Yhteiskunta
Pääsiäisen perinteet: Tyttöjä ruoskitaan hedelmällisiksi ja suklaapussieläin korvaa pupun
Pääsiäisen perinteet pitävät sisällään virpomista, pääsiäismunia ja -pupuja, rairuohoa ja koristeltuja pajunkissoja. Näin siis meillä Suomessa.
Samoja elementtejä on pääsiäisen vietossa muuallakin, mutta jokaisella kulttuurilla on siihen omat mausteensa. Ei tietysti pidä unohtaa, että pääsiäinen on sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa tärkeä juhla; eri syistä toki. Vuosisatojen aikana se on pakanallisten perinteiden kanssa yhdistynyt siksi iloiseksi sekamelskaksi, jollaisena me sitä nykyään vietämme.
Suomessakin pääsiäisen perinteet vaihtelevat riippuen siitä, missä päin maata ollaan. Pääsiäisen perinteet myös muuttuvat jatkuvasti. Nykyään virpomaan voi lähteä vaikka kissa-asussa tai pääsiäispupuna.
Listafriikki katsasti erilaiset pääsiäisen perinteet sekä monisyisen historian tuttujen symbolien ja tapojen takana.
Läntinen trullittelu vs itäinen virpominen
Kuva: Jens-Uwe Jahns | Pixabay
Aloitetaan lista eräällä kotimaan pääsiäisperinteellä.
Suomen itäosissa virpominen on palmusunnuntaihin liittyvä perinne, jossa ihmiset ovat kiertäneet naapurista toiseen toivottamassa hyvää terveyttä ja onnea. Palkan virpoja sai alunperin tulla hakemaan vasta paaston päätyttyä pääsiäisenä ja saadut virvontaoksat tuli säilyttää ikonien päällä helatorstaihin saakka. Pakanallinen pahojen henkien karkottaminen ja kristillinen palmunlehvillä tervehtiminen kulkevat käsi kädessä.
Pohjanmaalla satojen vuosien ajan tunnettu trulliperinne on lähtöisin vanhasta tavasta, jossa naapurien navetoista kierreltiin varastelemassa karjaonnea tulevalle vuodelle. Siihen sekoittui kristinuskon lietsomat noitavainot ja suojautuminen pahoilta voimilta. Naapurin rouvia tai noitia yritettiin karkottaa muun muassa tulella, mistä on saanut alkunsa pääsiäiskokkojen polttaminen.
Nykyisin itäinen ja läntinen perinne ovat sekoittuneet keskenään; pääsiäisen aikaan ovikelloja soittelevat noidiksi pukeutuneet lapset koristeltujen pajunoksiensa kanssa ja toivottavat tutulla virpomislorulla onnea tulevalle vuodelle.
Maantieteellisenä erona on enää se, että muualla virvotaan palmusunnuntaina ja Pohjanmaalla trullitellaan pääsiäislauantaina.
Pääsiäispupu
Kuva: Pixabay
Jäniksellä on pitkät perinteet kevään juhlinnoissa. Uuden alkua ja hedelmällisyyttä hyvin kirjaimellisesti symboloiva jänis on ollut muinaisen Eostrea-jumalattaren maanpäällinen muoto. Vaikka hän oli jänis, niin jumalallisena olentona Eostrea toki pystyi munimaan värikkäitä munia. Jänis on siis kauan toiminut keväisenä elämän tuojana.
Saksalaisiin kansantaruihin kuuluu lisäksi tarina köyhästä naisesta, joka pääsiäisherkkujen sijaan piilotti lapsiltaan värikkäiksi maalattuja munia puutarhaansa. Kun lapset olivat etsimässä aarteita, hyppelehti lähistöllä jänis, jonka he luulivat jättäneen munat jälkeensä.
Saksalaisten maahanmuuttajien mukana idea munia tuovasta jäniksestä levisi Atlantin toiselle puolelle, jossa siitä kehittyi kaupallinen, joulupukin veroinen, pääsiäispupu.
Pääsiäispussikaniini taistelee vieraslajia vastaan
Pääsiäispupu on Australiassa kaikesta huolimatta pääsiäisen tähti ja paraatien odotetuin kulkija, mutta sen rinnalle on tekemässä nousua Pääsiäispussikaniini.
Pussikaniinit ovat vähän jänistä isompia, pitkähäntäisiä ja -korvaisia pussieläimiä, jotka ovat hyvin uhanalaisia. Vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä pussikaniineja oli kaksi lajia, mutta niistä pienempi on kuollut sukupuuttoon. Suomen nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti muuten vuonna 2008 pussikaniinille uudeksi nimeksi korvapusseli, jota Suomen kielen lautakunta ei valitettavasti hyväksynyt.
Lähinnä markkinointitempauksena kehitetty pääsiäispussikaniini lisää ihmisten tietoisuutta lajin uhanalaisuudest,a ja suklaapusseleiden myynnistä saatava tuotto menee tämän harvinaistuneen kotoperäisen lajin suojelutyöhön.
Lue myös: Haitalliset vieraslajit – 10 tuhoa kylvävää tunkeilijaa
Bermudan leijafestarit
Kuva: Trương Hoàng Huy Ngân | Pixabay
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvalla, Atlantin valtameressä sijaitsevalla Bermudalla vietetään pääsiäistä hyvin eri tavoin kuin muualla.
Nimittäin pitkänäperjantaina kaikki bermudalaiset kokoontuvat ulos lennättämään värikkäitä, kotitekoisia leijoja, jotka on valmistettu silkkipaperista, narusta ja puu- tai bambutikuista.
Suosituksi festivaaliksi kasvanut leijan lennätys juontaa juurensa erääseen opettajaan, joka yritti selittää oppilailleen tarinaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Konsepti ei tuntunut uppoavan pyhäkoululaisiin, joten opettaja teki Jeesusta muistuttavan leijan havainnollistaakseen kohoamista.
Monissa Bermudalla lennätettävissä leijossa on edelleen risti; merkkinä ja muistuttamassa ilonpidon alkuperästä.
Koristellut munat johtotähtenä
Kuva: Pixabay
Mikään ei kuvaa pääsiäistä samalla tavalla kuin munat. Olivat ne sitten maalattuja, suklaisia tai piilotettuja.
Munia on pidetty aina uuden elämän, hedelmällisyyden, jälleensyntymisen ja kaiken sellaisen symbolina, mikä sopii kevääseen ja siten pääsiäisen aikaan. Maalla tai uskonnolla ei ole väliä, sillä munilla on samantyyppinen merkitys joka kulttuurissa.
Jo muinaisessa Egyptissä ja antiikin Kreikassa värjättyjä munia ripusteltiin temppeleihin tuomaan onnea. Paljon sitäkin aiemmin, kymmeniätuhansia vuosia ennen kuin pääsiäisestä oli tietoakaan, koristeltiin Afrikassa lintujen munia.
Vuosituhansia vanhassa persialaisessa uudenvuoden juhlinnassa aterialle katettiin kaikille perheenjäsenille käsinkoristeltu muna lautaselle. Samaa tapaa jatkavat sukujuuriltaan iranilaiset ympäri maailmaa, uskonnostaan riippumatta.
Kristillinen pääsiäinen ja munat
Kristinuskossa Marian kerrotaan tuoneen kananmunia mukanaan, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Haavoista vuotanut veri värjäsi munat punaisiksi. Toisessa versiossa Maria vei munia mukanaan vieraillessaan Jeesuksen haudalla, jossa munat muuttuivat jälleen punaisiksi. Punainen on marttyyriuden ja uhrauksen väri.
Muna symboloi myös hautakammiota, josta Jeesus nousi kuolleista. Uskonpuhdistuksen käynnistäneen Martti Lutherin mielestä pääsiäismunan metsästys oli oiva tapa muistuttaa ihmisiä siitä löytämisen riemusta, jota Maria Magdalena ja kumppanit tunsivat, kun he näkivät Jeesuksen haudan olevan tyhjä.
Laskiaisesta alkaneen paaston aikaan ei saanut syödä lihaa, maitotuotteita tai munia, mutta kanojahan ei voinut estää munimasta. Munia kasaantui siten iso määrä, joten niitä sai pääsiäisenä runsaasti syötäväksi. Paaston loppumista juhlittiin koristelemalla viikkojen aikana kerääntyneet munat ennen niiden syömistä.
Pappi, kananmuna ja kuoripojat
Kuva: Pixabay
Keskiajalla, 500–1400-luvulla, kirkoissa oli tapana järjestää pääsiäisenä leikkimielinen kisailu kananmunanheiton ympärille.
Pappi heitti kovaksikeitetyn munan jollekin kuoripojista ja poikien piti heitellä sitä toisilleen kunnes kello löi kaksitoista. Voittaja oli se, jolla oli kananmuna kädessä, kun kello alkoi lyödä. Palkintona oli se kyseinen muna.
Kanamunanheitossa järjestetään nykyisin kilpailuja, joilla ei toki ole mitään tekemistä pääsiäisen tai kirkon kanssa. Maailmanmestaruudesta kisaillaan vuosittain Swatonissa, Englannissa.
Pojat piiskaavat tyttöjä
Tšekissä, Slovakiassa ja Unkarissa on tapana piiskata tyttöjä nauhoin koristelluilla oksilla. Tytöt täytyy myös kastella kylmällä vedellä puhdistuksen ja uudistumisen edistämiseksi. Mikään pieni ripottelu ei riitä, vaan vesisangon kaataminen niskaan tai kastaminen jokeen ovat suositeltuja. Myös jääkylmän veden suihkuttaminen letkulla on, jos ei perinteinen, niin ainakin kätevä metodi.
Pienellä piiskan napautuksella on toivotettu tytöille onnekasta vuoden jatkoa ja terveyttä. Päätarkoitus perinteellä on kuitenkin ollut hedelmällisyyden ruoskiminen tyttöihin. Se on varmasti perua antiikin Rooman Lupercalia-festivaaleista, joissa juhlittiin kevään tuloa ja hedelmällisyyttä; sielläkin raipat viuhuivat.
Jos ei itse jaksa kerätä tai koristella oksaa, löytyy pääsiäispiiskoja kaupoista suklaamunien ja koristetipujen välistä.
Koristellut pääsiäispuut ja -kaivot
Kuva: Pixabay
Pajun tai muiden puiden oksien koristeleminen muun muassa värikkäillä munilla on hyvin vanha perinne. Saksassa koristelua on jatkettu myös talojen pihoilla. Värikkäät puskat ja puut kuvastavat täyteen kukkaan puhkeavaa kevättä.
Pihamaan lisäksi Saksassa koristellaan suihkulähteitä ja muita julkisia paikkoja, kuten patsaita. Perinne on saanut aikoinaan alkunsa kaivojen koristelusta, jolla on kunnioitettu uuden elämän antavaa vettä.
Osterbrunnen eli kirjaimellisesti pääsiäiskaivo on rakennettu kruunun malliseksi ja koristeltu värikkäillä pääsiäismunilla, nauhoilla, ikivihreillä havuilla ja joskus kukilla. Ne ovat kylien välisen kilpavarustelun johdosta nykyään hyvin näyttäviä ja houkuttelevat paljon ihailevia turisteja.
Mämmi
Alunperin mämmiä on syöty pääsiäistä edeltävän paaston aikaan, koska sen laksatiiviset ominaisuudet yhdistettiin puhdistautumiseen. Pitkäperjantain ateriaksi kylmänä syötävä mämmi sopi erinomaisesti, koska päivä oli liian pyhä ruoanlaittoon.
Suomessa mämmin juuret menevät ainakin 1100–1200-luvulle, jolloin Hämeessä ja eteläisessä Suomessa valmistettiin ruismaltaista ja ruisjauhoista keitettyä ja imellytettyä puuroa, joka lopuksi paistettiin tuohiropeissa. Meille mämmi on mahdollisesti tullut muinaisesta Persiasta, jossa samantyyppistä vehnäjauhoista tehtyä puuroa on syöty jo 7000 vuotta kevätpäiväntasauksen aikaan vietettävän uudenvuoden juhla-aterialla.