Elämäntapa
Mount Everest: Tragediaa ja uskomattomia selviytymistarinoita
Maailman korkein vuori, Mount Everest, vaatii vuosittain useita ihmishenkiä, mutta toisaalta kerrottavaksi on tullut myös uskomattomia selviytymistarinoita.
Toukokuun 29. päivänä vuonna 1953 nepalilainen Tenzing Norgay ja uusiseelantilainen Edmund Hillary kiipesivät ensimmäisinä Mount Everestin huipulle.
Kiipeämisen vuosipäivän kunniaksi Listafriikki suuntaa kuuluisalle vuorelle ja esittelee lukijoilleen sen kaksi puolta. Olosuhteet ovat armottomat ja henki on monesti hiuskarvan varassa. Luvassa on kiipeilijöitä, joiden traagisena kohtalona oli jäädä matkalle ja sitten niitä, joiden selviytymistarinoita ei voi kuin ihmetellä.
Edmund Hillary ja Tenzing Norgay
Tänään on siis kulunut 67 vuotta siitä, kun Mount Everestin huipulle kiivettiin (varmistetusti) ensimmäisen kerran. Hillary ja Norgay olivat osa brittiläistä retkikuntaa, jossa kiipeilijät oli jaettu niin sanottuihin hyökkäyspareihin, jotka yrittäisivät huipulle toinen toisensa perään. Hillary ja Norgay olivat peri numero kaksi, vaikka heidät tiedettiin vahvimmaksi kaksikoksi.
Ensimmäinen pari saavutti Mount Everestin etelähuipun, joka on 90 metriä varsinaista huippua alempana, mutta kiipeäminen oli pakko keskeyttää, sillä toisen miehen happisäiliö oli epäkunnossa.
Sitten oli Hillaryn ja Norgayn vuoro. Toukokuun 28. päivänä he nousivat 8500 metriin ja pystyttivät sinne telttansa ennen seuraavan päivän viimeistä ponnistusta. Aamulla Hillary huomasi kiipeilysaappaidensa jääneen teltan ulkopuolelle ja ne olivat luonnollisesti jäätyneet yön aikana läpikotaisin. Miehet sulattelivat kenkiä muutaman tunnin ennen kuin viimein pääsivät matkaan.
Kiipeämisen hankalin kohta oli eteläisen huipun ja varsinaisen huipun välillä oleva pystysuora kiviseinämä, jota alettiinkin kutsumaan ”Hillary Step” -nimellä. Se todennäköisesti tuhoutui Nepalin vuoden 2015 maanjäristyksissä, mutta oli siihen saakka viimeinen suuri haaste ennen huipulle pääsemistä. Miehet saavuttivat maailman korkeimman paikan, 8848 metrin korkeudessa olevan vuorenhuipun, kello 11.30 aamupäivällä.
Norgay antoi vuorelle uhrilahjaksi suklaata ja Hillary jätti ristin. He ottivat muutaman valokuvan ja lähtivät vartin jälkeen laskeutumaan. Hillaryn ensimmäiset sanat muulle retkikunnalle olivat: ”Me päihitimme sen paskiaisen!”
George Mallory ja Andrew Irvine
Ennen Hillaryn ja Norgayn huipulle kiipeämistä oli Mount Everestiä toki yritetty valloittaa aiemminkin. Jotkut olivat vahvasti sitä mieltä, että vuoden 1953 nousu ei ollut ihmisten ensimmäinen kerta huipulla.
Vuonna 1924 englantilaiset George Mallory ja Andrew Irvine olivat kiipeämässä vuorelle ja heidät oli kaukoputkella nähty olevan vain 200-300 metrin päästä huipusta. Valitettavasti miehet eivät koskaan palanneet kiipeilyltään, joten on mahdotonta tietää pääsivätkö he huipulle vai ei. Ruumiiden uskottiin paljastavan totuus, mutta miehiä ei löytynyt vuosikymmeniin.
Kun Conrad Ankerin johtama retkikunta viimein vuonna 1999 löysi George Malloryn, oli pettymys todisteiden osalta suuri. Erityisesti harmitti kaksikon kameran puuttuminen, koska sen uskottiin tuovan kysymyksiin vastauksia. Mutta eivät Malloryn ja Irvinen kannattajat silti lannistuneet, sillä vaikka Mallorylla ei ollut kameraa, ei hänellä ollut erästä toistakaan esinettä.
Mallory oli ennen Everestille lähtöään kertonut vaimolleen Ruthille, että päästessään huipulle, hän aikoisi jättää naisen kuvan sinne muistoksi. Saman Mallory kertoi kiipeilyryhmälleen, ja ilmoitti pitävänsä vaimon kuvaa aina taskussaan.
Kun Malloryn ruumis löytyi, ei Ruthin kuvaa ollut miehen taskuissa.
Beck Weathers
Maaliskuun 10. ja 11. päivänä vuonna 1996 Mount Everestillä kuoli kahdeksan ihmistä. Se on yksi synkimmistä ajankohdista maailman korkeimman vuoren kiipeilyhistoriassa. Tuona päivänä huipulle yritti kiivetä yli kolmekymmentä ihmistä, mikä aiheutti ruuhkaa ja viivytyksiä, joiden seurauksena suurin osa kiipeilijöistä saavutti huipun liian myöhään.
Epätavalliset sääolosuhteet laskivat ilman jo valmiiksi alhaista happipitoisuutta jopa 14 prosentilla, ja lisäksi vuorelle iski lumimyräkkä, joka haittasi näkyvyyttä. Myrskyn voimistuessa osa kokeneistakin kiipeilijöistä kadotti suuntavaistonsa ja eksyi. Kaikki vuorella tuona päivänä olleet kärsivät hypotermiasta, paleltumista ja hapenpuutteesta.
Beck Weathers oli ryhmänsä kanssa myräkän aikaan saarroksissa, ja heidän oppaansa Rob Hall oli jo aiemmin kadonnut. Myrskyn rauhoituttua Weathers ja muutamat muut olivat niin heikossa kunnossa, että loput ryhmästä lähtivät leiriin hakemaan apua. Kun apujoukot saapuivat, miehen ei arveltu selviävän laskeutumisesta, joten ryhmän muita jäseniä autettiin liikkeelle. Seuraavana päivänä Weathersia ja hänen kanssaan odottamaan jätetyn Yasuko Namban vointia tultiin tarkastamaan, mutta Namba oli jo kuollut ja Weathersin oletettiin olevan ”menetetty tapaus”.
Weathers palasi myöhemmin samana päivänä tajuihinsa ja laskeutui omatoimisesti leiriin kaikkien suureksi ihmetykseksi. Yöllä hänen telttansa kuitenkin oli romahtanut tuulen takia, ja jälleen miehen oletettiin menehtyneen ja hänet oltiin jättämässä niille sijoilleen. Onneksi joku huomasi Weathersin olevan tajuissaan juuri ennen kuin joukko oli löhdössä liikkeelle.
Beck Weathers selvisi vuorelta kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti hengissä, vaikka menettikin paleltumien seurauksena nenänsä, toisen kätensä ja säilyneestä kädestä kaikki sormensa.
Marco Siffredi
Ranskalainen 23-vuotias Marco Siffredi halusi olla ensimmäinen ihminen, joka laskeutuu maailman korkeimmalta vuorelta lumilaudalla. Hän pääsi tavoitteeseensa toukokuussa 2001, mutta ei silti ollut tyytyväinen. Koska lunta oli vähän, joutui hän valitsemaan ”helpomman” Nortonin kuilun alastulorinteeksi. Vuorella oli niin kylmä, että toinen hänen siteistään aukesi laskun alkuvaiheessa, mutta sherpan avustuksella välineet saatiin korjattua ja Siffredi lasketteli Tiibetin puoleiselle perusleirille reilun kahden kilometrin matkan kahdessa ja puolessa tunnissa.
Siffredi ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, sillä hänen haaveenaan oli laskea kapeammasta ja vuoren jyrkimmästä rinteestä, Hornbeinin kuilusta. Hän palasi Mount Everestille seuraavan vuoden elokuussa ja aloitti raskaan nousun yhdessä kolmen sherpan kanssa; tällä kertaa lunta oli paljon, paikoin rintaan saakka. Päästyään huipulle Siffredi oli väsynyt, eikä jaksanut innostua saavutuksesta, joten sherpojen mielestä lautailu olisi ollut hyvä unohtaa.
Alkoi olla jo myöhä, huippu oli saavutettu vasta kahdelta iltapäivällä, mutta Siffredi on päättäväinen ja lähtee tunnin lepäämisen jälkeen laskuun. Sherpat seuraavat laskun edistymistä alastuloreitiltään, mutta menettävät näköyhteyden jossain vaiheessa kokonaan.
Myöhemmin ja paljon alempana, jo lähellä perusleiriä, he näkevät hahmon seisovan kaukaisuudessa. Tuohon vuodenaikaan vuorella ei pitäisi olla ketään muuta, joten he lähtevät havaintopaikkaa kohti sillä oletuksella, että mies oli Siffredi. Lumessa ei kuitenkaan näy lumilaudan jälkiä.
Siffredin olisi pitänyt lasketella perusleiriin muutamassa tunnissa, mutta hän ei ikinä selvinnyt sinne asti. Ilman radiopuhelinta matkaan lähtenyt lumilautailija oli kadonnut, ja sherpat arvelivat hänen tippuneen kuolemaansa. Myöhemmin pelastusryhmä löysi laudan jälkiä, jotka loppuivat hieman Hornbeinin kuilun jälkeen. Siffredin ruumista ei ole ikinä löytynyt.
Lincoln Hall
Australialainen vuorikiipeilijä Lincoln Hall oli jo aiemmin, vuonna 1984, yrittänyt kiivetä Mount Everestille, mutta silloin matka oli jäänyt kesken.
Vuonna 2006 Hall lähti uuteen yritykseen ja onnistuikin nousemaan huipulle. Kuitenkin hyvin pian laskeutumiseen lähdettyään Hall alkoi kärsiä vakavasta aivoödeemasta eli turpoamisesta, joka aiheuttaa uneliaisuutta ja hallusinaatioita.
Useat sherpat yrittivät auttaa Hallia, mutta eivät onnistuneet saamaan tätä alas vuorelta. Apujoukot joutuivat jättää miehen taakseen ja tämän oletettiin menehtyvän yön aikana.
Uskomatonta, mutta totta, Hall pysyi hengissä 8,5 kilometrin korkeudessa, vaikka hänellä ei ollut lisähappea tai kunnollisia varusteita yöpymiseen. Seuraavana päivänä neljän hengen kiipeilyryhmä oli lähestymässä vuoren huippua, kun he näkivät Hallin reitin vieressä hourailemassa. Kilometrien pudotukseen johtavan reunan lähellä istunut Hall oli juuri vaihtamassa paitaansa. Ryhmä oli järkyttynyt, sillä puolipukeisella miehellä ei ollut makuupussia tai kiipeilyvälineitään, eikä sen puoleen happimaskia, pipoa, hanskoja tai aurinkolaseja. Ryhmä päätti jättää huipulle pyrkimisen ja jäädä sekavan Hallin seuraksi.
Lincoln Hallin perheelle oli jo ilmoitettu kiipeilijän kuolemasta, mutta riemu oli melkoinen kun mies saatiinkin muutamia sormia ja varpaita lukuunottamatta kokonaisena ja elossa kotiin.
Robert Kay
Yhdysvaltalainen Robert Kay oli jo kolme kertaa aiemmin yrittänyt kiivetä maailman korkeimmalle vuorelle. Mount Everestin valloittaminen oli ollut adrenaliininarkkari Kayn pitkäaikainen haave, joka oli aiemmilla kerroilla keskeytynyt sään, paleltumien ja 16 ihmishenkeä vaatineen lumivyöryn vuoksi.
Vuonna 2016 Kay oli jälleen rakastamallaan vuorella. Peruuntuminen oli kuitenkin kovan tuulen takia taas lähellä, ja Kay lähetti vaimolleenkin viestin, että kiipeäminen ei tule jatkumaan. Mieli kuitenkin muuttui, kun lähdön aika koitti. Kay ja kaksi hänen luottosherpaansa lähtivät matkaan kahdeksan aikaan illalla, mutta reitillä oli paljon ihmisiä, ja kolmikon hidas nousu kesti kellon ympäri. Joka tapauksessa Kay oli vihdoin saavuttanut unelmansa!
Huipulle ei jäädä pitkäksi aikaa tuulettelemaan, koska yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kiivetessä laskeutuminen on vaarallisin vaihe. Jonkin aikaa alaspäin tulemisen jälkeen Kay alkoi tuntea olonsa huonoksi. Hän alkoi kärsiä vuoristotaudista, jossa aivo- ja keuhkoödeema koituvat yleensä muutamassa tunnissa kuolemaksi. Kayn keuhkoihin alkoi kertyä nestettä ja hän halusi vain nukkua. Mies tiesi loppunsa koittaneen ja suhtautui siihen hukkumisen tunteesta huolimatta rauhallisesti.
Kokeneet sherpat tiesivät, mistä on kyse, joten he pitivät miehen liikkeessä ja jollain tasolla tajuissaan. Välillä he kantoivat ja raahasivat Kayta, ja saivat tämän hengissä alas leiriin.
Kay on myöhemmin sanonut, että ei aio enää palata Mount Everestille. Varmasti ihan järkevä päätös.
Tsewang Paljor
Ehkä Tsewang Paljor, sillä kukaan ei tiedä varmaksi ”vihreiden saappaiden” kantajan henkilöllisyyttä. Everestin koillisharjanteen reitillä on useita matkalle jääneitä ruumiita, joiden ohi kaikki kiipeilijät joutuvat kulkemaan matkallaan huipulle. Ehkä tunnetuin noista on ”vihreä saapas”, joka on saanut kutsumanimensä kirkkaan vihreiden kiipeilykenkiensä vuoksi. Kengät näkyvät 8 500 metrissä sijaitsevan pienen luolan suuaukosta.
Luolassa olevan ruumiin arvellaan kuuluvan intialaiselle Tsewang Paljorille, joka oli osa kuuden hengen ryhmää surullisenkuuluisana toukokuun 10. päivänä vuonna 1996. Heidän kanssaan samaan aikaan vuoren toisella puolella kiipesi suuri joukko (mukaan lukien aiemmin mainittu Beck Weathers), joka joutui pahan lumimyrskyn uhriksi ja useat menehtyivät.
Puolet intialaisryhmästä kääntyi ympäri ennen huippua, sillä olosuhteet olivat muuttumassa huonoiksi. Kiipeämistä jatkaneet ilmoittivat päässeensä huipulle, mikä oli viimeinen miehiin saatu yhteys. Paljor ja kaksi muuta miestä katosivat, eikä heitä voitu lumimyrskyn vuoksi lähteä etsimään ennen kuin seuraavana päivänä.
Luolassa olevan ruumiin on ajateltu olevan Paljor, koska tämän kiipeilykengät olivat vihreät ja ensimmäiset havainnot saappaista tulivat myöhemmin samassa kuussa. Vuonna 2014 ruumis ilmoitettiin kadonneeksi ja luultiin, että joku oli lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen siirtänyt sen. Mutta Paljoroli todennäköisesti peittynyt kiviin tai lumeen, sillä vuonna 2017 vihreät saappaat olivat jälleen näkyvissä.
Brian Dickinson
Yhdysvaltalainen Brian Dickinson kiipesi Mount Everestille toukokuun 15. päivänä vuonna 2011. Hän oli entinen laivaston pelastussukeltaja ja oli ollut kahdella sotakomennuksella Irakissa. Vaaralliset tilanteet eivät siis olleet Dickinsonille outoja.
Nousu vuoren huipulle sujui hyvin, vaikka oppaana toiminut sherpa sairastui ja joutui palaamaan leiriin. Dickinson päätti jatkaa kiipeämistä yksin, ja onnistui tavoitteessaan. Hän otti huipulla muutaman valokuvan ja soitti radiopuhelun ennen laskeutumista.
Juuri silloin iski katastrofi. Aurinko nousi ja sen voimakkaat säteet heijastuivat jäästä kärventäen Dickinsonin sarveiskalvot. Hän lumisokeutui. Kaikki oli kirkkaan valkoista, kuin molempien silmien edessä olisi ollut hehkulamput. Tilanne on hieman kinkkinen; varsinkin silloin, kun pitäisi laskeutua maailman korkeimmalta vuorelta. Miehellä oli ollut lasiensa kanssa ongelmia, ne olivat hajonneet edellisenä päivänä ja tarjosivat vain noin puolet normaalista suojasta.
Varovasti Dickinson lähti laskeutumaan askel askeleelta. Välillä hän liukasteli ja roikkui sokeana köysien varassa vuoren jyrkällä rinteellä. Jos vastoinkäymisiä ei ollut jo tarpeeksi, niin Dickinsonilta alkoi loppua happi. Uuden pullon vaihtaminen ei sujunut ongelmitta, eikä hän näkökykynsä menettäneenä saanut sitä toimimaan. Mies oli jo luovuttamaasa ja polvistui viimeisillä voimillaan rukoilemaan.
Hän sai omien sanojensa mukaan jumalallisen energiapuuskan ja onnistui avaamaan happipullonsa. Leirissä muut kiipeilijät olivat varmoja, että kauan matkassa ollut Dickinson oli menehtynyt, mutta hän pääsi alas kuin ihmeen kaupalla. Nykyään Dickinson työskentelee motivaatiopuhujana, ja kertoo aina yleisölleen, että sillä ei ole väliä pääseekö kiipeilijä Mount Everestin huipulle vai ei. Vuorella ollessa merkityksellistä on vain se, selviääkö hengissä.
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään ikivanhan tavan alkuperää: Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä ja miksi niitä puhaltaessa esitetään toivomus?
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämänkertainen lukijoiden kysymys!
Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä puhallettavaksi?
Kynttilöiden puhaltaminen sammuksiin synttärikakun päältä on niin perinteinen juttu, mutta tavan alkuperä on ainakin Listafriikillä hämärän peitossa. Tai oli ennen vastauksen etsimistä! Mennään siis asiaan.
Syntymäpäiväkakku on ollut perinteinen tarjottava jo antiikin Roomassa ja kyllähän herkullinen leivonnainen sopii juhlaan. Mutta kuka kumma on keksinyt sytyttää kynttilöitä kakun päälle?
Paljon kannatusta saaneen teorian mukaan tapa sytyttää kakun päälle kynttilät on peräisin antiikin Kreikasta. Siellä ihmiset toivat kakkuja metsästyksen jumalatar Artemiksen temppeliin, ja kakut oli päällystetty kynttilöin, jotta leivonnainen loistaisi kuin Kuu. Kreikkalaisessa mytologiassa Artemis metsästää Kuun valossa ja häntä pidetään myös Kuun jumalattarena.
Monissa vanhoissa kulttuureissa savun uskottiin kuljettavan rukouksia taivaaseen tai sinne, missä ikinä jumalhahmo kenenkin uskomuksissa oli. Nykypäivän perinne toiveen esittämisestä ennen kynttilöiden puhaltamista on todennäköisesti perua tästä ikivanhasta tavasta.
Vielä vähän lisää synttäreistä…
Kun seuraavan kerran suunnittelet syntymäpäiväkekkereitä tai sitä, miten merkkipäivääsi muuten viettäisit, niin älä unohda vanhempiasi. Kyllä, kyseessä ovat sinun synttärisi, mutta päivä on erityinen myös niille, jotka ovat sinut saattaneet maailmaan.
Muista siis pyhittää juhlinnasta edes pieni hetki henkilölle, jonka sisällä olet mahdollisesti kasvanut yhdeksän kuukauden ajan ja joka tavalla tai toisella on sinut synnyttänyt.
Ja oli kyse biologiasta tai ei, niin syntymäpäiväsi – se ensimmäinen – mullisti vanhempiesi elämän. Toivottavasti hyvällä tavalla!
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa sen, että miksi suosiota osoitetaan nimenomaan taputtamalla. Nythän se vaikuttaa täysin luonnolliselta toimintatavalta, mutta mistä tapa on saanut alkunsa.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi suosiota osoitetaan taputtamalla?
Ihmiset lyövät käsiään yhteen ollessaan innoissaan, kannustaessaan sekä osoittaessaan suosiota. Mutta miksi olemme ruvenneet taputtamaan?
Taputtaminen on ikivanhaa perua, sillä se on universaali tapa kommunikoida eli joka puolella maailmaa sen merkitys on sama. Ihminen on alunperin taputtanut nimenomaan innostuneena. Reaktio on selvästi kehittynyt vasta ihmiselle, sillä muut kädelliset eivät luonnossa taputa samasta syystä – ne voivat kyllä oppia matkimalla, mutta villeillä apinoilla taputus on muun muassa merkki pelosta.
On mahdotonta tietää, miksi ja milloin innostuneet ihmiset ovat alkaneet taputtamaan, mutta ensimmäiset aplodit saadaan kyllä merkattua historian aikajanalle; ainakin ensimmäiset dokumentoidut sellaiset. Roomalainen näytelmäkirjailija Titus Maccius Plautus päätti teoksensa 200-luvulla eaa. sanaan plaudite, jolla yleisöä kehotettiin antamaan suosionosoitukset taputtamalla.
Sitä ennen aplodeja oli annettu ainoastaan johtajille. Ateenassa oli jo 500-luvulla eaa. säädetty laki, jonka mukaan alamaisten on taputettava hallitsijoille ja sotaherroille.
Taputtaminen ei kuitenkaan ollut ainoa tapa, sillä suosiota osoitettiin myös jalkoja tömistelemällä ja sormia napsuttelemalla. Plautus kuitenkin antoi tarkat ohjeet siitä, miten hänen näytelmiensä jälkeen tuli toimia: suosionosoitukset piti suorittaa nimenomaan kämmeniä yhteen lyömällä.
Vielä sellainen huomio loppuun, että Vanhan Testamentin Toisessa kuninkaiden kirjassa kerrotaan eräässä kohdassa väkijoukon taputtaneen juuri kruunatulle Joasille. Joas nousi Israelin kuninkaaksi noin vuoden 800 eaa. tienoilla, mutta kirjan tekstit on kirjoitettu 500-luvulla eaa. On toki mahdollista, että sanat ja lauseet ovat muuttaneet muotoaan lukuisten käännösten myötä ja tuhansien vuosien aikana.
