roolisuoritus on varmasti vuoden 1939 Ihmemaa Oz -musikaalissa, jossa se laskeutuu Variksenpelättimen olkapäälle.
Jimmyn loppuelämä jäi ikuiseksi mysteeriksi, sillä kukaan ei tiedä mitä sille tapahtui Curly Twyfordin vuoden 1956 kuoleman jälkeen.
Trigger-hevonen
Roy Rogers, oikealta nimeltään Leonard Franklin Slye, oli amerikkalaisuuden ruumiillistuma ja yli sadan westernin tähti. Lännenelokuvissa hänen vierellään nähtiin niin ikään suureen suosioon noussut Trigger-hevonen. Vaalea Trigger on varmasti tuttu kaikille länkkäreiden ystäville ja seikkaili se 1960-luvun taitteessa Suomessakin julkaistussa Roy Rogers ja Trigger -sarjakuvalehdessä.
Trigger tunnettiin elokuva-alan fiksuimpana hevosena, ja sen erityistaitoihin lukeutui muun muassa tuolilla istuminen ja suussa pitämällään väriliidulla X-kirjaimen piirtäminen paperille. Trigger vietti paljon aikaa studioilla ja oli täysin sisäsiisti, mitä monet hevostenkouluttajat pitivät sen kaikkein suurimpana saavutuksena.
Triggeriä rakastettiin myös elokuvien ulkopuolella. Se kiersi Rogersin kanssa sairaaloissa ilostuttamassa sairaita lapsia ja kiipesi näppärästi portaita osastolta toiselle. Toisen maailmansodan aikana Trigger oli mukana keräämässä rahaa puolustusvoimille erilaisissa tapahtumissa. Triggerin kavionjäljet ovat nähtävillä Rogersin käden- ja jalanjälkien vieressä Grauman’s Chinese Theatre -elokuvateatterin edustalla Hollywood Boulevardilla.
Kun Trigger kuoli, halusi surun murtama Rogers pitää kumppaninsa lähellään ja antoi sen täytettäväksi. Elokuvatähti ja uskollinen ratsu päätyi Rogersin karjatilalle, paraatipaikalle talon olohuoneeseen.
Uggie-koira
Uggie-koiran oikea elämä on kuin suoraan Hollywoodista: Näin noustaan ryysyistä rikkauksiin. Varma menestys!
Vuonna 2002 syntynyt jackrussellinterrieri Uggie kiersi pentuna omistajalta toiselle, mutta kukaan ei halunnut pitää sitä, koska se oli liian villi. Uggie päätyi eläinsuojaan, josta sen pelasti ja adoptoi tunnettu eläintenkouluttaja Omar Von Muller. Von Muller näki Uggiessa heti potentiaalia ja kertoi myöhemmin haastattelussa, että pentu oli ”kahjo ja hyvin energinen, mutta myös todella älykäs ja halukas oppimaan”.
Uggie esiintyi uransa alussa mainoksissa, ja sai ensimmäisen suuren roolinsa Reese Witherspoonin ja Robert Pattinsonin rinnalla vuoden 2011 Vettä elefanteille -elokuvassa. Lopullinen läpimurto tapahtui kuitenkin samaisena vuotena ensi-iltansa saaneessa The Artist -elokuvassa, joka voitti muun muassa parhaan elokuvan ja ohjauksen Oscar-palkinnot. Uggiesta tuli elokuvan suurin tähti ja Yhdysvaltain elokuva-akatemialle ropisi vetoomuksia Oscareiden sääntöjen venyttämisestä, jotta koira olisi voinut olla ehdolla. Vaikka se ei onnistunut, rohmusi Uggie kaikki mahdolliset palkinnot, jotka eläinnäyttelijä vain voi saada.
The Artistin kuvauksissa Uggiella oli kaksi stunttia, Dash ja Dude, mutta niitä ei oikeastaan tarvittu, sillä Uggie hoiti roolinsa lähes kokonaan. Sen erikoisuuksiin kuuluu muun muassa takajaloilla käveleminen, kuolleen esittäminen, skeittaus ja vesihiihto. Uggien tassunjäljet on ikuistettu Hollywood Boulevardille, Grauman’s Chinese Theatre -elokuvateatterin edustalle.
Punaisilla matoilla astellut, monissa keskusteluohjelmissa vieraillut ja jopa omaelämäkerran julkaissut Uggie lopetettiin elokuussa 2015, kun sillä oli todettu eturauhassyöpä.
Lue myös: