On uskomatonta, minkälaisia erikoistehosteita tietokoneella voidaan saada aikaan. Joskus perinteiset menetelmät vievät kuitenkin voiton!

Vaikka digitaalisesti saadaan tehtyä hyvinkin näyttäviä ja aidolta vaikuttavia kohtauksia (tai kokonaisia elokuvia), päätyvät monet ohjaajat valitsemaan toisen reitin. Sitä, onko reitti helpompi vai halvempi, on vaikea sanoa, mutta ainakin tämän listan tapauksissa valinta on onnistunut nappiin.

Nyt Listafriikki tarkastelee siis huikeita erikoistehosteita, joita ei ole tehty tietokoneella. Kohtaukset ja elokuvat ovat listalla satunnaisessa järjestyksessä, koska mukaan mahtuu niin tuoreita pätkiä kuin erikoistehosteita 80 vuoden takaa. Vertailu on hankalaa; ne ovat kaikki omalla laillaan upeita!

Inception

Christopher Nolan on ohjaajana tunnettu siitä, että hän haluaa käyttää elokuvissaan mahdollisimman vähän tietokonetehosteita. Erityisesti Inceptionin kohdalla se kuulostaa hassulta, kun miettii elokuvan huikeita unimaailmoja. Mutta nimenomaan Inceptionissa yllättävän moni kohtaus on tehty perinteisin keinoin.

Lontoolaiseen lentokonehalliin rakennettiin 3o metriä pitkä, pyörivä käytävä, jossa kuvattiin osa elokuvan upeimmista kohtauksista. Niiden purkittaminen vaati kolme viikkoa ja 500 hengen työryhmän.

Ennen kuvauksia näyttelijä Joseph Gordon-Levitt harjoitteli viikkokaupalla liikkumaan pyörivässä lavasteessa, ja opetteli minne oli hyvä astua ja minne irtotavarat putosivat. Harjoittelu piti aloittaa vaijereiden ja suojavarusteiden kanssa, mutta lopputulos tappelukohtauksineen oli kaiken vaivan arvoista.

Apollo 13

Ohjaaja Ron Howard halusi avaruuden painottomuudesta mahdollisimman realistisen kuvauksen tositapahtumiin perustuvassa Apollo 13 -elokuvassa. Hänen mielestään vaijereiden varassa leijuminen ja liikkuminen ei näyttänyt luonnolliselta, joten mistä apu? No tietenkin sieltä, missä tiedetään avaruuslennoista mahdollisimman paljon. Howard otti yhteyttä Nasaan.

Vuoden 1995 elokuvan kuvauspaikaksi valikoitui Boeing KC-135 lentokone, jossa myös oikeat astronautit harjoittelevat painottomuudessa oleskelua. Lentokone lentää vähän kuin vuoristoradassa ylös ja alas, ja aina korkeimmalla kohdalla sen annetaan pudota hetki vapaasti, kunnes taas lähdetään takaisin nousuun.

Tuolloin kaikki tavarat ja ihmiset koneen sisällä ovat 23 sekunnin ajan lähes painottomassa tilassa. Noin puolet Apollo 13 -elokuvan kohtauksista kuvattiin noissa olosuhteissa, mikä tarkoittaa suhteellisen montaa lentoa reilun kahden tunnin mittaiseen (valmiiseen) elokuvaan. 

Lentäjien keskuudessa nollagravitaatio-lentokoneet tunnetaan ”oksennus komeettoina” (engl. vomit comet), eivätkä elokuvantekijät tietenkään säästyneet raivoisalta pahoinvoinnilta. Erityisesti Kevin Bacon tunsi olonsa tukalaksi jokaisella kymmenistä lennoista. 

Ihmemaa Oz

Nyt mennään vuoteen 1939 ja Viktor Flemingin ohjaamaan Ihmemaa Oz -elokuvaan. Sitä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä elokuvista.

Ihmemaa Oz oli ensimmäinen filmi, jossa esitettiin tornado – uskottavasti. Nykypäivänkin standardeilla tornado on saatu tehtyä erittäin aidon näköiseksi, mutta sen saavuttaminen ei ollut mikään pikkujuttu. Erikoistehosteista vastaava Arnold Gillespie kokeili ensin kumista kartiota, mutta se ei näyttänyt tippaakaan oikealta. Sitten hän alkoi vanhana lentäjänä miettimään lentokentillä olevia tuulipusseja, jotka suppilon mallisina kiertyvät ja kaartuvat kuten tornadot. 

Gillespie valmisti ohuesta musliinikankaasta kymmenmetrisen tötterön, jonka hän kiinnitti vartavasten tehtyyn, liikutettavaan kehikkoon näyttämön katossa. Kankaan sisällä meni köysi lavan alle, ja kehikon sekä köyden avulla ”tornado” saatiin liikkumaan luonnollisesti. 

Liikkuvaan tornadoon puhallettiin joka suunnalta ruskeaa tomua, joka tunkeutui ohuen kankaan sisään luoden entistäkin todentuntuisemman vaikutelman.

Tahraton mieli

Tahraton mieli on Michel Gondryn ohjaama vuonna 2004 valmistunut taidokas sekoitus scifiä ja romanttista komediaa. Gondry halusi käyttää elokuvaa tehtäessä mahdollisimman vähän tietokonetehosteita, minkä takia näyttelijät muun muassa joutuivat juoksemaan lavasteiden poikki, jotta voisivat esittää itseään muistona samassa kohtauksessa.

Eräässä kohtauksessa Kate Winsletin ja Jim Carreyn roolihahmojen kokoero saatiin aikaan perspektiiviä muuttamalla. Keittiön lattia on kalteva ja pöydän pinta vino, joten Carrey on kuvassa huomattavasti kauempana, kuin miltä näyttää. Takana näkyvä liesi ja kaapit ovat suuria, pahvista tehtyjä malleja. 

Keittiöön sijoittuu myös toinen kohtaus, jossa parivaljakko on kylpemässä tiskialtaassa. Sitä varten rakennettiin erikseen valtava tiskipöytä hanoineen ja saippuoineen.

Samanlaista perspektiivillä ja erikokoisilla huonekaluilla kikkailua on käytetty myös Taru Sormusten herrasta -elokuvissa; sillä on saatu aikaan hobittien ja Gandalf-velhon kokoero.

2001: A Space Odyssey

Elokuva, jonka on vaikea uskoa olevan tehty yli 50 vuotta sitten. Stanley Kubrickin mestariteoksen visuaalisuus oli vuonna 1968 aivan omaa luokkaansa, ja se on pitänyt paikkansa scifi-elokuvien aatelistossa kaikkien tietokonetehosteilla tehtyjen spektaakkelien rinnalla.

Suurin yksittäinen hankinta elokuvan lavasteisiin oli 27 tonnia painanut, halkaisijaltaan 12 metrinen, jättimäinen ”maailmanpyörä”. Se lohkaisi elokuvan budjetista 750 000 dollaria. 

Mutta rahasta viis, pyörän avulla saatiin luotua painoton tila. Kohtaukset kuvattiin niin, että näyttelijät olivat koko ajan lähes paikoillaan ja pyörä lavasteineen liikkui kuin juoksumatto heidän allaan. Kuvakulmaa muuttamalla ihmiset saatiin kirjaimellisesti juoksemaan ympäri seiniä.

Dark Knight

Christopher Nolan pääsee ohjaajana listalle toistamiseen. Tällä kertaa vuoden 2008 Yön ritari -elokuvalla. Tuossa hänen Batman-trilogiansa toisessa osassa nähdään eeppinen ajoneuvojen joukkotuho, joka huipentuu perävaunurekan ympäripyörähdykseen. Monet ohjaajat tekisivät tällaisen kohtauksen pienoismalleilla, mutta kuten jo aiemmin todettua: Nolan on eri maata.

Stunt-koordinaattori Paul Jennings on kertonut heidän kokeilleen rekan pyöräyttämistä ensin isolla kiitoradalla, jotta voitiin olla varmoja, että auto käyttäytyy ilmaan räjäytettäessä niin kuin oli oletettu. Kohtaus kuvattiin keskellä Chicagoa, joten oli vaarana, että se paiskautuisi pankkien ikkunoista läpi.

Eikä rekkaa myöskään ohjattu etänä, vaan ratissa oli stunt-näyttelijä Jim Wilkey, joka ajamisen lisäksi räjäytti nappia painamalla allaan olleen rekan yläilmoihin.

Ihmissusi Lontoossa

Ihmissusi Lontoossa on John Landisin vuonna 1981 ohjaama kauhukomedia. Siinä nuori amerikkalainen David Kessler (David Naughton) alkaa muuttua ihmissudeksi ja muutos on tehty käsittämättömän hienosti. Kohtauksen tekemiseen ei ole käytetty lainkaan tietokoneita, joten kaikki mitä näet videopätkässä, tapahtuu siinä silmiesi edessä. Siitä voisi ottaa mallia moni digitaalisestikin tehty muodonmuutos.

Elokuvan maskeerauksesta vastannut Rick Barker valmisti lukuisia tekoruumiinosia: Susimainen käsi saatiin aikaan täyttämällä erilaisia ruiskuja ja putkia, ja alati kasvava karvapeite luotiin lisäämällä ihoon yksittäisiä karvoja prosessin edetessä. Kohta, jossa karvat näyttävät puskevan ihosta läpi, tehtiin itseasiassa käänteisesti: karvat vedettiin tekoihosta läpi.

Kun David-parka oli jo lähes muuttunut ja makaa lattialla tuskissaan, on näyttelijä itse melkein kokonaan lattian alla ja hänen päänsä jatkoksi oli tehty joukko eri vaiheessa olevia ihmissusivartaloita.

Lopullinen muutos tapahtuu kasvoissa. Robottipään erilliset osat työntyvät kallosta eteenpäin tarkoin kontrolloidussa järjestyksessä.

Maija Poppasen paluu

Vuonna 2018 valmistunut Maija Poppasen paluu -elokuva sisältää huimia fantasiakohtauksia, jotka tietenkin on tehty tietokoneella. Mukana on animaatiohahmoja, pilvissä lentämistä ja sukeltamista vedenalaiseen ihmemaailmaan. Noin pintaraapaisuna.

Mutta eräässä kohtauksessa ohjaaja Rob Marshall halusi käyttää vanhan koulukunnan taikatemppua. Näyttelijä Emily Bluntin esittämä täydellinen lastenhoitaja lähettää Pankin perheen lapset yksitellen kylpyammeeseen, josta hieman ennemmin on kurkistanut delfiini. Lapset sukeltavat vaahdon sekaan ja kohta Maija Poppanen kaatuu ammeeseen selkä edellä. 

Poppanen ja kumppanit eivät häviä kuvasta digitaalisesti vaan laskevat altaasta lähtevää liukumäkeä pitkin lattian alle.

Mission: Impossible – Ghost Protocol

Kun käsikirjoituksessa luki, että joku kiipeilee maailman korkeimmassa rakennuksessa, Dubaissa sijaitsevassa Burj Khalifassa, rupesi tuotantotiimi heti suunnittelemaan ja rakentamaan isoon halliin kopiota lasiseinästä. He eivät uskoneet kenenkään olevan niin hullu, että lähtisi oikeasti kiipeämään 828 metrisen pilvenpiirtäjän seinää.

Kukaan ei tainnut muistaa, että Mission: Impossible -elokuvien päänäyttelijä on Tom Cruise, joka rakastaa tehdä itse vaikeita ja vaarallisia stuntteja. 

Niinpä kuvausryhmä asettui vuonna 2010 Burj Khalifan vielä keskeneräiseen 123. kerrokseen, ja irrotti lukuisia ikkunoita kuvauksen onnistumiseksi. Ihan kaikkeen Cruisekaan ei pysty, sillä vaikka elokuvassa mies liikkuu pilvenpiirtäjän ulkopinnalla erikoishansikkaiden avulla, oli hän kuvausten ajan tiukasti turvavaljaisiin kytkettynä.

Lue myös: Kun taivas on kirjaimellisesti rajana – 10 maailman upeinta pilvenpiirtäjää

Paluu tulevaisuuteen II

DeLorean-niminen aikakone näyttää äkkiseltään tavalliselta autolta, mutta on kaikkea muuta. Se teki ensiesiintymisensä elokuvasarjan ensimmäisessä osassa vuonna 1985 ja sen avulla Marty McFly (Michael J. Fox) matkustaa ajasta toiseen.

DeLorean luonnollisesti lentää, mikä saadaan kuvattua pienoismalleilla ja vaijereilla. Mutta faneja oli pitkään mietityttänyt sarjan toisen osan kohtaus, jossa auto laskeutuu lennolta, ja jatkaa tiellä matkaansa Marty ja Doc (Christopher Lloyd) kyydissään. Kohtaus vaikuttaa jatkuvan saumattomasti eli ilman leikkausta, joten miten siinä on voitu onnistua? 

