Yleistieto
Miksi juuri valkosipuli aiheuttaa pahanhajuisen hengityksen?
Listafriikki palaa pieneltä kesälomalta arkeen lukijoiden kysymysten kautta: Tällä kertaa etsimme vastauksen muun muassa siihen, miksi valkosipuli aiheuttaa pahanhajuisen hengityksen.
Pohdimme myös sitä, että miten kummassa liima ei liimaudu liimapullon sisälle ja mihin päätyy, jos Suomesta lähtee kaivamaan suoraan alaspäin.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Yhteyden meihin saat myös somekanavissamme, ota Listafriikki seurantaan:
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi valkosipuli aiheuttaa pahanhajuisen hengityksen?
Ilmiö on tuttu: kaverin hengityksen hajusta voi päätellä ilman epäilyksiä, jos tämä on nauttinut valkosipulia. Valkosipulinhajuisesta hönkäisystä on myös erittäin vaikeaa päästä eroon ja sen voi havaita vielä seuraavanakin päivänä.
Syy kiusalliseen hajuun johtuu valkosipulin sisältämistä ainesosista ja niiden matkasta meidän elimistössämme. Kun valkosipulia pilkotaan tai pureskellaan, käynnistyy kemiallisia reaktioita, joissa vapautuu neljää eri haihtuvaa orgaanista yhdistettä (VOC-yhdisteet), jotka ovat vastuussa voimakkaasta hajusta. Yksi näistä on allisiini – se on pääsyyllinen ikävään lemuun.
Allisiinin hajoaminen elimistössä kestää useita tunteja, pahimmillaan jopa vuorokauden, jonka aikana syntyy monenlaisia rikkiyhdisteitä, jotka kulkeutuvat verenkiertoon ja sitä kautta muualle kehoon. Ja muulla keholla tarkoitetaan esimerkiksi ihoa ja keuhkoja.
Valkosipulin hajua jää hieman suuhun sen mennessä siitä läpi muun ruoan mukana, mutta sitä myös palaa hengitykseen pidemmän lenkin kautta. Suun huuhtominen tai purkan pureskelu eivät siis auta valkosipulisten huurujen peittämisessä, kun pahanhajuisia yhdisteitä haihtuu lisää keuhkoista. Rikkiyhdisteitä voi erittyä ihohuokosten kautta, joten valkosipulin haju voi levitä ympäristöön joka puolelta kehoa.
Toisaalta allisiini on luonnollinen antibiootti, jolla on kyky estää mikrobien lisääntymistä. Joten flunssaisena voi olla ihan hyvä syödä valkosipulipitoista ruokaa – positiivista silloin on myös se, että tukkoisella nenällä ei itse edes haista voimakkaita huuruja.
Miksi liima ei liimaudu liimapullon sisälle?
Oletko ikinä itse miettinyt kyseistä asiaa? Liima pysyy juoksevana pullossaan tai purkissaan jopa vuosia, mutta silti sillä saa sekunneissa liimattua kaksi kohdetta yhteen.
Liima ei liimaudu pullon seinämiin, koska se tarvitsee kovettuakseen, ja siis esineitä toisiin liimatakseen, jonkin laukaisevan tekijän.
Suomessa 1950-luvulla kehitetty Eri Keeper on hyvä esimerkki valkoisesta yleisliimasta. Seos koostuu synteettisistä polymeereista, ja siinä on liuottimena vettä, joka pitää liiman ilmatiiviissä pullossa paksuhkona nesteenä. Kun liima joutuu kosketuksiin ilman kanssa, haihtuu vesi pois, ja jäljelle jäävät tahmeat polymeerit kiinnittyvät alustaansa ja toisiinsa.
Pikaliimat ja superliimat taas toimivat toisella tavalla. Niissä on syanoakrylaattia, joka nestemäisessä muodossa koostuu yksittäisistä molekyyleistä eli monomeereista. Kun liimaa käyttää ja neste tulee ulos pullosta, alkaa se välittömästi kovettua ja sääliä tuntematta liimata sadan metrin säteellä kaikkea yhteen. Kovettuminen on tulosta siitä, kun syanoakrylaattimonomeerit reagoivat ilman vesihöyryyn: ne rupeavat muodostamaan ketjuja eli ne polymerisoituvat. Superliiman käyttöaika avaamisen jälkeen on laskettavissa viikoissa.
Mihin päätyy, jos Suomesta lähtee kaivamaan suoraan alaspäin?
Kysymyshän on tietenkin hypoteettinen, koska kaivaakseen suoraan maapallon läpi, täytyisi porata reilut 12 700 kilometriä ja kulkea läpi 6000-asteisen ytimen. Mutta lähdetään totta kai mukaan ajatusleikkiin!
Jos Suomesta, paikkakunnalla ei ole mitään väliä, lähtee kaivamaan suoraan alaspäin, päätyy keskelle Eteläistä jäämerta. Tilanne on vastaava lähes kaikkialla maapallolla: vastakkaisella puolella on suurella todennäköisyydellä vettä.
Antipodesmap-sivustolla voi syöttää haluamansa kaupungin tai maan, ja kartta kertoo, mitä suoraan alapuolella on. Uusi-Seelanti ja Espanja ovat limittäin, kun vastakkaiset kartat laitetaan päällekkäin. Samoin kohtaavat Etelä-Amerikka ja Kaakkois-Aasia; Chilestä ja Argentiinasta voi tarkasta sijainnista riippuen päästä Kiinaan, Mongoliaan tai Venäjälle.
Mutta oikeastaan kaikkialla muualla suora reitti johtaakin sitten johonkin maapallon suurista meristä.
Lue myös: