Suuret suomalaiset huijaukset – 10 onnistunutta petkutusta

Lähes viikottain joudumme lukea otsikoista, kuinka kansainväliset tahot huijaavat herkkäuskoisia suomalaisia. Mutta kyllä mekin osaamme – tässä tulevat pahimmat suomalaiset huijaukset.

Nämä suomalaiset huijaukset ovat laajalta vilppiskaalalta, sillä osa ei varsinaisesti vahingoittanut ketään, kun taas osan vuoksi uhrit ovat menettäneet valtavia summia rahaa.

Tämä on Listafriikki.com:n jatko-osa aiemmalle, kansainvälisistä huijauksista kertovalle listalle, ja täytyy sanoa, että kotimaiset petkutukset kamppailevat ihan tosissaan röyhkeyden määrässä.

Valelääkäri Esa Laiho

Valelääkäreitä on Suomessa paljastunut 2000-luvulla useita, mutta kuuluisin on varmasti Esa Laiho. Laiho jäi kiinni vuonna 2011, mitä ennen hän oli esiintynyt ja toiminut lääkärinä monella eri paikkakunnalla ja työskennellyt sekä julkisissa että yksityisissä sairaanhoidon toimipaikoissa.

Eritoten vanhustyön parissa valelääkärin uransa tehnyt Laiho oli hankkinut itselleen Pietarista väärennetyt tutkintopaperit, jotka vakuuttivat työnantajat. Laiho oli ennen Suomessa työskentelyä aikonut luoda lääkärin uran Yhdysvalloissa ja 1990-luvulla hänet hyväksyttiinkin muutamaan eri koulutusohjelmaan tekemään kliinistä tutkimustyötä tekaistun tutkintotodistuksen turvin.

Huijaus paljastui varsin nopeasti, kun ulkomailla valmistuneiden lääkäreiden laillistumisprosessia valvova virasto kävi kirjeenvaihtoa Laihon pietarilaisen opinahjon kanssa. Yliopistolta kerrottiin, että Laihon tutkintotodistus ei ole aito. Kun lääkärin ura ei onnistunut, rupesi Laiho tekemään lääkerikoksia: hän väärensi reseptejä, joiden avulla mustassa pörssissä käytiin kauppaa muun muassa hormonivalmisteilla. Lopulta Laiho jäi kiinni ja tuomittiin vankeuteen. 18 kuukauden vankilassa istumisen jälkeen hänet karkotettiin maasta.

Väärennetyn tutkintotodistuksen paljastuminen ja lääkerikoksista tuomituksi tuleminen rapakon takana eivät kuitenkaan estäneet valelääkärin uraa Suomessa. Heti Suomeen palattuaan Laiho hakeutui lääkäreiden laillistumisprosessiin pietarilaisten valepapereidensa turvin. Työpaikan hän sai välittömästi Laakson sairaalasta, Helsingistä.

Virheelliset lääkemääräykset, epämääräiset hoito-ohjeet, päätöksenteon välttely ja vastuun siirtäminen olivat herättäneet eri työpaikoilla ihmetystä, ja Laihon toiminnasta oli vuosien mittaan tehty Valviralle kymmeniä valituksia. Laihon oli jokaisen valituksen yhteydessä pelastanut iäkäs potilaskunta, jolla oli paljon sairauksia ja vaivoja, joten Valviran mukaan yhdessäkään kuolemantapauksessa ei voitu osoittaa, että syy olisi ollut puutteellisessa hoidossa. Valelääkärin tultua ilmi Valviran virkamiehiä on tuomittu virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Laiho jäi kiinni, kun Ilta-Sanomien toimittajan Arja Paanasen paljastusjuttu julkaistiin marraskuun 8. päivänä vuonna 2011. Paananen kirjoitti, että Suomessakin liikkuu Pietarista ostettuja, väärennettyjä lääkärin tutkintotodistuksia. Jo seuraavana päivänä Laiho oli poliisin kuulusteltavana.

Tuula Sariolan olematon kirjailijanura

Kaleva paljasti vuonna 2006 kahden vuosikymmenen ajan kestäneen valekirjailijatapauksen, jossa Tuula Sariolan 17 dekkaria osoittautuivat toimittaja Ritva Sarkolan (kuvassa) kirjoittamiksi. Kustantaja Gummerus julisti Kalevan paljastuksen uutisankaksi ja ”täydeksi pupuksi”, ja Sariola kertoi olevansa järkyttynyt huijausväitteestä. Sanoja saatiin pian syödä.

Koko huijausvyyhti lähti käyntiin sen jälkeen, kun kirjailijalegenda – ja Tuula Sariolan aviomies – Mauri Sariola kuoli vuonna 1985. Sarkola oli pariskunnan läheinen ystävä. Värikkäänä kirjailijana tunnetun Mauri Sariolan sureva leski oli aikakauslehdille mieluinen haastateltava ja muutama vuosi miehensä kuoleman jälkeen Tuula Sariola kertoi Seuran haastattelussa kirjoittaneensa kirjan. Sarkola luki haastattelun ja otti ystäväänsä yhteyttä: ”Mitä ihmettä sinä menit sanomaan?”. Sariola kuitenkin uskoi, että ihmiset unohtaisivat hänen letkautuksensa. Toimittajana Sarkola tiesi, että ihmiset rupeaisivat odottamaan kirjaa.

Niinpä Sarkola päätti auttaa ystäväänsä; olihan hän luvannut myös edesmenneelle Mauri Sariolalle pitävänsä huolta tämän vaimosta. Kaksikko sopi jakavansa kirjoituspalkkiot. Ensimmäinen kirja, Murha Sammatissa, julkaistiin vuonna 1989. Sopimukseen kuului, että Sariola maksoi Sarkolalle kerran vuodessa itse päättämänsä könttäsumman, eikä Sarkola kysellyt, mitä ystävä oli kirjoilla tienannut. Kirjat kirjoitettiin Mauri Sariolan kirjoitustyylillä, sillä niiden piti antaa sellainen käsitys, että tämä oli opettanut vaimoaan kirjoittamaan.

Oikeudessa naiset olivat eri linjoilla: Sarkolan mukaan hän oli täysin yksin vastuussa kirjoittamisesta ja ideoinnista, ja Sariola oli pelkkä nimi ja kasvot. Sariola taas väitti osallistuneensa kirjojen luomisprosessiin – hahmotellut juonta ja tapahtumia – yhdessä Sarkolan kanssa.

Kumpikin tuomittiin oikeudessa sakkoihin ja ehdolliseen vankeuteen törkeästä avustuspetoksesta. Vuosien aikana Sariola oli nostanut yli 45 000 euroa verottomia kirjastoapurahoja ja tienasi kirjojen myynnillä noin 160 000 euroa. Sariola oli myös hakenut valheellisin perustein taitelijaeläkettä, jota hänelle ei kuitenkaan oltu myönnetty. Apurahoja hän joutui palauttamaan noin 25 000 euroa. Sarkola taas joutui maksamaan laiminlyötyjä veroja, sillä verottaja katsoi hänen olleen Sariolan palkkalistoilla.

Jupakan jälkeen Ritva Sarkola jatkoi tuotteliasta uraansa kirjailijana, mutta omalla nimellään. Tuula Sariola ei ole julkaissut kirjallisia tuotoksia – mikä ei sinänsä yllätä.

Enkeli-Elisa

Viisitoistavuotias Elisa teki helmikuussa 2011 itsemurhan syömällä vanhempiensa lääkekaapista löytämiään pillereitä. Syy äärimmäiseen ratkaisuun oli vuosia jatkunut rankka koulukiusaaminen.

Vanhemmat, Miksu ja Riikka, olivat tietenkin surun murtamia. He päättivät, että tarina on kerrottava ihmisille. Sattumien kautta he tapasivat kirjailija Minttu Vettenterän, jota Miksu oli itse kiusannut aikoinaan koulussa. Anteeksi pyydettiin ja annettiin, ja Minttu lähti Enkeli-Elisaksi nimettyyn projektiin mukaan.

Miksu ja Riikka kirjoittivat nettipäiväkirjaa, Minttu muokkasi Elisan päiväkirjoja blogissaan julkaistavaksi ja kirjoitti samalla Elisan tarinasta kirjaa nimeltään Jonakin päivänä kaduttaa.

