Pääsiäisen perinteet pitävät sisällään virpomista, pääsiäismunia ja -pupuja, rairuohoa ja koristeltuja pajunkissoja. Näin siis meillä Suomessa.

Samoja elementtejä on pääsiäisen vietossa muuallakin, mutta jokaisella kulttuurilla on siihen omat mausteensa. Ei tietysti pidä unohtaa, että pääsiäinen on sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa tärkeä juhla; eri syistä toki. Vuosisatojen aikana se on pakanallisten perinteiden kanssa yhdistynyt siksi iloiseksi sekamelskaksi, jollaisena me sitä nykyään vietämme.

Suomessakin pääsiäisen perinteet vaihtelevat riippuen siitä, missä päin maata ollaan. Pääsiäisen perinteet myös muuttuvat jatkuvasti. Nykyään virpomaan voi lähteä vaikka kissa-asussa tai pääsiäispupuna.

Listafriikki katsasti erilaiset pääsiäisen perinteet sekä monisyisen historian tuttujen symbolien ja tapojen takana.

Läntinen trullittelu vs itäinen virpominen

Aloitetaan lista eräällä kotimaan pääsiäisperinteellä.

Suomen itäosissa virpominen on palmusunnuntaihin liittyvä perinne, jossa ihmiset ovat kiertäneet naapurista toiseen toivottamassa hyvää terveyttä ja onnea. Palkan virpoja sai alunperin tulla hakemaan vasta paaston päätyttyä pääsiäisenä ja saadut virvontaoksat tuli säilyttää ikonien päällä helatorstaihin saakka. Pakanallinen pahojen henkien karkottaminen ja kristillinen palmunlehvillä tervehtiminen kulkevat käsi kädessä.

Pohjanmaalla satojen vuosien ajan tunnettu trulliperinne on lähtöisin vanhasta tavasta, jossa naapurien navetoista kierreltiin varastelemassa karjaonnea tulevalle vuodelle. Siihen sekoittui kristinuskon lietsomat noitavainot ja suojautuminen pahoilta voimilta. Naapurin rouvia tai noitia yritettiin karkottaa muun muassa tulella, mistä on saanut alkunsa pääsiäiskokkojen polttaminen.

Nykyisin itäinen ja läntinen perinne ovat sekoittuneet keskenään; pääsiäisen aikaan ovikelloja soittelevat noidiksi pukeutuneet lapset koristeltujen pajunoksiensa kanssa ja toivottavat tutulla virpomislorulla onnea tulevalle vuodelle.

Maantieteellisenä erona on enää se, että muualla virvotaan palmusunnuntaina ja Pohjanmaalla trullitellaan pääsiäislauantaina.

Pääsiäispupu

Jäniksellä on pitkät perinteet kevään juhlinnoissa. Uuden alkua ja hedelmällisyyttä hyvin kirjaimellisesti symboloiva jänis on ollut muinaisen Eostrea-jumalattaren maanpäällinen muoto. Vaikka hän oli jänis, niin jumalallisena olentona Eostrea toki pystyi munimaan värikkäitä munia. Jänis on siis kauan toiminut keväisenä elämän tuojana.

Saksalaisiin kansantaruihin kuuluu lisäksi tarina köyhästä naisesta, joka pääsiäisherkkujen sijaan piilotti lapsiltaan värikkäiksi maalattuja munia puutarhaansa. Kun lapset olivat etsimässä aarteita, hyppelehti lähistöllä jänis, jonka he luulivat jättäneen munat jälkeensä.

Saksalaisten maahanmuuttajien mukana idea munia tuovasta jäniksestä levisi Atlantin toiselle puolelle, jossa siitä kehittyi kaupallinen, joulupukin veroinen, pääsiäispupu.

Pääsiäispussikaniini taistelee vieraslajia vastaan

Kun englantilaiset vuonna 1788 iskivät lippunsa ja perustivat ensimmäisen siirtokuntansa Australiaan, oli heillä laivoissaan mukana villikaniineja. Siitä alkoi yksi historian pahimmista vieraslajien aiheuttamista tuhoista. Ne kilpailevat alkuperäisen eläimistön kanssa ravinnosta ja elintilasta.

Pääsiäispupu on Australiassa kaikesta huolimatta pääsiäisen tähti ja paraatien odotetuin kulkija, mutta sen rinnalle on tekemässä nousua Pääsiäispussikaniini.

Pussikaniinit ovat vähän jänistä isompia, pitkähäntäisiä ja -korvaisia pussieläimiä, jotka ovat hyvin uhanalaisia. Vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä pussikaniineja oli kaksi lajia, mutta niistä pienempi on kuollut sukupuuttoon. Suomen nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti muuten vuonna 2008 pussikaniinille uudeksi nimeksi korvapusseli, jota Suomen kielen lautakunta ei valitettavasti hyväksynyt.

Lähinnä markkinointitempauksena kehitetty pääsiäispussikaniini lisää ihmisten tietoisuutta lajin uhanalaisuudest,a ja suklaapusseleiden myynnistä saatava tuotto menee tämän harvinaistuneen kotoperäisen lajin suojelutyöhön.

Lue myös: Haitalliset vieraslajit – 10 tuhoa kylvävää tunkeilijaa

Bermudan leijafestarit

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvalla, Atlantin valtameressä sijaitsevalla Bermudalla vietetään pääsiäistä hyvin eri tavoin kuin muualla.

Nimittäin pitkänäperjantaina kaikki bermudalaiset kokoontuvat ulos lennättämään värikkäitä, kotitekoisia leijoja, jotka on valmistettu silkkipaperista, narusta ja puu- tai bambutikuista.

Suosituksi festivaaliksi kasvanut leijan lennätys juontaa juurensa erääseen opettajaan, joka yritti selittää oppilailleen tarinaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Konsepti ei tuntunut uppoavan pyhäkoululaisiin, joten opettaja teki Jeesusta muistuttavan leijan havainnollistaakseen kohoamista.

Monissa Bermudalla lennätettävissä leijossa on edelleen risti; merkkinä ja muistuttamassa ilonpidon alkuperästä.

Koristellut munat johtotähtenä

Mikään ei kuvaa pääsiäistä samalla tavalla kuin munat. Olivat ne sitten maalattuja, suklaisia tai piilotettuja.

Munia on pidetty aina uuden elämän, hedelmällisyyden, jälleensyntymisen ja kaiken sellaisen symbolina, mikä sopii kevääseen ja siten pääsiäisen aikaan. Maalla tai uskonnolla ei ole väliä, sillä munilla on samantyyppinen merkitys joka kulttuurissa.

Jo muinaisessa Egyptissä ja antiikin Kreikassa värjättyjä munia ripusteltiin temppeleihin tuomaan onnea. Paljon sitäkin aiemmin, kymmeniätuhansia vuosia ennen kuin pääsiäisestä oli tietoakaan, koristeltiin Afrikassa lintujen munia.

Vuosituhansia vanhassa persialaisessa uudenvuoden juhlinnassa aterialle katettiin kaikille perheenjäsenille käsinkoristeltu muna lautaselle. Samaa tapaa jatkavat sukujuuriltaan iranilaiset ympäri maailmaa, uskonnostaan riippumatta.

Kristillinen pääsiäinen ja munat

Kristinuskossa Marian kerrotaan tuoneen kananmunia mukanaan, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Haavoista vuotanut veri värjäsi munat punaisiksi. Toisessa versiossa Maria vei munia mukanaan vieraillessaan Jeesuksen haudalla, jossa munat muuttuivat jälleen punaisiksi. Punainen on marttyyriuden ja uhrauksen väri.

Muna symboloi myös hautakammiota, josta Jeesus nousi kuolleista. Uskonpuhdistuksen käynnistäneen Martti Lutherin mielestä pääsiäismunan metsästys oli oiva tapa muistuttaa ihmisiä siitä löytämisen riemusta, jota Maria Magdalena ja kumppanit tunsivat, kun he näkivät Jeesuksen haudan olevan tyhjä.

Laskiaisesta alkaneen paaston aikaan ei saanut syödä lihaa, maitotuotteita tai munia, mutta kanojahan ei voinut estää munimasta. Munia kasaantui siten iso määrä, joten niitä sai pääsiäisenä runsaasti syötäväksi. Paaston loppumista juhlittiin koristelemalla viikkojen aikana kerääntyneet munat ennen niiden syömistä.

Pappi, kananmuna ja kuoripojat

Keskiajalla, 500–1400-luvulla, kirkoissa oli tapana järjestää pääsiäisenä leikkimielinen kisailu kananmunanheiton ympärille.

Pappi heitti kovaksikeitetyn munan jollekin kuoripojista ja poikien piti heitellä sitä toisilleen kunnes kello löi kaksitoista. Voittaja oli se, jolla oli kananmuna kädessä, kun kello alkoi lyödä. Palkintona oli se kyseinen muna.

Kanamunanheitossa järjestetään nykyisin kilpailuja, joilla ei toki ole mitään tekemistä pääsiäisen tai kirkon kanssa. Maailmanmestaruudesta kisaillaan vuosittain Swatonissa, Englannissa.

Lue myös: Pimeä keskiaika – Miksi se ei ollutkaan niin pimeä?

Pojat piiskaavat tyttöjä

Tšekissä, Slovakiassa ja Unkarissa on tapana piiskata tyttöjä nauhoin koristelluilla oksilla. Tytöt täytyy myös kastella kylmällä vedellä puhdistuksen ja uudistumisen edistämiseksi. Mikään pieni ripottelu ei riitä, vaan vesisangon kaataminen niskaan tai kastaminen jokeen ovat suositeltuja. Myös jääkylmän veden suihkuttaminen letkulla on, jos ei perinteinen, niin ainakin kätevä metodi.

Pienellä piiskan napautuksella on toivotettu tytöille onnekasta vuoden jatkoa ja terveyttä. Päätarkoitus perinteellä on kuitenkin ollut hedelmällisyyden ruoskiminen tyttöihin. Se on varmasti perua antiikin Rooman Lupercalia-festivaaleista, joissa juhlittiin kevään tuloa ja hedelmällisyyttä; sielläkin raipat viuhuivat.

Jos ei itse jaksa kerätä tai koristella oksaa, löytyy pääsiäispiiskoja kaupoista suklaamunien ja koristetipujen välistä.

Koristellut pääsiäispuut ja -kaivot

Pajun tai muiden puiden oksien koristeleminen muun muassa värikkäillä munilla on hyvin vanha perinne. Saksassa koristelua on jatkettu myös talojen pihoilla. Värikkäät puskat ja puut kuvastavat täyteen kukkaan puhkeavaa kevättä.

Pihamaan lisäksi Saksassa koristellaan suihkulähteitä ja muita julkisia paikkoja, kuten patsaita. Perinne on saanut aikoinaan alkunsa kaivojen koristelusta, jolla on kunnioitettu uuden elämän antavaa vettä.

Osterbrunnen eli kirjaimellisesti pääsiäiskaivo on rakennettu kruunun malliseksi ja koristeltu värikkäillä pääsiäismunilla, nauhoilla, ikivihreillä havuilla ja joskus kukilla. Ne ovat kylien välisen kilpavarustelun johdosta nykyään hyvin näyttäviä ja houkuttelevat paljon ihailevia turisteja.

Mämmi

Mämmi on suomalaisten suuri pääsiäisherkku ja kaikkien muiden kauhistus. Sääliksi käy niitä raukkoja, jotka pääsiäisen aikaan vierailevat Suomessa; heidät pakotetaan maistamaan perinneruokaa, jonka ulkonäkö ei tuo mitään muuta mieleen kuin löysän ulosteen. Se vain on fakta.

Alunperin mämmiä on syöty pääsiäistä edeltävän paaston aikaan, koska sen laksatiiviset ominaisuudet yhdistettiin puhdistautumiseen. Pitkäperjantain ateriaksi kylmänä syötävä mämmi sopi erinomaisesti, koska päivä oli liian pyhä ruoanlaittoon.

