10 upeaa, mutta harvinaista pilvimuodostelmaa

Oletko ikinä katsellut pilviä ”sillä silmällä”? Nyt on korkea aika siirtää katseet taivaalle, koska sieltä löytyvät eräät luonnon upeimmista taideteoksista.

Toivottavasti et enää tämän listan jälkeen pidä pilviä itsestäänselvyytenä. Jospa innostut tästä niin, että alat pilvibongaajaksi. Listan kirjoittajalla taisi käydä niin!

Listafriikki esittelee nyt kymmenen upeaa, toinen toistaan harvinaisempaa pilvimuodostelmaa, joiden jälkeen taivaalle tuijottelu ei enää koskaan ole tylsää. Paitsi tietenkin jos taivas on pilvetön.

Helmiäispilvet

Helmiäispilviä voi Suomessa nähdä talvikuukausina, parhaiten auringonlaskun jälkeen tai juuri ennen sen nousua. Upeissa pastellinsävyissä hehkuvat helmiäispilvet ovat kuitenkin hyvin harvinaista herkkua: niiden vuosittaisen esiintymisen voi laskea yhden käden sormilla. Parhaiten niitä voi nähdä vuoristojen läheisyydessä, muun muassa Länsi-Lapissa, jossa Skandit nostavat alailmakehän kosteutta kylmään ja kuivaan stratosfääriin. 

Vedestä sekä typpi- ja rikkihaposta muodostuvien kiteiden kauneudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Yli 15 kilometrin korkeudessa ja -85 celsiusasteessa muodostuvat jääkiteet vapauttavat auringonsäteilyn ansiosta klooria ja siten edistävät otsonikatoa.  

Reikäpilvet

Reikäpilvi muodostuu ylä- tai keskipilviin, kun kosteus alkaa jostain syystä jäätymään ja putoamaan. Kuulostaa kummalliselta, tutkitaan siis tarkemmin.

Pilvissä olevat vesipisarat ovat huomattavasti kylmempiä kuin veden jäätymispiste; ne ovat siis alijäähtyneitä. Pisaroissa ei ole niin sanottua jäätymisydintä, joten ne eivät voi muodostaa jäätä, ja pysyvät siten nestemäisinä -40 celsiusasteeseen saakka.

Kun lentokone ohittaa pilvikerroksen, sen siipien ja/tai propellien ympärillä kiitävä ilma laajenee ja viilenee, mikä saa pilven alijäähtyneet pisarat jäätymään. Kun ensimmäiset jääkiteet ovat muodostuneet, syntyy ketjureaktio, jossa viereiset pisarat liittyvät naapureidensa joukkoon ja suuri määrä jäätä putoaa. Reaktio on nopea, sillä alle tunnissa reikäpilvet voivat kasvaa halkaisijaltaan jopa 50 kilometrin kokoisiksi.

Valaisevat yöpilvet

Kuva: Joshua Humpfer | Unsplash

Valaisevat yöpilvet syntyvät, kun pienten pölyhiukkasten ympärille muodostuu jääkiteitä. Tuon pölyn arvellaan olevan peräisin voimakkaista tulivuorenpurkauksista ja meteoreista. Nämä pilvet havaittiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1885, mikä tapahtui kaksi vuotta sen jälkeen, kun Indonesiassa sijaitseva Krakataun tulivuori oli tuhoisasti purkautunut. 

Pilvien tutkiminen on hankalaa, koska ne sijaitsevat pilvistä korkeimmalla, noin 85 kilometrin korkeudessa, eli lähellä avaruuden niin sanottua rajaa. Valaisevia yöpilviä voi nähdä ainoastaan pohjoisella pallonpuoliskolla kesäkuukausina. Oikea hetki on juuri auringon laskettua, kun maassa on jo pimeää, mutta auringon säteet saavuttavat korkealla taivaalla sijaitsevat kuuran peittämät kiteet. Kolme kertaa Suomen kokoisina lauttoina liikkuvat pilvet hehkuvat kauniin sinivalkoisina.

Valaisevia yöpilviä on alettu viime vuosikymmeninä näkemään yhä enemmän, mikä johtuu todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä, joka vastavuoroisesti viilentää yläilmakehän. Pilvet muodostuvat noin 120 pakkasasteessa, joten niiden syntymiselle on ilmastonmuutoksen vuoksi pidemmän aikaa otolliset olosuhteet. 

Mantelipilvet

Mantelipilvet ovat viralliselta nimeltään altocumulus lenticularis, mikä on viittaus niiden tasaiseen, linssimäiseen (engl. lens) ulkonäköön. Kuvaa kun katsoo, niin ei yllätä lainkaan, että mantelipilvien uskotaan olevan yleinen syyllinen UFO-havaintoihin. Niitä havaitaan useimmiten vuoristoissa.

Kun liikkuva ilma kohtaa esteen, monesti siis vuoren, on sen pakko liikkua kohteen yli. Kun ilma lipuu esteen toiselle puolelle, vetää painovoima sitä hieman alaspäin, ennen kuin sen vieterin lailla palaa takaisin ylös. Tasainen ilmamassa nousee ja laskee matkatessaan vuoren yli ja jättää jälkeensä näkymättömän, levymäisen aallon.

Jos ilma on tarpeeksi kosteaa, muodostaa se mantelipilviä, kun ”levyt” nousevat viileämpään yläilmaan. Muihin pilviin verrattuna mantelipilvet ovat erikoisia siinä mielessä, että ne pysyvät paikoillaan ja näyttävät leijuvan vuoren yläpuolella. Kuin lentävät lautaset.

Utarepilvet

Utarepilvet ovat pyöreitä, pussimaisia ulokkeita, jotka näyttävät roikkuvan muusta pilvipeitteestä.

Utarepilvet ovat kuin uppoavia taskuja, jotka koostuvat kylmästä ja kosteasta ilmasta. Useimmiten niitä voi nähdä ukkospilvien reunoilla ja ne ovatkin merkki tulevasta tai jo ohi menneestä myrskystä.

Tavallinen ukkospilvi syntyy, kun lämmintä ja kosteaa ilmaa virtaa ilmakehän ylempiin kerroksiin. Pilven yläosa alkaa levitä sivusuuntaan, kun se korkeussuunnassa on saavuttanut stratosfäärin. Stratosfäärn vakaampi ja kuivempi ilma toimii kuin kattona ukkospilvelle.

Pilven kasvaessa tarpeeksi korkeutta irtoaa siitä sivusuunnassa leviävä alasin, jonka alapuolella on pilvimassaa huomattavasti kuivempaa ilmaa. Kuivan ja kostean ilman rajalla nousuvirtaukset tasoittavat epätasapainoa kääntymällä laskuvirtauksiksi. Alasimen alaosaan alkaa muodostua laskuvirtausten aiheuttamia pullistumia eli utarepilviä.

Ne näyttävät siltä, kuin voisivat tipahtaa pisaran lailla minä hetkenä hyvänsä.

Rivipilvet

Rivipilvet syntyvät yleensä inversiotilassa, eli sellaisessa kohdassa ilmakehässä, jossa lämpötila kasvaa tai pysyy vakiona ylöspäin mentäessä. Normaalistihan lämpötila laskee, kun kohotaan ylöspäin. Inversiota tapahtuu Maata lähimpänä olevassa kerroksessa, troposfäärissä, usein lämpimän rintaman läheisyydessä.

Inversio aiheuttaa sen, että vesihöyry ei pääse kohoamaan lämpimän ja vakaan ilmakerroksen yli, vaan tiivistyy pilviksi. Jos olosuhteisiin lisätään vielä samansuuntainen tuuli, saattaa taivaalla nähdä pilvikaduiksikin kutsuttuja juovia. Tämän linkin kautta pääset katsomaan, miltä rivipilvet näyttävät satelliittikuvissa.

Yläilmoista rivipilvet vasta hienolta näyttävätkin. Alla oleva twiitti on australialaisen Virgin-lentoyhtiön Perthistä Adelaideen matkanneelta lennolta, jossa eräs matkustaja oli napannut epätodelliselta näyttävän kuvan rivipilvistä. Tuohtuneet seuraajat tuomitsivat kuvan muokatuksi, mutta meteorologit ovat todistaneet sen olevan aito ilmiö. 

Kelvinin-Helmholtzin pilvet

Näitä pilviaaltoja on vaikea uskoa todellisiksi. Kelvinin-Helmholtzin pilvet ovatkin yksi harvinaisimmista pilvityypeistä ja pilvien bongaajien keskuudessa tämä on kuin Graalin malja. Vaikka muodostelma voi syntyä kaikissa ilmakehän kerroksissa ja lähes kaikkialla maailmassa, kestävät aallot vain muutaman minuutin kunnes häviävät jälkeä jättämättä. 

Pilvikuvio syntyy, kun nopeasti liikkuva, lämmin ilmavirta kulkee kylmän, hitaan ja tiivimmän kerroksen yli. Fyysikot William Thompson (paremmin lordi Kelvininä tunnettu) ja Hermann von Helmholtz havaitsivat 1800-luvulla, että tuo ero vauhdissa ja tiheydessä saa aikaan lainehdintaa samalla lailla myös veden pinnalla. Fysiikkaa hyvin ymmärtävät voivat käydä lukemassa teoriasta lisää täältä.