Huomaat varmaan videopätkässä kuvan etualalla olevan katuvalon. Sen pylväs on ratkaisevassa roolissa. Erikoistehosteista vastanneen Industrial Light & Magic -yhtiön työntekijät piilottivat paalun taakse jaetun ruudun, jonka toisella puolella pienoismalli DeLorean laskeutuu vaijereiden kanssa ja toisella puolella ajetaan normaalikokoisella autolla.

Pienoismallia liikutettiin sinisellä taustakankaalla, ja siihen yhdistettiin optisella printterillä valokuva kuvauskadulta. Lopuksi kaksi ruutua liitettiin yhdeksi katuvalon avulla. 

Lue myös:

• Top 10 elokuvien ärsyttävimmät kliseet – voisiko näistä jo pikkuhiljaa luopua!?
• Elokuvien pääsiäismunat: 10 hauskaa piiloviestiä

Listafriikki kaivelee arkistojen kätköistä huippulistoja, jotka ansaitsevat nousta kaikkien luettavaksi. Tänään vuoronsa saavat Pro Evolution Soccer -pelisarjan hauskimmat nimet ja vuodesta toiseen kiertävät julkkismyytit.

Seuraavan viikon ajan Listafriikki ottaa hieman kevyemmin, kun lomailemme koti-Suomessa. Julkaisemme kuitenkin eri kategorioista mielenkiintoisia listoja, ja tänään vuorossa on viihde.

Tässä siis koomisia nimiä Pro Evolution Soccer -jalkapallopelistä sekä sitkeästi pinnalla pysyvät julkkismyytit, jotka eivät siis pidä paikkaansa.

Pro Evolution Soccer- pelin hauskimmat nimet

Pelisarja Pro Evolution Soccer on aina jäänyt ikuiseksi kakkoseksi FIFA:lle, mitä tulee jalkapallokonsolipeleihin. Vaikka PES:illä on oma vannoutunut kannattajakuntansa, niin ei se kuitenkaan ikinä ole kyennyt lyömään suurinta kilpailijaansa suosiossa.

Mutta on yksi osa-alua, jossa PES pesee FIFA:n heittämällä: jalkapalloseurojen ja pelaajien nimet. Tämä johtuu siitä, että PES:iä valmistanut Konami-peliyhtiö ei omistanut oikeuksia nimien käyttöön, joten sen täytyi ryhtyä luovaksi.

Yhtiö teki parhaansa ja kaivoi ideariihessä esiin korvaavia nimiä, jotka edes hieman muistuttavat pelaajien oikeita nimiä. Ja ai että, minkälaisia helmiä Konamilla saatiin aikaan!

Nimien joukossa on melkoisen huvittavia kömmähdyksiä, jotka ovat huvittaneet kaikkia PES:iä pelanneita. Mukana ovat muun muassa Naldarinho ja Porn Darry – keitähän nämä herrat ovat todellisuudessa?

Vaikka peliä ei olisi koskaan pelannutkaan, naurattavat nämä keksityt nimet varmasti kaikkia.

LUE LISTA TÄÄLTÄ: Muistatko Pro Evolution Soccerin hauskimmat nimet? Tässä Top 10

10 sinnikkäästi pinnalla pysyvää julkkismyyttiä

Julkisuuden henkilöistä kirjoitetaan paljon ja osa tuosta on silkkaa potaskaa. Itse asiassa varmasti suurin osa on huhuja, joilla ei ole minkäänlaista totuuspohjaa.

Tällä listalla paneudutaan juuri näihin myytteihin, jotka eivät pidä paikkaansa, mutta joita silti vuodesta toiseen kerrotaan faktoina.

Yllättävän yleisiä ovat sellaiset salaliittoteoriat, että joku on lavastanut oman kuolemansa ja elää tätä nykyä julkisuudelta piilossa täysin uutta elämää. Näitä huhuja on levitelty muun muassa Michael Jacksonista ja Tupac Shakurista.

Käsittämättömiä väitteitä on esitetty myös muun muassa Jennifer Lopezin suurella rahalla vakuutetusta takapuolesta ja siitä, onko Stevie Wonder oikeasti sokea.

LUE LISTA TÄÄLTÄ: 10 julkkismyyttiä, jotka pysyvät sinnikkäästi pinnalla

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä listoista:

• Top 10 elokuvien ärsyttävimmät kliseet – voisiko näistä jo pikkuhiljaa luopua!?
• Hollywoodin karvaiset sankarit: 10 valloittavaa eläinnäyttelijää 

Listafriikki kaivelee arkistojen kätköistä huippulistoja, jotka ansaitsevat nousta kaikkien luettavaksi. Tänään esittelyssä ovat maailman pelottavimmat kauhuleffat ja tv-sarjojen kielletyt jaksot.

Mikä kauhuelokuva nostattaa sydämensykettä kaikkein eniten? Ja minkälaisia jaksoja televisiosarjoista on kielletty? Syyt kieltoihin ovat vähintäänkin erikoisia.

Seuraavan viikon ajan Listafriikki ottaa hieman kevyemmin, kun lomailemme koti-Suomessa. Julkaisemme kuitenkin eri kategorioista mielenkiintoisia listoja, ja tänään on vuorossa viihde.

Tässä siis hyytävän pelottavia kauhuelokuvia ja televisiosarjojen jaksoja, joiden esittämisten kieltäminen vaikuttaa hieman naurettavalta.

Top 10 pelottavimmat kauhuelokuvat

Jos kauhuelokuvat ovat yhtään sinun juttusi, niin tältä listalta löytyy mieleistä katseltavaa!

Listaus perustuu Broadbandchoices-sivuston tekemään tutkimukseen, jossa uhreilta – tai siis katsojilta – mitattiin lääkäreiden valvonnassa sydämensykettä, kun he katsoivat kauhuelokuvia. Mittauksista sitten laskettiin, mikä leffa on säikäyttänyt katsojia eniten.

Tietenkin on aina hyvin henkilökohtaista, minkälainen materiaali ketäkin pelottaa. Jotkut menettävät yöunensa yliluonnollisten tapahtumien vuoksi ja toisia taas pelottaa uhrejaan veitsi kädessä jahtaava sarjamurhaaja. Listalta löytyy jokaisen makuun tai painajaisiin jotakin.

Minkälaiset kauhuleffat ovat sinun mielestäsi kaikkein pahimpia? Vai onko kauhu parasta viihdettä, mitä löytyy?

LUE LISTA TÄÄLTÄ: Top 10 pelottavimmat kauhuelokuvat – Mikä nostattaa eniten sydämensykettä?

Erikoisia syitä kieltää tv-sarjojen jaksojen näyttäminen

On joitakin televisiosarjoja, joiden kiistanalaisuus on ymmärrettävää. Mutta tällä listalla esitellään tunnettujen sarjojen sellaisia jaksoja, jotka on poistettu esityksestä varsin erikoisista syistä. Jotkut niistä käyvät pienen pohdinnan jälkeen järkeen, mutta useimpien kohdalla tekee mieli vain pyöritellä päätä.

Miksi muumijaksoja on jätetty näyttämättä Suomessa? Miksi pienten lasten suosikkiohjelma Pipsa Possu on sellainen, että yksi jakso on kokonaan hyllytetty Australiassa? Entä miksi Nalle Puh on julistettu Kiinassa pannaan?

Eri medioissa on nähtävillä koko ajan hyvinkin raakaa ja epäsopivaa sisältöä, joten ei voi kuin ihmetellä näitä kieltoja. Ihan selvää kukkahattuilua, vai mitä olet mieltä!?

LUE LISTA TÄÄLTÄ: 10 televisiosarjojen kielletyt jaksot, joita ei ole näytetty erikoisista syistä

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä listoista:

• Pikku Myy on Nuuskamuikkusen isosisko – 5 hämmentävää faktaa muumeista
• Teräsmies ei alunperin lentänyt, vaan hyppi: 10 yllättävää faktaa tunnetuista sarjakuvahahmoista
• 10 kertaa, kun Disneyn elokuvat menivät härskin puolelle

Sitä ei käy kiistäminen, etteikö sosiaalinen media olisi tuonut ihmisten elämään paljon uskomattoman mahtavia asioita. Toisaalta somen vaikutus voi silmänräpäyksessä aiheuttaa jonkun kuoleman.

Yhteydenpito toiselle puolelle maailmaa, samanhenkisten ihmisten löytäminen, kiireisen arjen keskellä ystävien elämässä mukana pysyminen – tämän kaiken erilaiset sosiaalisen median kanavat ovat mahdollistaneet. Moni on myös tehnyt sosiaalisesta mediasta menestyvän uran tai löytänyt sen välityksellä elämänsä rakkauden.

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin.

Turhan moni on menettänyt henkensä sosiaalisen median vuoksi. Ehkä se täyttää elämämme liiaksi. Ehkä kuvittelemme, että ruudulla tai puhelimen näytöllä tapahtuvat asia eivät ole todellisia. Tekeekö sosiaalinen media meistä varomattomia vai tyhmiä, vai kenties sekä että?

Listafriikki kokosi kasaan listan järkyttävistä sosiaalisen median aiheuttamista kuolemista, jotka kamaluudessaan saavat meidät toivottavasti miettimään omaa käytöstämme netissä ja erilaisten sovellusten parissa.

Erilaiset älyvapaat haasteet

Tulihaaste, vesihaaste, Kylie Jenner -huulihaaste, kuvioita auringon polttamalla iholla… Mitä vielä? Kaikki voivat aiheuttaa pysyviä vaurioita, mutta haaste voi johtaa myös kuolemaan.

On hienoinen yllätys, että itsensä sytyttäminen tuleen on tähän mennessä aiheuttanut ”vain” vakavia palovammoja, vaikka haasteeseen kuuluu myös valelu sytytysnesteellä.

Jo paljon ennen nettiaikaa on kaverilta toiselle kiertänyt tukehtumispeli, jossa käydään tajunnan rajamailla estämällä itseltä hapensaanti. Valitettavan usein siinä käy huonosti. Sosiaalisen median myötä määrät ovat kasvaneet hillitsemättömästi, kun haasteita kuvataan nettiin ja niille voi ruudun takaa huoletta naureskella.

Vuoden 2019 toukokuussa 15-vuotias Mason Bogard hirtti itsensä (vahingossa), kun oli nähnyt somessa kiertävän haasteen. Hänen vanhempansa ovat ottaneet tehtäväkseen jakaa tietoisuutta sosiaalisen median hengenvaarallisista haasteista. Heidän mukaansa kaikkien vanhempien tulisi keskustella haasteiden ja videoiden vaarallisuudesta jo hyvin pienten lastensa kanssa, sillä nuorimmat tähän tukehtumishaasteeseen kuolleet ovat olleet vain 6-vuotiaita.

Kiusaaminen voi johtaa kuolemaan

Valitettavasti lapset ja nuoret ovat aina kiusanneet toisiaan ja aiemminkin rankka kiusaaminen on voinut johtaa kiusatun kohdalla lopulliseen ratkaisuun. Netin tuleminen antoi kiusaajille aivan uuden alustan, mutta sosiaalinen media vei kiduttamisen täysin uudelle tasolle. Kiusaajilla on ympäri vuorokauden yhteys kiusattuun, joten lapsi ei pääse missään vaiheessa pakoon. Tutkimusten mukaan kiusaamisesta johtuvat alle 20-vuotiaiden itsemurhat ovat yli kaksinkertaistuneet some-aikana.

Yksi näistä oli 14-vuotiaan Youtube-vaikuttaja James Rodemeyerin itsemurha vuonna 2011. Se sai osakseen paljon mediahuomiota. Rodemeyer oli avoimesti homoseksuaali ja puolusti videoillaan LGBTQ-yhteisön oikeuksia. Hän myös halusi tukea ja tsempata homoseksuaalisuutensa vuoksi kiusattuja seuraajiaan.

Hän oli kuitenkin myös itse rajun nettikiusaamisen kohteena, nykyisin jo suljetulla Formspring-sivustolla, ja päätyi lopulta tekemään itsemurhan. Rodemeyerin menehtyminen sai aikaan lakimuutoksia, joilla voidaan paremmin saada nettikiusaajat vastuuseen teoistaan.

Toivottavasti saadaan, koska teini-ikäiset viettävät sosiaalisen median kanavissa suurimman osan ajastaan. Paitsi kun nukkuvat, ja silloinkin puhelin on kädessä tai ainakin sen ulottuvilla.

Käytetäänkö kiusaamisen kitkemiseksi tarpeeksi kovia keinoja? Miten kiusaajia rangaistaan elinikäisten haavojen aiheuttamisesta tai lyhyen elämän päättymisestä?