Suomessa mämmin juuret menevät ainakin 1100–1200-luvulle, jolloin Hämeessä ja eteläisessä Suomessa valmistettiin ruismaltaista ja ruisjauhoista keitettyä ja imellytettyä puuroa, joka lopuksi paistettiin tuohiropeissa. Meille mämmi on mahdollisesti tullut muinaisesta Persiasta, jossa samantyyppistä vehnäjauhoista tehtyä puuroa on syöty jo 7000 vuotta kevätpäiväntasauksen aikaan vietettävän uudenvuoden juhla-aterialla.

Lue myös:

• Sukkasunnuntai, malkamaanantai ja kiirastorstai – Mitä pääsiäisviikon päivien nimet tarkoittavat?
• 10 erikoista hautajaisperinnettä – Synnittöminä kuolleet vauvat suljetaan puun sisälle 

Löytyykö Raamatun käsittämättömille tapahtumille loogisia selityksiä? Tämän listan aiheena ovat Raamatun ihmeet ja tarinat, joille historioitsijat, arkeologit ja geologit ovat löytäneet tieteellisen version.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan kumota monille tärkeän kirjan tarinoita, nämähän ovat pohjimmiltaan uskon asioita. Tämän listan teoriat eivät romuta ihmeiden mahdollisuutta, joten tarkoituksemme ei missään nimessä ole loukata ketään.

Enemmänkin listalla etsitään vastauksia siihen, että jos Raamatun kertomukset todella pitävät paikkansa, niin miten mahdottomilta vaikuttavat ilmiöt ovat voineet tapahtua – jos siis oletetaan, että mistään yliluonnollisesta ei ole ollut kyse.

On yleisesti hyväksyttyä, myös uskovien keskuudessa, että Vanhan testamentin kertomukset ovat täynnä kielikuvia. Samaan aikaan tiedetään faktana, että monet Vanhan testamentin tapahtumat seuraavat todellisia historiallisia ja geologisia tapahtumia.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset loogiset selitykset ja mahdolliset teoriat Raamatun ihmeellisyyksille voit lukea tästä:

Jeesus käveli jäällä: 10 loogista selitystä Raamatun ihmeille – osa 1

Palava pensas kasvoi tuliperäisellä maalla

Sir Colin Humphreys on brittiläinen fyysikko, joka on toiminut muun muassa materiaalitieteen professorina Cambridgen yliopistossa ja kokeellisen fysiikan professorina Ison-Britannian kuninkaallisessa instituutissa. Vuosikymmenten ajan Humphreys on pyhittänyt suurimman osan vapaa-ajastaan Raamatun tutkimiseen ja on julkaissut sekä tieteellisiä artikkeleita että kirjoja harrastukseensa liittyen.

Humphreysin tunnetuin teos lienee Toista Mooseksen kirjaa käsittelevä kirja, jossa hän antaa monille Raamatun ihmeille luonnollisen selityksen. Yksi näistä on palava pensas.

Tuo liekehtivä pensas ei tarinan mukaan muuttunut tuhkaksi, vaan vaikka se paloi roihuten, ei se koskaan kadonnut. Jumala puhui pensaan kautta Moosekselle ja kertoi, että tämä on valittu vapauttamaan israelilaiset Egyptin orjuudesta ja johdattamaan heidät luvattuun maahan.

Humphreys osoittaa kirjassa, että alueella kasvavien akaasioiden puuaines on kovaa, kestävää ja tuottaa siten erinomaista hiiltä – sytyttyään se voi vaikuttaa palavan loputtoman kauan. Tutkijan mukaan Arabian niemimaan tuliperäisellä alueella ja sopivasti purkautumisaukon päällä kasvanut akaasiapensas oli syttynyt liekkeihin, kun maan sisuksista oli puskenut ulos polttavan kuumaa ilmaa.

Tämä kaikki käy järkeen, mutta entäs sitten se pensaasta puhunut Jumala? Kyse saattoi olla huumaavan aineen aiheuttamasta hallusinaatiosta.

Mooses oli huumetripillä puhuessaan Jumalalle

Kun Mooses oli johdattamassa kansaansa kohti Kanaaninmaata eli nykyistä Israelia, sai hän Siinainvuorella Jumalalta kymmenen käskyä. Jos kyseessä oli sama vuori, jolla pensas oli vuosia aiemmin palanut (sijainnista ei olla asiantuntijoiden parissa yksimielisiä), saattoi Mooses olla kummallakin kerralla huumaavan aineen vaikutuksen alaisena.

Muun muassa Jerusalemin heprealaisen yliopiston psykologian professorin Benny Shanonin mukaan useaan otteeseen Raamatussa mainittu akaasia sisältää yhtä voimakkaimmista tunnetuista psykedeeleistä eli aineista, jotka aiheuttavat tajunnantilan muuntumista kuten aistiharhoja ja mystisiä kokemuksia. Psykedeelit eivät vain voimista tavallisia mielentiloja, vaan tuottavat kokijalleen täysin todelliselta vaikuttavia aistimuksia. Kyse on siis hallusinaatioista.

Mooses oli todennäköisesti maistellut akaasiapensaan osia ja oli psykedeelisellä huumetripillä saadessaan kymmenen käskyä.

Shanonin mukaan Toisesta Mooseksen kirjasta löytyy lukuisia viitteitä siihen, että koko autiomaassa vaeltanut kansa saattoi olla aika ajoin aineissa. Psykedeelien tiedetään aiheuttavan syviä hengellisiä ja uskonnollisia tuntemuksia sekä sekoittavan ajantajun.

Ehkä palava pensas ei palanutkaan loputtomasti, vaan Moosekselle se vain tuntui siltä. Erittäin yleinen hallusinaatio – huumeiden tai sairauden aiheuttama – on käärmeiden näkeminen tai esineiden muuttuminen käärmeeksi, ja Toisessa Mooseksen kirjassa sauvat muuttuvat luikerteleviksi käärmeiksi tuon tuosta.

Akaasioiden käyttäminen päihteenä oli esimerkiksi faaraoiden Egyptissä varsin yleistä ja huumausaineita käytettiin erityisesti uskonnollisissa seremonioissa, kun jumalallisiin olentoihin pyrittiin saamaan yhteys. Tästä on todisteita hautakammioiden seinämaalauksissa ja hieroglyfein kirjoitetuissa savitauluissa.

Professori Shanon on tunnettu kiistanalaisesta väitteestään, jonka mukaan uskonnot ympäri maailman ovat saaneet alkunsa hallusinogeenien käytöstä. Onko se ollenkaan kaukaa haettua?

Betlehemin tähti oli harvinainen planeettojen kolmoiskonjunktio

Tähtitieteilijät ovat nykypäivänä melko yhtä mieltä siitä, että Betlehemin tähti, joka johdatti itämaan tietäjät Jeesus-lapsen luokse, oli todellinen ilmiö. Yksittäinen tähti se ei varmastikaan ollut, sillä oppineet tähtitieteilijät tunsivat taivaankappaleet erinomaisesti eikä monikaan yötaivaan tapahtuma aiheuttanut ihmetystä.

Erään teorian mukaan taivaalla selvästi erottunut tähti olisi ollut kirkas komeetta, mutta myös se on melko epätodennäköistä. Komeetat eivät nimittäin ole mitenkään harvinaisia, joten edes suuri ja kirkas sellainen ei olisi pistänyt miehiä Messiaan etsintään.

Täytyy siis lähteä hakemaan jotain harvinaisempaa. Kannatusta on saanut kerran 900 vuodessa tapahtuva Jupiterin ja Saturnuksen kolmoiskonjunktio. Tätä mieltä oli myös Sheffieldin yliopiston tähtitieteen professori David Hughes, joka urallaan tutki Raamatun kertomuksiin liittyviä astronomisia ilmiöitä. Hughesin ja hänen kollegoidensa mukaan Jupiterin ja Saturnuksen ”yhtyminen” yötaivaalla on vaikuttava näky.

Kun ottaa huomioon, että vuonna 7 eaa. planeetat kävivät konjunktiossa kolme kertaa – toukokuussa, lokakuussa ja joulukuussa – alkavat tapahtumat muistuttaa Raamatun ihmeellistä kertomusta. Sen mukaanhan itämaan tietäjät näkivät taivaalla jotain merkillistä ollessaan kotimaassaan, todennäköisesti Babyloniassa, ja uudemman kerran saavuttuaan Jerusalemiin.

Ja kun yhtälöön lisätään vielä se, että Auringosta katsoen myös Maa oli tuolloin konjunktiossa Jupiterin ja Saturnuksen kanssa, oli näky vähintäänkin epänormaali – myös kaiken nähneille astronomeille. Yhdeltä kirkkaalta tähdeltä yötaivaalla näyttänyt Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio sai vielä oudompia piirteitä, kun samaan linjaan tulleen Maan varjo lipui niiden yli.

Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat meteori-iskussa

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrottu tarina Sodomasta ja Gomorrasta on varmasti tuttu: kaupunkien asukkaat elivät Jumalan mielestä paheellista elämää. Raamatun mukaan Jumala oli jo antanut varoituksen, että jos meno ei muutu, niin huonosti käy. ”Syntisyys” kuitenkin jatkui ja rangaistus oli väistämätön: ”Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle. Hän tuhosi nämä kaupungit ja koko tasangon sekä kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin.”.

Monet arkeologit ovat sitä mieltä, että muinainen Tall el-Hammamin kaupunki Jordaniassa voisi olla Raamatussa mainittu Sodoma. Tall el-Hammamissa on tehty kaivauksia kohta kahden vuosikymmenen ajan ja tutkijat ovat löytäneet lukuisia todisteita siitä, että tulta ja tulikiveä tosiaankin satoi tuhoisasti kaupungin päälle. Syyllinen oli 3700 vuotta sitten alueen yläpuolella räjähtänyt meteori, joka lähetti vähintään 12 000-asteisen, voimakkaan shokkiaallon hävittäen yli 2500 vuotta kukoistaneen kaupungin ja monet muut asutuskeskukset Kuolleenmeren pohjoispuolella. Kymmenet tuhannet ihmiset saivat surmansa.

Shokkiaallon vaikutuksesta Kuolleestamerestä peräisin oleva suolalaskeuma tuhosi maanviljelylle erinomaisen kasvualustan sadoiksi vuosiksi, mikä on nähtävissä maaperänäytteiden suola- ja sulfaattipitoisuuksissa. Suolakerroksen vuoksi maaperässä ei kasvanut mikään, joten ennen niin hedelmällinen seutu pysyi asumattomana 700 vuoden ajan.

Myrsky halkaisi Punaisenmeren

Hallusinogeenit eivät Moosesta enää siinä vaiheessa auttaneet, kun suuri joukko israelilaisia piti saada pakomatkalla Punaisenmeren yli. Kuten jo mainittua, on Toinen Mooseksen kirja täynnä ihmeitä, eikä meren halkaiseminen kahtia ole niistä vähäisin.

On ensinnäkin hyvin todennäköistä, että kertomuksessa Jumalan siirtämät vesimassat eivät suinkaan sijainneet Punaisessameressä, vaan kyseessä oli Niilin suisto. Tietyllä tavalla taivaallinen voima oli Mooseksen apuna, sillä tietokoneella tehdyn simulaation perusteella parin metrin syvyydessä oleva maakannas olisi hyvinkin voinut paljastua lähes hirmumyrskylukemissa (28 m/s) puhaltaneen tuulen voimasta.

Tutkijoiden analyysien mukaan 12 tunnin ajan idästä puhaltanut myrskytuuli on voinut liikuttaa joenuoman vesimassaa kahteen suuntaan muodostaen Raamatussa kuvatut ”seinämät”. Israelilaisilla olisi ollut neljä tuntia aikaa vaeltaa turvaan takaa-ajajilta.