Kun nopeusero on juuri oikea, rullautuu tiheämpi aine yläosastaan ylös- ja eteenpäin, muodostaen pyörteen, joka lopulta rikkoutuu. Jos lämpimän ja viileän ilman rajapintaan muodostuu pilviä, tekevät ne ilmiöstä silmillä havaittavan. Mutta vain pieneksi hetkeksi.

Vaikka pilvet ovat kauniita katsoa, ovat ne lentäjille merkki erittäin epävakaista olosuhteista ja niiden läheisyydessä onkin vaarallista lentää.

Pienenä knoppitietona: Vincent van Goghin Tähtikirkas yö -maalaus on todennäköisesti saanut innoituksensa juuri näistä laineista taivaalla. Katso kuva museon sivuilta.

Tässä vielä muutama kuva ihasteltavaksi:

Asperitas-pilvet

Asperitas-pilvet ovat niin erikoisia ja harvinaisia, että ne hyväksyttiin omaksi pilvilajikseen vasta kesäkuussa 2015. Edellisen kerran uusi pilvityyppi oli lisätty Maailman ilmatieteen järjestön listaukseen vuonna 1951. Asperitas-pilvet näyttävät yksinkertaisesti siltä, kuin apokalypsi olisi iskemässä päälle. Tummat pyörteet liikkuvat uhkaavasti läpi taivaan.

Vuonna 2008 pilvitutkija Gavin Pretor-Pinney ehdotti nimeämättömän pilven lisäämistä pilviatlakseen, koska se oli herättänyt ihmisissä kiinnostusta. Eikä yhtään kumma, sillä ei joka päivä koe taivasta, joka näyttää myrskyävältä mereltä. 

Asperitas-pilviä nähdään usein ukkosmyrskyjen jälkeen, mutta hyvin harvoin ne itsessään tuovat edes sateita mukanaan. Vaikka pahaenteinen ulkonäkö voisi viittaisikin maailmanlopun meininkiin.

Supersolu

Supersolut ovat kaikkein harvinaisimpia ukkosmyrskyjä, ja hyvä niin, sillä niiden tuhovoima on lähes hurrikaanien luokkaa.

Tavallisesta myrskystä supersolut eroavat siten, että ne muodostavat mesosyklonin, eli pyörivän ja ylöspäin suuntautuvan ilmavirran, jonka avulla myrsky pysyy tuntikausia voimissaan.

Supersolu on siis pyörivä ukkospilvi, jonka synnyttämät syöksyvirtaukset katkovat puita ja hajottavat rakennuksia. Lisäksi tennispallon kokoiset rakeet, voimakas salamointi ja tulvia aiheuttavat rankkasateet lisäävät tuhoa entisestään. Vain kymmenesosa supersoluista muodostaa tornadon, mutta lähes jokainen tornado on supersolun aiheuttama. Säätutkat havaitsevat valtavien supersolujen muodostumisen, joten tornadovaroitus voidaan antaa hyvissä ajoin.

Vyörypilvet

Vyörypilvet ovat useimmiten osa suurta ukkospilveä.

Korkeussuunnassa kasvavan ukkospilven reunaan voi muodostua pitkittäinen, rullaa muistuttava kielekepilvi. Kun ukkospilven viileä ilmamassa laskeutuu alaspäin, kohtaa sen reuna lämpimän vyöhykkeen, josta se nostaa lämmintä ilmaa mukaansa. Lämpimän ja kostean ilman vesi tiivistyy, ja noustessaan se muodostaa rullaavalta näyttävän pilven.

Joskus, äärimmäisen harvoin, muodostuu ukkospilvestä täysin erillinen vyörypilvi, jota kutsutaan rullapilveksi. Yllä olevalla videolla nähdään Michiganjärvellä kuvattu, erikoistehosteelta näyttävä rullapilvi. Se on kuin valtava tornado, joka on kaadettu kyljelleen. 

Yksittäistä rullapilveä vieläkin harvinaisempi ilmiö on monta samanlaista peräkkäin. Australian pohjoisrannikolla sijaitseva Carpentarianlahti on rullapilvien osalta ainutlaatuinen paikka maailmassa. Siellä rullapilvien rivejä tavataan aina keväisin (lokakuussa) noin viikon ajan, kun olosuhteet ovat suotuisat. Muuallakin, esimerkiksi Kalifornian rannikolla voi satunnaisesti nähdä pilvimakkaroiden ryppään, mutta se on tuurista kiinni.

Pistokoe:

ÄLÄ katso seuraavan twiitin tekstiä, vaan tarkastele pelkästään kuvaa.

Mitkä kaksi listalla mainittua pilveä muodostavat yhdessä tämän upeuden?

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme aiotko alkaa bongailemaan pilviä.