#vainsuomijutut
Nyt on mielenkiintoista! 10 erikoista faktaa Suomen historiasta
Suomen historia tuntee monta mielenkiintoista ja merkittävää lukua: seuraavassa teemme katsauksen kymmeneen hieman erikoisempaan sellaiseen.
Suomen historia on varsin värikäs ja vaihderikas. Maamme on ollut aikanaan osa Ruotsia ja myöhemmin osa Venäjää, kunnes ensimmäisen maailmansodan myötä meistä tuli itsenäinen valtio. Asiaa oli ajettu jo keväästä 1917 lähtien, mutta Suomen itsenäisyysjulistus kuultiin Suomen silloisen hallituksen puheenjohtajana toimineen P.E. Svinhufvudin toimesta 4. joulukuuta ja kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta, se vahvistettiin virallisesti, mikä on myös meidän itsenäisyyspäivämme. Venäjä puolestaan tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, Vladimir Leninin toimesta.
Tämä lista ei kuitenkaan syvenny välttämättä niihin Suomen historian merkittävimpiin tapahtumiin – sellainen lista on tulossa vielä itsenäisyyspäivän kunniaksi – vaan nyt me siirrämme katseemme hieman erikoisempiin tapahtumiin, joita meidän kauniin maamme eli Suomen historia pitää sisällään.
Listafriikki esittää: 10 erikoista faktaa Suomen historiasta!
Etusivulla näkyvä artikkelikuva: Merja Partanen | Pixabay
Sukunimien joukkosuomalaistaminen vuonna 1906
Vuonna 1806 syntynyt kirjailija, filosofi ja valtiomies J. V. Snellman oli yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista 1800-luvulla. Fennomania oli kansallisen heräämisen liike, jonka pyrkimyksenä oli muun muassa saattaa suomalaisuus ja suomen kieli hallitsevaan asemaan Suomessa.
Jo ennen 1900-luvun vaihdetta monet Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla toimineen Suomalainen nuija -yhdistyksen jäsenet suomalaistivat nimiään. Tyypillisesti nimen vaihtaminen ajoittui vappuun, mutta vuonna 1906 nimien suomalaistaminen päätettiin Kotikielen seuran organisoimana yhdistää Snellmanin syntymän satavuotispäivään, toukokuun 12. päivään. Silloin noin 25 000 suomalaista vaihtoi sukunimensä julistaakseen ja juhliakseen suomenmielisyyttään.
Sukunimi valittiin joko suomalaisista mallisukunimistä kootusta nimilistasta tai sitten ruotsinkieliset nimet suomennettiin suoraan. Mallinimien listalla oli paljon nen-päätteisiä nimiä, ja niistä tuli niin suosittuja, että jossain vaiheessa esitettiin toive, ettei niitä enää otettaisi.
Vuoteen 1907 mennessä 32 469 suomalaista oli ottanut uuden sukunimen, mutta todellisuudessa luku oli moninkertainen, sillä usein vain perheen isä ilmoitti nimen suomalaistamisesta. Näin ollen uuden sukunimen käyttöönottaneita oli jopa 100 000.
Helsinki ei ole ollut aina Helsinki
Suomen historia pitää sisällään aikakaudet sekä Ruotsin että Venäjän vallan alaisina ja myös Helsingin syntytarina liittyy juuri tähän aiheeseen.
Kun Ruotsi hävisi Suomen sodan 1800-luvun alkupuolella, siirtyi Suomi Venäjän vallan alle. Venäjä myönsi Suomelle autonomian eli maastamme tuli Suomen suurruhtinaskunta, joka oli osaa Venäjän keisarikuntaa. Näiden muutosten myötä Helsingistä tuli Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812 ja Suomen tasavallan pääkaupunki Helsingistä tuli vuonna 1917, kun Suomi itsenäistyi.
Joku voisi ajatella, asiaa sen enempää miettimättä, että Helsinki on Helsinki ja aina ollut sitä. Todellisuudessa Helsinki oli kuitenkin aikanaan Koskelan keskiaikainen kylä eli meininki Kehä III:n sisäpuolella ei ole aikanaan eronnut Kehä III:n ulkopuolella olevasta Suomesta.
Helsinki perustettiin vuonna 1550, Kustaa Vaasan toimesta, ja se siis korvasi Koskelan kylän. Kyse oli eräänlaisesta ”nokan koputtelusta” Ruotsin ja Saksan välillä, sillä Suomenlahden eteläpuolella sijaitseva Tallinna oli saksalaisten hallussa. Kun Helsinki oli perustettu, jostain täytyi luonnollisesti löytyä asukkaat ja ketkä tahansa eivät kelvanneet: niinpä Porvoossa, Raumalla, Tammisaaressa ja Ulvilassa asuneet porvarit määrättiin muuttamaan Helsinkiin.
Joten Porvoo, Rauma, Tammisaari ja Ulvila ohoi! Te voitte tästä lähtien kutsua Helsinkiä esimerkiksi Pikku-Raumana, riippuen tietenkin siitä, missä näistä neljästä paikasta satutte asumaan.
Myöhemmin, Ruotsin vallattua Pohjois-Viron ja Tallinnan, kilpa-asetelma Tallinnan suuntaan poistui. Tässä kohtaa Ruotsissa huomattiin, ettei Helsingin maantieteellinen sijainti ollut kovinkaan hyvä, etenkään merenkulun ja kaupankäynnin näkökulmasta, joten vanha kaupunki jätettiin tyhjilleen ja Helsinki ikään kuin siirrettiin Vironniemeen, nykyisen Kruununhaan ja Senaatintorin läheisyyteen.
Noitana roviolla
Koko Eurooppaan ja lopulta Pohjois-Amerikkaan levinneet noitavainot saivat alkunsa vuonna 1484 paavi Innocentius VIII:n antamasta bullasta ”Summis desiderantes affectibus”. Tuossa virkakirjelmässä noituutta ei enää luokiteltu pakanauskonnoksi, vaan se julistettiin saatananpalvonnaksi ja sitä kautta noitien polttaminen roviolla tuli hyväksytyksi.
Suomeen noitavainojen pahin hysteria levisi suhteellisen myöhään, vasta 1600-luvun puolivälin jälkeen, jolloin satoja ihmisiä vangittiin ja tuomittiin noituuden harjoittamisesta. Joitakin myös teloitettiin, mutta kuolemantuomiot olivat muuhun Eurooppaan nähden harvassa. Meillä paniikki ei ollut kirkon aiheuttamaa, vaan noitavainoja lietsoivat tavalliset ihmiset levittelemällä huhuja ja valheita.
Mutta löytyy meiltäkin roviolla polttamista. Suomen historian viimeinen noitana poltettu henkilö oli vuonna 1643 (eli ennen pahimman hysterian alkamista) hirtetty ja sitten lieskoihin heitetty Antti Lieroinen. Vastoin yleistä käsitystä, suurin osa suomalaisista noidista oli miehiä.
Lieroinen oli kotoisin Leppienjärven kylästä, Savosta, ja hänet tunnettiin kyvystään selvittää varkauksia ja hankkimaan varastettu omaisuus takaisin. Hän kertoi saavansa tietonsa enneunistaan, eikä Lieroinen myöskään epäröinyt päästää varasta päiviltään, omien sanojensa mukaan hän ”merkitsi varkaan”. Tämä ominaisuus johti lopulta miehen vangitsemiseen ja rikossyytteeseen.
Kuolemantuottamusten ja noituuden lisäksi Lieroisen epäiltiin tehneen aviorikoksen naimisissa olleen naisen kanssa, eikä häntä ollut näkynyt vuosikausiin kirkossa. Niinpä mies sai syytteet ja lopulta Turun hovioikeudessa tuomion taposta, huoruudesta ja noituudesta. Näistä kolmesta rikoksesta hänet tuomittiin kuolemaan ja poltettavaksi roviolla ruoveteläisessä paikassa, joka tunnetaan edelleen Lieransaarena.
Setämiehet kotitalossa
Mitä olisikaan Suomen historia ilman setämiehiä?!
Vuonna 1670 Suomessa otettiin käyttöön niin sanottu lohkomiskieltosäännös. Tämä tarkoitti sitä, että perheen vanhin poika peri itselleen kotitilan vanhemmiltaan. Toisin sanoen kotitilan lohkominen perheen poikien kesken kiellettiin, ja koska perheessä oli usein monta lasta, tarkoitti se sitä, ettei muille pojille jäänyt vanhemmiltaan käteen niin sanotusti mitään eli he jäivät ilman taloa ja viljelysmaata.
Kun lähtökohdat olivat nämä ja raha oli tiukassa, ei perheiden nuoremmilla pojilla ollut realistisia mahdollisuuksia lähteä tyhjästä taikomaan itselleen omaa tilaa. Niinpä he asettuivat asumaan kotitilalleen niin sanotuiksi setämiehiksi.
Tilattomina miehinä nämä setämiehet jäivät yksin, mitä tuli parisuhderintamaan, ja se johti Suomessa yleiseen naimattomuuteen. Se, mistä tämä setämies-termi on saanut tämän asiayhteyden kohdalla alkunsa, on mysteeri, mutta loogisen päättelyn kautta voisi todeta, että nämä naimattomat nuoremmat veljet olivat yleisesti ottaen myös lapsettomia ja sitä kautta heistä tuli ainoastaan setiä sisarustensa lapsille.
Kahvi on kielletty neljä kertaa
Kahvi tuli Suomeen jo 1700-luvun alussa, mutta se ei ollut välitön hitti. Aluksi sitä käytettiin lääkkeenä, mutta se ei tässä suhteessa kyennyt syrjäyttämään paloviinaa. Nautintoaineena (varmasti paloviinan rinnalla) kahvi nousi suunnattomaan suosioon ennen vuosisadan puoliväliä.
Vuonna 1746 kahvi oli jo niin ”ongelmainen” tuote, että Ruotsin (ja samalla siis Suomen) lääkintätoimen keskusvirasto julkaisi varoituskirjoituksen sen väärinkäytöstä. Kymmenen vuotta myöhemmin kahvin, kuten monien muidenkin ylellisyystavaroiden, maahantuonti ja käyttö kiellettiin valtiontalouden heikentyessä. Kahvikielto oli pakko kumota vuonna 1761, koska kansa oli tyytymätön ja valvonta liki mahdotonta.
Mutta eipä aikaakaan, kun vuonna 1766 kahvi kiellettiin ylellisyysasetuksessa uudelleen, mutta sitä tuotiin maahan salaa eikä juontia vain millään saatu estettyä. Kahvi sallittiin taas vuonna 1770.
Vuonna 1794 ylellisyysasetusta kiristettiin jälleen ja kahvi oli kieltolistalla. Monissa paikoissa vietettiin surujuhlia ”kahvin hautajaiset” -teemalla. Kieltoa kesti kaksi vuotta, mutta se oli kumottava vuonna 1796, koska ilmiannoista, kotitarkastuksista ja rangaistuksista välittämättä kansakunta hörppi menemään.
Neljäs ja viimein yritys saattaa suomalaiset pois kahvikoukusta tapahtui vuonna 1799. Kielto kumottiin täysin mahdottomana vuonna 1802. Sen jälkeen kukaan ei ole enää yrittänyt riistää kahvia kansakunnalta, joka on vuodesta toiseen maailman suurin kyseisen nautintoaineen kuluttaja.
Liikenne Suomessa muuttui vasemmanpuoleisesta oikeanpuoleiseksi
Suomessa on ajettu kautta aikojen oikealla puolen tietä, eikö totta? Sehän on se yleinen tapa liikkua erilaisilla kulkuneuvoilla ja vain muutama maa, kuten Iso-Britannia, muodostavat typerän poikkeuksen tähän.
No, ei aivan niinkään.
Vuonna 1998 Englannissa sijaitsevassa Swindonissa tehtyjen kaivausten myötä selvisi, että Rooman valtakunnan aikana liikenne oli vasemmanpuoleista, ja itse asiassa niin on ollut historian saatossa lukuisissa maissa, myös Suomessa. Kuten me tiedämme, Suomi oli aikanaan Ruotsin vallan alla, ja koska länsinaapurissamme liikenne oli vasemmanpuoleista, sitä se oli myös Suomessa. Toki vuonna 1718 Kaarle XII muutti liikenteen Ruotsissa oikeanpuoleiseksi ja tämä lakimuutos kosketti totta kai myös Suomea, mutta ihmiset eivät juurikaan tästä laista piitanneet ja ajaminen jatkui tien vasemmalla puolen.
Tilanne muuttui konkreettisesti vasta siinä vaiheessa, kun Suomen historiaan kirjoitettiin uusi luku maamme siirtyessä Venäjän vallan alle. Venäjällä nimittäin liikenne oli oikeanpuoleista, ja kun Venäjän joukkoja saapui Suomeen, he vähät välittivät Suomen tavoista. Toki myös Suomessa ajettiin vanhojen kaavojen mukaisesti, ja jos sitä täytyi käydä pyörähtämässä itärajan toisella puolen, rajalle saavuttaessa auto vain ohjattiin vasemmalle kaistalle. Lopulta, vuonna 1858, Aleksanteri II päätti tehdä myös Suomen liikenteestä oikeanpuoleista ja siitä lähtien Suomessa on ajettu, kuten me nykyisin ajamme.
Setelit leikattiin kahtia rahan arvon alennuttua
Kuva: Marko Ollonqvist
Toinen maailmansota vaikutti luonnollisesti koko maailman tilanteeseen ja muun muassa talous otti kovaa iskua. Suomi kuului sodan jälkeen niihin lukuisiin maihin, joissa inflaatiota eli rahan ostovoiman heikkenemistä pyrittiin hillitsemään vähentämällä setelien määrää.
Uudenvuodenyönä 1946 Suomessa alkoi tapahtua erikoisia asioita, sillä käytössä olleita seteleitä alettiin leikata keskeltä kahtia. Jos sinulla oli esimerkiksi 500 markan seteli taskussasi, oli sen arvo pudonnut yhdessä yössä 250 markkaan ja tästä nimenomaisesta syystä se tuli leikata keskeltä kahtia. Setelin leikkaamisen jälkeen ainoastaan setelin vasen puoli toimi maksuvälineenä ja oikeanpuoleisesta palasta tuli vain pelkkää hyödytöntä paperia. Leikkaustoimenpide koski 500, 1 000 ja 5 000 markan seteleitä.
Suomen Moneta kertoo, ettei setelien leikkaamisen ainoa tarkoitusperä ollut vain inflaation hillitseminen, vaan myös verotuksessa salatun omaisuuden selvittäminen:
”Seteleiden leikkaamisen tarkoituksena oli paitsi hillitä inflaatiota, myös selvittää verotuksessa salattua omaisuutta. Toimenpiteen myötä haluttiin myös tietää, kuinka paljon saksalaiset olivat kenties vieneet suomalaisrahoja mukanaan poistuessaan Lapin sodan aikaan maasta. Villeimmät huhut kertoivat, että saksalaiset olisivat jopa väärentäneet suomalaisrahaa, mutta asialle ei löydetty todisteita.
Asiaa koskeva lakiesitys hyväksyttiin eduskunnassa 21. joulukuuta 1945. Asetus seteleiden leikkaamisen toimeenpanosta annettiin vuoden viimeisenä päivänä. Kyseessä ei suinkaan ollut ainutlaatuinen tapaus – rahojen leikkaamista oli kokeiltu Kreikassa vuonna 1922. Myös Norjassa ja Tanskassa oli leikattu seteleitä vuonna 1945.”
Suomalaiset keksivät kuitenkin keinon välttyä tältä setelin arvon puolittumiselta, tai ainakin osa suomalaisista: koska kyseinen toimenpide kosketti vain konkreettista käteistä rahaa, jonot ennen tuota vuoden 1946 uudenvuodenyötä pankkeihin olivat melkoiset, sillä ihmiset tulivat tallettamaan käteisen rahansa pankkitileilleen. Jonot olivat hurjan mittaisia ja pankin työntekijät lähestulkoon uivat rahassa, tai paremminkin sanottuna seteleissä. Toki monikaan ei tiennyt etukäteen setelien arvon puolittumisesta, mikä luonnollisesti aiheutti harmitusta kansalaisten keskuudessa.
Maaliskuussa 1946 Suomessa otettiin käyttöön uudet setelit, jolloin nämä vanhojen setelien puolikkaat tuli käydä vaihtamassa uusiin seteleihin.
Suomi oli pääsiäisen juhlinnassa erilainen nuori
Pääsiäistä juhlitaan joka puolella maailmaa samaan aikaan, vaikka ajankohta vaihtelee vuodesta toiseen; joskus se on maaliskuussa ja joskus huhtikuussa. Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous määräsi pääsiäisen paikaksi kevätpäiväntasauksen jälkeistä täyttä kuuta seuraavan sunnuntain, joka asettuu välille 22.3.–25.4.
Ruotsissa ja Suomessa juhlittiin pääsiäistä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla monta kertaa kalenterimuutosten vuoksi muuta Eurooppaa jäljessä. Ruotsissa ja Suomessa siirryttiin vuonna 1753 juliaanisesta kalenterista parannettuun kalenteriin, joka erosi muualla Länsi-Euroopassa käytetystä gregoriaanisesta kalenterista nimenomaan pääsiäisen ajankohdan määräytymisen mukaan.
Kun Suomi liitettiin vuonna 1809 osaksi Venäjää, ei meillä kuitenkaan palattu takaisin juliaaniseen kalenteriin. Yleensä parannetun kalenterin pääsiäinen osui samalle viikonlopulle kuin maissa, joissa oli käytössä gregoriaaninen kalenteri, mutta poikkeuksena olivat vuodet 1818, 1825, 1829 ja 1845.
Vuonna 1818 Suomi ja Ruotsi olivat ainoat maat, jotka viettivät pääsiäistä eri aikaan muiden kanssa, mutta pian sen jälkeen Ruotsi siirtyi kokonaan gregoriaaniseen kalenteriin. Vuosina 1825 ja 1829 parannetun kalenterin pääsiäinen osui yhteen juliaanisen kanssa.
Mutta sitten tuli vuosi 1845, jolloin puoli maailmaa (gregoriaaninen kalenteri) juhli pääsiäistä 23. maaliskuuta ja toinen puolisko (juliaaninen kalenteri) rauhoittui pääsiäisen viettoon 27. huhtikuuta. Suomi, ainoana maana koko maailmassa, vietti ylhäisessä yksinäisyydessään pääsiäistä maaliskuun 30. päivänä. Yhden autonomisen suuriruhtinaskunnan erilaisuus herätti jopa kansainvälistä huomiota, ja hyvä niin, sillä seuraavan kerran, kun mahdollisuus poikkeavaan pääsiäiseen olisi koittanut vuonna 1869, oli Suomessa jo siirrytty käyttämään gregoriaanista kalenteria.
Ensimmäinen suomalainen valokuva
Suomen historiassa merkittävin luku valokuvauksen osalta lienee vuodelta 1842.
Tarkalleen ottaen marraskuun 3. päivänä, vuonna 1842, Suomi ja tässä kohtaa Turku on nimittäin ikuistettu ensimmäisen kerran valokuvaan. Tuo valokuva otettiin Turussa sijaitsevalta Uudenmaankadulta; valitettavasti kyseistä taloa, jonka lääkäri Henrik Cajander ikuisti kameralleen, ei ole enää olemassa, sillä 1960-luvulla lukuisat Turun kauniit vanhat talot purettiin ja tilalle rakennettiin betonisia tylsähköjä rakennuksia.
Toki se on mahdollista, ettei Cajanderin ottama valokuva ole Suomen historian ensimmäinen valokuva, joskin tuohon aikaan kyseessä ei ollut mikään yleinen harrastus, mutta se on vanhin historian saatossa säilynyt valokuva Suomesta: ikää valokuvalla on hieman yli 178 vuotta.
Valokuvassa esiintyvä rakennus kantoi nimeä Nobelin talo ja taustalla komeilee, ainakin varmasti jokaiselle turkulaiselle tuttu, Turun tuomiokirkko. Kuvan ottamiseen on käytetty daguerrotypia-menetelmää, joka oli 1830-luvulla keksitty valokuvausmenetelmä, joka oli erityisesti taiteilijoiden suosiossa.
Metsäsuomalaiset
Tiedätkö, keitä ovat olleet metsäsuomalaiset?
1500-luvun lopulta alkaen erityisesti Savosta ja Pohjois-Hämeestä muutti Ruotsin ja Norjan asuttamattomiin metsiin paljon siirtolaisia uudisviljelijöiksi. Muuttoliikkeen syystä ei olla aivan varmoja, mutta sotien, esimerkiksi talvella 1596–1597 käydyn nuijasodan, ja sitä seuranneen nälänhädän arvellaan olleen merkittävä tekijä massamuuton taustalla.
Välit ruotsalaisten kanssa olivat kuitenkin nihkeät ja vuonna 1639 kuningatar Katariina määräsi vangittavaksi kaikki luvattomat metsäsuomalaiset ja samaan syssyyn heidän omaisuutensa oli poltettava. Tilanne vain kiristyi, ja vuonna 1641 metsäsuomalaisia alettiin siirtämään Pohjois-Amerikkaan Uuden-Ruotsin siirtokuntaan nykyisten Pennsylvanian, Delawaren ja New Jerseyn osavaltioiden alueelle.
Metsäsuomalaiset painuivat vanhassa kotimaassakin unholaan pitkiksi ajoiksi, kunnes 1800-luvulla Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori Carl Axel Gottlund rupesi tekemään kansasta merkittävää tutkimusta. Vielä tuolloin metsäsuomalaisia oli Ruotsissa noin 50 000. Väki kuitenkin sekoittui hiljalleen kantaruotsalaisiin ja viimeinen hyvin suomea osannut metsäsuomalainen Karl Persson kuoli vuonna 1969. Nykyään metsäsuomalaisista muistuttavat lähinnä suomalaista alkuperää olevat paikannimet.
Yksi tunnetuimppia metsäsuomalaisten jälkeläisiä on Ruotsin prinssi Daniel, jonka isä Olle Westling oli vuonna 2014 Helsingissä avaamassa Kansallismuseon metsäsuomalaisista kertovaa näyttelyä. Hänen äitinsä puoleinen suku on alunperin Rautalammilta, josta lähti suuri määrä ihmisiä metsäsuomalaisiksi.
Vielä hauska knoppitieto tähän loppuun. Kun Yhdysvalloissa vuonna 1776 annettiin itsenäisyysjulistus, oli yhtenä allekirjoittana John Morton, jonka isoisoisä oli suomalainen.
Tämä fakta oli yksi listalta karsiutunut kohta, mutta asiaa oli silti oman mielenkiinnon vuoksi selvitettävä, kun heitin vitsillä ilmoille, että olikohan tämä Morton metsäsuomalaisia. Ja ”kevyen” internetin plaraamisen jälkeen olen tullut omalla päättelyllä siihen lopputulokseen, että kyllä oli.
Eräs Martti Marttinen lähti aikoinaan Rautalammilta (!!!) kaskenpolttoon Ruotsiin ja perusti siellä perheen, jonka kanssa hän muutti jossain vaiheessa Uuden-Ruotsin siirtokuntaan Delaware-joen rannalle. Marttisen poika tunnettiin ruotsalaisella Mårten Mårtenson -nimellä. Mårtensonin poika sai nimen Johan, joka taas amerikkalaisti sukunimensä Mortoniksi. Johanin poika oli tämä merkittäväksi korkeimman oikeuden tuomariksi ja poliitikoksi noussut, itsenäisyysjulistuksen allekirjoittanut John Morton.
Kyllähän Rautalampi, kaskenpoltto ja Uusi-Ruotsi antavat luvan tehdä päätelmän metsäsuomalaisuudesta!?
🤷♂️ Suomen historiaan tutustuminen on äärimmäisen kiehtovaa: kerro kommenttikentässä ⬇️ ⬇️ tai somekanavissamme, mitä asioita sinä arvostat eniten kotimaassamme?
Suositut suomalaiset lastenlaulut ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Mutta onko niiden sanoituksia kukaan koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään?
Osa kappaleista on sovinistia, osa äärimmäisen surullisia ja jotkut suoraan onnettomuuksilla ja kuolemalla pelottelevia. Jopa härskejä, jos laulaja niin haluaa ajatella. Näitä sitten ilolla lauleskellaan perheiden keskuudessa, päiväkodeissa ja kouluissa.
Tietysti lauluja voi hoilotella menemään sanoista sen suuremmin välittämättä, mutta jos lyriikoita pysähtyy miettimään, on osa niistä sanomaltaan vähintääkin kyseenalaisia.
Tässä siis Listafriikki.com:n kummalliset suomalaiset lastenlaulut. Ja muistakaa, huumorin käyttö on sallittua, jopa toivottavaa!
Tuu tuu tupakkarulla
Tuu tuu tupakkarulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turuntietä,
hämäläisten härkätietä.
Vanha suomalainen kansanruno luo kummallisen yhteyden nukutettavan lapsen ja tupakan välille. Miten sääntö-Suomi ei ole jo iskenyt tähän satoja vuosia vanhaan tuutulauluun?
Asiaa kun kaivaa vähän syvemmälle, niin selviää, että suosittu viljelykasvi tupakka kiedottiin korjattaessa isoiksi rulliksi, joiden tiukka muoto muistutti kehtoon kapaloitua vauvaa. Tupakka oli myös arvokas tuote kaupankäynnissä, joten lasta verrattiin kalliiseen nautintoaineeseen.
Laulun sanat pitäisi kahdestakin syystä päivittää nykypäivään: Sen lisäksi, että nykyään tupakan terveysvaikutukset tiedetään oikein hyvin, tiedetään myös, että kukaan täysjärkinen ei valitse ajoreitikseen Hämeen Härkätietä valtatie 10 sijasta.
Saku Sammakko
Viimeisen päälle naisia rienaava ja alentava kappale. Koko kappale on varmasti kaikille tuttu, joten en sitä tähän kirjoita, mutta tiivistettynä tarina menee näin: Saku Sammakko on lähtenyt morsiamen hakuun. Hillevi Hiiri on ollut Sakuun aiemmin ihastunut, mutta sammakon vitkasteltua on Hillevin perheessä päätetty, että nyt on tyttö saatava vihille.
Pakkoavioliiton uhri Hillevi on naimassa Matias Myyrän, jolla on hygienian kanssa ongelmia. Hillevi on kuitenkin tunteidensa vietävissä (niin kuin naiset yleensäkin tämän laulun mukaan ovat) ja lähtee ensimmäisen vastaantulevan muusikon matkaan.
Alunperin 1500-luvun skotlantilaisesta kansanlaulusta käännetty suomalaisversio levytettiin vuonna 1961. Vaikka tämä kappale on muuten tarinaltaan vanhanaikainen, niin sen lopusta löytyvä piiloviesti oli aikaansa edellä, ja siitä iso plussa! Selvästi tuolloin ymmärrettiin kaikkien ihmisten samanarvoisuus ja kannatettiin sukupuolineutraalia avioliittolakia, koska lopussa Saku ei huomaakaan Matias Myyrässä enää yhtään mitään vikaa.
Jänis istui maassa
Suomessa ei varmasti ole tunnetumpaa lastenlaulua kuin ”Jänis istui maassa”. Ehkä ”Hämä-hämähäkki”, jossa siinäkin on hieman kyseenalainen hetki päähenkilön elämässä, kun rankkasade iskee. Onneksi tiedämme, että hämähäkin tarina päättyy hyvin, mutta miten käy sairastavan jäniksen?
Kappaleen neljä ensimmäistä säkeistöä kertovat huolenpidosta, parantumisesta ja siitä, kuinka jänis lopulta puikkii pakoon. Viides säkeistö tuhoaa kuitenkin pupun onnellisen lopun.
1.
Jänis istui maassa torkkuen, torkkuen.
Mikä sull’ on jänönen,
kun et enää hyppele.
Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.
5.
Varo metsäkoiraa jänönen, jänönen.
Koira siit’ on iloinen,
kun et enää hyppele.
Hyppää pois, hyppää pois, hyppää pois.
Joutuuko jänis siis heti loukkaantumisesta selvittyään koiran hampaisiin? Säkeistössä ei jossitella, vaan annetaan ymmärtää, että koiran hartain toive on jo toteutunut. Elämän realiteetit halutaan siis opettaa taaperoille jo hyvin varhain!
Lasten liikennelaulu
Vaikka Lasten liikennelaulu levytettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1955, ovat Helena Eevan sanat hyvin relevantit edelleen. Neuvotaan olemaan tarkkaavainen ja varovainen liikenteessä. Säkeistöissä ohjataan suojatien yli kävelyyn ja turvautumaan poliisisetään, jos oikein on kova hätä.
Laulua on laulettu kouluissa ja onpa se varmasti päätynyt monen täysi-ikäisen onnittelukorttiinkin, kun autokoulu on saatu kunnialla suoritettua loppuun. Mutta viimeinen säkeistö on usein jätetty pois korteista ja lauluista, myös silloin kun kappaletta on vuosien mittaan levytetty uudelleen. Se on ihan silkkaa pelottelua ja vie opettavaisen laulun turhan synkille vesille.
1.
Valppain mielin muista sä aina
vaaroja liikenteen.
Kaikki säännöt mieleesi paina,
paina ne tarkalleen.
Säännöt ne vasta auttavat lasta
turvassa kulkemaan.
Vältä vaaraa uhmailemasta,
sääntöjä seuraa vaan.
Kertosäe
Muista aina: Liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton.
4.
Leikitellä ei pidä tiellä,
sen sinä muistat kai.
Monta kertaa leikit ne siellä
hirveän lopun sai.
Äitikin uottaa, toivoo ja luottaa
lapsia koulustaan.
Ei saa huolta äidille tuottaa
tuhmilla tempuillaan.
Vai mitä olet mieltä ”hirveästä lopusta”?
Neljä kissanpoikaa
Kappale on ihan opettavainen, mutta saattaa aiheuttaa traumoja ensimmäisellä kuuntelukerralla.
Laulun alussa äitikissa varoittaa pentujaan syksy- ja kevätjään heikkoudesta, ja kieltää näitä menemästä järvelle. Mutta kun äidin silmä välttää, niin kissat ovat, yllätys yllätys, tottelemattomia ja toimivat vastoin äidin ohjeita. Ja huonostihan siinä käy!
Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa,
kohta jäällä liukkahalla alkoi temmeltää,
hetken vielä leikki kesti vekkuleitten pienten,
sitten aivan yllättäin murtui alla jää.
Miu, mau, miu, mau, auttakaa, oi miu mau,
auttakaa oi miu mau, mirrit vaikertaa.
Miks’ äidin neuvoja me emme totelleet,
on kuolo siitä seuraus ja äidin kyyneleet.
Laulu ei kuitenkaan, pahaenteisestä jäihin uppoamisesta huolimatta, pääty paleltumiskuolemaan, vaan sankarikoira Halli kiskoo viime hetkellä kurittomat mirrit järvestä ja antaa niiden kuulla kunniansa. Tarinan mukaan kissat tottelivat siitä lähtien aina äidin neuvoja.
Ja juuri sen takia kyseessä olikin tarina.
Viisi pientä ankkaa
Sovinismia parhaillaan!
Viisi pientä ankka lähti leikkimään,
vuorten taakse kauas pois.
Äiti-ankka sanoi että kvaak kvaak kvaak,
mutta vain kaksi ankkaa tuli takaisin.
…..
Yksi pieni ankka lähti leikkimään……
…muttei yhtään ankkaa tullut takaisin.
Silloin isä-ankka nosti päänsä kaislikosta ja
sanoi mahtavalla äänellä KVAAAAK!
Ja niin kaikki ankat tuli takaisin.
Naurettava ja vanhanaikainen ajatus, että äidillä ei olisi jälkikasvuun minkäänlaista auktoriteettia.
Saanen myös huomauttaa törkeästä asiavirheestä: sinisorsauros ei osallistu millään muotoa poikasten hoitoon.
Viimeinen mammutti
Hevisaurus-yhtyeen vuonna 2009 julkaisema kappale, Viimeinen mammutti, ei ollut allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu. Onneksi en ole sukulaislasten kanssa päätynyt katsomaan bändin esityksiä, koska siinä olisi yhtä jos toistakin alkanut hävettää tädin vollottaminen. Miten pienille lapsille on voitu tehdä näin surullinen kappale????
Toki se kertoo todellisista tapahtumista ja eläinlajin sukupuuttoon kuolemisesta, mutta kyllä riipaisee sydäntä. Tässä pieni ote sanoituksesta, niisk!
Tähtiin katsoo muistaen
Sanat viisaat veljien
Suuret silmät hymyillen
Ummistaa
Missä kuljet milloinkin
On jossain koti kuitenkin
Sen vielä nähdä saat
Tuuli tuivertaa
Hankeen peittyy koko maa
Puun alle nukahtaa
Hyvää yötä viimeinen mammutti
On aika mennä nukkumaan
Hyvää yötä viimeinen mammutti
Sinut vielä muistetaan
Muuten, Rölli-peikon Elefantti-Antti ja Siili Suhonen -kappale menee tähän samaan kategoriaan! Molemmilla on surkea elämä, mutta kuoleman jälkeen kaikki on hyvin ja kummatkin saavat asua ikuisuuden suosikkipaikoissaan.
Missäs niitä nenäliinoja oli?
Putte-possun nimipäivät
Putte-possun nimipäivää eilen vietettiin,
vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin.
Ensin tikkukaramelli heille tarjottiin,
sitten vielä pullakahvit keitettiin,
ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisin saanut olla mukana.
Kolmen säkeistön verran kerrotaan siitä, kuinka eeppiset bileet Putte-possun nimipäivät olivat: oli runsaat tarjoilut, puheita ja erilaisia leikkejä. Selvästikin laulun kertoja tunsi Putte-possun ja oli jo Facebookista saanut täyden raportin edellispäivän juhlista. Mutta MIKSI häntä ei oltu kutsuttu? Kaikki ystävät ja tutut oli paikalla, mutta hän yksin jäi ulkopuolelle ja toivoo vain, että olisi saanut olla mukana.
Taas olisi lapsiasiavaltuutetulle tehtävää! Toki hän on valitettavasti joutunut ihan oikeassa elämässä ottamaan kantaa aiheeseen, ja on esittänyt niinkin pöyristyttävää ajatusta, kuin että lapsen synttäreille tulisi kutsua kaikki luokkatoverit.
Ruttusen oikosulku
Viimeisen mammutin yhteydessä jo mainitsin Röllin surullisesta Elefantti-Antti ja Siili Suhonen -kappaleesta. Mutta Ruttusen oikosulku vuodelta 1993 on aivan omaa luokkaansa, kun käsitellään tosielämän kiemuroita lastenlauluissa. Tuskin kukaan on pienenä kiinnittänyt näihin lyriikoihin mitään huomiota, mutta olisi hauska kuulla mitä 80- ja 90-lukujen vanhemmat ovat olleet sanoituksista mieltä?
Tässä otteita Ruttusen oikosulusta:
Oli vanhoja jo kumpikin Ruttunen ja Ella
Ruttunen oli robotti ja Ella sähköhella
Oli yhdessä pitkän taipaleen eläneet nää kaksi
mutta Ruttunen rupesi miettimään muuttuisiko paremmaksi
jos Ellan vaihtaisi uudempaan hellaan hieman kuumempaan
jossa toisenlaiset nappulat, eikä kuulu kolinat
Yhtenä iltana Ruttunen tapasi mikroaaltouunin
meni oikosulkuun kerralla oli hetki mitä kuumin
paloi Ruttuselta kondensaattori ja vastuksetkin
eikä sähköhella Ellaa muistanut kuin pienen hetken
Niin Ruttunen lähti
oli löytänyt hän uuden
mikroaaltouunin
alle kahdenkymmenenkuuden
joka äkkiä lämmitti kuumaksi
ei pysty moiseen Ella
kyllä mikroaaltouuni on parempi
kuin vanha ruosteinen sähköhella
Tarina päättyy niin, että mikroaaltouuni treffaa tietokoneen ja lähtee tämän matkaan. Ruttunen palaa häntä koipien välissä Ellan luo, Ella antaa hairahtumisen anteeksi ja sen pituinen se.
Nuo sanat ovat aivan käsittämättömät!! Täytyykin alkaa kuuntelemaan, mitä muita opetuksia Röllin lauluihin on kätkettynä.
Minusta tulee isona
Minusta tulee isona -kappale on levytetty vuonna 1979, ja periaatteessa sen pohjimmainen ajatus unelma-ammatista on mainio. Laulussa käsitellään laajasti erilaisia ammatteja ja lopun ajatus ”kaikista tulee isona jotain aivan varmasti” on mukavan kannustava.
Mutta mitä jos kerron, että säkeistöt laulaa vuorotellen tyttö ja poika. Tyttö aloittaa.
Minusta tulee isona hyvä iskelmälaulaja.
Sitten levyjä teen, kunnes naimisiin meen
jonkun juhannuksen aikana.
Minusta tulee isona paras tenniksen pelaaja.
Aina pyttyjä saan, niitä kaappiini paan,
voiton otan joka kerralla.
Minusta tulee isona joku semmonen karjakko,
joka lehmiä lellii ja niityllä kellii
ja tuo kukkia myös maljakkoon.
Minusta tulee isona ihan oikea lentäjä.
Halki ilmojen tien minä ihmiset vien
sinne, minne ne on vietävä.
Minusta tulee isona kiltti sairaanhoitaja.
Minä hoitelen vaan, kaikki terveeks saan,
olen heikommille voimana.
Minusta tulee isona oman kuormurin kuljettaja.
Ajan laastia vaan kuorma kukkurallaan,
kaikki tiet on minun tunnettava.
Minusta tulee isona oikein kuuluisa taiteilija.
Taulut kauniit mä luon, niitä näyttelyyn tuon,
sitten tulee joku ostaja.
Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti.
Että sellaista. Onneksi näistä stereotypioista on (lähes) päästy eroon. Tuo ensimmäisen säkeistön ”kunnes naimisiin meen” on selkäpiitä karmiva.
Suomalaiset lastenlaulut loppukevennys:
Telefooni Afrikassa:
Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää.
Lue myös:
- Aikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännöskappaleita
- Suomalaiset sanonnat: Onko näissä mitään järkeä?
Nyt listataan erilaisia Suomen sääennätyksiä! Tiistai on ollut koko maassa kirpeä pakkaspäivä ja saatiinpa tänään ”parannettua” myös kuluvan talven pakkasennätystä.
Vaikka pakkanen paukkui ja alimmaksi lämpötilaksi mitattiin Itä-Lapissa Savukosken Tulppion havaintoasemalla –39,6 astetta, ja Kittilässäkin –39 asteen raja meni rikki, jäätiin Suomen mittaushistorian kylmimmästä päivästä kuitenkin yli kymmenen celsiusastetta. Palataan siihen kohta.
Tällä listalla esitellyt suomalaiset sääennätykset perustuvat virallisen havaintoasemaverkoston tietoihin. Havaintoasemia ylläpitää Ilmatieteen laitos. Sääennätyksiä on kerätty rekisteriin 1900-luvun alusta saakka, joten siksi puhumme mittaushistoriasta.
Suomen korkein lämpötila: 37,2 astetta
Näin pakkasen paukkuessa on mukava miettiä kesän helteitä, joten aloitamme listan lämpimissä tunnelmissa.
Suomen korkein lämpötila mitattiin Liperissä, Joensuun lentokentällä, 29.7.2010. Hellettä riitti, kun lämpötila nousi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 37,2 asteeseen. Heinäkuun loppu oli ollut tukalan kuuma muutenkin, sillä Lahdessa elohopea oli ennätystä edeltävänä päivänä noussut yli 35 asteeseen.
Suomen lämpöennätys olikin jo tovin odottanut rikkoutumista, sillä aiempi korkein lämpötila oli mitattu Suomen ollessa vielä Venäjän vallan alla. Edellinen ennätys oli 35,9 astetta, joka mitattiin Turussa 9.7.1914.
Lue myös: Miksi kostea kuumuus on niin paljon tukalampaa kuin kuivan ilman helle?
Suomen hellepäivien ennätys: 70 päivää
Jatketaan helteillä. Ja kyseessä hyvin tuore ennätys, sillä vuonna 2024 Suomessa mitattiin hellelukemia 70 päivänä.
Edellinen ennätys oli vuodelta 2022, jolloin hellepäiviä kertyi 65. Suomessa hellepäiväksi lasketaan sellainen päivä, jolloin lämpötila kohoaa jossain päin maata yli 25 asteen.
Poikkeuksellinen vuosi 2024 oli helteiden osalta myös siinä mielessä, että samalla rikkoutui syyskuun hellepäivien ennätys: syyskuussa koettiin seitsemän yli 25 asteen kesäistä hellepäivää.
Lue myös: Hirmuhelteet – 10 historian pahinta lämpöaaltoa
Suomen pakkasennätys: –51,5 astetta
Tammikuun loppu vuonna 1999 oli hyytävän kylmä. Monessa paikassa Pohjois- ja Keski-Lapissa hytistiin 45–50 asteen pakkasessa. Kittilän Pokassa oli mitattu noin 50 pakkasasteen lämpötiloja jo muutamana päivänä, mutta 28.1.1999 elohopea siirtyi ennätyslukemiin: –51,5 celsiusastetta.
Ja kaikkihan eivät tätä purematta nielleet.
Havaintoasemia perustetaan ja lakkautetaan, ja esimerkiksi ennätysasema Kittilän Pokassa ei ole enää käytössä. Mutta tammikuussa 1999 se vielä oli.
Sallassa sijaitseva Naruskan havaintoasema sen sijaan ei ollut tuolloin enää virallisessa käytössä. Siellä oli kuitenkin Oulun yliopiston hallussa oleva mittauspiste, jossa samana ennätyksellisen kylmänä tammikuun lopun yönä mitattiin –54,3 asteen lämpötila.
Sitä ei kuitenkaan voitu hyväksyä viralliseksi mittaukseksi, sillä Naruskan lämpötila mitattiin Oulun yliopiston automaattisella sähköanturilla, kun taas Kittilän Pokan pakkasasteet mitattiin Ilmatieteen laitoksen perinteisellä tallium-elohopeamittarilla.
Säännöt ovat sääntöjä: Ilmatieteen laitos havainnoi säätä Maailman ilmatieteen järjestön asettamien vaatimusten mukaan, minkä vuoksi vain virallisilla sääasemilla tehdyt säähavainnot hyväksytään kansallisiksi ennätyksiksi.
Sallassa mentiin jopa niin pitkälle, että pakkasennätyksen hylkäystä käsiteltiin kunnanvaltuustossa asti. Ilmatieteen laitos pysyi purnauksesta huolimatta kovana: ennätys säilyi Kittilässä.
Mutta vaikka tuo ennätys meni sivu suun, on Sallan Naruskassa nykyään mahdollista kiristää viralliseksi pakkasmestariksi. Tapauksen ja sitä seuranneen porun ansiosta Ilmatieteen laitos perusti Naruskaan jälleen virallisen havaintoaseman.
Lue myös: Top 10 historian pahimmat lumimyrskyt
Suomen suurin lumensyvyys: 190 cm
Suomen suurin lumensyvyys, 190 cm, mitattiin Käsivarren Lapissa Enontekiön Kilpisjärven kylässä 19.4.1997. Enontekiö on tunnettu runsaasta lumipeitteestä, ja pysyvä lumi sataa maahan usein lokakuussa ja sulaa pois vasta pitkällä keväällä. Huomioithan lumensyvyysennätyksen päivämäärän: Se on huhtikuussa!
Varjoisissa ja suojaisissa paikoissa lumi saattaa jäädä maahan kesään saakka, ja järjestetäänhän Kilpisjärvellä perinteikkäät juhannushiihdot. Kesällä 2024 Kilpisjärven vieressä kohoavan Saana-tunturin rinteellä järjestettiin juhannushiihtokisa jo 79. kerran.
Suurin Suomessa mitattu keskituulen nopeus: 33,5 m/s
Suomessa tuulta havainnoidaan, ennustetaan ja siitä varoitetaan perustuen tuulen nopeuden 10 minuutin keskiarvoon. Siksi myös suurin mitattu keskituulen nopeus on 10 minuutin keskiarvo.
Kaikkein koviten Suomen merialueilla on mittaushistorian aikana puhaltanut 1.11.2024, joten kyse on varsin tuoreesta ennätyksestä. Hurja 33,5 m/s mitattiin Rauman Kylmäpihlajan havaintoasemalla.
Jos tuulen 10 minuutin keskinopeus on yli 21 m/s, puhutaan Suomessa myrskystä. Hirmumyrsky on kyseessä, jos tuulen keskinopeus on 33 m/s. Marraskuussa 2024 tehty mittaus oli ensimmäinen kerta, kun Suomen meriasemilla on mitattu 10 minuutin keskituulena hirmumyrskyn lukemia.
Marraskuun alussa riehunut Lyly-myrsky oli voimakas ja jää siis joka tapauksessa historiaan, vaikka tuuli joskus tulevaisuudessa tuivertaisikin vielä kovempaa. Se oli ensimmäinen suomalainen hirmumyrsky.
Lue myös: Suomen historian pahimmat myrskyt
Suurin lämpötilanmuutos vuorokauden aikana: 36,5 astetta
Suomen suurin lämpötilan muutos yhden vuorokauden aikana mitattiin 2.1.1989. Kuusamon Kiutakönkäällä värjöteltiin napakassa –35,3 asteen lämpötilassa, joka kuitenkin muuttui lauhkeaksi 1,2 asteen suojasääksi. Vuorokauden aikana elohopea kohosi siis 36,5 astetta.
Suurimmat lämpötilan muutokset tapahtuvat yleensä talvisin ja nimenomaan niin päin, että sää lauhtuu. Lauhtuminen voi keskitalvella olla nopeaa ja voimakasta, kun leutoa ilmaa virtaa yleensä lännestä tai lounaasta kylmän ilman tilalle. Vaikka pohjoisesta ja idästä voi talvisin kulkeutua meille hyvinkin kylmää ilmaa, tapahtuu kylmeneminen hitaammin kuin lämpeneminen.
Suomen suurin vuorokausisademäärä: 198,4 mm
Suomessa suurin osa vuotuisesta sademäärästä tulee kesäisin. Kesäkuukausien rankat sade- ja ukkoskuurot takaavat sen, että talven sademäärät jäävät jalkoihin.
Suomen vuorokautisen sademäärän ennätys mitattiin Espoon Lahnuksessa 21.7.1944, kun vettä satoi yhden vuorokauden aikana 198,4 mm eli lähes 20 cm.
Koko Etelä-Suomi sai vettä niskaan kuin ämpärillä kaataen ja Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta melko raflaavasti: ”Ainoat mahdolliset kulkuneuvot ovat paljaat sääret”.
Suomen kaikkien aikojen vesisade sai aikaan ukkostulvan, joka aiheutti joitakin vahinkoja, mutta yleisesti sääilmiöön suhtauduttiin melko rauhallisesti. Ajankohdan huomioon ottaen ihmisten mielissä taisi olla jotain paljon suurempaa ja pahempaa kuin vesisade.
Lue myös:
Rakastettu näyttelijä-muusikko Heikki Silvennoinen kuoli 18. joulukuuta. Erityisesti Kummeli-sarjasta tutuksi tullut Silvennoinen oli kuollessaan 70-vuotias.
Vaikka menehtyminen tuli myös Silvennoisen perheelle yllätyksenä, oli mies ollut jo vuosien ajan vakavasti sairas. Häneltä löydettiin vuonna 2020 sydänleikkauksen yhteydessä äärimmäisen harvinainen veritauti, joka vaati säännöllistä dialyysihoitoa ja lääkitystä. Sairaus ei kuitenkaan pysäyttänyt Silvennoista, vaan vielä kuolemaansa edeltäneenä päivänäkin hän oli ollut tv-ohjelman kuvauksissa.
Medioissa on tämän päivän aikana muisteltu Silvennoista ihmisenä sekä käyty läpi hänen upeaa uraansa viihteen eri sektoreilla. Listafriikki kunnioittaa taiteilijaa niin ikään omalla listalla, mutta hieman erilaisesta näkökulmasta.
Tiesitkö, että vaikka Silvennoinen on tietenkin kaikkien suomalaisten tuntema, on hän niittänyt myös kansainvälistä suosiota – hieman yllättävällä tavalla!
Silvennoinen tunnetaan maailmalla Kalervo Jankkona. Kyse on tietenkin Jankon betoni -sketsistä, joka sai Kummelissa ensiesityksensä vuonna 2003!
Kalervo Jankko on betoniyrityksen vatsakas johtaja, joka joutuu kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan asiakkaiden valituksia pieleen menneistä hankkeista. Jankko pysyy tyynenä ja vastailee kimpaantuville asiakkaille lyhyen ytimekkäästi ja tunteetta: ”juu”.
Lopulta asiakas menettää täysin malttinsa ja heittää Kalervon suuntaan ikävän solvauksen ”haista paska”. Kalervo Jankko ei ole moksiskaan, vaan vastaa rauhallisesti, että ”asia kunnossa”. Kun puhelu loppuu, niin Jankko kohdistaa paineen purkauksen toimistonsa esineistöön. Yksinkertaisuudessaan loistavaa!
Ei siis ole ihme, että monet urheilujoukkueet (tai niiden some-vastaavat) ovat ottaneet Jankon betoni -meemin omakseen; nimenomaan silloin, kun kaikki ei mene ihan niin kuin pitäisi.
Kuvaako mikään paremmin turhautumista ja pettymistä kuin tämä legendaarinen pätkä!?
FC Barcelona
🙄 Another 90 minutes on March 13. The goals WILL come!
🔵🔴 #OLBarça #ForçaBarça pic.twitter.com/guzqoPn384— FC Barcelona (@FCBarcelona) February 19, 2019
Helmikuussa 2019 espanjalainen mahtiseura FC Barcelona päätyi 0–0-tasapeliin ranskalaista Lyonia vastaan pelatussa Mestarien liigan neljännesvälierien ensimmäisessä osaottelussa.
FC Barcelonan virallisella Twitter-tilillä (nykyisin X) katseet siirrettiin nopeasti tulevaan toiseen osaotteluun ja vannottiin maalitilin aukeavan. Turhautumista omien suoritukseen ei kuitenkaan peitelty, sillä viesti sai kyytipojakseen Jankon betoni -sketsistä napatun meemin.
