#vainsuomijutut
Nyt on mielenkiintoista! 10 erikoista faktaa Suomen historiasta
Suomen historia tuntee monta mielenkiintoista ja merkittävää lukua: seuraavassa teemme katsauksen kymmeneen hieman erikoisempaan sellaiseen.
Suomen historia on varsin värikäs ja vaihderikas. Maamme on ollut aikanaan osa Ruotsia ja myöhemmin osa Venäjää, kunnes ensimmäisen maailmansodan myötä meistä tuli itsenäinen valtio. Asiaa oli ajettu jo keväästä 1917 lähtien, mutta Suomen itsenäisyysjulistus kuultiin Suomen silloisen hallituksen puheenjohtajana toimineen P.E. Svinhufvudin toimesta 4. joulukuuta ja kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta, se vahvistettiin virallisesti, mikä on myös meidän itsenäisyyspäivämme. Venäjä puolestaan tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, Vladimir Leninin toimesta.
Tämä lista ei kuitenkaan syvenny välttämättä niihin Suomen historian merkittävimpiin tapahtumiin – sellainen lista on tulossa vielä itsenäisyyspäivän kunniaksi – vaan nyt me siirrämme katseemme hieman erikoisempiin tapahtumiin, joita meidän kauniin maamme eli Suomen historia pitää sisällään.
Listafriikki esittää: 10 erikoista faktaa Suomen historiasta!
Etusivulla näkyvä artikkelikuva: Merja Partanen | Pixabay
Sukunimien joukkosuomalaistaminen vuonna 1906
Vuonna 1806 syntynyt kirjailija, filosofi ja valtiomies J. V. Snellman oli yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvulla. Fennomania oli kansallisen heräämisen liike, jonka pyrkimyksenä oli muun muassa saattaa suomalaisuus ja suomen kieli hallitsevaan asemaan Suomessa.
Jo ennen 1900-luvun vaihdetta monet Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla toimineen Suomalainen nuija -yhdistyksen jäsenet suomalaistivat nimiään. Tyypillisesti nimen vaihtaminen ajoittui vappuun, mutta vuonna 1906 nimien suomalaistaminen päätettiin Kotikielen seuran organisoimana yhdistää Snellmanin syntymän satavuotispäivään, toukokuun 12. päivään. Silloin noin 25 000 suomalaista vaihtoi sukunimensä julistaakseen ja juhliakseen suomenmielisyyttään.
Sukunimi valittiin joko suomalaisista mallisukunimistä kootusta nimilistasta tai sitten ruotsinkieliset nimet suomennettiin suoraan. Mallinimien listalla oli paljon nen-päätteisiä nimiä, ja niistä tuli niin suosittuja, että jossain vaiheessa esitettiin toive, ettei niitä enää otettaisi.
Vuoteen 1907 mennessä 32 469 suomalaista oli ottanut uuden sukunimen, mutta todellisuudessa luku oli moninkertainen, sillä usein vain perheen isä ilmoitti nimen suomalaistamisesta. Näin ollen uuden sukunimen käyttöönottaneita oli jopa 100 000.
Helsinki ei ole ollut aina Helsinki
Suomen historia pitää sisällään aikakaudet sekä Ruotsin että Venäjän vallan alaisina ja myös Helsingin syntytarina liittyy juuri tähän aiheeseen.
Kun Ruotsi hävisi Suomen sodan 1800-luvun alkupuolella, siirtyi Suomi Venäjän vallan alle. Venäjä myönsi Suomelle autonomian eli maastamme tuli Suomen suurruhtinaskunta, joka oli osaa Venäjän keisarikuntaa. Näiden muutosten myötä Helsingistä tuli Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812 ja Suomen tasavallan pääkaupunki Helsingistä tuli vuonna 1917, kun Suomi itsenäistyi.
Joku voisi ajatella, asiaa sen enempää miettimättä, että Helsinki on Helsinki ja aina ollut sitä. Todellisuudessa Helsinki oli kuitenkin aikanaan Koskelan keskiaikainen kylä eli meininki Kehä III:n sisäpuolella ei ole aikanaan eronnut Kehä III:n ulkopuolella olevasta Suomesta.
