Yhteiskunta
Naissarjamurhaajat – tässä ovat kaikkien aikojen 10 pahinta
Kun mietitään, ketkä ovat historian pahimmat naissarjamurhaajat, on listalle valitettavasti tunkua. Joskus ajateltiin, että nainen ja sarjamurhaaja eivät sovi samaan lauseeseen, mutta nämä naiset toden totta osoittavat se vääräksi.
Minkälainen sitten on rikostutkijoiden luoma naissarjamurhaajan profiili?
Työskentelee tai esittää olevansa hoiva-alalla. Uhrit ovat tuttuja; usein ystäviä tai perheenjäseniä. Murhan yleisin tekotapa on myrkyttäminen. Motiivi on taloudellinen hyötyminen. Uhrit ovat murhaajaan verrattuna puolustuskyvyttömiä: vanhuksia, lapsia tai sairaita.
Tietenkään maailma ei ole näin yksinkertainen, mutta nyt kun alat lukea listaa, niin voit mielessäsi ruksia näitä ominaisuuksia, jos niitä vastaan tulee.
Tässä siis Listafriikki.comin näkemys siitä, ketkä ovat kautta aikojen pahimmat naissarjamurhaajat.
Amelia Dyer (1837-1896)
Amelia Dyer, koulutukseltaan sairaanhoitaja ja kätilö, teki viktoriaanisessa Englannissa hyvin tuottoisaa bisnestä kasvattivanhempana adoptoimalla maksua vastaan lapsia, joista vanhemmat eivät kyenneet huolehtimaan. Hän lupasi lapsille turvallisen ja rakastavan kodin; totuus oli jotain aivan muuta.
Aluksi Dyer jätti lapset hoitamatta ja antoi heidän kuolla nälkään, mutta myöhemmin hän muun muassa kuristi uhrinsa teipillä. Dyer tuomittiin kertaalleen (mutta vain heitteillejätöstä), kun eräs lääkäri alkoi ihmettelemään hänen huostassaan menehtyvien lasten määrää. Mutta kuuden kuukauden pakkotyö sai Dyerin vain suunnittelemaan tekonsa paremmin; hän muutti tiheästi paikasta toiseen, käytti useita peitenimiä ja alkoi hankkiutumaan itse eroon uhriensa ruumiista heittämällä ne jokeen.
Dyerin jäljille päästiin, kun Thames-joesta löytyi paketti, josta paljastui lapsen ruumis. Pakkausmateriaaleissa oli nähtävissä Dyerin silloin käyttämä valenimi, Rouva Thomas, ja entinen osoite. Lopulta uhreja löytyi joesta useita, mutta rikosten laajuus on jäänyt arvailujen varaan. Koska Amelia Dyer ehti toimia kasvattivanhempana 30 vuotta, on uhreja tämän aikajanan ja silminnäkijätodistusten perusteella arvioitu olevan 200-400.
Hänet tuomittiin hirtettäväksi, josta raportoitiin sen ajan lehdissä lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Kun otettiin huomioon hänen painonsa ja ruumiinrakenteensa, tiedossa oli lyhyt pudotus. Se oli todistettavasti tarpeeksi.”.
Tamara Samsonova (1947-)
Vuonna 2005 Pietarissa Tamara Samsonova piti huolta ystävästään Valentina Ulanovasta. Naisille oli tullut sanaharkkaa tiskaamattomista astioista, minkä seurauksena Samsonova sekoitti uhrinsa ruokaan unilääkkeitä, ja 79-vuotiaan Ulanovan nukahdettua, paloitteli tämän..elävältä. Ruumiinosat löydettiin läheisen lammen rannalta ja pian tutkimukset johtivat kammottavien valvontakameravideoiden löytymiseen. Tallenteilta voitiin nähdä 68-vuotiaan Samsonovan kantavan muovipusseittain ruumiinosia ulos asunnoltaan. Mutta tämä oli vasta alkua.
Samsonovan pidätyksen jälkeen hänen asunnostaan löydettiin päiväkirjoja, joissa oli kuvauksia ainakin 11:stä eri murhasta 20 vuoden ajalta. Uhrit olivat hänen tuttaviaan ja alivuokralaisiaan. Kirjoissa oli yksityiskohtaisesti kerrottu uhrien paloittelemisesta ja ruumiinosien hävittämisestä ympäri Pietaria, ja niistä löytyi myös kirjoituksia okkultismista ja jopa kannibalismista. Kun tutkijat päiväkirjamerkintöjen perusteella palasivat vuosien saatossa kaupungissa selvittämättä jääneisiin paloittelusurmiin, tuli heitä vastaan uhreja, joilta oli poistettu muun muassa keuhkot. Tämä sopi yhteen sen kanssa, että Samsonova söi mielellään sisäelimiä.
Syytettynä Samsonova ei ole ollut kuin Valentina Ulanovan murhasta, jonka hän on myös tunnustanut. Poliisi ei tutkinnallisista syistä ole paljastanut todistusaineistoa, mutta on kertonut sen liittävän Samsonovan jopa 14 murhaan. Tiedetään kuitenkin, että asunnolta löytyi käyntikortti, joka kuului 12 vuotta aiemmin lähimaastosta paloiteltuna löytyneelle miehelle. Lisäksi Samsonovaa tutkitaan aviomiehensä ja anoppinsa mystisistä katoamisista vuosia sitten.
Tamara Samsonovan oli pidätyksensä jälkeen todettu sairastavan skitsofreniaa ja hän käyttäytyi oikeudessa sekavasti: naureskeli, taputti käsiään ja lähetteli toimittajille lentosuukkoja. ”Yläkerran hullu piinaa minua ja pakotti tappamaan”, Samsonova kertoi ennen kuin hänet todettiin oikeuskelvottomaksi ja lähetettiin Kazaniin vankimielisairaalaan odottamaan tutkinnan valmistumista, jota ei vielä tähänkään päivään mennessä ole saatu päätökseen.
Nannie Doss (1905-1965)
Nannie Doss tuomittiin sähkötuoliin vuonna 1955, yhden aviomiehensä murhasta. Tässä vaiheessa kysyt varmasti: mitä hän tekee tällä listalla? No, hän tunnusti tappaneensa koko joukon aviomiehiään, ja on todennäköisesti murhannut liudan muita omaisiaan.
Doss solmi ensimmäisen avioliittonsa vain 16-vuotiaana ja perhe kasvoi vauhdikkaasti neljällä tyttärellä, joista kaksi kuitenkin menehtyi epäilyttävästi ruokamyrkytyksen seurauksena, vuonna 1927. Pariskunta erosi pian tämän jälkeen, koska aviomies Charles Braggs epäili ja pelkäsi vaimoaan; fiksua, sillä hän on ainoa Nannie Dossille ”tahdon” sanonut mies, joka selvisi liitostaan hengissä.
Toinen yhtälailla onneton avioliitto kesti 16 vuotta, joskin lopputulos oli erilainen. Tällä kertaa liitto päättyi näet rotanmyrkyllä terästettyyn pontikkaan, minkä lisäksi Nannien uskotaan tappaneen kaksi lastenlastaan vakuutusrahoja saadakseen: toisen tukehduttamalla ja toisen, vastasyntyneen, pistämällä tätä hattuneulalla päähän. Kolmanteen avioliittoon sisältyi puolestaan anopin kuolema, epäilyttävä tulipalo ja aviomiehelle tarjoiltu rotanmyrkkyillallinen, minkä jälkeen Doss muutti asumaan siskonsa luo, kera palovakuutusrahojen. Tämäkään yhteiselo ei kestänyt pitkään, kun sisko jo heitti veivinsä. Neljännen avioliittonsa aikaan Doss otti huolehtiakseen äitinsä, joka sai parissa päivässä kovat vatsakivut ja menehtyi. Aviomies sen sijaan kesti muutaman kuukauden pidempään, kunnes kohtasi loppunsa kahvitermospullollisen ja arsenikin muodossa.
Tappajan itsensä kohtaloksi koitui puolestaan aviomies numero 5, Samuel Doss. Kun vaimo oli kirjattu edunsaajaksi kahteen henkivakuutukseen, sai viides aviomies luvan poistua jo aiemmasta liitosta tutulla kahvi-arsenikki-yhdistelmällä. Nannie Doss jäi kuitenkin ruumiinavauksen seurauksena vihdoin kiinni, miehen ruumiista kun löytyi riittävästi arsenikkia hevosen tappamiseen, ja samalla hän tunnusti myös muiden aviomiestensä murhat. Niistä häntä vastaan ei koskaan nostettu syytettä, koska olivat tapahtuneet eri osavaltioissa ja yhdestä murhasta oli Oklahomassa tulossa ultimaattinen rangaistus.