Lue myös:
Kuka ei tykkäisi puhua ruoasta!? Ruoka ihastuttaa, vihastuttaa, mutta ennen kaikkea ruoka aiheuttaa kiivasta keskustelua.
Nykyään se, mikä on trendikäs tai terveellinen ruokavalio, vaihtelee lähes viikoittain. Kaikessa sekamelskassa on vaikea pysyä kärryillä! Aika monesta tuntuu varmasti siltä, että syömisestä ja ruoasta on tehty aivan liian vaikeaa.
Siksipä Listafriikki halusi tehdä erilaisen ruokajutun! Saat syventyä hauskoihin ja yllättäviin faktoihin ruoasta, ja voit käyttää näitä, kun muut alkavat kinata siitä, kuka joukossa syö oikein tai väärin.
Jos paleo-vege-keto-pätkäpaasto-mehukeitto-jääpala -keskustelu kyllästyttää, niin heitä mukaan fakta muilla eläimillä täytetyistä grillatuista kameleista tai omenan syanidisiemenistä!
Punaiset karkit värjätään…
Esimerkiksi punaiset karkit värjätään E120-väriaineella. Sitä voidaan elintarvikepakkauksissa nimittää myös kokkiniiliksi, karmiinihapoksi tai karmiiniksi. Näitä löytyy yllättävän monesta ruoasta.
Väriaine on uutettu kuivatuista kirvanaaraista (Dactylopius coccus). Väriainetta saa Ruokaviraston mukaan käyttää muun muassa maustettuun sulatejuustoon, punaisiin hedelmäsäilykkeisiin, hilloihin, hedelmänmakuisiin aamiaismuroiohin, makkaraan ja savustettuun kalaan.
Nauti kuitenkin huoletta E120:tä sisältäviä elintarvikkeita. Ihmiset saavat joka tapauksessa vuosittain satoja grammoja hyönteisjäämiä ruoasta, sillä tätä on hankala estää. Esimerkiksi Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto, FDA, on määritellyt sallitun jäämämäärän, mitä kussakin elintarvikkeessa saa olla.
Sadassa grammassa suklaata saa olla enintään 60 hyönteisjäämää ja 3 jyrsijän karvaa. Sadassa grammassa tomaattimurskaa saa olla enintään 5 mahlakärpäsen munaa, mutta vain yksi toukka. Mahtavaa.
Miksi chili polttaa?
Moni on varmasti syönyt joskus liian tulista ruokaa. Kyllä, ruoka tarvitsee mausteita, eikä pieni polte oli pahasta. Mutta voimakkaat chilipaprikat voivat saada suun (tai silmät ja ihon) tuntumaan siltä, kuin siellä löisivät helvetin lieskat.
Kuumuuden tunne johtuu rasvaliukoisesta kapsaisiinista. Yhdiste sitoutuu aistihermosolujen TRPV1-reseptoreihin, jotka välittävät tiedon ärsykkeestä aivoihin. Reseptorit ovat samoja, jotka aktivoituvat lämmöstä ja hankauksesta.
Kapsaisiini siis huijaa aivoja luulemaan, että kontaktipaikalle olisi muodostumassa suurempikin palovamma. Tietenkään mitään fyysistä palamista ei tapahdu, vaikka se siltä voisi tuntua.
Miksi minttu maistuu viileältä?
Samalla lailla kuin kapsaisiini huijaa aivoja kuumuudesta, saa mintun sisältämä mentoli keskushermostomme luulemaan, että olemme kosketuksissa johonkin kylmään.
Ihossa on aistihermopäätteitä, joihin mentoli kiinnittyy ja stimuloi silloin hermosolujen TRPM8-ionikanavia. Kanavat muuttuvat mentolin vaikutuksesta normaalia herkemmiksi ja antavat aivoille merkin, että nyt on kylmä. Keho reagoi yrittämällä lämmittää aluetta: verisuonet laajenevat, verenkierto vilkastuu ja iho voi alkaa punoittaa.
Pitäisikö testata, että kumoavatko kapsaisiini ja mentoli toisensa? Mitäköhän tapahtuu, jos ottaa suuhun yhtäaikaa piparminttukarkin ja palan chiliä?
Käsittämätön juhla-ateria
Tästä juhla-ateriasta liikkuu netissä vaikka mitä versioita ja tarinoita, mutta resepti löytyy esimerkiksi Richard Sterlingin The Fearless Diner -kirjasta, johon hän oli haastatellut aikoinaan Saudi-Arabiassa keittiömestarina toiminutta Sven Krausea. Krause oli saanut uransa erikoisimman pyynnön, kun hän oli suunnittelemassa menua korkea-arvoisen sheikin hääjuhlaan. Häntä oli pyydetty valmistamaan beduiinien perinteinen juhlaherkku, täytetty kameli.
Täytetty kameli:
1 keskikokoinen kameli
1 iso lammas
20 keskikokoista kanaa
60 kananmunaa
12 kiloa riisiä
2 kiloa pinjansiemeniä
2 kiloa manteleita
1 kilo pistaasipähkinöitä
415 litraa vettä
2,5 kiloa mustapippuria
Suolaa
Nylje ja leikkaa kameli, lammas ja kanat. Keitä mureaksi. (Toim. huom.: Missä? Uima-altaassa?) Paahda pähkinät ja sekoita keitettyyn riisiin. Kuori kovaksi keitetyt munat ja täytä kanat niillä ja riisiseoksella. Täytä lammas kanoilla ja lisää perään riisiä. Täytä kameli lampaalla, joka on täytetty kanoilla, jotka on täytetty riisillä ja munilla. Lisää loput riisit. Kääri täytetty kameli palmunlehtiin ja kypsytä metrin syvyisessä, maahan kaivetussa tulipesässä vuorokauden ajan. Tarjoile massiivinen ateria isossa vadissa riisipedillä.
Siitä vain kokeilemaan! Jos pidät kalasta, niin munien sijaan kanat voi myös täyttää sillä.
Muista, että kamelin on oltava keskikokoinen.
Mieltäylentävä 7 Up
Charles Leiper Grigg kehitti suositun 7 Up -virvoitusjuoman 1920-luvulla, jolloin se tunnettiin yksinkertaisella Bib-Label Lithiated Lemon-Lime Soda -nimellä. Ei ihmekään, että nimi on vaihtunut käyttäjäystävällisemmäksi.
Myös sisältö muuttui parikymmentä vuotta juoman lanseerauksen jälkeen. 7 Up sisälsi 50-luvulle asti litiumia, ja tämän erikoisen ainesosan vuoksi juoman mainostettiin olevan hyvä krapulalääke.
Litiumia käytetään edelleen lääkkeenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, vaikka sen sivuvaikutukset ovat voimakkaita ja jopa vaarallisia. Lievempiä haittoja litiumin käytöstä ovat muun muassa oksentelu, ripuli, väsymys ja vapina. Miten tämä aine voisi olla hyvä krapulalääke, jos sen sivuvaikutukset aiheuttavat kirjaimellisesti samoja oireita kuin krapula?
7 Up:n nimen arvellaan syntyneen sen seitsemästä alkuperäisestä ainesosasta, ja Up (suom. ylös) viittaa sen poreileviin kupliin. Vai sittenkin ehkä litiumin vaikutukseen?
Lue myös: Näin pääset eroon krapulasta! 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
Hummeri kelpasi vain vangeille ja orjille
Hummeri on usein ruokalistan arvokkaimpia vaihtoehtoja. Alkuruoaksi ostereita ja pääruoaksi hummeria; johan alkaa Visa vinkua!
Niin ei ole kuitenkaan aina ollut. Hummereita pidettiin aikoinaan merien hyönteisinä ja lähes ihmisravinnoksi kelpaamattomina. Niitä oli Yhdysvaltojen ja Kanadan itärannikoilla niin paljon, että kalastusverkkoihin tarttuneet äyriäiset heitettiin takaisin mereen tai annettiin köyhille ruoaksi.
Vielä suurimman osan 1800-luvusta hummeria tarjoiltiin orjille ja vangeille, heidän suureksi inhotuksekseen. Tarinan mukaan Mainessa (maailman hummerikeskuksessa) oli olemassa laki, jonka mukaan hummeria ei saanut vankiloissakaan valmistaa ruoaksi kuin kaksi kertaa viikossa; sen katsottiin olevan liian julmaa.
Sama juttu ostereiden kanssa. Kaupunkien rannikoilla oli niin paljon ostereita, että niiden kerääminen antoi työpaikkoja sadoille ihmisille. Tuhannet vähävaraiset saivat syödäkseen hyljeksittyjä nilviäisiä, jotka sisältävät runsaasti välttämättömiä ravintoaineita ja vitamiineja.
Miten ajat muuttuvat!
Coca-Cola yritti keksiä pyörän uudelleen
Huhtikuun 23. päivä vuonna 1985 on jäänyt Coca-Cola Companyn historiaan yhtenä suurimpana munauksena. Yhtiö on sitä mieltä myös omilla nettisivuillaan. Juuri ennen satavuotisjuhlaansa se päätti uudistaa maailman suosituimman virvoitusjuoman reseptin. Syy muutokseen oli selvä: kilpailu oli kiristynyt ja Pepsi haali koko ajan isompaa markkinaosuutta.
Kun New Coke -nimellä lanseerattu juoma tuli kauppoihin, aiheutti se kuluttajissa massahysteriaa ja vanhan kokiksen hamstraamista; vannoutuneimmat fanit haalivat sadoittain tölkkejä, vielä kun niitä sai. Yhtiö sai päivittäin 1500 valituspuhelua ja mielenosoituksia järjestettiin ympäri maan. Kuluttajien reaktio ei jäänyt huomaamatta.
Vain kolme kuukautta uudistuksen jälkeen Coca-Cola palasi vanhaan, vuosisadan ajan toimineeseen reseptiinsä, eikä ole sen jälkeen haaveillut tekevänsä muutoksia klassikkoon.
Tomaatti kylvi kauhua myrkyllisyydellään
Amerikan alkuperäiskansat olivat jo vuosisatojen ajan viljelleet ja syöneet tomaatteja, mutta Eurooppaan oranssit suosikkihedelmät tulivat konkistadorien mukana 1500-luvulla. Tomaatti oli aluksi vain koristekasvi, osittain myös sen takia, että sen uskottiin virheellisesti olevan myrkyllinen kuten sukulaisensa belladonna eli myrkkykoiso.
Mutta mehevät hedelmät ja kertomukset uuden maailman asukkaista johtivat tomaatin päätymiseen lautasille. Maine ei kuitenkaan parantunut, ja tomaattia alettiin kutsua myrkkyomenaksi, koska sitä syöneet ihmiset usein sairastuivat tai jopa kuolivat. Oireista kärsineet olivat yleensä aristokraatteja.
Ongelma ei kuitenkaan ollut tomaatissa, vaan aatelisten lautasissa. Ruokailuvälineet oli valmistettu kovatinasta, joka koostuu noin 90 prosenttisesti tinasta ja loppuosa on muita metalleja, muun muassa kuparia ja lyijyä. Viimeisenä mainittu, ei ehkä niin yllättäen, oli syyllinen sairastumisiin. Tomaatin hapot liuottivat vaarallisen aineen lautasista ja ihmiset kuolivat lyijymyrkytykseen.
Maine alkoi kuitenkin hiljalleen parantua 1800-luvun lopulla, kun napolilainen pizza tomaattikastikkeineen alkoi levitä Italian ulkopuolelle.
Teepussi keksittiin vahingossa
Vaikka tee on kotoisin Kiinasta, niin Euroopassa tuon juoman valtakuntana pidetään Isoa-Britanniaa. Ennen 1900-lukua teetä oli tarjolla ainoastaan irrallisena, joten teelehdet laitettiin hautumaan pannun tai lasin pohjalle. Jossain vaiheessa yleistyivät erilaiset siivilät, joiden avulla pystyi helpommin kontrolloimaan haudutusaikaa.
Mutta teepussit saavat kiittää olemassaolostaan yhdysvaltalaisia kuluttajia, jotka rakastavat elämää helpottavia välineitä. Vuonna 1908 newyorkilainen teekauppias Thomas Sullivan alkoi lähettää asiakkailleen teenäytteitä pienissä silkkisissä pussukoissa. Osa näytteen vastaanottajista luuli, että pusseja tulee käyttää kuten metallisia siivilöitä, joten he upottivat koko paketin pannuun tyhjentämättä lehtiä ensin pussista.
Kriittisen asiakaspalautteen takia Sullivan alkoi miettiä parempaa pussimateriaalia. Hän päätyi ensin sideharsoon ja myöhemmin paperiin.
Näin oli syntynyt teepussi. Vahingossa.
Omenan siemenet sisältävät syanidia
Torjunta-aine Zyklon-B on surullisen kuuluisa keskitysleirien kaasukammioista, ja sen myrkyllisyys johtuu vetysyanidista. Tuota tappavaa yhdistettä esiintyy luonnostaan joidenkin hedelmien, kuten aprikoosin ja luumun siemenissä. Suurikokoisten kivien syöminen vahingossa onnistuu harvoin, mutta myrkkyä on myös omenan pienissä, mustissa siemenissä.
Siemenet sisältävät amygdaliinia, joka hajoaa veden vaikutuksesta. Yksi hajoamistuotteista on nimenomaan vetysyanidi, toiselta nimeltään sinihappo. Vetysyanidi vapautuu siemenistä nopeasti ihmisen ruoansulatusentsyymien vaikutuksesta.
Siemenissä on kuitenkin happoja kestävä ulkokerros, joten ei ole mitään hätää, jos niitä sattuu nielemään. Pureskeltuna asia onkin toinen. Pienen syanidimäärän elimistö pystyy käsittelemään, mutta isommalla annoksella voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Ei silti kannata hätääntyä, sillä siemeniä pitäisi nauttia hienoksi pureskeltuna noin 200 kappaletta, jotta annos olisi haitallinen – saatika tappava. Jos miettii omenoiden määrässä, niin niitä pitäisi popsia kerralla noin 18 kappaletta ja niiden jokainen siemen huolellisesti murskaksi pureskellen. Ei taida kuulua kenenkään ruokatottumuksiin.
Joten omena päivässä pitää edelleenkin lääkärin loitolla.
Lue myös:
Elämäntapa
Rakon hoitoa porakoneella ja silitysraudan testailua poskella: 10 urheilijoiden hölmöintä loukkaantumista
Loukkaantumiset ja onnettomuudet eivät ole mikään naurun aihe. Toisaalta näiden urheilijoiden vammat saattavat puistatuksen lisäksi hieman hymyilyttää.
Ei siksi, että tuli kipeää, vaan siksi, että loukkaantumiseen johtaneet tilanteet ovat olleet kovin absurdeja. Monesti ne ovat urheilijoiden omaa hölmöyttä ja toisinaan täysiä vahinkoja.
Mukana on surkuhupaisia loukkaantumisia sekä urheilusuoritusten tuoksinnasta että vapaa-ajalta, mutta kaikkia niitä yhdistää se, että urheilija joutui jättämään kisoja tai pelejä väliin.
Listafriikki löysi tälle listalle myös suomalaisväriä, arvaatko kuka ja mistä syystä?
Brian Anderson
Mistä tiedät, että silitysrauta on kuuma? Ehkä siinä on merkkivalo? Tai sitten kokeilet kädellä lämpötilaa raudan lähellä?
Vuosituhannen vaihteessa baseball-seura Arizona Diamondbacksissa syöttäjänä toimineella Brian Andersonilla oli aivan omanlaisensa tapa testata kuumuutta. Hän oli alkamassa silittää, otti raudan käteensä ja piti sitä kasvojensa lähellä kokeillakseen onko se lämmin. Samalla hetkellä mies päätti vilkaista televisiota ja painoi epähuomiossa poskensa suoraan tulikuumaan rautaan, palovamman arvoisesti.
Silitysrautatapaus ei ollut mikään yksittäinen välikohtaus Andersonin uralla. Kerran hän missasi pelin alun, koska hänen kyynärpäänsä oli kankea. Mies oli ollut ostosreissulla Beverly Hillsissä ja pitänyt kättään liian kauan suorana taksin takapenkin selkänojalla. Lisäksi hän on kärsinyt peukalovammasta yrittäessään vetää jumittunutta suutinta hajuvesipullosta.
Andersonin kanssa ei ole ollut tylsiä hetkiä, sillä vaikka nämä seuraavat eivät ole loukkaantumisia, on ne silti pakko mainita. Erääseen harjoituspeliin matkustettuaan mies oli unohtanut ottaa mukaan piikkarit ja räpylän, joten joutui kiireesti käydä ostamassa lähimmästä Walmart-tavaratalosta korvaavat välineet.
Eräällä pelireissulla Cincinnatissa Anderson oli lukinnut itsensä ulos hotellihuoneestaan. Kävellessään unissaan. Alasti.
Rio Ferdinand
Reilu parikymppinen Rio Ferdinand pelasi 2000-luvun alussa muutaman vuoden Leeds Unitedissa. Leedsin jälkeen Ferdinand siirtyi Manchester Unitediin, jossa pelasi 12 kautta. Hän oli myös Englannin maajoukkueen luottopelaaja kolmella eri vuosikymmenellä.
Erityisesti Leedsin aikaan Ferdinand pelasi PlayStationia aina kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Välillä vapaa-aikaa oli liikaakin, sillä mies onnistui loukkaantumaan videopelin tuoksinnassa.
Pro Evolution Soccer -peli voi kuumentaa tunteita, mutta Ferdinandin loukkaantuminen johtui siitä, hän oli lepuuttanut jalkaansa liian kauan pöydällä. Tuntikausien PES:in hakkaamisen seurauksena samassa asennossa olleesta polvesta oli venähtänyt jänne. Pelit ruudun ääressä kuitenkin jatkuivat, sillä jalkapallokentälle miehellä ei heti ollut asiaa.
Sammy Sosa
Suurimman osan baseball-ammattilaisurastaan Sammy Sosa pelasi Chicago Cubsissa. Hänet tunnetaan yhtenä lajin legendoista, vaikka steroidikohut ovatkin vieneet huomiota hienolta ja menestyksekkäältä uralta.
Sosa muistetaan myös vuonna 2004 sattuneesta loukkaantumisesta. Hän oli aivastanut muutaman kerran todella voimakkaasti, minkä seurauksena hän loukkasi selkänsä pahasti ja joutui jättämään juuri alkavan pelin väliin.
Sosa on itse sanonut, että olisi loukkaantunut mieluummin vaikka seinään törmäämällä tai joutumalla tappeluun kuin venäyttämällä selkänsä aivastuksen seurauksena, mutta minkäs asialle mahtoi.
Lindsey Vonn
Kun alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut olivat käynnissä Ranskan Val d’Isèressä helmikuussa 2009, oli Yhdysvaltojen Lindsey Vonnilla kultaa jo syöksylaskusta ja supersuurpujottelusta. Kahden voiton myötä noista kisoista tuli Vonnin arvokisahistorian menestyksekkäimmät, mutta enemmänkin olisi ollut tarjolla.
Vonn oli juhlimassa jälkimmäistä voittoaan suksivalmistajansa järjestämässä tilaisuudessa, jossa luonnollisesti oli kuplivaa tarjolla. Vonn ei kuitenkaan saanut pulloa auki, koska korkki oli hajonnut. Joku avulias henkilö sai neronleimauksen ja päätti käyttää suksea apuna vetääkseen korkin jämät pullosta. Älä kysy miten.
Sanomattakin lienee selvää, että pullo hajosi, mitä Vonn ei kuitenkaan huomannut. Hän tarttui pulloon samppanjan kuohutessa ulos ja rikkinäinen lasi viilsi käden auki ja katkaisi jänteen peukalosta. Joukkueen lääkäri tikkasi haavan umpeen ensiapuna, mutta seuraavana päivänä Vonn joutui leikkauspöydälle. Häneltä jäi suurpujottelu väliin ja epäonnistunut pujottelulasku vei mahdollisuudet myös alppiyhdistetyssä menestymiseen.
Chris Coghlan
Mikä on sen perinteisempi tapa juhlia suurta voittoa, kuin lyödä kakku kaverin naamaan? Kaikilla on hauskaa…
Erityisesti baseballissa tapana on ollut tehdä partavaahdosta piirakka; ilmeisesti se on helpompi toteuttaa kuin kermakakku ja ehkä nopeampi siivota. Kesällä 2010 Florida Marlinsissa toista kauttaan pelannut Chris Coghlan halusi myös kokeilla siipiään juhlinnassa, joten hän läiskäisi vaahtopiirakan joukkuekaverinsa, ja pelin voitokkaasti ratkaisseen, Wes Helmsin naamaan.
Coghlan yllätti Helmsin kesken tv-haastattelun ja hyppäsi tämän kimppuun vähän liian innokkaasti. Hänen polvestaan repesi nivelkierukka, joka täytyi leikata pikimmiten, mikä taas johti Coghlanin osalta kauden päättymiseen.
Darius Vassell
Aston Villassa pelanneella Darius Vassellilla oli vuonna 2003 kivulias ongelma. Jalkapalloilijalle oli muodostunut rakko isovarpaan kynnen alle. Tuon tason seurojen pelaajilla on varmasti terveydenhoitohenkilökuntaa käytettävissään vuorokauden ympäri, mutta Vassell päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän ei myöskään halunnut joutua katsomoon seuraamaan pelejä.
Miten itse lähtisit ratkaisemaan tuollaista rakko-ongelmaa? Ensimmäisenä voisi tulla mieleen neula. Mutta ei Vassellilla. Poistaakseen rakon aiheuttamaa painetta mies tarttui sähköporaan ja porasi kynteensä reiän. Tilanne ei siitä mitenkään parantunut; päin vastoin. Vassell sai omatoimisen operoinnin seurauksena verenmyrkytyksen ja koko kynsi jouduttiin poistamaan. Itseaiheutetun vamman seurauksena mies joutui sivuun useammastakin ottelusta.
