Kun silinterihattu aiheutti loukkaantumisiin johtaneen kaaoksen ja muita hauskoja faktoja hatuista

Hyvää kansainvälistä hattupäivää! Jep, kaikelle mahdolliselle on oma merkkipäivänsä. Mutta tänään juhlitaan moninaisia hattuja!

Miten sitten voit itse osallistua tähän merkittävän päivän viettoon? No, se käy tietenkin hyvin yksinkertaisesti: laita päähän suosikkihattusi! Näillä pakkasilla on varmasti syytä jättää lippikset, sombrerot ja olkihatut kaappiin, ja vetää päähän lämmin pipo.

Tai sitten voit heittää stetsonin päähän, pysyä sisällä lämpimässä ja lukea listoja! Nyt siis Listafriikki vie lukijansa hattujen yllättävän hauskaan ja mielenkiintoiseen maailmaan.

Silinterihattu aiheutti pahennusta

Lähdetään liikkeelle tarinalla, joka inspiroi koko tämän listan tekemiseen! Kyllä, tänään on hattupäivä, mutta myös vuosipäivä sille, kun englantilainen John Hetherington seisoi oikeuden edessä syytettynä julkisrauhan rikkomisesta ja mellakointiin kiihottamisesta. Hän oli kävellyt Lontoon kaduilla silkkisessä silinterihatussa.

Näky oli niin kohahduttava vuonna 1797, että villiintynyt väkijoukko kerääntyi silinterihatun keksijäksi nimitetyn Hetheringtonin ympärille, ja mies jouduttiin lopulta pidättämään.

Pidätyksen suorittanut poliisi kertoi oikeudessa, ettei kukaan ollut koskaan ennemmin todistanut sellaista näkyä: ”Hänellä oli niin korkea ja kiiltävä rakennelma päässään, että se varmasti pelotti heikkohermoisimpia. Rakennelma oli niin ylitseampuva, että lukuisat naiset pyörtyivät, lapset alkoivat itkeä ja koirat haukkuivat. Yhden lapsen käsi murtui kaiken tönimisen keskellä.”.

The Times -sanomalehti julkaisi oikeuskäsittelystä artikkelin, jossa katseet suunnattiin tulevaisuuteen: Hetheringtonin pitämä silinterihattu tulisi olemaan kaikkien käyttämä asuste, ja mies oli vain hieman aikaansa edellä. Hetheringtonin pidätyksen ja oikeudessa saamat mittavat sakot The Times tuomitsi virhearvioiksi.

Ja niin kävikin, että silinterihattu alkoi nousta suosituksi päähineeksi ja viimeistään vuonna 1850 se räjäytti potin, kun kuningatar Viktorian puoliso prinssi Albert alkoi pitämään päässään tuota ”korkeaa ja kiiltävää rakennelmaa”.

Olkihattumellakat

Mellakoida voi monesta syystä, myös siitä, että jollakin on päässään vuodenaikaan sopimaton hattu. Syyskuun 13. päivänä vuonna 1922 newyorkilaiset satamatyöntekijät lastasivat normaaliin tapaan laivoja Manhattanin eteläkärjessä, kun yhtäkkiä joukko nuoria poikia pahamaineisesta Mulberry Bendin korttelista pyyhälsi paikalle ja alkoi repiä miesten päistä olkihattuja. Satamatyöntekijät eivät sulattaneet moista käytöstä, vaan pistivät pojat nyrkein järjestykseen. Siitä alkoivat laajalle levinneet olkihattumellakat.

Välikohtaus johtui siitä, että kirjoittamattoman säännön mukaan kesäasusteeksi luokiteltua olkihattua ei ollut soveliasta pitää syyskuun 15. päivän jälkeen. Siitä eteenpäin olkihatunkäyttäjiä sai luvan kanssa pilkata, ja ystävät ja työkaverit saivat napata hatun päästä ja polkea sen maahan.

Pittsburgh Press -sanomalehdessä tapausta kommentoitiin näin: ”On täysin hyväksyttävää, että pörssimeklarit tuhoavat toistensa hattuja, sillä tuttavat voivat tehdä toisilleen niin. Mutta on käsittämätöntä, että joku, jota ei ole edes esitelty, vie hatun miehen päästä.”. Törkeää käytöstä! Sen lisäksi, että katujengi ei tuntenut satamatyöntekijöitä, olivat he pari päivää liian aikaisessa.

Sataman tapahtumista lähti liikkeelle hallitsematon ketjureaktio, kun sadat ellei jopa tuhannet teinipojat ympäri Manhattanin terrorisoivat olkihattuihin sonnustautuneita ja lopulta mellakointi levisi myös New Jerseyn ja Pennsylvanian osavaltioihin. Reilun viikon kestäneissä väkivaltaisuuksissa loukkaantui monia ja poliisi oli täystyöllistetty yrittäessään pitää kahakointia aisoissa.

Mellakat toistuivat parina seuraavana vuotena ja vuonna 1924 yksi onneton olkihatunkäyttäjä murhattiin vääränlaisen pukeutumisen vuoksi.

Ensimmäiset kuvaukset hatuista

Ihmiset ovat kymmenien tuhansien vuosien ajan suojanneet arvokasta pääkoppaansa erilaisilla päähineillä. Hatut olivat tietenkin ihmisen alkukodissa Afrikassa tarpeettomia, koska lajimme oli kehittynyt lämpöisissä olosuhteissa ja samoin kuin monet muutkin eläimet, myös ihminen pysytteli varjossa auringon porottaessa kuumimmillaan. Tarve pään peittämiselle auringossa tai kylmällä ilmalla tuli vasta myöhemmin.

Ensimmäiset kuvaukset hatuista löytyvät lähes 30 000 vuotta vanhoista, myöhäispaleoliittiselta kaudelta peräisin olevista Venus-patsaista. Noita uhkeita naishahmoja esittäviä patsaita on löytynyt hyvin paljon Etelä- ja Keski-Euroopasta, ja pitkään niiden päitä koristavien kuviointien arveltiin kuvaavan erikoisia kampauksia.

Näkökulma kuitenkin muuttui vuonna 2000, kun arkeologit löysivät Tšekistä kivikautisia saviastioita, joissa oli painaumia yhteenpunotuista kuiduista. Kudontatekniikoiden oli aiemmin ajateltu kehittyneen enintään 10 000 vuotta sitten jo paikalleen asettuneiden maanviljelijöiden parissa. Löydös kuitenkin osoitti, että monimutkaiset punontataidot olivat hallussa myös varhaisemmilla metsästä-keräilijä-kansoilla. Tästä arkeologit ovat päätelleet sen, että Venus-patsailla on päässään kudotut päähineet; idea ei ollut käynyt kenelläkään aiemmin edes mielessä. Kun ylläolevaa kuvaa katsoo, niin onhan se nyt ihan selvä myssy!

Venus-patsaiden jälkeen hatuista ei juuri todisteita ole jäänyt tai löytynyt, vaikka päähineitä on varmasti pidetty sekä käytännöllisistä että seremoniallisista syistä.

Seuraavat todisteet hatun käyttämisestä ovat noin 5400 vuoden takaa, silloin miespuolisen henkilön kantamana. Vuonna 1991 Alppeihin kuuluvasta Ötztalin vuoristosta löytyi erikoisen hyvin säilynyt miehen ruumis. Maailmankuululla ”Jäämies Ötzillä” oli päällään vaatteiden ja kenkien lisäksi leukahihnalla varustettu turkismyssy, joka DNA-tutkimusten perusteella oli valmistettu ruskeakarhun nahasta.

Hullu Hatuntekijä

Englannin kielessä on sanonta ”mad as a hatter”, hullu kuin hatuntekijä. Termin on ajateltu juontavan juurensa engalntilaisen matemaatikon ja kirjailijan Lewis Carrollin vuonna 1865 kirjoittamaan Liisan seikkailut Ihmemaassa -lastenromaaniin. Kirjassa on Hatuntekijä-hahmo, joka on vähän omalaatuinen ja hieman ”hullu”. Hatuntekijä toimi myös esikuvana ensimmäisen kerran vuonna 1948 Batman-sarjakuvissa esiintyneelle pahikselle nimeltään Mad Hatter.

Carroll ei kuitenkaan temmannut Hatuntekijän erikoislaatuisia piirteitä tuulesta, vaan mad as hatter oli tullut käyttöön jo 1700-luvulla, kun huopahattuja muotoiltiin höyryttämällä niitä elohopeaa sisältäneellä liuoksella ja myös nahkojen käsittelyssä käytettiin kovia myrkkyjä.

Elohopea ei pääse poistumaan ihmisen kehosta, vaan kasaantuu sinne pikkuhiljaa. Hatuntekijät altistuivat jatkuvasti tälle raskasmetallille, joka vaikutti keskushermoston toimintaan aiheuttamalla muun muassa vapinaa, puheongelmia, psyykkistä epätasapainoa ja hallusinaatioita.

Yksi kuuluisimmista ”hulluista hattumaakareista” oli Boston Corbett, joka huhtikuussa 1865 ampui John Wilkes Boothin, joka puolestaan muutamia päiviä aiemmin oli murhannut presidentti Abraham Lincolnin. Armeijaan liittynyt Corbett ei totellut käskyä, jonka mukaan Booth oli saatava kiinni elossa. Se ei nyt kuitenkaan lyönyt ”hullun leimaa” Corbettin otsaan, sillä hän kunnostautui muutenkin erikoisissa aktiviteeteissa.

Teini-ikäisestä lähtien hattutehtaassa työskennellyt Corbett tuli vuonna 1858 uskoon ja suoritti itselleen saksilla kastraation alentaakseen libidoaan. Vuonna 1887 Corbett uhkaili ihmisjoukkoa aseella, ja joutui mielisairaalaan, josta hän kuitenkin heti seuraavana vuonna karkasi, eikä tätä hullua hatuntekijää nähty enää koskaan.

Aasinhattu

Ennen vanhaan kouluissa rankaistiin oppilaita monin erilaisin tavoin. Karttakepistä tuli sormille eikä tukkapöllykään ollut harvinainen. Fyysisen satuttamisen lisäksi häpeärangaistukset olivat yleisiä ja yksi niistä oli aasinlakki, englanniksi dunce.

Sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa läksyjään osaamattomia lapsia pakotettiin pitämään päässään teräväkärkistä piippalakkia, jonka kanssa joutui seisomaan häpeänurkassa. Varmasti edisti hyvin oppimista!

Aasinhattu sai alkunsa 1200-luvun lopulla, kun skotlantilainen teologi Johannes Duns Scotus heitti ilmoille ajatuksen, että kartionmallisen hatun pitäminen edisti oppilaiden järjenjuoksua; tietenkään sitä ei aasinlakiksi silloin kutsuttu. Duns Scotuksen mukaan teräväkärkinen lakki myös johdatti Jumalan opit suoraan pitäjän päähän.

Myöhemmin ajatus teilattiin naurettavana, ja korkeasta piippalakista tuli häpeällinen rangaistus oppimisvaikeuksista kärsiville. Tekijänsä mukaan nimetty dunce on myös ivaava pilkkanimi, joka tarkoittaa tyhmää.

Lue myös:
10 käsittämätöntä kurinpitotapausta kouluista

Foliohattu päähän

Salaliittoteoreetikoita pilkataan kutsumalla heitä foliohatuiksi. Ajatuksena taustalla on se, että harhaluuloiset pelkäävät hallituksen (minkä tahansa hallituksen) tai esimerkiksi avaruusolioiden tunkeutuvan aivoihin ja lukevan sekä ohjailevan mieltä. Foliohatun on määrä suojata näitä neroja ajatuksenluvulta ja sähkömagneettisilta aalloilta.

Mitään perää siinä ei ole, ja idea foliohatun käyttämisestä suojana juontaa juurensa Julian Huxleyn vuonna 1927 ilmestyneeseen scifi-romaaniin The Tissue-Culture King, jossa metallia käytetään blokkaamaan kaikenlainen telepatia.

Vuonna 2005 maineikkaassa Massachusetts Institution of Technology -opinahjossa tehtiin hieman leikkimielinen tutkimus kaikkien vainoharhaisten kiusaksi: kokeessa testattiin metallihatun kykyä torjua näkymättömiä hyökkäyksiä.

Tutkimuksessa todettiin, että foliohattu voi itseasiassa auttaa hallituksen satelliitteja kansalaisten vakoilussa, sillä päähine vahvistaa tiettyjä radiotaajuuksia. Tutkijat arvelivat, kieli poskessa tokikin, että ”hallitus on saattanut juuri tuosta syystä ja tarkoituksella aloittaa foliohattuvillityksen”.

Siinäpä vasta salaliittoteoria!

Todellinen cowboy-hattu

Nyt varoitus kaikille länkkäreiden fanittajille: mielikuvasi preerialla ratsastavista cowboysta saattaa musertua! Kyllähän lehmipojista tulee päällimmäisenä mieleen heidän pitämänsä hatut, joita kutsutaan yleisesti stetsoneiksi.

Mutta cowboyden ja lainsuojattomien suosima malli olikin knalli! Ylläolevassa kuvassa on lehmipoikana ja teurastajana työskennelleen Robert LeRoy Parkerin (alhaalla oikealla) perustama rikollisryhmä, johon kuului muun muassa Harry Alonzo Longabaugh (alhaalla vasemmalla), ja kaikilla miehillä on päässään knalli. Parker ja Longabaugh tunnetaan paremmin nimillä Butch Cassidy ja Sundance Kid. Näiden pahamaineisten lainsuojattomien edesottamuksia on romantisoitu useissa elokuvissa ja tv-sarjoissa, joissa herrat ovat epäilemättä olleet pukeutuneina stetsoneihin. Oikeasti he ratsastivat auringonlaskuun knallit päässään.

Britanniassa metsästäjät käyttivät knalleja jo aiemmin, sillä kovitettu huopahattu suojasi päälakea puiden matalilta oksilta. Knalli on myös malliltaan tyköistuva, joten se pysyi tukevasti päässä hevosen laukatessa tuulessa. Näistä samoista syistä knalli oli myös cowboyden valinta, ennen kuin leveälierisestä hatusta tuli jonkinasteinen muoti-ilmiö.

Hattuvero

Missäs muuallakaan kuin Britanniassa on ollut aikoinaan voimassa hattuvero. Veron otti vuonna 1784 käyttöön pääministeri William Pitt nuorempi, ja se toimi progressiivisen verotuksen tavoin, mutta koski ainoastaan miehiä. Oletuksena oli, että varakkaammilla herroilla oli useampia ja arvokkaampia hattuja, kun taas köyhillä oli yksi halpa lätsä, jos sitäkään. Merkkinä maksetusta verosta hattuun iskettiin leima.

Vero koski myös kauppiaita, joiden tuli hankkia erillinen lupa valtiolta ja laittaa paperi esille liikkeensä ikkunaan todistuksena siitä, että kyseisessä kaupassa myydään laillisesti hattuja. Lontoon hattukauppiaat maksoivat luvasta 2 puntaa ja muualla se irtosi vain viidellä šillingillä (punta jaettiin tuolloin 20 šillinkiin).

Kovia sakkoja annettiin niille kauppiaille ja hatunkäyttäjille, jotka jättivät verot maksamatta. Kuolemantuomio taas oli varattu niille rikollisille, jotka uskalsivat väärentää veron maksamisesta osoittavan leiman.

Vero ei kuitenkaan miellyttänyt kansalaisia (ne harvoin ilahduttavat), ja monet kiistivät käyttämänsä päähineen olevan hattu ylipäätään. Se johti siihen, että vuonna 1804 hallitus laajensi veron kattamaan kaikkea päässä pidettävää asustetta, ja lopulta veron kerääminen lopetettiin vuonna 1811.

Lue myös:
10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään

Hatunvaihto paavin kanssa

Jos oikein hyvä tuuri käy, on paavin kanssa mahdollista päästä vaihtamaan hattuja. Homma ei tokikaan toimi niin, että paaville ojentaa oman lippiksensä ja vaihdossa saa näyttävän piispanhiipan, vaan kyseessä on pienen zucchetton vaihto.

Paavi Franciscus on suostunut vaihtoon vain muutaman harvan kerran, mutta se ei siis ole mahdotonta. Tietysti matkassa on pari mutkaa: Ensinnäkin on päästävä sellaiseen tilanteeseen, jossa paavi on tarpeeksi lähellä. Toisekseen kannattajan zucchetton on oltava juuri oikean kokoinen, sillä jos se ei istu paavin päähän, ei hän suostu vaihtoon (kuten ylläolevalla videolla nähdään). Hatun on oltava myös ostettu paavin viralliselta räätäliltä Roomassa, ja se maksaa hieman alle 60 euroa. Toisaalta, jos vaihto onnistuu, voi zuccheton koittaa myydä ja tehdä hyvät voitot: eBayssa paavin pitämiä hattuja on myyty jopa tuhannella eurolla!

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme oletko kova käyttämään hattuja, vai onko asuste vain pakollinen paha suojaamassa päätä.

Lisää kommentti