#vainsuomijutut
Suuret suomalaiset huijaukset – 10 onnistunutta petkutusta
Lähes viikottain joudumme lukea otsikoista, kuinka kansainväliset tahot huijaavat herkkäuskoisia suomalaisia. Mutta kyllä mekin osaamme – tässä tulevat pahimmat suomalaiset huijaukset.
Nämä suomalaiset huijaukset ovat laajalta vilppiskaalalta, sillä osa ei varsinaisesti vahingoittanut ketään, kun taas osan vuoksi uhrit ovat menettäneet valtavia summia rahaa.
Tämä on Listafriikki.com:n jatko-osa aiemmalle, kansainvälisistä huijauksista kertovalle listalle, ja täytyy sanoa, että kotimaiset petkutukset kamppailevat ihan tosissaan röyhkeyden määrässä.
Valelääkäri Esa Laiho
Valelääkäreitä on Suomessa paljastunut 2000-luvulla useita, mutta kuuluisin on varmasti Esa Laiho. Laiho jäi kiinni vuonna 2011, mitä ennen hän oli esiintynyt ja toiminut lääkärinä monella eri paikkakunnalla ja työskennellyt sekä julkisissa että yksityisissä sairaanhoidon toimipaikoissa.
Eritoten vanhustyön parissa valelääkärin uransa tehnyt Laiho oli hankkinut itselleen Pietarista väärennetyt tutkintopaperit, jotka vakuuttivat työnantajat. Laiho oli ennen Suomessa työskentelyä aikonut luoda lääkärin uran Yhdysvalloissa ja 1990-luvulla hänet hyväksyttiinkin muutamaan eri koulutusohjelmaan tekemään kliinistä tutkimustyötä tekaistun tutkintotodistuksen turvin.
Huijaus paljastui varsin nopeasti, kun ulkomailla valmistuneiden lääkäreiden laillistumisprosessia valvova virasto kävi kirjeenvaihtoa Laihon pietarilaisen opinahjon kanssa. Yliopistolta kerrottiin, että Laihon tutkintotodistus ei ole aito. Kun lääkärin ura ei onnistunut, rupesi Laiho tekemään lääkerikoksia: hän väärensi reseptejä, joiden avulla mustassa pörssissä käytiin kauppaa muun muassa hormonivalmisteilla. Lopulta Laiho jäi kiinni ja tuomittiin vankeuteen. 18 kuukauden vankilassa istumisen jälkeen hänet karkotettiin maasta.
Väärennetyn tutkintotodistuksen paljastuminen ja lääkerikoksista tuomituksi tuleminen rapakon takana eivät kuitenkaan estäneet valelääkärin uraa Suomessa. Heti Suomeen palattuaan Laiho hakeutui lääkäreiden laillistumisprosessiin pietarilaisten valepapereidensa turvin. Työpaikan hän sai välittömästi Laakson sairaalasta, Helsingistä.
Virheelliset lääkemääräykset, epämääräiset hoito-ohjeet, päätöksenteon välttely ja vastuun siirtäminen olivat herättäneet eri työpaikoilla ihmetystä, ja Laihon toiminnasta oli vuosien mittaan tehty Valviralle kymmeniä valituksia. Laihon oli jokaisen valituksen yhteydessä pelastanut iäkäs potilaskunta, jolla oli paljon sairauksia ja vaivoja, joten Valviran mukaan yhdessäkään kuolemantapauksessa ei voitu osoittaa, että syy olisi ollut puutteellisessa hoidossa. Valelääkärin tultua ilmi Valviran virkamiehiä on tuomittu virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Laiho jäi kiinni, kun Ilta-Sanomien toimittajan Arja Paanasen paljastusjuttu julkaistiin marraskuun 8. päivänä vuonna 2011. Paananen kirjoitti, että Suomessakin liikkuu Pietarista ostettuja, väärennettyjä lääkärin tutkintotodistuksia. Jo seuraavana päivänä Laiho oli poliisin kuulusteltavana.
Laiho oli lukuisten muiden syytekohtien lisäksi syytettynä kahdesta taposta ja useista pahoinpitelyistä, mutta vuonna 2017 hovioikeus katsoi hänen syyllistyneen 21 rikokseen – muun muassa luvattomaan ammattitoimen harjoittamiseen, törkeään väärennykseen, törkeisiin petoksiin ja yhteen pahoinpitelyyn. Hovioikeus tuomitsi Laihon viiden vuoden vankeuteen ja lisäksi maksamaan yhteensä noin miljoonan euron vahingonkorvaukset entisille työnantajilleen ja asiakkailleen.
Taidehuijari Erkki-Juhani Minkkinen
Kuva: Allan Warren | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Erkki Minkkinen oli suomalainen taidekauppias, joka oli vastuussa yhdestä Suomen historian suurimmasta taidehuijauksesta. Minkkinen oli pääjärjestäjänä Helsingin Wanhassa Satamassa vuonna 2004 pidetyssä Salvador Dalín 100-vuotisjuhlanäyttelyssä. Näyttelyn yhteydessä myös myytiin Dalín (kuvassa) teoksia.
Rikosvyyhti rupesi purkautumaan, kun useat näyttelystä teoksia ostaneet alkoivat epäillä niiden aitoutta. Poliisi kävi ilmoitusten perusteella tarkastuskäynnillä näyttelyssä ja pian teokset oli takavarikoitu valtion haltuun.
Minkkiseltä takavarikoitiin tutkintaan liittyen satoja teoksia, joihin kuului Dalín lisäksi muun muassa Pablo Picasson, Andy Warholin ja Marc Chagallin töitä. Suurin osa taiteesta oli väärennettyä. Taidehuijauksesta uutisoitiin laajasti myös kansainvälisessä lehdistössä. Poliisin kuulusteluissa kävi ilmi, että Minkkinen oli tehnyt taidekauppaa väärennetyillä teoksilla yli 30 vuoden ajan. Myös hänen henkilökohtainen taidekokoelmansa koostui pitkälti tunnettujen taiteilijoiden väärennöksistä.
Minkkisen hallussa olleet väärennökset olivat niin taidokkaasti tehtyjä, että Suomessa asiantuntijuus ei riittänyt, joten Dalín teoksia lähetettiin Espanjaan tutkittavaksi.
Viikkoja kestäneen pidätyksensä jälkeen Minkkinen vapautettiin odottamaan oikeudenkäyntiä. Valitettavasti taidehuijaus päätti Minkkisen uran lisäksi hänen elämänsäkin, sillä kaksi viikkoa vapautumisen jälkeen, 24. elokuuta 2004, mies löydettiin asunnostaan kuolleena.
Tuula Sariolan olematon kirjailijanura
Kuva: Wikimedia Commons | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Kaleva paljasti vuonna 2006 kahden vuosikymmenen ajan kestäneen valekirjailijatapauksen, jossa Tuula Sariolan 17 dekkaria osoittautuivat toimittaja Ritva Sarkolan (kuvassa) kirjoittamiksi. Kustantaja Gummerus julisti Kalevan paljastuksen uutisankaksi ja ”täydeksi pupuksi”, ja Sariola kertoi olevansa järkyttynyt huijausväitteestä. Sanoja saatiin pian syödä.
Koko huijausvyyhti lähti käyntiin sen jälkeen, kun kirjailijalegenda – ja Tuula Sariolan aviomies – Mauri Sariola kuoli vuonna 1985. Sarkola oli pariskunnan läheinen ystävä. Värikkäänä kirjailijana tunnetun Mauri Sariolan sureva leski oli aikakauslehdille mieluinen haastateltava ja muutama vuosi miehensä kuoleman jälkeen Tuula Sariola kertoi Seuran haastattelussa kirjoittaneensa kirjan. Sarkola luki haastattelun ja otti ystäväänsä yhteyttä: ”Mitä ihmettä sinä menit sanomaan?”. Sariola kuitenkin uskoi, että ihmiset unohtaisivat hänen letkautuksensa. Toimittajana Sarkola tiesi, että ihmiset rupeaisivat odottamaan kirjaa.
Niinpä Sarkola päätti auttaa ystäväänsä; olihan hän luvannut myös edesmenneelle Mauri Sariolalle pitävänsä huolta tämän vaimosta. Kaksikko sopi jakavansa kirjoituspalkkiot. Ensimmäinen kirja, Murha Sammatissa, julkaistiin vuonna 1989. Sopimukseen kuului, että Sariola maksoi Sarkolalle kerran vuodessa itse päättämänsä könttäsumman, eikä Sarkola kysellyt, mitä ystävä oli kirjoilla tienannut. Kirjat kirjoitettiin Mauri Sariolan kirjoitustyylillä, sillä niiden piti antaa sellainen käsitys, että tämä oli opettanut vaimoaan kirjoittamaan.
Oikeudessa naiset olivat eri linjoilla: Sarkolan mukaan hän oli täysin yksin vastuussa kirjoittamisesta ja ideoinnista, ja Sariola oli pelkkä nimi ja kasvot. Sariola taas väitti osallistuneensa kirjojen luomisprosessiin – hahmotellut juonta ja tapahtumia – yhdessä Sarkolan kanssa.
Kumpikin tuomittiin oikeudessa sakkoihin ja ehdolliseen vankeuteen törkeästä avustuspetoksesta. Vuosien aikana Sariola oli nostanut yli 45 000 euroa verottomia kirjastoapurahoja ja tienasi kirjojen myynnillä noin 160 000 euroa. Sariola oli myös hakenut valheellisin perustein taitelijaeläkettä, jota hänelle ei kuitenkaan oltu myönnetty. Apurahoja hän joutui palauttamaan noin 25 000 euroa. Sarkola taas joutui maksamaan laiminlyötyjä veroja, sillä verottaja katsoi hänen olleen Sariolan palkkalistoilla.
Jupakan jälkeen Ritva Sarkola jatkoi tuotteliasta uraansa kirjailijana, mutta omalla nimellään. Tuula Sariola ei ole julkaissut kirjallisia tuotoksia – mikä ei sinänsä yllätä.
Enkeli-Elisa
Viisitoistavuotias Elisa teki helmikuussa 2011 itsemurhan syömällä vanhempiensa lääkekaapista löytämiään pillereitä. Syy äärimmäiseen ratkaisuun oli vuosia jatkunut rankka koulukiusaaminen.
Vanhemmat, Miksu ja Riikka, olivat tietenkin surun murtamia. He päättivät, että tarina on kerrottava ihmisille. Sattumien kautta he tapasivat kirjailija Minttu Vettenterän, jota Miksu oli itse kiusannut aikoinaan koulussa. Anteeksi pyydettiin ja annettiin, ja Minttu lähti Enkeli-Elisaksi nimettyyn projektiin mukaan.
Miksu ja Riikka kirjoittivat nettipäiväkirjaa, Minttu muokkasi Elisan päiväkirjoja blogissaan julkaistavaksi ja kirjoitti samalla Elisan tarinasta kirjaa nimeltään Jonakin päivänä kaduttaa.
Vuoden 2012 ensimmäisen puoliskon aikana 40 000 suomalaista oli liittynyt Enkeli-Elisan Facebook-ryhmään. Vettenterä perusti Ei kiusata! -yhdistyksen, jonka kampanjoinnissa olivat mukana muun muassa Duudsonit. Mediat tarttuivat koulukiusaamiseen ennennäkemättömällä tavalla: Lehdissä julkaistiin laajoja artikkeleita, Vettenterä oli mukana 45 minuuttia -ohjelmassa, lääketiedeohjelma Akuutti pui Enkeli-Elisan tarinaa ja Poliisi-tv raportoi tapauksesta myös. Enkeli-Elisa ja koulukiusaaminen olivat kaikkien huulilla eikä kukaan epäillyt tarinan todenperäisyyttä.
Mutta sitten heinäkuussa 2012 julkaistu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen artikkeli kyseenalaisti Elisan ja tämän perheen olemassaolon.
Kukaan toimittaja ei ollut kommunikoinut suoraan Miksun ja Riikan kanssa tai edes yrittänyt sitä, vaan kaikki tapahtui Vettenterän välityksellä. Kukaan ei ollut edes nähnyt vanhempia. Suomessa ei myöskään Elisan väitettynä kuolinpäivänä (tai muutamina päivinä ennen ja jälkeen) ollut kuollut yhtäkään 15-vuotiasta tyttöä. Elisan koulukaverit, opettajat, naapurit tai ylipäänsä kukaan perheen tuntenut ei ollut antanut haastattelua, mikä oli täysin ennenkuulumatonta: yleensä ihmisillä on tarve puhua.
Vaikka suomalaisille suurille medioille Enkeli-Elisa meni täydestä läpi, olivat epäilykset heränneet ultimaattisten totuuksien aarrearkussa: Vauva-lehden keskustelupalstalla. Vauva.fissä ihmeteltiin sitä, että kukaan ei muka tunne Elisaa. Outoa oli myös Elisan päiväkirjojen käsiala, joka muistutti Vettenterän omaa käsialaa. Lisäksi keskusteluissa kiinnitettiin huomiota kaikkien eri kirjoittajien eli Elisan, Miksun, Riikan ja Minttu Vettenterän teksteissä esiintyviin samanlaisiin sanoihin, lauserakenteisiin ja kirjoitusvirheisiin. Kuukausiliitteen artikkelin kirjoittaneet toimittajat Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg varmistivat kirjoitusmaneerit vielä asiantuntijalta.
Kaikki Nikkasen ja Silfverbergin esiin kaivamat seikat viittasivat siihen, että Enkeli-Elisan tarina on keksitty: Minttu Vettenterä on sekä Elisa, Miksu että Riikka.
Poliisi käynnisti tapauksesta esitutkinnan selvittääkseen oliko Vettenterä syyllistynyt petokseen, mutta syytettä ei koskaan nostettu. Väitettyään pitkään vastaan ja keksittyään toinen toistaan erikoisempia selityksiä Vettenterä myönsi keksineensä hahmot. Elisaa, Miksua ja Riikkaa ei ole olemassa. Silti hän pitää edelleen tänäkin päivänä kiinni kannastaan, että tapahtumat ovat tosia, vaikka juuri nämä henkilöt eivät olekaan.
Mitä ongelmia tällaisesta huijaamisesta sitten voi syntyä? Eikö ole vain hyvä, jos koulukiusaamisesta puhutaan? Nikkasen ja Silfverbergin haastatteleman asiantuntijan mukaan huolestuttavaa on se, että ”kauniina ikuiseen uneen vaipuneesta, nuoresta ja väärinymmärretystä naisesta annetaan romantisoitu kuva”. Elisan lopullinen ratkaisu oli ainoa väline tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Tiedetään varsin hyvin, että itsemurhat lietsovat itsemurhia etenkin niissä, jotka samaistuvat menehtyneen henkilön elämään ja/tai ongelmiin. Kritiikkiä saivat myös tiedotusvälineet, jotka eivät selvittäneet tarinan todenperäisyyttä, vaan esittivät ja uutisoivat henkilöt ja tapahtumat totena.
Silvo Sokka lensi raketillaan
Lokakuun 7. päivän iltana vuonna 1948 Suonenjoelta kuului kummia: maamieskoulun pihamaalta oli löytynyt tajuttomana märissä pukeissa ollut nuorimies, joka virottuaan kertoi lentäneensä itse suunnittelemallaan ja rakentamallaan raketilla 50 kilometrin matkan Kuopiosta ja pudonneensa läheiseen järveen. Tuo nuorimies oli 17-vuotias Silvo Sokka.
Silverstar-nimisellä raketilla matka Kuopiosta Suonenjoelle oli ollut rivakka kolmen ja puolen minuutin pyrähdys, mutta Sokka oli joutunut tekemään seitsemän kilometrin korkeudesta pakkolaskun Suonteenselkään, kun aluksen polttoainesäiliö oli rikkoutunut. Sokka suolsi tekstiä tulemaan ja vaikutti läsnäolijoiden mielestä kaikin puoli selväjärkiseltä. Vaikka rakettilento tuntui uskomattomalta, ei kukaan uskaltanut epäillä Sokan tarinaa keksityksi – varsinkin, kun nuorukainen kertoi hankkeessa mukana olleesta insinööristä.
Seuraavana päivänä Savo-lehden toimitukseen tuli omituinen kirje, jonka kirjoittaja kertoi olevansa Sokkaa rakettiprojektissa auttanut insinööri. Kirjeessä insinööri halusi koko kansa tietävän, minkälainen suurmies oli menehtynyt: ”Surren täytyy minun ilmoittaa, että maailma ja Suomi on menettänyt tänään erään lahjakkaan keksijänalun. Hän sai lopun noustessaan ilmaan suunnittelemallaan raketilla, joka räjähti pirstaleiksi kaukana korkeuksissa.”. Vain hetkeä myöhemmin Sokka marssi itse lehden toimitukseen kertoakseen pelastuneensa täpärästi.
Silvo Sokan toiveiden vastaisesti lehdet kotimaassa ja ulkomailla kirjoittivat kilpaa ”mielikuvitukselliselta vaikuttaneesta rakettilennosta”. Uutinen nousi lehtien etusivuille Australiaa ja Etelä-Amerikkaan myöten. Kuopio täyttyi toimittajista ja Sokka joutui tentattavaksi.
Hän kertoi medialle raketin olleen ”reaktiokäyttöinen, sikaria muistuttava seitsemän metrin pituinen ja noin metrin levyinen laite.”. Apuna oli häärinyt saksalainen insinööri nimeltään Ganzeuge, jonka olinpaikkaa Sokka ei kuitenkaan tiennyt. Raketti oli maksanut 200 000 markkaa ja osat siihen oli saatu muun muassa Tampellan ja Telko Oy:n tehtailta. Tehtaat kieltsivät myyneensä mitään raketteihin sopivia osia eikä Ganzeugea löytynyt mistään. Raketin väitetyt rakennuspaikka ja lähtörata eivät antaneet mitään viitteitä raketin olemassaolosta eikä sitä myöskään löydetty järvestä, johon Sokka väitti pudonneensa.
Myös poliisit kuulustelivat Sokkaa, sillä jos tarina piti paikkansa, oli mies syyllistynyt useaan rikokseen – pahimmillaan hän oli rikkonut Pariisin rauhansopimuksen ehtoja.
Kohua kesti vain muutaman päivän, kunnes lokakuun 11. päivänä Sokka tunnusti rakettikertomuksen olleen huijausta. Sokka oli halunnut karata ja kadota riitaannuttuaan vanhempiensa kanssa, ja oli lähtenyt pyörällä kohti Etelä-Suomea. Hän oli kirjoittanut kirjeen Savo-lehteen, jotta kukaan ei häntä etsisi. Suonenjoelle poljettuaan suunnitelma mielessä kuitenkin muuttui, joten hän kasteli itsensä järvessä ja asettui makaamaan maamieskoulun pihamaalle.
Ennen kuin toimittajat poistuivat Kuopiosta häntä koipien välissä, kysyttiin Sokalta, että miltä hänestä paljastuksen jälkeen tuntuu – ”hävettää”. Niin hävetti tiedotusvälineitäkin, kun kaikki olivat ahnaasti tarttuneet jymyjuttuun välittäen lukijoilleen valeuutista ilman kunnollista faktantarkistusta.
Aito ja alkuperäinen Auervaara
Supliikki herrasmies, joka kietoo muut ihmiset helposti pikkusormensa ympärille. Usein tällainen henkilö on manipuloiva narsisti, joka huijaa ja hurmaa. Tällaiselle miehelle on myös suomen kieleen vakiintunut nimitys: auervaara. Auervaaran tavoitteena on hurmata nainen suhteeseen vain saavuttaakseen taloudellista hyötyä. Hän onnistuu hurmaamaan uhrinsa kauniilla sanoilla ja katteettomilla lupauksilla.
Alkuperäinen Auervaara syntyi Turussa vuonna 1906 nimellä Ruben Oskar Jansson. Jo teini-ikäisenä Jansson istui linnassa pikkurikoksista, mutta parikymppisenä hän löysi kutsumuksensa eli naisten huijaamisen. Sukunimi vaihtui Auervaaraksi, mutta huijatessaan hän käytti monia eri valenimiä.
Lehti-ilmoituksilla löytyneet uhrit kuvittelivat olevansa menossa naimisiin mitättömän näköiseksi, mutta karismaattiseksi ja sanavalmiiksi kuvaillun miehen kanssa. Auervaaran ainoa tavoite oli hyötyä taloudellisesti. Uhreiksi valikoituivat varakkaimmat sekä ne, jotka vaikuttivat helposti petettäviltä. Monet olivat akateemisesti koulutettuja. Vaikka raha oli kaikkein mieluisinta kähvellettävää, ”lainasi” Auervaara morsiamiltaan pysyvästi muun muassa koruja, tyynynliinoja, aseita ja pyyhkeitä.
Auervaara hurmasi naiset esittämällä hieman ujoa peräkamarin poikaa, joka herätti uhreissa hellyydentunteita ja suojeluhalua. Lisäksi mies vaikutti olevan varakas merkkihenkilö, sillä hänellä oli valokuvia itsestään esimerkiksi lentäjän univormussa, hintavan auton kanssa ja massiivisen pianon ääressä upeassa kartanossa. Kuvat olivat tietenkin lavastettuja.
Tasaisin väliajoin hän istui vankilassa, mutta sieltäkin käsin hän oli kirjeenvaihdossa hyväuskoisten naisten kanssa. Auervaara nousi alkuvuodesta 1945 koko maan laajuiseen kuuluisuuteen, kun rikospoliisi julkaisi suurimmissa päivälehdissä kuvan huijarista ja pyysi tämän uhreja ilmoittautumaan. Samana vuonna oikeuslääkäri diagnosoi miehen psykopaatiksi.
Kaikki oikeudenkäynnit mukaan lukien Auervaara tuomittiin noin 20 naisen huijaamisesta Suomessa ja Ruotsissa. Yksi uhreista oli petkutetuksi tultuaan päätynyt itsemurhaan, mistä Auervaaralle lankesi syyte kuolemantuottamuksesta. Uhreja oli varmasti paljon enemmän, mutta kaikista rikoksista ei nostettu syytettä tai annettu tuomiota: Auervaara osasi pelata peliään myös virkavallan kanssa.
Keväällä 1964 Auervaara päätyi selliin viimeisen kerran. Syynä oli avioliittohuijaus. Toukokuussa Auervaara löytyi pidätyssellistään hirttäytyneenä.
Timanttitalon arvottomat timantit
”Timanttitalo on Skandinavian suurimman sijoitustimanttiyhtiön Diamanthusetin suomalainen tytäryhtiö”. Näin kerrottiin Helsingin Sanomissa olleessa mainoksessa joulukuussa 1980. Samassa mainoksessa hehkutettiin, että ”Timanttitalon timantti on turvallinen ja tuottoisa sijoituskohde”.
Sijoitusliike lupasi asiakkailleen jopa 20 prosentin vuotuista arvonnousua. Tuottojen kerrottiin realisoituvan helposti ja nopeasti Timanttitalon maailmanlaajuisestikin ”ainutlaatuisen jälleenmyyntipalvelun ansiosta”. Timanttitalon sijoitustimanteilla oli myös vakuutus varkauden ja katoamisen varalle.
Mutta omaa sijoitustaan ei päässyt itse arvioimaan – ja miksi olisi pitänyt, sillä olihan niillä ”kansainvälisesti tunnustetun ja puolueettoman luokituslaboratorion laatutodistus”. Timanttien laatua oli mahdoton tarkistaa, sillä Timanttitalo lähetti jalokivet muovisissa, sinetöidyissä kaseteissa, joita ei saanut aukaista. Jos koteloon oli kajottu, oli sijoitus menetetty eikä kivillä ollut Timanttitalon kautta jälleenmyyntiarvoa. Lukuisissa lehtimainoksissaan Timanttitalo lupasi myös lunastaa sijoitustimantit takaisin vähintään ostohintaan; kunhan kasetin sinetti oli ehjä.
Näin nykypäivän tietämyksellä homma haiskahtaa ilmiselvältä huijaukselta, mutta maailma oli neljäkymmentä vuotta sitten aivan erilainen.
Timanttitalo, joka muutti nimensä myöhemmin Investiaksi, oli poliisin suurennuslasin alla jo muutamassa vuodessa, kun huijausta ruvettiin tutkimaan yhtäaikaisesti useassa eri maassa. Jälleenmyyntirahoja ei kyetty tilittämään asiakkaille, eikä Investialla ollut varaa lunastaa kasetteja takaisin kuten se oli luvannut. Yhtiö oli konkurssissa vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
Suomalaiset olivat sijoittaneet timantteihin yhteensä yli 30 miljoonaa markkaa. Yksittäisten sijoittajien osuudet vaihtelivat muutaman tuhannen ja 3 miljoonan markan välillä. Sijoitukset hävisivät kuin tuhkana tuuleen, sillä timantit olivat todelliselta arvoltaan vain murto-osan myyntihinnasta. Kivet olivat huomattavasti pienempiä ja huonolaatuisempia kuin oli annettu ymmärtää. Ne olivat teollisuustimantteja, joita käytetään työkalujen kuten timanttiporien ja -leikkureiden valmistukseen.
Ysäritähti Miisa ei laulanutkaan itse
Yksi 1990-luvun suurimmista suomalaisen musiikin toivoista oli Miisa, jolta odotettiin suurta kansainvälistä menestystä. Yhdysvaltain markkinoillakin Miisan singlejä ja albumi julkaistiin, mutta varsinainen läpimurto jäi tekemättä.
Suomessa Miisan menestynein kappale oli All Or Nothing, joka vuonna 1994 nousi virallisen singlelistan sijalle neljä. Kansainvälisesti suurin hitti oli Set Me Free, joka vuonna 1996 nousi yhdysvaltalaisen Billboard Hot Dance/Disco Club Play -listan yhdeksännelle sijalle. Menestystä ei siis voida sanoa olemattomaksi, mutta maailmantähteä Miisasta ei tullut ja pian jenkkilistoille pääsyn jälkeen artisti palasi Suomeen, vetäytyi kokonaan julkisuudesta ja ryhtyi työskentelemään meikkaajana.
Vuonna 2002 ysäritähti nousi takaisin otsikoihin, kun musiikkialan moniosaaja Cris Owen paljasti elämäkerrassaan, että Miisa ei laulanut kappaleitaan itse. Studiossa kappaleet lauloi ruotsalainen Karin Strömfelt ja Miisa esiintyi aina playbackina. Ysärin eurodancelle eri laulajan käyttäminen oli hyvin tavallista, mutta Suomessa tuollainen vilppi oli ennenkuulumatonta.
Owen, joka toimi Miisan managerina ja tuottajana, oli tehnyt Strömfeltin kanssa jo aiemmin yhteistyötä, mutta ei nähnyt tässä lavakarismaa. Niinpä Owen päätti yhdistää kauniin, energisen ja valovoimaisen Miisan ulkonäön ja Strömfeltin lauluäänen. Naiset ystävystyivät yhteisten vuosien aikana, mutta yhteydenpito loppui samaan aikaan Miisan esiintyjänuran kanssa.
Strömfelt on Owenin paljastuksen jälkeen kertonut, että huijaus oli lähtenyt täysin käsistä, eivätkä he olleet varautuneet niin suureen suosioon; tarkoitus oli ollut tavallaan haastaa musiikkialaa. Varsinkin Miisa – projektin nimi ja kasvot – inhosi huijaamista ja poti siitä huonoa omaatuntoa. Kolmikko oli vannonut pitävänsä huijauksen salassa, mutta toisin kävi.
Heinäkuussa 2016 Miisa Päällysaho-Mustonen menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen ollessaan 46-vuotias.
WinCapita
Eihän suomalaiset huijaukset -listaa voi tehdä ilman WinCapitaa. Se on Suomen rajojen sisällä ainutlaatuinen pyramidihuijaus, jossa uhreilta kerättiin yhteensä yli 100 miljoonaa euroa ja lupailtiin jopa nelinkertaisia tuottoja valuuttakauppojen avulla.
Suomen historian suurin petosvyyhti rupesi aukeamaan maaliskuussa 2008, kun poliisi aloitti rikostutkinnan sijoituskerho WinCapitasta, jota epäiltiin pyramidihuijauksesta. WinCapita, joka tunnettiin aiemmin nimillä GiiClub ja WinClub, oli kerännyt yli 10 000 jäsentä. Jäseneksi pääsi vain toisen jäsenen suosituksella. Jäseniä hankittiin kaveripiiristä sekä järjestämällä värväystilaisuuksia.
WinCapitan päähahmo Hannu Kailajärvi (kuvassa) myönsi lopulta kuulusteluissa, että mitään valuuttakauppaa ei koskaan käyty ja huijauksessa saadut varat muodostuivat ainoastaan uusien jäsenten tekemistä sijoituksista ja vanhojen jäsenten lisäsijoituksista.
Kailajärvi kyllä palautti rahaa kotiutuspyyntöjen perusteella, mutta eniten tienasivat WinCapitan sijoituskerhoon aikaisessa vaiheessa liittyneet jäsenet. Suurin osa miljoonista päätyi Kailajärven omaan käyttöön. Kun poliisitutkinta alkoi, oli yrityksen tilillä rahaa jäljellä vain 5 miljoonaa euroa.
Kailajärvi, joka sittemmin on vaihtanut nimekseen Johan Kreus, sai viiden vuoden vankeustuomion törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Wincapita-vyyhdissä jaettiin kourallinen rikostuomioita, mutta yhteensä 626 kerhon jäsentä tuomittiin menettämään valtiolle yli 63 miljoonaa euroa rikoshyötyrahoja, joista Oikeusrekisterikeskus on onnistunut perimään takaisin noin puolet. Asianomaiset eli pyramidihuijauksessa sijoituksiaan menettäneet tulevat saamaan valtiolta miljoonakorvaukset.
Ylen vuonna 2019 haastattelema rikosoikeuden Matti Tolvanen sanoo uhrijoukon olevan poikkeuksellinen, sillä klubiin oli haksahtanut mukaan yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevia ihmisiä ja lähes kaikista ammattikunnista: ”Yleensä ajatellaan, että nettihuijausten ja siihen verrattavien rikosten kohteeksi joutuu ihmisiä, joilla ei ole tietoa, jotka ovat hölmöjä”. WinCapita on täydellinen esimerkki siitä, miten kuka vain voi joutua huijatuksi.
Rainer Partasen alumiiniakku
Keksijä Rainer Partanen mainosti 2000-luvulla muun muassa Helsingin Sanomissa ahkerasti Europositron-yhtiötään ja pyrki keräämään rahaa osakkeita myymällä. Partasen suuri keksintö oli nanokemian avulla kehitetty alumiiniakku, jonka luvattiin olevan kaksikymmentä kertaa silloisia akkuja kevyempiä ja huomattavasti kestävämpiä. Partasen mukaan hänen keksintönsä mahdollistaisi sähköautolle jopa 900 kilometrin toimintasäteen.
Sijoittajat ympäri maailman syytivät Partaselle rahaa – myös sadat suomalaiset ostivat osakkeita yhteensä ainakin 1,3 miljoonalla eurolla. Mutta kuten sanottua, eivät suomalaiset olleet ainoita höynäytettyjä. Yhdysvaltalainen konsulttiyritys Frost & Sullivan myönsi Partaselle vuonna 2005 arvostetun teknologiapalkinnon, mikä varmasti avasi sijoittajien kukkaroiden nyörejä.
Poliisitutkimusten mukaan keksintö oli pelkkää mielikuvituksen tuotetta, joten Partanen oli vain kerännyt sijoituksia ilman mitään konkreettista tuotetta. Europositron Oy:llä ei todettu olevan mitään muuta toimintaa kuin osakkeiden myymistä. Poliisin mukaan yhtiöllä ei ollut käynnissä minkäänlaista prototyyppiohjelmaa, vaikka se oli perustettu jo vuonna 1989 ja keksintökin oli yrityksen nettisivujen perusteella syntynyt 1990-luvun alussa. Partasen mukaan keksintö oli olemassa, mutta prototyypin valmistaminen olisi vaatinut lähes 5 miljoonaa euroa, mistä uupui pidätyshetkellä miehen omien sanojen mukaan noin miljoona.
Vuonna 2010 Partanen tuomittiin törkeästä petoksesta kahden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeuteen ja lisäksi hänet määrättiin maksamaan satoja tuhansia euroja vahingonkorvauksia Europositronin osakkeenomistajille.
Nyt 81-vuotias Partanen ei kuitenkaan luovuta: hänellä on toisen firman kautta sekä Suomessa että Yhdysvalloissa patenttihakemukset vetämässä ladattavalle alumiiniakulle. Ja osakkeita saa ostaa, mutta ei ehkä kannata.
Lue myös:
- Kuuluisat huijaukset: 10 historiallista vedätystä, jotka osuivat ja upposivat
- 10 uskomatonta Wikipedia-huijausta, jotka ehtivät levitä kenenkään epäilemättä
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, minkälaisia mietteitä nämä suomalaiset huijaukset herättivät. Olivatko kaikki tuttuja juttuja vai pääsikö joku yllättämään?
#vainsuomijutut
Miksi Venäjä hyväksyi Suomelle oman rahan? Näin Suomen valuutaksi tuli aikoinaan markka
Miten Suomi sai aikoinaan oman valuutan ja miksi rahayksikön nimeksi tuli markka? Tänään Listafriikki selvittää vastauksia näihin kysymyksiin.
Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että Suomen valuutasta tuli markka ja oikeastaan vielä ihmeellisempää on se, että Venäjä hyväksyi Suomen suuriruhtinaskunnalle oman rahayksikön. Suomessa oli nimittäin oma valuutta vuosikymmeniä ennen itsenäistymistä.
Olisi mukava kuulla, minkälaisia markkoja Listafriikin lukijat ovat käyttäneet? Itse 1980-luvulla syntyneenä muistan maksaneeni kaksilla erilaisilla markoilla ja penneillä – epäilisin, että tilanne on sama monella teistäkin. Nyt toki on jo vaikea kuvitella käyttävänsä muuta kuin euroa, sillä sen kanssa on asioitu koko aikuisikä.
Tekeekö joku muuten vielä laskutoimituksia päässään ja kertoo kaikki hinnat kuudella? Ja siis kysyn ihan tosissaan ja mielenkiinnosta. Kerro kommenttikentässä artikkelin alapuolella!
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi Suomen valuutaksi tuli markka?
Nyt ollaan jo reilut kaksi vuosikymmentä eletty euro-aikaa, mutta mennään tämän kysymyksen myötä hetkeksi sitä edeltäneeseen aikaan eli Suomen markkaan.
Suomessa ruvettiin käyttämään valuuttana markkaa paljon ennen kuin maastamme tuli itsenäinen. Historian saatossa Suomessa on käytetty useita erilaisia valuuttoja turkiksista roomalaisiin kuparirahoihin ja Ruotsi-Suomen aikaisiin hopearahoihin: äyreihin, markkoihin ja taalereihin. Markka taas on vanha jalometallien, kuten kullan ja hopean, painomitta, mistä se aikoinaan kätevästi omaksuttiin monen Euroopan valtakunnan rahayksiköksi.
Kun Suomi oli 1700-luvulla Ruotsin ja Venäjän kiistakapula, kiersi ja kelpasi meidän mailla molempien valtakuntien rahat. Mutta kun Suomesta tuli vuonna 1809 osa Venäjää, julistettiin rupla samalla kertaa viralliseksi valuutaksi.
Suomen suuriruhtinaskunnassa, 1800-luvun puolessa välissä, senaatin valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Fabian Langenskiöld pommitti Pietaria ahkerasti kirjeillä, vaikka Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo aiemminkin. Langenskiöld sai juurrutettua venäläisten valtaapitävien päähän, että Suomi on liian pieni kansakunta käyttämään mahtavaa ruplaa.
Uudistusta perusteltiin myös sillä, että Suomi tarvitsee ulkomaisia lainoja rakentaakseen rautateitä ja kehittääkseen maanviljelyä. Lainat saatiin hopeavaluutoissa, joten Suomenkin olisi päästävä hopeakantaan. Vaikka ruplakin oli periaatteessa hopeavaluutta, oli setelien vaihdettavuus hopeaan jouduttu 1850-luvulla käydyn Krimin sodan vuoksi lopettamaan. Siksi setelien arvo oli heikentynyt ja hopeakolikot olivat käytännössä hävinneet kierrosta.
Vuosien vääntämisen jälkeen Suomi sai vuonna 1860 keisari Aleksanteri II:lta luvan alkaa käyttää omaa valuuttaa, markkaa, jonka arvo oli neljäsosa ruplasta. Rahauudistuksen vei lopulta finaaliin J. V. Snellman suomenmielisine kumppaneineen. Tietenkään mikään uudistus ei käy yhdessä yössä, joten valuutan irrottaminen ruplasta, kolikkojen lyöminen ja rahan sitominen hopeakantaan otti oman aikansa. Vuonna 1865 markasta tuli täysin itsenäinen valuutta eikä venäläinen seteliraha enää kelvannut laillisena maksuvälineenä. Hopearuplat kuitenkin säilyivät markan rinnalla käytössä; hopearupla oli neljän markan arvoinen.
Missään muualla markka ei ollut tuolloin virallinen valuutta, sillä Saksassakin markka otettiin nimenä käyttöön vuosikymmen myöhemmin. Kuten jo edellä mainittiin, oli markka kuitenkin aiemmin ollut käytössä, ja se oli esimerkiksi Ruotsi-Suomen rahayksikkö vuoteen 1776 saakka.
Nimen keksiminen Suomen omalle valuutalle ei ollut mikään läpihuutojuttu ja ehdolla oli monia hyviä ja vähän vähemmän hyviä vaihtoehtoja. Miltä kuulostaisi, jos olisimme makselleet saikoilla, muruilla, heljoilla, suomoilla, oravilla, valioilla tai vaikkapa kauneilla? Aiheesta käytiin sanomalehdissä kiivasta keskustelua. Kansalliseepos Kalevalan koonnut Elias Lönnrot liputti lämpimästi vanhastaan tutun markan puolesta, joka sitten lopulta veikin voiton.
Vaikka rahauudistus oli pitkälti suomenmielisten eli fennomaanien ajama, ei oman rahayksikön käyttöönotto ollut niinkään väline taloudelliseen eristäytymiseen Venäjästä, vaan paremminkin integraatio lähimpiin kauppakumppaneihin, joiden valuutat olivat hopeakannassa. Uudistuksen tavoitteena oli vakauttaa Suomen rahan arvo suhteessa kauppakumppaneiden, tärkeimpänä muiden Pohjoismaiden ja Saksan, hopeavaluuttoihin.
Vuonna 1878 Suomen ja Venäjän valuutat erkanivat toisistaan lopullisesti ja hopearuplien käyttö laillisena maksuvälineenä päättyi, sillä markka sidottiin kultakantaan. Hopean hinta oli kääntynyt laskuun, joten valtio toisensa jälkeen siirtyi kultakantaan. Tuolloin Suomen markka oli samanarvoinen monen muun Euroopan valuutan, esimerkiksi Saksan markan ja Ranskan frangin kanssa.
Tällainen oli Suomen markan alkutaival!
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, ikävöitkö markkaa vai peukutatko euroa.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Erikoisten urheilulajien luvattu maa ja outo salaliittoteoria – Onko Suomea oikeasti olemassa?
Listafriikki kaivelee arkistojen kätköistä huippulistoja, jotka ansaitsevat nousta kaikkien luettavaksi. Tänään esittelyssä ovat hulluimmat urheilulajit, joiden mestaruuksista Suomessa on juhlittu, sekä äärimmäisen omituinen salaliittoteoria – onko Suomea olemassa?
Seuraavan viikon ajan Listafriikki ottaa hieman kevyemmin, kun lomailemme koti-Suomessa. Julkaisemme kuitenkin eri kategorioista mielenkiintoisia listoja, ja ensimmäisenä vuoronsa saa #vainsuomijutut -kategoria. Sieltä löytyvät kaikki nimenomaan Suomea ja esimerkiksi suomen kieltä käsittelevät listamme.
Mutta nyt siis salaliittoteorioiden ja erikoisten lajien pariin! Oletko sinä osallistunut joihinkin näistä mestaruuskilpailuista?
Salaliittoteorioiden aatelia: Onko Suomea olemassa?
Monenlaisia juttuja on Listafriikissä kirjoiteltu, mutta Suomen olemassaolon kyseenalaistava salaliittoteoria on ehdottomasti sieltä erikoisimmasta päästä.
Reddit-yhteisöpalvelussa täydestä vitsistä käyntiin lähtenyt huhu on kiertänyt internetin ihmeellisessä maailmassa vuodesta 2015 lähtien ja aina tasaisin väliajoin se putkahtelee ilmoille uutiskynnyksen rikkoen.
Todistusaineisto on tähän salaliittoteoriaan uskovien mielestä vankkumaton; useimpia todisteet naurattavat. Mutta täytyy sanoa, että kyllä monenlaista väitettä on saatu kehitettyä sen puolesta, että mitään Suomea ei olekaan.
LUE LISTA TÄÄLTÄ: Suomea ei ole olemassa! 10 salaliittoteoriaa tukevaa väitettä
Kesäpilkistä hankikusemiseen – Suomessa kamppaillaan erikoisten urheilulajien mestaruuksista
Tämä lista erikoisten lajien mestaruuskisoista sopii hyvin yhteen Suomen olemassaoloa kyseenalaistavan listan kanssa. Omituisia urheilulajeja pidetään myös todisteena siitä, että eihän tuollaista maata voi oikeasti olla olemassa.
Mutta kyllä vain: meillä kilpaillaan ihan todellisesti mitä oudompien lajien mestaruuksista. Listallemme eivät päässeet saunominen tai eukonkanto, vaan nyt mennään vähän tuntemattomampien lajien pariin.
Maailmanmestaruudesta on Suomen kamaralla kamppailtu muun muassa puunhalauksessa, piereskelyssä ja rautakankikävelyssä. Oletko sinä kenties osallistunut johonkin listan kisailuista?
LUE LISTA TÄÄLTÄ: Top 10 hulluimmat lajit, joiden mestaruuksista Suomessa on kamppailtu
Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä listoista:
#vainsuomijutut
Juhannuksen selviytymispaketti: Juhannustaikoja, maailman vahvimpia alkoholijuomia sekä ”parhaita” neuvoja krapulan hoitoon!
Listafriikki tarjoilee nyt napakan selviytymispaketin juhannuksen juhlijoille. Perisuomalaiseen tapaan selviytymispaketti pitää sisällään juhannustaikoja ja alkoholia.
Ja mikä tärkeintä: niitä kullanarvoisia ohjeita sen tuskallisen kankkusen hoitoon. Ohjeet ovat toki hieman kyseenalaisia, joten toimivuudesta emme mene takuuseen. Mutta kaikkeahan voi yrittää!
Monenlaisia juhannustaikoja – enimmäkseen alasti
Kuva: Teuvo Salmenjoki | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Juhannustaikoja on monenlaisia, joista suurin osa ohjeistetaan toteuttamaan alasti. Usein edellytetään myös saunamökkiä, metsää ja/tai peltoja. Jos tällaisia ei ole tarjolla – kuten asia kaupungin ytimessä saattaa olla – niin tässä yksi toteutuskelpoinen vinkki urbaaniin ympäristöön.
Karjalankannaksella sijaitsevasta Kirvusta, joka nykyisin on osa Venäjää, tulee hupaisa juhannustaika. Tarvitaan vain kirkko, joka löytyy lähes jokaisesta pitäjästä.
”Juhannusyönä menee nuori neito alastomana kontalleen kirkon vieritse kulkevalle tielle. Jos ensimmäinen tiellä kulkija on kirkkoherra, toivotetaan hänelle hyvää juhannusta, ja kehotetaan viemään tervehdys myös ruustinnalle. Jos sen jälkeen kasvojen puolelta tulee kohti vaikka kuinka monta miestä, kukaan heistä ei ole oikea. Heille ei saa vastata sanaakaan, vaikka he kuinka puhuttelisivat. Mutta ensimmäinen takaa päin tuleva mies on tuleva sulhanen.”.
Hyvät jussit kirkkoherralle! Toivottavasti hän on tietoinen tästä juhannustaiasta, ettei virkavaltaa hälytetä paikalle ennen kuin puoliso on löytynyt.
Lue lisää: Juhannustaiat – Alasti halkopinoon peruuttaminen kertoo paljon tulevasta sulhasesta!
Juhannustarjoiluja sieltä vahvimmasta päästä
Jos haluaa lyödä täysin ranttaliksi, niin joku maailman vahvimmista alkoholeista saattaa olla vastaus.
Ihan mistään lähikiskalta tai edes viinakaupasta ei näitä iloliemiä kuitenkaan hankita, sillä Suomen alkoholilain mukaan yli 80 tilavuusprosenttia etanolia sisältäviä valmisteita ei katsota alkoholijuomiksi.
Tällä listalla mennään reippaasti tuosta yli!
Lue tästä: 10 maailman vahvinta alkoholijuomaa – pelkkä ajatuskin korventaa sisuskalut!
Näin pääset eroon krapulasta: 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
Miten päästä eroon krapulasta? Se on se ikuisuuskysymys, jota moni pohtii – eikä vähiten juhannuskekkulointien mainingeissa.
Yksinkertaisin ja paras vinkki on tietenkin välttää krapulan aiheuttajaa. Jos siinä ei syystä tai toisesta onnistu, ja seuraava aamu valkenee tuskaisena, voi helpotusta hakea vaikkapa näistä kyseenalaisista keinoista.
Listafriikki ei ota vastuuta, jos silmämunien syöminen tai hiekkaan kaivautuminen eivät paranna oloa, sillä näitä vinkkejä ei ole toimituksessa testattu. Mutta näihinkin ”rohtoihin” on jossain päin maailmaa uskottu ja turvauduttu.
Tämän listan lukeminen ei todennäköisesti helpota krapulaan, kuten eivät mitkään vippaskonstit. Se vain on karu fakta. Mutta puhdistava vaikutus näillä voi olla, joten jos heikottaa, niin ota ämpäri valmiiksi viereen ja lähde rohkeasti kokeilemaan.
Lue lisää tästä: Näin pääset eroon krapulasta: 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
Listafriikki toivottaa aurinkoista juhannusta kaikille!
Lue myös:
#vainsuomijutut
”Kyllä ennuste pitää aina paikkansa, mutta ilimat saattaa reistaalla” – 9 legendaarista suomalaista sääprofeettaa
Varsinkin pitkän ajan sääennusteen tekeminen on hankalaa; on niin paljon muuttuvia osia. Listafriikki esittelee nyt suomalaiset sääprofeetat, joiden erityisosaamisena on nimenomaan tulevien kuukausien tai koko vuoden sään ennustaminen.
Ennustukset voivat perustua pitkäaikaiseen ympäristön ja sääilmiöiden havainnointiin tai sitten johonkin yksittäiseen asiaan.
Kun sääprofeettojen ennustuksia lukee menneiltä vuosilta, ei voi olla pistämättä merkille toistuvaa kaavaa: juhannuksena on viileää, heinäkuussa hellettä ja sadetta, talvi tulee myöhään, valkoinen joulu on siinä ja tässä, tammi-helmikuussa tulee lunta ja on kirpeitä pakkaspäiviä. Tekisi mieli sanoa, että sitäpä se Suomen ilmasto taitaa olla. Mutta osuvat sääprofeetat joskus hyvinkin tarkkaan laadituissa ennustuksissa oikeaan.
Moni sääprofeetta on sitä mieltä, että ennustaminen käy ilmastonmuutoksen myötä vuosi vuodelta hankalammaksi, koska luonto ei enää noudata samoja kaavoja kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Se pitää varmasti täysin paikkansa.
Tässä siis suomalaiset sääprofeetat ja heidän erikoiset metodinsa. Listalle valikoituvat ne henkilöt, jotka ovat edes hieman paljastaneet käyttämiään metodeja.
Sammakkoprofessori Taisto Heikkinen
Aloitetaan lista siitä Suomen kuuluisimmasta sääprofeetasta. Legendaarinen sammakkoprofessori Taisto Heikkinen nousi koko kansan tietoisuuteen tehdessään lokakuussa 1995 ensiesiintymisensä yhtä legendaarisessa Karpolla on asiaa -ohjelmassa. Seuraavan kesän ennustus osui nappiin ja Heikkisestä tuli maankuulu.
Vuonna 2011 menehtynyt hyrynsalmelainen Heikkinen ehti julkaista metodeistaan myös Sammakkoprofessorin sääopit -kirjan, jossa hän selvitti mitä kaikkea sammakosta voi nähdä. Heikkisen mukaan tuttua sammakkoa voi oppia lukemaan ja sen olemuksesta näkee, mitä mieltä se on tulevista säistä. Erityishuomiota kannattaa kiinnittää jalkoihin. Eikä Heikkinen tosiaankaan käynyt naaraamassa mitä tahansa sammakoita ojan reunalta, vaan hänen ensimmäinen apulaisensa toimi ennustustehtävissä 12 vuoden ajan.
”Poutaa ennustaessaan se on selvästi virkeämpi kuin sateen ja muutenkin huonon sään edellä. Jos se asettuu peräti liikkumattomaksi, on luvassa hyvinkin römppäkeliä.”, kertoi Heikkinen aikoinaan.
Sammakko ei kuitenkaan ollut ainoa Heikkisen työväline, sillä kaikennäköiset luonnonilmiöt nivoutuivat hänen mukaansa yhteen ja kunhan noita vain osasi seurata, ei sään ennustaminen niin hankalaa ollutkaan. Lehmät jos ulostivat oikein lantaa lennättäen, oli kolmen päivän päästä tiedossa tuisku.
Hevosen haukottelu pakkassäällä taas tiesi sitä, että sää oli muutaman päivän kuluttua lauhtumassa. Maaliskuuta Heikkinen kutsui merkkimaaliskuuksi, sillä se on tärkein ajankohta kesäsään ennustamisessa. Jos maaliskuun merkit jätti huomioimatta, oli kesän sateiden ja lämpötilojen ennustaminen silkkaa arvailua.
Toisin kuin monet muut sääprofeetat, ei Heikkinen ollut ennustustensa suhteen vaatimaton. Itseluottamusta puhkuen hän kertoi, että asiantuntijat Helsingin päässä jäisivät työttömiksi, jos hän marssisi sammakkonsa kanssa sinne töihin. ”Sammakko ei valehtele”, ilmoitti Heikkinen eräässä Hannu Karpon haastattelussa. Voit katsoa sen tämän linkin kautta.
Ahti Lindberg
Huhtikuussa 2019 Pirkanmaalla sijaitsevasta Kyrösjärvestä nostettiin aamuvarhaisella ahven, joka pääsi samana päivänä paraatipaikalle Kyröskosken torille.
Siellä hämeenkyröläinen Ahti Lindberg esitteli vanhan kansan käytössä ollutta sään ennustusmenetelmää, jossa tutkitaan tainnutetun ahvenen selkäevää. Evä ei kuitenkaan kerro kaikkea tulevan kesän säästä, sillä tuuliolosuhteita tai lämpötilaa siitä ei voi nähdä. Mutta sateen ennustamiseen ahvenen selkäevä on ilmeisesti mitä mainioin väline.
Jokainen piikin väli vastaa yhtä kesäviikkoa ja jos sen kohdalla on verisuoni, on se merkki sateisesta säästä. Lindberg ennusti, että kesästä 2019 tulisi melko kuiva muutamalla kesäkuuhun ja elokuuhun ajoittuvalla sadejaksolla.
Kovin luottavainen ei Lindberg oman ennustuksensa suhteen ollut, mutta lupasi ottaa kunnian, jos se osuisi kohdalleen. Jos ennustus taas menisi penkin alle, osoittaisi syyttävä sormi ahveneen.
Kuinka ollakaan, heinäkuu 2019 oli Etelä-Suomea lukuun ottamatta hyvin kuiva, paikoin jopa mittaushistorian vähäsateisin.
Ari Junttila
Hyrynsalmella asusteleva porotilallinen Ari Junttila pitää omaa ennustusmenetelmäänsä täysin luotettavana. Ja mikäs meidän on sitä epäillessä, sillä poroprofeetaksi tituleeratulla Junttilalla on kymmenien vuosien kokemus.
Hän perustaa ennustuksensa poron lapaluuhun. Tulevat säät Junttila lukee kuutamoyönä lapaluun pintaväreilystä.
Kovin paljon Junttilan ennustuksista ei netistä löytynyt, joskin vuonna 2009 Junttila lupaili lomalaisille auringonpaistetta ja lämpöä heinäkuulle, mutta kesäkuun hän kertoi juhannusta lukuun ottamatta näyttävän kolealta. Elokuusta oli tulossa vaihteleva: alkukuusta lämmintä, sitten parin viikon mittainen sadekausi ja loppukuusta hellettä. Marjastajille poron lapaluu väreili hyviä uutisia.
Tuolla kertaa luotettavaksi vannottu menetelmä osui niin metsään kuin olla ja voi.
Yrjö Nieminen
Usean vuosikymmenen ajan ulos luontoon katselleen kauhajokisen Yrjö Niemisen ennustukset perustuvat sekä muurahaisiin että pilvien liikkeisiin ja sumuihin.
Jo 60 vuoden ajan sääpäiväkirjaa pitänyt Nieminen on todennut lämpimän ja aurinkoisen alkukesän olevan merkki sateisesta ja koleasta loppukesästä. Samoista muistiinpanoistaan entinen maanviljelijä Nieminen on havainnut, että neljää huonoa viljelysvuotta seuraa aina noin seitsemän hyvää vuotta. Huippusatoa hän ennustaa kesälle 2024.
”Itsenäisyyspäivänä katselin taivaalle ja näin kuusi pilveä ylöksyttäin. Ne olivat tulipunaisia ja mustareunaisia. Siitä päättelin, että kuuden kuukauden päästä alkaa kesä, joka kestää kaksi viikkoa. No kyllä meni vähän ylikin.”, kertoi Nieminen Iltasanomien haastattelussa vuoden 2018 helteisenä toukokuuna. Tuolloin hän oli onnistunut ennustamaan kevään ja alkukesän sään täysin oikein.
Nieminen ei ole arkaillut esitellä menetelmiään. Kaikkein tarkin ennustus tulee keväällä, kun muurahaispesän ympärillä on lunta ja muurahaiset ottavat läjässä aurinkoa. Siinä kohtaa Nieminen tökkää pesään kepin ja tarkkailee muurahaisten toimintaa: Jos ne nousevat kepin nokkaan saakka, on luvassa sateinen kesä. Jos ne taas pyörtävät vähän matkaa noustuaan takaisin, on tiedossa poutaa ja lämpöä.
Myös muurahaiskeko itsessään kertoo paljon tulevan kesän säästä. Niemisen mukaan muurahaiset rakentavat tiiviin keon pienistä neulasista, jos kesästä on tulossa kolea. Pesä voi kertoa myös talvesta: keon päälle vedetyt pidemmät oksat ovat merkki siitä, että tiedossa on paksu lumipeite.
Jos pilvet tai muurahaiset eivät anna varmuutta ennustukseen, vilkaisee Nieminen kärpäsen takapuolta: jos peräpää on pullea, tulee hyvä vuosi.
Pentti Heinonen
Nyt jo edesmennyt vilppulalainen Pentti Heinonen erosi monista muista sääprofeetoista sillä, että hän ei kirjanut havaintojaan tai sääilmiöitä vuosien varrelta ylös. Hän luotti muistiinsa; kaikki tiedot löytyivät sieltä. Heinonen oli myös vahvasti sitä mieltä, että ennustamista ei voi oppia, vaan se on syntymässä saatu lahja. Ja Heinosen lahja oli lintujen kuuleminen.
Tämä sääprofeetta sai tietonsa siis ohilentäviltä linnuilta; erityisesti varikset ja harakat kertoivat hänelle tulevasta. Lisäksi Heinonen seuraili järven vaiheita ja taivaankappaleiden liikkeitä. ”Kuu ei vaikuta minuun samalla tavalla kuin moniin muihin, mutta kyllä siitä on apua ennustamisessa.”, kertoi Heinonen Satakunnan Kansan haastattelussa vuonna 2016.
Kansansääennustuksen SM-kilpailuissa Heinonen vei voiton vuonna 2010, tehtyään ennustajan hommia siinäkin vaiheessa jo yli 40 vuotta. Hänen ennustuksensa olivat hyvin paikallisia – lähinnä kotiseudun eli Pirkanmaan alueen kattavia. Ennustaminen ei silti ole helppoa ja Heinonen oli yksi niistä, joiden mukaan ennusteiden laatiminen nopeasti vaihtelevien säätilojen vuoksi on viime vuosina vaikeutunut. Linnut eivät sentään ole vielä kadonneet.
Tauno Junttila
Siikajoen sääprofeettana tunnetuksi tullut, nyt jo edesmennyt Tauno Junttila suuntasi ennustuksissaan katseen taivaalle. Varsinkin talvipäivänseisaukseen liittyvät ”pesäpäivät” olivat merkittäviä tulevan kesän sääilmiöitä povatessa. Junttilan mukaan aurinko menee vuoden lyhimpänä päivänä kolmeksi vuorokaudeksi pesäänsä, ja jos se ei sieltä yhtenäkään päivänä näyttäydy, on tuleva kesä sateinen. Mutta vähäisetkin auringon säteet tietävät poutaa ja lämpöä. Ensimmäisen pesäpäivän sää vastasi Junttilan mukaan kesäkuuta, toinen heinäkuuta ja kolmas elokuuta.
Auringon lisäksi Junttila perusti ennustuksensa kuun syntymiseen, joka miehen omien sanojen mukaan oli tärkein osa ennustusta. Myös kalenteri oli hänelle korvaamaton apuväline: ”Katson almanakkaa aina puoli vuotta taaksepäin vastaavaan kuukauteen, koska minulla vuosi alkaa heinäkuussa”, kertoi Junttila Kalevan haastattelussa.
Kansansääennustuksen SM-kilpailuissa aikoinaan mestaruudenkin ottanut Junttila päätyi sääprofeetaksi vähän vahingossa. Ura lähti liikenteeseen vuonna 1996, vaikka hänellä ei sään ennustamiseen koskaan ollut ollut mielenkiintoa. Työporukalle hän oli ennustellut, usein huonolla menestyksellä.
”Ei siinä oikeastaan mikään kiinnosta, vaan menin ommaa tyhmyyttäni sanomaan aikoinaan, että huomenna sattaa ja ei satanu. Ja taas päinvastoin.”, kertoi Junttila Ylelle vuonna 2011.
Kerttu Hirvonen
Kuhmolainen Kerttu Hirvonen on aiemmin ennustanut säätä lammaslaumansa liikkeistä, mutta on sittemmin miehensä Hannu Hirvosen kanssa luopunut kotieläimistä. Sään ennustaminen ei kuitenkaan ole jäänyt ja nykyään nainen seurailee useita eri merkkejä pitkin vuotta. Erittäin merkittävänä jaksona Hirvonen pitää vajaan parin viikon mittaista niin sanottua jakoaikaa kekrin päätymisen ja 10. marraskuuta vietettävän Martin päivän välillä.
Lammaslehtoriksi kutsuttu Hirvonen arkailee kuitenkin ukkosten ennustamista, vaikka merkit niin näyttäisivätkin. Ihmiset ovat alkaneet syyttää häntä pahojen ilmojen manaamisesta, sillä niin usein hän on ennustanut oikein tulevia rajuilmoja.
Kun Kerttu Hirvonen ja muutama muu sääprofeetta kertoivat vuonna 2009 ennustuksiaan Kaleva-sanomalehdelle, heitti hän haastattelun loppuun: ”Älä ota tätä vakavasti.”
Kannatti kuitenkin ottaa, sillä kaikista ennustuksista Hirvonen osui lähimmäksi, mikä oli saanut jo Hannu-miehenkin uskomaan vaimonsa ennustajan kykyihin.
Unto Riihiluoma
Vuodesta 2005 saakka Ruukin kansansääennustuksen SM-kisoihin osallistunut Unto Riihiluoma seuraa monenlaisia luonnonilmiöitä, kuten jänisten ja oravien talviturkkien vaihtumista. Isojoella asuvan Riihiluoman mukaan eläimet osaavat ennakoida tulevia säitä.
Menestystäkin ennustuskisoissa on tullut, mutta vaatimaton sääprofeetta pistää sen tuurin piikkiin. Kaikkia menetelmiään hän ei ole suostunut paljastamaan, mutta kotimaisten luonnonilmiöiden lisäksi hänen ennustustensa tiedetään perustuvan taivaankappaleiden liikkeisiin ja kuun kiertoon.
Kuten moni muukin sääprofeetta, myös Riihiluoma on todennut, että ilmastonmuutos tekee sään ennustamisesta hankalaa ja muuttaa luonnon järjestystä. Aiempina vuosina hän on voinut visusti luottaa siihen, että ensilumi saapuu tasan yhdeksän viikkoa ensimmäisestä kattohuurteesta ja siipimuurahaisten parveilusta, mutta nämä tuottivat esimerkiksi vuonna 2020 pettymyksen.
Ensilumi tuli, vaikka kattohuurretta tai siipimuuraisia ei näkynytkään. Viime vuosien lämpimät loppukesät ja syksy ovat konkariennustajan mukaan seurausta siitä, etteivät meret jäädy samaan malliin kuin aiemmin.
Pakkaset yli 90-vuotias Riihiluoma ennustaa käänteismenetelmällä edellisen kesäkuun sään perusteella. Jos kesäkuu on oikein lämpöinen, tarkoittaa se sitä, että talvella värjötellään kireissä pakkasissa.
Juhani Luoma
Ruukin Kansansääennustuksen SM-kisoissa menestyksekkäästi vuosina 2010-2017 kilpailleen Juhani Luoman suvussa on ollut sääprofeettoja jo useammassa polvessa ja hänkin siirsi oppinsa eteenpäin tyttärelleen Johanna Perttilälle. Talvisään ennustamista koko ajan ylivoimaisesti hallinnut isokyröläinen sääprofeetta jäi vuoden 2015 kesäsäässä kakkoseksi häviten niukasti juuri Johanna-tyttärelleen.
Luoma menehtyi vuonna 2018 ja teki ennustuksiaan aivan loppuun saakka. Isossakyrössä paikalliset luottivat hänen sanaansa ja suunnittelivat esimerkiksi kylvöt menestyksekkäästi Luoman ennustusten perusteella.
Sääprofeetta keräsi informaationsa taivaankappaleiden liikkeistä ja lähiympäristöä seuraten. Aina kyse ei ollut välttämättä elävän luonnon merkeistä, sillä paljolti isoisänsä oppeja käyttänyt Luoma havainnoi myös Lapuan antennimaston valoiskuja, Orisbergista saapuvan junan ääntä tai Kyrönjoen virtausta. ”Bengsinkoski kun rupeaa kohajamaan, kaunis sää on tulossa, kun taas Reinilänkosken pauhu tietää sadetta”, paljasti sääprofeetta vuonna 2015 Ylen haastattelussa.
Ensilumen Luoma ennusti samalla periaatteella kuin isojokinen Unto Riihiluoma: lentomuurahaisten, tai siipikusiaisten, kuten Luoma niitä nimitti, viimeisestä häälennosta, jolloin ne pudottavat siipensä. Siitä yhdeksän viikon päästä pitäisi ensilumen olla maassa. Vuonna 2017 ennustus osui päivälleen nappiin.
Kiitosta tuli vuosien mittaan hääpäivien ja kesälomien sään ennustamisesta, mutta Luoma, kuten varmasti muutkin sääprofeetat, sai myös kritiikkiä.
Pieleen menneitä sääennustuksiaan hän kommentoikin pilke silmäkulmassa: ”Kyllä ennuste pitää aina paikkansa, mutta ilimat saattaa reistaalla.”.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Nyt kääritään! Näin hulvattomasti muun muassa kirkko ja muut suomalaiset tahot kannustavat Käärijää Euroviisuissa
Otetaan kaikki ilo irti Käärijän jo nyt mahtavasta menestyksestä Euroviisuissa! Vaikka voittoa ei tulisikaan, niin ainakin koko Suomi on yhdessä rintamassa tanssimassa cha cha chata!
Monet ovat varmasti nähneet eri medioissa kuvia Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajista eli kivimiehistä, jotka saivat jo maanantaina ylleen vihreät Käärijä-bolerot.
Mutta muutkin tahot ovat virittäytyneet Euroviisujen huumaan ja repineet kaiken ilon irti Käärijästä ja Cha Cha Cha -kappaleesta. Ja miksipäs ei; eihän Suomi ihan joka vuosi ole yksi suurimmista ennakkosuosikeista.
Listafriikki keräsi Twitteristä joukon julkaisuja, jotka ainakin meillä nostivat hymyn huulille – osa sai jopa nauramaan kyyneleet silmissä. Ilahduttavan rohkeitakin vetoja on nähty eikä todennäköisistä mielensäpahoittajista ole välitetty – ja hyvä niin! Sanoohan Käärijä itsekin: ”Enkä pelkääkään tätä maailmaa”.
Heitetään huomisen kauppalistalle Vihreät kuulat, samppanjaa, piña coladaa ja tietenkin kaikkea sellaista, mitä voi kääriä. Kääretorttua!?
Traficomin Kyberturvallisuuskeskus – salasanat niinku cha cha cha
Takana rankka viikko ja paljon pitkii päivii? Haluut olla sekasin ja vapaa huolista? 🍍🥥
Pidä silti kaksin käsin kiinni salasanoistasi niinku cha cha cha cha cha cha cha! 😎
Onnea finaalin #käärijä! 💚🔥 pic.twitter.com/qxCtWBGNqn
— Traficomin Kyberturvallisuuskeskus (@CERTFI) May 11, 2023
Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Kyberturvallisuuskeskus kannustaa Käärijää, mutta muistuttaa cha cha chan lomassa pitämään huolen turvallisista toimintatavoista verkossa.
Kirkon ulkomaanapu – enkä pelkääkään tätä maailmaa
👇💚💚💚😎💚💚💚👇
Niinku cha cha cha
Enkä pelkääkään tätä maailmaa
Niinku cha cha cha#Kehitysyhteistyö on osa Suomen ulkopolitiikkaa.#ChaChaCha #EmmeKäännäSelkää #Kaarija— Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) May 10, 2023
Kirkon ulkomaanavun twiitti on jopa liikuttava! Käärijää kannustetaan ja kappaleesta löydetään myös yhtymäkohta omaan toimintaan.
Suomen ympäristökeskus – havaintoja uhanalaisesta käärijälajista
Olemme saaneet paljon kansalaishavaintoja lajista, jonka tuntomerkkejä kirkkaanvihreä väritys, rytmikäs liikehdintä ja ananaspohjaisten juomien äärelle hakeutuminen. Tämä uhanalainen käärijälaji leviää toivottavasti pian koko Eurooppaan#chachacha #paidatonriehuja #Eurovision2023 pic.twitter.com/g41Ws1CZW6
— Suomen ympäristökeskus (@SYKEinfo) May 9, 2023
Suomen ympäristökeskuksen twiitti on yksi kekseliäimmistä! Kyllä, tämä paidattomana riehujanakin tunnettu käärijälaji on ottamassa koko Euroopan haltuun.
Nurmijärven kunta – Seitsemän Käärijää
Cha cha cha! Mikäs olisikaan muodikkaampi kampaus kuin Käärijä-potta?
Nurmijärven kunta haluaa tempauksellaan toivottaa Käärijälle tsemppiä Euroviisujen semifinaaliin. Käärijä-vaakuna koristaa kunnan somekanavia viisujen ajan 💚 @outimakela #chachacha pic.twitter.com/UkMN75PA0D— Nurmijärven kunta (@nj_kunta) May 9, 2023
Nurmijärvellä pistettiin vaakuna uuteen uskoon, mutta kuitenkin vain sosiaalisessa mediassa. Seitsemän pellavapäistä veljestä saivat kaikki muodikkaan Käärijä-lookin.
Vielä on naamataulut vakavat, mutta onhan tämä mielikuva paljon parempi kuin se, että vaakunassa olisi seitsemän Donald Trumpia.
Lue lisää: Suomen Top 10 erikoiset, hauskat ja kyseenalaiset kunnanvaakunat.
Pirkanmaan pelastuslaitos – turvallista Cha Cha Chata
Loppuviikolle on luvassa paljon cha-cha-cha-cha’ta, mut eipä silti unohdeta tur-val-li-suut’ta!⁰⁰@pirkanmaanpela toivottaa Käärijälle onnea Euroviisufinaaliin!⁰⁰🫲🟢🟢😃🟢🟢🫱#Käärijä #Eurovision #Finland @JerePoyhonen pic.twitter.com/47BEKhYMIi
— Pelastuslaitos PIR (@pirkanmaanpela) May 10, 2023
Vaikka kaikki haluavat Käärijän voiton jälkeen olla sekaisin ja vapaita huolista, niin Pirkanmaan pelastuslaitos muistuttaa järjen käytöstä. Cha cha cha on sallittua ja toivottavaa, mutta turvallisuus edellä!
Maanmittauslaitos – etsi Karttapaikalta Käärijää
Ajankohtaista #paikkatietoa viisukansalle!💚#Käärijä edustaa Suomea Euroviisufinaalissa tulevana lauantaina. Maastamme löytyy yllättävän monta aiheeseen sopivaa paikannimeä, kuten Kääriän saari Leppävirralla.
Voit etsiä lisää paikkoja Karttapaikalta: https://t.co/paEpGiijY3 pic.twitter.com/f3HIv1sHIB
— Maanmittauslaitos (@Maanmittaus) May 11, 2023
Montako erilaista Käärijään liittyvää paikannimeä Karttapaikalta voisikaan löytyä? Kääriänpudas, Kääriänräme, Kääriäisluoto… Mitä jos mahdollisen euroviisuvoiton jälkeen ei suunnatakaan torille vaan Kääriänkorpeen!?
HSL – Torille!
🫲🟢🟢😃🟢🟢🫱 Mitä yhteistä on ratikalla ja Käärijällä? Kumpikin vie torille! Tsemppiä finaaliin Käärijä. #euroviisut #käärijä #chachacha #ratikka Hymiön creditit @VilleYlikahri pic.twitter.com/HWvMUHruUq
— HSL (@HSL_HRT) May 10, 2023
Helsingin seudun liikenne on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että lauantaina tavataan torilla.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko – hengessä mukana
Hengessä mukana, niinku cha cha chaa. #Käärijä #Eurovision2023 #ESC2023 pic.twitter.com/XiKPPA42T4
— Suomen ev.lut.kirkko (@kirkko_evl) May 9, 2023
Tälle voi nostaa hattua! Mahtava kuva ja aivan loistava kannustusviesti Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta.
Järvenpään kaupunki – logosta kääriytyi uusi versio
Järvenpään kaupungin tunnus Luonnotar heräsi kevään Euroviisujen huumaan ja uudisti tyylinsä. Cha, cha, cha, cha, cha, cha, cha – tässä on Käärijätär! 🫲🟢🟢😎🟢🟢🫱 #järvenpää #euroviisut #chachacha pic.twitter.com/7OQITW63Dv
— Järvenpään kaupunki (@JarvenpaanKaup) May 11, 2023
Järvenpään kaupungin Luonnotar-tunnuksesta kääriytyi pienillä muutoksilla Käärijätär.
Ateneumin taidemuseo – Edelfelt feat. Käärijä
Boleroita putkahtelee Malmille, kivimiesten ylle ja kultakauden maalauksiin. Toivotamme Käärijälle roppakaupalla onnea Liverpoolin Euroviisujen semifinaaliin 💚
Albert Edelfelt Ateneumissa 5.5.–17.9.
Käärijä Liverpoolissa X.X.–X.X.CHA CHA CHA!#ChaChaCha #Winland #ESC2023 pic.twitter.com/AkKPHCRXqv
— Ateneum Art Museum (@AteneumMuseum) May 9, 2023
Klassikko kohtaa modernin. Ateneumin taidemuseon twiitti ja muokattu kuva Edelfeltin maalauksesta on täyttä kultaa!
Haagan seurakunta – Luther feat. Käärijä
”Pidä kaksin käsin kiinni juomista niinku,
cha, cha, cha, cha, cha, cha, cha.
Mä mietin pirua ku tartun tuopista niinku,
cha, cha, cha, cha, cha, cha, cha.”#euroviisut #luther #Chachacha pic.twitter.com/DMdV7C1YWa— Haagan seurakunta (@Haagansrk) May 9, 2023
Kun tämä twiitti tuli vastaan, niin nauroin ääneen ja sanoin ainoastaan positiivissa mielessä, että ”mitä helvettiä Haagan seurakunta!?”
Uskonpuhdistuksen käynnistänyt Martti Luther on saanut hieman uudenlaisen tyylin ja Cha Cha Chan sanoja on muokattu Lutherin henkeen sopiviksi.
Tähän on hyvä päättää tämä katsaus euroviisukannustuksista. Mikä näistä oli oma suosikkisi vai onko vastaan tullut vielä jotain parempia? Voit ilmiantaa parhaat kannustukset meidän somessa tai jutun alapuolella olevassa kommenttikentässä!
Lue myös:
#vainsuomijutut
Suomessa saa liputtaa aina, kun siltä tuntuu: 10 kiinnostavaa ja hauskaa faktaa Suomesta
Suomi täyttää tänään 105 vuotta ja sen kunniaksi Listafriikki kokosi kasaan kymmenen hauskaa ja mielenkiintoista faktaa Suomesta.
Minkälaisia ihmeellisyyksiä Suomesta löytyykään? Vaikka osa faktoista voi olla tuttuja, niin toivottavasti mukaan mahtuu yllättäviäkin tietoiskuja omasta kotimaastamme.
Listafriikin toimitus toivottaa kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
Suomessa saa liputtaa aina, kun siltä tuntuu
Vaikka meillä on viralliset liputuspäivät, niin Suomen lipun saa nostaa salkoon milloin vain. Omat synttärit, raskaan työviikon jälkeinen perjantai, loman alkaminen, sukukokous – oli syy iloon (tai toisaalta myös suruun) mikä tahansa, niin liputtaminen on lain mukaan sallittua.
Sisäministeriön mukaan liputtamista ei tarvitse arkailla, vaan lipun voi nostaa salkoon jo pienemmästäkin syystä. Liputusaikoja sen sijaan on syytä noudattaa ja voimassa olevan olevan asetuksen mukaan Suomessa liputus alkaa aamulla kello 8 ja päättyy auringon laskiessa, kesällä kuitenkin viimeistään kello 21.
Poikkeuksiakin kuitenkin on, muun muassa itsenäisyyspäivänä lippu lasketaan kello 20 ja juhannuksena lippu saa olla salossa läpi yön. Talvisin kaamosalueilla liputusaika on suosituksen mukaan kello 8–16, vaikka aurinko ei nouse eikä laske.
Suomen ensimmäinen pizzeria ja maailman parasta pizzaa
Suomessa pizzasta on vuosikymmenten aikana tullut lähes kansallisruokaa. Vaikka suomalaista pizzaa on historian saatossa parjattu, tunnetuimmin Italian entisen pääministerin Silvio Berlusconin toimesta, on se valittu kertaalleen maailman parhaaksi. Vuonna 2008 Kotipizza osallistui America’s Plate International Pizza -kilpailuun ja vei kisassa ykköspaikan. Voittajapizzassa täytteenä oli savuporoa ja se oli nimetty Pizza Berlusconiksi.
Suomen ensimmäinen pizzeria perustettiin Haminaan vappuna vuonna 1961. Sen pisti pystyyn italialainen Giovanni Tedeschi, joka oli ennen Suomeen asettumista työskennellyt kokkina muun muassa milanolaisessa Prince Umberto -ravintolassa. Siellä hän oli valmistanut spagettia fasismin isänä tunnetulle diktaattorille Benito Mussolinille. ”Katsoo silmä silmä, mutta ei pelätä”, muisteli Tedeschi aikoinaan kohtaamista Mussolinin kanssa.
Olikohan Bar Giovannissa mahdollista saada ananasta pizzaan?
Lue myös: 10 omituista ja odottamatonta ruokayhdistelmää, jotka toimivat – vaikka ei pitäisi!
Suomessa luotetaan uutisiin enemmän kuin missään muualla
Oxfordin yliopiston Reuters-instituutti vertailee vuosittain uutisten käyttöä kymmenissä eri maissa; viime vuosina määrä on ollut 46 maata. Digital News Report -tutkimuksen tulokset perustuvat kyselyyn, johon osallistuu kustakin maasta noin 2000 vastaajaa.
Jo muutamien vuosien ajan suomalaiset ovat olleet ykkösenä siinä, miten paljon uutisiin luotetaan. Toisin kuin monessa muussa maassa, niin Suomessa luotto uutisiin on vain kasvanut koronapandemian myötä. Vuoden 2022 tutkimustulosten mukaan 75 prosenttia suomalaisista kertoo luottavansa seuraamiinsa uutisiin.
Mielenkiintoista on myös se, että vain hieman alle viidennes suomalaisista kertoo luottavansa sosiaalisen median uutisiin ja noin kolmannes luottaa hakukoneiden tarjoamaan uutisvirtaan. Ero luottamuksessa uutisiin ylipäänsä ja uutisiin sosiaalisessa mediassa oli Suomessa isompi kuin missään muussa tutkimuksen maassa. Tämä on erittäin positiivinen merkki ja kertonee jotain myös suomalaisten medialukutaidosta!
Helsinki on maailman rehellisin kaupunki
Reader’s Digest eli Valitut Palat halusi vuonna 2018 selvittää, mikä on maailman rehellisin kaupunki. Tietenkään mukaan ei voitu ottaa jokaista maailman kaupunkia, joten toimitus valitsi testiin 16 kaupunkia eri puolilta maapalloa.
Kuhunkin kaupunkiin – kaduille, ostoskeskuksiin, puistoihin – tiputettiin 12 lompakkoa, joissa oli sisällä viitisenkymppiä käteistä, kortteja, perhekuva sekä nimi ja puhelinnumero. Sitten jäätiin odottamaan, että mitä tapahtuu.
Helsinki osoittautui kaikkein rehellisimmäksi kaupungiksi, sillä 11 lompakkoa palautettiin takaisin omistajalleen. Hyvin pärjäsivät myös muun muassa Mumbai (9), New York (8) ja Budapest (8). Epärehellisintä väkeä ainakin tämän testin mukaan oli Madridissa (2) ja Lissabonissa (1).
Mitä sinä tekisit, jos löytäisit kadulta lompakon?
Niinpä, rehellisyys on suomalaisten sisäsyntyinen piirre!
Suomessa on maailman suurin puukirkko
Savonlinnassa sijaitseva Kerimäen kirkko on maailman suurin puukirkko. Savonlinnan seurakunnan nettisivujen mukaan kirkon pituus on 45 metriä, leveys 42 m ja korkeus kuvun kohdalla 27 m, ristin huippuun 37 m. Penkkien yhteen laskettu pituus on noin 1670 m ja istumapaikkoja löytyy yli 3000 hengelle. Seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu noin 5000 henkeä.
Kirkko vihittiin käyttöön 11.6.1848 ja nykyisin se toimii ainoastaan kesäkirkkona. Ja vieraitahan riittää, sillä kristikunnan suurimpaan puukirkkoon tutustuu joka kesä noin 20 000 turistia, jotka tulevat eri puolilta maailmaa.
Poikkeuksen aukioloon tekee joulu, sillä jouluaamuisin ihmiset kokoontuvat kylmään, mutta lämminhenkiseen ja satojen kynttilöiden valaisemaan, kirkkoon.
Suomen yleisin varastettu esine on polkupyörä
Tämä ei nyt ole mikään hauska fakta, mutta polkupyörä on ylivoimaisesti yleisin varastettu esine Suomessa. Me emme ole kuitenkaan ainoa maa, jossa polkupyörävarkaudet rehottavat, sillä poliisin mukaan se on levinnein rikollisuuden muoto Euroopassa.
Suomessa poliisille ilmoitetaan vuosittain noin 20 000 polkupyörävarkautta, mikä tarkoittaa rahassa useaa miljoonaa euroa. Mihin noin jättimäinen määrä pyöriä oikein päätyy? Valitettavasti varastettuja pyöriä kaupataan paljon netissä eikä ostajalla välttämättä käy mielessäkään, että kyseessä voisi olla anastettu kulkuväline.
Suomen yleisimmät nimet ovat Maria ja Juhani
Tässä tilastossa ei ole kyse nimistä, jotka ovat tällä hetkellä kaikkein suosituimpia, nimittäin vuonna 2021 syntyneiden lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat Olivia ja Leo.
Jos otetaan mukaan myös toiset ja kolmannet nimet, niin kaikkein eniten vauvoille annettiin nimiksi Maria ja Olavi. Poikien osalta kakkoseksi nousi jälkimmäisessä tilastossa Juhani.
Tämä käy hyvin yhteen Suomen yleisimpien etunimien kanssa, sillä yleisin nimi (ensimmäinen, toinen tai kolmas) on naisilla Maria ja miehillä Juhani. Miten on asian laita sinun lähipiirissäsi? Listafriikki ei ole poikkeus sääntöön, sillä meidän kahden hengen toimituksemme etunimien joukossa ovat sekä Maria että Juhani.
Maria on muuten naisten osalta myös maailman yleisin nimi: Lukijoiden kysymyksiä: Mikä on maailman yleisin nimi?
Suomi on maitomaa
Sen lisäksi, että suomalaiset ovat maailman kovimpia kahvin juojia, niin meillä juodaan asukasta kohden myös kaikkein eniten maitoa. Suomi on siitä(kin) erikoinen maa, että meillä aikuisetkin käyttävät maitoa ruokajuomana, mikä herättää ulkomailla aikamoista ihmetystä.
Vuonna 2021 maitoa juotiin 96 litraa henkeä kohti, ja vaikka se on maailmanlaajuisesti jättimäinen määrä, olemme kaukana omista huippuvuosistamme. Vielä 195o-luvun lopulla maitoa kulutettiin Suomessa noin 390 litraa asukasta kohti vuodessa.
Vaikka maidonkulutus on viime vuosina ollut kovassa laskussa, muun muassa ympäristösyistä, on sillä edelleen erityinen asema suomalaisessa ruokakulttuurissa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että vaikka nestemäisen maidon kulutus on vähentynyt, on juustojen kulutus samaan aikaan lisääntynyt.
Suomi on Pohjoismaiden säihkyvin maa
Pohjoismaista kaikkein eniten jalokiviä on löytynyt Suomesta. Se saattaa johtua siitä, että Suomessa on suhteessa kaikkein eniten kiviharrastajia, jotka ovat löytäneet valtaosan maamme noin sadasta korukiviesiintymästä. Mutta ei kuitenkaan oteta säihkyvältä Suomelta mitään pois!
Meiltä on löydetty Pohjoismaista eniten erityisesti timantteja, mutta myös rubiineja, safiireja ja smaragdeja. Mitään hillittömiä koruja näistä jalokivistä ei kuitenkaan saa aikaan, sillä timantit ovat keskimäärin noin hiekanjyvän, eli yhden millimetrin, kokoisia.
Lain mukaan löytäjä saa pitää, joten ei muuta kuin timantteja ja muita jalokiviä etsimään!
Vihdoin vihdoin vihdoin
Lyhyenä loppukevennyksenä kurvaamme suomen kielen pariin.
Käsittämättömältä vaikuttava sanajono – vihdoin vihdoin vihdoin – on täydellistä ja hyvää suomea. Yritäppä selittää tätä jollekin, joka ei puhu suomea äidinkielenään.
Lue myös:
Suomen kunnanvaakunat ovat Suomen kuntien käyttämiä virallisia vaakunoita. Suomessa on vuonna 2022 yhteensä 309 kuntaa ja kaikilla niillä omat vaakunansa – joukkoon mahtuu monenlaista.
Listafriikki kahlasi läpi kaikki viralliset kunnanvaakunat ja valitsi niiden joukosta kymmenen sellaista, joissa on jotain hauskaa, erikoista tai kyseenalaista. Jokainen voi toki tulkita näitä vaakunoita omalla tavallaan, mutta tällä listalla mennään vahvasti pilke silmäkulmassa. Mieltään ei kenenkään kannata pahoittaa.
Pääsikö sinun kotikuntasi listalle? Ja tuleeko mieleen joitakin erityislaatuisia kunnanvaakunoita, jotka olisivat ehdottomasti kuuluneet listalle? Palautetta saa antaa listan alla olevassa kommenttikentässä!
Laitila
Laitilan vaakuna on kunnianosoitus kaupungin elinkeinoelämälle. Laitila tunnetaan kananmunantuotannosta, joten siksi kuvassa on kukko. Kukon oikeassa jalassa oleva koveli taas symboloi alueen vuosisataista ammattimaista puuastiateollisuutta.
Ei mene läpi.
Vaakunassahan on ilmiselvästi Laitilan Kukko pullonavaajan kanssa. Mutta kunnianosoitus paikalliselle yhtiölle siis joka tapauksessa!
Nousiainen
Nousiaisten vaakunassa komeilee Pyhä Henrik piispanistuimellaan. Nopealla silmäyksellä vaakunassa ei ole mitään erikoista, mutta pidempi tarkastelu paljastaa kuvassa tapahtuvan pahoinpitelyn. Piispahan talloo maassa makaavaa miestä. Ei kovin hyvää käytöstä pyhimykseksi julistetulta kirkonmieheltä! Vai onko kyse sittenkin itsepuolustuksesta, sillä maahan poljetulla herralla näyttää olevan kädessään kirves?
Useimmat suomalaiset tuntevat legendan piispa Henrikistä. Tai ainakin hänen viimeisistä hetkistään opitaan koulussa: Talonpoika Lalli surmasi Henrikin kirveellä Köyliönjärven jäällä. Marttyyrikuoleman kokenut Henrik haudattiin oman toiveensa mukaisesti Nousiaisiin.
Vuoden 1430 tienoilla Nousiaisiin rakennettiin edelleen käytössä oleva Pyhän Henrikin kirkko, vaikka pyhäinjäännökset oli jo yli vuosisata aiemmin siirretty Turun tuomiokirkkoon.
Rautalampi
Kiistatta Suomen pride-henkisin vaakuna. Rautalammilla oltiin vuonna 1959 aikaansa edellä. Muualla Suomessa homoseksuaalisuus oli vankeudella rangaistava rikos ja virallisen tautiluokituksen mukaan sairaus, mutta Rautalampi lätkäisi vaakunaansa kaksi uroksen merkkiä.
Alun perin symboli on kuvannut sodanjumala Marsin kilpeä ja keihästä, ja sitä käytetään myös Mars-planeetan symbolina. Parhaiten se tunnetaan kuitenkin miehen ja muiden koiraiden sukupuolisymbolina.
Alkemiassa kuvio on ollut raudan merkki, mikä taitaakin olla sen virallinen yhteys Rautalammin vaakunaan.
Ii
Vaakunoissa esiintyvät eläimet näyttävät monesti melko hurjilta, mikä on tietysti tarkoituksenmukaista. Tiettyihin eläimiin liitetään ylväitä ominaisuuksia ja toisaalta eläin voidaan valita vaakunaan myös paikkakunnan nimen perusteella.
Iin vaakuna oli alunperin Kuivaniemen kunnanvaakuna, mutta vuonna 2007 siitä tuli Iin kunnan tunnus kuntaliitoksen myötä.
Vaakunassa on itämerennorppa, mikä viittaa paikkakunnan sijaintiin Pohjanlahden rannikolla. Symboliikkaa löytyy muutenkin: aaltoreunainen sininen pieli kuvaa alueella tapahtuvaa erityisen vauhdikasta maankohoamista, mihin Kuivaniemen nimikin viittaa.
Mutta miksi tuo hylje näyttää olevan henkihieverissä? Onko norpan kärsimys kuivalla maalla niin ikään hienovarainen viittaus alati kuivuvaan niemeen?
Imatra
Kun aivoihin iskeytyy jokin mielleyhtymä, niin siitä on äärimmäisen vaikea päästä eroon. Joten anteeksi kaikki imatralaiset ja imatranmieliset, mutta tästä vaakunasta tulee välittömästi mieleen Schutzstaffelin symboli. Schutzstaffe tunnetaan paremmin nimellä SS-joukot, jotka olivat monien natsi-Saksan kauheuksien toimeenpanijoita.
SS-joukkojen merkki koostui kahdesta muinaisesta sowilo-riimusta, joka symboloi Aurinkoa ja voittamattomuutta. Tämän myös sig-nimellä tunnetun riimun, kuten monen muunkin historiallisen symbolin, maine tahriintui toisen maailmansodan myötä ja salamaa muistuttavasta kuviosta tulee automaattisesti mieleen natsit ja SS-joukot.
Joten ei paljon auta, että Imatran vaakunan kolme hopeasalamaa viittaavat oikeasti kaupungin vesivoimalaitoksiin.
Hyvinkää
Chiquita-banaaneja? Miten nämä trooppiset hedelmät liittyvät Hyvinkäähän?
Todellisuudessa vaakuna symboloi Hyvinkään historiallista, nyt jo hiipunutta, tekstiiliteollisuutta. Virallinen vaakunaselitys kuuluu näin: ”Sinisessä kentässä kolme hirsittäin asetettua, keskenään paaluittain järjestettyä kultasyöstävää, joiden kärjet ja langat hopeaa”.
Tuossa selityksessä on vähemmän järkeä kuin siinä, että Hyvinkään vaakunassa olisi kolme banaania.
Orimattila
Orimattilan vaakunan punaisella taustalla oleva hopeinen hevonen ja sen pitelemä viikate viittaavat paikkakunnan nimeen ja maatalouteen.
Ihan kiva ajatus.
Epäilen kyllä vahvasti, että inspiraatio on tullut aivan jostain muualta. Tämä on nimittäin suoraan Raamatun Ilmestyskirjasta.
Lopun ajan tapahtumista ilahduttavasti kertovassa Johanneksen ilmestyksessä mainitaan apokalyptiset ratsastajat. Ilmestyskirjan neljän ratsastajan on ajateltu olevan vertauskuvia taudeille, sodalle, nälänhädälle ja kuolemalle.
Neljäs ja viimeinen ratsumies, eli Kuolema, saapuu hallavalla (vaaleanharmaa) hevosella Tuonelan seuratessa perässä. Kuolemalla ei kuvauksen mukaan ole asetta mukanaan, mutta taiteessa se esitetään usein viikate kädessään – niinkuin vain viikatemieheltä odottaa sopii.
Vaaleanharmaa hevonen, viikate… Maailmanlopun meininkiä Orimattilassa.
Inari
Inarin kunnanvaakunassa ei ole kaikki ihan reilassa. Siinä vaikuttaa olevan sarvellinen kala. Tarkistus ei tuonut asiaan järkeä, sillä virallinen vaakunaselitys kuuluu näin: ”Mustassa kentässä uiva hopeinen siika päässään kultaiset poronsarvet”.
Vaikka eläimet ovat yleinen aihe vaakunoissa, niin kyllä tämä porosiika taitaa olla sieltä erikoisimmasta päästä. Vaikka tarueläimet ovat eurooppalaisissa vaakunoissa varsin yleisiä, on porosiika ainoa mielikuvitusolento Suomen kunnanvaakunoissa.
Kuvalla tietenkin viitataan Inarinjärven siikaan ja alueen porotalouteen, mutta toteutus on sangen omaperäinen. Vuonna 1954 hyväksytty vaakuna on suunniteltu vanhaan pitäjänsinettiin perustuen.
Keminmaa
Myös Keminmaan vaakuna perustuu pitäjänsinettiin: Kemin pitäjän vanhaan sinettiin. Lohi on tietenkin viittaus Kemijoen aiempaan merkitykseen lohijokena. Se oli itse asiassa ennen voimalaitosrakentamista yksi Euroopan tuottoisimmista lohijoista. Historia elää kuitenkin vaakunoissa.
Lohen lisäksi Keminmaan vaakunassa on lukko, joka kuvaa paikkakunnan historiallista roolia kirkollisena ja taloudellisena keskuksena Ruotsin vallan aikaisessa Kemin Lapissa.
Keminmaan tuoreemmat vaiheet eivät ole olleet yhtä loisteliaita – ei taida lohellekaan käydä hyvin, kun on jäätävän kokoinen lukko suussa!?
Nurmijärvi
Nurmijärven vaakunan merkitystä ja sen kuvien yhteyttä kuntaan ei tarvitse kauaa hakea. Vaakunan seitsemän pellavapäistä nuorukaista ovat viittaus Nurmijärvellä syntyneeseen kirjailija Aleksis Kiveen sekä hänen Seitsemän veljestä -teokseensa, jota Suomen kansallisromaaniksikin kutsutaan.
Nurmijärven vaakunaa on tulkittu myös hieman eri lailla. Parikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut brittimies Joel Willans tunnetaan kansainvälisestikin suositusta Very Finnish Problems -brändistään, johon kuuluu esimerkiksi satojentuhansien seuraajien some-tilejä, kaksi menestynyttä kirjaa ja verkkokauppa.
Willans arvioi vuonna 2018 ilmestyneessä More Very Finnish Problems – An Even More Essential Guide To Surviving In Finland -kirjassaan, että Nurmijärven vaakunassa ei suinkaan ole vaaleatukkaisia suomalaisia nuoria miehiä, vaan Yhdysvaltain silloinen presidentti Donald Trump. Willansin mukaan vaakunassa on aivan selvästi seitsemän Trumpin profiilia.
Ja nyt vaakunan miehiä on vaikea enää nähdä millään muulla tavalla.
Lue myös:
#vainsuomijutut
Aikuinen nainen, Kulkuri ja joutsen sekä muut suomalaiset ikivihreät, jotka suureksi järkytykseksi ovatkin käännöskappaleita
Tämä lista voi järkyttää herkimpiä, sillä nyt listataan yllättävät suomalaiset käännöskappaleet. Kuka olisi arvannut, että nämä suomalaisten suosikkilaulut eivät olekaan alkuperäisiä versioita?
Uskaltaisin väittää, että jokainen karaokea koskaan laulanut suomalainen on vähintään kerran vetäissyt jonkun tämän listan biiseistä. Nämä ovat ikivihreitä klassikoita ja äärimmäisen vankkumaton osa suomalaisuutta.
Mutta. Listan legendaariset laulut eivät ole alunperin suomalaisia. Menneinä vuosikymmeninä käännöskappaleita tehtiin hyvinkin paljon, mutta nykyisin se on melko harvinaista. Monet sukupolvesta toiseen suosiota niittävät laulut ovatkin peräisin muilta mailta.
Vielä pieni varoitus: Lista voi särkeä illuusion lempikappaleesi suomalaisuudesta!
Aikuinen nainen
Jos Suomessa menee mihin tahansa paikalliskuppilaan, jossa lauletaan karaokea, niin Aikuinen nainen tulee vähintään kerran. Kuka myöntää joskus vetäneensä sen itse?
Paula Koivuniemen vuonna 1982 levyttämän legendaarisen kappaleen suomenkielisen sanoituksen on tehnyt Kaisu Liuhala ja sovituksesta on vastannut Esa Nieminen.
Vaikka Aikuinen nainen on Koivuniemen nimikkobiisi ja kuin tehty hänen äänelleen, ei se alunperin sitä ole. Italiankielinen Maledetta primavera eli kirottu kevät on Gaetano Savion sävellys ja Amerigo Cassellan sanoitus, joka tehtiin San Remon musiikkifestivaaleja varten vuonna 1981. Kyseisillä festivaaleilla valitaan edelleen Italian edustaja Eurovision laulukilpailuun.
Festivaaleilla Maledetta primaveran esitti Loretta Goggi, joka jäi niukasti ulos Euroviisuista tullen kisassa kakkoseksi. Kappaleesta ja Goggin tulkinnasta tuli kuitenkin huippusuosittu ja siitä on tehty versioita monilla eri kielillä.
Hopeinen kuu
Reino Helismaan upeat sanat ja Olavi Virran legendaarinen ääni – siinä on suomalaisuutta kerrakseen! Hopeinen kuu -kappale on kuitenkin alunperin italialainen teos nimeltään Guarda che luna.
Tunnelmallisen laulun on sanoittanut ja säveltänyt Gualtiero Malgoni ja sen levytti ensimmäisen kerran Fred Buscaglione vuonna 1959. Kuten moni muukin käännöskappale, myös tämä versioitiin melko nopeasti eri kielillä, mutta missään muualla Guarda che lunasta ei ole tullut niin iso osa maan ja kansalaisten sielunmaisemaa kuin Suomessa.
Oletko muuten koskaan pistänyt merkille, että sävelmä alkaa jostain muualta tutulla introlla? Ensimmäiset sävelet on lainattu Ludwig van Beethovenin pianosonaatti nro 14:stä, joka tunnetaan paremmin Kuutamosonaattina.
Ja vaikka Hopeinen kuu mielletään yleisesti tangoksi ja on sitä Tangomarkkinoillakin kilpailijat esittäneet, ei se kyllä tangoksi taivu – ei sitten millään. Hopeinen kuu on foxtrot, ja täytyy sanoa, että itse tanssisin sen tahdissa ennemmin vaikka valssiakin kuin tangoa.
Olen suomalainen
Vaikka Kari Tapio laulaa riipaisevasti suomalaisuudesta varsin isänmaallisessa Olen suomalainen -kappaleessa, niin kyllä tämän tietää muutkin vain yksin suomalaiset. Kyseessä on nimittäin italialaisen Salvatore ”Toto” Cutugnon kappale L’italiano, joka huokuu italialaista kansallistunnetta yhtä mahtipontisesti kuin Raul Reimanin suomenkielinen sanoitus suomalaisuutta.
Cutugno osallistui kappaleella San Remon musiikkifestivaalille ja levytti sen vuonna 1983. Euroviisuedustusta ei irronnut, sillä L’italiano jäi viidenneksi. Siitä tuli kuitenkin kansainvälinen hitti, jonka voi kuulla radiossa ympäri maailmaa sekä alkuperäisenä esityksenä että yhtenä monista käännetyistä versioista.
Suomessa oltiin nopeita: Olen suomalainen päätyi Kari Tapion Olen suomalainen -nimiselle albumille, joka julkaistiin jo samaisena vuonna (1983).
Kulkuri ja joutsen
Vahvasti suomalaista kansallishenkeä uhkuva Kulkuri ja joutsen on monien suureksi järkytykseksi käännöskappale. Alkuperäinen kappale on ruotsalaisen Lasse Dahlquistin käsialaa ja sen levytti ensimmäisen kerran ruotsiksi Edvard Persson vuonna 1939.
Suomenkieliset sanat Lite grann från ovan -kappaleeseen teki Reino Helismaa ja se levytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1950. Kulkuri ja joutsen -kappaleen teki Suomessa tunnetuksi laulaja, näyttelijä, keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan maailmanmestari Tapio Rautavaara.
Laivat
Laivat on yksi Rauli ”Badding” Somerjoen rakastetuimmista kappaleista. Hittejä toisensa jälkeen sanoittanut ja säveltänyt Badding ei kuitenkaan ollut mukana laulun luomisprosessissa, vaan ”ainoastaan” levytti siitä huippusuositun version. Suomenkieliset sanat tähän ikivihreään teki paljon venäläisiä kappaleita kääntänyt Irma Arvola.
Alunperin kyseessä on neuvostoliittolainen iskelmä, jonka nimi Пароходы on suomeksi höyrylaivat. Kansainvälisesti tunnetuksi kappaleen teki Valeri Leontjevin tulkinta vuodelta 1985 ja samaisena vuonna Laivat levytettiin Baddingin toimesta myös suomeksi.
Dirlanda
Ei voi mitään: Dirlanda jää soimaan päähän. Läpi kappaleen toistuva ”daa dirlan dirlan daa” ja loppua kohden kiihtyvä tempo tekevät siitä täydellisen korvamadon. Tunnetuin suomalainen tulkinta lienee Kai ”Kuju” Hyttisen levytys vuodelta 1972.
Kyseessä on kreikkalainen kansansävelmä, mutta vaikka Saukin (Sauvo Puhtila) suomenkielisessä käännöksessä seikkaillaankin Ródoksella, on Ντιρλαντά peräisin Kalymnóksen saarelta.
Kansainvälisesti tunnetuksi tämä sävelmä nousi sen jälkeen, kun kreikkalainen laulaja sekä lauluntekijä Dionysis Savvopoulos levytti siitä oman versionsa vuonna 1969. Kappaleessa oli selvä potentiaali nousta suureksi hitiksi ja siitä julkaistiin muutaman seuraavan vuoden aikana useita versioita eri kielillä; suomi mukaan lukien.
Alkuperäistä kansansävelmää ovat laulaneet merimiehet seilatessaan Välimerellä pesusieniä sukeltamassa. Sanat rohkaisevat ja kertovat tulevista mahdollisuuksista. Sopii hyvin kappaleen kotipaikkaan, sillä Kalymnós tunnetaan Kreikan pesusienisaarena – aikanaan asukkaat saivat merkittävän osan tuloistaan juuri näiden sienieläinten keräämisestä sukeltamalla.
Hieman ovat Dirlandan sanat käännösten myötä muuttuneet!
Pesusieniä on muuten käytetty aikoinaan raskauden ehkäisyssä: 10 entisaikojen kummallista ja kyseenalaista ehkäisymenetelmää.
Volga
Käännöskappale Volgan alkuperää etsiessä ei nimestä ja sanoituksesta huolimatta suunnata itänaapuriin. Kyseessä on saksalaisen Dschinghis Khan -yhtyeen vuonna 1979 levyttämä hittibiisi, jonka alkuperäinen nimi on Moskau – eli siinä lauletaan Moskovasta.
Jo samana vuonna Suomessa oltiin kärppänä ja Juhamatti levytti Volgan Raul Reimanin suomenkielisellä sanoituksella. Kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin Volga nousi kulttiasemaan. Tämä tapahtui Frederikin vuonna 2002 tekemän version myötä.
Vielä pienenä lisäfaktana: Dschinghis Khan -yhtye oli Saksan edustaja vuoden 1979 Euroviisuissa sijoittuen neljänneksi. Bändi oli kyhätty kasaan nimenomaan Euroviisuja varten ja sen edustuskappale oli nimeltään Dschinghis Khan. Samaisena vuonna Frederik levytti Tsingis Khan -kappaleen Juha Vainion suomenkielisellä sanoituksella.
Mombasa
Jos tämä suomalaiset käännöskappaleet -lista on ollut täynnä kaikkein suosituimpia karaokebiisejä, niin Mombasa on varmasti yksi niistä lauletuimmista. Taiskan vuonna 1975 levyttämä Mombasa iskee suomalaisiin iästä riippumatta ja löytää tiensä aina uusien sukupolvien sydämiin.Mombasan tarina on erikoinen, sillä kyseessä on instrumentaalikappale nimeltään Ibo lelè, jonka italialainen muusikko Fabio Frizzi sävelsi alunperin trumpetille. Ibo lelè kuului vuonna 1974 julkaistun Amore Libero -elokuvan soundtrackille. Amore Libero oli pienellä budjetilla tehty eroottinen elokuva, joka ei koskaan päätynyt Italian ulkopuoliseen teatterilevitykseen.
Suomalaisessa Finnlevyssä kasapäin ulkomaisia kappaleita läpi käynyt Arto Alaspää bongasi tunnussävelmän mitäänsanomattomaksi kutsutun elokuvan soundtrackilta ja levy-yhtiön tuottaja Gugi Kokljuschkin ihastui melodiaan myös. Ensimmäiset sanansa italialainen sävellys sai siis suomeksi, ja lyriikka on Jyrki Lindströmin käsialaa.
Hyvää huomenta Suomi
Hyvää huomenta Suomi on rekkakuskeille osoitettu ylistyslaulu, johon suomenkieliset sanat on tehnyt Juha Vainio. Kovin suomalaisesta tunnelmastaan huolimatta kyseessä on käännöskappale. Alkuperäinen City of New Orleans on amerikkalainen countrylaulu, joka on kokonaisuudessaan laulaja-lauluntekijä Steve Goodmanin käsialaa. Goodmanin esittämä single julkaistiin vuonna 1971.
Vainion vuonna 1976 tekemä sovitus sai ensiesittäjäkseen yhtyeen nimeltä Karma ja myöhemmin esimerkiksi Matti Eskon tulkinta on noussut suureen suosioon.
Sen verran Vainio käytti käännöksessä taiteilijan vapautta, että yöjuna Chicagosta New Orleansiin vaihtui rekkamiehen matkaan läpi Suomen.
Lue myös:
-
Tiede1 viikko sittenViagra kehitettiin rasitusrintakivun hoitoon, mutta lääke sai veren virtaamaan muualla: 10 keksintöä, jotka olivat täysiä vahinkoja – osa 1
-
Tiede6 päivää sitten
Munkkien viinitynnyreissä kupli liikaa, mutta yllättäen ihmiset ihastuivat poreilevaan samppanjaan: 10 keksintöä, jotka olivat täysiä vahinkoja – osa 2
-
Yleistieto4 päivää sitten
Joulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
-
Yleistieto2 päivää sitten
Miten hampaiden puudutusaine toimii? Hiusten värillä saattaa olla merkitystä vaikutukseen!
Nimetön
01.10.2021 at 06:40
Terve! Jos huijauksista puhutaan niin listalle kuuluu kyllä U.T.E.L.E., Zinzino ja OneCoin. Jälkimmäisillä varsinkin on pumpattu suomalaisilta tehokkaasti rahaa ulkomaille lupailemalla, että ihan kohta voi alkaa köllöttelemään riippumatossa kun passiiviset tulot iskevät tosissaan.
Jenni Ollonqvist
01.10.2021 at 13:19
Moi!
Totta, tunnettuja huijauksia kaikki! Kuten mainitsitkin, niin Zinzino ja OneCoin ovat ulkomaalaisia yrityksiä, joten siksi ne eivät tälle kyseiselle listalle istu. OneCoin olisi kuulunut aiemmalle huijauslistalle ja sitä silloin puntaroin.
Utele taas oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta kommenttisi myötä tutustuin tähän Universal Theory of the Energies in Life on the Earth -teoriaan. Ja hiljaiseksi vetää 🤦♀️
Jj
01.10.2021 at 06:57
Missäs Tommi Aura?
Jenni Ollonqvist
01.10.2021 at 13:12
Aaargh! Miten unohdin tämän aivan täysin!? Tommi Antero Aura olisi ehdottomasti kuulunut listalla! Koska onhan se melko hullua, että mies sai huijattua Helsingin kaupungilta asunnon avaimet esittämällä väärennettyjä ostokuitteja, vedätti verottajaa väärennetyllä kuitilla maksetusta varainsiirtoverosta ja sai pankista lainan keksityn lottovoiton avulla. Tietysti rikoslistalla on lukuisa määrä pienempiä petoksia. Ja samaan aikaan Aura oli mukana politiikassa Mäntsälän kokoomuksen vaalipäällikkönä.