Elämäntapa
10 ihmistä, jotka olivat lähellä rikastua, mutta sitten kohtalo tai hölmöily astuivat kehiin
Tämän listan henkilöt olivat niin lähellä rikastua, että he pystyivät jo lähes tuntemaan rahat käsissään. Sitten kohtalo, huolimattomuus tai hölmöt valinnat astuivat kehiin.
Listafriikki on aiemmin tehnyt listan yllättävistä löydöksistä, jotka johtivat rikkauksiin. Sen listan voit käydä lukemassa tästä: 10 onnekasta löydöstä, jotka tekivät tavallisesta ihmisestä miljonäärin.
Nyt esiteltävät sankarit eivät päässeet miljonäärikerhoon; syitä on yhtä monta kuin listalla on kohtia.
Yhteistä kaikille on se, että heillä olisi ollut oiva mahdollisuus rikastua, ja huolella, mutta niin ei vain ollut tarkoitettu. Muutama facepalm on ehkä paikallaan.
Coca-Colan osakkeet
Vuonna 2008 kalifornialainen Tony Marohn osti pihakirppikseltä vanhoja asiakirjoja muutamalla dollarilla. Itseään aarteenmetsästäjäksi kutsunut Marohn huomasi papereita tutkiessaan, että yksi niistä oli Palmer Union Oil Co. -yhtiön osakekirja. Tuo yhtiö oli Coca-Cola Companyn edeltäjä.
Osakekirjan oli allekirjoittanut yhtiön puolesta John Wagner, mutta vastaanottajaa ei oltu merkitty. Marohn kirjoitti siihen oman nimensä. Miehen asianajajan mukaan tuo arvopaperi on kuin avoin shekki; omistaja on se, jonka nimi lukee viivalla.
Marohn otti asian tiimoilta yhteyttä Coca-Colaan, jossa oltiinkin lähinnä innostuneita ja huvittuneita löydöksestä. Ääni kellossa muuttui, kun kokiksella laskeskeltiin paljonko Marohnin 1625 kappaletta öljy-yhtiön osakkeita olisi Coca-Colan nykyisessä markkina-arvossa. Aarteenmetsästäjällä oli nimittäin käsissään 1,8 miljoonaa Coca-Colan osaketta, jotka olivat arvoltaan 130 miljoonaa dollarin.
Marohn lähti lähes mahdottomaan tehtävään eli oikeustaisteluun tuon kaliiberin yhtiön kanssa. Valitettavasti hän menehtyi ehdittyään puolustaa vuoden verran omistusoikeuttaan osakkeisiin. Perikunta jatkoi Marohnin oikeusjuttua, mutta vuonna 2012 oikeus katsoi osakkeiden olevan arvottomia, ja Coca-Cola vei voiton.
Taiteilija teki arvokkaista sarjakuvista paperimassapatsaan
Brittiläinen taiteilija Andrew Vickers oli kolmen vuosikymmenen ajan yrittänyt lyödä läpi kuvanveistäjänä, mutta menestys oli kiertänyt. Erääseen näyttelyyn vuonna 2013 Vickers päätti valmistaa paperimassasta patsaan. Materiaalin hän haali roskalavalta, josta löytyikin nippu työhön sopivia sarjakuvalehtiä.
Paperboy-niminen teos houkutteli näyttelyyn sarjakuvaekspertti Steve Eyren, joka jäi patsasta tarkastellessaan sanattomaksi. ”Leukani putosi lattiaan, kun näin patsaan toisessa jalassa The Avengers -lehden ensimmäisen numeron.”, kertoo Eyre. Avengers eli Kostajat on Marvel Comics -sarjakuvakustantamon luoma supersankarijoukko, joka teki ensiesiintymisensä syyskuussa 1963. Ja tuon kyseisen lehden Vickers oli tuhonnut patsaaseensa.
Eyren mukaan tuo kyseinen lehti oli 10 000 punnan arvoinen. Hän tiesi mistä puhui, sillä hän itse omisti samaisen ensipainoksen. Paperimassapatsaassa oli muitakin arvokkaita lehtiä, joten Vickers oli tietämättään liimannut siihen kymmenien tuhansien puntien arvosta sarjakuvia. ”Patsas olisi ollut halvempi tehdä italialaisesta marmorista”, päivitteli Eyre. Taiteilija itse ei mokaansa erityisemmin harmitellut – lähinnä oma hölmöily vain nauratti.
