Yhteiskunta
10 ihmistä, jotka ovat auttaneet oman murhansa ratkaisemisessa
Kuka on paras henkilö ratkaisemaan selvittämättömän murhan? Tietenkin se usein ainoa varma silminnäkijä – uhri itse. Valitettavasti hän on kuitenkin kuollut.
Mutta joskus käy niin, että murhattu on jättänyt jälkeensä vihjeitä ja yrittänyt viimeisinä hetkinään kertoa tavalla tai toisella tekijän henkilöllisyyden. Ilman näitä tiedonmurusia murhat olisivat saattaneet jäädä ratkaisematta tai niissä tapauksissa, joissa tekijää ei ole saatu kiinni, oltaisiin rikostutkimuksissa lähes tyhjän päällä.
Ja vielä ennen kuin mennään murhatarinoiden synkkään maailmaan, niin varoituksen sananen. Mukana on muutama mystinen tapaus, joissa murhattu on kommunikoinut ”haudan takaa”, joten rikokset ovat ratkenneet ”yliluonnollisesti”. Listafriikki on hyvin skeptinen kaiken tällaisen suhteen, mutta kerromme listalla kantaa ottamatta, mitä on tapahtunut ja kaikki voivat sitten tehdä omat päätelmänsä tapahtumien kulusta.
Russ Stager
Russ Stager oli pohjoiscarolinalaisen Durhamin lukion jalkapallojoukkueen valmentaja, jolla oli tapana nukkua ase tyynynsä alla. Kun Stager vuonna 1988 löytyi kuolleena sängystään ampumahaava päässään, kertoi leskeksi jäänyt Barbara Stager, että ase oli lauennut vahingossa. Selitys meni virkavallalle läpi, ja kuolema kirjattiin onnettomuudeksi.
Kukaan ei tuossa vaiheessa tiennyt, että Stager oli pidemmän aikaa nauhoittanut tuntemuksiaan kasetille ja vuodattanut nauhoitteelle pelkojaan ja epäilyksiään. Vasta kuukausia traagisen ”onnettomuuden” jälkeen eräs oppilas löysi koulun lukkokaapista kasetin, joka oli nauhoitettu kolme päivää ennen Stagerin menehtymistä.
Nauhalla voidaan kuulla Stagerin esittävän ilmoille kysymyksen: ”Miksi Barbara herättäisi minut puoli viideltä aamulla ottamaan särkylääkettä, vaikka olen sikeässä unessa eikä mihinkään satu?”. Stager oli jättänyt lääkkeet ottamatta, ja selvittänyt niiden sisällön: ne olivat unilääkkeitä. Mies kertoi nauhalla vaimonsa ajautuneen pahoihin velkoihin, kirjoittaneen katteettomia sekkejä ja huhujen mukaan suudelleen toisen miehen kanssa. Stager oli myös kertonut ensimmäiselle vaimolleen Lynn Snow’lle pelkäävänsä henkensä puolesta.
Kasetin löytyminen johti murhatutkimukseen, jonka yhteydessä tuli esille, että Barbara Stagerin ensimmäinen aviomies oli aikoinaan myös menehtynyt tyynyn alla säilytetyn aseen tapaturmaiseen laukeamiseen.
Nainen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Aleksandr Litvinenko
Listan varmasti tunnetuin tapaus on venäläisen Alexander Litvinenkon myrkytysmurha vuodelta 2006.
Litvinenko oli entinen KGB:n vakooja ja toiminut myös Venäjän federaation turvallisuuspalvelun, FSB:n, agenttina. Hän oli vuosituhannen vaihteessa loikannut Isoon-Britanniaan, ja oli presidentti Vladimir Putinin äänekäs arvostelija. Virhe.
Marraskuussa 2006 Litvinenko joutui sairaalaan sairastuttuaan vakavasti. Sairastumisen syyksi epäiltiin ensin talliummyrkytystä. Hän ei kuitenkaan teoriassa jäänyt sängyn pohjalle makaamaan, vaikka käytännössä niin olikin, vaan työskenteli Scotland Yardin kanssa pitkiä päiviä antaakseen kaiken mahdollisen tiedon ennen menehtymistään. Ilman Litvinenkon panosta murha olisi todennäköisesti jäänyt ratkaisematta.
Hänellä oli selkeä kuva tapahtumien kulusta perustuen omaan agenttikokemukseensa. Hän oli tavannut kaksi entistä agenttia Andrei Lugovoin ja Dmitry Kovtunin lontoolaisessa hotellissa ja tapansa mukaan painanut mieleensä pienimmänkin yksityiskohdan. Litvinenko kertoi juoneensa teetä tietystä pannusta, johon kumpikaan seuralaisista ei ainakaan hänen nähtensä ollut koskenut.
Vasta päivää ennen Litvinenkon menehtymistä lääkärit tulivat siihen tulokseen, että miehellä ei ollut talliummyrkytystä, vaan virtsanäyte osoitti pian koittavan kuoleman johtuvan radioaktiivisesta polonium-210:stä. Tieto johti yksityiskohtaisiin tutkimuksiin miesten tapaamispaikkana toimineessa hotellissa. Esimerkiksi teepannusta, kupeista, Kovtunin hotellihuoneesta ja miesten vessasta löytyi järkyttävän suuria määriä aktiivista poloniumia.
Litvinenko menehtyi marraskuun 23. päivänä, mutta antoi ennen kuolemaansa lausunnon, jossa syytti presidentti Putinia suoraan nimeltä murhansa määrääjäksi.
Vuonna 2007 Lugovoita vastaan nostettiin Isossa-Britanniassa syyte, mutta mies oli aikaa sitten palannut Venäjälle, josta häntä ei ole suostuttu, tietenkään, luovuttamaan.
Amarjit Chohan
Englannissa asuva liikemies Amarjit Chohan katosi jäljettömiin helmikuun puolessa välissä vuonna 2003. Hän asui vaimonsa, kahden alle kaksivuotiaan poikansa ja vaimonsa äidin kanssa lähellä Lontoota ja omisti menestyvän hedelmiä ja vihanneksia kuljettavan rahtifirman.
Perhe ei ehtinyt olla miehestä kauaa huolissaan, sillä hekin katosivat vain muutamia päiviä Chohanin jälkeen.
Huhtikuun alussa Chohanin ruumis ajautui meren rantaan Etelä-Englannissa lähellä Portsmouthia. Hänelle tehtiin ruumiinavaus, mutta se ei paljastanut etsijöille mitään kuolemaa edeltäneistä hetkistä. Myöhemmin kesällä sekä vaimo Nancy että anoppi Charanjit Kaur löydettiin merestä samalla alueella. Pieniä poikia ei ole ikinä löytynyt.
Surmaajat olivat luulleet pääsevänsä pälkähästä, mutta Chohan oli ollut viime hetkinään eri mieltä. Hän oli ilmeisesti aavistanut oman tulevan kohtalonsa, joten hän oli jollain ihmeellä saanut napattua sieppaajalleen ja tappajalleen saapunutta postia talosta, jossa häntä oli pidetty vankina useita päiviä. Chohan oli taitellut kirjeen moneen kertaan ja piilottanut sen sukkansa sisään. Itse asiassa kirje jäi poliisiltakin huomioimatta, sillä sitä ei oltu löydetty ruumiinavauksessa. Vasta kuukausien päästä rikostutkijat kävivät todistusaineistoa uudelleen läpi, ja Chohanin sukasta löytyi vihje murhaajien jäljille. Vaikka paperi oli merivedessä lionnut, olivat nimi, Kenneth Regan, ja tämän osoite helposti luettavissa, huolellisen taittelutyön ansiosta.
Chohan johdatti poliisit suoraan murhaajien jäljille, ja kirjeestä liikkeelle lähteneiden tutkimusten jälkeen Regan ja tämän kaksi rikoskumppania Bill Horncy ja Peter Rees saatiin kiinni ja tuomittiin elinkautisiin vankeuksiin. Motiivina kylmäverisille murhille oli raha: Regan halusi Chohanin bisneksen itselleen.
Nadine Haag
Kun 33-vuotias uusiseelantilainen Nadine Haag löytyi joulukuussa 2009 kotinsa kylpyhuoneesta kuolleena, julistettiin tapaus sekä poliisin että kuolinsyyntutkijan toimesta itsemurhaksi. Hänen toinen ranteensa oli viilletty auki ja asunnosta löytyi Haagin käsialalla kirjoitettu itsemurhaviesti.
Sydneyssä, Australiassa, asuneen Haagin perhe ei kuitenkaan suostunut uskomaan itsemurhaan. Haag oli keskellä huoltajuuskiistaa entisen, väkivaltaiseksi tiedetyn poikaystävänsä Nastore Guizzonin kanssa, ja hän oli juuri tehnyt suunnitelmia tyttärensä ja muun perheen kanssa joulun vietosta.
Guizzonin historia ei ollut ainoa perhettä epäilyttänyt seikka. Ensinnäkin, viilto Haagin kädessä oli lähes luuhun asti, mikä on itsemurhatapauksessa harvinaisen syvä haava. Lisäksi rikospaikkatutkijat löysivät pilleripurkin, joka näytti kuin sieltä olisi otettu reilu annos ennen ranteen viiltämistä, mutta Haagin elimistöstä ei löytynyt lääkejäämiä.
Perhe palkkasi yksityisetsivän, joka sai puhelutiedoista selville, että Guizzon oli alunperin valehdellut olinpaikkansa murhapäivänä. Perheelle selvisi myös eräässä keskustelussa osavaltion poliisin kanssa, että itsemurhaviestin lisäksi oli löytynyt toinen Haagin kirjoittama lappu. Se oli puoliksi taitettu, repäisty paperin pala, jossa poliisin mukaan oli vain epämääräistä raapustusta. Poliisi kuitenkin Haagin perheen vaatimuksesta otti paperin esille ja kaikki huoneessa olijat hämmästyivät: lapussa luki ”He did it” eli hän teki sen. Myös paikalla ollut poliisi yllättyi, sillä viesti oli jäänyt alunperin täysin huomiotta.
Kaksi vuotta myöhemmin nuo kolme hyytävää sanaa, ”He did it”, löytyivät raaputettuna samaisen kylpyhuoneen seinästä. Karmaisevan löydön tekivät asunnon uudet vuokralaiset.
Vuonna 2013 kuolemansyyntutkija pyörsi Haagin perheen ja yksityisetsivän keräämien tietojen perusteella alkuperäisen lausuntonsa ja asettui poliisin kanssa vastakkain – kyseessä ei hänen mielestään ollut itsemurha. Lauselman jälkeen Haagin kuoleman tutkiminen avattiin uudelleen, mutta ei ole olemassa mitään todisteita, jotka osoittaisivat aukottomasti Guizzonin olleen tyttärensä äidin asunnossa murhan aikoihin.
Cebisile Happiness Khoza
Toukokuussa 2015 eteläafrikkalainen 23-vuotias opettaja Cebisile Happiness Khoza lähti maisema-ajelulle poikaystävänsä Siyamamkela Odwa Nompumzan kanssa. Päämääränä Nompumzalla oli syrjäinen ja hiljainen hiekkatie, jolta takaisin ei tullut kuin hän itse. Nompumza iski Khozaa puukolla yli 20 kertaa, valeli tämän bensiinillä ja sytytti tuleen. Mies lähti murhapaikalta varmana siitä, että häntä ei ikinä osattaisi epäillä – tuskin ruumistakaan löydettäisiin. Hänellä oli jopa alibi valmiiksi mietittynä.
Nompumza ei voinut tietää, että maatessaan henkihieverissä puukotettuna ja tulessa, Khoza oli jättänyt vihjeen murhaajansa henkilöllisyydestä. Hän oli viimeisillä voimillaan pystynyt piirtämään hiekkaan Nompumzan puhelinnumeron kolme ensimmäistä numeroa: 071.
Numerot ja surmapaikan lähistöltä löydetty bensiinipurkki, jossa oli Nompumzan sormenjälkiä, johtivat miehen pidätykseen, ja hänet tuomittiin huhtikuussa 2017 elinkautiseen vankeuteen tyttöystävänsä murhasta.
Liberty German
Helmikuun 13. päivänä vuonna 2017 ystävykset Abigail Williams ja Liberty German olivat lähteneet vaeltamaan suosikkireitilleen Delphissä, Indianassa. Kun he eivät palanneetkaan kotiin, aloitettiin suuret etsinnät. Seuraavana päivänä heidän ruumiinsa löydettiin läheltä polkua.
Germanin puhelimesta löydettiin paljon sekä maisemakuvia että yhteisposeerauksia Williamsin kanssa, mutta joukossa oli myös rakeinen kuva tuntemattomasta miehestä. Poliisin arvelujen mukaan German oli ottanut kuvan henkilöstä, koska uskoi tämän seuraavan heitä. Jossain vaiheessa tilanne oli äitynyt uhkaavaksi ja German oli laittanut päälle ääninauhoituksen, jossa voidaan kuulla miehen sanovan ”down the hill” eli mäkeä alas. Poliisiin mukaan puhelimesta löytyi myös muuta epäiltyyn liittyvää todistusaineistoa, mutta sitä ei ole tutkinnallisista syistä paljastettu julkisuuteen.