Portland Trail Blazers
Dirk ties the game. pic.twitter.com/ps5tx3jVOW
— Portland Trail Blazers (@trailblazers) February 8, 2015
Koripalloliiga NBA:ssa pelaava yhdysvaltalainen Portland Trail Blazers lienee ensimmäinen kansainvälinen urheiluseura, jonka some-tiimi turvautui turhautumisen hetkellä Jankon betoni -sketsiin.
Vastustaja Dallas Mavericksin Dirk Nowitzki oli juuri heittänyt tasoittavan kolmosen sulavasti koriin. Niinpä Trail Blazersin Twitter-tilillä julkaistiin hyvin lyhyt ja ytimekäs viesti: ”Dirk tasoitti pelin”.
Ja viestin saatteeksi pätkä legendaarista suomalaista sketsiviihdettä!
FC Schalke 04
Maaaan! @LeroySane19 erhöht. #MCIS04 3:0 pic.twitter.com/ij2j9r7WEa
— FC Schalke 04 (@s04) March 12, 2019
Maaliskuussa 2019 saksalainen jalkapalloseura Schalke koki kovia Mestarien liigan neljännesvälierien toisessa osaottelussa, kun se otti 7–0 turpiin englantilaiselta Manchester Cityltä.
Ensimmäisessä osaottelussa 3–2-vierasvoiton ottanut Manchester City pommitti 3–0-lukemat kotinurmellaan jo ennen puoliaikaa, ja peli oli sitä myöten selvä.
Tuon kolmannen maalin jälkeen Schalken some-tiimi ei enää osannut kuvata tunteitaan monisanaisesti, vaan turvautui osoittamaan ajatuksensa Kalervo Jankon reaktion kautta.
RB Leipzig
Football, why do we love you so? (90′)#UCL #RBLBJK 1-2 pic.twitter.com/YziQ6caBNA
— RB Leipzig English (@RBLeipzig_EN) December 6, 2017
Saksalaiset jalkapalloseurat ovat selvästi ottaneet Jankon betonin omakseen, ja joulukuussa 2017 oli Bundesliigassa pelaavan RB Leipzigin vuoro. Leipzigin some-porukka purki meemin kautta tuntojaan joukkueen pudottua Mestarien liigan jatkopeleistä.
Kun Silvennoista haastateltiin Leipzigin julkaisun tiimoilta, kertoi hän olevansa kovin tietoinen pätkän maineesta. Lähinnä siksi, että joka kerta häneltä oli uuden julkaisun jälkeen pyydetty kommenttia meemin kansainvälisestä menestyksestä.
Eikä Jankon betoni -sketsin turhautuminen ole osuva ainoastaan urheilun maailmassa. Näin Heikki Silvennoinen avasi meemin leviämistä vuonna 2017:
”Tämä taitaa olla jo kolmas kerta, kun joku urheiluseura käyttää sitä. Pätkällä oli Amerikassa kymmeniä miljoonia katsojia tai jakoja, kun sitä käytettiin kuvaamaan yliopiston tentissä epäonnistumista.”
Borussia Mönchengladbach
And we’re off! And we’re behind! 😑 #BMGWOB 0-1 pic.twitter.com/lVNRbk7jRh
— Gladbach (@borussia_en) December 20, 2016
Peli alkaa ja ennen kuin some-tiimi on ehtinyt asettua älylaitteidensa ääreen, niin vastustaja on tehnyt ensimmäisen maalin. Näin kävi saksalaiselle Borussia Mönchengladbachille joulukuussa 2016 pelatussa kotiottelussa Wolfsburgia vastaan. Jo kolmannella peliminuutilla vieraat siirtyivät 1–0-johtoon.
Mikä avuksi? Kalervo Jankko näyttää, kuinka pettymys käsitellään! Borussia Mönchengladbach hävisi ottelun lopulta 1–2, joten saksalaisseuran kannattajat saivat ammentaa voimaa Kalervon fiiliksistä koko pelin ajan.
Ja loppuun Jankon betonia pitkänä pätkänä
Ja mitä mieltä Heikki Silvennoinen sitten itse oli tästä yllättävästä kansainvälisestä kuuluisuudestaan ja Jankon betoni -sketsin nousemisesta hittimeemiksi? Näin hän kommentoi Helsingin Sanomille vuonna 2017:
”Onhan se riemastuttavaa, että sketsiä käytetään. Pääasia, että ihmiset nauravat.”
Siinä hän todellakin onnistui. Heikki Silvennoinen sai kaiken kansan nauramaan.
*
🤔 Kerro meille, mikä on sinun mielestäsi Kummelin paras sketsi? Mistä sinä muistat Heikki Silvennoisen parhaiten? Oliko hänen musiikkinsa kenties lähellä sydäntäsi? Kirjoittajan sydän sykkii nyt ja aina Kummeli Kultakuumeelle! ⬇️⬇️
Jos haluat tyhjentävän vastauksen siihen, miksi Suomen nimi on Suomi ja Finland, tulet pettymään. Teorioita on kyllä mitä mielenkiintoisempia, joten saat valita kymmenestä vaihtoehdosta mieluisimman.
Osa käy enemmän järkeen, mutta mistäs sitä tietää, vaikka se kaikkein oudoin teoria olisi lopulta oikea. Osa teorioista lähtee kyllä aika kovasti laukalle ja ovat lähinnä huvittavia.
Tässä kohtaa on tärkeää mainita, että sekä Suomi että Finland nimillä kutsuttiin alunperin pelkästään Varsinais-Suomea, josta nimitys levisi myöhemmin kattamaan laajemman alueen, jolla puhuttiin samanlaista kieltä. Se tulee listassa monessa kohtaa esille, mutta on hyvä pitää mielessä hämmennyksen välttämiseksi.
Kun olet lukenut nämä Listafriikin 10 teoriaa Finland ja Suomen nimien alkuperästä, kerro ihmeessä meille ja muille, mikä sinun veikkauksesi on! Väärin et voi vastata, koska kellään ei ole oikeaa tietoa.
Suomi, saame ja häme ovat peräisin samasta lainasanasta
Otin listan ensimmäiseksi kohdaksi kaikkein tuoreimman ja hyväksytyimmän teorian Suomen nimelle. Toki samaan hengenvetoon sanottakoon, että osa asiantuntijoista pitää tätä alkuperää liian monen sattuman summana ja siten epätodennäköisenä.
Melko varmaksi (tai niin varmaa kuin tällaiset asiat voivat olla) tiedetään, että häme ja saame ovat peräisin kantabaltinkielisestä žeme-sanasta, joka tarkoittaa alavaa maata. Myös vanha slaavilainen sana zemla tarkoittaa maata. Suomi on sanana hyvin samantyyppinen kuin häme ja saame, joten olisi luonnollista, että niillä on samat juuret.
Ongelma on kuitenkin se, että Suomi maantieteellisenä alueena ja kansana oli aikoinaan täysin eri asia kuin hämäläiset tai saamelaiset. Se tarkoittaa sitä, että žeme olisi täytynyt lainautua kahteen kertaan samaan kieleen, mikä on tutkijoiden mukaan lähes ennenkuulumatonta.
Mielenkiintoista on myös se, että Suomen nimi on liettuaksi Suomija ja latviaksi Somija, jotka siis eroavat täysin niiden sukulaiskielten Finlandia muistuttavasta sanasta.
Lainattu venäjän kielestä
Toinen lainasanaan perustuva Suomen nimi -teoria tulee Venäjältä. Vanhoissa venäläisissä kartoissa Lounais-Suomen alueen nimi on ollut Сумь (Sum). Näyttää ja kuulostaa kovasti samalta kuin Suomi!?
Muinaisten balttilaisten heimojen asutusta 900-luvulla kuvatessa, asui Suomen alueella saamelaisia, hämäläisiä (Емь) ja karjalaisia kansoja. Vasta tuhat vuotta myöhemmin nuo erilliset heimot ovat muodostaneet yhtenäisen kansan ja alueen.
Ennen kuin ruotsalaisten käyttämä Finland-nimi levisi itänaapuriimme, ei maamme kansoille ollut venäjän kielessä yhtä yhtenäistä sanaa. Suomi oli vielä 1700-luvullakin heidän kartoissaan ja ajatuksissaan vain pieni alue muiden joukossa.
Suomi tarkoittaa ihmistä
Toisen selityksen mukaan Suomi olisi alkuaan ihmistä merkitsevä muinaisindoeurooppalainen lainasana. (Tähän valtavaan kieliryhmään kuuluvat muun muassa romaaniset, germaaniset ja slaavilaiset kielet).
Monessa jo hävinneessä kielessä miestä ja ihmistä tarkoittava sana on ollut esimerkiksi guma tai gomo, joka on sitten varhaiskantasuomeen lainattu muodossa ćoma. Myöhemmin se on muokkaantunut sanaksi *sōmi ja lopulta meidän nykyään käyttämään sanaan Suomi.
Tämän teorian mukaan Suomi olisi sanana sukua muun muassa nykyisille liettuan žmuõ ja latinan homo sanoille. Kautta historian tunnetaan paljon kansoja, jotka ovat alkaneet nimittää itseään muista kielistä lainaamillaan miestä ja ihmistä tarkoittavilla sanoilla.
Sitten siirrytään hetkeksi tarkastelemaan Finland-sanaa! Jäljellä ovat vielä hauskimmat teoriat Suomi nimen takana.
Maailman laidalla
Fin on latinaksi loppu. Loppu siinä mielessä kuin se tarkoittaa reunaa tai rajaa. Englannissa on useita sanoja, joiden alkuperä on latinan fin-sanassa: final, viimeinen; finish, lopettaa; definition, määritelmä; infinite, ääretön.
Olemmeko siis lopun maa? Tavallaan kyllä.
Katolisen kirkon kartografit eli kartanpiirtäjät olivat 700-luvulla saaneet tehtäväkseen piirtää Pohjois-Euroopan rajoja. He seilasivat Itämeren aalloilla piirtäen alueiden ääriviivoja ja nimesivät silloin Ruotsin valtakunnan itäisimmän osan, nykyisen Varsinais-Suomen, fin landiksi eli maan lopuksi.
Kyseessä ei missään nimessä ollut maa tai valtio, kuten me sen nyt ajattelemme, vaan sillä tarkoitettiin kirjaimellisesti maailman laitaa. Ehkä he ajattelivat siellä olevan pannukakun reunan?
Kun Vatikaani alkoi agressiivisesti markkinoida katolista kirkkoa Ruotsin alueelle (kitkeäkseen pakanallisuutta ja ehtiäkseen paikalle ennen idän ortodokseja), tarttui fin land paikallisille pysyvään käyttöön. Sillä kuitenkin viitattiin vain läntiseen ja hyvin pieneen osaan nykyistä Suomea.
Muut kansat: hämäläiset, saamelaiset, inkeriläiset ja karjalaiset olivat tuolloin aivan erillään ”suomalaisista”.
Lue myös: Maapallo ei ole pyöreä – 10 uskomatonta väitettä Litteän Maan yhdistykseltä
Muinaisnorja ja viikingit
Finland-nimen alkuperän on arvuuteltu tulleen myös naapurimaista. Viikinkienkin käyttämässä muinaisnorjan kielessä on sana finnr, löytää, josta arvellaan riistaa etsivien ja metsästävien itäisen alueen asukkien saaneen nimensä. Toisaalta ensimmäisen vuosituhannen lopulla kaikki ihmiset viljelivät maata, metsästivät ja keräilivät ravintoa. Finnr on voinut tarkoittaa kaikkia Pohjois-Euroopassa eläneitä kansoja.
Vanhoista riimukivistä on myös löydetty viitteitä Finlandiin. Eräässä 1600-luvulla Ruotsin itärannikolta löydetyssä riimukivessä oli kirjoitettuna: ”biarn huk * ikulfriþ : raistu : stain : aftʀ : utrik : sun : sain * han * uaʀ : tribin : o * fin*lonti” , joka voidaan vapaasti kääntää: Bjǫrn ja Ígulfríðr pystyttivät tämän kiven poikansa Ótryggrin muistoksi. Hän kuoli Finlandissa.
Suomalaiset kansana oli kyllä tunnettu jo paljon ennemmin, mutta tuota kiveä pidetään yhtenä ensimmäisenä kirjallisena Finland-alueen mainintana; se on peräisin 1000-luvulta.
Toisaalta, kiveen hakatut fin ja lonti sanat oli kirjoitettu erikseen, joten Finlandin lisäksi niillä on voitu tarkoittaa ”vaeltajien maata”, ”metsästäjien maata”, ”soiden maata” eli periaatteessa mitä tahansa maata.
Lue myös: 10 kiehtovaa faktaa viikinkien elämästä ja kulttuurista
Ajanlaskun alussa oli Fennit ja Phinnoit
Suomalaiset tunnettiin jo ajanlaskumme alussa antiikin Roomassa. Ensimmäinen meihin viittaava maininta on vuodelta 98 roomalaisen tutkimusmatkailija Cornelius Tacituksen Germania-teoksessa, jossa esitellään Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolella eläviä heimoja.
Hän kuvailee teoksessaan lyhyesti ”jossain Balttian koillisosissa” asuvaa Fenni-kansaa. Fennit olivat Tacituksen mukaan villejä, luonnossa asuvia metsästäjiä, jotka elivät sanoinkuvaamattomassa kurjuudessa ja köyhyydessä. Ihmisillä ei ollut kunnollisia majapaikkoja, hevosia tai aseita, mutta he olivat Tacituksen mukaan äärimmäisen tyytyväisiä vaatimattomaan elämäänsä eivätkä pelänneet tulevaa. Se hämmästytti monia maita kiertänyttä historioitsijaa.
Jep, Tacitus oli selvästi tutustunut suomalaisiin!
Vuosikymmeniä myöhemmin kreikkalais-roomalainen maantieteilijä Ptolemy teki karttakirjan, joka vuonna 150 mainitsee kansan nimeltä Phinnoi. Heitä asui Euroopassa nykyisen Puolan ja Liettuan alueella, mutta myös pohjoisemmilla alueilla. Skandinaviassa eleli myös Phinnoi-heimo, joka asutti pientä, saareksi kuviteltua, maa-aluetta.
Palataan sitten takaisin Suomen nimi -teorioihin.
Suomaalaiset
Suomea voisi tuhansin järvien maan lisäksi kutsua tuhansien soiden maaksi. Voisiko siinä olla ratkaisu nimiongelmaan?
Ihmiset ovat kaskenneet happamista suotyypeistä eroavia lettoja ja perustaneet asutuksia näiden maanviljelyyn hyvin soveltuvien, ravinteikkaitten alueiden läheisyyteen. He asuivat siis soisella maaperällä, suomaalla.
Tätä alkuperää tukee meidän kansamme nimi; miksi olemme suomalaisia emmekä suomilaisia. Se selittyisi sillä, että alunperin olemme olleet suomaalaisia, joka on ajan mittaan lyhentynyt yhdellä kirjaimella. Jostain syystä alueen nimeksi oli kuitenkin tullut Suomi.
Tässä teoriassa saadaan luotua monien kaipailema yhteys Suomen ja Finlandin välille.
Englanninkielinen sana fen tarkoittaa suomeksi suota, ja vielä tarkemmin ottaen lettoa. Muissakin germaanisissa kielissä tuota suotyyppiä kutsuttiin samantapaisella sanalla. Nykyisen Lounais-Suomen alueella kauppaa käyneet ulkomaalaiset alkoivat kutsua soista maa-aluetta Fen/Finlandiksi.
Tässä teoriassa osuu kaikki kohdalleen.
Paitsi se, että Suomi-nimitys levisi verrattain myöhään soisimpiin osiin maatamme. Miksi länsirannikon saaristoisella alueella elävät ihmiset olisivat kuvailleet itseään soilla asuviksi suomaalaisiksi?
Myöskään kielitieteitä tutkivat etymologit eivät pidä suomaa/fenland -teoriaa uskottavana.
Kalannahkavaatteet?
Germaanisissa kielissä (esim. saksa ja englanti) fin tarkoittaa evää. Ruotsin itäistä aluetta piirtäneet kartoittajat luonnostelivat Lounais-Suomen rannikon evän muotoiseksi, koska siltä se näytti mereltä päin. Siitä tuli nimitys ”evämaa”, Finland.
Harvassa syntytarinassa on selitys sekä Suomen että Finlandin alkuperälle, mutta kalateoria raksittaa kummankin kohdan.
Rannikolla asuville kansoille kalastus oli tärkein tapa hankkia ravintoa. Suomen nimi on tämän teorian mukaan johdettu sanasta suomu. Kalansuomut voivat viitata pakanauskontojen totemismiin, jossa ihmisillä on yliluonnollinen yhteys johonkin eläimeen; tässä tapauksessa kalaan. Se selittäisi, miksi muinaissuomea puhuva kansa olisi alkanut viitata itseensä kaloihin liittyvällä sanalla.
On myös epäilty, että suomu-johdannainen olisi perua alueen ihmisten käyttämistä, kalannahkaisista vaatteista. Onko jo vähän kaukaa haettua?
Maa, joka on meille suotu
Suomen nimen on erään oletuksen mukaan ajateltu tulleen verbistä suoda. Sillä on tarkoitettu sitä, että upea maa on sen asukkaille suotu. Ylistyksessä on menty jopa niin pitkälle, että on Suomen on sanottu olevan ”Jumalan suoma” maa ja siitä nimitys olisi peräisin.
Tätä teoriaa tukisi se, että suoda-verbistä on johdettu erisnimi Suoma, joka sata vuotta sitten oli hyvinkin yleinen naisen nimi. Siitä saadaan pienesti muokkaamalla myös etu- ja sukunimenä käytetty Suomi. Nimi Suomi on muuten 1900-luvun alusta alkaen rekisteröity alle sadalle miehelle ja naiselle.
Suoda-verbi on saanut kannatusta Suomen alkuperänä myös sen takia, että maassa asuneita ihmisiä on pidetty erityisen hyvänsuopina.
Tämä näkemys on vähän ristiriidassa listan viimeisen kohdan kanssa.
Riidanhaastajat
Nimi Suomi on peräisin suomia-verbistä. Se voi tarkoittaa arvostelua tai moittimista, kun joku on käyttäytynyt huonosti eikä ole uskonut kieltoja ja käskyjä.
Suomia-sana tarkoittaa myös konkreettisempaa lähestymistapaa: pieksämistä, hakkaamista ja selkään antamista. Sen on arveltu olleen maamme nimen lähtökohtana, koska suomalaiset ovat olleet tunnetusti kovia tappelemaan.
Onko tämä kaikkein järkeenkäyvin vai hulluin teoria? Itse en voi uskoa, että tällaista on ihan kirkkain silmin esitetty.
Sanomattakin lienee selvää, että Suomen ja Finlandin alkuperistä ei ole päästy tutkijoiden keskuudessa yhteisymmärrykseen.
On kuitenkin yksi asia, josta ollaan samaa mieltä: Finland on aina viitannut maantieteelliseen alueeseen ja on muualla asuvien ihmisten antama nimi. Suomi taas on kansan itse itselleen antama nimi, joka perustuu yhteiseen kieleen ja heimoon.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Miksi Venäjä hyväksyi Suomelle oman rahan? Näin Suomen valuutaksi tuli aikoinaan markka
Miten Suomi sai aikoinaan oman valuutan ja miksi rahayksikön nimeksi tuli markka? Tänään Listafriikki selvittää vastauksia näihin kysymyksiin.
Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että Suomen valuutasta tuli markka ja oikeastaan vielä ihmeellisempää on se, että Venäjä hyväksyi Suomen suuriruhtinaskunnalle oman rahayksikön. Suomessa oli nimittäin oma valuutta vuosikymmeniä ennen itsenäistymistä.
Olisi mukava kuulla, minkälaisia markkoja Listafriikin lukijat ovat käyttäneet? Itse 1980-luvulla syntyneenä muistan maksaneeni kaksilla erilaisilla markoilla ja penneillä – epäilisin, että tilanne on sama monella teistäkin. Nyt toki on jo vaikea kuvitella käyttävänsä muuta kuin euroa, sillä sen kanssa on asioitu koko aikuisikä.
Tekeekö joku muuten vielä laskutoimituksia päässään ja kertoo kaikki hinnat kuudella? Ja siis kysyn ihan tosissaan ja mielenkiinnosta. Kerro kommenttikentässä artikkelin alapuolella!
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi Suomen valuutaksi tuli markka?
Nyt ollaan jo reilut kaksi vuosikymmentä eletty euro-aikaa, mutta mennään tämän kysymyksen myötä hetkeksi sitä edeltäneeseen aikaan eli Suomen markkaan.
Suomessa ruvettiin käyttämään valuuttana markkaa paljon ennen kuin maastamme tuli itsenäinen. Historian saatossa Suomessa on käytetty useita erilaisia valuuttoja turkiksista roomalaisiin kuparirahoihin ja Ruotsi-Suomen aikaisiin hopearahoihin: äyreihin, markkoihin ja taalereihin. Markka taas on vanha jalometallien, kuten kullan ja hopean, painomitta, mistä se aikoinaan kätevästi omaksuttiin monen Euroopan valtakunnan rahayksiköksi.
Kun Suomi oli 1700-luvulla Ruotsin ja Venäjän kiistakapula, kiersi ja kelpasi meidän mailla molempien valtakuntien rahat. Mutta kun Suomesta tuli vuonna 1809 osa Venäjää, julistettiin rupla samalla kertaa viralliseksi valuutaksi.
Suomen suuriruhtinaskunnassa, 1800-luvun puolessa välissä, senaatin valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Fabian Langenskiöld pommitti Pietaria ahkerasti kirjeillä, vaikka Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo aiemminkin. Langenskiöld sai juurrutettua venäläisten valtaapitävien päähän, että Suomi on liian pieni kansakunta käyttämään mahtavaa ruplaa.
Uudistusta perusteltiin myös sillä, että Suomi tarvitsee ulkomaisia lainoja rakentaakseen rautateitä ja kehittääkseen maanviljelyä. Lainat saatiin hopeavaluutoissa, joten Suomenkin olisi päästävä hopeakantaan. Vaikka ruplakin oli periaatteessa hopeavaluutta, oli setelien vaihdettavuus hopeaan jouduttu 1850-luvulla käydyn Krimin sodan vuoksi lopettamaan. Siksi setelien arvo oli heikentynyt ja hopeakolikot olivat käytännössä hävinneet kierrosta.
Vuosien vääntämisen jälkeen Suomi sai vuonna 1860 keisari Aleksanteri II:lta luvan alkaa käyttää omaa valuuttaa, markkaa, jonka arvo oli neljäsosa ruplasta. Rahauudistuksen vei lopulta finaaliin J. V. Snellman suomenmielisine kumppaneineen. Tietenkään mikään uudistus ei käy yhdessä yössä, joten valuutan irrottaminen ruplasta, kolikkojen lyöminen ja rahan sitominen hopeakantaan otti oman aikansa. Vuonna 1865 markasta tuli täysin itsenäinen valuutta eikä venäläinen seteliraha enää kelvannut laillisena maksuvälineenä. Hopearuplat kuitenkin säilyivät markan rinnalla käytössä; hopearupla oli neljän markan arvoinen.
Missään muualla markka ei ollut tuolloin virallinen valuutta, sillä Saksassakin markka otettiin nimenä käyttöön vuosikymmen myöhemmin. Kuten jo edellä mainittiin, oli markka kuitenkin aiemmin ollut käytössä, ja se oli esimerkiksi Ruotsi-Suomen rahayksikkö vuoteen 1776 saakka.
Nimen keksiminen Suomen omalle valuutalle ei ollut mikään läpihuutojuttu ja ehdolla oli monia hyviä ja vähän vähemmän hyviä vaihtoehtoja. Miltä kuulostaisi, jos olisimme makselleet saikoilla, muruilla, heljoilla, suomoilla, oravilla, valioilla tai vaikkapa kauneilla? Aiheesta käytiin sanomalehdissä kiivasta keskustelua. Kansalliseepos Kalevalan koonnut Elias Lönnrot liputti lämpimästi vanhastaan tutun markan puolesta, joka sitten lopulta veikin voiton.
Vaikka rahauudistus oli pitkälti suomenmielisten eli fennomaanien ajama, ei oman rahayksikön käyttöönotto ollut niinkään väline taloudelliseen eristäytymiseen Venäjästä, vaan paremminkin integraatio lähimpiin kauppakumppaneihin, joiden valuutat olivat hopeakannassa. Uudistuksen tavoitteena oli vakauttaa Suomen rahan arvo suhteessa kauppakumppaneiden, tärkeimpänä muiden Pohjoismaiden ja Saksan, hopeavaluuttoihin.
Vuonna 1878 Suomen ja Venäjän valuutat erkanivat toisistaan lopullisesti ja hopearuplien käyttö laillisena maksuvälineenä päättyi, sillä markka sidottiin kultakantaan. Hopean hinta oli kääntynyt laskuun, joten valtio toisensa jälkeen siirtyi kultakantaan. Tuolloin Suomen markka oli samanarvoinen monen muun Euroopan valuutan, esimerkiksi Saksan markan ja Ranskan frangin kanssa.
Tällainen oli Suomen markan alkutaival!
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, ikävöitkö markkaa vai peukutatko euroa.
