Hiljentyvätkö epäilyt? 10 uskottavaa ufo-havaintoa

Voiko kaikki olla vain keksittyä? Voiko jokin ufo-havainto olla luotettava? Peittelevätkö puolustusvoimat ja eri maiden hallitukset kohtaamisia avaruusolentojen kanssa?

Tietenkin ufo-havainto voi olla luotettava ja pitää paikkaansa. Se on ainut kannanotto, jonka Listafriikki asiaan tekee, muuten pysymme puolueettomina. Ufo on tunnistamaton lentävä esine (Unidentified Flying Object). Ufo on jotain sellaista, jolle asiantuntijatkaan eivät ole osanneet antaa järkevää selitystä. Se ei siis tarkoita sitä, että kyseessä on meitä ja maapalloa tutkimaan tullut avaruusolento aluksessaan.

Joillekin se sitä tarkoittaa, mutta monet ovat epäileväisiä. Keräsimme nyt Pentagonin tällä viikolla julkaisemien ufo-videoiden kunniaksi listan havainnoista, jotka vaikuttavat hyvin uskottavilta. 

Moni listan silminnäkijöistä ja todistajista on luotettavina pidettyjä. Lentokapteeneita ja ilmavoimien lentäjiä, joilla on tuhansia ja taas tuhansia lentokilometrejä ja -tunteja allaan. Toisaalta uskottavana voidaan pitää havaintoa, jonka ovat tehneet useammat henkilöt. joko suuressa porukassa tai toisistaan täysin riippumattomina.

Tässä siis kymmenen ufo-havaintoa; jokainen voi tehdä niistä omat johtopäätöksensä.

O’Haren kansainvälisen lentokentän ufohavainto

Marraskuun 7. päivänä vuonna 2006 tusinan verran Chicagon O’Haren kansainvälisen lentokentän työntekijöitä todisti, kun tunnistamaton alus leijui korkealla lähtöportti C17:n yläpuolella.

Oli pilvinen iltapäivä, kello näytti vartin yli neljää. Silminnäkijät kuvailivat alusta lautasmaiseksi ja väriltään tummanharmaaksi. Halkaisijaltaan alus oli kahdesta kahdeksaan metriä, riippuen keneltä kysytään. Osa työntekijöistä raportoi aluksen pyörineen frisbeen tavoin, toiset kertoivat sen olleen paikallaan. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että alus oli äänetön.

Ufo leijaili lentokentän päällä noin viiden minuutin ajan, kunnes se singahti ylös taivaalle repäisten pilviin reiän, jonka läpi maassa olleet todistajat näkivät sinisen taivaan. (Reikäpilviä voi muodostua sopivissa olosuhteissa, jos lentokone lentää niiden läheltä. Niistä ja muista harvinaisista pilvistä voit lukea tämän linkin kautta.)

Siitäkin huolimatta, että useat luotettavat henkilöt todistivat tapausta, ei Yhdysvaltain ilmailuhallinto, FAA, suostunut aloittamaan tutkintaa, koska alusta ei ollut näkynyt tutkakuvissa. FAA veikkasi ”aluksen” olleen kuumailmapallo, optinen illuusio tai jokin sääilmiö.

Silminnäkijöiden joukossa olleet pilotit ja lentokonemekaanikot olivat aivan varmoja siitä, että kyseessä oli maapallon ulkopuolinen alus.

Japan Airlines, lento 1628

Marraskuun 17. päivänä vuonna 1986 Japanin kansallisen lentoyhtiön, Japan Airlinesin, rahtikone oli kuljettamassa viinilastia Pariisista Tokioon. Se oli juuri ylittänyt Kanadan ja Yhdysvaltojen rajan Alaskaan, kun pilotti Kenji Terauchi huomasi, että konetta seuraa kaksi neliönmuotoista tai mahdollisesti lieriömäistä tunnistamatonta alusta. Alukset hohtivat ja väläyttelivät kirkkaita valoja. Toinen oli jopa niin lähellä, että sen paine lämmitti ohjaamoa.

Kapteeni Terauchi on raporteissa sanonut, että ”alus lensi painovoimasta välittämättä. Se kiihdytti, pysähtyi, lensi meidän kanssamme samaa nopeutta ja sitten yhtäkkiä vaihtoi suuntaa.”. Kuvassa on Terauchin kertomusten ja piirrosten perusteella tehty mallinnus aluksista. 

Lähimmälle lennonjohdolle tehtiin asiasta tiedustelu, mutta heidän mukaansa alueella ei pitänyt olla mitään muuta liikennettä. Vajaan tunnin kuluttua Terauchi havaitsi suuremman aluksen, josta hän ilmoitti myös lennonvalvontaan, tuloksetta. Matkustamossa olleet kaksi muuta miehistön jäsentä ovat myöntäneet nähneensä kaksi ensimmäistä, vilkkuvaa kohdetta, mutta eivät Terauchin emoalukseksi kuvailemaa kolmatta havaintoa.

Yhdysvaltain ilmailuvirasto, FAA, teki tapauksesta raportin, mutta toisistaan eriävien ja epäselvien tutkakuvien perusteella tutkimus päätettiin selvittämättömänä. 

Washingtonin karuselli

Kuva: Harry Shelton | Unsplash

Vuosi 1952 oli Yhdysvalloissa ufo-havaintojen kulta-aikaa. Heinäkuun 19. päivänä vähän ennen puolta yötä Yhdysvaltojen pääkaupungin, Washingtonin, kansallisen lentokentän lennonjohtaja huomasi tutkakuvassa omituisia pisteitä. Hän hälytti paikalle esimiehensä Harry G. Barnesin, ja yhdessä he todistivat kohteiden liikehdintää. Ne eivät noudattaneet minkään tunnetun koneen lentotyyliä, vaan pyörivät päämäärättömästi ja kiihdyttivät paikasta toiseen niin nopeasti, ettei tutka pystynyt seuraamaan niitä yhtäjaksoisesti.

Myös lentokentän toisessa valvontatornissa seurattiin outoja kohteita, vaikka sen tutka oli asetettu lyhyemmälle kantamalla. Lisäksi Andrewsin lentotukikohdassa ilmavoimien työntekijä todisti paljain silmin taivaalle ilmestyneitä kirkkaita, oransseja esineitä, jotka pyörivät, pysähtyivät ja kiihdyttivät salamannopeasti pois. Tukikohdan tutka havaitsi kohteet myös.

Lukuisat silminnäkijät raportoivat havainnoista usean tunnin ajalta 19. ja 20. päivän välisenä yönä. Karuselli kuitenkin palasi paikalle seuraavana viikonloppuna. Tutkien taltioimat kaiut olivat samanlaisia, kuin mistä tahansa ilma-aluksesta tai kiinteästä kohteesta lähtevät, mutta nämä esineet liikkuivat yliluonnollista vauhtia ja fysiikan lakeja uhmaten. Ilmavoimat lähettivät hävittäjiä tutkimaan kohteita, mutta luutnantti William Patterson ilmoitti radiolla, etteivät he pysty millään saavuttamaan ufoja. 

Washingtonin ufo-havainnot aiheuttivat ennennäkemättömän mediasirkuksen eikä vähiten siksi, että niin ilmavoimat kuin Valkoinen talokin olivat ymmällään tapahtuneesta ja halusivat vastauksia presidentti Harry Trumanin johdolla. Pentagonin asiantuntijat julistivat havaintojen johtuneen sääilmiöstä nimeltä inversio, jossa ilman lämpötila poikkeuksellisesti kasvaa ylöspäin noustessa, ja joka voi aiheuttaa poikkeavuuksia tutkakuvissa.

Selitys ei kelvannut niille, jota olivat todistaneet ufoja omin silmin tai ruudun kautta. Monilla lentäjillä ja lennonjohdossa työskennelleillä oli pitkä kokemus erilaisista olosuhteista eivätkä nämä havainnot menneet yhteen minkään aiemman kanssa; myös Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos tyrmäsi teorian inversiosta. 

Kohtaaminen Socorrossa

New Mexicon osavaltiossa, pienen Socorron kaupungin ympäristössä nähtiin huhtikuun 24. päivänä vuonna 1964 joukko eriskummallisia tapahtumia. Erityistä tapauksesta tekee se, että matalalla lentävästä oudosta esineestä on useita, toisistaan erillisiä silminnäkijähavaintoja. Toiset taas olivat kuulleet voimakkaita ääniä, jotka muistuttivat suuren lentokoneen nousua ja laskua. Mutta työvuorossa tuona iltana ollut poliisi, Lonnie Zamora, vannoo nähneensä kyseisen esineen lähietäisyydeltä ja väittää kiven kovaan, että se oli avaruusolentojen alus.

Zamora on kertonut kiinnittäneensä ensin huomiota valtavaan, maasta nousevaan valopylvääseen. Hän oli ajatellut sen johtuvan isosta tulipalosta tai räjähdyksestä, ja oli lähtenyt partiopaikaltaan tutkimaan asiaa. Ensin Zamora oli nähnyt suuressa kuopassa vain aluksen, mutta sitten hänen näköpiiriinsä oli osunut kaksi avaruusolentoa, jotka vaikuttivat säikähtävän hänen lähestyvää autoaan ja katosivat nopeasti. Lähempää tarkasteltuna alus oli ovaalinmuotoinen, metallinhohtoinen ja se seisoi maassa palkkimaisilla jaloilla. Yhtäkkiä aluksen pohjasta syöksyi sinertävä liekki, se nousi ilmaan ja katosi äänettömästi kaukaisuuteen. Zamora otti poliisiradionsa ja ilmoitti näkemästään.

Paikalle saapunut kollega todisti maassa olevat laskeutumisen jäljet, palanutta kasvillisuutta ja metallin aiheuttamia naarmuja kivissä. Seuraavien tuntien aika poliisi sai useita ilmoituksia ”munan muotoisesta” aluksesta sekä sinisistä liekeistä taivaalla; kukaan ei kuitenkaan vielä tiennyt Zamoran läheltä piti -tilanteesta.

Yhdysvaltain ilmavoimien Project Blue Book -hanke, joka 1950 ja 1960-luvulla tutki ufoja, totesi Zamoraa haastateltuaan, että havainto on luotettava eikä ole syytä epäillä, että kokenut poliisi olisi temmannut tarinan tuulesta. Varsinkin, kun mukaan ottaa useat toisistaan riippumattomat todistajat. Ilmavoimat eivät tutkimuksissaan löytäneet tapaukselle järkevää selitystä ja loppuraportissa se kirjattiin yksinkertaisesti ”tuntemattomaksi”.

Kirkkaassa päivänvalossa, satojen silminnäkijöiden läsnäollessa

Hopeinen, kiekonmuotoinen alus poukkoilee ympäriinsä, laskeutuu pellolle ja nousee taas uudelleen matkaan. Kuulostaa pilalta tai ehkä foliopallon lentelyltä. 

Mitä jos tapauksella on satoja silminnäkijöitä?

Huhtikuun 6. päivänä vuonna 1966 Melbournessa, Australiassa, suuri oppilasjoukko oli opettajiensa johdolla juuri lopettelemassa aamupäivän liikuntatuntia, kun violetinhohtoisen, kahden auton kokoisen aluksen havaittiin lentelevän koulun yläpuolella. Parinkymmenen minuutin päästä se laskeutui puiden sekaan, ja osa silminnäkijöistä on kertonut siinä vaiheessa nähneensä pienen lentokoneen tulevan tutkimaan kohdetta.

Kaksisataapäisen todistajajoukon seuratessa pyöreä alus nousi uudelleen ilmaan, kääntyi 45 asteen kulmaan ja syöksyi taivaalle sellaista vauhtia, ettei mikään pienlentokone pystyisi sitä seuraamaan.

Lähistöllä sijainneelta lentokentältä ilmoitettiin, ettei yksityisiä lentokoneita ole tuona ajankohtana ollut ilmassa eivätkä puolustusvoimatkaan olleet raportoineet toiminnasta alueella. Myöhemmin pellolla nähtiin armeija-asuisia henkilöitä käymässä aluetta läpi metallinpaljastimien ja säteilymittareiden kanssa.

Tapaukselle on vaikea löytää järkevää selitystä, koska niin moni näki aluksen suhteellisen pitkän aikaa. Kuvia tai videota tilanteesta ei ole (v. 1966), mutta silminnäkijät kokoontuvat koululle tasakymmenvuosipäivinä muistelemaan kokemaansa.