Adam Eaton
Syöttäjänä baseball-seura San Diego Padresissa pelannut Adam Eaton halusi rentoutua ennen seuraavan päivän peliä kesällä 2001. Mies oli ostanut uuden DVD:n kaupasta ja kotona häntä oli vastassa se sama ongelma kuin kaikilla meillä, jotka olemme yrittäneet saada uutta pakettia auki. Muovi on jotenkin yliluonnollisesti kiedottu ja liimattu kotelon päälle, joten monesti avaamiseen tarvii jotain kättä pidempää.
Eaton valitsi aseekseen terävän vihannesveitsen, mitä hän on itse jälkeenpäin kutsunut ”luupäiseksi ratkaisuksi”. Muovi toki aukesi veitsellä, mutta samalla se lipsahti vikasuuntaan, ja Eaton joutui sairaalaan puukotettuaan itseään vatsaan. Seuraava peli jäi väliin, mutta ehkä hänellä oli aikaa katsoa elokuvaa.
Paulo da Cruz Diogo
Paulo Diogo, nyt jo aktiiviuransa lopettanut sveitsiläinen jalkapalloilija, aloitti ammattilaisena vuonna 1994, mutta parhaiten hänet tunnetaan urheilumaailmassa hieman surkuhupaisesta syystä.
Vuonna 2004, pelatessaan Sveitsin pääsarjaan kuuluvassa geneveläisessä Servette FC:ssä, hän syötti voittomaalin erään ottelun loppuhetkillä. Diogo hullaantui maalista aivan täysin ja päätti kiivetä kentän ja katsomon erottaneelle aidalle juhliakseen voittoa yleisön kanssa.
Hiljattain naimisiin mennyt Diogo ei ollut kiivetessään huomannut, että hänen vihkisormuksensa oli jäänyt kiinni aitaan, ja kun mies hyppäsi alas, repeytyi hänen vasen nimettömänsä irti. Kun Diogo huusi tuskissaan ja kentän toimihenkilöt etsivät kuumeisesti irronnutta sormea, juoksi erotuomari paikalle keltaisen kortin kanssa; mies sai varoituksen pelin viivyttämisestä. Sairaalassa nimettömän riekaleet yritettiin liittää takaisin paikalleen, mutta valitettavasti lääkärit joutuivat amputoimaan loputkin sormesta.
Milan Rapaic
Milan Rapaic, kroatialainen jalkapalloilija, aloitti ammattilaisuransa kotimaisessa Hadjuk Splitissa. 90-luvun alku oli seuralle hienoa, mutta samalla epävarmaa aikaa. Kaudella 1991-1992 Kroatiassa ei pelattu yhtään ottelua syksyllä, sillä Jugoslavian sota oli alkamassa. Hadjuk Split matkusti kuitenkin muualle harjoitus- ja ystävällisyysotteluihin, mikä tiesi paljon lentämistä.
Milan Rapaic ei nuorena pelaajana ilmeisesti ollut vielä tottunut lentokenttien käytäntöihin, ja onnistui sähläämään niin totaalisesti, että tuikkasi tarkastuskortillaan silmäänsä.
Sohaisu oli yllättävän voimakas, sillä Rapaic joutui loukkaantumisen takia jäämään pois avausottelusta, kun kausi vihdoin pääsi alkamaan.
Jari Litmanen
Arvasitko, että Litti on listalla?
Kuningas, Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilija, Jari Litmanen. Litti kärsi uransa aikana useista ikävistä vammoista, eikä loukkaantumiskierre tuntunut jossain vaiheessa katkeavan ollenkaan.
Surkuhupaisaksi touhu meni viimeistään silloin, kun Litmanen pelasi Malmössä vuonna 2006. Joukkue piti ottelun jälkeen palaveria, jossa seuran urheilutoiminnanjohtaja Hasse Borg avasi limsapullon periruotsalaiseen tyyliin nuuskapurkilla, milläs muullakaan.
Korkki pongahti vauhdilla Borgin lennokkaan avaustekniikan ansiosta ja lensi suoraan Litmasen silmään. Litti joutui olemaan peleistä sivussa useiden viikkojen ajan. Toivuttuaan silmävammasta hän kompuroi kotona rappusissa hakiessaan pienelle Caro-pojalleen maitoa, ja kärsi kaatumisen seurauksena pahoista niska- ja selkäkivuista.
Lue myös:
Listafriikki vie lukijansa jälleen virtuaalimatkalle! Tällä listalla vuorossa ovat top 10 erikoiset ravintolat, joissa makuelämysten lisäksi voi kokea paljon muutakin.
Ravintolabisnes on raakaa, sillä monellakaan muulla sektorilla ei kilpailua ole yhtä paljon. Tämän listan erikoiset ravintolat erottuvat massasta niin hyvässä kuin pahassa. Ylilyöntejä tai ei, niin ainakaan kiinnostavuudesta ei näiden menestys jää kiinni. Muutamassa kohdassa pysytään kotimaan rajojen sisäpuolella, joten erikoisuuksia varten ei tarvi kauas matkata. Tiesitkö muuten, että Iisalmessa on maailman pienin ravintola?
Mikä on kummallisin ravintola, jossa sinä olet ruokaillut? Kerro ihmeessä meille kokemuksistasi!
Toivotaan (suurimmalta osin) nautinnollista makumatkaa näiden erikoisuuksien parissa.
Teetä arkkujen keskellä
Erikoiset ravintolat -listalla Intian Ahmedabadissa sijaitseva New Lucky -kahvila on omaa luokkaansa. Siellä ruokailijat nauttivat ateriansa hautojen ympäröiminä.
1950-luvulla K. H. Mohammed perusti pienen myyntikojun muslimien vanhan hautausmaan viereen ja maistuva tee nosti bisneksen lentoon ja Mohammed rupesi laajentamaan. Ainoa mahdollisuus oli levittäytyä hautausmaan suuntaan. Mohammed ei halunnut hävittää 1500-luvulta peräisin olevaa pyhää paikkaa, mutta ei myöskään halunnut menettää yritystään. Niinpä hän päätti säästää haudat ja jatkaa kahvilan pyörittämistä.
Jokainen kahvilan 12:sta sarkofagista on ympäröity metallisella aidalla ja henkilökunta pitää huolen, että niillä on jatkuvasti tuoreita kukkia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, ketä kahvilan lattiaan on haudattu.
Omituisesta ympäristöstä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, New Lucky on paikallisten keskuudessa erittäin suosittu. Kahvila sai onnellisuuteen viittaavan nimensä, sillä nykyisten omistajan Krishan Kutti Nairin mukaan kuolleiden lomassa syöminen tuottaa onnea. No, ainakin hänen menestyvälle kahvilalleen!
Modern Toilet -ravintola
Taipeissa, Taiwanissa, sijaitseva Modern Toilet -ravintola ei ole tarkoitettu sellaisille, joiden mielestä vessapuheet ruokapöydässä on maailman suurin synti. Tämä ravintola on nimittäin lattiasta kattoon yhtä suurta vessaa.
Ympäristöstä huolimatta kaikki on putipuhdasta ja ruoka herkullista, mutta seinät on vuorattu vessanpytyillä. Asiakkaat myös istuvat pytyillä ja ruokapöydät on tehty pesualtaista. Juomat tarjoillaan pisuaarin muotoisista laseista ja ruoan saa nautittavakseen esimerkiksi potasta tai alusastiasta.
Eikä teema pääty vain sisustukseen ja astioihin, vaan sama jatkuu tarjoiltavissa. Ravintolan ehkä tunnetuin annos on suklaajäätelöjälkkäri, joka näyttää – no, arvaat varmasti miltä! Perustajan mukaan tarjoiltavan ruoan on tarkoitus ”järkyttää ja hämmentää aisteja”.
Tappavan rasvainen Heart Attack Grill
Las Vegasissa, yhdessä maailman kuuluisimmista kaupungeista, on hyvin kiistanalainen Heart Attack Grill -ravintola. Sen nimi on suomeksi ”sydänkohtaus grilli”, jossa ruoka on kaikkea muuta kuin terveellistä. Ruokalistan tähti on yli kaksi kiloa painava hampurilainen, jossa on järkyttävät 10 000 kaloria – sillä määrällä pärjäisi aika hyvin kokonaisen viikon! Listalta voi löytää myös sepelvaltimohodareita, ohitusleikkausburgereita ja ranskalaisia, jotka on paistettu laardissa eli sian ihrassa. Jo listan lukeminen saattaa tukkia suonet! Vegaaneille löytyy oma menu, mutta sillä on pelkkiä savukkeita.
Asiakkaat saavat sisään mennessään sairaalakaavun, joka toimittaa niin sanotusti ruokalapun virkaa. Henkilökunta on pukeutunut sairaanhoitajiksi ja tarjoilevat shotteja lääkeruiskuista ja viiniä tippapusseista. Jos ravintolan suurimman hampurilaisen saa syötyä loppuun saakka, ja on sen jälkeen vielä hengissä, saa asiakas erikoiskohtelua, kun hänet kuljetetaan pyörätuolissa ulos ravintolasta.
Ravintolan markkinointi ei ole edes sopimattoman rajamailla, vaan rutkasti mauttoman puolella. Mainosvideoilla käytetään vastenmielisiä sloganeita, kuten ”taistelussa anoreksiaa vastaan jo vuodesta 2005”. Ravintolassa saa syödä ilmaiseksi, jos painaa yli 350 paunaa (eli yli 158,7 kiloa) ja on valmis astumaan vaa’alle kaikkien hurratessa ympärillä. Perustaja ja omistaja Jon Basso laittoi vuosia sitten esille ravintolassaan sydänkohtaukseen kuolleen henkilön tuhkat; siellä ne ovat edelleen baaritiskin yläpuolella. Ja kyllä, ravintolan mainoskasvoja ja vakiasiakkaita on menehtynyt kesken ruokailun. Heart Attack Grillin maine ei ole mairitteleva!
Basso kuitenkin väittää kaiken tämän takana olevan ylevä ajatus pikaruoan haittojen paljastamisesta. Hän haluaa alleviivata epäterveellisen roskaruoan vaaroja ja on useaan otteeseen haastatteluissa sanonut, että odottaa päivää, jona ravintolaan ei tule yhtään asiakasta. ”Älkää tulko ravintolaani – se tappaa sinut”, julistaa Basso ja kritisoi pikaruokaketjuja, jotka väittävät tuotteidensa olevan terveellisiä.
Illallinen pimeässä
Kuinka moni Listafriikin lukijoista on käynyt kokeilemassa pimeässä syömistä? Myös Suomessa on mahdollista kokea tämä erityislaatuinen ateriakokonaisuus, josta on maailmalla tullut huippusuosittu. Elämyslahjat -sivustolla myydään Illallinen pimeässä -kokemuksia, joissa nimensä mukaisesti ruokaillaan pilkkopimeässä.
Erikoiset ravintolat -listalla tämä on siis siinä mielessä erityinen tapaus, että kyseessä ei ole mikään tietty ravintola ja Suomessakin pimeitä illallisia on järjestetty viidessä kaupungissa. Asiakkaat ohjataan paikalleen silmä peitettyinä, minkä jälkeen valot sammutetaan. Suomessa tarjoilijat käyttävät pimeänäkölaseja, mutta maailmalla monessa paikassa palvelusta vastaavat sokeat.
Illallisen aikana on tarkoitus pohtia sitä, mitä kaikkea tuleekaan maisteltua, sillä menu on salaisuus. Vaikka muiden aistien pitäisi olla terävämpiä, voi tuttujenkin makujen tunnistaminen olla hankalaa. Syömisen ja juomisen lisäksi kokemus herättää syvempiä ajatuksia ja antaa lyhyen maistiaisen siitä, minkälaista näkövammaisten elämä on.
Kaikki ne, jotka ovat käyneet syömässä säkkipimeässä ravintolassa, sanovat sen olleen yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista ikinä.
Kaalia ja kondomeja
Kaalia ja kondomeja on sanapari, jota ei ihan heti odottaisi löytyvän ravintolan nimestä, mutta tällä listalla kyseessä ovatkin erikoiset ravintolat, joten ehkä se ei ole niin yllättävää.
Bangkokissa sijaitseva Cabbages and Condoms -ravintola tarjoilee perinteistä thaimaalaista ruokaa ja se on sekä paikallisten että turistien suosiossa. Siihen se perinteisyys sitten päättyykin. Ravintolan sisustuksessa kondomit ovat isossa osassa ja niitä on käytetty hyvin luovasti: lähes kaikki, lampunvarjostimista lähtien, on tehty kondomeista. Kuvan mallinuket ovat osa sisustusta ja puettu asianmukaiseen varustukseen. Illallisen jälkeen tarjoilija ei tuo suuta raikastavaa minttupastillia, vaan kuten ehkä arvasitkin – kondomin. Jos oikein hyvä tuuri käy, niin tarjoilijalla saattaa olla päässään puhallettu ”lateksihattu”.
Sisustus ja teema eivät ole sattumaa eivätkä vain hupaisa päähänpisto, sillä ravintolan omistaja Mechai Viravaidya on äänekäs perhesuunnittelun kannattaja ja HIV-tietoisuuden sanansaattaja, ja käyttää ravintolaansa agendansa alustana.
Ravintolan iskulause on sekin osuva: ”Ruokamme ei taatusti aiheuta raskautta”.
Se, mitä tekemistä kaalilla on tämän kaiken keskellä, jää hieman epäselväksi.
Dick’s Last Resort: valmistaudu v****iluun
Dick’s Last Resort -ravintolat eivät käy ammattimaisille mielensäpahoittajille, sillä tämän ketjun tavaramerkki on töykeys. Tarjoilivat pilkkaavat asiakkaita ja heittelevät heitä lautasliinoilla. Herkkänahkaisten kannattaa pysyä kaukana, sillä jokainen ruokailija saa päähänsä valkoisen paperihatun, johon henkilökunta kirjoittaa törkeyksiä ja henkilökohtaisia solvauksia. Onneksi asiakkailla on täysi oikeus olla henkilökunnalle yhtä v-mäisiä takaisin.
Erikoiset ravintolat -listalle ehdottomasti kuuluva Dick’s Last Resort sai alkunsa, kun sen perustajan Dick Chasen fine dining -ravintola meni konkurssiin vuonna 1985. Chase oli lopen kyllästynyt haastavaan ravintolabisnekseen, mutta päätti yrittää vielä kerran – täysin erilaisella konseptilla. Uhkapelin oli pakko onnistua, mistä kertoo ravintolan nimikin: Dickin viimeinen keino. Ja kyllähän se kannatti, sillä nyt Dick’s on useamman ravintolan menestynyt ketju.
Chase on ottanut kaiken irti etunimestäänkin, joka on myös alatyylinen nimitys penikselle. Ruoan ja juoman lisäksi ravintolassa myydään aiheeseen sopivia matkamuistoja esimerkiksi t-paitoja, joissa lukee ”I Love Dick’s”.
Vaikka ruokalistalla on karkeaa kieltä ja hävyttömyyksiä, on itse ruoka varsin herkullista. Illalliselle kannattaa ottaa mukaan roppakaupalla huumoria!
Disaster Caféssa on järistysvaara
Kun listataan top 10 erikoiset ravintolat, ei espanjalaista Disaster Café -ravintolaa voi jättää pois. Se on paikka, jossa maa järisee joka päivä ja tarjoilijoilla on päässään turvakypärät. Disaster Café ei sijaitse erityisen epävakaassa ympäristössä, joten oikeista maanjäristyksistä ei ole kyse.
”Katastrofikahvilassa” saa jännittää koko ajan, sillä vaikka järistys on jokaisella kattauksella taattu, ei kukaan tiedä, koska se iskee. Eikä kyse ole mistään pienestä vapinasta, vaan Lloret de Marissan -kaupungissa sijaitsevaan ravintolaan iskee voimakkuudeltaan 7,8 magnitudia oleva järistys. Ykkösiä ei kannata vetää päälle, sillä vaikka loukkaantumisen vaaraa ei olekaan, niin sotku on taattu.
Niin kuin kaikki tämän listan erikoiset ravintolat, on Disaster Café hyvin suosittu – ilmeisesti luonnonkatastrofi houkuttelee –, joten varaus on syytä tehdä hyvissä ajoin.
El Diablo – Grillausta tulivuorella
Jatketaan Espanjassa ja luonnonvoimien parissa. Kanariansaariin kuuluvalla Lanzarotella sijaitsee lasiseinäinen ravintola nimeltään El Diablo. Ravintola on rakennettu Timanfayan kansallispuistoon, joka on koko Kanariansaarten suosituimpia luontokohteita.
Ympäristö on kuin Marsissa, sillä laavakivilohkareiden täplittämä maisema on tulivuorenpurkausten muovaamaa. Montañas del Fuego eli tulen vuoret syntyivät rytinällä 1700-luvulla ja vaikka edellinen purkaus tapahtui vuonna 1824, on aktiivisuutta edelleen havaittavissa.
Aktiivisuuden voi todeta vierailemalla paholaisen mukaan nimetyssä El Diablo -ravintolassa, jossa ruoka kypsennetään vulkaanisella lämmöllä. Maan alta tuleva jopa 500-asteinen ilma grillaa niin pihvit kuin vaahtokarkitkin.
El Diablossa voi tosiaankin luulla olevansa kuin toisella planeetalla ja samalla voi mielessään hiljaa toivoa, tulivuori hiillostaa vain ruoan eikä ruokailijoita!
Fortezza Medicea -vankilaravintola
Entiseen vankilaan rakennettu ravintola ei ole mikään erikoisuus; niitä löytyy ympäri maailman. Mutta Volterran kaupungissa Italiassa sijaitseva ravintola on edelleen toiminnassa olevan vankilan muurien sisällä. Se on varmasti tarkimmat turvatoimet omaava ravintola koko maailmassa.
Fortezza Medicea, Medicin linnoitus, on rakennettu vuonna 1474, ja nykyisin se on korkean turvaluokituksen vankila. Vuonna 2007 avatun ravintolan kokit ja tarjoilijat eivät ole mitä tahansa pikkurikollisia, sillä kyseiseen laitokseen ei tulla istumaan alle seitsemän vuoden kakkuja. Onnistuneesta illasta vastaa koko joukko mafiosoja ja murhaajia, vaikka kuumottavimpia saattavat olla alati tarkkailevat aseistetut vartijat.
Asiakkaiden taustat tarkistetaan ja ennen kuin pöytään pääsee istumaan, täytyy vieraiden käydä läpi lentokenttätasoiset turvatoimet. Aterimet ovat muovia, sillä oikeita veitsiä vankilan muurien sisällä ei sallita. Kaikesta tästä huolimatta säännöllisen epäsäännöllisesti järjestetyt illalliset on aina täyteen varattuja.
Tässä ravintolassa kynnys valittamiselle on takuulla maailman korkein!
Maailman pienin ravintola
Kuvat: Paju~commonswiki | CC BY-SA 3.0 (kuvia rajattu)
Tottahan erikoiset ravintolat listalle täytyy saada se maailman pieninkin! Ongelma on vain se, että tittelille on parikin ottajaa: Solo per Due Italiassa ja Kuappi Suomessa (kuvissa ulkoa ja sisältä). Kummatkin ovat julistautuneet maailman pienimmäksi ravintolaksi.
Keskellä Italiaa, Vaconen pikkukaupungissa sijaitseva Solo per Due on kaikille romantikoille pakollinen kohde. Vaikka kuka tahansa, kellä on tarpeeksi pätäkkää, voi varata suurenkin ravintolan yksityiseen käyttöön, on Solo per Due aina tarkoitettu vain kahdelle ruokailijalle. Siellä on vain yksi pöytä ja kaksi tuolia.
Romanttisempaa miljöötä saa hakea ja henkilökunta järjestää pyynnöstä lähes mitä tahansa: ilotulituksen tai vaikkapa ajelun upouudella Ferrarilla. Toki lompakko pitää olla kunnossa. Pelkkä illallinen ei välttämättä vie vararikkoon, sillä edullisin vaihtoehto kustantaa 250 euroa per henkilö.
Entäs sitten se Kuappi siellä Iisalmessa? Tilaa ravintolassa on 8 neliömetriä, josta ruokasalin osuus on hieman vajaa puolet. Asiakkaita Kuappiin mahtuu kaksi, ja keittiöpalvelut on ulkoistettu naapuriin Ravintola Olutmestarille. Kuappi menee ehdottomasti ensi kesän vierailukohteisiin!
Kumpiko näistä sitten on se maailman pienin ravintola? Solo per Due’ta vastaan puhuu se, että kiinteistö on varsin suuri – Kuappi on oma pikkuruinen rakennuksensa. Toisaalta Kuapin terassille sopii kaksi asiakasta lisää, joten ruokailijoiden määrä voi kelien salliessa tuplaantua, mutta Solo per Due’ssa erityiskohtelu on varattu aina ja vain kahdelle.
Tässä kyllä saadaan varmasti syöksyä torille, sillä monien kansainvälistenkin sivustojen mielestä ennätyksen haltija on Kuappi!
Lue myös:
Oudoimmat museot: 10 erikoisuutta ympäri maailman
🤷♀️ Oliko joku tämän erikoiset ravintolat -listan paikoista tuttu? Oletko käynyt Kuapissa tai syönyt illallista pimeässä? Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme menikö joku näistä omalle bucket-listalle?
Kaikki ihmiset valehtelevat ja vielä suhteellisen paljon; siksi se onkin hyvin kiehtova aihe. Listafriikki tarjoilee nyt kymmenen mielenkiintoista totuutta valehtelusta.
Valehtelun uskotaan nykyisen tutkimustiedon mukaan alkaneen hyvin pian puhekyvyn kehittymisen jälkeen. Puhekyky taas on asiantuntijasta riippuen kehittynyt 50 000 – 2 miljoonaa vuotta sitten, joten haarukka on suhteellisen laaja. Valehtelun uskotaan kehittyneen, koska se on ollut väkivaltaista yhteenottoa helpompi tapa saada haluamansa. Vähän kuin nykypäivänä: pyramidihuijaus on kätevämpi tapa varastaa rahaa kuin pankin ryöstäminen.