Lue myös:
#vainsuomijutut
”Kyllä ennuste pitää aina paikkansa, mutta ilimat saattaa reistaalla” – 9 legendaarista suomalaista sääprofeettaa
Varsinkin pitkän ajan sääennusteen tekeminen on hankalaa; on niin paljon muuttuvia osia. Listafriikki esittelee nyt suomalaiset sääprofeetat, joiden erityisosaamisena on nimenomaan tulevien kuukausien tai koko vuoden sään ennustaminen.
Ennustukset voivat perustua pitkäaikaiseen ympäristön ja sääilmiöiden havainnointiin tai sitten johonkin yksittäiseen asiaan.
Kun sääprofeettojen ennustuksia lukee menneiltä vuosilta, ei voi olla pistämättä merkille toistuvaa kaavaa: juhannuksena on viileää, heinäkuussa hellettä ja sadetta, talvi tulee myöhään, valkoinen joulu on siinä ja tässä, tammi-helmikuussa tulee lunta ja on kirpeitä pakkaspäiviä. Tekisi mieli sanoa, että sitäpä se Suomen ilmasto taitaa olla. Mutta osuvat sääprofeetat joskus hyvinkin tarkkaan laadituissa ennustuksissa oikeaan.
Moni sääprofeetta on sitä mieltä, että ennustaminen käy ilmastonmuutoksen myötä vuosi vuodelta hankalammaksi, koska luonto ei enää noudata samoja kaavoja kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Se pitää varmasti täysin paikkansa.
Tässä siis suomalaiset sääprofeetat ja heidän erikoiset metodinsa. Listalle valikoituvat ne henkilöt, jotka ovat edes hieman paljastaneet käyttämiään metodeja.
Sammakkoprofessori Taisto Heikkinen
Aloitetaan lista siitä Suomen kuuluisimmasta sääprofeetasta. Legendaarinen sammakkoprofessori Taisto Heikkinen nousi koko kansan tietoisuuteen tehdessään lokakuussa 1995 ensiesiintymisensä yhtä legendaarisessa Karpolla on asiaa -ohjelmassa. Seuraavan kesän ennustus osui nappiin ja Heikkisestä tuli maankuulu.
Vuonna 2011 menehtynyt hyrynsalmelainen Heikkinen ehti julkaista metodeistaan myös Sammakkoprofessorin sääopit -kirjan, jossa hän selvitti mitä kaikkea sammakosta voi nähdä. Heikkisen mukaan tuttua sammakkoa voi oppia lukemaan ja sen olemuksesta näkee, mitä mieltä se on tulevista säistä. Erityishuomiota kannattaa kiinnittää jalkoihin. Eikä Heikkinen tosiaankaan käynyt naaraamassa mitä tahansa sammakoita ojan reunalta, vaan hänen ensimmäinen apulaisensa toimi ennustustehtävissä 12 vuoden ajan.
”Poutaa ennustaessaan se on selvästi virkeämpi kuin sateen ja muutenkin huonon sään edellä. Jos se asettuu peräti liikkumattomaksi, on luvassa hyvinkin römppäkeliä.”, kertoi Heikkinen aikoinaan.
Sammakko ei kuitenkaan ollut ainoa Heikkisen työväline, sillä kaikennäköiset luonnonilmiöt nivoutuivat hänen mukaansa yhteen ja kunhan noita vain osasi seurata, ei sään ennustaminen niin hankalaa ollutkaan. Lehmät jos ulostivat oikein lantaa lennättäen, oli kolmen päivän päästä tiedossa tuisku.
Hevosen haukottelu pakkassäällä taas tiesi sitä, että sää oli muutaman päivän kuluttua lauhtumassa. Maaliskuuta Heikkinen kutsui merkkimaaliskuuksi, sillä se on tärkein ajankohta kesäsään ennustamisessa. Jos maaliskuun merkit jätti huomioimatta, oli kesän sateiden ja lämpötilojen ennustaminen silkkaa arvailua.
Toisin kuin monet muut sääprofeetat, ei Heikkinen ollut ennustustensa suhteen vaatimaton. Itseluottamusta puhkuen hän kertoi, että asiantuntijat Helsingin päässä jäisivät työttömiksi, jos hän marssisi sammakkonsa kanssa sinne töihin. ”Sammakko ei valehtele”, ilmoitti Heikkinen eräässä Hannu Karpon haastattelussa. Voit katsoa sen tämän linkin kautta.
Ahti Lindberg
Huhtikuussa 2019 Pirkanmaalla sijaitsevasta Kyrösjärvestä nostettiin aamuvarhaisella ahven, joka pääsi samana päivänä paraatipaikalle Kyröskosken torille.
Siellä hämeenkyröläinen Ahti Lindberg esitteli vanhan kansan käytössä ollutta sään ennustusmenetelmää, jossa tutkitaan tainnutetun ahvenen selkäevää. Evä ei kuitenkaan kerro kaikkea tulevan kesän säästä, sillä tuuliolosuhteita tai lämpötilaa siitä ei voi nähdä. Mutta sateen ennustamiseen ahvenen selkäevä on ilmeisesti mitä mainioin väline.
Jokainen piikin väli vastaa yhtä kesäviikkoa ja jos sen kohdalla on verisuoni, on se merkki sateisesta säästä. Lindberg ennusti, että kesästä 2019 tulisi melko kuiva muutamalla kesäkuuhun ja elokuuhun ajoittuvalla sadejaksolla.
Kovin luottavainen ei Lindberg oman ennustuksensa suhteen ollut, mutta lupasi ottaa kunnian, jos se osuisi kohdalleen. Jos ennustus taas menisi penkin alle, osoittaisi syyttävä sormi ahveneen.
Kuinka ollakaan, heinäkuu 2019 oli Etelä-Suomea lukuun ottamatta hyvin kuiva, paikoin jopa mittaushistorian vähäsateisin.
Ari Junttila
Hyrynsalmella asusteleva porotilallinen Ari Junttila pitää omaa ennustusmenetelmäänsä täysin luotettavana. Ja mikäs meidän on sitä epäillessä, sillä poroprofeetaksi tituleeratulla Junttilalla on kymmenien vuosien kokemus.
Hän perustaa ennustuksensa poron lapaluuhun. Tulevat säät Junttila lukee kuutamoyönä lapaluun pintaväreilystä.
Kovin paljon Junttilan ennustuksista ei netistä löytynyt, joskin vuonna 2009 Junttila lupaili lomalaisille auringonpaistetta ja lämpöä heinäkuulle, mutta kesäkuun hän kertoi juhannusta lukuun ottamatta näyttävän kolealta. Elokuusta oli tulossa vaihteleva: alkukuusta lämmintä, sitten parin viikon mittainen sadekausi ja loppukuusta hellettä. Marjastajille poron lapaluu väreili hyviä uutisia.
Tuolla kertaa luotettavaksi vannottu menetelmä osui niin metsään kuin olla ja voi.
Yrjö Nieminen
Usean vuosikymmenen ajan ulos luontoon katselleen kauhajokisen Yrjö Niemisen ennustukset perustuvat sekä muurahaisiin että pilvien liikkeisiin ja sumuihin.
Jo 60 vuoden ajan sääpäiväkirjaa pitänyt Nieminen on todennut lämpimän ja aurinkoisen alkukesän olevan merkki sateisesta ja koleasta loppukesästä. Samoista muistiinpanoistaan entinen maanviljelijä Nieminen on havainnut, että neljää huonoa viljelysvuotta seuraa aina noin seitsemän hyvää vuotta. Huippusatoa hän ennustaa kesälle 2024.
”Itsenäisyyspäivänä katselin taivaalle ja näin kuusi pilveä ylöksyttäin. Ne olivat tulipunaisia ja mustareunaisia. Siitä päättelin, että kuuden kuukauden päästä alkaa kesä, joka kestää kaksi viikkoa. No kyllä meni vähän ylikin.”, kertoi Nieminen Iltasanomien haastattelussa vuoden 2018 helteisenä toukokuuna. Tuolloin hän oli onnistunut ennustamaan kevään ja alkukesän sään täysin oikein.
Nieminen ei ole arkaillut esitellä menetelmiään. Kaikkein tarkin ennustus tulee keväällä, kun muurahaispesän ympärillä on lunta ja muurahaiset ottavat läjässä aurinkoa. Siinä kohtaa Nieminen tökkää pesään kepin ja tarkkailee muurahaisten toimintaa: Jos ne nousevat kepin nokkaan saakka, on luvassa sateinen kesä. Jos ne taas pyörtävät vähän matkaa noustuaan takaisin, on tiedossa poutaa ja lämpöä.
Myös muurahaiskeko itsessään kertoo paljon tulevan kesän säästä. Niemisen mukaan muurahaiset rakentavat tiiviin keon pienistä neulasista, jos kesästä on tulossa kolea. Pesä voi kertoa myös talvesta: keon päälle vedetyt pidemmät oksat ovat merkki siitä, että tiedossa on paksu lumipeite.
Jos pilvet tai muurahaiset eivät anna varmuutta ennustukseen, vilkaisee Nieminen kärpäsen takapuolta: jos peräpää on pullea, tulee hyvä vuosi.
Pentti Heinonen
Nyt jo edesmennyt vilppulalainen Pentti Heinonen erosi monista muista sääprofeetoista sillä, että hän ei kirjanut havaintojaan tai sääilmiöitä vuosien varrelta ylös. Hän luotti muistiinsa; kaikki tiedot löytyivät sieltä. Heinonen oli myös vahvasti sitä mieltä, että ennustamista ei voi oppia, vaan se on syntymässä saatu lahja. Ja Heinosen lahja oli lintujen kuuleminen.
Tämä sääprofeetta sai tietonsa siis ohilentäviltä linnuilta; erityisesti varikset ja harakat kertoivat hänelle tulevasta. Lisäksi Heinonen seuraili järven vaiheita ja taivaankappaleiden liikkeitä. ”Kuu ei vaikuta minuun samalla tavalla kuin moniin muihin, mutta kyllä siitä on apua ennustamisessa.”, kertoi Heinonen Satakunnan Kansan haastattelussa vuonna 2016.
Kansansääennustuksen SM-kilpailuissa Heinonen vei voiton vuonna 2010, tehtyään ennustajan hommia siinäkin vaiheessa jo yli 40 vuotta. Hänen ennustuksensa olivat hyvin paikallisia – lähinnä kotiseudun eli Pirkanmaan alueen kattavia. Ennustaminen ei silti ole helppoa ja Heinonen oli yksi niistä, joiden mukaan ennusteiden laatiminen nopeasti vaihtelevien säätilojen vuoksi on viime vuosina vaikeutunut. Linnut eivät sentään ole vielä kadonneet.
Tauno Junttila
Siikajoen sääprofeettana tunnetuksi tullut, nyt jo edesmennyt Tauno Junttila suuntasi ennustuksissaan katseen taivaalle. Varsinkin talvipäivänseisaukseen liittyvät ”pesäpäivät” olivat merkittäviä tulevan kesän sääilmiöitä povatessa. Junttilan mukaan aurinko menee vuoden lyhimpänä päivänä kolmeksi vuorokaudeksi pesäänsä, ja jos se ei sieltä yhtenäkään päivänä näyttäydy, on tuleva kesä sateinen. Mutta vähäisetkin auringon säteet tietävät poutaa ja lämpöä. Ensimmäisen pesäpäivän sää vastasi Junttilan mukaan kesäkuuta, toinen heinäkuuta ja kolmas elokuuta.
Auringon lisäksi Junttila perusti ennustuksensa kuun syntymiseen, joka miehen omien sanojen mukaan oli tärkein osa ennustusta. Myös kalenteri oli hänelle korvaamaton apuväline: ”Katson almanakkaa aina puoli vuotta taaksepäin vastaavaan kuukauteen, koska minulla vuosi alkaa heinäkuussa”, kertoi Junttila Kalevan haastattelussa.
Kansansääennustuksen SM-kilpailuissa aikoinaan mestaruudenkin ottanut Junttila päätyi sääprofeetaksi vähän vahingossa. Ura lähti liikenteeseen vuonna 1996, vaikka hänellä ei sään ennustamiseen koskaan ollut ollut mielenkiintoa. Työporukalle hän oli ennustellut, usein huonolla menestyksellä.
”Ei siinä oikeastaan mikään kiinnosta, vaan menin ommaa tyhmyyttäni sanomaan aikoinaan, että huomenna sattaa ja ei satanu. Ja taas päinvastoin.”, kertoi Junttila Ylelle vuonna 2011.