Tässä tarinassa on kuitenkin onnellinen loppu, sillä paljon julkisuutta saaneen kämmin jälkeen Vickersin ura lähti nousukiitoon ja hänestä tuli kuin tulikin menestyksekäs kuvanveistäjä, jonka teokset ovat haluttua tavaraa.
Kryptovaluuttaa sisältävä kovalevy
James Howells, brittiläinen IT-alalla työskennellyt mies heitti vuonna 2013 ulkoisen kovalevynsä vahingossa roskiin. Monia voisi ärsyttää esimerkiksi tuhansien kuvien ja muistojen katoaminen.
Howells oli kuitenkin tallettanut kovalevylle vuodesta 2009 saakka louhimaansa kryptovaluuttaa. Tietokoneensa hän oli jo aiemmin myynyt paloina EBayssä. Kaikki 7500 Bitcoinia olivat siis tallessa tuolla kovalevyllä. Howells oli päättänyt säilyttää ne, jos kyseinen kryptovaluutta joskus nostaisi arvoaan.
Pikakelataan vuoteen 2017, jolloin Bitcoinin arvo pyöri 17 000 dollarin hujakoilla, ja Howellsia alkoi jonkin verran kismittämään yli 127 miljoonan dollarin hautautuminen paikalliselle kaatopaikalle. Silloin hän haki Newportin kaupungilta lupaa mennä kaivelemaan jätteiden sekaan, mutta sitä ei tullut. Vuonna 2021 Howells tarjosi Newportille korona-avustuksena 25 prosenttia Bitcoineistaan, mutta kaupungin päättäjät pysyivät tiukasti kannassaan.
Newportin kaatopaikalle tulee vuosittain yli 50 000 tonnia jätettä, joten vuosien jälkeen kerrosten aukaiseminen aiheuttaisi monenlaisia terveys- ja ympäristöriskejä. Arvioiden mukaan kovalevy on noin 15 metrin syvyydessä.
Nykyisin erilaiset pilvipalvelut turvaavat kryptovaluutat tämän tyyppisissä laiteongelmissa, mutta Howellsia se ei enää lohduta. Hänen Bitcoininsa ovat ikuisesti menetettyjä.
Peruttu porukkalotto
Oletko mukana jossain porukkalotossa? Esimerkiksi työkavereiden kanssa? Jos olet joskus ajatellut, että pitäisikö vain jättäytyä pois, niin ehkä englantilaisen Hazel Lovedayn tarina saa sinut toisiin aatteisiin.
Loveday, 26-vuotias yksinhuoltajaäiti, oli vuonna 2012 pahoissa talousvaikeuksissa. Bussiyhtiö, jossa hän oli töissä, oli joutunut vähentämään kuskien tunteja.
Hän oli jo vuosien ajan pelannut 12 työkaverinsa kanssa EuroMillion-lottoa kahdella punnalla kukin. Voittoja ei viikoittaisesta arvonnasta juuri ollut tullut, joten Loveday päätti jäädä pois kimppalotosta ja pistää nekin punnat johonkin järkevämpään. Ja niin joku muu sai hänen paikkansa ringistä.
Kului kuusi kuukautta, niin bussikuskit nappasivat itselleen 38 miljoonan punnan jättipotin. Uutisen lukiessaan Hazel Loveday sattui kaiken lisäksi olemaan sairaalassa pyörryttyään edellisenä päivänä töissä; ehkä se oli joku etiäinen tulevasta arvonnasta!?
Haastatteluissa Loveday toki harmitteli päätöstään jäädä pois, mutta kertoi myös olevansa iloinen kaikkien työkavereidensa puolesta. Tai entisten, sillä miehistä jokainen sanoutui irti lottovoiton jälkeen.
Julkinen rahakiista
Vuonna 2009 ohiolainen rakentaja Bon Kitts oli remontoimassa entisen koulukaverinsa Amanda Reecen taloa. Hän oli purkamassa kylpyhuoneen vanhaa laatoitusta, kun seinän takaa paljastui kaksi metallista arkkua, jotka olivat täynnä kirjekuoria. Kuoret puolestaan olivat täynnä seteleitä.
Kirjeet oli osoitettu The P. Dunne News Agencylle, ja niissä oli rahaa yhteensä 182 000 dollaria. Kitts hälytti talonomistaja Reecen heti paikalle, ja kaverukset olivat innoissaan löydöksestä: he keräsivät setelit kasaan pöydälle ja ottivat itsestään kuvia rahojen kanssa. Mutta sitten alkoivat ongelmat.