Doss tuomittiinkin kuolemaan, mutta koska hän oli nainen(!?), muutettiin rangaistus elinkautiseksi. Vankilassa ollessaan Doss usein vitsaili teoillaan, ja eräässäkin haastattelussa hän veisteli pilke silmäkulmassaan, miten ihmeessä hän ei pyynnöistään huolimatta päässyt keittiölle töihin. Hän ehti kärsiä tuomiotaan lopulta kymmenen vuotta, kunnes menehtyi leukemiaan vuonna 1965.
Elizabeth Báthory (1560-1614)
Veri-Kreivitär, Draculan esikuva, historian julmin naissarjamurhaaja… Esimerkiksi näillä termeillä on kuvailtu Elizabeth Báthorya, unkarilaista aatelisnaista, jonka perhe hallitsi Transylvanian aluetta 1500-luvun lopulla. Hänet naitettiin vain 14-vuotiaana toisen ylimystöperheen pojalle, joka oli sotilasretkiensä vuoksi usein poissa kotoa. Kreivitär Báthory hallitsi tiluksiaan kovalla kädellä, ja sana hänen sadistisista mieltymyksistään alkoi levitä. Hänen kerrottiin nauttivan nuorten tyttöjen kiduttamisesta ja tappamisesta. Uhreiksi päätyi ensin omia palvelijoita ja alempiluokkaisia tyttöjä, mutta myöhemmin myös lähiseudun säätyläisneitoja, joita lähetettin linnaan kreivittären tapakoulutukseen.
Todistajat kertoivat, että säilyttääkseen nuoruutensa Báthory joi uhriensa verta ja kylpi siinä. Lisäksi hän oli muun muassa puukottanut ja purrut uhrejaan, näännyttänyt heitä nälkään, leikellyt saksilla, polttanut erilaisilla tulikuumilla metalliesineillä.. Sanomattakin lienee selvää, että hän oli hyvin kekseliäs mitä tuli erilaisiin kidutuskeinoihin.
Historian saatossa totuus ja taru ovat luonnollisesti kietoutuneet toisiinsa. Osassa kertomuksista on todennäköisesti käytetty värikynää (legendaa on ainakin veressä kylpeminen), vaikka monet tuon ajan dokumentit tukevatkin syytöksiä. Báthory ja muutama hänen rikoskumppaneinaan toiminutta palvelijaansa pidätettiin joulukuussa 1610, ja apurit tuomittiin teloitettaviksi. Báthory itse, aatelisnaisena, säästyi oikeudenkäynniltä, mutta vietti loppuelämänsä lukittuna ja eristettynä ikkunattomassa huoneessa, jossa hän kuoli vuonna 1614.
Niin, ja se Elizabeth Báthoryn uhrien määrä: noin 600.
Leonarda Cianciulli (1893-1970)
Correggion saippuantekijä -nimellä tunnetuksi tullut italialainen Leonarda Cianciulli oli kuullut ennustajalta, että kaikki hänen lapsensa tulisivat kuolemaan, mikä ei valitettavasti lopulta ollut kaukana totuudesta. Hän sai kolme keskenmenoa ja kymmenen hänen lapsistaan kuoli kovin nuorena. Hänestä tuli ylisuojelevainen neljää elossa olevaa lastaan kohtaan, ja tämä yhdistettynä taikauskoisuuteen johti ajatukseen, että vain ihmisuhri voisi suojella lapsia.
Vuosina 1939-1940 hän huumasi ja tappoi kirveellä kolme keski-ikäistä naista, paloitteli ruumiit ja keräsi veret altaaseen, mutta ei tokikaan jättänyt prosessia siihen. Kahden ensimmäisen uhrin ruumiinosat hän keitti lipeässä tummaksi mössöksi, josta oli helppo päästä eroon. Kuivatun veren hän sekoitti leivonta-aineisiin, lisäsi suklaata ja teki taikinasta leivonnaisia. Niitä tarjoiltiin vieraille, ja olivat maistuneet emännälle itselleenkin. Kolmannen uhrin ruumiinosat Cianciulli käytti saippuan tekemiseen, josta hän virallisessa lausunnossaan hyytävästi kertoi: ”Hän päätyi pataan, niin kuin kaksi muutakin. Hänen lihansa oli rasvaista ja valkoista. Kun se oli sulanut, lisäsin pullollisen hajustetta, ja keitoksen tarpeeksi kiehuttua pystyin tekemään siitä mitä kermaisinta saippuaa. Saippuoita annoin naapureille ja tutuille. Leivonnaiset onnistuivat myös hyvin; tämä nainen oli todella makea.”.
Kun virkavalta alkoi tutkia naisten katoamisia, ja murhista alettiin epäillä Cianciullin poikaa, johti naisen tahto suojella lapsiaan tunnustukseen, ja karmeat yksityiskohdat murhista tulivat ilmi. Hänet tuomittiin pakkohoitoon ja 30 vuodeksi vankilaan, jossa hän kuoli aivoverenvuotoon vuonna 1970.
Miyuki Ishikawa (1897-?)
Miyuki Ishikawa oli Paholais Kätilöksi nimetty sarjamurhaaja, joka miehensä ja tutun lääkärin avustamana tappoi reilu sata vastasyntynyttä 1940-luvun Japanissa. Tuohon aikaan vauvoja syntyi paljon, mutta monilla vanhemmilla oli surkea taloudellinen tilanne eikä sairaaloilla ollut mahdollisuutta auttaa. Kätilönä työskennellyt Ishikawa tuli siihen tulokseen, että on parempi olla huolehtimatta lapsista ja antaa heidän kuolla avuttomina. Ishikawan aviomies jopa kiersi keräämässä rahaa vastasyntyneiden vanhemmilta ja vetosi siihen, että kertamaksu kuolleesta vauvasta olisi pienempi paha kuin varat, jotka tarvittiin kasvattamaan ei-toivottu lapsi. Sairaalan johto katsoi toimintaa läpi sormien ja eräs lääkäri jopa väärensi kuolintodistuksia.
Kiinni Ishikawa ja hänen miehensä jäivät vuonna 1948, kun pari poliisia löysi sattumalta viiden uhrin jäänteet, joista voitiin ruumiinavauksessa päätellä, etteivät nämä olleet kuolleet luonnollisesti. Lisätutkimuksissa löydettiin 40 vastasyntyneen ruumista hautausurakoitsijan talosta ja 30 lisää paikallisen temppelin alta. Koska tappaminen oli jatkunut vuosia, on mahdoton arvioida uhrien todellista määrää.
Uskomatonta kyllä, mutta puolustus sai suurelta osin kansan tuen, koska Japanin silloinen lainsäädäntö ei suonut vastasyntyneille juurikaan oikeuksia. Tästä johtuen Ishikawa sai ainoastaan kahdeksan vuoden vankeustuomion, joka vielä puolitettiin valituksen jälkeen. Hänen elämästään ei tuomion suorittamisen jälkeen ole tietoja.
Dorothea Puente (1929-2011)
Valkotukkainen hyväntekijä, puutarhatöitä rakastava, naapureidensa keskuudessa pidetty ja paikallisten poliitikkojen kunnioittama Dorothea Puente piti 1980-luvun Sacramentossa, Kalliforniassa, asuntolaa vähävaraisille ja huonompiosaisille. Seitsemän asukasta löytyi myöhemmin haudattuna rakennuksen takapihalle.
Ensimmäinen uhri oli ystävä ja liikekumppani Ruth Monroe, jonka kodeiiniyliannostus kirjattiin itsemurhaksi. Pian tämän tapauksen jälkeen Puente tuomittiin vankilaan, kun yksi asukkaista syytti häntä huumaamisesta ja varastamisesta. Kolmen vuoden vankeuden aikana Puente aloitti kirjeenvaihdon 77-vuotiaan Everson Gilmouthin kanssa, joka myöhemmin (haettuaan Puenten vankilasta) päätyi murhattuna joenvarteen. Gilmouthin puisessa laatikossa löytynyt ruumis pysyi vuosia tunnistamattomana, ja koko tuon ajan Puente käytti miehen eläkettä sekä väärensi kirjeitä omaisille. Tämä oli Puentelle tyypillistä, koska hän jatkuvasti anasti asukkaidensa avustusšekkejä ja rahalähetyksiä.
Epäilykset hämärähommista heräsivät, kun eräs valveutunut sosiaalityöntekijä ilmoitti marraskuussa 1988 Puenten asuntolassa majailevan Alberto Montoyan kadonneeksi, ja poliisit tulivat talolle esittämään kysymyksiä. He huomasivat takapihalla hiljattain mullistettua maata ja löysivät puutarhasta haudattuna seitsemän ruumista; kaikki talon asukkaita.
Heiveröistä Puentea ei aluksi epäilty ja hänen annettiinkin vapaasti lähteä rikospaikalta. Hän pakeni Los Angelesiin ja yritti tehdä tuttavuutta baarissa tapaamansa miehen kanssa ollen kovin kiinnostunut tämän taloudellisesta tilanteesta ja eläkkeestä. Tämä kuitenkin tunnisti etsintäkuulutetun naisen ja ilmoitti poliisille. Puente sai syytteen yhdeksästä murhasta, mutta hänet tuomittiin vain kolmesta, koska valamiehistö ei päässyt muista yhteisymmärrykseen.
Puente sai murhistaan kaksi elinkautista, ja kuolemaansa (v. 2011) saakka Puente väitti olevansa syytön. Että kaikki asukkaat olivat kuolleet luonnollisista syistä. Mitä sinä luulet?
Jane Toppan (1854-1938)
Jane Toppan (alkuperäiseltä nimeltään Honora Kelly) työskenteli 1890-luvulla Bostonissa sairaanhoitajana, ja oli erittäin pidetty lääkäreiden ja potilaiden keskuudessa. Myös Toppan oli kiintynyt potilaisiinsa, jopa siinä määrin, että hänen uskottiin lääkinneen heitä väärin pitääkseen heidät kauemmin sairaalassa. Vanhuksista hän ei kuitenkaan välittänyt ja usein sanoikin, ettei ollut mitään syytä pitää heitä hengissä. Muut luulivat hänen vitsailevan. Jane Toppan oli tosissaan.
Toppan oli kiinnostunut farmakologiasta, ja kokeili omaksi huvikseen eri lääkkeiden ja myrkkyjen vaikutuksia potilaisiinsa. Hän kertoi myöhemmin saaneensa seksuaalista nautintoa kontrolloidessaan potilaidensa/uhriensa elämää ja kuolemaa. Hän oli usein sängyssä syleilemässä ja suutelemassa potilaitaan heidän kuollessa.
Vuonna 1895 Toppan oli erotettu sairaalasta, koska hän oli lääkinnyt potilaitaan turhan vahvoilla aineilla (kukaan ei epäillyt häntä mistään pahemmasta), ja hän rupesi työskentelemään yksityisenä hoitajana. Ensin hän myrkytti vuokraisäntänsä ja tämän vaimon, minkä jälkeen hän tappoi oman kasvattisiskonsa ja tämän taloudenhoitajan, kaksi potilastaan ja vanhan ystävänsä. Vuonna 1901 Toppania oli pyydetty huolehtimaan Alden Davisista, joka oli juuri jäänyt leskeksi (tästäkin kiitos Toppanin). Vain kuukautta myöhemmin myös Alden sekä hänen kaksi aikuista tytärtään olivat kuolleet. Tämä herätti epäilyksen Davisin eloonjääneissä perheenjäsenissä, ja vaikka poliisin tutkimusten aikana Toppan ehti vielä murhata lankonsa siskon, saatiin tämä ”kuoleman enkeli” viimein kiinni.
Toppan myösi teot asianajajalleen, ja tunnusti lisäksi sairaala-aikaisia murhia kertoen niistä tunteettomasti ja yksityiskohtaisesti. Hän veikkasi tappaneensa ainakin 31 ihmistä. Luku on todennäköisesti paljon suurempi.
Oikeudessa Toppan todettiin syyttömäksi perustuen mielenhäiriöön, ja hän vietti loppuelämänsä psykiatrisessa sairaalassa, jossa hän kuoli 81-vuotiaana.
Juana Barraza (1957-)
Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Meksikon pääkaupungissa Méxicossa liikkui sarjamurhaajaa, joka oli saanut lempinimen Mataviejitas (pienten vanhojen rouvien tappaja). Kaupungissa, jossa väkivaltaisuus oli arkipäivää, jätettiin vanhukset yleensä rauhaan, mutta nyt kymmeniä iäkkäitä naisia oli löydetty hakattuina ja kuristettuina kodeistaan. Poliisin kiinnostus asiaan heräsi vasta vuonna 2005, mutta tutkimukset suunnattiin aluksi virheellisesti kaupungin transvestiittiprostituoituihin. Rikosprofiloijat päättelivät tappajan olevan fiksu ja varovainen mies, joka pukeutuu naisten vaatteisiin ja esittää sosiaalityöntekijää päästäkseen uhriensa asuntoihin. Epäilty saatiin kiinni vuonna 2006, kun poliisi sai tiedon etsintäkuulutetun tuntomerkkeihin sopivasta henkilöstä. Valitettavasti tappaja saatiin kiinni vasta, kun tämä pakeni viimeisen uhrinsa asunnolta. Asunnosta löytyi 82-vuotias nainen, joka oli kuristettu kuoliaaksi stetoskoopilla.
Kaikkien hämmästykseksi kiinniotettu murhaaja oli 48-vuotias nainen, Juana Barraza. Hän oli showpainija, joka kehässä tunnettiin nimellä La Dama del Silencio (Hiljaisuuden nainen). Hän tunnusti ainoastaan viimeisen murhan ilmoittaen motiivikseen katkeruuden äitiään kohtaan, kun tämä oli sallinut tyttärensä hyväksikäytön lapsena. Barrazza voitiin kuitenkin sormenjälkien perusteella yhdistää vähintään kymmeneen rikospaikkaan, ja oikeudessa hän olikin syytettynä 40 murhasta
Juana Barrazza tuomittiin lopulta yhdestätoista murhasta vankilaan, jossa hän tälläkin hetkellä istuu 759 vuoden kakkuaan.
Aileen Wuornos (1956-2002)
Eihän sarjamurhaajista voi puhua mainitsematta tätä naista. Hänestä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ja tehty useita elokuvia. Hänet on nimetty USA:n ensimmäiseksi ja pahimmaksi naissarjamurhaajaksi, vaikka kumpikaan kuvaus ei pidä millään mittarilla paikkaansa. Tunnetuin hän varmasti on, tarina on kaikille tuttu. Mikä sitten tekee Aileen Wuornoksesta niin erityisen?
Ehkä se, että hän ei ollenkaan sopinut kriminologien tekemään profiiliin. Muistatko vielä luettelon naissarjamurhaajan ominaisuuksista?
Aileen Wuornoksella oli rankka lapsuus, häntä pahoinpideltiin ja hyväksikäytettiin, ja hän päätyi prostituution pariin jo teini-iässä. Hän teki pikkurikoksia ja oli monesti virkavallan kanssa tekemisissä (tämän takia poliisilla oli hallussaan hänen sormenjälkensä, mikä johti aikanaan etsintäkuulutukseen murhista epäiltynä). Vuonna 1986 Wuornos tapasi Tyria Mooren, naisen, josta tuli hänen rakastettunsa, rikoskumppaninsa ja lopulta ilmiantajansa. Vuosina 1989 ja 1990 Wuornos, työskennellessään prostituoituna, tappoi ampumalla seitsemän miestä, joista monet usealla laukauksella, ja jätti ruumiit maastoon. Yhtä uhria ei ole koskaan löydetty, mutta hänen hylätyn autonsa ovesta löydettiin Wuornoksen sormenjälkiä, joten kadonneen miehen kohtalo lienee selvä.
Naiskaksikko ei enää ollut yhdessä, kun kun poliisi pidätti etsintäkuulutetun Wuornoksen Floridassa ja otti Mooren kiinni Pennsylvaniassa. Moorelle luvattiin syytesuoja, jos hän saa puhelimitse houkuteltua Wuornoksen tunnustamaan murhat, ja hyvin nopeasti poliisi saikin mitä halusi.
Wuornos oli oikeudenkäyntiä odottaessaan hyvin tietoinen Mooren petoksesta, mutta ei kuitenkaan kantanut tälle kaunaa. Hän tunnusti kaikki tapot, mutta väitti kivenkovaan kaikissa olleen kyse itsepuolustuksesta; joko hänet oli raiskattu tai yritetty raiskata. Oikeudessa Aileen Wuornos todettiin syylliseksi kuuteen murhaan, joista jokaisesta hänet tuomittiin kuolemaan. Lokakuun 9. päivänä vuonna 2002, Wuornos nautti viimeisen ateriansa, kupin kahvia, jonka jälkeen hänet teloitettiin myrkkyruiskeella.
🤷♀️ Olivatko kaikki listan naissarjamurhaajat sinulle entuudestaan tuttuja? Kerro kommenttikentässä tai somekanavissamme olisiko sinun listallasi ihan samat henkilöt vai puuttuuko meiltä joku ilmiselvä valinta⬇⬇