Kerttu Hirvonen
Kuhmolainen Kerttu Hirvonen on aiemmin ennustanut säätä lammaslaumansa liikkeistä, mutta on sittemmin miehensä Hannu Hirvosen kanssa luopunut kotieläimistä. Sään ennustaminen ei kuitenkaan ole jäänyt ja nykyään nainen seurailee useita eri merkkejä pitkin vuotta. Erittäin merkittävänä jaksona Hirvonen pitää vajaan parin viikon mittaista niin sanottua jakoaikaa kekrin päätymisen ja 10. marraskuuta vietettävän Martin päivän välillä.
Lammaslehtoriksi kutsuttu Hirvonen arkailee kuitenkin ukkosten ennustamista, vaikka merkit niin näyttäisivätkin. Ihmiset ovat alkaneet syyttää häntä pahojen ilmojen manaamisesta, sillä niin usein hän on ennustanut oikein tulevia rajuilmoja.
Kun Kerttu Hirvonen ja muutama muu sääprofeetta kertoivat vuonna 2009 ennustuksiaan Kaleva-sanomalehdelle, heitti hän haastattelun loppuun: ”Älä ota tätä vakavasti.”
Kannatti kuitenkin ottaa, sillä kaikista ennustuksista Hirvonen osui lähimmäksi, mikä oli saanut jo Hannu-miehenkin uskomaan vaimonsa ennustajan kykyihin.
Unto Riihiluoma
Vuodesta 2005 saakka Ruukin kansansääennustuksen SM-kisoihin osallistunut Unto Riihiluoma seuraa monenlaisia luonnonilmiöitä, kuten jänisten ja oravien talviturkkien vaihtumista. Isojoella asuvan Riihiluoman mukaan eläimet osaavat ennakoida tulevia säitä.
Menestystäkin ennustuskisoissa on tullut, mutta vaatimaton sääprofeetta pistää sen tuurin piikkiin. Kaikkia menetelmiään hän ei ole suostunut paljastamaan, mutta kotimaisten luonnonilmiöiden lisäksi hänen ennustustensa tiedetään perustuvan taivaankappaleiden liikkeisiin ja kuun kiertoon.
Kuten moni muukin sääprofeetta, myös Riihiluoma on todennut, että ilmastonmuutos tekee sään ennustamisesta hankalaa ja muuttaa luonnon järjestystä. Aiempina vuosina hän on voinut visusti luottaa siihen, että ensilumi saapuu tasan yhdeksän viikkoa ensimmäisestä kattohuurteesta ja siipimuurahaisten parveilusta, mutta nämä tuottivat esimerkiksi vuonna 2020 pettymyksen.
Ensilumi tuli, vaikka kattohuurretta tai siipimuuraisia ei näkynytkään. Viime vuosien lämpimät loppukesät ja syksy ovat konkariennustajan mukaan seurausta siitä, etteivät meret jäädy samaan malliin kuin aiemmin.
Pakkaset yli 90-vuotias Riihiluoma ennustaa käänteismenetelmällä edellisen kesäkuun sään perusteella. Jos kesäkuu on oikein lämpöinen, tarkoittaa se sitä, että talvella värjötellään kireissä pakkasissa.
Juhani Luoma
Ruukin Kansansääennustuksen SM-kisoissa menestyksekkäästi vuosina 2010-2017 kilpailleen Juhani Luoman suvussa on ollut sääprofeettoja jo useammassa polvessa ja hänkin siirsi oppinsa eteenpäin tyttärelleen Johanna Perttilälle. Talvisään ennustamista koko ajan ylivoimaisesti hallinnut isokyröläinen sääprofeetta jäi vuoden 2015 kesäsäässä kakkoseksi häviten niukasti juuri Johanna-tyttärelleen.
Luoma menehtyi vuonna 2018 ja teki ennustuksiaan aivan loppuun saakka. Isossakyrössä paikalliset luottivat hänen sanaansa ja suunnittelivat esimerkiksi kylvöt menestyksekkäästi Luoman ennustusten perusteella.
Sääprofeetta keräsi informaationsa taivaankappaleiden liikkeistä ja lähiympäristöä seuraten. Aina kyse ei ollut välttämättä elävän luonnon merkeistä, sillä paljolti isoisänsä oppeja käyttänyt Luoma havainnoi myös Lapuan antennimaston valoiskuja, Orisbergista saapuvan junan ääntä tai Kyrönjoen virtausta. ”Bengsinkoski kun rupeaa kohajamaan, kaunis sää on tulossa, kun taas Reinilänkosken pauhu tietää sadetta”, paljasti sääprofeetta vuonna 2015 Ylen haastattelussa.
Ensilumen Luoma ennusti samalla periaatteella kuin isojokinen Unto Riihiluoma: lentomuurahaisten, tai siipikusiaisten, kuten Luoma niitä nimitti, viimeisestä häälennosta, jolloin ne pudottavat siipensä. Siitä yhdeksän viikon päästä pitäisi ensilumen olla maassa. Vuonna 2017 ennustus osui päivälleen nappiin.
Kiitosta tuli vuosien mittaan hääpäivien ja kesälomien sään ennustamisesta, mutta Luoma, kuten varmasti muutkin sääprofeetat, sai myös kritiikkiä.
Pieleen menneitä sääennustuksiaan hän kommentoikin pilke silmäkulmassa: ”Kyllä ennuste pitää aina paikkansa, mutta ilimat saattaa reistaalla.”.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Juhannuksen selviytymispaketti: Juhannustaikoja, maailman vahvimpia alkoholijuomia sekä ”parhaita” neuvoja krapulan hoitoon!
Listafriikki tarjoilee nyt napakan selviytymispaketin juhannuksen juhlijoille. Perisuomalaiseen tapaan selviytymispaketti pitää sisällään juhannustaikoja ja alkoholia.
Ja mikä tärkeintä: niitä kullanarvoisia ohjeita sen tuskallisen kankkusen hoitoon. Ohjeet ovat toki hieman kyseenalaisia, joten toimivuudesta emme mene takuuseen. Mutta kaikkeahan voi yrittää!
Monenlaisia juhannustaikoja – enimmäkseen alasti
Kuva: Teuvo Salmenjoki | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Juhannustaikoja on monenlaisia, joista suurin osa ohjeistetaan toteuttamaan alasti. Usein edellytetään myös saunamökkiä, metsää ja/tai peltoja. Jos tällaisia ei ole tarjolla – kuten asia kaupungin ytimessä saattaa olla – niin tässä yksi toteutuskelpoinen vinkki urbaaniin ympäristöön.
Karjalankannaksella sijaitsevasta Kirvusta, joka nykyisin on osa Venäjää, tulee hupaisa juhannustaika. Tarvitaan vain kirkko, joka löytyy lähes jokaisesta pitäjästä.
”Juhannusyönä menee nuori neito alastomana kontalleen kirkon vieritse kulkevalle tielle. Jos ensimmäinen tiellä kulkija on kirkkoherra, toivotetaan hänelle hyvää juhannusta, ja kehotetaan viemään tervehdys myös ruustinnalle. Jos sen jälkeen kasvojen puolelta tulee kohti vaikka kuinka monta miestä, kukaan heistä ei ole oikea. Heille ei saa vastata sanaakaan, vaikka he kuinka puhuttelisivat. Mutta ensimmäinen takaa päin tuleva mies on tuleva sulhanen.”.
Hyvät jussit kirkkoherralle! Toivottavasti hän on tietoinen tästä juhannustaiasta, ettei virkavaltaa hälytetä paikalle ennen kuin puoliso on löytynyt.
Lue lisää: Juhannustaiat – Alasti halkopinoon peruuttaminen kertoo paljon tulevasta sulhasesta!
Juhannustarjoiluja sieltä vahvimmasta päästä
Jos haluaa lyödä täysin ranttaliksi, niin joku maailman vahvimmista alkoholeista saattaa olla vastaus.
Ihan mistään lähikiskalta tai edes viinakaupasta ei näitä iloliemiä kuitenkaan hankita, sillä Suomen alkoholilain mukaan yli 80 tilavuusprosenttia etanolia sisältäviä valmisteita ei katsota alkoholijuomiksi.
Tällä listalla mennään reippaasti tuosta yli!
Lue tästä: 10 maailman vahvinta alkoholijuomaa – pelkkä ajatuskin korventaa sisuskalut!
Näin pääset eroon krapulasta: 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
Miten päästä eroon krapulasta? Se on se ikuisuuskysymys, jota moni pohtii – eikä vähiten juhannuskekkulointien mainingeissa.
Yksinkertaisin ja paras vinkki on tietenkin välttää krapulan aiheuttajaa. Jos siinä ei syystä tai toisesta onnistu, ja seuraava aamu valkenee tuskaisena, voi helpotusta hakea vaikkapa näistä kyseenalaisista keinoista.
Listafriikki ei ota vastuuta, jos silmämunien syöminen tai hiekkaan kaivautuminen eivät paranna oloa, sillä näitä vinkkejä ei ole toimituksessa testattu. Mutta näihinkin ”rohtoihin” on jossain päin maailmaa uskottu ja turvauduttu.
Tämän listan lukeminen ei todennäköisesti helpota krapulaan, kuten eivät mitkään vippaskonstit. Se vain on karu fakta. Mutta puhdistava vaikutus näillä voi olla, joten jos heikottaa, niin ota ämpäri valmiiksi viereen ja lähde rohkeasti kokeilemaan.
Lue lisää tästä: Näin pääset eroon krapulasta: 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
Listafriikki toivottaa aurinkoista juhannusta kaikille!
Lue myös:
#vainsuomijutut
Varma vapun merkki on verrattain uusi juttu Suomessa: Mistä opiskelijoiden haalariperinne on saanut alkunsa?
Tällä kertaa Listafriikin lukijoiden kysymyksissä pohditaan sitä, että mistä opiskelijoiden haalariperinne on saanut alkunsa. Aihe on varsin ajankohtainen, sillä nyt juhlitaan vappua!
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mistä opiskelijoiden haalariperinne on saanut alkunsa?
Ainakin yliopistokaupungeissa on yksi varma vapun merkki: haalareihin pukeutuneet opiskelijat. Haalareita toki pidetään muutenkin erinäisissä riennoissa ja opiskelijabileissä, mutta tuskin mikään muu yksittäinen hetki vuodesta täyttää kaupunkien katuja haalariväellä yhtä paljon kuin vappu.
Moni varmasti muistaa vielä vuosienkin päästä sen hetken, kun veti opiskelijahaalarin ensimmäistä kertaa ylleen. Se oli merkki siitä, että kuuluu johonkin porukkaan. Vaikka useimmiten opiskelijakaverit ovat kaikki entuudestaan täysin outoja ja kotoisin ympäri Suomea, yhdistää tuo samanvärinen haalari tietyn alan tai tiedekunnan tai ainejärjestön opiskelijoita taustasta huolimatta.
Haalarilla on helppo rymytä menemään eikä ole niin väliä, vaikka sen kanssa laskisi laskiaisena lumista mäkeä tai istuisi huhti-toukokuun vaihteessa puiston märällä nurmikolla.
Vaikka opiskelijahaalarit ovat nykyään tuttu näky korkeakoulukaupungeissa, niin Suomessa opiskelijoiden haalariperinne on yllättävän lyhyt.
Perinne on matkittu Ruotsista, jossa tekniikan alan opiskelijoilla oli kaksi frakkia: toinen akateemisiin juhliin ja toinen ”rellestämiseen”. Koska kaikilla opiskelijoilla ei ollut varaa hankkia kahta frakkia, vetivät he bileisiin vaihtoehtoisesti esimerkiksi labratakkinsa tai työhaalarinsa.
Ensimmäisinä opiskelijahaalarit nähtiin 1960-luvulla Otaniemen teknillisen korkeakoulun opiskelijoilla eli teekkareilla. Haalarit saattoivat olla kesätöistä jääneitä työhaalareita tai yrityksiltä erilaisiin tapahtumiin hankittuja sponsorihaalareita.
Hiljalleen Suomen teekkareiden eri ainejärjestöt alkoivat hankkia yhteneväisiä haalareita, joilla nämä killat erottuivat toisistaan. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin – 1980-luvulla – haalarit rantautuivat muihin korkeakouluihin; ensin osakuntiin ja sen jälkeen tiedekuntiin. Nykyisin haalareita käyttävät kaikki korkeakouluopiskelijat.
Lue myös:
-
Tiede1 viikko sittenMistä haukottelu johtuu? 10 pirtsakkaa faktaa haukottelemisesta – osa 1
-
Oudoimmat6 päivää sitten10 pientä kirjoitusvirhettä, jotka johtivat katastrofiin – osa 1
-
Oudoimmat4 päivää sitten10 kirottua sukua: Kennedyt, Monacon ruhtinasperhe ja muut, joille valta ja mammona eivät suoneet onnea
-
Oudoimmat2 päivää sitten10 aprillipilaa, jotka menivät liian pitkälle tai totaalisesti pieleen