Top 10 Suomen pahimmat laivaonnettomuudet

M/S Amorellan onnettomuus on juuri nyt ajankohtainen aihe, mutta mitkä ovatkaan Suomen vesillä tapahtuneet pahimmat laivaonnettomuudet?

Viime päivinä Suomessa on puhuttanut Viking Linen M/S Amorellan karilleajo, joka tapahtui viime viikon sunnuntaina noin kello 12:35, kun laiva oli matkalla Turusta Tukholmaan.

Onnettomuudesta selvittiin säikähdyksellä, sillä ainoatakaan ihmishenkeä ei menetetty, mutta tästä huolimatta asia on luonnollisesti pysynyt päivästä toiseen pinnalla. Toistaiseksi onnettomuuden syy on mysteeri, joskin Viking Linen toimitusjohtaja uskoo syynä olleen joko teknisen vian tai inhimillisen erehdyksen; osumaa jääpoijuun on pidetty mahdollisena onnettomuuden aiheuttajana.

Valitettavasti historiankirjoista löytyy paljon päinvastaisia esimerkkejä onnettomuuksista, jotka ovat vaatineet Suomen vesillä jopa satoja ihmishenkiä, ja seuraavassa Listafriikki käy läpi kymmenen pahinta onnettomuutta.

Ja, ettei kukaan ihmettele Estonian puuttumista tältä listalta, niin kyseinen onnettomuus tapahtui kansainvälisillä vesillä, vaikka hylky itsessään sijaitseekin Suomen talousalueella.

Tässä tulevat siis Top 10 Suomen pahimmat laivaonnettomuudet.

10. S/S Kustavi

Vain kaksi henkilöä pelastui höyrylaiva Kustavin haaksirikkouduttua matkalla Turusta Helsinkiin marraskuun 5. päivänä vuonna 1921. Laivassa oli normaalilla viikkovuorolla 15 miehistön jäsentä ja todennäköisesti 14 matkustajaa. Määrästä ei voida olla sataprosenttisen varmoja, sillä tarkkaa kirjaa ei kukaan pitänyt. 

Noin 33 metrinen laiva oli lastattu täyteen tavaraa: ruokaa, betonia ja, pahimpana kaikista, 9 tonnin painosta lautaa. Erityisesti lautalastia ei oltu sidottu kannelle riittävän tukevasti, joten Hangon edustalla alkanut kova merenkäynti sai kansilastin siirtymään ja lopulta painavan rahdin liike kaatoi koko aluksen.

Kustavin runko katkesi ja se upposi meren pohjaan 32 metrin syvyyteen. Muiden laivojen kapteenit Hangon satamassa eivät suostuneet lähtemään apuun ankaran aallokon vuoksi, joten on mahdotonta tietää, miten monta ihmistä Kustavilta olisi ollut pelastettavissa. Pian uppoamisen jälkeen yksi miehistön jäsen ja yksi matkustaja huuhtoutuivat aaltojen tuomina rantaan heikkoina, mutta elossa. Muut 27 laivassa ollutta hukkuivat.

9. Säkkijärven veneonnettomuus

Säkkijärven kuntaa ei ole enää nykypäivänä olemassa, sillä sotien jälkeen siitä siirtyi valtaosa Neuvostoliitolle ja siitä Suomelle jäänyt noin kymmenen prosentin osuus on osa Lappeenrantaa ja Miehikkälää. Vuonna 1920 Säkkijärvi kuului kuitenkin edelleen Suomelle ja tuolloin tällä pienellä paikkakunnalla nähtiin tuhoisa veneonnettomuus.

Tuo onnettomuus sai alkunsa, kun 42 kansakoulun oppilasta, yksi opettaja ja opettajan palvelijatar lähtivät veneellä niin sanotulle huvimatkalle. Seurueen alkuperäisenä tarkoituksena oli lähteä matkaan useammalla (neljällä tai viidellä) veneellä, mutta lopulta koko joukko päätyi tavalliseen, purjeilla varustettuun kalastajaveneeseen. Veneessä oli yksinkertaisesti liikaa porukkaa, vene painui liian lähelle vedenpintaa – sen reunat olivat vain noin kämmenenmitan verran vedenpinnan yläpuolella – ja sitä kautta vesi pääsi nousemaan sisään veneeseen, vaikka sää olikin kohtalaisen tyyni.