Heti tuulen laannuttua vesi olisi palannut voimalla takaisin, joten myös tarina siitä, että Mooseksen ja vapautettujen orjien perässä olleet faaraon joukot hukkuivat takaisin syöksyvään veteen, on fysiikan lakien mukaan mahdollinen.

Lue ensimmäinen osa: Jeesus käveli jäällä: 10 loogista selitystä Raamatun ihmeille – osa 1

Lue myös:

• Ihmisen neitseellinen sikiäminen: 10 ”tosielämän” esimerkkiä
• 10 nykyään normaalia asiaa, jotka aiheuttivat aikoinaan suuren skandaalin
• 10 kuuluisaa kirousta, joihin on uskottu jopa jo vuosisatojen ajan

Raamattu on täynnä toinen toistaan käsittämättömämpiä tapahtumia, joille ei löydy loogista selitystä. Vai löytyykö sittenkin? Tällä listalla käydään läpi niitä Raamatun ihmeitä ja tarinoita, joille löytyy luonnollinen selitys.

Listafriikki pohtii nyt kymmentä Raamatun ihmettä ja tarinaa, joille historioitsijat, arkeologit ja geologit ovat löytäneet tieteellisen selityksen. Tarkoitus ei ole kumota monille tärkeän kirjan tarinoita, vaan tarjota vaihtoehtoinen näkökulma.

Nämä teoriat eivät romuta ihmeiden mahdollisuutta, joten tarkoituksemme ei missään nimessä ole loukata ketään. Enemmänkin listalla etsitään vastauksia siihen, että jos Raamatun kertomukset todella pitävät paikkansa, niin miten mahdottomilta vaikuttavat ilmiöt ovat voineet tapahtua – jos siis oletetaan, että mistään yliluonnollisesta ei ole ollut kyse.

On yleisesti hyväksyttyä, myös uskovien keskuudessa, että Vanhan testamentin kertomukset ovat täynnä kielikuvia. Samaan aikaan tiedetään faktana, että monet Vanhan testamentin tapahtumat seuraavat todellisia historiallisia ja geologisia tapahtumia. Listalla käydään muutamaan otteeseen myös Uuden testamentin puolella ja Jeesuksen elämään liittyvissä ihmeissä.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset selitykset ja teoriat voit lukea tästä:

Mooses oli usein huumetripilllä: 10 loogista selitystä Raamatun ihmeille – osa 2

Nooa rakensi arkkinsa, kun Välimeri tulvi ja muodosti Mustanmeren

Noin 12 000 vuotta sitten Mustameri oli makeanveden järvi, jota ympäröi hedelmällinen maaperä. Kun ihmisestä tuli paikalleen asettuva maanviljelijä, oli tuo alue otollista viljelysmaata. Muualla päin maailmaa olosuhteet olivat erilaiset, sillä Euroopan ja Aasia pohjoisosat sekä Pohjois-Amerikka olivat mannerjään peittämiä. Merenpinta oli huomattavasti alempana kuin nykyään, koska vesi oli kiinni jäätikössä.

Kun ilmasto alkoi lämmetä ja jääkausi veteli viimeisiään, rupesi merenpinta luonnollisesti nousemaan massiivisen mannerjään sulaessa. Suurin piirtein 7500 vuotta sitten Välimeri oli täyttynyt ääriään myöten, joten luonnonlakien mukaisesti se rupesi tulvimaan helpointa reittiä, joka tässä tapauksessa oli Mustameri.

Yli nykyisen Bosporinsalmen, jossa tuolloin oli paljon suurempi maa-alue, virtasi valtava vesimassa 200 Niagaran putouksen voimalla ja peitti alleen 150 000 neliökilometriä maata (vrt. Suomen pinta-ala on hieman päälle 338 000 neliökilometriä). Ryöppyävän veden ääni on kuulunut yli 150 kilometrin päähän. Kaikki tämä on faktaa ja todisteet ovat edelleen nähtävissä maaperän ja merenpohjan kerrostumissa. Järven ympäristössä eläville ihmisille tulva on varmasti tuntunut maailmanlopulta.

Tarina vedenpaisumuksesta on ikivanha, vanhempi kuin Raamatun kertomus Nooan arkista. Suullisena perimätietona siirtynyt tarina koko maailman alleen peittäneestä tulvasta kirjoitettiin Gilgamešin eepokseen muinaisessa Mesopotamiassa yli 4000 vuotta sitten.

Eepoksen sankari rakentaa arkin ja kerää sinne kaiken omaisuutensa turvaan. Samainen kertomus on tallentunut aina hieman erilaisessa muodossa useiden eri kulttuurien kansantarinoihin ja lopulta myös Vanhaan testamenttiin.

Daavid päihitti harvinaisesta sairaudesta kärsineen Goljatin

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan legendaarinen tarina Daavidista ja Goljatista: Daavid voitti kivilingollaan jättiläisten heimoon kuuluneen Goljatin. Kertomusta käytetään edelleen vertauskuvana altavastaajan ja ylivoimaisen vastustajan kamppailusta.

Raamatussa Goljatin pituudeksi ilmoitetaan kuusi kyynärää ja yksi vaaksa, joka on muutamia senttejä vaille kolme metriä. Toisaalta Kuolleenmeren kääröissä Goljat kuvataan neljän kyynärän ja yhden vaaksan mittaiseksi eli noin kaksimetriseksi. Arkeologien ja kielitieteilijöiden mukaan hepreankielessä numeroita kuusi ja neljä tarkoittavat kirjaimet, jotka muistuttavat toisiaan paljon, ovat todennäköisesti menneet jossain vaiheessa sekaisin. Oli pituus kumpi tahansa, niin tuohon aikaan keskimäärin 160-senttisten miesten joukossa Goljat olisi ollut jättiläinen.

Raamatun mukaan Goljatin perheessä oli useita ”jättiläisiä”, joten epätavallisen suuren koon voidaan olettaa olleen periytyvä ominaisuus ja tässä tapauksessa sairaus. On hyvin todennäköistä, että Goljat kärsi akromegaliasta tai gigantismista, jossa aivolisäkkeen tuottamaa kasvuhormonia erittyy liikaa, eikä henkilön pituuskasvu pysähdy. Gigantismi saattaa olla myös aivolisäkkeen kasvaimen aiheuttamaa.

Goljatin sairauteen viittaa myös se, että hän tarvitsi taisteluareenalle saattajan – akromegaliasta kärsivillä kasvain usein painaa optista hermoa, mikä heikentää näkökykyä ja aiheuttaa kahtena näkemistä. Varsinkin kyky nähdä sivulle voi olla olematon, joten Daavid saattoi singota kiven Goljatin päähän tämän huomaamatta. Gigantismia sairastavilla on monesti myös nivelongelmia, joten Goljat tuskin oli kovin ketterä vastus. Kuka siis oikeasti oli altavastaaja?

Punalevä muutti Niilin veden ”vereksi”

Raamatun ihmeistä siellä ikävimpien joukossa ovat Toisessa Mooseksen kirjassa palstatilaa saaneet Egyptin vitsaukset. Jumala uhkasi rangaista faaraota, ellei tämä vapauttaisi israelilaisia orjuudesta, mutta kuningas ei ottanut varoituksia tosissaan. Niinpä Egyptin päälle langetettiin vitsaus toisensa perään, mutta vasta kymmenes – kaikkien esikoisten kuolema – mahdollisti israelilaisten poispääsyn.

Nyt kuitenkin tarkastellaan vitsauksista ensimmäistä eli verta. Tarinan mukaan Jumala muutti Niilin ja kaikki Egyptin vesistöt vereksi: ”Niilin kalat kuolivat ja virta alkoi haista niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä, ja verta oli Egyptissä kaikkialla”.

Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että Niilin vesi muuttuisi punaiseksi. Punaiseksi vuorovedeksi kutsuttu ilmiö johtuu liiallisesta leväkukinnasta. Vuorovesi viittaa meriin, mutta runsaita punaleväkukintoja esiintyy myös makeissa vesissä.

Aina silloin tällöin, täydellisten olosuhteiden osuessa kohdalle, punalevät lisääntyvät kerralla ja valtoimenaan, jolloin ne voivat muuttaa veden punaiseksi. Levien tuottamat myrkyt kerääntyvät äyriäisiin ja tappavat niitä syöviä merieläimiä. Runsas leväkukinta on haitallista myös ihmiselle ja voi aiheuttaa muun muassa ihoärsytystä, silmien kirvelyä ja jopa hengitysvaikeuksia.

Kain ja Abel: Historian ensimmäinen kansanmurha

Raamatun mukaan Aatami oli Jumalan omaksi kuvakseen luoma, kaikkien ihmisten kantaisä ja ensimmäinen ihminen. Lähes yhtä tunnettu, kuin Aatamin ja Eevan tarina, on myös kertomus heidän pojistaan, Kainista ja Abelista. Jo hyvin pian ihmiskunnan ensimmäisen virheen eli syntiinlankeemuksen jälkeen näki päivänvalonsa historian ensimmäinen murha. Kyseessä ei ole ihmeteko tai selittämätön tapahtuma, mutta kuuluisalle tarinalle on tarjottu mielenkiintoinen alkuperä, joten se sopii sinänsä tälle listalle.

Abel oli Jumalan suosikki, sillä kaikkivaltias oli mieltynyt ainoastaan hänen tarjoamaan karitsauhriin. Sehän Kainia ärsytti, joten hän päätti pyyhkiä veljensä pois kuvioista. Kertomus veljesmurhasta saattaa olla tuhansia vuosia vanha ja sukupolvelta toiselle kulkenutta perimätietoa, joka ajan saatossa muokkaantui Raamatun tarinaksi.

Vielä noin 40 000 vuotta sitten nykyihminen (Homo sapiens) ja neandertalinihminen (Homo neanderthalensis) asuttivat samoja seutuja. Sitten jotain tapahtui ja neandertalinihminen hävisi. Teorioita sukulaislajimme häviämisestä on lukuisia, mutta yhden sellaisen mukaan nykyihminen tuhosi kilpailijan suoraan ja/tai epäsuorasti.

Nykyihmisistä tuli paikalleen asettuvia maanviljelijöitä, joiden taruissa elivät edelleen muistot ”villeistä” metsästäjä-keräilijöistä. Tarina neandertalinihmisten joukkomurhasta muuntui kertomukseksi siitä, kuinka maanviljelijä Kain tappoi karjapaimenena työskennelleen Abelin.

Jeesus käveli kiinteän veden päällä

Jeesuksen ihmeteot ovat meille kaikille tuttuja: hän muutti veden viiniksi, paransi sairaita ja ruokki 5000 miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Tunnetuin ja suurin ihme on kuitenkin kuolleista nouseminen, ja heti kakkosena sen jälkeen on veden päällä kävely.

Erään koulukunnan mukaan Jeesuksen kävely veden päällä ei välttämättä ole jumalallinen ihme, vaan suoritus onnistui aineen senhetkisen olomuodon ansiosta. Teorian mukaan Jeesus siis käveli kiinteän veden eli jään päällä.

Israelin pohjoisosissa tiedetään olleen muutamakin epätavallisen kylmä ajanjakso noin 2000 vuotta sitten, ja silloin lämpötila on pari yksittäistä kertaa tippunut pakkasen puolelle. Tämän teorian kannattajat eivät väitä, että koko Genesaretinjärvi olisi ollut jäässä, sillä silloinhan vetten päällä kävely ei olisi kummastuttanut. Olisivathan ihmettä todistaneet kalastajatkin huomanneet, jos järvi olisi ollut umpijäässä – tuskin kukaan olisi myöskään päässyt soutelemaan.

Järvelle uskotaan muodostuneen vedenalaisia jäälauttoja, jotka eivät varsinkaan kauempaa erotu pinnan alta. Ilmiötä on tutkinut Floridan osavaltionyliopiston merentutkimuksen professori Doron Nof työryhmänsä kanssa. Analysoimalla tilastoja ja käyttämällä laaja-alaisesti erilaisia työkaluja Nof kollegoineen on kyennyt selvittämään, että jo valmiiksi viileän jakson aikana järvelle oli laskeutunut hyinen ilmamassa, joka yhdistettynä järveen virranneisiin suolaisiin lähteisiin synnytti paikoittaisia jäälauttoja. Olosuhteet olisivat olleet täydelliset varsinkin järven luoteisrannalla, Tabghan alueella, jossa Jeesuksen kerrotaan tehneen ihmetekojaan.

Nykypäivänä todennäköisyys tällaiselle tapahtumalle on lähes nolla, mutta 2000 vuotta sitten – eli Jeesuksen väitettynä elinaikana – ilmasto oli sellainen, että olosuhteiden puolesta jäälauttoja saattoi muodostua kerran 30–160 vuodessa.

”Luonnontieteilijöinä me vain osoitamme, että alueella on saattanut tapahtua muutamia harvinaislaatuisia jäätymisprosesseja viimeisen 12 000 vuoden aikana”, kertoo Nof yliopiston uutissivustolla. ”On muiden tehtävä arvioida, selittääkö tutkimuksemme Raamatun kertomuksen.”.

Lue toinen osa: Mooses oli usein huumetripilllä: 10 loogista selitystä Raamatun ihmeille – osa 2

Lue myös:

• Ihmisen neitseellinen sikiäminen: 10 ”tosielämän” esimerkkiä
• 10 nykyään normaalia asiaa, jotka aiheuttivat aikoinaan suuren skandaalin
• 10 kuuluisaa kirousta, joihin on uskottu jopa jo vuosisatojen ajan

Suurin osa pääsiäisviikon päivien nimistä ovat tuttuja, kuten palmusunnuntai ja kiirastorstai. Mutta mistä hiljaisen viikon päivien nimet oikein ovat peräisin? Mukana saattaa olla pari yllätystä!

Esimerkiksi kiirastorstailla ei ole mitään tekemistä kiirastulen kanssa, ainakaan suoranaisesti, vaikka se siitä monelle varmasti ensimmäisenä tulee mieleen. Palmusunnuntain nimi lienee selvä, mutta miksi me heiluttelemme silloin juuri pajunoksia?

Hiljaisen viikon päivien nimet ovat saaneet vaikutuksia kristinuskosta, kansanperinteestä, pakanallisista uskomuksista ja arkisesta elämästä. Tai sitten ihan vain siitä, että päiville on saatu soljuvilla alkusoinnuilla varustetut nimet. Tiedätkö sinä, minkänimisiä päiviä tällä tulevalla viikolla vietetään?

Listafriikki selvittää nyt, mitä hiljaisen viikon päivien nimet tarkoittavat ja mistä ne ovat peräisin. Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Palmusunnuntai

Hiljaisen viikon aloittaa palmusunnuntai, joka juontaa juurensa tunnettuun Raamatun kertomukseen. Siinä Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja tielle laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita.

Se on yksi vanhimipia kirkollisia perinteitä, sillä jo ensimmäisillä kristityillä oli tapana kuljettaa palmunlehtiä kulkueissaan, kun he kokoontuivat pääsiäisen viettoon Öljymäelle.

Tapa on omaksuttu osaksi pääsiäistä edeltävää sunnuntaita ympäri maailman, mutta joka paikassa ei tietenkään ole tarjolla palmuja. Siksi kasvit on valittu kussakin maailman kolkassa sen mukaan, mitä on saatavilla.

Meillä Suomessa puissa ei pääsiäisen tienoilla ole muuta kuin paljaita oksia, paitsi pajuissa. Eikä pajuissakaan ole lehtiä, mutta sentään jotain elävää: pehmeitä kukintoja eli pajunkissoja. Joissain suomen murteissa pajunoksia on jopa nimitetty palmuiksi.

Malkamaanantai

Oudolta kuulostava malka on tuohi- tai olkikaton päälle painoksi laitettu tukipuu ja nykykielellä malka tunnetaan paremmin hirtenä. Malkamaanantaina on perinteisesti kaadettu ja kerätty polttopuita.

Malka-sanalla on raamatullinen alkuperä ja sillä viitataan ihmisen omaan vikaan, jota ei kuitenkaan itse huomaa, vaan syyttää erheestä toista. ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa, joka on omassa silmässäsi?”. Malka on toiminut tässä suhteessa myös vertauskuvana kärsivälle Jeesukselle, joka joutui syyttömänä tuomituksi: Jeesusta malkattiin eli puhuteltiin pisteliäästi.

Tikkutiistai

Pääsiäisviikon päivien nimet -listalla siirrytään malkamaanantain polttopuista ja tukihirsistä tikkutiistaihin. Ne ovat varmasti syystäkin peräkkäin.

Tikkutiistain nimi juontaa juurensa vanhan kansan uskomuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä raamatullisen pääsiäisen kanssa. Tai sen verran tietenkin on, että ajankohta osuu pääsiäisviikolle. Hiljaisen viikon tiistaina oli tapana vuolla puusta sytykkeitä, koska juuri tuona päivänä valmistettujen sytyketikkujen uskottiin tuovan hyvää onnea.

Tikkutiistaina vuoltuja sytykkeitä ei käytetty ainoastaan tulenteossa vaan hyvällä onnella varustettuja tikkuja tungettiin seiniin hirsien väleihin, jotta ne sieltä käsin karkottaisivat pahoja henkiä.

Kellokeskiviikko

Hiljaisen viikon päivien nimet antavat myös hieman osviittaa vuodenaikojen vaihtumisesta maataloissa. Pääsiäisviikon keskiviikko eli kellokeskiviikko oli perinteisesti se päivä, jolloin lehmät saivat vihdoin kellot taas kaulaansa. Se siis tarkoitti sitä, että ne pääsivät pitkän, navetassa vietetyn talven jälkeen jälleen ulos ja laitumelle kirmaamaan.

Todellisuudessa kellokeskiviikko on alunperin saanut nimensä aivan jostain muusta kuin karjasta, nimittäin kirkonkelloista. Ruotsissa kyseinen päivä on dymmelonsdag, joka viittaa tapaan soittaa kirkonkelloja vaimennettuina. Kirkonkelloja soitettiin metallikielen sijaan puisella vaarnalla, dymbel, hiljaisen viikon teeman mukaisesti.

Ruotsista nimitys on napattu suomen kieleen, kun alkusointukin soljuu niin mukavasti.

Kiirastorstai

Sitten päästään siihen mieltä askarruttavaan kiirastorstaihin. Se on vanhimpia hiljaisen viikon nimityksiä. ”Kiira” on lainattu ruotsinkielisestä skära-sanasta, joka tarkoittaa puhdistautumista.

Kiirastorstai tunnetaan viimeisestä ehtoollisesta, jonka Jeesus söi opetuslastensa kanssa ja ruokailun ohessa hän pesi seuraajiensa jalat. Tuona pitkäperjantaita edeltävänä päivänä puhdistautuminen on tehty sekä ripittäytymällä että kirjaimellisesti pesemällä pois paaston aloittaneen tuhkakeskiviikon tuhkat.

Kiirastuleen kiirastorstailla on vain nimellinen yhteys. Katolisen kirkon teologian mukaan ihmisen sielu puhdistuu synneistä kiirastuleksi kutsutussa välitilassa, josta pääsee sitten taivaaseen.

Kiirastorstai sulautuu nimenä myös hyvin kansanperinteeseen, jossa tunnettiin talojen pihapiireissä häiriköivä piharikko eli kiira. Kiira oli paha henkiolento, joka karkotettiin hiljaisen viikon torstaina pois. Sekin oli tietynlainen puhdistautumismeno, jolla pääsiäisen kertomusta saatiin kansantajuisesti levitettyä yhteiskuntaan.

Pitkäperjantai

Vaikka hiljaisen viikon päivien nimet olisivat muuten hakusessa, niin pitkäperjantai on varmasti tuttu. Pitkäperjantai on ”pitkä” ainoastaan Pohjoismaissa; muissa kielissä kyseinen perjantai voi olla esimerkiksi pyhä, suuri, surullinen tai ristiinaulittu. Suomen kieleen pitkäperjantai on lainattu ruotsista, långfredagen, ja skandinaavisiin kieliin nimitys on aikoinaan omaksuttu muinaisenglannin sanasta langa frigedæg.

Voisi ajatella, että päivä on saanut nimensä siitä, että pitkänäperjantaina kuului hiljentyä kotiin eikä kyläily ollut sallittua. Se oli varsinkin lapsille piinaavan pitkä päivä, koska mitään ei oikein saanut tehdä. Mutta ei – kyseessä on nimenomaan lainasana.

Koska pitkäperjantai on pyhitetty Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kärsimyksen muistelulle, ei sillon perinteisesti ole ollut sopivaa tehdä mitään askareita. Keittiön puuhellaankaan ei sytytetty tulta, vaikka alkuviikosta oli tehty kaikenkokoista polttopuuta ja sytyketikkua. Osittain tästä syystä mämmillä on niin vankka asema osana pääsiäistä, sillä sitä syötiin ja syödään kylmänä.

Kaikenlainen touhuilu, mukaan lukien laulaminen, oli tosiaan kielletty, mutta helposti saatavilla olevista käsityövälineistä, kuten ylijääneistä kankaista ja värttinätikuista saatettiin askarrella hyvää onnea tuovia haltijoita eli paroja.

Lankalauantai

Monet hiljaisen viikon päivien nimet sointuvat hienosti: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko. Lankalauantai sopii mainiosta jonon jatkoksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä langan kanssa.

Lankalauantain nimen on kyllä arveltu viittaavaan samalla tavalla talon askareisiin kuin muutaman muunkin edellä mainitun päivän. Silloin on pesty ja värjätty pitkän talven aikana kehrätyt langat. Mutta tässäkin kohtaa mennään kielellisiin seikkoihin.

Alunperin pitkäperjantaita kutsuttiin ruotsin långfredagen-sanaa mukaillen lankaperjantaiksi. Se lainattiin suoraan ja sovellettiin omaan kieleen järkeväksi sanaksi. Lankaperjantai ei kuitenkaan kuulostanut sulavalta, joten alkuosa päätettiinkin kääntää, jolloin saatiin pitkäperjantai ja ”lanka” siirrettiin seuraavaan päivään.

Pohjanmaalla lankalauantaihin on perinteisesti kuulunut pääsiäiskokon polttaminen, millä karkotetaan noitia. Tavassa yhdistyvät suloisessa sekamelskassa kansanperinne ja kristinusko. Koska lankalauantai oli se päivä, jonka Jeesus oli kuolleena haudassaan, on pahojen voimien uskottu olevan silloin kaikkein vahvimmillaan.

Uskomuksista kertoo paljon tämä seuraava, Suomen murteiden sanakirjasta peräisin oleva utajärveläinen lohkaisu: ”lankalauvvantaina saa tehäm mitä tahtoo vaikka miehijä tappaa kun sillon eij ooj jumalaa maassa eikä taivaassa”.

Sukkasunnuntai

Vaikka pääsiäistä on käytännössä juhlittu koko viikon ajan, on ensimmäinen pääsiäispäivä eli pääsiäissunnuntai se, mikä virallisesti aloittaa pääsiäisen. Kirkkovuoden osalta tästä sunnuntaista alkava viikko on pääsiäisviikko.

Hiljainen viikko on siis jo tässä vaiheessa ohi, mutta kun hiljaisen viikon päivien nimet laitetaan listan muotoon, niin eihän sukkasunnuntaita voi mitenkään jättää pois. Koska sukkasunnuntai!

Sukkasunnuntai nimellä saatetaan viitata kahteen täysin erilaiseen tapaan viettää ensimmäistä pääsiäispäivää. Joko nimi tulee siitä, että ollaan ja liikutaan hiirenhiljaa sukkasillaan, tai sitten Jeesuksen ylösnousemusta juhlistetaan niin railakkaasti, että sukatkin lentävät jaloista.

Vai voiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen jatkumo, että edellisenä päivänä valmistelluista langoista alettiin tuolloin kutomaan sukkia!? Tai sitten todennäköisin vaihtoehto: sukkasunnuntai kuulostaa hyvältä.

Lue myös:

• Pääsiäisen perinteet: Tyttöjä ruoskitaan hedelmällisiksi ja suklaapussieläin korvaa pupun
• Elokuvien pääsiäismunat: 10 hauskaa piiloviestiä

Palkkamurha ei yleensä tiedä hyvää uhrin kannalta, mutta toisinaan karma näyttää kyntensä ja pilkka osuu toisen osapuolen nilkkaan. Nyt listataan sellaiset palkkamurhat, joissa homma meni rahoittajapuolen osalta totaalisesti pieleen.

Näissä palkkamurhissa syyt vaihtelevat mustasukkaisuudesta talousongelmiin; niin kovin usein lähipiirissä himoitaan henkivakuutusrahoja.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset päin mäntyä menneet palkkamurhat voit lukea tästä:

10 palkkamurhaa, jotka menivät eeppisellä tavalla pieleen – osa 1

Huono valinta palkkamurhaajaksi

Heinäkuun 20. päivänä vuonna 2015 teksasilainen Maria Sosa tapasi urheiluvälinekaupan pihassa miehen, johon hän oli aiemmin ottanut yhteyttä sopiakseen työkeikasta. Tuo työ oli hänen aviomiehensä, Ramon Sosan, tappaminen.

Parkkipaikalla kaksikko sopi käytännön järjestelyistä, ja Maria lupasi maksaa miehelle 2000 dollaria ja antaa vielä uhrin lava-auton vaivanpalkaksi. Mies kysyi, riittäisikö pelkkä pahoinpitely, johon Maria vastasi: ”Ei, haluan että hän kuolee.”.

Sosa ei kuitenkaan tiennyt, että henkilö, jonka hän oli palkannut murhaamaan aviomiehensä, oli peitetehtävissä toiminut poliisi. Ramon Sosaa informoitiin suunnitelmasta ja yhdessä poliisin kanssa hän punoi juonen: he päättivät lavastaa murhan. Ramon poseerasi kuvissa kuin häntä olisi ammuttu päähän (voit katsoa todentuntuiset otokset tämän linkin kautta).

Peitepoliisi toimitti valokuvat Marialle, joka oli niin tyytyväinen lopputulokseen, että maksoi miehelle 1000 dollaria ylimääräistä. Sittemmin Maria Sosa tuomittiin 20 vuoden vankeuteen palkkamurhan suunnittelusta. Sosat myös päätyivät avioeroon, mikä ei olosuhteet huomioon ottaen ollut kovinkaan yllättävä ratkaisu.

Nykyään on hankala löytää luotettavaa palkkamurhaajaa

Nova Scotian provinssissa, Kanadassa, opettajana työskennellyt Nicole Ryan päätti vuodenvaihteessa 2008, että hänen aviomiehensä oli kuoltava. Nicole ja Mike Ryan olivat asumuserossa, mutta edelleen laillisesti naimisissa. Armeijassa palvellut Mike oli puolen miljoonan dollarin eläkkeensä ja kolmen omistusasunnon kanssa arvokas… kuolleena.

Nicole löysi helposti hommaan suostuvan miehen, jolle hän maksoi 25 000 dollaria. Tämä kuitenkin pakeni rahojen kanssa. Myös seuraavat kaksi palkkamurhaaja peruivat keikat viime hetkellä. Neljännellä kerralla Nicolea onnisti, tai niin hän luuli, sillä peitetehtävissä ollut mies kuului Kanadan kuninkaalliseen ratsupoliisiin.

Poliisi kyseli Nicolelta yksityiskohtaisesti tämän suunnitelmaa. Jos Miken uusi tyttöystävä sattuisi olemaan paikalla, hänet saisi myös listiä. Poliisi tiedusteli pitäisikö Mike hakata, mutta ei, nopea tappaminen ”riittäisi”.

Poliisi myös kysyi, mikä naisen motiivina oli ja oliko Mike kenties ollut väkivaltainen. Siihen Nicole vastasi haluavansa vain rahat; mies ei ollut koskaan käynyt häneen käsiksi. Nicole kertoi myös monesta epäonnistuneesta yrityksestään löytää sopiva henkilö murhan suorittamiseen. Kaksikko sopi uuden tapaamisen, johon Nicolen oli määrä tuoda kuvia Mikesta ja ennakkomaksu palkkamurhasta. Valepukuinen poliisi toi paikalle oman ryhmänsä ja Nicole pidätettiin.

Oikeudessa tuomion piti olla läpihuutojuttu. Nicole kuitenkin muutti tarinaansa, ja kertoi todistajanaitiossa olleensa vuosien ajan Miken pahoinpitelemä ja pelänneensä sekä oman että parin yhteisen tyttären hengen puolesta. Nämä asiat eivät kuitenkaan koskaan olleet tulleet ilmi poliisikuulusteluissa, eivätkä vuosia kestäneessä pariterapiassa tai tyttären huoltajuuskäsittelyssä.

Tuomarin päätöksellä Mike Ryan ei päässyt todistamaan eikä oikeudessa kuultu myöskään palkkamurhaan rekrytoitua poliisia. Siitäkin huolimatta, että mitään todisteita väkivallasta ei ollut, hylkäsi oikeus kaikki Nicolea vastaan nostetut syytteet, ja vaikka tapaus eteni lopulta korkeimpaan oikeuteen asti, pääsi nainen pälkähästä.

Elokuvan arvoisista käänteistä huolimatta Mike Ryan sai Aimee-tyttären huoltajuuden ja elää onnellista elämää kaukana ex-vaimostaan.

Taustatutkimusta romaania varten

Brittiläistä 68-vuotiasta televisiotuottajaa David Harrisia odotti vuonna 2017 valoisa ja onnentäyteinen tulevaisuus uuden naisystävän kanssa. Ainoa ongelma oli kuitenkin Hazel Allinson, hänen puolisonsa 27 vuoden ajalta. Ero ei tullut kysymykseen, koska Allinson oli varakas ja omisti yksin arvokkaan kiinteistön, mutta kuoleman sattuessa Harris perisi ne kaikki.

Hän maksoi kolmelle miehelle 200 000 puntaa Allinsonin murhasta, ja arveli nettoavansa tämän kuolemasta noin 800 000 puntaa, joilla hän voisi elää onnellisena bordellissa tapaamansa liettualaisen, 28-vuotiaan Ugne Cekaviciuten kanssa. Suhde oli jatkunut vuosia, joiden aikana Harris oli kuluttanut kymmeniä tuhansia puntia kalliisiin lahjoihin ja saattanut itsensä roihuavan rakkauden vuoksi pahoihin velkoihin.

Harrisin pahaksi onneksi murhaan palkatut henkilöt olivat poliiseja, jotka olivat nauhoittaneet kaikki keskustelut. Kun Harris pidätettiin, kielsi hän palkkamurhan jyrkästi ja väitti kaiken olleen vain taustatyötä uutta romaania, ”Too Close To Kill”, varten. Selitys ei mennyt oikeudessa läpi ja Harris tuomittiin 17 vuodeksi vankeuteen.

Ole tarkkana, kenelle lähetät viestejä!

Otsikon kehotus on erittäin hyvä muistaa varsinkin silloin, jos suunnittelee palkkamurhaa. Yhdysvaltalainen Jeff Lytle tunaroi puhelimensa kanssa vuonna 2017, kun hän lähetti palkkamurhaajalle tarkoittamansa viestit vahingossa entiselle työnantajalleen.

Kun nimettömänä pysytellyt entinen pomo sai epäilyttävän viestin, ”Muistatko, kun lupasit auttaa minua vaimoni tappamisessa? Aion nyt käyttää tarjouksen.”, otti hän välittömästi yhteyttä Washingtonin osavaltion poliisiin.

Shayne-nimiselle henkilölle tarkoitetuissa viesteissä oli tietoja vaimon työvuoroista ja ohjeet siihen, miten murhaajan pitäisi saada tilanne näyttämään ”onnettomuudelta tai eskaloituneelta ryöstöltä”. Lytlen ja Shaynen oli tarkoitus pistää vaimon henkivakuutuksesta tuleva miljoona dollaria puoliksi.

Vielä kauheammaksi suunnitelman teki se, että Lytle tekstasi 4-vuotiaan tyttärensä vakuutuksen olevan 500 000 dollarin arvoinen, joten jos palkkamurhaaja halusi enemmän rahaa, olisi tyttärenkin henki kaupan.

Lytle pidätettiin hyvin nopeasti, mutta hän kielsi kaiken. Mies kertoi vain kirjoittaneensa tekstit purkaakseen vähän tunteitaan, mutta väitti ettei ollut tarkoittanut lähettää niitä kenellekään eikä todellakaan ollut suunnitellut perheensä murhaamista. Hän myös yritti vierittää viestien lähettämisen pienen tyttärensä niskoille.

Selitykset eivät kuitenkaan menneet läpi.

Palkkamurhaaja etsii töitä

Päätetään lista maailmanhistorian surkeimpaan palkkamurhaajaan. Harva varmaankaan tietää, mistä palkkamurhaajaa pitäisi lähteä etsimään, mutta Facebook ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen. Sinne oman ilmoituksensa työnhausta kuitenkin laittoi perulainen Jonathan Giraldo.

Giraldo kuvaili profiilissa itseään sanoilla ”Most Wanted” ja mainosti olevansa tehokas palkkatappaja. Koulutuksestaan ja työhistoriastaan hän kirjoitti näin: ”Kadulla oppii enemmän kuin koulussa”. Tämä 38-vuotias elämäm koululainen oli fiksusti käyttänyt peitenimeä Tony Garcia ja lisännyt profiilin vielä tappajanimensä Anthrax (suom. pernarutto). Vähemmän fiksusti Giraldo oli käyttänyt omia kuviaan, joissa hän poseeraa täysin tunnistettavasti lukuisten tuliaseiden kanssa.

Poliisi saapui pidättämään Giraldon tämän kotiin, jossa mies oli juuri päivittämässä Facebook-profiiliaan ja lisäämässä infoa rikollisista saavutuksistaan. Poliisi oli melko varma, että Giraldo ei ainakaan palkkamurhaajana ollut aiemmin kunnostautunut, ottaen huomioon hänen välineensä asiakkaiden hankintaan.

Lue listan ensimmäinen osa: 10 palkkamurhaa, jotka menivät eeppisellä tavalla pieleen – osa 1

Lue myös:

• On vankiloita ja sitten on vankiloita – Tässä ovat maailman vaarallisimmat vankilat
• 10 maailman tarkimmin vartioitua ja suojeltua ihmistä
• Top 10 erikoisimmat tuomiot pikkurikoksista
• Viimeiset ateriat – 10 kuolemaantuomitun ruokatoivetta

Palkkamurha tarkoittaa yleensä uhrin kannalta melko ikävää lopputulosta. Näissä kymmenessä tapauksessa pilkka osuu kuitenkin rahoittajapuolen nilkkaan.

Listafriikki esittelee nyt palkkamurhia, joista vain yhdessä (toki sekin on yksi liikaa) murhan suunnittelija ja tilaaja sai mitä halusi – eli uhrin hengiltä. Siinäkään tapauksessa tekijä ei kuitenkaan täysin onnistunut tavoitteessaan.

Näissä palkkamurhissa syyt vaihtelevat mustasukkaisuudesta talousongelmiin; niin kovin usein lähipiirissä himoitaan henkivakuutusrahoja.

Kannattaa kuitenkin olla tarkkana kenet ja kuinka palkkamurhaajan pestaa, vaikka tietysti kovasti toivon, että kukaan lukijoista ei sellaista suunnittele!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset päin mäntyä menneet palkkamurhat voit lukea tästä:

10 palkkamurhaa, jotka menivät eeppisellä tavalla pieleen – osa 2

Ruumispussiin päätyikin aviomiehen palkkaama murhaaja 

Kun yhdysvaltalainen Susan Kuhnhausen tuli syyskuun 6. päivänä vuonna 2006 töistä kotiin Portlandissa, Oregonissa, oli häntä vastassa elämänsä yllätys – pimeässä makuuhuoneessa vaani tuntematon mies, joka oli tullut tappamaan hänet vasaralla.

Mies kävi Kuhnhausenin kimppuun ja onnistui lyömään naista työkalulla päähän. Vuosikymmeniä sairaalan ensiavussa hoitajana työskennellyt Kuhnhausen oli käynyt läpi useita itsepuolustuskursseja ja oli työssään joutunut kamppailemaan hankalien potilaiden kanssa, mutta koskaan kukaan ei kuitenkaan ollut yrittänyt tarkoituksella saada häntä hengiltä. 

Maatessaan maassa verta vuotavana ja odottaen seuraavaa vasaran iskua, Susan Kuhnhausen päätti, että ”ei tänään”. Hän alkoi taistella vastaan, sai väännettyä vasaran itselleen ja huitaistua sillä hyökkääjää päähän. Paini jatkui vartin verran, kunnes Kuhhausen sai tunkeilijan kuristusotteeseen.

Kuhnhausenilla oli selvästi ajatus siitä, että kyseessä ei ollut mikään satunnainen hyökkäys. Hän huusi violetiksi muuttuvalle miehelle: ”Kerro kuka sinut lähetti, niin lupaan soittaa ambulanssin”. Mies vain murisi ja lysähti pian elottomaksi. 

Naapuriin pakoon juossut Kuhnhausen kertoi hätäkeskukselle kuristaneensa juuri jonkun kuoliaaksi. Hän oli oikeassa. Edward Haffey todettiin myöhemmin kuolleeksi.

Haffey osoittautui taparikolliseksi, joka oli tutustunut Susan Kuhnhausenin mieheen Mike Kuhnhausenin tämän aikuisvideobisneksen kautta. Kuhnhausenit olivat keskellä eroprosessia ja Mike oli menettänyt työnsä; hän tarvitsi rahaa.

Susan oli merkinnyt henkivakuutuksensa edunsaajaksi veljensä, mutta kuolemantapauksessa pariskunnan talo jäisi Mikelle. Niinpä tämä maksoi Haffeylle 50 000 dollaria vaimonsa tappamisesta. Haffeyn hallusta löytyi tarpeeksi todistusaineistoa, jonka perusteella Mike Kuhnhausen tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen vaimonsa palkkamurhan suunnittelusta. Hän kuoli syöpään vain kolme kuukautta ennen vapautumistaan. Ai että, joskus karma iskee juuri oikeaan kohteeseen!

Lue myös: Karman laki – 10 uskomatonta tosielämän esimerkkiä niin hyvässä kuin pahassa

Vaimo halusi vakuutusrahat – menivätkin miehen ex-vaimolle

Kesällä 2013 juhlittiin Clevelandissa, Yhdysvalloissa, Uloma Walker-Curryn ja William Walkerin häitä. Vain neljä kuukautta myöhemmin tuoreen vaimon rahatilanne oli heikolla mallilla ja hän oli suurissa veloissa.

Walker-Curry totesi helpoimman ulospääsyn olevan palomiehenä työskentelevän aviomiehensä henkivakuutusrahat, joiden saamisen esteenä oli tietenkin se, että Walker oli hengissä.

Walker-Curry palkkasi alaikäisen tyttärensä ja tämän poikaystävän Chad Padgettin hoitamaan aviomiehensä tapon, ja maksoi näille 1000 dollaria ennakkoa. Padgettilla oli ilmeisesti kontaktit kunnossa, sillä hän ulkoisti homman serkulleen Christopher Heinille. Hein kuitenkin epäonnistui murhayrityksessä ja päätti sen jälkeen suosiolla siirtää likaisen työn Ryan Dortylle, joka ampui William Walkeria neljä kertaa; kuolettavasti. 

Walker-Curry poksautteli jo kuohuvaa 100 000 dollarin kunniaksi, mutta suunnitelma ei sujunutkaan niin kuin Strömsössä, sillä hänen tietämättään aviomiehen edunsaajana oli edelleen tämän entinen vaimo.

Lisäksi virkavalta selvitti koko palkkamurhavyyhdin, ja kaikki nuoret miehet tekivät syyttäjän kanssa sopimuksen ja todistivat oikeudessa Walker-Currya vastaa. Padgett sai 28 vuotta, Hein 18 vuotta ja Dorty 23 vuotta vankeutta. Walker-Curry tuomittiin elinkautisen ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen.

Kiinalainen palkkamurhan väistely -ruletti

Tämä tarina on kuin sketsi huonosta komediasarjasta. Paitsi että tämä on totta.

Kaikki sai alkunsa vuonna 2013, kun kiinalainen kiinteistöbisneksessä mukana ollut Tan Youhui riitaantui kilpailijansa herra Wein kanssa. Wei nosti Tania vastaan siviilikanteen, mikä tietysti kismitti miestä entuudestaan.

Lokakuussa 2013 Tan palkkasi Xi Guanganin murhaamaan Wein, koska pelkäsi kiistojen vievän häneltä bisnekset. Tan lupasi maksaa Xille 2 miljoonaa renminbiä eli noin 250 000 euroa (muunnan summat tästä eteenpäin selvyyden vuoksi suoraan euroiksi). Xi kuitenkin siirsi homman Mo Tianxiangille 125 000 euron summaa vastaan ja pyysi Tanilta lisää rahaa kerättyään uhrista ensin tietoja. Tan lupasi maksaa, kun Wei oli murhattu.

Mo ei myöskään aikonut tahrata käsiään itse, vaan otti yhteyttä Yang Kangshengiin, joka lupasi hoidella Wein päiviltä vajaalla 100 000 eurolla. Mutta ruletti ei päättynyt siihen, vaan Yang Kangsheng palkkasi Yang Guangshengin suorittamaan murhan 88 000 euron palkkiolla.

Yang Guangsheng pestasi murhaan Ling Xiansin, ja lupasi tälle vaivaiset 12 000 euroa Wein tappamisesta. Ling oli viides murhaan palkattu mies.

Huhtikuun 28. päivänä vuonna 2014 Ling tapasi Wein, kertoi olevansa palkkamurhaaja ja paljasti, että Wein taposta oli tiedossa 12 000 euron palkkio (vaikka todellisuudessa hinta oli 250 000 euroa). Miehet punoivat suunnitelman ja lavastivat Wein sieppauksen ja murhan. Puhelimella kuvattu todistusaineisto toimitettiin Yang Guangshengille.

Wei piilotteli sukulaistensa luona peloissaan kuukausikaupalla ja yritti ensin itse selvittää, kuka kumma oikein halusi hänet hengiltä. Lopulta hän otti yhteyttä virkavaltaan ja sekava palkkamurhaketju rupesi purkautumaan.

Kaikki kuusi miestä – Tan, Xi, Mo, Yang, Yang ja Ling – tuomittiin kukin vuosia kestäneen oikeuskamppailun jälkeen muutaman vuoden vankeustuomioihin lokakuussa 2019.

Mies palkkasi poliisin tappamaan poliisin

Houstonissa, Teksasissa, asunut Mohammed Mohamed oli vuonna 2018 lopen kyllästynyt yhteen ja samaan poliisiin, joka sakotti häntä jatkuvasti. Sakkoihin oli kyllä syynsä: Mohamedin omistaman kuljetusfirman pihassa oli liikaa ajoneuvoja suhteessa parkkipaikan kokoon ja voimassaoleviin parkkilupiin. 

Sen sijaan, että Mohamed olisi tehnyt ”kymmeniä tuhansia dollareita” maksavan muutoksen menestyvän yrityksensä pihassa, päätti hän sijoittaa 2000 dollaria palkkamurhaajan rekrytointiin.

Alunperin Mohamed suunnitteli, että hänen palkkaamansa hyökkääjä heittäisi happoa poliisin kasvoille, mutta muutti kuitenkin mielensä. Hän tajusi, että poliisi todennäköisesti selviäisi happoiskusta hengissä ja olisi pian, luoja paratkoon, taas sakottamassa häntä.

Mohamed maksoi palkkaamalleen miehelle 500 dollaria etukäteen, mutta pyysi tätä odottamaan murhan kanssa ramadanin, muslimien paastokuukauden, yli. Joku raja nyt kuitenkin. Mohamedin harmiksi palkkamurhaaja oli peitetehtävissä ollut poliisi, joka suunnitelman kohteena olleen kollegansa kanssa lavasti tämän murhan.

Kun todistusaineistoa toimitettiin murhan tilaajalle, odotti mies innoissaan valokuvia murhatusta poliisista. Piinaava sakotus olisi vihdoin tullut päätökseen! Mohamedin harmiksi kävikin niin, että poliisin SWAT-ryhmä noukki hänet telkien taakse. 

Palkkamurhaajat olivat periaatteen miehiä

Kuuma vinkki: Jos palkkaat jonkun tekemään murhan, niin tarkista etukäteen, onko hänellä jotain moraalisia periaatteita. Balenga Kalala ei niin tehnyt.

Helmikuussa vuonna 2015 Australiassa asuva Noela Rukundo matkusti kotimaahansa Burundiin rakkaan äitipuolensa hautajaisiin. Muutenkin ikävä matka muuttui vielä kauheammaksi, kun hänet siepattiin aseella uhaten. Kidnappaajat alkoivat kysellä Rukundolta, mitä tämä oli tehnyt aviomiehelleen, eikä nainen ymmärtänyt tilanteesta yhtään mitään.

Sieppaajat kuitenkin kertoivat aviomies Kalalan maksaneen vaimonsa murhasta ja odottavan hetkenä minä hyvänsä puhelinsoittoa onnistuneesta operaatiosta. Rukundo ei suostunut uskomaan miehiä. Mielipide kuitenkin muuttui, kun nämä soittivat Kalalalle ja Rukundo kuuli aviomiehensä sanat: ”Tappakaa hänet!”.

Palkkamurhaajat kuitenkin lohduttivat Rukundoa: tämä tulisi selviämään hengissä, sillä heidän periaatteisiinsa ei kuulunut naisten tai lasten tappaminen. He lypsivät Kalalalta lisää rahaa, yhteensä 7000 dollaria, ja ilmoittivat lopulta homman olevan hoidossa.

Kalalan arvaamatta Rukundo päästettiin vapaaksi mukanaan nauhoitteita puhelinkeskusteluista ja kuitteja palkkamurhan maksusta. Nainen matkasi todistusaineistonsa kanssa takaisin Australiaan valmiina toimittamaan aviomiehensä telkien taakse.

”Yllätys! Olen elossa!”, julisti Rukundo noustessaan kotipihassaan autosta. Kalala luuli näkevänsä aaveen. Hengissä ollut vaimo saapui kotiin hieman huonoon aikaan, sillä Kalala isännöi juuri vieraita, jotka olivat tulleet surunvalittelukäynnille. Hän oli jo ehtinyt innokkaasti levittää sanomaa vaimonsa kohtalosta.

Kalala tunnusti tilanneensa Rukundo murhan, koska arveli naisen haluavan avioeron, ja hänet tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen. 

Lue myös:

• 10 kummallista syytä, miksi joku on hakenut avioeroa
• 10 televisiosarjojen kiellettyä jaksoa, joita ei ole näytetty kummallisista syistä

Mikä on maailman pahin liikenneruuhka? No tietenkin se, jossa itse juuri sillä hetkellä sattuu kököttämään. Todennäköisesti kuitenkin jokainen neljän ruuhka Suomessa on lastenleikkiä tämän listan kohtien rinnalla, sillä nyt listataan maailman pahimmat liikenneruuhkat.

Listafriikki kasasi kymmenen infernaalista liikenneruuhkaa, joiden jälkeen kymmenien minuuttien tai parinkin tunnin mittaiset sumat tuntuvat lasten leikiltä. Tähän listaan voi aina palata, jos oma matka takkuaa ja tie on tukossa.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erittäin pitkää pinnaa kysynyttä liikenneruuhkaa voit lukea tästä:

Tässä ovat historian 10 pahinta liikenneruuhkaa – osa 1

Itä- ja Länsi-Saksan raja, 1990

Kun Berliinin muuri murtui marraskuussa 1989, mahdollisti se vuosikymmenien jälkeen rajanylityksen sekä kauan odotettuja jälleennäkemisiä perheenjäsenten ja ystävien välillä. Kuvat muurin yli kiipeävistä tuhansista berliiniläisistä on ikuistettu historiankirjoihin, mutta koko maan laajuinen vuoden 1990 pääsiäisen sekasorto on jäänyt vähemmälle muistelulle.

Tuo pääsiäinen oli ensimmäinen juhlapyhä, jona ihmiset pääsivät lähes vapaasti matkaamaan rajan yli ja yhtenäinen Saksa oli jo vähän muutakin kuin vain kaukainen haave. Se oli myös ensimmäinen kerta 23 vuoteen, kun itäsaksalaisilla oli neljän päivän pääsiäisloma.

Pääsiäisviikonloppuna rajanylityspaikat olivat täysin tukossa, kun ihmiset matkustivat molempiin suuntiin sukuloimaan. Saksojen välinen tieverkosto ja rajanylityspisteet, joilla valvontakin oli enää pintapuolista, oli suunniteltu yhteensä puolen miljoonan auton päivittäiseen liikenteeseen.

Ensimmäinen vapaan liikkuvuuden pääsiäinen innosti saksalaiset autobahneille ja rajan ylitti pitkänä viikonloppuna yhteensä arviolta 18 miljoonaa ajoneuvoa. Ei siis ole yllättävää, että lähes kaikilla maita halkovan rajan tarkastuspisteillä oli kymmenien kilometrien mittaiset autojonot. Liikenneruuhkien ja odottelun vuoksi polttoaineet loppuivat molemmin puolin rajaa sijainneilta huoltoasemilta, mikä tietenkin kiristi iloista lomatunnelmaa.

Lue myös: Polttoaineen loppuminen on laitonta Saksan moottoriteillä – Muista nämä omituiset paikalliset lait lomamatkoilla!

São Paulo, 2014

Brasilian suurin kaupunki São Paulo on tunnettu järjettömästä liikenteestä, ja sellaiset ruuhkat, jotka muualla maailmassa johtavat lähes kansalliseen hätätilanteeseen, ovat sãopaulolaisille perustiistai.

Perjantai-iltapäivisin työmatkaliikenteen aiheuttamat autojonot venyvät usein yli 150 kilometrin mittaisiksi – joka puolella kaupunkia. Toukokuun 23. päivä vuonna 2014 oli myös perjantai, joten jokaviikkoiseen tapaan tiet olivat ääriään myöten täynnä. Tilannetta pahensi rankka vesisade sekä aiemmin samalla viikolla ollut linja-autonkuljettajien kaksipäiväinen lakko. Perjantaina kaupungintalolla oli vielä opettajien jättimäinen mielenosoitus, joten kaikki taivaankappaleet olivat kohdallaan ruuhkaennätyksen rikkomiseen.

Ja niin siinä kävi, että liikenne seisoi São Paulossa yhteensä 344 kilometrin matkalla. Se on noin 40 prosenttia kaupungin koko tieverkostosta. Se on myös muutaman kilometrin enemmän kuin Helsingin ja Kuopion välinen etäisyys linnuntietä mitattuna.

Aiempi ennätys oli edellisen vuoden marraskuulta, kun ihmiset lähtivät sankoin joukoin pois kaupungista viettämään kansallista juhlapäivää eli tasavallaksi julistautumisen päivää. Silloin liikenne seisoi 309 kilometrin matkalla.

Paikalliset ovat varsin tottuneita tuskastuttaviin tietukoksiin ja tunteja kestäviin viivästyksiin, joten ruuhkiin valmistaudutaan ottamalla autoon mukaan parranajovehkeet tai meikit, ja monet lukevat kirjoja tai katsovat elokuvia ollessaan ”liikenteessä”. Toisaalta liikenneruuhkissa on löydetty myös elämänkumppaneita, kun tuntikausia viereisillä kaistoilla madelleiden autojen kuskit ovat päätyneet vaihtamaan numeroita puuduttavan odottelun lomassa.

São Paulossa asuu yli 12 miljoonaa ihmistä ja metropolialueella asukkaita on yhteensä yli 22 miljoonaa. Karmean liikenteen vuoksi kaupungissa on yksi kokonaan ruuhkille vihkiytynyt radioasema, jonka ainoa tehtävä on lähettää liikennetiedotteita 24/7 ja neuvoa vaihtoehtoisten, ehkä sujuvampien reittien valinnoissa.

Ei ehkä tule yllätyksenä, että São Paulossa käytetään maailmassa eniten helikopteritaksia, mikä ei tietenkään helpota kenenkään muun kuin ökyrikkaiden elämää, mutta poistaa se edes muutaman limusiinin liikenteestä.

Peking, 2010

Tällä listalla on käsitelty liikenneruuhkia, jotka ovat johtuneet lomista ja luontoäidistä, mutta Pekingissä elokuussa 2010 koettu eeppinen tukos johtui suuresta määrästä kuorma-autoja, jotka olivat matkalla tietyömaalle. Ironista kyllä, tietä kunnostettiin, jotta liikenteestä tulisi sujuvampaa.

Tuloksena oli kuitenkin historiallisen pitkä, 12 päivää kestänyt liikenneruuhka. Pisimmillään tuo Pekingin ja Tiibetin välillä kulkeva moottoritie oli tukossa sadan kilometrin matkalta. Pahimmassa sumassa autot pääsivät liikkumaan vain kilometrin päivässä ja tuo liikenneruuhka on nimetty ajallisesti maailman pisimmäksi.

Pahimmillaan autoilijat olivat ruuhkassa jumissa viisi päivää eikä tilannetta helpottanut lainkaan se, että monet eivät suostuneet ajamaan vaihtoehtoisia reittejä tietullien vuoksi. Mikäs siinä, jos haluaa mieluummin itsepäisesti könöttää ratin takana päiväkaupalla. Säästöä ei lopulta varmaankaan tullut, sillä monet kuppilat ja myös yksittäiset henkilöt näkivät seisovassa liikenteessä erinomaisen mahdollisuuden tienaamiseen: vettä, ruokaa ja savukkeita myytiin suoraan autoihin törkyhinnoilla ja kauppa kävi kuin rajuilma.

Atlanta, 2014

Tällä listan ensimmäisessä osassa jo käytettiiin legendaarista ”talvi yllätti autoilijat” -lausahdusta, mutta vuoden 2014 tammikuun lopussa niin tapahtui kirjaimellisesti Yhdysvaltain eteläisessä Georgian osavaltiossa. Atlantan metropolialueella elää yli 6 miljoonaa ihmistä, joista varmaan jokainen – oli kyseessä autoilija tai ei – oli yllättynyt, kun talvipakkaset lumisateineen valtasivat kaupungin.

Atlanta pysähtyi täysin, kun lämpötila laski joitakin asteita pakkasen puolelle. Lentoja peruttiin, oppilaat jäivät nukkumaan kouluihin tai viettivät yönsä liikenneruuhkien pysäyttämissä koulubusseissa, ja ostoksilla olleet jäivät suojaan ruokakauppoihin.

Laajalle alueelle levittäytyvä suurkaupunki yhdistettynä kehnoon julkiseen liikenteeseen tarkoittaa sitä, että atlantalaiset käyttävät pääosin omia autojaan, mutta liikenne on yleensä sujuvaa. Se kuitenkin tarkoitti sitä, että tammikuun 28. päivän harvinaislaatuisessa lumimyrskyssä kaupungin liikenneruuhkiin jumittui tuhansittain autoja.

Liukkaat tiet ja talvisiin olosuhteisiin tottumattomat autoilijat muodostivat huonon yhtälön, jonka tuloksena oli yli 900 kolaria. Liikennesuma kesti yli 12 tuntia ja tuona aikana ruuhkan keskellä, moottoritien varressa syntyi myös onnellisesti yksi vauva. Grace-tyttö olikin ainoita valopilkkuja sekasorrossa, jossa kansalliskaartikin hälytettiin apuihin.

Niin, ja se hirmuinen lumimyräkkä. Atlantassa satoi lunta viisi senttiä.

Listan viimeisessä kohdassa mennään hieman erilaiseen liikenneruuhkaan, nimittäin siirrymme vesille ja Egyptissä sijaitsevalle Suezin kanavalle.

Monet varmasti muistavat hyvin, kun Suezin kanava ruuhkautui pahasti keväällä 2021, kun taiwanilaisen Evergreen -varustamon valtava Ever Given -konttilaiva ajoi karille tukkien kanavan liikenteen tyystin kuudeksi päiväksi. Se ei kuitenkaan ollut läheskään pahin tukos, joka kanavassa on sen yli 150-vuotisen historian aikana nähty.

Vuonna 1967 Egyptin ja Israelin välillä pitkään jatkunut tulenarka tilanne eskaloitui kuuden päivän sodaksi, jonka lopputulemana Suezin kanavan länsipuolinen Siinain niemimaa siirtyi Israelin haltuun. Egypti päätti vaikeuttaa vihollisen kaupankäyntiä ja sulki kanavan upottamalla sen suille laivoja, miinoja ja muuta romua. Sijaiskärsijöiksi joutuivat ne 14 rahtialusta, jotka olivat sillä hetkellä kanavassa. Ne jäivät jumiin kahdeksaksi vuodeksi.

Suezin kanavan leveimpään kohtaan, Iso Katkerajärvelle, saarrettujen laivojen miehistöt joutuivat seuraamaan sivusta, kun itärannan egyptiläiset ja länsirannan israelilaiset pommittivat ja ampuivat toisiaan vuosien mittaan yhä uudelleen ja uudelleen muodostuneissa konflikteissa.

Puolalaisen Djakarta-aluksen kapteeni on myöhemmin kertonut, että ensimmäinen kuukausi oli kuin lomaa, toinen kuukausi oli todella rankka ja kolmannen kuukauden päätteeksi tilanne oli aivan kauhea. Avustusjärjestöt saivat toimittaa aluksille tavaraa, mutta miehistöjen oli pysyttävät huoltamassa laivoja. Vaikka maailman tilanne ei muutenkaan ollut tuolloin järin vakaa, päättivät aluksilla olleet pistää maidensa erimielisyydet syrjään ja vetää yhtä köyttä erikoisessa tilanteessa.

Länsisaksalaiset, britit, ranskalaiset, yhdysvaltalaiset, ruotsalaiset, bulgarialaiset, puolalaiset ja tšekkoslovakialaiset rupesivat viettämään aikaa yhdessä ja kutsuivat itseään keltaiseksi laivastoksi (engl. Yellow Fleet) alusten kannelle kasaantuneen keltaisen hiekan mukaan.

Jokaisella laivalla oli oma tehtävänsä: yhdessä toimi sairaala, toisessa elokuvateatteri, puolalaiset pitivät postitoimistoa, englantilaisten aluksella pelattiin jalkapalloa ja saksalaisella aluksella käytiin ”kirkossa”, joka ilmeisesti tarkoitti enemmänkin olutjuhlia, sillä heille toimitettiin kotimaansa panimoista ilmaista olutta.

Keltainen laivasto järjesti regattoja, kehitti oman tavan vesihiihtää, pelasi bingoa, krikettiä ja ui kilpaa. Tokion vuoden 1968 olympialaisten aikana järjestettiin Iso Katkerajärven miniolympialaiset, joissa Puola voitti kultaa. Vuonna 1969 miehistöjä ruvettiin pienentämään ja kierrättämään, eli laivayhtiöt toivat paikalle uutta henkilökuntaa, sillä jumille ei näkynyt loppua.

Vuosien aikana yhteensä 3000 eri henkilöä kävi komennuksella maailman kummallisimmassa liikenneruuhkassa. Vuonna 1973 kansainvälisen yhteisön painostuksesta Egypti rupesi purkamaan esteitä kanavan suilta, mutta raivaamisessa kului vielä kaksi vuotta, sillä upotettuna oli esimerkiksi 750 000 ammusta.

Viimein kesäkuun 5. päivänä vuonna 1975 Suezin kanava aukesi jälleen ja liikenne pääsi jatkumaan. Jumissa olleista aluksista vain kaksi länsisaksalaista seilasi omin avuin ulos – muut jouduttiin hinaamaan kotisatamiinsa.

Lue ensimmäinen osa: Tässä ovat historian 10 pahinta liikenneruuhkaa – osa 1

Lue myös:

• Top 10 historian pahimmat lumimyrskyt
• Alankomaat ja Hollanti eivät ole sama asia: Top 10 maantieteelliset olettamukset, jotka ovat virheellisiä

Pahin liikenneruuhkahan on tietenkin se, jossa juuri sillä hetkellä sattuu kököttämään. Ehkä oman tilanteen osaa kuitenkin tämän jälkeen laittaa oikeisiin mittasuhteisiin, sillä nyt listataan maailman pahimmat liikenneruuhkat.

Tieraivolle ei löydy rajaa, kun pitäisi ehtiä töihin, tai mikä pahempaa, työpäivän jälkeen kotiin, ja liikenne sakkaa. Neljän ruuhka ketuttaa ankarasti ja kaikki muut autoilijat ovat itsekkäitä ja ajotaidottomia moukkia. Kuulostaako tutulta vai käytinkö liian korrekteja ilmauksia?

Listafriikki kokosi kasaan kymmenen infernaalista liikenneruuhkaa, joiden jälkeen kymmenien minuuttien tai parinkin tunnin mittaiset sumat tuntuvat lasten leikiltä. Tähän listaan voi aina palata, jos oma matka takkuaa ja tie on tukossa. Ehkä muiden vielä suurempi tuska tuo jotain helpotusta omaan turhautumiseen!?

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi infernaalista liikenneruuhkaa ovat luvassa myöhemmin.

Bethel, 1969

New Yorkin osavaltiossa, Yhdysvalloissa, sijaitseva Bethelin pikkukaupunki tunnetaan parhaiten legendaarisesta Woodstock-festivaalista. Elokuun 15. päivänä vuonna 1969 alkanut nelipäiväinen festivaali muistetaan rockista, rauhasta ja rakkaudesta (sekä rankkasateista ja mutavellistä), mutta tälle listalle ei noilla meriiteillä päästä.

Järjestäjät suunnittelivat tapahtuman 50 000 kävijälle, mutta jo pari viikkoa ennen festivaalia lippuja oli myyty lähes 200 000 kappaletta. Lopulta kävijämäärä nousi puoleen miljoonaan eli kymmenkertaiseksi mitoitukseen nähden. Kovimpien arvioiden mukaan puolitoista miljoonaa festivaaleille pyrkinyttä ei edes päässyt paikalle täysin tukkoon menneen teiden vuoksi – ehkä hyvä niin.

Liikenne oli pysähdyksissä yli 30 kilometrin etäisyydellä Bethelistä ja monet lipun ostaneet kääntyivät turhautuneina takaisin kotiin. Toiset jättivät surutta autonsa niille sijoilleen ja kävelivät tapahtumapaikalle pahentaen liikennesumaa entuudestaan.

Liikenneruuhka pakotti myös monet esiintyjät turvautumaan helikopterikyyteihin päästäkseen paikalle. Joni Mitchell, jonka yksi suosituimmista kappaleista kertoo tästä legendaarisesta festivaalista ja on myös nimetty sen mukaan, päätti jättää sovitun keikkansa väliin.

Mitchellillä oli tv-esiintyminen muutaman päivän päästä eikä hän halunnut tukkeutuneen liikenteen vuoksi ottaa sitä riskiä, että ruutuaika jäisi käyttämättä. Niinpä ikoninen Woodstock-kappale perustuu hänen silloisen poikaystävänsä kertomuksiin ja kokemuksiin musiikkifestivaalista.

Moskova, 2012

Vaikka Venäjällä ollaan varsin tottuneita ankariin olosuhteisiin ja talvi tulee kylmänä ja lumisena joka vuosi, voi sää kuitenkin yllättää myös itänaapurissa. Talvi siis yllätti autoilijat, niinkuin mediassa tavataan sanoa, kun marraskuun 30. päivänä vuonna 2012 Moskovaan iski lumisade, jollaista ei kyseisenä kuukautena oltu nähty 50 vuoteen. Pääkaupunki peittyi paksun lumivaipan alle, ja Moskovan ja Pietarin välisellä M-10-valtatiellä liikenne pysähtyi kuin seinään. Liikenneruuhkassa oli pahimmillaan jumissa lähes 10 000 autoa.

Lumimyrskystä johtuva ruuhka tukki tien yli 200 kilometrin matkalta. Vaikka lunta siirtämään valjastettiin 12 000 kuorma-autoa, kesti tukos kokonaista kolme päivää. Kahvilat ja huoltoasemat ottivat kaiken ilon irti kanssaihmisten hädästä ja monessa paikassa hinnat nostettiin pilviin, kun epätoivoiset autoilijat olivat valmiita maksamaan mitä tahansa voileivästä ja kupillisesta kahvia.

Lumen saartamiksi joutuneet autoilijat olivat hätää kärsimässä ja viranomaiset pystyttivätkin tien varrelle telttoja, joissa tarjottiin ruokaa ja mahdollisuutta päästä lämmittelemään. Myös kriisipsykologin palvelut olivat ruuhkaan jumittuneiden käytössä.

Chicago, 2011

Chicago sai tammikuussa 2011 roppakaupalla negatiivista huomiota, kun se nimettiin Yhdysvaltojen pahiten ruuhkautuneeksi kaupungiksi. Jos joku vielä uskalsi epäillä tuota ikävää mainetta, saatiin sille valitettavan konkreettinen todistus vain muutamaa viikkoa myöhemmin.

Helmikuun 1. päivänä Chicagoon iski lumimyrsky, joka pysäytti liikenteen 12 tunnin ajaksi. Vaikka Chicago on tunnettu nopeastikin muuttuvasta kelistä, eivätkä talviset puhurit ja myräkät ole mitenkään ennenkuulumattomia, nousi tämä lumimyrsky kaupungin ylle pahimpaan mahdolliseen eli iltapäiväruuhkan aikaan. Teillä oli siis maksimaalinen määrä ajoneuvoja, joten liikenne tukkeutui totaalisesti sankan lumisateen vuoksi.

Pahin tilanne oli Michigan-järven rannassa kulkevalla Lake Shore Drive -moottoritiellä, johon tuuli puhalsi jopa 31 metriä sekunnissa. Lähes myrskylukemat yhdistettynä lumeen, jota varsin lyhyessä ajassa satoi yli puoli metriä, pakotti osan autoilijoista jättämään ajoneuvonsa tielle ja uhmaamaan säätä jalkaisin.

Vaikka lumi hautasi autoja pahimmillaan tuulilaseja myöten, päättivät toiset pysyä tiukasti ratin takana ja odottaa parempaa huomista. Ne, jotka lähtivät myrskyyn kävellen, pelastettiin viranomaisten toimesta suojaan, sillä olosuhteet tuulessa ja lumisateessa olivat hengenvaaralliset – moni luovutti ja kääntyi takaisin autolleen tai bussiin. Ne, jotka pysyivät autoissaan, joutuivat odottamaan tuntikausia, että heidät saatiin evakuoitua.

Liikenneruuhkassa olleet kertoivat kokemuksestaan katkerina jälkeenpäin, että kaupungin puolelta heidän auttamisekseen ei pahimpina tunteina tehty mitään. Monet pelkäsivät polttoaineen loppuvan, joten autoja pidettiin käynnissä säästeliäästi, mikä tietenkin tarkoitti lämmityksen puuttumista. Hätämuonitusta ei myöskään viranomaistaholta ollut tarjolla, vaan muutamat moottoritien varressa asuneet laupiaat samarialaiset toivat autoissaan värjötelleille vettä ja myslipatukoita.

Houston, 2005

Syyskuussa 2005 Meksikonlahdella oli uhkaavasti nousemassa jälleen yksi myrsky, joka lopulta yltyi hurrikaaniksi ja sai nimen Rita. Trooppinen hirmumyrsky lähestyi Yhdysvaltain eteläosia ja monessa Teksasin osavaltion kaupungissa annettiin evakuointimääräys.

Vain viikkoja aiemmin erityisesti Louisianassa järkyttävän tuhon tehnyt ja yli 1800 ihmishenkeä vaatinut hurrikaani Katrina oli vielä tuoreena mielessä, joten harvinaisen moni päätyi ottamaan kehotuksesta vaarin.

Syyskuun 21. päivänä Houstonin suurkaupungista lähti lähes yhtäaikaa lipettiin noin 2,5 miljoonaa ihmistä, joten evakuointireiteiksi määrätyt tiet tukkeutuivat nopeasti. Valtatielle 45:lle kasaantui 160 kilometrin autojono, jonka purkautumiseen meni noin kaksi vuorokautta. Monet matkasivat esimerkiksi Galvestonin ja Dallasin välistä 480 kilometrin tieosuutta jopa 24 tunnin ajan, eikä turhautumisiltakaan vältytty.

Suhtautuminen saattoi myöhemmin muuttua, sillä vaikka massaevakuointi aiheutti julmetun liikenneruuhkan, pelasti se todennäköisesti lukuisia ihmisiä – siitäkin huolimatta, että ruuhkautuneet tiet osoittautuivat myös kohtalokkaiksi. Kymmeniä evakkoon lähteneitä menehtyi 40 asteen helteessä lämpöhalvaukseen, kun ruuhkaan pysähtyneistä autoista loppui bensa, joten ilmastoinnitkaan eivät luonnollisesti toimineet.

Pariisi, 1980

Ehkäpä historian pisin liikenneruuhka koettiin Ranskassa helmikuussa 1980, kun pariisilaiset palasivat sankoin joukoin ja kaikki samaan aikaan hiihtolomalta Alpeilta. Käviköhän kenelläkään mielessä, että olisi pitänyt laittaa sukset jalkaan ja hiihdellä kotiin, kun matka tyssäsi autojonoon, jonka toinen pää oli 175 kilometrin päässä. Mitaltaan maailman pisimmäksi liikenneruuhkaksi nimitetty autojono muodostui Lyonin ja Pariisin väliselle A6-moottoritielle.

Huonolla talvisäällä oli toki osuutta liikenteen tyssäämiseen, mutta rentouttavalta lomalta stressaavaan arkeen palaavat ihmismassat eivät tieraivon aikaansaamine onnettomuuksineen auttaneet asiaa tippaakaan.

Lue myös:

• 10 yllättävää faktaa tunnetuista sarjakuvahahmoista
• Maailman vaikutusvaltaisimmat hahmot, joita ei oikeasti ole olemassa
• 10 tavallisten asioiden ja esineiden mielenkiintoista alkuperää