Me kaikki valehtelemme. Tutkimusten mukaan vähintään kerran päivässä ja valehteleminen opitaan noin kaksivuotiaana. Useimmat valheista ovat pieniä lipsautuksia eikä niistä aiheudu mitään pahaa, mutta valehtelulla voi olla myös äärimmäisiä seuraamuksia.
Listalla tutustumme muun muassa valheenpaljastimiin ja totuusseerumiin sekä yritämme saada selville, miten valehtelijan voi tunnistaa.
Tämä lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi kiinnostavaa faktaa valehtelusta voit lukea tästä:
10 huippukiinnostavaa totuutta valehtelusta – osa 1
Viehättävälle henkilölle on vaikein valehdella
Ensimmäinen mittava tutkimus puoleensavetävyyden vaikutuksesta valehteluun julkaistiin vuonna 1985, mutta tulokset pätevät edelleen. Virginian yliopiston psykologian laitoksella apulaisprofessorina toimineen Bella DePaulon johtamassa tutkimuksessa ei paneuduttu vakavien rikosten, kuten murhien, yhteydessä tapahtuvaan valehteluun vaan harmittomampiin valkoisiin valheisiin.
Tutkimukseen osallistujia pyydettiin teeskentelemään olevansa keskustelukumppanin kanssa samaa mieltä asioista, jotka eivät oikeasti käyneet yksiin heidän mielipiteidensä kanssa.
Toisessa koeasettelussa osallistujia pyydettiin esittämään olevansa eri mieltä asioista, joista he itse asiassa olivat keskustelukumppanin kanssa yhtä mieltä. Näitä huijauksia kutsuttiin mielisteleväksi ja ei-mielisteleväksi valehteluksi.
Tutkimusryhmä sai kasaan mielenkiintoisia tuloksia. Mielistelevät valheet oli keskimäärin helpompi havaita, mikä käy yksiin sen kanssa, että todellisia negatiivisia tunteita on hankala peitellä. Vastakkaisen sukupuolen edustajalle (tuolloin mentiin vielä vanhanaikaisella olettamuksella, että tytöt tykkää vain pojista ja pojat tykkää vain tytöistä) vakuuttavasti valehtelu oli hatarampaa. Lisäksi selvisi, että valheesta jäi helpommin kiinni, kun sellaisen esitti omasta mielestä viehättävälle henkilölle.
Kiinnostavaa on myös se, millä tavalla valheen vastaanottaja huomasi valehtelun. Mielistelevät valheet paljastuivat visuaalisten vihjeiden, muun muassa kasvojen ilmeiden, kautta. Mutta mitä puoleensavetävämpi keskustelukumppani oli kyseessä, sitä useammin valehtelijan paljasti äänensävy.
Pakko mainita vielä loppuun, että myös täyttä totta puhuvassa kontrolliryhmässä havaittiin, että ihmiset vaikuttivat vähemmän vilpittömiltä silloin, kun keskustelua käytiin puoleensavetävän henkilön kanssa. Ihastuminen siis vetää täysin pasmat sekaisin – minkä toteamiseen ei sinällään tarvita tieteellisiä tutkimuksia.
Miehet ja naiset valehtelevat yhtä paljon, mutta eri syistä
Massachusettsin yliopiston psykologian ja neurotieteen laitoksen professori Robert Feldman on tutkinut uransa aikana paljon valehtelemista ja hänen tutkimuksensa ovat paljastaneet monia melko hätkähdyttäviä asioita ihmisten välisestä kanssakäymisestä.
Feldmanin tutkimusten perusteella noin 60 prosenttia ihmisistä valehtelee tavallisen 10 minuuttia kestävän keskustelun aikana esimerkiksi työpaikalla. Keskimäärin tuossa ajassa ilmoille pääsee kahdesta kolmeen valetta. Kokeessa seuratut henkilöt eivät uskoneet tuloksia todeksi ja tajusivat omat valheensa vasta katsoessaan nauhoitettuja keskusteluja jälkeenpäin.
Ihmiset valehtelevat arkipäiväisissä keskusteluissa vaikuttaakseen miellyttävämmiltä ja osaavammilta. Voisi kuvitella, että näin tapahtuu lähinnä työelämässä ja hyvänpäiväntuttujen kanssa, mutta täysin sama pätee kommunikointiin perheen ja ystävien keskuudessa.
Sekä miehet että naiset valehtelevat Feldmanin tutkimusten mukaan yhtä paljon (eli paljon), mutta syyssä on eroa: ”Naiset valehtelevat todennäköisemmin saadakseen keskustelukumppanin tuntemaan olonsa hyväksi, ja miehet taas kertovat valheita antaakseen itsestään paremman kuvan”.
Valehtelijat huijaavat myös itseään
Myös itselleen voi valehdella, ja vielä uskottavasti. Elämässä tulee joskus vastaan tilanteita, joissa itselleen voi ja pitää uskotella, että ei ole mitään hätää – vaikka oikeasti olisikin hätä. Päänsisäinen vakuuttelu rauhoittaa.
Mutta nyt puhutaan kuitenkin suoranaisesta itselleen valehtelusta.
Harvard Business School -kauppakorkeakoulussa tehtiin vuonna 2011 tutkimus, jossa opiskelijoiden annettiin luntata matematiikan kokeessa. Koepaperin alareunassa oli oikeat vastaukset. Kokeet tarkistettiin ja vähemmän yllättäen aika moni sai todella hyvän arvosanan. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa samojen opiskelijoiden tuli arvioida itse etukäteen, miten he tulisivat suoriutumaan toisessa tentissä, jossa vastauksia ei olisi tarjolla.
Ensimmäisessä kokeessa luntanneet arvioivat järjestään omat matemaattiset kykynsä reippaasti yläkanttiin. He siis tekivät päätelmät omista taidoistaan perustuen edelliseen erinomaiseen tenttitulokseen, vaikka tiesivät sen olleen huijauksen ansiota.
Ihmismieli on NIIN kiehtova!
Totuusseerumi ei estä valehtelemista
Natriumtiopentaali on varsin monikäyttöinen aine erilaisina määrinä annosteltuna. Sitä käytetään nukutusaineena sekä ihmisille että elämille, sillä saadaan keskeytettyä epileptinen kohtaus, sillä hoidetaan fobioita ja kyetään palauttamaan torjuttuja muistoja traumaattisista kokemuksista. Yhdysvalloissa natriumtiopentaali on osa teloituksissa käytettävää lääkecocktailia, ja Belgiassa ja Alankomaissa sitä käytetään eutanasiassa.
Natriumtiopentaali on myös totuusseerumi.
Elokuvissa kuulusteltavaan ruiskutetaan totuusseerumia, joka kirvoittaa kielenkannat. Tosielämä harvoin on elokuvien kaltaista, mikä pitää paikkansa myös totuusseerumin kohdalla. Toki natriumtiopentaalia ja muita samalla tavalla vaikuttavia aineita on käytetty poliisitutkimuksissa ja muun muassa CIA:n MK-ULTRA-ohjelmassa (varmasti myös monen muunkin maan tiedustelu- ja turvallisuuspalveluissa). Totuusseerumissa on vain yksi perustavaa laatua oleva vika: se ei pakota ihmistä kertomaan totuutta.
Pienissä määrin annosteltuna totuusseerumi vaikuttaa aivoihin siten, että ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta puuttuu kokonaan suodatin. Natriumtiopentaali saa kyllä puhumaan, mutta ei missään nimessä estä valehtelua. Puhetulvassa on sekaisin totuutta ja fantasiaa, valemuistoja ja faktoja, joten sen avulla ei ketään saada ainakaan länsimaissa tuomittua.
Keskivertoihminen tunnistaa vain noin puolet hänelle kerrotuista valheista
Monet kuvittelevat olevansa todella hyviä tunnistamaan valehtelun, mutta todellisuudessa keskivertoihminen huomaa vain noin 50 prosenttia hänelle kerrotuista valheista. Voimme kiinnittää huomiota puhujan kehonkieleen ja päätellä katsekontaktin välttelystä tai hermostuneisuudesta, että nyt tuo henkilö suoltaa pelkkää palturia.
Nämä merkit, jotka meidät on opetettu yhdistämään valehteluun, eivät pidä ollenkaan paikkaansa: täyttä totta puhuva voi olla silminnähden jännittynyt ja toisaalta valehtelija voi olla hyvin vakuuttava ja rauhallinen.
Kuinka monesti olet lukenut erinäisistä lähteistä, että yläoikealle katsova ihminen valehtelee? Tämä oli pitkään myös asiantuntijoiden teoria, joka perustui uskomukselle, että oikeakätinen ihminen katsoo oikealle kuvitellessaan asioita ja vasenkätisillä päinvastoin. Lähes yhtä monessa ”näin tunnistat valehtelijan” -artikkelissa on väitetty vasemmalle vilkuilun olevan varma merkki valehtelusta.
Kumpikaan ”tieto” ei pidä paikkaansa; niitä ei ole voitu tieteellisesti todistaa.
Silmiin kuitenkin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä olivat ne sitten sielun peili tai eivät, niin niistä löytyvät parhaat vihjeet valehtelijan käräyttämiseen.
Tahdosta riippumaton pupillirefleksi voi kertoa jotain: tutkimuksissa on havaittu, että valehdellessa pupilleilla on tapana laajentua, mutta ei kuitenkaan aina. Pupillit voivat laajentua myös huumausaineista johtuen tai väsyneenä tai esimerkiksi silloin, kun katsoo henkilöä, jota kohtaan tuntee seksuaalista vetovoimaa. Joten siitä voi lähteä arpomaan!
Mutta kuten sanottua: avain valehtelun huomaamiseen piilee silmissä. Tämä on tullut esille, kun joitakin vuosia sitten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa käytiin kiivasta keskustelua siitä, voivatko musliminaiset käyttää todistajanaitiossa niqab-huivia, joka peittää kasvot silmiä lukuun ottamatta.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että valhe on itse asiassa helpompi huomata silloin, kun muut ilmeet eivät vaikuta arviointiin. Jotain paljastavaa silmissä siis on.
Lue myös:
Elämäntapa
Syksyllä syntyminen kasvattaa riskiä sairastua astmaan – faktoja syyskuusta ja syyskuussa syntyneistä
Olemme juuri pyörähtäneet syksyn puolelle, joten on aika perehtyä tähän kuluvaan kuukauteen – luvassa on viihdettä ja faktoja syyskuusta. Millaisia ovat syyskuussa syntyneet tieteen näkökulmasta, mitä astrologia kertoo heistä ja mistä kuukauden nimi on peräisin?
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa, mutta niiden vastapainona muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.
Jos olet syyskuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Syyskuussa 22. päivään mennessä syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Neitsyitä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Neitsyt kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa.
Syyskuun lopussa syntyneiden horoskooppimerkki on Vaaka, joka kuuluu ilmamerkkeihin. Ilmamerkin alla syntyneet elävät ennemmin järjellä kuin tunteella ja nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.