Vettä yritettiin pitkin matkaa tyhjentää ämpäreillä pois, mutta lopulta tuo kalastajavene kaatui voimakkaan tuulenpuuskan seurauksena ja upposi. Uppoaminen tapahtui kolmen kilometrin matkanteon jälkeen, vain noin 200 metrin päässä määränpäästä, ja sen seurauksena 44:stä mukana olleesta matkustajasta 32 hukkui; heistä 30 oli oppilaita ja heidän lisäkseen henkensä menettivät sekä opettaja että tämän palvelijatar. 11 oppilasta sekä veneen kuljettaja pelastuivat päästyään ohi seilanneen purjehdusveneen kyytiin.

8. S/S Louhi

Suomen Höyrypursiseuran vuosikirjan toimittaja Esko Pakkanen kertoi vuonna 2017 Etelä-Saimaan julkaiseman artikkelin mukaan S/S Louhen haaksirikon olevan edelleen yksi suurimmista mysteereistä.

Toukokuussa, vuonna 1934, matkustaja-alus S/S Louhi irtosi Kuopiossa rannasta. Matkallaan se pysähtyi muutamaan otteeseen pudottamaan matkustajia kyydistään. Harjulan laituri oli yksi näistä välipysäkeistä, ja kun S/S Louhi oli lähtenyt jatkamaan taivaltaan, laiva kaatui kyljelleen ja vajosi nopeasti Saimaan pohjaan – näin ainakin tapahtumien uskotaan edenneen. Sen sijaan syyt sille, miksi laiva upposi, ovat täysin arvausten varassa ja monet uskovat kaatumisen tapahtuneen myrskyn seurauksena.

Kaiken kaikkiaan matkustajia laivalla oli 53 tai 54; tarkka matkustajamäärä ei ole koskaan selvinnyt. Heistä onnettomuudesta hengissä selvisi 20 matkustajaa. Uhreja ei ole koskaan löydetty, vaikka itsessään laiva saatiin aikanaan ylös, ja tästä syystä tarkan uhriluvun hahmottaminen on ollut mahdotonta.

Ongelmia onnettomuuden selvittämisessä on aiheuttanut se, ettei kukaan tiedä missä ja milloin onnettomuus tarkalleen tapahtui. Silminnäkijöitä ei ollut ja asiasta huolestuttiin vasta siinä vaiheessa, kun S/S Louhi ei koskaan ilmestynyt seuraavaan määränpäähänsä.

Itse laivan matkanteko ei päättynyt tuohon tuhoisaan onnettomuuteen, vaan se nostettiin Saimaan pohjasta ylös, korjattiin ja sen jälkeen S/S Louhi oli useita eri nimiä kantaen osa vesiliikennettä aina vuoteen 1956 saakka, toimien muun muassa kuljetuslaivana Helsingin ja Suomenlinnan välillä.

S/S Louhen onnettomuus on Saimaan historian tuhoisin ja järkyttävin onnettomuus vesillä.

7. SS Vestkusten

Alunperin Ruotsissa vuonna 1859 rakennettu, ja Eskilstunaksi nimetty höyrylaiva myytiin Suomeen ja Kaskisiin vuoden 1892 tienoilla. Tuolloin peruskorjattu ja Falken-nimen saanut alus koki kovia liikennöidessään Kaskisten ja Sundsvallin väliä: kerran se törmäsi sumussa saksalaiseen höyrylaivaan ja toinen haaveri kävi, kun Falken ajoi karille ja upposi.

Pintaan nostettu laiva oli vuosia käyttämättömänä, kunnes vuonna 1909 turkulainen kapteeni K. G. Örnbom osti ja kunnosti sen matkustuskäyttöön. Siitä lähtien höyrylaiva tunnettiin Veskustenina, ja se liikennöi Vaasan ja Sundsvallin välillä.

Lokakuun 22. päivänä vuonna 1913 Vestkusten oli jälleen matkalla kohti Sundsvallia lastinaan viljaa ja karjaa sekä 38 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Tiheän sumun ja myrskylukemiin yltyneen tuulen vuoksi Vestkusten harhautui alkuillan aikana reitiltään kahdesta venäläisluotsiveneestä huolimatta.

Vauhdin hidastuttua laiva otti pohjaosuman, jonka aiheuttaman repeämän seurauksena konehuoneeseen alkoi tulvia vettä. Suuret aallot täyttivät kallistuneen laivan lastiruuman vedellä, ja alus kaatui lastatun, ja jo veteen lasketun, pelastusveneen päälle vieden sen, ja yhtä lukuunottamatta, kaikki lähes 40 matkustajaa mukanaan. Ainoa pelastunut oli skönvikiläinen karjakauppias Henriksson, joka köytti itsensä näkyviin jääneeseen keulamastoon ja odotti kellon ympäryksen ajan, että ohi ajanut höyrylaiva pelasti hänet.

Vestkustenin hylystä nostettiin vuonna 1934 sen höyrykone, minkä jälkeen laiva jäi vuosikymmeniksi unohduksiin. Vuonna 1976 vaasalainen urheilusukelluskerho Delfin ry paikansi hylyn uudelleen, ja sieltä on nostettu esineistöä näytteille Vaasan Merimuseoon. Ahtojäiden pahoin hajottama hylky on edelleen haaksirikkopaikallaan lähellä Holmbergsgrundin matalikkoa, Raippaluodosta lounaaseen.

6. Höyryvene Ajax

Höyryvene Ajax oli suomalainen kevytrakenteinen matkustaja-alus. 8. elokuuta, vuonna 1892, Ajax oli kuljettamassa ihmisiä Porvoon kesäjuhlilta kohti Helsinkiä. Samaan aikaan ja samalla asialla liikenteessä oli toinen matkustaja-alus, Runeberg.

Ajaxin kapteeni F.W. Grön oli jättänyt Runebergin kapteenina toimineen Nils Adolf Nykoppin mukaan vain niukasti tilaa läheisen karikon väliin. Kun Nykoppin aikeissa oli ollut ohittaa selkeästi hitaampi Ajax ja kiertää se vasemmalta puolen välttäen lähietäisyydellä ollut Vasikkasaari, oli myös Grön päättänyt lähteä ottamaan enemmän etäisyyttä karikkoon. Kun siis molemmat laivat väistivät samaan aikaan samaan suuntaan, ajautui Ajax väistöliikkeensä seurauksena suoraan poikittain Runebergin eteen ja lopputuloksena oli todella tuhoisa yhteentörmäys, jonka seurauksena 38 Ajaxin matkustajaa menetti henkensä laivan upottua.

Mitä todennäköisimmin onnettomuuden taustalla suuressa roolissa oli se, että Ajaxin kyydissä oli sallitun 75 matkustajan sijaan peräti 100 matkustajaa. Päivälehden tuolloin julkaiseman artikkelin mukaan osa matkustajista oli pettyneitä Runebergin kahden markan lippuhintaan ja niinpä he päättivät suunnata muiden matkustaja-alusten kyytiin. Osa heistä päätyi Ajaxiin ja menetti onnettomuudessa henkensä.

Oma katastrofaalinen vaikutuksensa oli myös sillä, ettei Ajaxissa ollut varsinaista kantta ja sen reunoihin oli asennettu verhot suojaamaan matkustajia veneeseen loiskuvalta vedeltä. Kun törmäys tapahtui, tuli näistä verhoista panikoituneiden matkustajien painajainen, sillä he eivät kyenneet hyppäämään veneestä pois, ja jotkut matkustajista menettivät henkensä sen seurauksena.

5. Torpedovene S2

Suomen merivoimien torpedoveneenä vuodesta 1918 saakka palvellut S2 upposi syysmyrskyssä 4. lokakuuta 1925. Laivaston rauhanajan pahin merionnettomuus vaati 53 kuolonuhria.

Lähes 60 metriä pitkä torpedovene liitettiin valmistuttuaan vuonna 1901 Venäjän keisarikunnan Itämeren laivastoon, mutta se muutettiin toisen maailmansodan alettua miinanraivaajaksi. Suomen itsenäistymisen jälkeen S2 sisaraluksineen jäi Suomen laivaston haltuun, sillä niitä ei voitu hankalan jäätilanteen vuoksi siirtää pois Helsingistä. 

Normaaliin harjoitusohjelmaan kuuluneen Selkämeren syyspurjehduksen aikaan torpedovene joutui ankaran, puuskittain jopa 32-33 metriä sekunnissa puhaltaneen, myrskyn kouriin. S2-aluksen sisään pääsi vettä, ja merivesi kasteli lastina olleita fosforipanoksia, jotka syttyivät tuleen. Samaan aikaan merellä kamppaili sisaralus S1, ja kummastakin torpedoveneestä lähetettiin yön ja aamun aikana hätäsanomaa uppoamisvaarasta.

S1 onnistui vaivoin pääsemään turvaan Porin Mäntyluotoon, mutta iltapäivällä puoli kahden aikaan S2 upposi Reposaaren edustalla suuren hyökyaallon voimasta vieden mukanaan koko 53-henkisen miehistön. Uppoamisen ainoa silminnäkijä oli Reposaaren luotsiaseman tornista murhenäytelmää seurannut luotsi Yrjö Aalto.

4. SS Skiftet

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Ahvenanmaa oli Neuvostoliiton armeijan miehittämä. SS Skiftet oli pääosin sotilaita kuljettanut höyrylaiva ja jäänmurtaja, mutta sen kyydissä kulki myös tavallisia siviilihenkilöitä.

Joulukuun 14. päivänä, vuonna 1916, se lähti kuljettamaan sotilaita ja siviilihenkilöitä Maarianhaminasta kohti Turkua. SS Skiftet lähti liikenteeseen aamulla noin kello 08:30, jolloin sää oli todella huono. Noin tuntia myöhemmin se ajoi tuntemattomaan merimiinaan, josta siis laivan kapteenilla tai kenelläkään muullakaan ei ollut tietoa, ja jälki oli sen mukaista: 56 sotilaasta, 15 miehistön jäsenestä, 13 siviilimatkustajasta ja seitsemästä työntekijästä ainoastaan viisi selviytyi hengissä tuosta tuhoisasta onnettomuudesta.

Merimiina, johon SS Skiftet ajoi, repi laivan pohjan täysin auki, ja laiva vajosi todella nopeasti pinnan alapuolelle. Tuho oli musertava, ja osa matkustajista ja miehistön jäsenistä menehtyi heihin osuneisiin lasin- ja metallinpalasiin. Noin 23 metrin syvyyteen uponnut SS Skiftet sijaitsee yhtä tänä päivänä Ahvenanmaan lounaisella saaristoalueella, tarkalleen ottaen Rödhamnsfjärdenillä, ja se oli sukeltajien suosiossa Estonian onnettomuuteen saakka, minkä jälkeen sukeltaminen hylylle kiellettiin.

Onnettomuudessa henkensä menetti kaiken kaikkiaan 86 matkustajaa.

3. Höyrylaiva Kuru

Höyrylaiva Kurun uppoaminen Näsijärvellä on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikkenonnetomuus. 

Koko vuoden 1929 syyskuun alun ajan Tamperetta ja koko Suomea oli kurittanut kova tuuli, eikä lauantai 7. päivä ollut mikään poikkeus. Näsijärvellä tuuli oli erittäin navakkaa: mittausten mukaan 17-20 metriä sekunnissa ja puuskissa jopa hirmumyrskyn (yli 33m/s) lukemissa. 

Sekä matkustajia että järvellä seilanneiden alusten miehistöjä hieman arvelutti useiden metrien korkuisten aaltojen armoille lähteminen, mutta monelle laivalinjat olivat ainoa keino päästä Tampereen keskustasta kotiin.

Seurattuaan muiden alusten pärjäämistä myrskysäässä, päätti myös Kurun kapteeni Onni Saarinen, että ankkuri nousisi Mustalahden satamasta suunnitellusti klo 15.15. Kyytiin nousi 12-henkisen miehistön lisäksi noin 150 matkustajaa. Alkumatka sujui voimakkaasta aallokosta huolimatta hyvin, mutta Siilinkarin kohdalla kolme ennennäkemättömän kokoista aaltoa saivat Kurun ensin kallistumaan ja sitten painumaan pinnan alle vain muutamassa minuutissa. Huonoa säätä laivan sisään paenneet matkustajat olivat auttamatta loukussa.

Pelastusveneistä ei juuri ollut apua, sillä yksi jäi uppoavan laivan alle, toinen irtosi itsestään ja vain kolmannen kyytiin saatiin muutama matkustaja. Traagista onnettomuutta seurasi satamassa valtava joukko ihmisiä, mutta apuun kykenivät olosuhteiden vuoksi lähtemään vain hinaaja Näsijärvi, moottorivene Suunta ja hieman Kurun jälkeen satamasta lähtenyt matkustajahöyrylaiva Tarjanne. 

Vain 22 Kurun matkustajaa saatiin nostettua hengissä Näsijärvestä. Osa veden varaan joutuneista oli jo niin pahoin kylmettyneitä, että he vajosivat pinnan alle pelastajien silmien edessä. Seuraavalla viikolla aloitettiin uhrien naaraus ja nostaminen Kurun hylystä; lähes kaikki noin 140 hukkunutta löydettiin. Kuru nostettiin pintaan myöhemmin samassa kuussa ja muutamien viikkojen päästä se jo jatkoi liikennöintiä Näsijärvellä.

Nykyisin Kurun ruostuneen rungon voi nähdä Visuveden meijerin rannassa (ylläoleva kuva), jonka ohitse edelleen liikennöivä Tarjanne kesäisin kulkee ja tuuttaa aina vanhalle tuttavalleen.