Liikenteen seisauttavat valot

Enkä tarkoita nyt liikennevaloja. Heinäkuun 14. päivänä vuonna 2001, vilkkaalla New Jerseyn moottoritiellä, autoilijat pysähtyivät tienvarteen ja nousivat ulos tuijottamaan ihmetellen taivaalle.

Hieman puolenyön jälkeen Arthur Kill -salmen yläpuolella näkyi oranssinkeltaisia valoja täydellisessä V-muodossa. Myös lähistöllä asuneet ihmiset raportoivat samasta näystä

Paikalliset lennonjohtokeskukset ilmoittivat, ettei mikään kaupallinen lentokone, sotilaskone tai NASA:n avaruusalus voinut aiheuttaa kummallista valoilmiötä, joten sen todettiin olevan keksitty tapahtuma. Newyorkilainen outoja tapauksia tutkiva järjestö on kuitenkin väittänyt saaneensa haltuunsa ilmavalvonnan tutkakuvia, jotka tukisivat tuona kyseisenä yönä tehtyjä silminnäkijähavaintoja.

Havainnot lentotukialukselta

Marraskuun 14. päivänä vuonna 2004 Yhdysvaltojen lentotukialuksella, USS Princetonilla, havaittiin tutkassa tuntematon alus. Se näytti lentävän noin 150 kilometrin päässä San Diegon rannikolta. Kahden viikon ajan miehistö jäljitti kohteita, jotka ilmestyivät taivaalle noin 25 kilometrin korkeudessa, josta ne sitten laskeutuivat leijumaan lähelle meren pintaa.  

Kun kaksi F/A-18F-mallin hävittäjäkonetta, joiden tukikohta oli USS Nimitz -aluksella, olivat harjoituslennollaan myöhemmin samassa kuussa, tuli heille radiokutsu Princetonilta. Heiltä tiedusteltiin koneiden asevalmiutta.

Komentaja David Fravor vastasi hävittäjien kantavan vain CATM-9-valeaseita, joilla ei voi ampua. Siitä huolimatta heidät määrättiin lentotukialukselta tutkimaan tutkassa näkynyttä poikkeavaa pistettä.

Aluksi Fravor ja toisen koneen ohjaimissa ollut Jim Slaight eivät havainneet mitään epänormaalia. Yhtäkkiä he huomasivat kaukana alapuolellaan, vain 15 metriä merenpinnan yläpuolella leijuvan 12-metrisen, ovaalinmuotoisen kappaleen. Se oli väritykseltään valkoinen ja sai allaan olevan meren kuohumaan. Fravor ohjasi koneensa esinettä kohti, mutta se lähti yllättäen liikkeelle.

Fravor on haastattelussa sanonut kohteen ”kiihdyttäneen nopeammin kuin mikään hänen aiemmin näkemänsä alus”. Hänen mukaansa aluksessa ei ollut siipiä tai roottoreita eikä se jättänyt jälkeensä suihkuvanaa. Fravor sanoi aluksen myös olleen monikertaisesti heidän hävittäjiään nopeampi, ja vaikka hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä merellä näki, on yksi asia varma: hän haluaisi kovasti päästä lentämään sillä.

Hornetin uusi kohtaaminen 

Ennen kuin Pentagon viime viikolla julkaisi videot hävittäjien kohtaamisista ufojen kanssa, olivat ne jo muutama vuosi aiemmin vuotaneet vääriin käsiin. Videoita on väitetty muokatuiksi ja toisaalta niiden on sanottu todistavan avaruusolentojen olemassaolo.

Väärinymmärryksiä ja spekulaatioita välttääkseen Yhdysvaltain puolustusministeriö paljasti, että kyllä, hävittäjälentäjät ovat kohdanneet ufoja. (Pidetään mielessä listan alussa kerrottu ufon määritelmä.)

Vuonna 2015 maan itärannikolla harjoituslennolla olleet F/A-18 hävittäjät havaitsivat huipputeknologiaa sisältävillä infrapunatutkillaan tunnistamattoman lentävän esineen. Kohde oli samanlainen kuin yli kymmenen vuotta aiemmin länsirannikolla kuvattu: valkoinen ja siivetön ovaali, joka oli noin 14 metriä pitkä eikä jättänyt jälkeensä pakokaasua.