Poliisit kutsuivat Liberty Germania sankariksi, joka rohkeasti ja kylmänrauhallisesti dokumentoi murhaajaa uhkaavassa tilanteessa ja tarjosi tärkeitä johtolankoja miehen nappaamiseen. Tapauksen tiimoilta on tehty muutamiakin pidätyksiä, mutta ainakaan vielä syyllistä ei ole löytynyt.
Catherine Ballesteros
Kesäkuussa 2004 filippiiniläinen Catherine Ballesteros löytyi Makatin kaupungissa sijainneen kotinsa lattialta kuolleena; häntä oli puukotettu 33 kertaa. Asunnosta puuttui lukuisia esineitä, joten poliisi arveli surman motiivin olleen ryöstö.
Rikospaikkatutkijat löysivät makuuhuoneen lattiasta verisen kengänjäljen ja huoneistosta saatiin kerättyä hyvin DNA-näytteitä, mutta ei ollut ketään, johon niitä verrata eikä tietokannoistakaan löytynyt osumaa.
Ennen ruumiinavausta uhrin vanhemmat pääsivät ruumishuoneelle jättämään hyvästit, ja kun äiti Emer syöksyi halaamaan elotonta tytärtään, tunsi hän tämän hengen ympärillään ja väitti kuulleensa hennon kuiskauksen, joka sanoi ”Baba”.
Emer oli täysin varma, että tytär oli kertonut hänelle murhaajansa nimen. Poliisi suhtautui informaatioon varauksella, mutta Emerin periksiantamattomuus sulatti virkavallan sydämet ja he päättivät äidin mieliksi kysellä naapurustossa hieman tarkemmin. Kävi ilmi, että Catherinella oli naapuri nimeltään Ryan Jay Viscarra, joka tunnettiin lempinimellä Baba. Ilmeni myös, että Viscarra oli aiemmin syyllistynyt pikkurikoksiin ja näpistyksiin, ja epäilykset vain kasvoivat, kun miehen asunto oli tyhjillään.
Parin päivän etsintäoperaation jälkeen Viscarran täti antoi sukulaispoikansa olinpaikan ilmi, ja selvisi, että tämä oli juuri pidätetty Manilassa. Todistusaineisto oli Viscarran osalta musertava: hänen sormenjälkiään löytyi Catherinen asunnosta ja verinäytteet täsmäsivät. Lopulta mies tunnusti murhan ja istuu nyt elinkautista New Bilipidin vankilassa.
Karen Perez
Yhdeksäsluokkalainen juuri 15 vuotta täyttänyt Karen Perez katosi kesäkuussa 2016. Teksasilaisen nuoren naisen perhe, poikaystävä Jesus Campos Jr ja suuri määrä ventovieraita ihmisiä osallistuivat poliisin kanssa etsintöihin, ja kolmen päivän kuluttua Perezin osittain alaston ruumis löytyi Houstonissa tyhjillään olleesta asunnosta sullottuna tiskialtaan alapuoliseen kaappiin.
Surmapäivän tapahtumat alkoivat selviämään, kun Perezin puhelimen viestejä alettiin käymään läpi. Selvisi, että 15-vuotias poikaystävä Campos oli vaatinut tyttöä lintsaamaan kanssaan koulusta ja uhannut hänen ”elämänsä päättyvän verisesti”, jos hän ei ilmestyisi sovittuun paikkaan. Perez vietti päivän Camposin kanssa ja valvontakamerakuvissa heidät voidaan nähdä käyvän ravintolassa syömässä ja poistuvan paikalta käsi kädessä.
Kaikkein raskauttavimmat todisteet löytyivät kuitenkin Camposin puhelimesta. Jostain syystä tiedostoista löytyi video, jolla ei näkynyt kuvaa, vaan tallenteella kuului ainoastaan ääni. Ne olivat Perezin viimeiset hetket elossa. Videolla Campos vaatii Pereziä harrastamaan kanssaan seksiä, ja kun tyttö ei suostu, alkaa Campos kuristamaan ja raiskaamaan tätä. Äänitteellä Perezin voidaan kuulla huutavan ”En halua kuolla” ja hän mainitsee Camposin nimeltä moneen otteeseen.
Puhelimesta löydettiin muitakin videoita ja kuvia, mutta ne oli otettu siinä vaiheessa, kun Perez oli jo menehtynyt. Miksi Campos olisi nauhoittanut yhden videon ilman kuvaa? Onko mahdollista, että Perez olisi jotenkin saanut laitettua puhelimesta nauhoituksen käyntiin, kuin hankkiakseen todistusaineistoa mahdollisen pahoinpitelyn ja raiskauksen varalle? Olisiko hän voinut arvata, miten kaikki tulee päättymään?
Marraskuussa 2018 Campos tuomittiin syylliseksi raiskaukseen ja murhaan, ja koska rikokset oli tehty alaikäisenä, tuomittiin hänet vain elinkautiseen vankeuteen. ”Vain” siksi, että Teksas.
Ashley Howley
Vuonna 2004 Ashley Howley katosi lähellä Columbusta, Yhdysvalloissa. Syylliseksi epäiltiin poikaystävä Robert P. MacMichael II:sta, mutta mitään todisteita häntä vastaan ei ollut.
MacMichaeliin liittyvät kiinteistöt oli koirien kanssa käyty läpi, mutta mitään ei löytynyt. Tietämättään poliisit olivat kävelleet Howleyn haudan yli, sillä epäilykset syyllisestä pitivät paikkansa: MacMichael oli haudannut 20-vuotiaan Howleyn isänsä pihaan ja kaatanut päälle sementtiä. Ruumis löytyi vasta vuonna 2008, kun MacMichaelin ystävä Garret Kalish johdatti virkavallan oikeaan paikkaan.
Hautapaikka oli toki jo vuonna 2005 kerrottu poliisille meedio Kristy Robinettin (kuvassa) toimesta, mutta se ei riittänyt saamaan yksityisalueelle kaivuulupaa.
Murhattu Howley oli ilmestynyt Robinettille unessa ja vaikuttanut kovin kostonhaluiselta. Kuka murhan uhri ei olisi!? Howley oli paljastanut Robinettille kaikki murhan yksityiskohdat, mitä hänellä oli murhan aikaan päällä ja kertonut, mihin hänen ruumiinsa on haudattuna. Robinettin tiedot vakuuttivat perheen ja poliisin, mutta virkavalta ei halunnut julkisesti tehdä meedion kanssa yhteistyötä.
Kun MacMichael saatiin vihdoin kiikkiin, niin selvisi, että hän oli tappanut myös oman äitinsä ja tämän poikaystävän, joten heinäkuussa 2008 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kolmesta murhasta.
Elva Heaster Shue
Nyt mennään ajassa paljon taaksepäin, talveen 1897. Länsi-Virginian osavaltiossa, Yhdysvalloissa, 24-vuotias Elva ”Zona” Heaster Shue löytyi kuolleena kotoaan ja vaikutti menehtyneen luonnolliseen syyhyn. Ruumiinavauksessa hänen kuolinsyykseen määriteltiin ”everlasting faint” eli iankaikkinen pyörtyminen, joka kaikessa järjettömyydessään muutettiin myöhemmin synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Sitä ei tiedetä, oliko Shue ollut raskaana, mutta ruumiinavauksen suorittanut lääkäri oli pari viikkoa aiemmin hoitanut häntä omien sanojensa mukaan ”naisellisen ongelman” vuoksi.
Shuen äiti Mary Jane Heaster ei sulattanut lääkärin epämääräisiä arvioita, sillä hänellä oli omat epäilyksensä. Shue ei ilmeisesti itsekään kokenut pyörtyneensä iankaikkisesti, sillä neljän päivän ajan hänen haamunsa ilmestyi Mary Jane -äidille kertomaan, mitä oikeasti oli tapahtunut.
Shuen haamu pisti kaiken peliin ja esitti kohtauksen Manaaja-elokuvasta, kun hän kiersi päänsä kokonaan ympäri vihjatakseen äidilleen, että hänen niskansa oli katkaistu. Heaster syöksyi tämän vastapaljastuneen informaation kanssa takaisin ruumishuoneelle ja vaati uuden tutkimuksen. Ja kuinka ollakaan, Shuen kaula oli pahoilla mustelmilla ja niska murtunut; kaulan ympärille laitettu huivi oli peittänyt vammat ensimmäisen ruumiinavauksen aikana. (Miten toimenpide oli onnistunut vaatteet päällä, sitä tarina ei kerro.)
Pääepäillyksi nousi Shuen aviomies Erasmus ja tutkimuksissa selvisi, että tämä oli ollut kahdesti aiemmin naimisissa, ja toinen avioliitto oli myös päättynyt vaimon epäilyttävään kuolemaan.
Erasmus tuomittiin syylliseksi Elva-vaimon murhaan ja hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Vankeusaika jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli kolmen vuoden jälkeen tuntemattomaan sairauteen. Saattaahan olla, että hän vain pyörtyi ikuisesti.
Lue myös:
Naissarjamurhaajat – tässä ovat kaikkien aikojen 10 pahinta
Lapsimurhaajat: 10 raakalaismaista lasten tekemää surmaa