Euroviisut: Top 10 suurimmat kohut ja skandaalit

Euroviisut ovat jälleen täällä; vuoden tauon jälkeen! Sen kunniaksi Listafriikki kokosi yhteen viisujen suurimmat kohut ja skandaalit niiden 65-vuotisen historian ajalta.

Euroviisuthan ovat vuodesta 1956 lähtien järjestetty laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin, EBU:n, aktiiviset jäsenmaat. Se ei siis tarkoita vain Euroopan maita, vaan osallistujia on vuosien mittaan ollut sekä Kaukasian maista että Pohjois-Afrikasta, ja viimeisimpänä erityisluvalla mukana oleva, EBU:n liitännäisjäsen, Australia.

Koko idea kansainväliseen laulukilpailuun lähti siitä, että Euroopan maita haluttiin tuoda yhteen mannerta repineen toisen maailmansodan jälkeen. Politikointi ja maiden väliset kiistat haluttiin jättää sivuun – tarkoitus oli juhlia musiikkia. No, kuten hyvin tiedetään, eivät Euroviisut ole säästyneet ristiriidoilta, joista iso osa on liittynyt nimenomaan politiikkaan.

Ennen kuin asetumme kaikki kotisohvalle jännäämään Blind Channelin ja yhtyeen esittämän Dark Side -kappaleen puolesta, niin käydään läpi Eurovision laulukilpailun suurimmat skandaalit. Valinnan varaa oli, joten jos sinun suosikkikohusi jäi pois listalta, niin kerro siitä meille ja muille lukijoille kommenttikentässä! Mukana listalla on myös suomalaisväriä: modernia ja vähän vanhempaa.

Georgia ei halunnut Putinia


Vuonna 2009 Euroviisut järjestettiin Venäjällä, ja Georgia ilmoitti edeltävänä kesänä, pian Dima Bilanin voiton jälkeen, että se ei tule osallistumaan tuleviin kekkereihin. Syy oli selvä: Georgia ja Venäjä olivat sodassa.

Mieli kuitenkin muuttui, Kyproksella marraskuussa 2008 järjestetyn Lasten Eurovision laulukilpailun jälkeen, koska Georgiaa edustanut Bzikebi-yhtye voitti Bzz…-kappaleella ja Venäjä antoi sille täydet 12 pistettä.

Georgian edustuskappaleeksi Moskovan Euroviisuihin valittiin Stefane & 3G kappaleella We Don’t Wanna Put In. Discorallatus ei kaikkia miellyttänyt.

EBU tulkitsi sanat poliittisiksi, ja suoraan Venäjän silloista pääministeriä ja entistä (sekä nykyistä) presidenttiä Vladimir Putinia arvosteleviksi. Georgian ehdokkaakseen valitsema kappale hylättiin sääntöjen vastaisena ja Georgiaa pyydettiin tekemään sävellykseen uudet sanat tai lähettämään Euroviisuihin kokonaan toinen kappale.

Georgiassa ei tietenkään suostuttu vaatimukseen, vaan maa päätti vetäytyä kokonaan pois sen vuoden kisasta.

Armeniaa äänestäneet azerbaidžanilaiset kutsuttiin kuulusteltaviksi

Politiikka on aina läsnä Euroviisuissa – halusi sitä tai ei. Israel on vuosien mittaan ollut usein keskiössä, samoin Venäjä. Tuoreimmat tulokkaat Euroviisujen poliittiseen taistelukenttään ovat Armenia (ensimmäisen kerran mukana vuonna 2006) ja Azerbaidžan (mukana vuodesta 2008 lähtien). Tosielämän taistelukentillä näiden kahden maan välit ovat olleet tulenarat jo pitkään.

Heti vuosi sen jälkeen, kun Azerbaidžan osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin, nousivat maiden vihamieliset välit tapetille myös laulukilpailuun liittyen. Kuohuntaa oli havaittavissa myös maansisäisesti. Elokuussa 2009 kymmenittäin azerbaidžanilaisia, jotka olivat kevään Euroviisuissa äänestäneet Armenian kappaletta, kutsuttiin pääkaupunki Bakuun kansallisen turvallisuusministeriön kuulusteltaviksi. Armenian euroviisua äänestäneiden syytettiin olevan epäisänmaallisia ja potentiaalisia turvallisuusuhkia.

BBC:n raportin mukaan matkapuhelinpalveluiden tarjoajat olivat hallituksen määräyksestä jäljittäneet Armeniaa äänestäneet ”petturit”. Euroopan yleisradiounioinin käynnistämän virallisen tutkinnan jälkeen luotiin uusi sääntö, joka kieltää operaattoreita paljastamasta asiakkaidensa henkilötietoja ja äänestyskäyttäytymistä.

Konflikti kuitenkin jatkuu… Vuoden 2016 semifinaalissa Armeniaa edustanut Iveta Mukuchyan heilutti hylkäyksen uhasta huolimatta Vuoristo-Karabahin lippua (kuvassa). Alue on jo vuosikymmenien ajan ollut Armenian ja Azerbaidžanin välinen kiistakapula.

Maaliskuussa 2021 Armenia ilmoitti, että ei osallistu tämän vuoden Euroviisuihin. Syynä poisjääntiin oli viime vuonna käyty Vuoristo-Karabahin sota Azerbaidžanin kanssa.

Krista Siegfrids suuteli naista


On käsittämätöntä, että vuonna 2013 joku pahoitti mielensä siitä, että kaksi naista suuteli. Mutta aika moni veti herneet nenään Krista Siegfridsin Marry Me -kappaleen esityksen lopussa nähdystä suudelmasta. Laulaja itse kertoi suutelevansa naispuolista taustalaulajaa tukeakseen seksuaalista tasa-arvoa Suomessa. Euroviisujen aikaan Suomessa ei vielä ollut sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Turkki julisti boikotoivansa Euroviisuja ja ilmoitti, ettei koko laulukilpailua näytetä Siegfridsin esityksen takia. Myös Kreikka valitti Suomen euroviisuesityksestä väittäen sen rikkovan EBU:n sääntöjä, joissa kielletään poliittiset kannanotot.

Samalla viikolla Georgian pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin suuri seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava mielenosoitus kansainvälisen homofobian vastaisen päivän kunniaksi. Ylen toimittaja Liisa Lehmus oli seuraamassa mielenosoitusta paikan päällä, missä tunnelma oli hänen sanojensa mukaan kireä – paikalla oli paljon myös vastamielenosoittajia. Lehmuksen haastattelemien vanhoillisten ortodoksien mielestä homoseksuaaleilla ei pitäisi olla oikeuksia eikä heitä pitäisi olla olemassa ollenkaan. Eräs mies kommentoi myös Suomen euroviisuesitystä kutsuen sitä hulluksi ja täysin typeräksi. ”En halua, että lapseni ja sukulaiseni näkevät televisiossa Suomen tyhmän euroviisuvideon”, kommentoi yksi tuohtunut mielenosoittaja.

Ennen Euroviisuja kulki huhuja, että Suomen edustajaa olisi painostettu jättämään suukko pois esityksestä ja että mahdollista suudelmaa ei kuvattaisi mukaan lähetykseen. Krista Siegfrids vähät välitti arvostelijoista ja suuteli taustalaulajaansa sekä semifinaalissa että finaalissa. Molemmat ”kohahduttavat” suudelmat nähtiin suorassa televisiolähetyksessä. Mahtavaa!

Ongelmia lähetyksessä vai tulosten peukalointia?


Euroviisut ovat lähes alusta asti herättäneet epäilyksiä salaliitoista ja sopupelistä, ja kyllähän naapurimaat usein antavat toisilleen paljon pisteitä, mutta eihän siinä periaatteessa ole mitään väärää.

Vuoden 1963 Englannissa järjestetyt Euroviisut päättyivät kuitenkin skandaaliin, joka nosti esiin mahdollisuuden ennalta päätetyistä pisteistä. Kun Norja oli antanut pisteensä, sanoi juontaja Katie Boyle, että pisteiden luvussa oli ollut jotain häikkää ja kehotti norjalaismiestä puhelinlinjan toisessa päässä toistamaan pisteet. Mies kuitenkin pyysi, että asiaan palattaisiin uudelleen hetken kuluttua. Tuon pisteiden antamisen voit katsoa YouTubesta, kohdasta 4:11 alkaen. Kun kaikkien muiden maiden antamat pisteet oli luettu, näytti siltä, että Sveitsi oli voittanut sen vuoden Euroviisut.

Mutta sitten otettiin uusi yhteys Norjaan (yllä oleva video), ja hupsista, pisteet olivat muuttuneet. Ensimmäisellä kerralla Norja antoi kolme pistettä Sveitsille ja kaksi pistettä Tanskalle, mutta uusissa tuloksissa Sveitsi sai vain yhden pisteen ja rakas naapurimaa Tanska neljä pistettä. (Tuolloin jokaisen maan tuomaristo antoi pisteitä yhdestä viiteen parhaiksi arvioimilleen kappaleille).

Virallisen tarinan mukaan Norjan pisteiden lukija oli itse sössinyt tulosliuskat, mutta monien epäilijöiden mukaan kyse oli sopupelistä. Uudelleen luettujen tulosten jälkeen Tanska nousi voittajaksi kukistaen Sveitsin vain yhdellä pisteellä. Videolla voi kuulla kansan kohahduksen, kun voittaja vaihtui. Inhimillinen erehdys vai sopupeliä – mitä sinä luulet?

Neilikkavallankumous Portugalissa

Vaikka Portugalin edustuskappale ei varsinaisesti vuoden 1974 Euroviisuissa saanut aikaan vallankumousta, toimi se lähtölaukauksena kapinallisille.

Diktaattori Marcelo Caetanon vastaiset kapinallisjoukot olivat ennalta suunnitelleet hallituksen kaatamisen alkavan tietystä merkistä, ja tuo merkki oli Paulo de Carvalhon E depois do adeus -kappale. Kyseinen laulu oli muutamia viikkoja aiemmin Brightonissa, Isossa-Britanniassa, järjestetyissä Euroviisuissa ollut Portugalin edustuskappale.

Ja suunnitelma piti: Radiokanava Emissores Associados de Lisboa täräytti laulun ulos huhtikuun 24. päivänä kello 22.50. Sillä hetkellä, kun tilanteeseen nimensä puolesta mainiosti sopivan E Depois do Adeus -kappaleen (suom. Ja hyvästien jälkeen) ensisäkeet lähtivät soimaan radiossa, tiesivät kapinalliset Neilikkavallankumouksen alkaneen ja sotilaat lähtivät hyökkäyksiin.

Vallankaappaus onnistui, Paulo de Carvalhon Euroviisut eivät – 17 osallistujamaan joukossa Portugali sijoittui 14:ksi.

Järjestikö diktaattori maansa Euroviisujen voittajaksi?


Vuonna 1968 Espanja oli jo valinnut viisuedustajakseen Joan Manuel Serratin kappaleella La La La, mutta mies vaati saada esittää sen omalla äidinkielellään, katalaanilla (yllä oleva video), mihin Francon Espanjassa ei tietenkään suostuttu.

Niinpä Serrat siirrettiin tylysti sivuun, hän joutui lopulta lähtemään maanpakoon ja Euroviisuihin lähetettiin Massiel. Esiintyjä vaihtui, mutta kappale pysyi samana, vaikka se kisoissa sitten laulettiinkin espanjaksi.

Vaikka nuo Euroviisut järjestettiin yli 50 vuotta sitten, ovat ne edelleen salaliittoteoreetikkojen pähkäilyissä mukana. Keskiössä on nimenomaan Espanja, sillä maa vei kaikkien suureksi yllätykseksi ja jopa järkytykseksi voiton. Jo viikkojen ajan kaikille oli ollut lähes päivänselvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan edustuskappale Congratulations voittaisi. Esittäjänä oli sittemmin aateloitu Cliff Richard, joka oli kotimaassaan ja muualla Euroopassa suuri popidoli.

Ainoa jännitettävä asia Euroviisuihin lähdettäessä oli se, kuka tulisi toiseksi. No, Massiel vei lopulta voiton vain yhdellä pisteellä ennen Richardia.

Vilunkipeliä alettiin epäillä välittömästi, eivätkä spekulaatiot viisufanien keskuudessa ole loppuneet. Asiasta nousi suurempi kohu, kun espanjalaisen elokuvantekijän Montse Fernández Villan dokumentti 1968. Yo viví el mayo español (suom. 1968. Minä elin espanjalaisen toukokuun) julkaistiin 40-vuotta Lontoon Euroviisujen jälkeen. Dokumentissa väitettiin, että vuoden 1968 Euroviisujen tulos oli peukaloitu. Väite perustui pitkälti Televisión Españolan eli Espanjan valtiollisen televisioyhtiön entisen toimittajan José María Íñigon lausuntoihin, joiden mukaan fasistijohtaja Francisco Franco olisi lahjonut puoli Eurooppaa antamaan pisteitä Espanjalle ja vaihtokauppana televisioyhtiöt saivat kylmää käteistä tai sitten Franco lupasi ostaa televisiosarjoja ja tehdä levytyssopimuksia tuntemattomille artisteille.

Íñigon mukaan lahjonta ja peukalointi olivat laajasti tiedossa, mutta kukaan ei välittänyt tai uskaltanut avata suutaan. Kaiken tarkoituksena oli palauttaa Espanjan kunnia ja loisto sekä antaa maan kolhuja saaneelle maineelle uutta kansainvälistä nostetta.

Ilmeisesti tappio kotikisoissa on jäänyt kaivelemaan toiseksi tullutta artistia itseäänkin: ”Olen elänyt tämän kakkossijan kanssa niin monta vuotta, että olisi mahtavaa, jos joku virallinen taho kääntäisi kelkkansa ja sanoisi: ’Cliff, sinä voitit sittenkin sen hemmetin jutun’”, kertoi Sir Cliff The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2008.

Ukraina ja Venäjä – jatkuvasti tukkanuottasilla


Kaikki alkoi kevättalvella 2014, kun Venäjä miehitti Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Samana vuonna Kööpenhaminassa, Tanskassa, järjestetyissä Euroviisuissa tapahtui jotain ennenkuulumatonta: yleisö buuasi Venäjän edustajalle, Tolmachevy Sisters -duolle – 17-vuotiaille kaksostytöille. Sama toistui seuraavana vuonna Itävallan Wienissä, mutta silloin vahingosta viisastuneilla järjestäjillä oli ensimmäistä kertaa käytössään buuausäänten vaimentamisen mahdollistavaa tekniikkaa.

Vuoden 2016 Euroviisut järjestettiin Tukholman Gloden-hallissa, eikä Venäjä ollut mielissään Ukrainan edustuskappaleesta. EBU:n mielestä Ukrainan ja Jamalan 1944-kappale oli vain historiallinen, mutta Venäjä piti sitä nykyhetkeen liittyvänä, poliittisena mielenilmauksena. Jamalan kappale kertoi hänen tataari-isoisoäidistään, joka oli Stalinin vainojen uhri Krimin niemimaalla toisen maailmansodan aikaan, mutta laulu istui myös sen hetkiseen tilanteeseen. Ja miten kävikään…

Ukraina voitti.

Kiovassa vuonna 2017 järjestetyssä Eurovision laulukilpailussa ei nähty Venäjän edustajaa. Yllättyneet käsi pystyyn! Venäjä oli kyllä lähettämässä edustajakseen Julija Samoilova, mutta Ukraina antoi naiselle porttikiellon. Syynä tähän oli se, että pari vuotta aiemmin Samoilova oli ollut esiintymässä Krimillä ja matkustanut sinne Venäjän kautta, mistä seurasi maahantulokielto Ukrainaan. Vaikka EBU protestoi Ukrainan poliittista peliä, ei silloinen presidentti Petro Porošenko kumonnut päätöstä. Monet maat uhkailivat boikotilla ja julistivat vetäytyvänsä Kiovan kisoista, ellei Samoilovaa päästetä mukaan – näin ainakin huhuttiin. Lopulta ne olivat vain sanahelinää tai perättömiä juoruja.

Sen sijaan, että Venäjä olisi lähettänyt Kiovaan toisen edustajan, vetäytyi se Euroviisuista kokonaan ja Channel One -televisiokanava ilmoitti, että kilpailua ei sinä vuonna lähetetä itänaapurissamme ollenkaan.

Jordania näytti Israelin edustajan sijaan kuvia kukista

Vuonna 1978 tapahtui jotain sellaista, mikä ei enää nykyään internet-aikana onnistuisi. Vaikka politikointi on Euroviisujen säännöissä ehdottomasti kielletty, on lavalla nähty monenlaisia – sekä hienovaraisia että äänekkäitä ja näkyviä – kannanottoja. Israel on ollut osallisena useassa Euroviisuihin liittyvässä poliittisessa skandaalissa, eikä ole yhtään sanottua, etteikö tänä lauantaina nähtäisi jälleen jonkinlaisia mielenilmauksia.

Vuosi 1978 oli totaalinen pohjanoteeraus Israelin ja sen naapurimaan Jordanian suhteissa. Vaikka Jordania ei ole koskaan osallistunut Euroviisuihin, on maan kansallinen radio- ja televisioyhtiö JRTV näyttänyt laulukilpailun neljä kertaa; kaikki 1970-luvulla. Pariisissa järjestetty historian 22. Eurovision laulukilpailu oli viimeinen, joka Jordaniassa on esitetty suorana lähetyksenä.

JRTV ei suostunut näyttämään Israelin edustajan Izhar Cohen & The Alphabetan esittämää A-Ba-Ni-Bi -kappaletta, vaan esitteli tv-katsojille sen aikana kuvia kukista. Sensuuri kävi kinkkiseksi, kun pisteitä alettiin julistaa, sillä Israel sai paljon ääniä, joten esiintyjiä kuvattiin moneen otteeseen. Kun alkoi olla selvää, että Israel tulee ottamaan historiansa ensimmäisen voiton, pisti JRTV lähetyksen tylysti poikki vedoten teknisiin ongelmiin. Jordanialaisille tarjoiltiin Euroviisujen huipentuman sijaan kuva kukkakimpusta.

Seuraavana päivänä JRTV ilmoitti Belgian voittaneen sen vuoden Euroviisut. Todellisuudessa Belgia sijoittui Israelin jälkeen toiseksi.

Voiko euroviisukappale vaikuttaa kotimaan politiikkaan? Sì?


Samaan aikaan, kun Portugalin kappale vuoden 1974 Euroviisuissa toimi lähtölaukauksena vallankumoukselle, ei Italian valtiollinen yleisradioyhtiö RAI näyttänyt koko laulukilpailua oman edustajansa vuoksi.

Gigliola Cinquetti oli valittu edustamaan maataan kappaleella (suom. kyllä), mutta Italiassa laulu sensuroitiin kokonaan: sitä ei kuultu yli kuukauteen valtion omistamilla televisio- tai radiokanavilla. Italialaisten ei haluttu näkevän eikä kuulevan Cinquetin esittämää kappaletta, jossa ”sì” toistuu useaan otteeseen.

Italiassa oli suunnitteilla kansanäänestys avioeron laillistamisesta ja euroviisukappaleen uskottiin olevan propagandaa, jolla alitajuisesti yritettiin vaikuttaa äänestäjiin. Tällainen äänestäjien johdattelu nähtiin julkeana, joten vaikka kansanäänestyksen oli määrä tapahtua kuukausi Euroviisujen jälkeen, ei Italiassa haluttu ottaa riskejä. Äänestykseen liittyi muutenkin hämmennystä, sillä kysymyksenasettelu oli erikoinen: Ei-äänellä kansalainen itseasiassa vahvisti hallinnon päätöksen avioeron laillistamisesta, kyllä-äänellä taas haluttiin avioero takaisin laittomaksi.

Cinquetti sijoittui Euroviisuissa toiseksi; edellään vain Ruotsi ja ABBA, joka räjäytti pankin Waterloolla. Cinquettista ja hänen kappaleestaan tuli suosittuja muualla Euroopassa ja laulu nousi monille listoille, mutta kotimaassaan se on yksi surkeimmin menestyneistä euroviisuista. Sensuurilla saattaa olla osuutta asiaan.

Niin, ja se Italian kansanäänestys: lähes 60 prosenttia äänestäjistä kannatti avioeron laillistamista, joten he olivat äänestäneet ”ei”. Monikohan heistä olisi äänestänyt toisin, jos Euroviisut olisi näytetty televisiossa? Kysymys ei ole tosissaan esitetty.

Suomen ”seksikohu” vuosimallia 1963


Ehkä kaikkien aikojen suomalainen euroviisuskandaali nähtiin vuonna 1963. Kansainvälisesti se ei ketään koskettanut, mutta Suomessa kuohutti aikoinaan kovastikin.

Koko Suomi halusi maansa edustuskappaleeksi Jorma Panulan säveltämän ja Sauvo Puhtilan eli Saukin sanoittaman Olen mikä olen -kappaleen, jota karsinnoissa esittivät Tamara Lund ja Laila Halme. Erityisesti Lundin versio oli monen suosikki. Tuomaristo oli kuitenkin kansan ja asiantuntijoiden kanssa eri mieltä ja piti laulun sanoja liian seksikkäinä. Ei ollut lainkaan sopivaa, että kappale laulettiin eroottisella tyylillä ja sanoissa toistuu moneen otteeseen toteamus, että nainen ”käy vaihtelusta”. Järkyttävää… Tuomariston mielestä liian rohkeaa ja paheellisesta elämästä kertovaa sanoitusta ei uskallettu lähettää kansainväliseen kilpailuun.

Kansan tyrmistykseksi Olen mikä olen sijoittui vasta kolmanneksi ja Suomen edustuskappaleeksi valittiin Muistojeni laulu, jota olivat esittäneet Marjatta Leppänen ja Irmeli Mäkelä. Kaiken lisäksi tuomaristo päätti, että Euroviisuissa kappaleen tulee laulamaan Laila Halme eikä kumpikaan karsinnoissa esiintynyt laulaja.

Leppänen on vuosikymmeniä myöhemmin kertonut Iltalehdelle, että olisi mielellään lähtenyt edustamaan Suomea, mutta jostain syystä tuomaristo päätti toisin. ”Minulle ei ilmoitettu syytä”, muisteli Leppänen, mutta painotti, ettei ole kantanut asiasta kaunaa.

Suomi ja Muistojeni laulu sai Lontoossa järjestetyissä Euroviisuissa nolla pistettä ja jäi jaetulle viimeiselle sijalle. Olen mikä olen -laulusta tuli taas tuli aikansa ehdoton iskelmäklassikko.

🤷‍♀️ Tullaanko Rotterdamissa näkemään mielenilmauksia? Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, kuka sinun mielestäsi voittaa Euroviisut 2021?

2 Kommentit

  1. Eila Tamminen 23.05.2021
    • Jenni Ollonqvist 24.05.2021

Lisää kommentti