Amanda Reece tarjosi Bob Kittsille 10 prosenttia rahoista. Kitts halusi 40 prosenttia.
He eivät päässeet sopuun, joten kiista meni oikeuteen saakka. Siinä vaiheessa rahalöydös ja oikeustaistelu olivat jo kiirineet liikemies Patrick Dunnen perikunnan korviin. Dunne oli talon entinen omistaja ja rahojen piilottaja.
Lopulta oikeus määräsi rahat jaettavaksi Reecen, Kittsin ja 21 yhden perillisen kesken. Kaverukset ovat varmaan jonkun kerran miettineet, että olisiko vain pitänyt laittaa potti puoliksi kaikessa hiljaisuudessa…
Roskiin heitetty raaputusarpa
Blackstonessa, Massachusettsissa, asuneella Edward St. Johnilla oli tapana kaivella paikallisen kioskin roskiksia etsien niihin heitettyjä voittoarpoja. Eräänä keväisenä päivänä vuonna 2006 hänen käsiinsä osui Hold ’em Poker -raaputusarpa, jolla hän voitti miljoona dollaria. Tietenkin tuhkimotarina sai julkisuutta, joten pian esiin astui Kevin Donovan, joka ilmoitti ostaneensa voittopäivänä kaikki kioskin kyseiset arvat, mutta ei ollut huomannut voittaneensa.
St. John oli tietenkin sitä mieltä, että voitto kuuluu hänelle, koska arpa oli löytynyt roskiksesta. Osavaltion arpajaishallinto asettui asiassa St. Johnin puolelle ilmoittaen arvan olevan sellainen arvopaperi, jossa omistusoikeuden osoittamiseksi riittää hallussapito.
Valitettavasti Donovan menetti miljoonapottinsa lisäksi myös henkensä, sillä pian päätöksen jälkeen hän menehtyi sydänkohtaukseen vain 49-vuotiaana.
Donovanin perikunta ei suostunut jättämään asiaa sikseen, vaan vaati voittorahoja itselleen oikeusteitse. 83-vuotias St. John pelkäsi oikeusjutun venyvän valitusten ja vetoomusten takia niin pitkälle, että hän ehtisi kuolla ennen kuin pääsisi nauttimaan rahoista. Hän tarjosi perikunnalle sovitteluna 140 000 dollaria, jonka nämä yllättäen hyväksyivät.
1800-luvun suurin keksintö
Kuva: Pixabay
Vuonna 1876 Alexander Graham Bell sai patentin keksimälleen puhelimelle eli ”kojeelle, joka selvästi ja ymmärrettävästi toistaa ihmisen äänen”. Bell, yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa, yritti tarjota patentteja suurimmalle ja mahtavimmalle, Western Unionille. Yhtiö, joka tunnetaan nykyään parhaiten valuutansiirroista, pyöritti monopoliasemassa Yhdysvaltojen sähkeliikennettä 1800- ja 1900-luvuilla.
Bell tarjosi puhelimeen liittyviä useita patentteja Western Unionin silloiselle johtajalle William Ortonille 100 000 dollarilla, joka oli tuohon aikaan pieni omaisuus. Yhtiöllä olisi helposti ollut maksaa tuo summa, mutta Orton ei osannut kuvitellakaan maailmaa, jossa ihmiset vaihtaisivat näppärän ja nopean morsetuksen rakeiselta kuulostaviin ja kalliisiin puhelimiin.
Ei mennyt kuin pari vuotta, kun Western Unionilla, Orton etunenässä, huomattiin, että nyt oli tullut tehtyä suuri virhe. Puhelimesta olikin tullut kansan suosikki. Orton palkkasi muun muassa Thomas Edisonin, joka oli tunnettu muiden keksintöjen viilaamisesta ja uusien patenttien hakemisesta, luomaan yhtiölle omanlaisensa puhelimen.
Alexander Bell ei luonnollisesti sulattanut vehkeilyä, ja voittikin Western Unionin patenttioikeudenkäynnissä vuonna 1879. Yhtiön oli vetäydyttävä puhelinmarkkinoilta.
Bell, lukuisine tytäryhtiöineen, on edelleen Pohjois-Amerikan johtavia telealan yrityksiä.
Harry Potterin ensipainos
Itseään täydelliseksi idiootiksi kutsuva toimittaja Nigel Reynolds oli ensimmäinen ihminen, joka haastatteli muuan J. K. Rowlingia tämän saatua valmiiksi esikoisteoksensa Harry Potter ja viisasten kivi.