Helsinki perustettiin vuonna 1550, Kustaa Vaasan toimesta, ja se siis korvasi Koskelan kylän. Kyse oli eräänlaisesta ”nokan koputtelusta” Ruotsin ja Saksan välillä, sillä Suomenlahden eteläpuolella sijaitseva Tallinna oli saksalaisten hallussa. Kun Helsinki oli perustettu, jostain täytyi luonnollisesti löytyä asukkaat ja ketkä tahansa eivät kelvanneet: niinpä Porvoossa, Raumalla, Tammisaaressa ja Ulvilassa asuneet porvarit määrättiin muuttamaan Helsinkiin.
Joten Porvoo, Rauma, Tammisaari ja Ulvila ohoi! Te voitte tästä lähtien kutsua Helsinkiä esimerkiksi Pikku-Raumana, riippuen tietenkin siitä, missä näistä neljästä paikasta satutte asumaan.
Myöhemmin, Ruotsin vallattua Pohjois-Viron ja Tallinnan, kilpa-asetelma Tallinnan suuntaan poistui. Tässä kohtaa Ruotsissa huomattiin, ettei Helsingin maantieteellinen sijainti ollut kovinkaan hyvä, etenkään merenkulun ja kaupankäynnin näkökulmasta, joten vanha kaupunki jätettiin tyhjilleen ja Helsinki ikään kuin siirrettiin Vironniemeen, nykyisen Kruununhaan ja Senaatintorin läheisyyteen.
Noitana roviolla
Koko Eurooppaan ja lopulta Pohjois-Amerikkaan levinneet noitavainot saivat alkunsa vuonna 1484 paavi Innocentius VIII:n antamasta bullasta ”Summis desiderantes affectibus”. Tuossa virkakirjelmässä noituutta ei enää luokiteltu pakanauskonnoksi, vaan se julistettiin saatananpalvonnaksi ja sitä kautta noitien polttaminen roviolla tuli hyväksytyksi.
Suomeen noitavainojen pahin hysteria levisi suhteellisen myöhään, vasta 1600-luvun puolivälin jälkeen, jolloin satoja ihmisiä vangittiin ja tuomittiin noituuden harjoittamisesta. Joitakin myös teloitettiin, mutta kuolemantuomiot olivat muuhun Eurooppaan nähden harvassa. Meillä paniikki ei ollut kirkon aiheuttamaa, vaan noitavainoja lietsoivat tavalliset ihmiset levittelemällä huhuja ja valheita.
Mutta löytyy meiltäkin roviolla polttamista. Suomen historian viimeinen noitana poltettu henkilö oli vuonna 1643 (eli ennen pahimman hysterian alkamista) hirtetty ja sitten lieskoihin heitetty Antti Lieroinen. Vastoin yleistä käsitystä, suurin osa suomalaisista noidista oli miehiä.
Lieroinen oli kotoisin Leppienjärven kylästä, Savosta, ja hänet tunnettiin kyvystään selvittää varkauksia ja hankkimaan varastettu omaisuus takaisin. Hän kertoi saavansa tietonsa enneunistaan, eikä Lieroinen myöskään epäröinyt päästää varasta päiviltään, omien sanojensa mukaan hän ”merkitsi varkaan”. Tämä ominaisuus johti lopulta miehen vangitsemiseen ja rikossyytteeseen.
Kuolemantuottamusten ja noituuden lisäksi Lieroisen epäiltiin tehneen aviorikoksen naimisissa olleen naisen kanssa, eikä häntä ollut näkynyt vuosikausiin kirkossa. Niinpä mies sai syytteet ja lopulta Turun hovioikeudessa tuomion taposta, huoruudesta ja noituudesta. Näistä kolmesta rikoksesta hänet tuomittiin kuolemaan ja poltettavaksi roviolla ruoveteläisessä paikassa, joka tunnetaan edelleen Lieransaarena.
Setämiehet kotitalossa
Mitä olisikaan Suomen historia ilman setämiehiä?!