Kohtalokas Facebook-status

Erot ovat aina hankalia. Varsinkin, jos ei erota sovussa. Ja varsinkin, jos eroa ruvetaan puimaan julkisesti somessa. Usein siitä kuitenkin selvitään hengissä.

Niin ei kuitenkaan käynyt 26-vuotiaan englantilaisen Sarah Richardsonin kohdalla. Hän oli jo aiemmin eronnut aviomiehestään Edward Richardsonista ja muuttanut pois parin yhteisestä kodista. Vuonna 2008 Facebook oli vasta tekemässä maailmanvalloitustaan, mutta ilmeisesti sen sisältö oli 41-vuotiaalle Edwardille elämää suurempi juttu.

Sarah oli vaihtanut parisuhdestatuksensa sinkuksi ja sekös oli tulistuttanut ex-miehen. Edward tunkeutui entisten appivanhempiensa kotiin, jossa Sarah väliaikaisesti asui, ja puukotti tämän hengiltä. Mies tuomittiin murhasta vähintään 17 vuodeksi vankeuteen.

Liikenneonnettomuudet

Älä tekstaa tai puhu puhelimessa samaan aikaan, kun ajat autolla. Sitä on meille toitotettu yli kaksikymmentä vuotta. Kuka olisi voinut arvata, että sosiaalinen media pitäisi liittää erikseen tuohon listalle?

Ehkä kaikki eivät osaa pitää tekstaamista ja postauksen tekemistä tai kuvan julkaisua samanlaisina häiriötekijöinä, mutta valitettavasti uutisista saa koko ajan lukea kolareista, joissa kuskin tiedetään olleen aktiivisena jollain some-tilillään juuri onnettomuushetkellä.

Kalifornialainen 18-vuotias Obdulia Sánchez on yksi esimerkki siitä, mihin puhelimeen keskittyminen liikenteessä voi johtaa. Hän kuskasi 17-vuotiasta pikkusiskoaan Jacquelinea ja tämän ystävää vuonna 2017, ja kuvasi samalla live-videota Instagramiin. Sánchez menetti auton hallinnan, ajoneuvo pyöri pellolle ja kyydissä olleet tytöt, joilla ei ollut turvavöitä, lensivät ikkunasta ulos. Kaikki se oli nähtävillä suorana lähetyksenä sosiaalisessa mediassa.

Sánches, joka on kasvanut lapsuutensa ja teini-ikänsä puhelin kiinni kädessä, ei lopettanut kuvaamista edes siinä vaiheessa, kun hän huomasi pikkusiskonsa kuolleen onnettomuudessa. Hän jatkoi tilanteen kommentointia Instagramiin, kuvasi menehtynyttä sisartaan ja puhui seuraajilleen ruudun toisella puolella.

Sánches tuomittiin vankeuteen kuolemantuottamuksesta, hän on sittemmin vapautunut ja päätynyt uudelleen vankilaan aseen hallussapidosta. Ja liikennerikkomuksista.

Myspace-aresti johti murhaan

Hughstan Schlicker, 16-vuotias koululainen, vietti kaiken vapaa-aikansa Myspacessa, joka vielä tapahtuma-aikaan helmikuussa vuonna 2008 oli maailman suosituin sosiaalisen median kanava. Facebook ohitti sen vain muutama kuukausi myöhemmin.

Schlicker oli alkuvuodesta kirjoittanut Myspacessa pahasta olostaan ja suunnitelmistaan tehdä itsemurha. Kirjoitusten vuoksi poliisi oli aiemmin käynyt perheen luona, mutta niin poika kuin vanhemmatkin olivat kieltäytyneet ammattiavusta. Isä oli kuitenkin halunnut kontrolloida poikansa nettisurffailua ja kieltänyt nimenomaan suosikkisivusto Myspacen käytön. Schlicker ei ollut totellut, joten vanhemmat olivat ottaneet häneltä tietokoneen kokonaan pois.

Isälleen suuttunut teini päätyi äärimmäiseen ratkaisuun: hän otti aseen ja ampui isäänsä takaraivoon. Hätäkeskukseen hän soitti rauhallisena ja ilmoitti tappaneensa isänsä. Poliiseille Schlicker kertoi olleensa turhautunut ja raivoissaan, ja ampumisen olleen täysin tietoinen ratkaisu.

Oikeudessa kiihtymisen syyksi ja henkirikoksen motiiviksi paljastui Myspacen kieltäminen, ja Schlicker tuomittiin isänsä taposta 20 vuodeksi vankilaan.

Facebook vs tyttöystävä

Elokuussa 2015 Englannin luoteisosissa asunut 23-vuotias pariskunta ajautui riitelemään. Riidan aihe oli sama kuin usein ennenkin. Nyt erona oli se, että Terri-Marie Palmer oli saanut tarpeekseen poikaystävänsä Damon Searsonin Facebookin käyttämisestä. Searson kulutti kaiken aikansa sosiaalisessa mediassa.

Palmer lähetti viestin ystävälleen sanoen, että häntä ”ärsyttää suunnattomasti, kun Damon on vain Facebookissa eikä kuule tai näe häntä lainkaan silloin”. Facebookissa (missä muuallakaan?) lähettämänsä viestin jälkeen nainen oli tarttunut leipäveitseen ja lyönyt sen Searsonin rintaan kohtalokkain seurauksin. Aluksi Palmer väitti poliiseille, että Searson olisi puukottanut itseään, mutta nykyään oikea syyllinen istuu 12 vuoden kakkuaan tiiviisti telkien takana.

Varmasti monessa perheessä keskustellaan ja ehkä riidelläänkin sosiaalisen median käytöstä, mutta toivottavasti erimielisyydet jäävät vain sanailun asteelle!

Hengenvaaralliset selfiet

Kaikille pitäisi olla jo päivänselvää, että selfien ottaminen vaarallisessa paikassa on turhaa kuoleman kanssa leikkimistä. Silti sitä tehdään jatkuvasti. Ehkä kuvitelma on sellainen, että nuorena on voittamaton ja kuolematon – selfien otossa kuolleiden keski-ikä on 23 vuotta.

Tai sitten ollaan valmiita riskeeraamaan oma henki maineen, kunnian ja ”hienon” Instagram-kuvan takia. Satoja, ehkä jopa tuhansia, ihmisiä on pudonnut kuolemaan, hukkunut tai saanut kohtalokkaan sähköiskun vain saadakseen lisää tykkääjiä ja seuraajia.

Yksi ensimmäisistä (tiedossa olevista) selfie-kuolemista tapahtui Yhdysvalloissa, Utahin osavaltiossa, lokakuussa 2011. Kolme teini-ikäistä tyttöä poseerasi tuolloin junanradalla ja raportoi tekemisistään Facebookissa. He vilkuttivat ohiajavalle junalle, mutta eivät huomanneet toisesta suunnasta lähestyvää veturia.

Viimeisessä julkaistussa selfiessä junan valot jo näkyvät tyttöjen takana. Kuvaan oli saatetekstinä kirjoitettu: ”Seisomme aivan junan vieressä hahaha tämä on mahtavaa!!!!”.

He eivät kuulleet junan varoitusääniä, kulkuneuvoa oli mahdoton pysäyttää ajoissa ja kaikki kolme tyttöä kuolivat törmäyksessä.

Iranissa taisteltiin kahta tappajaa vastaan

Brittiläinen keltainen lehdistö uutisoi vuoden 2020 helmikuussa, että eräs opettaja oli parantanut itsensä koronaviruksesta juomalla viskiä. Samaan aikaan samoissa lehdissä kerrottiin, että käsidesin juominen tappaa viruksen elimistöstä.

Iranissa uutinen ”parannuskeinosta” levisi kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa, kun ihmiset alkoivat jakaa tarinaa innokkaasti. Alkoholin myyminen ja nauttiminen on Iranissa uskonnon vuoksi kiellettyä, joten ihmiset ostavat laittoman viinansa trokareilta.

Monet viinaa laittomasti valmistavat tahot jatkavat juotavaa alkoholia myrkyllisellä metanolilla, ja joskus puhdasta metanolia myydään suoraan juotavaksi. Se ei maistu eikä haise erilaiselta kuin etanoli, mutta aiheuttaa pahoja sisäelin- ja aivovaurioita sekä kuolemaa.

Iranissa jouduttiin pandemian ensimmäisinä kuukausina kamppailla kahden vakavan tappajan kanssa: osassa maata metanolimyrkytykset veivät useampia ihmishenkiä kuin itse korona. Ja tämä vain siitä syystä, että jotkut ihmiset luottavat sokeasti siihen, mitä he sosiaalisesta mediasta lukevat.

Villieläinten kanssa poseeraaminen vol 1

Ihmiset voivat kyllä välillä käyttäytyä oksettavasti. Tässä kohtaa ei puhuta kenenkään ihmisen kuolemasta, vaan siitä, kuinka ihminen on tappanut eläimiä saadakseen napattua hyviä kuvia sosiaaliseen mediaan.

Vuonna 2016 Argentiinassa ja seuraavana vuonna Espanjassa huomattiin rannalla hädässä oleva delfiinin poikanen. Rannalla olleet ihmiset eivät kummassakaan tapauksessa auttaneet silminnähden stressaantunutta delfiiniä, vaan alkoivat kierrättää sitä henkilöltä toiselle, sylistä syliin, jotta kaikki saivat napattua selfien huonossa kunnossa olevan villieläimen kanssa.

Eräässä someen laitetussa, Espanjassa otetussa kuvassa villiä delfiiniä silittävä lapsi tukkii sen ilma-aukon, kun isä pitää eläintä paikallaan. Eläinten pelastusryhmän saavuttua paikalle oli delfiini jo menehtynyt. Eläinlääkärin mukaan kuolema johtui kuivumisesta, nestehukasta ja stressistä, mutta ainakin ihmiset saivat hyvää sisältöä some-kanaviinsa.

Argentiinassa lopputulos oli sama, mutta ihmiset puolustautuivat sillä, että heidän mukaansa eläin oli jo kuollut, kun he napsivat kuvia.

Itsekkyydellä ei ole rajaa!

Villieläinten kanssa poseeraaminen vol 2

Takaisinmaksun aika.

Jos eläinten kärsimys ei estä ihmistä käyttäytymästä idioottimaisesti, niin hidastaisiko tieto siitä, että se voi koitua kuvaajan kohtaloksi?

Tuskin.

Rannalle päätyneet delfiinit ovat puolustuskyvyttömiä, mutta löytyy eläimiä, jotka pystyvät rokottamaan kamalalla tavalla ajattelemattomia ihmisiä.

Toukokuussa 2008 intialainen Prabhu Bhatara oli kuljettamassa häävieraita kotiin, kun hänen täytyi pysähtyä tien varteen pissalle. Bhatara huomasi lähistöllä loukkaantuneen karhun ja tajusi ainutlaatuisen selfie-hetken koittaneen. Karhu ei ollut poseeraustuulella, vaan nappasi kiinni mieheen ja raateli tämän hengiltä.

Näin sosiaalisen median aikana karmaisevinta (ihmishengen menettämisen jälkeen tietenkin) on se, että joku paikalla olleista ihmisistä kuvasi tapahtuman puhelimellaan.

Myös villinorsujen kanssa on niin Afrikassa kuin Aasiassakin ollut lukuisia tapauksia, joissa ihmiset ovat menneet liian lähelle laumaa ja tulleet tallotuiksi. Pohjois-Amerikassa suuret kansallispuistot varoittavat erikseen selfieiden ottamisesta villieläinten kanssa – hirvet, biisonit ja karhut kun eivät ymmärrä kuvan arvokkuutta.

Lue myös:

• 10 random-asiaa, joista sinun ei tulisi missään nimessä googlata!
• 10 rikosmysteeriä, jotka ratkesivat tavallisten internet-käyttäjien avustuksella
• Some-riippuvuus on aito uhka: 10 häkellyttävää faktaa!

Näyttelijän työ on hurjan paljon muutakin kuin vain vuorosanojen opettelua. Tämän listan näyttelijät ovat vieneet itsensä äärirajoille päästäkseen roolihahmoonsa sisälle.

Elokuvarooleihin valmistautuminen kestää useita kuukausia, mutta joskus tuotannon tai näyttelijän itselleen asettamat vaatimukset roolihahmoon astumisesta ovat hulluuden rajamailla. Oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä valmistautumisesta.

Listafriikki esittelee joukon palkittuja näyttelijöitä, jotka uppoutuivat roolihahmoihinsa järjellisyyden rajoja hipoen.

Christian Bale

Christian Bale on tunnettu siitä, että hän pystyy viemään kroppansa ääripäästä toiseen, jos rooli niin vaatii.

Vuoden 2004 The Machinist -elokuvassa Bale esittää unettomuudesta kärsivää Trevor Reznikiä, jonka ihon alle pääsemiseksi hän kävi läpi yhden elokuvamaailman vaarallisimmista painon pudotuksista. Saavuttaakseen roolin vaatiman riutuneen ulkonäön Bale söi kuukausien ajan vain omenan ja kupillisen kahvia päivässä, ja alkoi polttaa tupakkaa pitääkseen nälän loitolla.

Hän karisti elopainostaan 29 kiloa, joka oli 9 kiloa enemmän, kuin mitä tuotannosta oli määrätty. Balen tavoitepaino oli vielä kaksi kiloa vähemmän, mutta siinä vaiheessa lääkärit tekivät selväksi, että mies ei saattaisi selvitä hengissä, jos edelleen pudottaisi painoa. 183-senttinen näyttelijä painoi kuvausten aikana vain 54 kiloa.

Kun The Machinist oli kuvattu, oli Balella vain kuusi kuukautta aikaa saada kaikki lihasmassa (ja vähän lisää) takaisin, sillä hänen oli astuttava Batmanin rooliin Batman Begins -elokuvassa. Elopainon kerryttäminen onnistui painoja nostamalla sekä pizzaa ja jäätelöä syöden.

Adrien Brody

Pianisti on vuoden 2002 elokuva, joka perustuu puolalaisen pianistin ja holokaustista selvinneen Władysław Szpilmanin elämään.

Päärooliin valittu Adrien Brody ei ottanut työtä kevyesti, sillä hän näki olevansa kykenemätön tuomaan oikealla tavalla esiin Szpilmanin kokemia kauheuksia. Saadakseen edes hienoisen kosketuksen kurjiin olosuhteisiin Brody antoi pois asuntonsa ja autonsa, ja muutti kahden matkalaukun kanssa pieneen yksiöön Eurooppaan pois perheensä luota.

Brody on haastattelussa kertonut kokeneensa elämässään surua ja menetyksiä, mutta ei koskaan nähneensä nälkää. Yksin eristyksessä vietetty aika sai hänet ymmärtämään, miten epätoivoiseksi nälkä voi ihmisen tehdä.

Vain kuudessa viikossa Brody tiputti painoa 13 kiloa jo valmiiksi hoikasta kehostaan , ja puntari näytti 185 senttiselle näyttelijälle pahimmillaan alle 60 kiloa. Roolisuoritus ei ottanut koville vain fyysisesti, sillä elokuvan synkkyys ajoi miehen kuvausten päätyttyä vuoden kestäneeseen masennukseen.

Daniel Day-Lewis

Kun puhutaan metodinäyttelemisestä eli vahvasta roolihahmoon eläytymisestä, nousee vuonna 2017 näyttelijän työstä eläkkeelle jäänyt Daniel Day-Lewis aina mukaan keskusteluun.

Vuoden 1989 tositapahtumiin perustuva elokuva Minun elämäni, jossa Day-Lewis näytteli CP-vammaista Christy Brownia, oli rooliin heittäytymistä parhaimmillaan – tai pahimmillaan.

Day-Lewis vietti paljon aikaa CP-vammaisten kuntoutuskeskuksessa ja päätti lopulta olla koko kuvausten ajan pyörätuolissa. Hän halusi käydä ravintoloissa ja kokea minkälaista elämä voi tuoliin sidottuna olla. Mies vaati myös, että hänelle syötetään kaikki ateriat ja että hänet kannetaan pyörätuolissa kuvauspaikalle, jos sinne pääseminen omin avuin ei lukuisten maassa risteilevien kaapeleiden vuoksi olisi mahdollista.

Viikkojen ajan kyyryssä istuminen mursi Day-Lewisiltä kaksi kylkiluuta, mutta omistautuminen toi hänelle parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.

Rooney Mara

Valmistautuessaan Lisbeth Salanderin rooliin vuoden 2011 The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvassa, halusi Rooney Mara näyttää tismalleen Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -romaanin tietokonehakkerilta.

Salanderilla on kirjassa lävistyksiä niin korvissa, kulmissa, nenässä kuin nänneissäkin, joten Mara päätti, että niin on oltava myös elokuvassa, ja marssi lävistäjälle. Hänellä ei ennestään ollut reikiä edes korvissa.

Mara on haastatteluissa kertonut, että päätös kahdestatoista uudesta lävistyksestä oli välittömästi selvä, eikä hän ole katunut sitä hetkeäkään.

Kuvausten jälkeen Mara otti pois lähes kaikki korunsa ja antoi lävistysten kasvaa umpeen. Poikkeuksen hän teki nännilävistystensä kanssa: ne hän päätti pitää elokuvan mahdollista jatko-osaa varten.

Jared Leto

Kuten aiemmin mainittu Christian Bale, myös Jared Leto on tunnettu äärimmäisyyksiin viedyistä painonvaihteluista.

Vuoden 2013 Dallas Buyers Club -elokuvassa Leto esitti Rayonia, transsukupuolista, HIV-positiivista naista, ja pudotti painoaan roolia varten lähes 20 kiloa. Riipaisevasta suorituksestaan hänet palkittiin Oscarilla.

Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun 30 Seconds to Mars -yhtyeen laulaja kävi läpi muodonmuutoksen. Vuosia aiemmin Leto esitti John Lennonin murhannutta Mark David Chapmania elokuvassa Chapter 27. Roolia varten mies lihotti itseään huimat 30 kiloa ja kärsi lisääntyneen painon takia nivelkivuista ja kohonneesta kolesterolista.

Kilot kertyivät nopeasti epäterveellisellä ruokavaliolla, joka koostui mikrossa sulatetusta jäätelöstä, johon oli sekoitettu oliiviöljyä ja soijakastiketta. Kuulostaa yököttävältä.

Shia LaBeouf

Toisen maailmansodan aikaan perustuvan Fury-elokuvan näyttelijäkaartista ei kukaan omistautunut roolilleen yhtä syvästi kuin Shia LaBeouf. Kun ohjaaja David Ayer kertoi työryhmälle, että hän haluaa jokaisen antavan projektille kaikkensa, oli LaBeouf valmiina haasteeseen.

Hän liittyi Yhdysvaltojen kansalliskaartiin eli armeijan reservijoukkoihin, ja otti vastaan kasteen kääntyäkseen kristityksi. LaBeouf tatuoi ristin käteensä ja työskenteli kuukausien ajan 41. jalkaväkirykmentin papin, kapteeni Yatesin, apulaisena.

Hän kuuli sotilailta, että aktiivisella sota-alueella peseytyminen on usein mahdotonta, joten hän päätti koko kuvausten ajan olla käymättä suihkussa. Tehdäkseen roolihahmostaan vielä autenttisemman LaBeouf kieltäytyi maskeeraamalla tehdyistä haavoista, ja sen sijaan viilsi itse veitsellä poskensa auki, toistaen saman joka päivä.

Loppusilauksena LaBeouf poistatti yhden hampaistaan ”syrjäkujalla” olevalla hammaslääkärillä, sillä kukaan muu ei suostunut vetämään tervettä hammasta irti.

Natalie Portman

Jo valmiiksi pienikokoinen Natalie Portman laihtui 9 kiloa vuoden 2010 Black Swan -elokuvaa varten.

Portman esitti ballerina Nina Sayersia, ja halusi opetella ja tanssia elokuvan koreografian itse. Onneksi hänellä oli edes hieman taustaa lapsuuden balettiharrastuksen myötä, mutta harjoittelu oli ankaraa. Portman treenasi tanssimista kahdeksan tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, yli vuoden ajan. Se tarkoitti tuhottoman pitkiä työpäiviä, sillä samaan aikaan hän kuvasi muita elokuvia.

Toki Portmanilla oli sijaisnäyttelijänä oikea balettitanssija, mutta hän halusi silti saada omat osuutensa näyttämään mahdollisimman aidoilta. Myöhemmin hän on kertonut, että ei ollut ollenkaan ymmärtänyt, mihin oli lähdössä mukaan. Kalorit vedettiin ruokavaliossa minimiin, eikä hän riutuneen ja äärimmilleen viedyn kehonsa vuoksi pystynyt pahimpina aikoina nukkumaan.

Portman on haastattelussa sanonut, että Black Swan -elokuvan kuvaamisen aikana hän ymmärsi ensimmäisen kerran sen, miten näyttelijä voi tuhoisalla tavalla uppoutua roolihahmoonsa.

Jamie Foxx

Jamie Foxx esittää vuonna 2004 ensi-iltansa saaneessa Ray-elokuvassa päähenkilöä, muusikko Ray Charlesia.

Elokuvaa varten Foxx pudotti painoaan 14 kiloa paastoamalla ensin kokonaisen viikon, ja sen jälkeen treenaamalla ahkerasti ja noudattamalla kurinalaista ruokavaliota. Se ei kuitenkaan ollut näyttelijän suurin uhraus rooliin sisälle pääsemisessä.

Ray Charles sokeutui ollessaan seitsemänvuotias, joten Foxx suostui pitämään silmiensä päälle liimattuja tekoluomia jäljitelläkseen tarinan päähenkilöä paremmin. Vaikka Foxx sai ensimmäisinä viikkoina paniikkikohtauksia, halusi ohjaaja Taylor Hackford hänen omaksuvan sen ainaisen pimeyden, jota Charles joutui sietämään koko elämänsä.

Viikkojen ajan Foxxin silmät olivat liimattuina kiinni 14 tuntia päivässä ja välillä työryhmä jätti hänet pyörimään onnettomana lavasteisiin unohtaen, että hän ei näe. Mies on kutsunut kokemusta henkilökohtaiseksi vankilatuomiokseen. Roolisuoritus toi Foxxille lopulta parhaan miespääosan Oscar-palkinnon.

Lue myös:

• Stallone halusi Rockyn menehtyvän – 10 näyttelijää, jotka vaativat roolihahmonsa kuolemaa
• 10 huippunäyttelijää, jotka ovat joutuneet elokuvan kuvauksissa hengenvaaraan
• 10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa

Euroviisut ovat nyt kaikkien huulilla ja mikäs sen parempi tapa virittäytyä tunnelmaan, kuin listata kaikkien aikojen suurimmat viisuskandaalit!

Euroviisuthan ovat vuodesta 1956 lähtien järjestetty laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin, EBU:n, aktiiviset jäsenmaat. Se ei siis tarkoita vain Euroopan maita, vaan osallistujia on vuosien mittaan ollut sekä Kaukasian maista että Pohjois-Afrikasta, ja viimeisimpänä erityisluvalla mukana oleva, EBU:n liitännäisjäsen, Australia.

Koko idea kansainväliseen laulukilpailuun lähti siitä, että Euroopan maita haluttiin tuoda yhteen mannerta repineen toisen maailmansodan jälkeen. Politikointi ja maiden väliset kiistat haluttiin jättää sivuun – tarkoitus oli juhlia musiikkia. No, kuten hyvin tiedetään, eivät Euroviisut ole säästyneet ristiriidoilta, joista iso osa on liittynyt nimenomaan politiikkaan.

Vielä on muutama päivä aikaa jännittää ennen lauantain suurta finaalia; nouseeko Käärijä ja Cha Cha Cha veikkausten mukaisesti kärkikamppailuun tai jopa Euroviisujen voittajaksi!?

Sitä ennen kuitenkin listataan suurimmat viisuskandaalit Eurovision laulukilpailun 67-vuotisen historian varrelta. Mukana listalla on myös suomalaisväriä: modernia ja vähän vanhempaa.

Georgia ei halua Putinia

Vuonna 2009 Euroviisut järjestettiin Venäjällä, ja Georgia ilmoitti edeltävänä kesänä, pian Dima Bilanin voiton jälkeen, että se ei tule osallistumaan tuleviin kekkereihin. Syy oli selvä: Georgia ja Venäjä olivat sodassa.

Mieli kuitenkin muuttui Kyproksella marraskuussa 2008 järjestetyn Lasten Eurovision laulukilpailun jälkeen, koska Georgiaa edustanut Bzikebi-yhtye voitti Bzz…-kappaleella ja Venäjä antoi sille täydet 12 pistettä.

Georgian edustuskappaleeksi Moskovan Euroviisuihin valittiin Stefane & 3G kappaleella We Don’t Wanna Put In. Discorallatus ei kaikkia miellyttänyt.

EBU tulkitsi sanat poliittisiksi ja suoraan Venäjän silloista pääministeriä ja entistä (sekä nykyistä) presidenttiä Vladimir Putinia arvosteleviksi. Georgian ehdokkaakseen valitsema kappale hylättiin sääntöjen vastaisena ja Georgiaa pyydettiin tekemään sävellykseen uudet sanat tai lähettämään Euroviisuihin kokonaan toinen kappale.

Georgiassa ei tietenkään suostuttu vaatimukseen, vaan maa päätti vetäytyä kokonaan pois sen vuoden kisasta.

Armeniaa äänestäneet azerbaidžanilaiset kutsuttiin kuulusteltaviksi

Politiikka on aina läsnä Euroviisuissa – halusi sitä tai ei. Israel on vuosien mittaan ollut usein keskiössä, samoin jo edellä mainittu Venäjä. Tuoreimmat tulokkaat Euroviisujen poliittiseen taistelukenttään ovat Armenia (ensimmäisen kerran mukana vuonna 2006) ja Azerbaidžan (mukana vuodesta 2008 lähtien). Tosielämän taistelukentillä näiden kahden maan välit ovat olleet tulenarat jo pitkään.

Heti vuosi sen jälkeen, kun Azerbaidžan osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin, nousivat maiden vihamieliset välit tapetille myös laulukilpailuun liittyen. Kuohuntaa oli havaittavissa myös maansisäisesti. Elokuussa 2009 kymmenittäin azerbaidžanilaisia, jotka olivat kevään Euroviisuissa äänestäneet Armenian kappaletta, kutsuttiin pääkaupunki Bakuun kansallisen turvallisuusministeriön kuulusteltaviksi. Armenian euroviisua äänestäneitä syytettiin epäisänmaallisiksi ja heidän katsottiin olevan potentiaalisia turvallisuusuhkia.

BBC:n raportin mukaan matkapuhelinpalveluiden tarjoajat olivat hallituksen määräyksestä jäljittäneet Armeniaa äänestäneet ”petturit”. Euroopan yleisradiounioinin käynnistämän virallisen tutkinnan jälkeen luotiin uusi sääntö, joka kieltää operaattoreita paljastamasta asiakkaidensa henkilötietoja ja äänestyskäyttäytymistä.

Konflikti kuitenkin jatkuu… Vuoden 2016 semifinaalissa Armeniaa edustanut Iveta Mukuchyan heilutti hylkäyksen uhasta huolimatta Vuoristo-Karabahin lippua (kuvassa). Alue on jo vuosikymmenien ajan ollut Armenian ja Azerbaidžanin välinen kiistakapula.

Maaliskuussa 2021 Armenia ilmoitti, että ei osallistu sen vuoden Euroviisuihin. Syynä poisjääntiin oli edellisenä vuonna käyty Vuoristo-Karabahin sota Azerbaidžanin kanssa. Vuonna 2022 Armenia palasi jälleen viisulavoille.

Krista Siegfrids suuteli naista

On käsittämätöntä, että vuonna 2013 joku pahoitti mielensä siitä, että kaksi naista suuteli. Mutta aika moni veti herneet nenään Krista Siegfridsin Marry Me -kappaleen esityksen lopussa nähdystä suudelmasta. Laulaja itse kertoi suutelevansa naispuolista taustalaulajaa tukeakseen seksuaalista tasa-arvoa Suomessa. Euroviisujen aikaan Suomessa ei vielä ollut sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Turkki julisti boikotoivansa Euroviisuja ja ilmoitti, ettei koko laulukilpailua näytetä Siegfridsin esityksen takia. Myös Kreikka valitti Suomen euroviisuesityksestä väittäen sen rikkovan EBU:n sääntöjä, joissa kielletään poliittiset kannanotot.

Samalla viikolla Georgian pääkaupungissa Tbilisissä järjestettiin suuri seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustava mielenosoitus kansainvälisen homofobian vastaisen päivän kunniaksi. Ylen toimittaja Liisa Lehmus oli seuraamassa mielenosoitusta paikan päällä, missä tunnelma oli hänen sanojensa mukaan kireä – paikalla oli paljon myös vastamielenosoittajia.

Lehmuksen haastattelemien vanhoillisten ortodoksien mielestä homoseksuaaleilla ei pitäisi olla oikeuksia eikä heitä pitäisi olla olemassa ollenkaan. Eräs mies kommentoi myös Suomen euroviisuesitystä kutsuen sitä hulluksi ja täysin typeräksi. ”En halua, että lapseni ja sukulaiseni näkevät televisiossa Suomen tyhmän euroviisuvideon”, kommentoi yksi tuohtunut mielenosoittaja.

Ennen Euroviisuja kulki huhuja, että Suomen edustajaa olisi painostettu jättämään suukko pois esityksestä ja että mahdollista suudelmaa ei kuvattaisi mukaan lähetykseen. Krista Siegfrids vähät välitti arvostelijoista ja suuteli taustalaulajaansa sekä semifinaalissa että finaalissa. Molemmat ”kohahduttavat” suudelmat nähtiin suorassa televisiolähetyksessä. Mahtavaa!

Ongelmia lähetyksessä vai tulosten peukalointia?

Euroviisut ovat lähes alusta asti herättäneet epäilyksiä salaliitoista ja sopupelistä, ja kyllähän naapurimaat usein antavat toisilleen paljon pisteitä, mutta eihän siinä periaatteessa ole mitään väärää.

Vuoden 1963 Englannissa järjestetyt Euroviisut päättyivät kuitenkin viisuskandaaliin, joka nosti esiin mahdollisuuden ennalta päätetyistä pisteistä. Kun Norja oli antanut pisteensä, ilmoitti juontaja Katie Boyle, että pisteiden luvussa oli ollut jotain häikkää ja kehotti norjalaismiestä puhelinlinjan toisessa päässä toistamaan pisteet.

Mies kuitenkin pyysi, että asiaan palattaisiin uudelleen hetken kuluttua. Tuon pisteiden antamisen voit katsoa yllä olevalta videolta kohdasta 4:11 alkaen. Kun kaikkien muiden maiden antamat pisteet oli luettu, näytti siltä, että Sveitsi oli voittanut sen vuoden Euroviisut.

Mutta sitten otettiin uusi yhteys Norjaan (yllä oleva video kohdasta 6:32 alkaen), ja hupsista, pisteet olivat muuttuneet. Ensimmäisellä kerralla Norja antoi kolme pistettä Sveitsille ja kaksi pistettä Tanskalle, mutta uusissa tuloksissa Sveitsi sai vain yhden pisteen ja rakas naapurimaa Tanska neljä pistettä. (Tuolloin jokaisen maan tuomaristo antoi pisteitä yhdestä viiteen parhaiksi arvioimilleen kappaleille).

Virallisen tarinan mukaan Norjan pisteiden lukija oli itse sössinyt tulosliuskat, mutta monien epäilijöiden mukaan kyse oli sopupelistä. Uudelleen luettujen tulosten jälkeen Tanska nousi voittajaksi kukistaen Sveitsin vain yhdellä pisteellä. Videolla voi kuulla kansan kohahduksen, kun voittaja vaihtui. Inhimillinen erehdys vai sopupeliä – mitä sinä luulet?

Neilikkavallankumous Portugalissa

Vaikka Portugalin edustuskappale ei varsinaisesti vuoden 1974 Euroviisuissa saanut aikaan vallankumousta, toimi se lähtölaukauksena kapinallisille.

Diktaattori Marcelo Caetanon vastaiset kapinallisjoukot olivat ennalta suunnitelleet hallituksen kaatamisen alkavan tietystä merkistä, ja tuo merkki oli Paulo de Carvalhon E depois do adeus -kappale. Kyseinen laulu oli muutamia viikkoja aiemmin Brightonissa, Isossa-Britanniassa, järjestetyissä Euroviisuissa ollut Portugalin edustuskappale.

Ja suunnitelma piti: Radiokanava Emissores Associados de Lisboa täräytti laulun ulos huhtikuun 24. päivänä kello 22.50. Sillä hetkellä, kun tilanteeseen nimensä puolesta mainiosti sopivan E Depois do Adeus -kappaleen (suom. Ja hyvästien jälkeen) ensisäkeet lähtivät soimaan radiossa, tiesivät kapinalliset Neilikkavallankumouksen alkaneen ja sotilaat lähtivät hyökkäyksiin.

Vallankaappaus onnistui, Paulo de Carvalhon Euroviisut eivät – 17 osallistujamaan joukossa Portugali sijoittui 14:ksi.

Järjestikö diktaattori maansa Euroviisujen voittajaksi?

Vuonna 1968 Espanja oli jo valinnut viisuedustajakseen Joan Manuel Serratin kappaleella La La La, mutta mies vaati saada esittää sen omalla äidinkielellään, katalaanilla (yllä oleva video), mihin Francon Espanjassa ei tietenkään suostuttu.

Niinpä Serrat siirrettiin tylysti sivuun. Hän joutui lopulta lähtemään maanpakoon ja Euroviisuihin lähetettiin Massiel. Esiintyjä vaihtui, mutta kappale pysyi samana, vaikka se kisoissa sitten laulettiinkin espanjaksi.

Vaikka nuo Euroviisut järjestettiin yli 50 vuotta sitten, ovat ne edelleen salaliittoteoreetikkojen pähkäilyissä mukana. Keskiössä on nimenomaan Espanja, sillä maa vei kaikkien suureksi yllätykseksi ja jopa järkytykseksi voiton. Jo viikkojen ajan kaikille oli ollut lähes päivänselvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan edustuskappale Congratulations voittaisi. Esittäjänä oli sittemmin aateloitu Cliff Richard, joka oli kotimaassaan ja muualla Euroopassa suuri popidoli.

Ainoa jännitettävä asia Euroviisuihin lähdettäessä oli se, kuka tulisi toiseksi. No, Massiel vei lopulta voiton vain yhdellä pisteellä ennen Richardia.

Vilunkipeliä alettiin epäillä välittömästi, eivätkä spekulaatiot viisufanien keskuudessa ole loppuneet. Asiasta nousi suurempi kohu, kun espanjalaisen elokuvantekijän Montse Fernández Villan dokumentti 1968. Yo viví el mayo español (suom. 1968. Minä elin espanjalaisen toukokuun) julkaistiin 40-vuotta Lontoon Euroviisujen jälkeen.

Dokumentissa väitettiin, että vuoden 1968 Euroviisujen tulos oli peukaloitu. Väite perustui pitkälti Televisión Españolan eli Espanjan valtiollisen televisioyhtiön entisen toimittajan José María Íñigon lausuntoihin, joiden mukaan fasistijohtaja Francisco Franco olisi lahjonut puoli Eurooppaa antamaan pisteitä Espanjalle ja vaihtokauppana televisioyhtiöt saivat kylmää käteistä tai sitten Franco lupasi ostaa televisiosarjoja ja tehdä levytyssopimuksia tuntemattomille artisteille.

Íñigon mukaan lahjonta ja peukalointi olivat laajasti tiedossa, mutta kukaan ei välittänyt tai uskaltanut avata suutaan. Kaiken tarkoituksena oli palauttaa Espanjan kunnia ja loisto sekä antaa maan kolhuja saaneelle maineelle uutta kansainvälistä nostetta.

Ilmeisesti tappio kotikisoissa on jäänyt kaivelemaan toiseksi tullutta artistia itseäänkin: ”Olen elänyt tämän kakkossijan kanssa niin monta vuotta, että olisi mahtavaa, jos joku virallinen taho kääntäisi kelkkansa ja sanoisi: ’Cliff, sinä voitit sittenkin sen hemmetin jutun’”, kertoi Sir Cliff The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2008.

Ukraina ja Venäjä

Kaikki alkoi kevättalvella 2014, kun Venäjä miehitti Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan ja liitti sen itseensä. Samana vuonna Kööpenhaminassa, Tanskassa, järjestetyissä Euroviisuissa tapahtui jotain ennenkuulumatonta: yleisö buuasi Venäjän edustajalle, Tolmachevy Sisters -duolle – 17-vuotiaille kaksostytöille. Sama toistui seuraavana vuonna Itävallan Wienissä, mutta silloin vahingosta viisastuneilla järjestäjillä oli ensimmäistä kertaa käytössään buuausäänten vaimentamisen mahdollistavaa tekniikkaa.

Vuoden 2016 Euroviisut järjestettiin Tukholman Gloden-hallissa, eikä Venäjä ollut mielissään Ukrainan edustuskappaleesta. EBU:n mielestä Ukrainan ja Jamalan 1944-kappale oli vain historiallinen, mutta Venäjä piti sitä nykyhetkeen liittyvänä, poliittisena mielenilmauksena. Jamalan kappale kertoi hänen tataari-isoisoäidistään, joka oli Stalinin vainojen uhri Krimin niemimaalla toisen maailmansodan aikaan, mutta laulu istui myös sen hetkiseen tilanteeseen. Ja miten kävikään…

Ukraina voitti.

Kiovassa vuonna 2017 järjestetyssä Eurovision laulukilpailussa ei nähty Venäjän edustajaa. Yllättyneet käsi pystyyn! Venäjä oli kyllä lähettämässä edustajakseen Julija Samoilova, mutta Ukraina antoi naiselle porttikiellon. Syynä tähän oli se, että pari vuotta aiemmin Samoilova oli ollut esiintymässä Krimillä ja matkustanut sinne Venäjän kautta, mistä seurasi maahantulokielto Ukrainaan.

Vaikka EBU protestoi Ukrainan poliittista peliä, ei silloinen presidentti Petro Porošenko kumonnut päätöstä. Monet maat uhkailivat boikotilla ja julistivat vetäytyvänsä Kiovan kisoista, ellei Samoilovaa päästetä mukaan – näin ainakin huhuttiin. Lopulta ne olivat vain sanahelinää tai perättömiä juoruja.

Sen sijaan, että Venäjä olisi lähettänyt Kiovaan toisen edustajan, vetäytyi se Euroviisuista kokonaan ja Channel One -televisiokanava ilmoitti, että kilpailua ei sinä vuonna lähetetä itänaapurissamme ollenkaan.

Ja sitten tullaan kevääseen 2022.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, ei kukaan halunnut osallistua Venäjän kanssa kilpailuun, jonka yhtenä tarkoituksena on tuoda eri kansallisuuksia yhteen musiikin avulla. EBU kuitenkin kiirehti tiedottamaan, että Ukraina ja Venäjä ovat molemmat tervetulleita, koska Euroviisut ei ole poliittinen tapahtuma.

Lopulta tuli ilmoitus, että Venäjä ei saa osallistua Italian Torinossa järjestettäviin Euroviisuihin. Päätös tuli kuitenkin vasta sen jälkeen, kun monet jäsenmaat – Suomi ja Yleisradio mukaan lukien – olivat ilmoittaneet jäävänsä pois kisoista, jos Venäjä otetaan mukaan.

Varsin odotetusti Ukrainan edustaja Kalush Orchestra kappaleellaan Stefania voitti vuoden 2022 Euroviisut. Edelleen käynnissä olevan sodan vuoksi tänä vuonna ei kuitenkaan kilpailla Ukrainassa, vaan isäntämaana toimii Yhdistynyt kuningaskunta ja viisut järjestetään Liverpoolissa.

Jordania näytti Israelin edustajan sijaan kuvia kukista

Vuonna 1978 tapahtui jotain sellaista, mikä ei enää nykyään internet-aikana onnistuisi. Vaikka politikointi on Euroviisujen säännöissä ehdottomasti kielletty, on lavalla nähty monenlaisia kannanottoja – sekä hienovaraisia että äänekkäitä ja näkyviä.

Vuosi 1978 oli totaalinen pohjanoteeraus Israelin ja sen naapurimaan Jordanian suhteissa. Vaikka Jordania ei ole koskaan osallistunut Euroviisuihin, on maan kansallinen radio- ja televisioyhtiö JRTV näyttänyt laulukilpailun neljä kertaa; kaikki 1970-luvulla. Pariisissa järjestetty historian 22. Eurovision laulukilpailu oli viimeinen, joka Jordaniassa on esitetty suorana lähetyksenä.

JRTV ei suostunut näyttämään Israelin edustajan Izhar Cohen & The Alphabetan esittämää A-Ba-Ni-Bi -kappaletta, vaan esitteli tv-katsojille sen aikana kuvia kukista.

Sensuuri kävi kinkkiseksi, kun pisteitä alettiin julistaa. Israel sai nimittäin paljon ääniä, joten esiintyjiä kuvattiin moneen otteeseen. Kun alkoi olla selvää, että Israel tulee ottamaan historiansa ensimmäisen voiton, pisti JRTV lähetyksen tylysti poikki vedoten teknisiin ongelmiin. Jordanialaisille tarjoiltiin Euroviisujen huipentuman sijaan kuva kukkakimpusta.

Seuraavana päivänä JRTV ilmoitti Belgian voittaneen sen vuoden Euroviisut. Todellisuudessa Belgia sijoittui Israelin jälkeen toiseksi.

Voiko euroviisukappale vaikuttaa kotimaan politiikkaan? Sì?

Samaan aikaan, kun Portugalin kappale vuoden 1974 Euroviisuissa toimi lähtölaukauksena vallankumoukselle, ei Italian valtiollinen yleisradioyhtiö RAI näyttänyt koko laulukilpailua oman edustajansa vuoksi.

Gigliola Cinquetti oli valittu edustamaan maataan kappaleella Sì (suom. kyllä), mutta Italiassa laulu sensuroitiin kokonaan: sitä ei kuultu yli kuukauteen valtion omistamilla televisio- tai radiokanavilla. Italialaisten ei haluttu näkevän eikä kuulevan Cinquetin esittämää kappaletta, jossa ”sì” toistuu useaan otteeseen.

Italiassa oli suunnitteilla kansanäänestys avioeron laillistamisesta ja euroviisukappaleen uskottiin olevan propagandaa, jolla alitajuisesti yritettiin vaikuttaa äänestäjiin. Tällainen äänestäjien johdattelu nähtiin julkeana, joten vaikka kansanäänestyksen oli määrä tapahtua kuukausi Euroviisujen jälkeen, ei Italiassa haluttu ottaa riskejä.

Äänestykseen liittyi muutenkin hämmennystä, sillä kysymyksenasettelu oli erikoinen: Ei-äänellä kansalainen itseasiassa vahvisti hallinnon päätöksen avioeron laillistamisesta, kyllä-äänellä taas haluttiin avioero takaisin laittomaksi.

Cinquetti sijoittui Euroviisuissa toiseksi; edellään vain Ruotsi ja ABBA, joka räjäytti pankin Waterloolla. Cinquettista ja hänen kappaleestaan tuli suosittuja muualla Euroopassa ja laulu nousi monille listoille, mutta kotimaassaan se on yksi surkeimmin menestyneistä euroviisuista. Sensuurilla saattaa olla osuutta asiaan.

Niin, ja se Italian kansanäänestys: lähes 60 prosenttia äänestäjistä kannatti avioeron laillistamista, joten he olivat äänestäneet ”ei”. Monikohan heistä olisi äänestänyt toisin, jos Euroviisut olisi näytetty televisiossa? Kysymys ei ole tosissaan esitetty.

Suomen ”seksikohu” vuosimallia 1963

Ehkä kaikkien aikojen suomalainen euroviisuskandaali nähtiin vuonna 1963. Kansainvälisesti se ei ketään koskettanut, mutta Suomessa kuohutti aikoinaan kovastikin.

Koko Suomi halusi maansa edustuskappaleeksi Jorma Panulan säveltämän ja Sauvo Puhtilan eli Saukin sanoittaman Olen mikä olen -kappaleen, jota karsinnoissa esittivät Tamara Lund ja Laila Halme. Erityisesti Lundin versio oli monen suosikki.

Tuomaristo oli kuitenkin kansan ja asiantuntijoiden kanssa eri mieltä ja piti laulun sanoja liian seksikkäinä. Ei ollut lainkaan sopivaa, että kappale laulettiin eroottisella tyylillä ja sanoissa toistuu moneen otteeseen toteamus, että nainen ”käy vaihtelusta”. Järkyttävää… Tuomariston mielestä liian rohkeaa ja paheellisesta elämästä kertovaa sanoitusta ei uskallettu lähettää kansainväliseen kilpailuun.

Kansan tyrmistykseksi Olen mikä olen sijoittui vasta kolmanneksi ja Suomen edustuskappaleeksi valittiin Muistojeni laulu, jota olivat esittäneet Marjatta Leppänen ja Irmeli Mäkelä. Kaiken lisäksi tuomaristo päätti, että Euroviisuissa kappaleen tulee laulamaan Laila Halme eikä kumpikaan karsinnoissa esiintynyt laulaja.

Leppänen on vuosikymmeniä myöhemmin kertonut Iltalehdelle, että olisi mielellään lähtenyt edustamaan Suomea, mutta jostain syystä tuomaristo päätti toisin. ”Minulle ei ilmoitettu syytä”, muisteli Leppänen, mutta painotti, ettei ole kantanut asiasta kaunaa.

Suomi ja Muistojeni laulu sai Lontoossa järjestetyissä Euroviisuissa nolla pistettä ja jäi jaetulle viimeiselle sijalle. Olen mikä olen -laulusta tuli taas tuli aikansa ehdoton iskelmäklassikko.

Lue myös:

• Aikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännoskappaleita
• Miksi Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu?

On hyvin hankala kuvitella rakastetussa leffaroolissa joku muu kuin se, joka valkokankaalla on nähty. Listan tapauksissa se on kuitenkin ollut hyvin lähellä.

Elokuvista olisi varmasti tullut hyvin erilaisia, jos nämä kymmenen näyttelijää olisivat syystä tai toisesta jääneetkin tekemään sovittua tai heille kaavailtua leffaroolia. Minkälainen olisi ollut esimerkiksi Sean Conneryn esittämä Gandalf-velho tai Sylvester Stallone Beverly Hillsin kyttänä Eddie Murphyn sijaan?

Listafriikki otti tiukan seulan tälle listalle, sillä mukaan ei päässyt kukaan, joka on käynyt vain koe-esiintymisessä jotain roolia varten tai hylännyt sen suoralta kädeltä tarjouksen jälkeen.

Tässä siis kymmenen leffaroolia, jotka olivat äärimmäisen lähellä mennä aivan jollekin muulle, kuin sille, joka teki hahmosta unohtumattoman. Osaa näistä on lähes mahdoton edes kuvitella!

Liian viaton O. J. Simpson

Vuoden 1984 scifi-klassikko Terminator nosti kehonrakentajana menestyneen Arnold Schwarzeneggerin toimintaelokuvien tähtikaartiin, mutta jos tuotantoyhtiö Orion Picturesin omistaja Mike Medavoy olisi saanut päättää, olisi kyborgin rooli mennyt aivan eri osoitteeseen. Studio halusi terminaattoriksi amerikkalaisen jalkapallon supertähden O. J. Simpsonin.

Ohjaaja James Cameron ja tuottaja Gale Anne Hurd eivät voineet uskoa pyyntöä todeksi. Cameron ei alkuunkaan lämmennyt ajatukselle, vaikka Simpson atleettisuutensa vuoksi olisi rooliin sopinutkin.

Simpsonissa oli vain yksi ongelma: kaikki rakastivat häntä. Mies oli hassu, jopa vähän hölmö, erittäin miellyttävä ja aivan liian viattoman oloinen esittääkseen vakuuttavasti tappajaa. Cameron ei myöskään ollut innostunut ajatuksesta, että hänen elokuvassaan tummaihoinen mies jahtaisi veitsen kanssa valkoista naista.

Voi sitä ironian määrää.

Kymmenen vuotta myöhemmin O. J. Simpson oli oikeudessa syytettynä entisen vaimonsa Nicole Brownin ja tämän ystävän Ron Goldmanin puukotusmurhista.

Grease ilman Travoltaa

Vuonna 1978 ensi-iltansa saanut romanttinen komedia Grease toi valkokankaalle yhden kuuluisimmista pareista: Dannyn ja Sandyn. Nuori pariskunta olisi voinut olla kuitenkin hyvin erinäköinen, jos alkuperäinen suunnitelma olisi toteutunut.

Onnen päivät -televisiosarjassa Arthur Fonzarellia esittänyt Henry Winkler oli jo valittu Danny Zukon rooliin, sillä ”Fonzie” oli valmiiksi kuin ilmetty Greasen hahmo. Siinä piili kuitenkin myös se suurin ongelma: vaikka Winkler oli vähäisestä laulukokemuksestaan huolimatta etsiskellyt sopivaa musikaalia, pelkäsi hän tulevansa tunnetuksi vain yhdenlaisen roolin esittäjänä. Niinpä hän jättäytyi projektista pois viime hetkellä.

Kuvaan astui John Travolta, joka oli jo aiemmin työskennellyt tuottaja Robert Stigwoodin kanssa Saturday Night Fever -elokuvassa. Naispääosa oli myös edelleen auki ja siihen oli tarjolla isoja tähtiä Carrie Fisheristä lähtien, mutta Travoltalla oli vastanäyttelijä jo mielessään; hän ehdotti tuotannolle Olivia Newton-Johnia, australialaista countrylaulajaa. Newton-John oli ensin itsekin vastahakoinen, mutta ilmeisesti Travolta on lahjakas suostuttelija, sillä lopulta Danny sai Sandykseen juuri sen kenet halusikin.

Liian nuori Juliaksi

Vuonna 1996 julkaistun Romeo ja Julia -elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Baz Luhrmann valitsi naispääosaan alunperin Natalie Portmanin. Ei kuulosta ollenkaan pahalta, ja itse asiassa Leonardo DiCaprio ja Portman olisivat varmasti olleet oikein toimiva pari traagisessa rakkaustarinassa.

Portman oli jo palkattu, mutta harjoituksissa kohdattiin ikävä ongelma. Ensinnäkin lapsenkasvoinen Portman sai 21-vuotiaan DiCaprion näyttämään paljon vanhemmalta kuin oli tarkoitus. Ja toiseksi, Portmann oli vasta 14-vuotias, kun kuvaukset alkoivat. Romanttiset kohtaukset näyttivät lapsen hyväksikäytöltä, mikä ei tietenkään ollut se mielikuva, joka katsojille haluttiin antaa.

Joten Portman sai suureksi harmikseen luvan lähteä ja Juliaksi valikoitui muutaman vuoden vanhempi Claire Danes. Oikeastaan roolitus ei olisi osuvammin voinut mennä!

Aamiainen Tiffanylla oli kirjoitettu Marilyn Monroelle

Aamiainen Tiffanylla -elokuva ja Audrey Hepburn, mikä täydellinen pari. Niin ei ollut kuitenkaan alunperin tarkoitettu.

Sekä Marilyn Monroe että Audrey Hepburn olivat 1950-luvun halutuimpia tähtiä, ja näyttelijät olivat ehdolla moniin samoihin rooleihin. Vuonna 1961 ensi-iltansa saaneen Aamiainen Tiffanylla -elokuvan Holly Golightly ei ollut poikkeus.

Elokuva perustuu Truman Capoten samannimiseen novelliin ja kirjailija itseasiassa loi Golightlyn hahmon vaaleatukkainen Marilyn Monroe mielessään. Kun Capote myi kirjansa elokuvaoikeudet Paramount Studios -elokuvayhtiölle, ilmaisi hän selvästi, kenet haluaisi päänäyttelijäksi. Elokuvakäsikirjoitus räätälöitiin pyyntöä kunnioittaen Monroe mielessä, mutta näyttelijän leirissä oltiin eri mieltä.

Monroen opettaja Lee Strasberg oli vahvasti roolia vastaan, sillä hänen mielestään ”ilotyttömäisen Golightlyn esittäminen ei sopisi naisen imagoon”. Niinpä Monroe torjui tarjouksen.

Kun Paramount palkkasi rooliin Hepburnin, oli kirjailija Capote suunniltaan ja tunsi ”Paramountin pettäneen hänet kaikilla mahdollisilla tavoilla”.

Oma-aloitteinen Ryan Gosling

Ei ole olemassa kovinkaan montaa ammattia, joissa voi saada laillisesti potkut ulkonäkönsä vuoksi. Näyttelijänä niin voi kuitenkin käydä.

Sen sai tuta nahoissaan maailman seksikkäimmäksi mieheksi tituleerattu Ryan Gosling vuonna 2007, kun hän oli kuukausien ajan valmistautunut Oma taivas -elokuvan surevan isän rooliin.

Gosling kertoi jääneensä pois juuri ennen kuvausten alkua, koska ei ollut kokenut 26-vuotiaana soveltuvansa huomattavasti vanhemman henkilön rooliin. Vasta myöhemmin hän on paljastanut oikean syyn lähtöönsä.

Kysymättä ohjaaja Peter Jacksonin mielipidettä, Gosling oli oma-aloitteisesti lihottanut itseään lähes 30 kiloa juomalla janoonsa sulatettua jäätelöä. Hänen ajatuksissaan roolihahmo oli tukeva, mutta Jackson oli eri mieltä. Kasvatetun parran sai ajettua pois, mutta kovalla työllä hankittujen lisäkilojen pudottaminen ei muutamassa viikossa olisi onnistunut, joten Gosling sai potkut.

Rooliin palkattiin lopulta Mark Wahlberg ja Gosling jäi rannalle ruikuttamaan, omien sanojensa mukaan ”lihavana ja työttömänä”.

Kuvittele Sean Connery Gandalfina

Taru Sormusten Herrasta -trilogian yksi suurimmista ja pidetyimmistä hahmoista on Gandalf. Ian McKellen on roolissa loistava. Sitä mieltä on myös Sean Connery, jolle velhon hattu oli aikoinaan tarkoitus asettaa.

Ohjaaja Peter Jackson halusi Conneryn kovasti mukaan, ja tälle tarjottiin tähtitieteellisen palkan lisäksi 15 prosentin osuutta elokuvan lipputuloista, mutta näyttelijä ei ottanut roolia vastaan.

Syystä että?

Hän ei ymmärtänyt käsikirjoitusta.

Connery on haastattelussa sanonut lukeneensa leffaroolia varten J. R. R. Tolkienin samannimisen kirjan, käyneensä elokuvakäsikirjoitusta läpi yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ei silti saanut siitä koppia. Mies on katsonut myöhemmin myös elokuvatrilogian, mutta sekään ei auttanut tarinan avautumisessa. Kaiken kunnian hän on kuitenkin ylistäen antanut roolin napanneelle McKellenille.

Itsepäinen Stallone. Onneksi.

Vuoden 1984 Beverly Hills kyttä -toimintakomedian Axel Foley on yhtä kuin Eddie Murphy; siitä ollaan varmaan kaikki samaa mieltä. Tuo legendaarinen leffarooli päätyi Murphylle kuitenkin vain hieman reilu viikko ennen kuvausten alkamispäivää.

Foleyta esittämään oli nimittäin jo palkattu Sylvester Stallone. Rockyna ja Rambona tunnetuksi tullut Stallone ei ollut täysin tyytyväinen Daniel Petrie Jr:in tekemään käsikirjoitukseen ja alkoi omakätisesti muuttaa sitä mieleisekseen. Komedia väheni ja veriset toimintakohtaukset lisääntyivät.

Tuotantotiimi ei ollut innoissaan muutoksista, sillä elokuvan luonne olisi muuttunut kokonaan, ja Stallonen omakin agentti aneli tätä antamaan periksi ja tekemään roolin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Stallonelle se ei passannut ja toisaalta filmistudio ei suostunut Stallonen versioon, joka olisi kaiken lisäksi ylittänyt budjetin roimasti.

Murphy palkattiin Stallonen korvaajaksi vain pari päivää sopimuksen purkamisen jälkeen. Mitä olisi Axel Foley ilman Murphyn naurua!?

Pitkävihainen Charlize Theron

Vaikka Charlize Theron on nykyisin menestynyt, Oscar-palkittu näyttelijä, oli hän vielä 1990-luvun lopulla nouseva tähti. Hän oli lähellä saada todellisen läpilyöntinsä musikaalielokuva Chicagossa, johon hänet oli palkattu päärooliin esittämään Roxie Hartia.

Theron oli valmistautunut rooliinsa pitkään ja balettitaustansa ansiosta olisi sopinut loistavasti kyseiseen elokuvaan. Tuotanto ajautui kuitenkin ongelmiin, ja alkuperäinen Theronin rooliin valinnut ohjaaja lähti kävelemään ennen kuin kuvaukset olivat päässeet alkamaan.

Jostain syystä uusi ohjaaja Rob Marshall ei ollut Theroniin mieltynyt, vaan päätti antaa tälle potkut. Roxie Hartia esitti Oscar-ehdokkuuden arvoisesti vuonna 2002 ilmestyneessä Chicagossa Renée Zellweger.

Theron on vielä aivan viime vuosinakin kertonut, miten kyseiset potkut kiukuttavat ja harmittavat häntä edelleen.

Täydellinen win-win-tilanne

Vuonna 2012 huippusuosion saanut Unelmien pelikirja on upea elokuva, eikä vähiten kahden päänäyttelijän kemian ansiosta. Bradley Cooperin ja Jennifer Lawrencen yhteistyö vain yksinkertaisesti toimii.

Ohjaaja David O. Russellilla kävi useiden näyttelijöiden kanssa keskusteluja miespääosasta ja muun muassa Vince Vaughn ja Mark Wahlberg olivat vahvoja ehdokkaita. Aikataulullisista syistä kumpikaan ei voinut ottaa työtä vastaan ja Russell päätyi palkkaamaan Cooperin.

Cooperin vastanäyttelijäksi oli jo valittu Anne Hathaway, joka kuitenkin vetäytyi projektista aikatauluongelmiin vedoten hänkin. Myöhemmin on selvinnyt, että Hathawaylla ja Russellilla oli ”liian vahvoja näkemyseroja” roolihahmoon liittyen, mikä varmasti vauhditti yhteistyön loppumista lyhyeen.

Tuontantoyhtiö oli kauhuissaan: Miten he pystyisivät ikinä korvaamaan Anne Hathawayn?

No, helposti näköjään. Jennifer Lawrence nappasi roolin itselleen ja pokkasi siitä myöhemmin parhaan naispääosan Oscarin. Hathaway sai samassa tilaisuudessa parhaan naissivuosan palkinnon roolistaan Les Miserables -musikaalissa. Siinä kohtaa pystyi oikeasti sanomaan, että kaikki voittivat.

Lennosta vaihtunut Marty McFly

Paluu tulevaisuuteen -elokuvasarjan ensimmäinen osa ilmestyi elokuvateattereihin heinäkuussa 1985, ja sen kuvaukset oli aloitettu edellisen vuoden syksynä.

Michael J. Fox oli kiinnitetty päähenkilön rooliin, mutta Perhe on paras -televisiosarjan kuvaukset menivät niin pahasti päällekkäin, että hän jättäytyi pois.

Korvaajaksi löytyi Eric Stoltz. Muutaman kuukauden työskentelyn ja kuvausten jälkeen ohjaaja Robert Zemeckis totesi kuitenkin, että valinta oli ollut väärä: Stoltz ei oppinut skeittaamaan luontevasti eikä kyennyt, yrityksistä huolimatta, ilmentämään elokuvan ja Marty McFlyn hahmon vaatimaa tiettyä koomisuutta. Onneksi Stoltz oli myös itse sitä mieltä, että oli väärä henkilö kyseiseen rooliin.

Michael J. Foxin kalenterissa oli vihdoin vuoden vaihteen jälkeen tilaa, joten vaikka kohtausten uudelleen kuvaaminen tuli maksamaan muutaman miljoonan lisää, päätettiin päänäyttelijä pistää vaihtoon.

Tarkkasilmäiset voivat bongata Stoltzin muutamista kohtauksista, jotka elokuvaan päätettiin jättää. Eräässä takaa-ajokohtauksessa Marty McFlyn vaatetus muuttuu kuvasta toiseen ja hän on parissa otoksessa hieman pidempi. Silloin on kyse Stoltzista.

Lue myös:

• Stallone halusi Rockyn menehtyvän – 10 näyttelijää, jotka vaativat roolihahmonsa kuolemaa
• 10 julkkismyyttiä, jotka pysyvät sinnikkäästi pinnalla
• 10 näyttelijää, jotka ovat inhonneet ikonisia roolejaan, eivätkä ole salanneet mielipidettään – osa 1
• Leffatriviaa: 10 nippelitietoa elokuvista

Moni julkkis tunnetaan aivan eri nimellä kuin sillä, jonka he ovat syntymässä saaneet. Uusi nimi voi olla lempinimi, lyhennelmä tai täysin keksitty.

On hyvin yleistä, että julkisuuden henkilöt käyttävät työssään täysin eri nimeä kuin mikä heille on alunperin annettu. Jotkut ovat jopa vaihtaneet nimensä virallisesti, mutta toisille se on vain taiteilijanimi. Syitä nimenvaihtoon on monenlaisia, ja yritinkin listalle etsiä mahdollisimman paljon erilaisia tarinoita muutoksen takana.

Melko yleistä on lyhentää tai ”englannistaa” oma nimi, jotta se olisi ihmisille helpompi sanoa ja jäisi paremmin mieleen. William Bradley Pitt, Thomas Cruise Maphoter IV, Ilyena Lydia Vasilievna Mironov ja Elizabeth Stamatina Fey eivät sano suurelle yleisölle juurikaan mitään. Paljon kuuluisampia ovat Brad Pitt, Tom Cruise, Helen Mirren ja Tina Fey. Ja onhan näitä Suomessakin, esimerkiksi Antti Hammarberg ja Matti Fagerholm tunnetaan nimillä Irwin Goodman ja Michael Monroe, jotka kyllä on helppo päätellä keksityiksi.

Listafriikki haki listalle nyt sellaisia julkimoita, joiden alkuperäinen nimi voi oikeasti yllättää. Tässä siis 10 julkkista ja tarinat nimenmuutosten takana.

Elton John

Oikealta nimeltään: Reginald Kenneth Dwight

Jos olet katsonut Elton Johnin elämästä kertovan Rocketman-elokuvan, on sinulla varmasti jonkinnäköinen käsitys laulaja-lauluntekijän taiteilijanimen alkuperästä.

Elokuvassa Reginald Dwight pohtii nimenvaihtoa ja samalla, kun aivot raksuttavat, osuvat silmät John Lennonin kuvaan levy-yhtiön seinällä. Siitä hän nappaa taiteilijanimeensä toisen osan ja etunimi tuli entiseltä Bluesology-bändin aikaiselta saksofonistilta, bändikaveri Elton Deanilta.

Tarina on osittain totta: Elton on peräisin Elton Deanista, mutta Johnilla ei ole Beatlesin kanssa mitään tekemistä. Sekin on itseasiassa entiseltä bändikaverilta: laulaja John Williams ”Long John” Baldrylta.

Elton Johnin toinen nimi, Kenneth, sai myös väistyä ja tilalle tuli Hercules. Se ei suinkaan perustu kreikkalaiseen sankarihahmoon, vaan brittiläisen Steptoe and Son -komediasarjan hevoseen.

Kirk Douglas

Oikealta nimeltään: Issur Danielovitch

Issur Danielovitch syntyi New Yorkin osavaltion pohjoisosissa maahanmuuttajaperheeseen. Osa hänen sukulaisistaan käytti helpommin englanniksi taipuvaa Demsky-sukunimeä, jonka myös nuori Danielovitch omaksui itselleen. Hänet tunnettiin Izzy Demskynä, mutta sekään ei ilmeisesti ollut tarpeeksi amerikkalainen. Itse mies on sanonut nimen paljastaneen liikaa hänen venäjänjuutalaisesta syntyperästään. Ennen ensimmäistä maailmansotaa ja laivastoon liittymistä hän vaihtoi nimensä virallisesti Kirk Douglasiksi.

103-vuotiaana vuoden 2020 helmikuussa menehtynyt näyttelijälegenda kertoi haastatteluissa, että katui nimenmuutosta. Koska niin monet tekevät muutoksen, on paljon omaperäisempää ja hienompaa säilyttää oikea nimensä. Toki hän oli myös sitä mieltä, että nimi olisi ollut aikamoinen ilmestys vanhojen elokuvateatterien valotauluilla.

Koska nimenmuutos oli virallinen, tuli kaikista miehen neljästä lapsesta myös Douglaseja. Kuuluisin heistä on niin ikään näyttelijänä pitkän uran tehnyt Michael Douglas.

Michael Keaton

Oikealta nimeltään: Michael Douglas

Ei olisi tämän herran tarvinnut tosiaan lähteä nimenvaihtoon, jos listan edellisen kohdan Issur Danielovitch olisi pitänyt kiinni omasta nimestään.

Nimittäin liittyessään Screen Actors Guild -järjestöön eli näyttelijöiden ammattiliittoon, joutui Michael Douglas miettimään itselleen uuden nimen. SAG:n säännöissä sanotaan, että kahdella järjestön jäsenellä ei saisi mahdollisten väärinkäsitysten takia olla samaa tai toisiaan paljon muistuttavaa nimeä. Siksi liiton jäseneksi haettaessa näyttelijän on annettava kolme nimivaihtoehtoa, jos mieluisin on jo jollain käytössä.

Keaton-nimen hän löysi arkisesti selaamalla puhelinluetteloa eikä sillä ole sen suurempaa merkitystä. Siviilissä Michael Keaton on pitänyt alkuperäisen nimensä, ja hänen musiikintekijäpoikansa on nimeltään Sean Douglas.

Katy Perry

Oikealta nimeltään: Katheryn Elizabeth Hudson

Laulaja Katy Perry julkaisi ensimmäisen albuminsa jo vuonna 2001. Se kantoi nimeä Katy Hudson, jolla laulaja tuolloin musiikkipiireissä tunnettiin. Ne piirit olivat kuitenkin hyvin pienet, sillä levyä myytiin vain muutama sata kappaletta ja musiikki oli kristillistä gospelrockia. Silloinen levy-yhtiökin meni konkurssiin, mutta onneksi Katy Hudson ei luovuttanut.

Vuosia hän lauloi muiden taustoilla ja esiintyi musiikkivideoilla, mutta vuonna 2008 tuli niin sanottu läpilyönti. Hudson ei halunnut tulla sekoitetuksi tunnettuun näyttelijään, Kate Hudsoniin, joten hän otti taiteilijanimekseen Katy Perry, äitinsä tyttönimen mukaan.

Katy Perrysta tuli yksi menestyneimmistä ja eniten myyneistä artisteista, jättäen taakseen sellaisia pikkunimiä kuin esimerkiksi Metallica, Coldplay ja Adele.

Sekaannuksilta ei kuitenkaan ole vältytty. Nimi ei ole ongelma, mutta ulkonäöllisesti Katy Perry on useammankin kerran sekoitettu näyttelijä Zooey Deschaneliin.

Lue myös: Top 10 julkisuudenhenkilöt, jotka ovat toinen toisensa kaksoisolentoja

Audrey Hepburn

Oikealta nimeltään: Edda Kathleen Ruston

Belgiassa syntyneen näyttelijätähden oikean ja alkuperäisen nimen ympärillä on aina leijunut mysteerin viitta. Ristimänimeksi ehdotetaan lähteistä ja elämänkertakirjoittajasta riippuen Edda, Andrey tai Audrey. Edda on kuitenkin se, mihin useimmin törmää, ja se onkin Audrey-nimen hollantilainen versio.

Hepburnin äiti oli hollantilainen aatelisnainen, Ella van Heemstra, ja toisen maailmansodan aikaan tyttö tunnettiinkin Edda van Heemstrana, jolla yritettiin piilottaa tämän brittiläisiä sukujuuria. Isä Joseph Ruston oli osittain englantilainen ja käytti välillä kaksiosaista Hepburn-Ruston nimeä, koska se kuulosti aristokraattiselta.

Kaikkien nimien sekamelskasta tämä yksi kaikkien aikojen suurimmista näyttelijättäristä valitsi omakseen Audrey Hepburnin. Monenkirjavat sukujuuret omannut Hepburn osasi muutakin kuin näytellä ja tanssia, sillä hän esimerkiksi puhui sujuvasti viittä kieltä: englantia, ranskaa, espanjaa, italiaa ja hollantia.

Jamie Foxx

Oikealta nimeltään: Eric Marlon Bishop

Viihdealan monitaitaja Jamie Foxx aloitti uransa tekemällä stand up -komediaa. Ensimmäiseen esitykseensä Eric Bishop lähti silloisen tyttöystävänsä haastamana, ja kun homma tuntui luistavan, jatkoi mies osallistumista open mic -iltoihin.

Hän oli kuitenkin pistänyt merkille, että esiintymään ilmoittautuneiden listalta kutsuttiin useimmiten ensimmäisenä lavalle naiset. Siksi hän päätti ottaa käyttöön sukupuolineutraalin Jamie-nimen, joka voi olla niin miehellä kuin naisellakin. Nimen toinen osa oli kunnianosoitus Redd Foxxille (joka sekin on itseasiassa koomikko John Sanfordin taiteilijanimi).

Whoopi Goldberg

Oikealta nimeltään: Caryn Elaine Johnson

Whoopi Goldbergin nimen takana on koomikolle oikein hyvin istuva tarina.

Muutettuaan 1970-luvulla synnyinkaupungistaan New Yorkista Los Angelesiin Caryn Johnson työskenteli siellä sun täällä, muun muassa hautaustoimistossa ja pankkivirkailijana. Entisten työkavereiden mukaan naisella oli kovasti ilmavaivoja eikä tällä ollut tapana peitellä niitä. Siitä hän sai lempinimen ”Whoopee Cushion”, joka Suomessa tunnetaan pierutyynynä.

Kun Whoopi Cushion oli tosissaan pyrkimässä näyttelijäksi, ei hänen äitinsä hyväksynyt hölmöä taiteilijanimeä. Jotta Whoopi otettaisiin Hollywoodissa tosissaan, oli Cushion-nimi vaihdettava johonkin juutalaiseen nimeen; sellaisella äidin mukaan menestyisi. Ja niin syntyi Whoopi Goldberg.

Vitsistä lähtenyt nimi on nykyisin kaikkien tuntema, ja Whoopi Goldberg onkin yksi harvoista viihdealalla työskennelleistä, joka on voittanut sekä Emmy-, Grammy-, Oscar- että Tony-palkinnon. Neljän pal pidetään viihdemaailman Grand Slamina ja tällä hetkellä kaikki neljä arvostettua palkintoa on voittanut ainoastaan 18 taiteilijaa, joista Goldberg siis yhtenä.

Charlie Sheen

Oikealta nimeltään: Carlos Irwin Estévez

Tässä kohtaa kai pitäisi mennä yksi sukupolvi taaksepäin, nimittäin Charlien isä on vaihtanut ensimmäisenä nimensä. Ramón Gerardo Antonio Estévez koki espanjalaisen nimensä olevan aina hidaste työhön hakiessa, joten hän vaihtoi taiteilijanimekseen Martin Sheen. Nimi on kunnianosoitus CBS-televioyhtiön Robert Dale Martinille, joka antoi hänelle ensimmäisen roolin. Sukunimi tuli televisiossa pauhaavalta evankelistapapilta Fulton J. Sheenilta, koska tämä oli niin loistava näyttelijä.

Mutta samalla tavalla kuin jo aiemmin mainittu Kirk Douglas, myös Martin Sheen on katunut muutosta. Passissa ja ajokortissa mies on edelleen Estévez, mutta hän olisi halunnut tehdä sillä nimellä myös uransa. Martin Sheen tuli kuitenkin nopeasti tunnetuksi, joten oman nimen käyttäminen oli myöhäistä.

Siitä päästäänkin pitkän sepustuksen kautta Charlie Sheeniin, joka seurasi isänsä jalanjälkiä niin ammatillisesti kuin taiteilijanimelläkin. Charlien takana ei sen suurempaa tarinaa ole, se on englanninkielinen versio Carloksesta.

Kaikkein hassuinta näyttelijäperheessä on se, että samalla alalla työskentelevä Emilio Estévez – Martinin poika ja Charlien veli – on pitäytynyt ristimänimessään.

Portia de Rossi

Oikealta nimeltään: Amanda Lee Rogers

Australialainen Amanda Rogers lähti showbisnekseen mukaan hyvin nuorena: aluksi hän esiintyi mainoksissa ja toimi lapsimallina. Jo viisitoistavuotiaana Rogers muutti nimensä, minkä hän on myöhemmin kertonut johtuneen kamppailusta oman seksuaalisuutensa kanssa. Eksoottinen nimi juontaa juurensa William Shakespearen Venetsian kauppias -näytelmään ja sen sankaritar Portiaan. Sukunimeksi hän halusi jotain italialaista. Portia de Rossi oli valmis valloittamaan valkokankaat!

De Rossin tunnetuimmat roolit ovat ehdottomasti Ally McBeal ja Sukuvika (Arrested Development) -sarjoista. Nykyään näyttelijätyön jättänyt de Rossi keskittyy hyväntekeväisyyteen ja on jälleen kerran muuttanut nimeään. Ammatillisesti hän on edelleen Portia de Rossi, mutta siviilissä nainen tunnetaan nimellä Portia Lee James DeGeneres. James on hänen nuorena menehtyneen isänsä toinen nimi, ja virallisen sukunimensä hän otti vaimoltaan Ellen DeGeneresiltä.

Michael Kors

Oikealta nimeltään: Karl Anderson Jr

Kyllähän Michael Korsin laukku kuulostaa paremmalta kuin Karl Andersonin. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että ensin mainittuun nimeen yhdistämme menestyksekkään muotibrändin.

Kun pikku-Karl oli viisivuotias, meni hänen äitinsä uusiin naimisiin liikemies Bill Korsin kanssa, ja samalla mies adoptoi tuoreen vaimonsa pojan. Joan Kors on myöhemmin kertonut ehdottaneen pojalleen, että ”nyt kun saat uuden sukunimen, niin mikset samalla vaihtaisi etunimesikin?”. (Ilmeisesti ruotsalaiset sukujuuret omaavan ex-miehen nimi toi huonoja muistoja mieleen?) Äidin suosikkinimet olivat Michael ja David, joista poika hyväksyi molemmat.

Michael David Korsilla oli jo hyvin nuorena taiteellista silmää. Hän ei pitänyt äitinsä hääpuvusta vaan käski poistaa siitä kaikki ylimääräiset koristeet ja rusetit. Pojalla oli oma visionsa myös hääpaikasta ja muiden sukulaisten asuista, ja lähipiiri oli yllättäen tarpeeksi fiksu kuunnellakseen neuvoja viisivuotiaalta maestrolta.

Lue myös:

• Hollywoodin kirous: Julkkisten 10 lyhyttä avioliittoa
• Mitä!? 10 julkkisfaktaa Hollywood-tähdistä, joita on vaikea uskoa todeksi