2. Hanneke Vromen holkki

Hanneke Vrome oli noin 40-metrinen, kolmimastoinen holkkialus, joka lähti Saksan Travesta (nykyisestä Travemündesta) kohti Revalia, joka nykyään tunnetaan Tallinnana, marraskuun 11. päivänä vuonna 1468. Lastilistojen mukaan laivassa kuljetettiin arvokkaita kankaita, hunajaa ja 10 000 kultarahaa sekä muita kultaesineitä. Alus on myöhemmin nimetty Hanneke Vromeksi omistajansa mukaan, mutta sen virallista nimeä ei ole saatu selville.

Itämerellä seilanneet hansalaivat olivat keskiajalla jatkuvassa vaarassa joutua kaappareiden eli merirosvojen hyökkäysten kohteiksi, joten siksi ne kulkivat useimmiten useamman aluksen saattueissa. Näin oli myös Hanneke Vromen laita. Saksasta matkaan lähti neljä laivaa, joista kaksi suuntasi Tukholmaan, ja kaksi Raaseporin kautta Revaliin.

Raaseporista Hanneke Vromen kyytiin nousi linnanherra Lauri Akselinpoika Tottin vaimo poikansa kanssa ja laivan matkustajien joukossa oli muutakin ylhäisöä, olihan alus lajissaan harvinaisen suuri ja näyttävä.. Hanneke Vrome ja toinen, pienempi alus olivat jo hyvin lähellä päämääräänsä, ja vaikka merirosvoilta oli tällä kertaa säästytty, puhkesi Suomenlahdella myrsky. Se pakotti laivat kääntymään kohti Suomen rannikkoa, ja jossain vaiheessa iso holkkialus kaatui ja upposi toisen aluksen miehistön meriselityksen mukaan ”rajusti ja nopeasti”. Sekä laiva että sen mukana olleet 180-240 henkeä ”laskeutuivat ikään kuin silmänräpäyksessä meren syvyyteen ja hukkuivat”.

Vuonna 2015 suomalainen sukeltaja Rauno Koivusaari uskoi löytäneensä pitkään kestäneiden tutkimusten, laskelmien ja useiden sukellusten jälkeen lähes 550 vuotta kateissa olleen aarrelaivaksi kutsutun Hanneke Vromen hylyn. Museoviraston suorittamisssa analyyseissa kuitenkin todettiin, että hylyltä kerätyt näytteet olivat peräisin 1700-luvulta.

Hanneke Vrome makaa siis kultalasteineen edelleen tuntemattomassa paikassa, jossain päin Uudenmaan rannikkoa.

1. Panssarilaiva Ilmarinen

Kun puhutaan Suomen historian tunnetuimmista laivoista, panssarilaiva Ilmarinen kuuluu eittämättä tähän kastiin, sillä se toimi aikanaan Suomen laivaston eräänlaisena johtotähtenä.

Syyskuussa 1941 panssarilaiva Ilmarinen oli osa Saksan joukkojen Nordwind-harhautusoperaatiota. Tämän harhautuksen tavoitteena oli saada Neuvostoliiton joukot uskomaan, että maihinnousu tapahtui merivoimien johdolla Virossa sijaitseville saarille, Hiidenmaalle ja Saarenmaalle, vaikka todellisuudessa samaan aikaan Saksan maavoimat tähtäsi maitse tapahtuvaan iskuun. Ilmarinen lähti liikenteeseen Utöstä monien muiden laivojen tavoin. Ilmarisessa oli niin sanotut suojaraivaimet, jotka olivat merimiinojen ankkurivaijerit katkaisevia, ja siten miinat pintaan nostavia, teräsvaijereita.

Jo pimeän laskeuduttua Ilmarisen tähystäjä huomasi, että toinen suojaraivain ei osoitakaan ulospäin laivasta katsottuna, vaan suoraan alaspäin. Raivaimeen oli jäänyt kiinni maamiina, ja kun laivaa lähdettiin kääntämään, miina räjähti. Vain noin 15 sekunnissa laiva oli kallistunut jo 45 asteen verran ja ainoastaan seitsemässä minuutissa laiva painui pinnan alle. Muut joukkioon kuuluneet laivat, kuten Ilmarisen identtinen sisarlaiva Väinämöinen (ylläolevassa kuvassa), saivat pelastettua veden varasta 132 miehistön jäsentä; 271 muun miehistön jäsenen kohtalona oli kuitenkin menettää henkensä tässä karmaisevassa onnettomuudessa.

Ilmarisen hylky löydettiin vasta elokuussa 1990. Mukana tuolla löytöretkellä oli Ilmarisella palvellut komentajakapteeni Ilmari Huhta, joka oli kuukautta vajaat 50 vuotta aiemmin joutunut seuraamaan välittömältä lähietäisyydeltä, kun panssarilaiva painui lukuisine miehistön jäseneineen pinnan alle.