Vuoden 2012 ensimmäisen puoliskon aikana 40 000 suomalaista oli liittynyt Enkeli-Elisan Facebook-ryhmään. Vettenterä perusti Ei kiusata! -yhdistyksen, jonka kampanjoinnissa olivat mukana muun muassa Duudsonit. Mediat tarttuivat koulukiusaamiseen ennennäkemättömällä tavalla: Lehdissä julkaistiin laajoja artikkeleita, Vettenterä oli mukana 45 minuuttia -ohjelmassa, lääketiedeohjelma Akuutti pui Enkeli-Elisan tarinaa ja Poliisi-tv raportoi tapauksesta myös. Enkeli-Elisa ja koulukiusaaminen olivat kaikkien huulilla eikä kukaan epäillyt tarinan todenperäisyyttä.

Mutta sitten heinäkuussa 2012 julkaistu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkeli kyseenalaisti Elisan ja tämän perheen olemassaolon.

Kukaan toimittaja ei ollut kommunikoinut suoraan Miksun ja Riikan kanssa tai edes yrittänyt sitä, vaan kaikki tapahtui Vettenterän välityksellä. Kukaan ei ollut edes nähnyt vanhempia. Suomessa ei myöskään Elisan väitettynä kuolinpäivänä (tai muutamina päivinä ennen ja jälkeen) ollut kuollut yhtäkään 15-vuotiasta tyttöä. Elisan koulukaverit, opettajat, naapurit tai ylipäänsä kukaan perheen tuntenut ei ollut antanut haastattelua, mikä oli täysin ennenkuulumatonta: yleensä ihmisillä on tarve puhua.

Vaikka suomalaisille suurille medioille Enkeli-Elisa meni täydestä läpi, olivat epäilykset heränneet ultimaattisten totuuksien aarrearkussa: Vauva-lehden keskustelupalstalla. Vauva.fissä ihmeteltiin sitä, että kukaan ei muka tunne Elisaa. Outoa oli myös Elisan päiväkirjojen käsiala, joka muistutti Vettenterän omaa käsialaa. Lisäksi keskusteluissa kiinnitettiin huomiota kaikkien eri kirjoittajien eli Elisan, Miksun, Riikan ja Minttu Vettenterän teksteissä esiintyviin samanlaisiin sanoihin, lauserakenteisiin ja kirjoitusvirheisiin. Kuukausiliitteen artikkelin kirjoittaneet toimittajat Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg varmistivat kirjoitusmaneerit vielä asiantuntijalta.

Kaikki Nikkasen ja Silfverbergin esiin kaivamat seikat viittasivat siihen, että Enkeli-Elisan tarina on keksitty: Minttu Vettenterä on sekä Elisa, Miksu että Riikka.

Poliisi käynnisti tapauksesta esitutkinnan selvittääkseen oliko Vettenterä syyllistynyt petokseen, mutta syytettä ei koskaan nostettu. Väitettyään pitkään vastaan ja keksittyään toinen toistaan erikoisempia selityksiä Vettenterä myönsi keksineensä hahmot. Elisaa, Miksua ja Riikkaa ei ole olemassa. Silti hän pitää edelleen tänäkin päivänä kiinni kannastaan, että tapahtumat ovat tosia, vaikka juuri nämä henkilöt eivät olekaan.

Mitä ongelmia tällaisesta huijaamisesta sitten voi syntyä? Eikö ole vain hyvä, jos koulukiusaamisesta puhutaan? Nikkasen ja Silfverbergin haastatteleman asiantuntijan mukaan huolestuttavaa on se, että ”kauniina ikuiseen uneen vaipuneesta, nuoresta ja väärinymmärretystä naisesta annetaan romantisoitu kuva”. Elisan lopullinen ratkaisu oli ainoa väline tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Tiedetään varsin hyvin, että itsemurhat lietsovat itsemurhia etenkin niissä, jotka samaistuvat menehtyneen henkilön elämään ja/tai ongelmiin. Kritiikkiä saivat myös tiedotusvälineet, jotka eivät selvittäneet tarinan todenperäisyyttä, vaan esittivät ja uutisoivat henkilöt ja tapahtumat totena.

Facebook Notice for EU! You need to login to view and post FB Comments!

4 Kommentit

  1. Nimetön 01.10.2021
    • Jenni Ollonqvist 01.10.2021
  2. Jj 01.10.2021
    • Jenni Ollonqvist 01.10.2021

Lisää kommentti