Lukijoiden kysymyksiä: Miksi Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu?

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, miksi Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu.

Lisäksi otamme selvää siitä, miten lepakot pystyvät roikkumaan pää alas päin ilman, että veri pakkaantuu niiden päähän. Vastaamme myös siihen, miksi maha liikkuu, kun nauraa.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!

Miksi Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu?

Jonkun urheilukilpailun palkintojenjaossa moni on varmaan ihmetellyt, kun Maamme kajahtaa eettereistä, vaikka voittaja on virolainen. Toki vain sillä erolla, että Viron kansallislaulussa ei tule kertausta. Niinkuin ei välillä virheellisesti Suomenkaan kansallislaulussa.

Viro ei ole mitenkään ominut Suomen kansallislaulua, vaikka niinkin joskus kuulee väitettävän. Joten mennäänpä Maamme ja Mu isamaa, mu õnn ja rõõm -laulujen historiaan.

Sävellyksen on tehnyt Helsingin yliopistossa musiikinopettajana toiminut saksalainen Fredrik Pacius. Häneltä tilattiin vuoden 1848 Flooran päivän eli ylioppilaiden kevätjuhlan viettoon sävellys Johan Ludvig Runebergin Vårt land -runoon, joka on samana vuonna ilmestyneen runoteoksen, Vänrikki Stoolin tarinoiden, ensimmäinen runo. Runeberg oli kirjoittanut Vårt land -runon jo kaksi vuotta aiemmin ja siihen oli tehty muutamakin eri sävellys – myös Runeberg itse teki runoonsa sävellyksen. Nämä versiot eivät kuitenkaan nousseet suosioon.

Pacius ei pyrkinyt säveltämään Suomelle kansallislaulua, vaan teki vain kepeän sävellyksen kevätjuhlaan. Tulevan kansallislaulun ensiesitys tapahtui Kumtähden kentällä 13. toukokuuta vuonna 1848. Meni muutama vuosikymmen ennen kuin Maamme vakiinnutti kansallisen heräämisen myötä paikkansa muun muassa koulujen opetusohjelmassa sekä seura- ja kokoustoiminnassa.

Vänrikki Stoolin tarinat tunnetaan suomenkielisenä parhaiten Paavo Cajanderin vuoden 1889 käännöksenä, minkä vuoksi myös Maamme-laulun katsotaan usein olevan Cajanderin kääntämä. Cajanderin käännös kuitenkin pohjautuu Julius Krohnin johtaman työryhmän vuonna 1867 tekemään suomennokseen ja merkittävää on se, että Maamme-laulun ensimmäinen ja viimeinen säkeistö ovat peräisin Krohnin käännöksestä. Eli ne, joita yleensä lauletaan.

Suomen kansallislauluksi Maamme valikoitui keväällä 1918, kun itsenäisen Suomen vaikeat ensimmäiset kuukaudet oli taisteltu läpi ja sisällissota päättyi valkoisten joukkojen voittoon.

Peruutetaan sitten hieman ajassa taaksepäin ja mennään Viroon. Kansallinen herääminen oli nostamassa päätään myös etelänaapurissa samaan aikaan kuin meillä Suomessa, ja Tartossa suunniteltiin näissä tunnelmissa maan ensimmäisiä laulujuhlia. Virolainen toimittaja Johann Voldemar Jannsen tunsi suomalaisuusliikkeen johtohahmoihin kuuluneen Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen ja pyysi tältä juhlaan sopivia kuorolauluja. Paciuksen säveltämä Maamme oli yksi monista lauluista, jonka Yrjö-Koskinen tuttavalleen lähetti. Jannsen teki sävellykseen itse vironkieliset sanat ja Mu isamaa, mu õnn ja rõõm sai ensiesityksensä Tarton laulujuhlilla kesäkuussa 1869 nousten heti suureen suosioon. Virallisesti siitä tuli Viron kansallislaulu vuonna 1920.

Miten ihmeessä lepakot pystyvät roikkumaan pää alas päin ilman, että niiden päähän pakkaantuu veri?

Ihminenhän ei kovin kauaa kykene – ainakaan mukavasti – olemaan pää alaspäin, sillä painovoiman vaikutuksesta veri kasaantuu alimpana olevaan ruumiinosaan eli tuossa tapauksessa päähän. Paine johtaa ennen pitkää päänsärkyyn ja lopulta tajunnanmenetykseen. Aikuisessa ihmisessä verta on noin viisi litraa, mikä on liian suuri määrä, jotta elimistömme voisi taistella painovoimaa vastaan.

Lepakot ovat järjestään pieniä. Suurimmatkin lepakkolajit, joiden siipien kärkiväli voi olla 170 senttiä, painavat hieman reilun kilon. Useimmat ovat muutamien kymmenien grammojen painoisia, joten niillä on niin vähän verta, ettei painovoima vaikuta sen kiertoon. Niinpä veri ei pakkaudu lepakon päähän.

Lepakoilla on myös kokoonsa nähden iso ja vahva sydän, joka voi lentäessä lyödä yli 1000 kertaa minuutissa. Levätessä, eli pää alaspäin roikkuessa, syke harventuu moninkertaisesti, mutta voimakas sydänlihas päihittää Maan vetovoiman.

Miksi maha liikkuu, kun nauraa?

Tämä kysymys tuli hyvin erityiseltä henkilöltä: seitsemänvuotiaalta kummitytöltäni. Kun videopuhelun aikana nauroimme jollekin huppuhauskalle jutulle, kysyi hän vatsaansa pidellen, että miksi maha liikkuu, kun nauraa. Lupasin selvittää asian ja vastata ”virallista” reittiä. Vanhempansa saavat välittää vastauksen, sillä hän ei itse ole Listafriikin lukija – vielä.

Mahan liikkuminen nauraessa johtuu pitkälti ohuesta ja suurimmaksi osaksi jänteistä koostuvasta pallelihaksesta. Pallealihas muodostaa seinämän vatsa- ja rintaontelon välille, ja sisäänhengittäessä rintaontelon tilavuus kasvaa, jolloin ilmasta täyttyvät keuhkot mahtuvat laajentumaan. Rintaontelon laajentuminen onnistuu, kun pallealihas supistuessaan laskeutuu.

Ihmisen nauraessa pallealihas tekee nopeaa alaspäin suuntautuvaa liikettä, eli supistelee ahkerasti, ja muihin keskivartalon lihaksiin kiinnittyneenä se kiskoo myös niitä mukaan. Tämä pallean aikaansaama myllerrys hieroo sisäelimiä ja saa vatsaontelon sisällön hytkymään. Siksi maha liikkuu, kun nauraa 😄

Lue myös:

Lisää kommentti