Hävittäjälentäjät seurasivat alusta kahdeksan kilometrin korkeuteen, ja todistivat sen pyörivän itsensä ympäri.

Rendleshamin metsä

Tapaninpäivänä ja sitä seuraavina muutamina päivinä vuonna 1980 usea Yhdysvaltojen ilmavoimiin kuuluva henkilö raportoi oudoista valoista lähellä Ison-Britannian Roswelliksikin nimitettyä Rendleshamia.

Ensimmäisen havainnon teki Woodbridgen tukikohdan lähistöllä partioinut ryhmä, joka näki outojen valojen laskeutuvan viereiseen metsään. Sotilaat arvelivat kyseessä olleen hätälaskun tehnyt lentokone, joten he menivät lähemmin tutkimaan. Heitä olikin vastassa metallinen, hohtava esine, josta loisti värikkäitä valoja. Kohde perääntyi, kun sitä lähestyi. Eversti Charles Halt, yksi todistajista, on sanonut vuonna 2015 BBC:n haastattelussa, että ”läheisen maatilan eläimet olivat alkaneet käyttäytymään levottomasti”.

Seuraavana aamuna varusmiehet olivat menneet takaisin metsään ja löytäneet maasta, siinä missä alus oli ollut, kolme pientä kolmionmuotoista jälkeä, palanutta maastoa ja katkenneita oksia. Tukikohdan komentajana toiminut Halt mittasi paikalta hieman normaalia korkeampia säteilymääriä. 

Viranomaiset eivät koskaan tutkineet tapausta, ja itseasiassa nimettömänä pysyvä lähde kertoi vuonna 2018, että brittiläiset SAS-sotilaat olisivat tehneet amerikkalaisille joulupilan, koska nämä olivat kesällä kutsuneet heitä muukalaisiksi. Kuukausien suunnittelun tuloksena oli syntynyt amerikkalaissotilaiden kuvailema ”avaruusalus”. Varmuutta kepposeen ei ole saatu.

Kaikki Yhdysvaltojen tukikohdan sotilaat, eversti Halt mukaan lukien, ovat kuitenkin edelleen täysin vakuuttuneita siitä, että Rendleshamin metsässä tapahtui jotain yliluonnollista.

Kadonnut ufo-filmi

Ilmavoimien testilentäjä ja Yhdysvaltojen ensimmäisellä miehitetyllä avaruuslennolla mukana ollut astronautti Gordon Cooper kuvasi vuonna 1957, kun tunnistamaton alus laskeutui Edwardsin lentotukikohtaan Kaliforniassa, Mojaven autiomaassa. Hän oli tukikohdassa valvomassa uuden laskeutumissysteemin asentamista.

Cooper kuvaili tapausta näin: ”Kuvausryhmä oli tallentamassa asennusta, kun he huomasivat taivaalla lentävän lautasen. He kuvasivat, kun alus lensi ylitsemme, jäi ilmaan leijumaan, työnsi ulos kolme jalkaa alustaksi ja laskeutui hiljalleen kuivuneen järven pohjalle. Kuvausryhmä oli täynnä huippuammattilaisia, joten heidän materiaalinsa oli korkealaatuista. Kuvaajat pääsivät noin parin-kolmenkymmenen metrin päähän aluksesta. Alus oli klassinen lentävä lautanen: kiiltävän hopeinen ja sileä, noin 10 metriä halkaisijaltaan. Meille kaikille oli selvää, että kyseessä oli maan ulkopuolinen alus. Kun ryhmä lähestyi alusta, se lensi pois.”

Cooper sai kuvatun materiaalin haltuunsa ja raportoi tapauksesta esimiehilleen. Häntä pyydettiin kehittämään filmi ja lähettämään se Washingtoniin. Cooper teki työtä käskettyä, ja varmisti vielä, että nauhalla näkyi kaikki mitä pitikin. Blue Book -projektin alettua Cooper ehdotti ilmavoimien tunnistamattomia esineitä tutkivalle osastolle, että he käyttäisivät hänen lähettämäänsä filmiä todistusaineistona. Cooper sai kuitenkin kuulla, että filminauha oli mystisesti hävinnyt.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme uskotko maapallon ulkopuoliseen elämään ja oletko joskus nähnyt ufoja.