Lontoolainen kirjakustantamo Bloomsbury oli saanut Reynoldsin ylipuhuttua haastatteluun kertomalla tarinan yksinhuoltajaäidistä, joka oli niin köyhä, että kävi sen takia kahviloissa kirjoittamassa, koska niissä oli lämmin. Tarina ei ollut kaukana totuudesta.
Reynolds sai ennen haastattelua kopion kirjan ensipainoksesta, joita oli tehty vain 500 kappaletta. Hän oli pikaisesti selannut kirjan läpi, käynyt tekemässä haastattelun tuntemattoman Rowlingin kanssa ja sitten heittänyt kirjan menemään suomatta sille enempää ajatusta.
Vain vuotta myöhemmin toimittaja Reynolds talutti Edinburghin kirjafestivaaleilla 9-vuotiasta poikaansa hakemaan nimikirjoitusta valtavaan suosioon nousseelta Rowlingilta. Pojalla oli uusi, kaupasta ostettu kirja.
Nykyisin tuo roskiin heitetty ensipainos menee huutokaupassa reilulla 40 000 eurolla, ja jos kirjaan on sattunut saamaan kirjailijan nimikirjoituksen, saa pyyntihintaa korottaa kymppitonnilla.
Applen osakkeet
Ronald Wayne. Moni pitää häntä miehenä, joka on tehnyt maailmanhistorian huonoimman bisnespäätöksen.
Hän oli mukana perustamassa Apple Computer Companya yhdessä Steve Jobsin ja Steve Wozniakin kanssa. Alle kaksi viikkoa yrityksen perustamisen jälkeen Wayne myi 10 prosentin osuutensa 800 dollarilla takaisin Jobsille ja Wozniakille. Hän sai vielä vuoden päästä 1500 dollaria varmistuksena siitä, ettei tulevaisuudessa vaatisi osuuttaan Applesta.
Tämän hetkisellä yli kahden biljoonan (siis ei miljoonan tai miljardin) markkina-arvollaan Apple on yksi suurimmista, mutta Wayne ei kadu osuutensa myymistä eikä mieti sitä, paljonko takataskussa olisi pätäkkää 10 prosentilla. Hän on sanonut, että ”jos olisi jäänyt Applelle, olisi hän pian ollut hautausmaan rikkain mies”.
Ainut, mikä asuntovaunussaan vaatimattomasti eläkepäiviään viettävää Waynea kaduttaa, on yhtiön alkuperäisen perustamissopimuksen myyminen vuonna 1990. Siinä oli kaikkien kolmen perustajan allekirjoitukset, ja Wayne luopui arvopaperista 500 dollarilla. Vuonna 2011 tuo sopimus myytiin huutokaupassa 1,6 miljoonalla dollarilla.
Arvokasta viskiä
Missourilainen Bryan Fite päätti vuonna 2012 ruveta asentamaan taloonsa uutta ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmää. Rahaa säästääkseen hän päätti tehdä vuonna 1850 rakennetun talonsa ullakon purkutyöt omin kätösin.
Lattialautoja irrottaessaan hän luuli vastaansa tulleen vanhoja putkia, mutta paljastuikin, että siellä oli lähes sata vuotta vanha viskijemma. Pulloja oli yhteensä kolmetoista, ja ne kaikki olivat eri laatuja ja Fiten onneksi ummessa. Viskit oli valmistettu 1912-1913 ja pullotettu vuonna 1917.
Oikeissa olosuhteissa viski säilyy ikuisesti, joten Fiten käsissä oli todellinen jättipotti. Viski oli alkanut juuri nostaa arvoaan sijoittajien silmissä, ja siitä oli tullut samanlainen investointikohde kuin vaikkapa taiteet ja viini. Vanhoja ja harvinaisia viskipulloja on myyty huutokaupoissa jopa 200 000 dollarin hintaan.
Parhaassa tapauksessa Fitella oli käsissään siis 2,6 miljoonan dollarin edestä viskiä. Mutta miehellä ei ollut ajatustakaan myydä niitä, eikä kyse ollut siitä, että hän olisi ollu erityisen varakas. Hänhän halusi säästösyistä tehdä osan remontistaan omin kätösin.
Fite halusi odottaa vuoteen 2017, jolloin viskit täyttävät tasan sata vuotta, ja avata ne sitten ystäviensä kanssa ja maistella menemään. Tarina ei kerro, miltä viskit lopulta maistuivat.
Lue myös: