Tatuoinnit: 10 kiehtovaa faktaa ihon koristelusta

Tatuoinnit herättävät tunteita, ja ne ovat historian saatossa kulkeneet vaiherikkaan matkan ollen välillä ihailun ja välillä halveksunnan kohde.

Tällä hetkellä taidetaan olla enemmänkin sielä ihailun puolella, joskin tatuoinneista on tullut niin arkipäiväisiä koristeita, että harva ulkopuolinen suhtautuu toisen kuviin kovinkaan intohimoisesti, hyvässä tai pahassa. 

Listafriikki keräsi kymmenen mielenkiintoista faktaa tatuoinneista; niiden historiasta ja nykypäivästä. Varo vain, listan luettuasi voi iskeä tatuointikuume!

Varhaisimmat tatuoinnit

Varhaisimmat tunnetut merkit tatuoinneista ovat peräisin 5000-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Vanhoista japanilaisista hautaholveista on löydetty figuriineja, joiden kasvot oli koristeltu maalaten tai kaivertamalla. Ne viittaavat siihen, että tatuointeja on jo tuolloin tehty koristetarkoituksessa myös ihmisille. Seuraavat vihjeet tatuointien historiasta löytyivätkin Euroopasta vuonna 1991, mutta siitä kohta lisää.

Egyptin pyramideista löydettyjen muumioiden tatuoinnit noin 400-luvulta ennen ajanlaskumme alkua ovat ensimmäiset, joissa on nähtävissä symboliikkaa. Siihen asti tatuointien arvellaan olleen abstrakteja kuvioita ja geometrisiä muotoja, mutta faaraoiden ihoista on löydetty kuvia muun muassa jumalista sekä erilaisista kasveista ja eläimistä. Kaikki Egyptistä tähän asti löydetyt, tatuoidut muumiot ovat muuten olleen naisia. 

Ihon pysyvä koristelu ei siis todellakaan ole mikään uusi juttu.

Tatuointien parantava voima

Ötztalin vuoristosta, Alpeilta, vuonna 1991 löytynyt jäätynyt ja muumioitunut ihmisruumis oli yksi 1990-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä. Lumimies Ötziksi nimetty, äärimmäisen hyvin säilynyt muumio on antanut tutkijoille massiivisen määrän uutta tietoa Euroopan muinaisista ihmisistä.

Kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi Ötzillä oli 61 tatuointia ympäri vartaloaan. Antropologi Lars Krutakin mukaan jopa 80 prosenttia noista tatuoinneista osui klassisiin, kiinalaisen lääketieteen akupunktiopisteisiin: muun muassa nivelreuman hoidossa käytettävät pisteet oli tatuoitu. Ötzin tiedetään kärsineen tuosta tulehduksellisesta reumataudista. Loput viidesosa tatuoinneista oivat lähellä akupunktiolinjoja, joten niiden arvellaan olleen lievittämässä esimerkiksi ruoansulatusvaivoja.

Tanskalainen tatuointitaiteilija Colin Dale halusi yrittää auttaa monista vaivoista kärsinyttä asiakastaan lääkinnällisellä tatuoinnilla. Hän sai konsultaatiota akupunktioeksperteiltä löytääkseen oikeat pisteet tatuointien tekemiseen.

Vain kolmen kuukauden päästä tatuoimisesta asiakas (tai potilas, miten sen haluaakaan nähdä), raportoi astmansa, kroonisen päänsärkynsä, tinnituksensa, kovaäänisen kuorsaamisensa ja jatkuvien nivelkipujensa joko hävinneen totaalisesti tai ainakin lieventyneen merkittävästi. Noin vuoden kuluttua oireet palasivat, mutta eivät koskaan yhtä pahoina

Uskoo ken tahtoo, mutta sehän on vain ja ainoastaan hienoa, jos joku löytää avun vaivoihinsa. Oli metodi sitten miten erikoinen tahansa. Tutkittua ja totta on se, että tatuoinnin ottaminen vapauttaa elimistön omaa kipulääkettä, endorfiiniä, ja juuri tatuoitu henkilö voi olla jopa päivien ajan hyvinkin tunteikkaalla tuulella.

Tatuoinnit rangaistuksena

Krekkalainen historioitsija Herodotus kirjoitti 500-luvulla kaiken muun ohessa myös oman kotimaansa tatuointikulttuurista. Tatuointeja halveksuttiin ja ne oli tarkoitettu vain orjille ja rikollisille. 

Varkaita ja murhaajia tatuoitiin varoituksena muille, että näiden kavereiden kanssa ei kannata olla tekemisissä. Isänniltään karata yrittäneet orjat saivat usein tatuoinnin rangaistuksena rikoksistaan. Halventava teksti tai kuva pistettiin luonnollisesti näkyvälle paikalle, mieluiten keskelle otsaa.

Itäisessä Euroopassa asuneita traakialaisia naisia kutsuttiin hulluiksi ja höynähtäneiksi, kun he vapaaehtoisesti koristelivat ihoaan pysyvillä kuvilla. Ainoat tatuoinnit, joita Kreikassa ei paheksuttu olivat sota-ajan salaiset koodit, joita kirjailtiin vakoojien kehoihin, jotta tärkeää tietoa saatiin vietyä vaivihkaa vihollislinjojen taakse. Kätevä, joskin aikaa vievä, systeemi oli ajaa pää kaljuksi, tatuoida päänahkaan viestejä ja odottaa niiden peittyvän hiusten alle.

Mistä tatuointimuste on tehty?

Nykyään käytettävät tatuointimusteet ovat yhdistelmä väri- ja kantaja-aineita. Ammattitatuoijan käyttämän musteen pigmentit ovat lähinnä erilaisia metalleja, kuten monet väriaineet ovat, mutta kotona tehtävissä puuhasteluissa ihoon kelpaa väriä tuomaan lähes mikä tahansa. Ja tarkoitan kirjaimellisesti, sillä vanhanaikaiset väriaineet tehtiin muun muassa maaperän tomusta, verestä tai vaikka virtsasta.

Eräs vanhimmista tunnetuista tatuointimusteresepti on peräisin muinaisesta Egyptistä. Mistäs muualtakaan. Ainesosia oli vain kuusi: männyn kaarna, ruostunut pronssi, etikka, rikkihappo, purjomehu ja hyönteisten munat.

Nykyisin niiden, joilla siihen on varaa, on mahdollista saada ihoonsa musteen sijaan timantteja. Hieman reilulla 800 000 eurolla saa tatuoinnin, joka on tehty 612 puolen karaatin timantista. Listafriikin tietojen mukaan kukaan ei vielä tähän päivään mennessä ole tarttunut ainutkertaiseen, joskin melko hintavaan, tarjoukseen.

Tatuoiminen voi olla laitonta

Luulisi, että joka puolella maailmaa voisi nykypäivänä ottaa tatuoinnin, mutta näin ei kuitenkaan ole. Turkki ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat eivät kiellä tatuointeja lailla, mutta sitä katsotaan päättävien ja hallitsevien elinten toimesta erittäin pahalla, siksi studioita ei joka kadun kulmassa näe.

Iranissa tatuoiminen on laitonta, samoin kuin muuten lyhyet, ”piikikkäiksi” muotoillut hiukset. Silti ihmiset hankkivat tatuointeja, mutta artistit työskentelevät lähes kirjaimellisesti maan alla välttääkseen epäilemättä raskaan tuomion ja rangaistuksen.

Uskomatonta kyllä, tatuointien tekeminen oli laitonta muutamassa Yhdysvaltain osavaltiossa vielä 2000-luvulla. Vuonna 2006 Oklahoma ja Etelä-Carolina siirtyivät kuitenkin vihdoin nykypäivään ja ensimmäiset (lailliset) tatuointistudiot aukesivat.

Jopa edistyksellisessa New York Cityssä tatuoiminen oli kiellettyä vuosien 1961 ja 1997 välillä. Siihen toki oli syynä kasvava hepatiittiepidemia, joka lietsoi päättäjissä ja tavallisissa kaduntallaajissa pelkoa. 

Tatuoinnit olivat joskus kuninkaallisten etuoikeus

Tatuoinnit näkivät totaalisen jälleensyntymisen 1900-luvun puolivälissä, mutta se ei tarkoita etteivätkö ne olisi olleet suosittuja ennen sitä. 

Erityisesti 1900-luvun taitteen molemmin puolin tatuoinnit olivat erittäin suosittuja ja muodikkaita aristokraattien, erityisesti naisten, keskuudessa. Tatuoiminen oli hyvin kallista lystiä ja ihmiset maksoivat maltaita heille varta vasten piirretyistä luonnoksista.

Englannin pääministerinä toisen maailmansodan aikana toimineella Winston Churchillillä oli klassinen ankkuri kädessään. Hänen äidillään Lady Randolph Churchillillä taas oli käärme tatuoituna ranteeseen.

Useilla Englannin kuninkaallisilla oli myös tatuointeja, muun muassa kuningatar Elisabetin isoisällä Yrjö V:lle jäi Japanin matkaltaan kirjaimellisesti lohikäärme käteen. Myös monilla Venäjän hallitsijoilla, esimerkiksi Pietari Suurella sekä hänen vaimollaan Katariinalla ja viimeisellä keisarilla Nikolai II:lla, oli tatuointeja.

Kun tatuoinnit 1900-luvulla tulivat edullisemmiksi ja ”rahvas” kansanosa innostui niistä, jättivät siniveriset ihonsa koristelun näille.

Venäjän vankilatatuoinnit

Vankilatatuoinnit ovat täysin oma taiteenlajinsa, jos niin voi sanoa. Niillä erotellaan ”me” ja ”te”, ja ne kertovat näkyvästi tiettyyn jengiin tai ryhmään kuulumisesta.

Viime vuosisadalla Neuvostoliiton vankiloissa ja erityisesti gulageissa, vankileireillä, vangeilla oli tarkka tatuointietiketti. Johtavat rikolliset ottivat tietynlaisia kuvia ja vankien hierarkia oli helppo saada selville vain katsomalla ihoon hakattuja kuvia.

Vangit eivät kuitenkaan aina ottaneet tatuointeja omasta tahdostaan, vaan heitä myös tatuoitiin väkisin: muun muassa ilmiantajat, homoseksuaalit ja Neuvostoliiton armeijassa palvelleet saivat pakon sanelemana häpeälliset leimat. Myös sadattuhannet poliittiset vangit, jotka päätyivät gulageihin toisen maailmansodan aikana ja jälkeen, haluttiin vankilasysteemissä erotella ”oikeista” rikollisista.

Jos vankilaan joutuneella henkilöllä oli tatuointeja, joita ei oltu muiden vankien mielestä ”ansaittu” oikeanlaisilla rikoksilla tai sopivalla määrällä istuttuja päiviä, oli rangaistuksena mitä tahansa tatuoinnin poistosta kuolemaan.

Jotkut vangit tatuoivat rintaansa maan johtajien, erityisesti Vladimir Leninin ja Josif Stalinin, kuvia. Sitä ei tehty kyseisten herrojen kannatuksen vuoksi, vaan mahdollisen teloitustuomion osuessa kohdalle. Neuvostoliitossa oli nimittäin lailla kiellettyä ampua valtionjohtajien kuvia. 

Sponsoritatuoinnit

Mitä ihmiset eivät tekisi rahasta? Kukaan ei varmaankaan ole sellaista rajaa vielä löytänyt. Toisaalla yritykset tekevät kaikkensa saadakseen tuotteitaan näkyviin. Yhdistetään nämä kaksi, niin saadaan sulavasti aikaan kasvoihin tatuoidut mainokset.

Tämä trendi ”keksittiin” suhteellisen hiljattain, sillä vasta 2010-luvulla mainostajat ovat todella iskeneet kiinni ihmisten epätoivoon.

Esimerkiksi vuonna 2013 newyorkilainen kiinteistönvälitystoimisto Rapid Realty antoi työntekijöilleen mahdollisuuden saada mukava lisä tiliin. Rapid Realty lupasi antaa kaikille yrityksen logon tatuoineille 15 prosentin palkankorotuksen. Vartalon kohdalla ei ollut väliä ja kymmenet innokkaat syöksyivät tatuoijan penkkiin.

Alaskalainen amatöörinyrkkeilijä Billy Gibby taas tienaa elantonsa ottamalla eri yritysten mainostatuointeja. Gibbyn lempinimi onkin ”Billy, ihmismainostaulu”, ja markkinointimielessä tehtyjä tatuointeja hänellä on useita kymmeniä. Kasvoissaan hänellä on ollut muun muassa muutaman pornosivuston mainos, joista hän kuitenkin hankkiutui pari vuotta sitten eroon kivuliaalla laserpoistolla.

Joten vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: Ei ole mitään, mitä ihminen ei rahasta tekisi.

Tatuoitu iho keräilykohteena

Tokion yliopiston patologisessa museossa on näytteillä yli sata ihmisen nahkaa. Ne ovat suurimmaksi osaksi japanilaisen Yakuza-rikollisjärjestön jäsenten läpeensä tatuoituja ihoja, jotka on kerännyt näytteille patologi Masaichi Fukushi.

Yakuzat eivät toki ole ainoita maailmassa, jotka peittävät tatuoinneilla koko kehonsa: The Mütter -museo Philadelphiassa, Yhdysvalloissa, on paikka, jossa voi käydä ihastelemassa nimenomaan tatuoituja ihmisnahkoja. Tuo museo on täynnä erilaisia anatomisia kummallisuuksia ja siellä on myös maailman laajin kokoelma ihmisen nahalla päällystettyjä kirjoja. Lontoon tiedemuseo taas pitää hallussaan maailman suurinta ihmisnahkakokoelmaa, johon mahtuu sekä tatuoituja että kuvattomia taljoja.

Jos innostuit ajatuksesta, niin oman tatuoidun ihonsa voi lahjoittaa kuolemansa jälkeen näytille. Näin on tehnyt Geoff Ostling (kuvassa), joka lähestyi reilu kymmenen vuotta sitten Australian kansallismuseota tarjoten heille omaa, kukkakuvioilla täyteen tatuoitua, ihoaan. Museo tietenkin suostui ilomielin ja suunnitelma Ostlingin kuolemanjälkeistä ihon poistoa varten on jo tehty. Toisin kuin Tokiossa olevat yakuza-ihot, joilta on poistettu muun muassa sukuelimet ja päät, haluaa Ostling ihonsa olevan näytteillä täytettynä ja koko komeudessaan.