Vuonna 1670 Suomessa otettiin käyttöön niin sanottu lohkomiskieltosäännös. Tämä tarkoitti sitä, että perheen vanhin poika peri itselleen kotitilan vanhemmiltaan. Toisin sanoen kotitilan lohkominen perheen poikien kesken kiellettiin, ja koska perheessä oli usein monta lasta, tarkoitti se sitä, ettei muille pojille jäänyt vanhemmiltaan käteen niin sanotusti mitään eli he jäivät ilman taloa ja viljelysmaata.
Kun lähtökohdat olivat nämä ja raha oli tiukassa, ei perheiden nuoremmilla pojilla ollut realistisia mahdollisuuksia lähteä tyhjästä taikomaan itselleen omaa tilaa. Niinpä he asettuivat asumaan kotitilalleen niin sanotuiksi setämiehiksi.
Tilattomina miehinä nämä setämiehet jäivät yksin, mitä tuli parisuhderintamaan, ja se johti Suomessa yleiseen naimattomuuteen. Se, mistä tämä setämies-termi on saanut tämän asiayhteyden kohdalla alkunsa, on mysteeri, mutta loogisen päättelyn kautta voisi todeta, että nämä naimattomat nuoremmat veljet olivat yleisesti ottaen myös lapsettomia ja sitä kautta heistä tuli ainoastaan setiä sisarustensa lapsille.
Kahvi on kielletty neljä kertaa
Kahvi tuli Suomeen jo 1700-luvun alussa, mutta se ei ollut välitön hitti. Aluksi sitä käytettiin lääkkeenä, mutta se ei tässä suhteessa kyennyt syrjäyttämään paloviinaa. Nautintoaineena (varmasti paloviinan rinnalla) kahvi nousi suunnattomaan suosioon ennen vuosisadan puoliväliä.
Vuonna 1746 kahvi oli jo niin ”ongelmainen” tuote, että Ruotsin (ja samalla siis Suomen) lääkintätoimen keskusvirasto julkaisi varoituskirjoituksen sen väärinkäytöstä. Kymmenen vuotta myöhemmin kahvin, kuten monien muidenkin ylellisyystavaroiden, maahantuonti ja käyttö kiellettiin valtiontalouden heikentyessä. Kahvikielto oli pakko kumota vuonna 1761, koska kansa oli tyytymätön ja valvonta liki mahdotonta.
Mutta eipä aikaakaan, kun vuonna 1766 kahvi kiellettiin ylellisyysasetuksessa uudelleen, mutta sitä tuotiin maahan salaa eikä juontia vain millään saatu estettyä. Kahvi sallittiin taas vuonna 1770.
Vuonna 1794 ylellisyysasetusta kiristettiin jälleen ja kahvi oli kieltolistalla. Monissa paikoissa vietettiin surujuhlia ”kahvin hautajaiset” -teemalla. Kieltoa kesti kaksi vuotta, mutta se oli kumottava vuonna 1796, koska ilmiannoista, kotitarkastuksista ja rangaistuksista välittämättä kansakunta hörppi menemään.
Neljäs ja viimein yritys saattaa suomalaiset pois kahvikoukusta tapahtui vuonna 1799. Kielto kumottiin täysin mahdottomana vuonna 1802. Sen jälkeen kukaan ei ole enää yrittänyt riistää kahvia kansakunnalta, joka on vuodesta toiseen maailman suurin kyseisen nautintoaineen kuluttaja.
Liikenne Suomessa muuttui vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi
Suomessa on ajettu kautta aikojen oikealla puolen tietä, eikö totta? Sehän on se yleinen tapa liikkua erilaisilla kulkuneuvoilla ja vain muutama maa, kuten Iso-Britannia, muodostavat typerän poikkeuksen tähän.
No, ei aivan niinkään.
Vuonna 1998 Englannissa sijaitsevassa Swindonissa tehtyjen kaivausten myötä selvisi, että Rooman valtakunnan aikana liikenne oli vasemmanpuoleista, ja itse asiassa niin on ollut historian saatossa lukuisissa maissa, myös Suomessa. Kuten me tiedämme, Suomi oli aikanaan Ruotsin vallan alla, ja koska länsinaapurissamme liikenne oli vasemmanpuoleista, sitä se oli myös Suomessa. Toki vuonna 1718 Kaarle XII muutti liikenteen Ruotsissa oikeanpuoleiseksi ja tämä lakimuutos kosketti totta kai myös Suomea, mutta ihmiset eivät juurikaan tästä laista piitanneet ja ajaminen jatkui tien vasemmalla puolen.
Tilanne muuttui konkreettisesti vasta siinä vaiheessa, kun Suomen historiaan kirjoitettiin uusi luku maamme siirtyessä Venäjän vallan alle. Venäjällä nimittäin liikenne oli oikeanpuoleista, ja kun Venäjän joukkoja saapui Suomeen, he vähät välittivät Suomen tavoista. Toki myös Suomessa ajettiin vanhojen kaavojen mukaisesti, ja jos sitä täytyi käydä pyörähtämässä itärajan toisella puolen, rajalle saavuttaessa auto vain ohjattiin vasemmalle kaistalle. Lopulta, vuonna 1858, Aleksanteri II päätti tehdä myös Suomen liikenteestä oikeanpuoleista ja siitä lähtien Suomessa on ajettu, kuten me nykyisin ajamme.
Setelit leikattiin kahtia rahan arvon alennuttua
Kuva: Marko Ollonqvist
Toinen maailmansota vaikutti luonnollisesti koko maailman tilanteeseen ja muun muassa talous otti kovaa iskua. Suomi kuului sodan jälkeen niihin lukuisiin maihin, joissa inflaatiota eli rahan ostovoiman heikkenemistä pyrittiin hillitsemään vähentämällä setelien määrää.
Uudenvuodenyönä 1946 Suomessa alkoi tapahtua erikoisia asioita, sillä käytössä olleita seteleitä alettiin leikata keskeltä kahtia. Jos sinulla oli esimerkiksi 500 markan seteli taskussasi, oli sen arvo pudonnut yhdessä yössä 250 markkaan ja tästä nimenomaisesta syystä se tuli leikata keskeltä kahtia. Setelin leikkaamisen jälkeen ainoastaan setelin vasen puoli toimi maksuvälineenä ja oikeanpuoleisesta palasta tuli vain pelkkää hyödytöntä paperia. Leikkaustoimenpide koski 500, 1 000 ja 5 000 markan seteleitä.
Suomen Moneta kertoo, ettei setelien leikkaamisen ainoa tarkoitusperä ollut vain inflaation hillitseminen, vaan myös verotuksessa salatun omaisuuden selvittäminen:
”Seteleiden leikkaamisen tarkoituksena oli paitsi hillitä inflaatiota, myös selvittää verotuksessa salattua omaisuutta. Toimenpiteen myötä haluttiin myös tietää, kuinka paljon saksalaiset olivat kenties vieneet suomalaisrahoja mukanaan poistuessaan Lapin sodan aikaan maasta. Villeimmät huhut kertoivat, että saksalaiset olisivat jopa väärentäneet suomalaisrahaa, mutta asialle ei löydetty todisteita.
Asiaa koskeva lakiesitys hyväksyttiin eduskunnassa 21. joulukuuta 1945. Asetus seteleiden leikkaamisen toimeenpanosta annettiin vuoden viimeisenä päivänä. Kyseessä ei suinkaan ollut ainutlaatuinen tapaus – rahojen leikkaamista oli kokeiltu Kreikassa vuonna 1922. Myös Norjassa ja Tanskassa oli leikattu seteleitä vuonna 1945.”
Suomalaiset keksivät kuitenkin keinon välttyä tältä setelin arvon puolittumiselta, tai ainakin osa suomalaisista: koska kyseinen toimenpide kosketti vain konkreettista käteistä rahaa, jonot ennen tuota vuoden 1946 uudenvuodenyötä pankkeihin olivat melkoiset, sillä ihmiset tulivat tallettamaan käteisen rahansa pankkitileilleen. Jonot olivat hurjan mittaisia ja pankin työntekijät lähestulkoon uivat rahassa, tai paremminkin sanottuna seteleissä. Toki monikaan ei tiennyt etukäteen setelien arvon puolittumisesta, mikä luonnollisesti aiheutti harmitusta kansalaisten keskuudessa.
Maaliskuussa 1946 Suomessa otettiin käyttöön uudet setelit, jolloin nämä vanhojen setelien puolikkaat tuli käydä vaihtamassa uusiin seteleihin.
Suomi oli pääsiäisen juhlinnassa erilainen nuori
Pääsiäistä juhlitaan joka puolella maailmaa samaan aikaan, vaikka ajankohta vaihtelee vuodesta toiseen; joskus se on maaliskuussa ja joskus huhtikuussa. Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous määräsi pääsiäisen paikaksi kevätpäiväntasauksen jälkeistä täyttä kuuta seuraavan sunnuntain, joka asettuu välille 22.3.–25.4.
Ruotsissa ja Suomessa juhlittiin pääsiäistä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla monta kertaa kalenterimuutosten vuoksi muuta Eurooppaa jäljessä. Ruotsissa ja Suomessa siirryttiin vuonna 1753 juliaanisesta kalenterista parannettuun kalenteriin, joka erosi muualla Länsi-Euroopassa käytetystä gregoriaanisesta kalenterista nimenomaan pääsiäisen ajankohdan määräytymisen mukaan.
Kun Suomi liitettiin vuonna 1809 osaksi Venäjää, ei meillä kuitenkaan palattu takaisin juliaaniseen kalenteriin. Yleensä parannetun kalenterin pääsiäinen osui samalle viikonlopulle kuin maissa, joissa oli käytössä gregoriaaninen kalenteri, mutta poikkeuksena olivat vuodet 1818, 1825, 1829 ja 1845.
Vuonna 1818 Suomi ja Ruotsi olivat ainoat maat, jotka viettivät pääsiäistä eri aikaan muiden kanssa, mutta pian sen jälkeen Ruotsi siirtyi kokonaan gregoriaaniseen kalenteriin. Vuosina 1825 ja 1829 parannetun kalenterin pääsiäinen osui yhteen juliaanisen kanssa.
Mutta sitten tuli vuosi 1845, jolloin puoli maailmaa (gregoriaaninen kalenteri) juhli pääsiäistä 23. maaliskuuta ja toinen puolisko (juliaaninen kalenteri) rauhoittui pääsiäisen viettoon 27. huhtikuuta. Suomi, ainoana maana koko maailmassa, vietti ylhäisessä yksinäisyydessään pääsiäistä maaliskuun 30. päivänä. Yhden autonomisen suuriruhtinaskunnan erilaisuus herätti jopa kansainvälistä huomiota, ja hyvä niin, sillä seuraavan kerran, kun mahdollisuus poikkeavaan pääsiäiseen olisi koittanut vuonna 1869, oli Suomessa jo siirrytty käyttämään gregoriaanista kalenteria.
Ensimmäinen suomalainen valokuva
Suomen historiassa merkittävin luku valokuvauksen osalta lienee vuodelta 1842.
Tarkalleen ottaen marraskuun 3. päivänä, vuonna 1842, Suomi ja tässä kohtaa Turku on nimittäin ikuistettu ensimmäisen kerran valokuvaan. Tuo valokuva otettiin Turussa sijaitsevalta Uudenmaankadulta; valitettavasti kyseistä taloa, jonka lääkäri Henrik Cajander ikuisti kameralleen, ei ole enää olemassa, sillä 1960-luvulla lukuisat Turun kauniit vanhat talot purettiin ja tilalle rakennettiin betonisia tylsähköjä rakennuksia.
Toki se on mahdollista, ettei Cajanderin ottama valokuva ole Suomen historian ensimmäinen valokuva, joskin tuohon aikaan kyseessä ei ollut mikään yleinen harrastus, mutta se on vanhin historian saatossa säilynyt valokuva Suomesta: ikää valokuvalla on hieman yli 178 vuotta.
Valokuvassa esiintyvä rakennus kantoi nimeä Nobelin talo ja taustalla komeilee, ainakin varmasti jokaiselle turkulaiselle tuttu, Turun tuomiokirkko. Kuvan ottamiseen on käytetty daguerrotypia-menetelmää, joka oli 1830-luvulla keksitty valokuvausmenetelmä, joka oli erityisesti taiteilijoiden suosiossa.
Metsäsuomalaiset
Tiedätkö, keitä ovat olleet metsäsuomalaiset?
1500-luvun lopulta alkaen erityisesti Savosta ja Pohjois-Hämeestä muutti Ruotsin ja Norjan asuttamattomiin metsiin paljon siirtolaisia uudisviljelijöiksi. Muuttoliikkeen syystä ei olla aivan varmoja, mutta sotien, esimerkiksi talvella 1596–1597 käydyn nuijasodan, ja sitä seuranneen nälänhädän arvellaan olleen merkittävä tekijä massamuuton taustalla.
Välit ruotsalaisten kanssa olivat kuitenkin nihkeät ja vuonna 1639 kuningatar Katariina määräsi vangittavaksi kaikki luvattomat metsäsuomalaiset ja samaan syssyyn heidän omaisuutensa oli poltettava. Tilanne vain kiristyi, ja vuonna 1641 metsäsuomalaisia alettiin siirtämään Pohjois-Amerikkaan Uuden-Ruotsin siirtokuntaan nykyisten Pennsylvanian, Delawaren ja New Jerseyn osavaltioiden alueelle.
Metsäsuomalaiset painuivat vanhassa kotimaassakin unholaan pitkiksi ajoiksi, kunnes 1800-luvulla Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori Carl Axel Gottlund rupesi tekemään kansasta merkittävää tutkimusta. Vielä tuolloin metsäsuomalaisia oli Ruotsissa noin 50 000. Väki kuitenkin sekoittui hiljalleen kantaruotsalaisiin ja viimeinen hyvin suomea osannut metsäsuomalainen Karl Persson kuoli vuonna 1969. Nykyään metsäsuomalaisista muistuttavat lähinnä suomalaista alkuperää olevat paikannimet.
Yksi tunnetuimppia metsäsuomalaisten jälkeläisiä on Ruotsin prinssi Daniel, jonka isä Olle Westling oli vuonna 2014 Helsingissä avaamassa Kansallismuseon metsäsuomalaisista kertovaa näyttelyä. Hänen äitinsä puoleinen suku on alunperin Rautalammilta, josta lähti suuri määrä ihmisiä metsäsuomalaisiksi.
Vielä hauska knoppitieto tähän loppuun. Kun Yhdysvalloissa vuonna 1776 annettiin itsenäisyysjulistus, oli yhtenä allekirjoittana John Morton, jonka isoisoisä oli suomalainen.
Tämä fakta oli yksi listalta karsiutunut kohta, mutta asiaa oli silti oman mielenkiinnon vuoksi selvitettävä, kun heitin vitsillä ilmoille, että olikohan tämä Morton metsäsuomalaisia. Ja ”kevyen” internetin plaraamisen jälkeen olen tullut omalla päättelyllä siihen lopputulokseen, että kyllä oli.
Eräs Martti Marttinen lähti aikoinaan Rautalammilta (!!!) kaskenpolttoon Ruotsiin ja perusti siellä perheen, jonka kanssa hän muutti jossain vaiheessa Uuden-Ruotsin siirtokuntaan Delaware-joen rannalle. Marttisen poika tunnettiin ruotsalaisella Mårten Mårtenson -nimellä. Mårtensonin poika sai nimen Johan, joka taas amerikkalaisti sukunimensä Mortoniksi. Johanin poika oli tämä merkittäväksi korkeimman oikeuden tuomariksi ja poliitikoksi noussut, itsenäisyysjulistuksen allekirjoittanut John Morton.
Kyllähän Rautalampi, kaskenpoltto ja Uusi-Ruotsi antavat luvan tehdä päätelmän metsäsuomalaisuudesta!?
🤷♂️ Suomen historiaan tutustuminen on äärimmäisen kiehtovaa: kerro kommenttikentässä ⬇️ ⬇️ tai somekanavissamme, mitä asioita sinä arvostat eniten kotimaassamme?