Neitsyet voivat ammentaa yhteenkuuluvuuden tuntua Leijonakuninkaan Rafikista, joka on Jylhäkallion arvostettu šamaani eli ennustaja ja parantaja. Neitsyen henkieläin on siis ahkera, nokkela ja neuvokas mandrilli, joka voi olla myös jääräpäinen ja tuomitseva. Mandrilli viihtyy ja on parhaimmillaan ryhmässä, mikä on yhteinen ominaisuus kaikille syyskuussa syntyneille.
Nimittäin syyskuun toisen horoskooppimerkin eli Vaa’an henkieläin on uskollinen susi. Sudet ovat diplomaattisia idealisteja, joista löytyy myös romanttinen ja kekseliäs puoli. Susi on joukkuepelaaja, mutta toisaalta myös luontainen johtaja.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Syyskuun syntymäkukkia ovat asteri ja elämänlanka. Ne molemmat symboloivat rakkautta, mutta kumpikin omalla tavallaan. Asteri kuvastaa rakkauden viisautta, kärsivällisyyttä, omistautuneisuutta ja viattomuutta. Elämänlanka sen sijaan symboloi sekä yksipuolista että kuolematonta rakkautta, jotka eivät valitettavasti aina sulje toisiaan pois.
Syyskuussa syntyneiden onnenkivi on safiiri. Safiireiksi kutsutaan kaiken muun värisiä korundeja, paitsi herkullisen punaista muunnosta, joka tunnetaan rubiinina. Tunnetuin ja arvostetuin safiiri on kuitenkin sininen.
Syntymäkivenä safiirin uskotaan tuovan kantajalleen onnea, ja se symboloi intuitiota, mielen kirkkautta, tyyneyttä sekä uskollisuutta ja luottamusta. Safiirilla on väitetty olevan myös parantavia voimia ja sen onkin uskottu lievittävän tulehduksia, alentavan kuumetta ja suojaavan myrkytykseltä.
Mistä syyskuu-sana on peräisin?
Syyskuun suomenkielinen nimi on varsin yksiselitteinen, sillä ”syyskuu syksyn tuo”.
Maatiloilla siirrytään syyskyntöihin, kun viimeisetkin sadonkorjuuseen liittyvät työt on saatu tehtyä. Syyskuussa ruvettiin perinteisesti valmistautumaan erilaisiin sadonkorjuujuhliin, kuten loppukuusta alkavaan kekriin. Vaikka kekri nykykalenterissa alkaakin aivan syyskuun lopulla, vietettiin sitä maataloissa sitä mukaa, kun kesän työt oli saatu pakettiin. Ajankohta siis saattoi vaihdella naapuritilojenkin välillä loppukesästä myöhäiseen syksyyn.
Syyskuu saa nimensä siis syksystä, joka on hyvin vanha suomalais-ugrilaisen kielikunnan perintösana. Niin viron sügis, pohjoissaamen čakča kuin unkarin ősz ovat peräisin samasta syksy-sanan muinaisesta kantamuodosta.
Vuodenaikojen nimitykset kuuluvat muutenkin suomen kielen vanhimpiin sanoihin, joita siis syksyn lisäksi ovat talvi, touko ja suvi.
Talven jälkeinen vuodenaika on siis ollut touko; kevät on tullut suomen kieleen paljon myöhemmin. Mikael Agricolan kirjaamat kuukausien nimet perustuivat vahvasti länsimurteisiin, joissa kesä tarkoitti kesantoa eli viljelemätöntä peltoa. Vuodenajoista lämpimin tunnettiin suvena. Itämurteisiin lainasanana tullut vuodenaikaa tarkoittava kesä-sana levisi yleiskieleen vasta 1800-luvulla.
September-sana viittaa seitsemänteen kuukauteen
Syyskuu on monella kielellä september (tai hyvin lähellä sitä). September-sana viittaa syyskuun paikkaan vuoden seitsemäntenä kuukautena; seitsemän on latinaksi septem. Mutta hetkinen – syyskuuhan on yhdeksäs kuukausi!
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Näin ollen syyskuu oli siis vuoden seitsemäs kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään September. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Syyskuussa syntyneillä on suurempi riski sairastua astmaan
On monia tekijöitä, jotka kasvattavat riskiä sairastua astmaan. Näitä ovat muun muassa erilaiset allergiat, ihottumat, perinnölliset tekijät, keskosena syntyminen ja raskaudenaikainen tupakointi. Yksi yllättävä riskiä lisäävä tekijä on syksyllä syntyminen.
Tutkijoiden mukaan syksyllä syntyneillä on jopa 30 % suurempi riski sairastua astmaan kuin muuhun vuodenaikaan syntyneillä. Tähän erikoisuuteen on löytynyt myös syy, nimittäin edessä siintävä flunssakausi. Erilaiset flunssavirukset rupeavat pohjoisella pallonpuoliskolla jylläämään loppusyksystä, talvella on influenssavirusten aika ja kevättalvella tartuntahuippunsa saavuttaa RS-virus, jonka erityisesti tiedetään aiheuttavan astmaa myöhemmin elämässä.
Ihmisen vastustuskyky ei ole elämän ensimmäisinä kuukausina vielä täysissä voimissaan, mutta vaikka yhdysvaltalaisen Vanderbiltin yliopiston tutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia pienokaisista saa RS-viruksen aiheuttaman infektion ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, eivät he kaikki tietenkään sairastu myöhemmin astmaan. Mutta mitä vakavampi hengitystieinfektio on kyseessä, sitä suuremmaksi riski kasvaa.
Minkälaisia ominaisuuksia tiede paljastaa syyskuussa syntyneistä?
Kuva: Unsplash
Olemme jo tutustuneet horoskooppeihin ja henkieläimiin, mutta nyt annetaan vuoro tieteelle. Kasvanut riski sairastua astmaan käytiin jo läpi, mutta mitä muuta tiede kertoo syyskuussa syntyneistä?
Loppukesästä ja alkusyksystä syntyneet ovat keskimääräisesti isoja vauvoja ja heistä myös kasvaa pitkiä aikuisia. Tämän uskotaan johtuvan raskaudenaikaisesta D-vitamiinin saannista. Samasta syystä syksyn lapsilla on kaikkein vahvimmat luut.
Syyskuussa syntyneet kärsivät vähiten masennuksesta, mutta toisaalta ärsyyntyvät helposti. Onneksi ärsyyntyminen on yleensä nopeasti ohimenevä ilmiö!
Syksyllä syntyneet ovat myös kaikkein pitkäikäisimpiä ja saavuttavat todennäköisimmin kunnioitettavan 100 vuoden iän. Lieneekö syynä se, että vastustuskyky kehittyy erityisen vahvaksi ensimmäisinä elinkuukausina käytyjen koettelemusten vuoksi.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Koska kerrankin kuluvan kuukauden lista saatiin ulos heti ensimmäisenä päivänä, niin koko syyskuun askareet voi kätevästi suunnitella almanakan suositusten mukaisesti.
Syyskuun 1. ja 5. päivä ovat parhaat ajankohdat pistää ruokavalio uusiksi, jos tavoitteena on pudottaa painoa. Nämä ovat myös parhaimmat päivät tupakoinnin lopettamiselle. Kilojen kartuttaminen sen sijaan kannattaa aloittaa 20. tai 28. päivänä.
Onnistuneen avioliiton kannalta naimisiinmeno on syytä ajoittaa kuun puoliväliin eli 15.–17. päivään. Sen jälkeen on pari päivää otollista aikaa teurastaa kotieläimiä sekä aloittaa oluen ja siiderin paneminen.
Aivan loppukuusta, 28. päivänä, on syyskuun paras ajankohta saattaa erilaiset projektit päätökseen. Mikä loistava tapa pistää syyskuu purkkiin!
Lue myös:
Valehteleminen on äärimmäisen kiehtova aihe, koska kaikki ihmiset valehtelevat ja vielä suhteellisen paljon. Listafriikki sukeltaa nyt valehtelun maailmaan kymmenen faktan verran.
Tutkijoiden mukaan ihmiset alkoivat kertoa valheita hyvin pian puhekyvyn kehittymisen jälkeen. Se taas on asiantuntijasta riippuen kehittynyt 50 000 – 2 miljoonaa vuotta sitten, joten haarukka on suhteellisen laaja. Valehtelun uskotaan kehittyneen, koska se on ollut väkivaltaista yhteenottoa helpompi tapa saada haluamansa. Vähän kuin nykypäivänä: pyramidihuijaus on kätevämpi tapa varastaa rahaa kuin pankin ryöstäminen.
Me kaikki valehtelemme. Tutkimusten mukaan vähintään kerran päivässä ja valehtelun ”jalo” taito opitaan noin kaksivuotiaana. Useimmat valheista ovat pieniä lipsautuksia eikä niistä aiheudu mitään pahaa, mutta valehtelulla voi olla myös äärimmäisiä seuraamuksia.
Listalla tutustumme muun muassa valheenpaljastimiin ja totuusseerumiin sekä yritämme saada selville, miten valehtelijan voi tunnistaa.
Tämä lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi kiinnostavaa faktaa valehtelusta voit lukea tästä:
Miehet ja naiset valehtelevat yhtä paljon, mutta eri syistä: 10 totuutta valehtelusta
Valheenpaljastin ei saa pätevää valehtelijaa nalkkiin
Vaikka valheenpaljastustestien tulokset voivat joissain oikeusaleissa olla käypää todistusaineistoa, on ajan mittaan tullut hyvin selväksi, että testilaitetta on suhteellisen helppo huijata. Ei siis varmaan sinun tai minun tältä istumalta, mutta asiansa osaava henkilö, oli kyseessä sitten vaikkapa psykopaatti tai vakooja, pystyy kontrolloimaan kehoaan ja huijaamaan laitetta satanolla.
Pohjimmiltaan kaikki perinteiset valheenpaljastimet mittaavat kehon stressireaktioita ja hermostuneisuutta, joten hyvällä paineensietokyvyllä pääsee jo pitkälle.
Toki laitteita kehitetään koko ajan ja uusimmissa valjeenpaljastuslaitteissa on muun muassa useampi kamera, jotka seuraavat ilmeitä ja jopa yksittäisiä kasvojen verisuonia. Kinkkisimmät havaittavat ovat niin sanotut mikroilmeet, jotka jäävät ihmissilmältä näkemättä, mutta jotka edistyneillä järjestelmillä saadaan taltioitua.
Tällaisellakin menetelmällä tarkkuus on vain noin 70 prosentin luokkaa, mutta niitä on jo käytössä muun muassa lentokentillä, joissa rajavirkailijan kysymyksiin valheeellisesti vastaavista voidaan napata epäilyttävät henkilöt tarkempiin kuulusteluihin. Palataan paljastaviin mikroilmeisiin hieman myöhemmin.
Aivokuvantamiseenkin perustuvaa valheenpaljastinta voi huijata
Voiko tosiaan olla niin, että kaikella nykyään olemassa olevalla teknologialla ei ole tapaa selvittää kiistatta, valehteleeko joku vai ei. Voisiko toiminnallista magneettikuvausta (fMRI) käyttää, kun sillä kyetään reaaliaikaisesti seuraamaan aivojen eri alueiden aktiivisuutta mittaamalla happipitoisuuksien muutoksia? Ja kaikessa yksinkertaisuudessa: kokeiltu on, ei toimi.
Oletuksen mukaan ihmisen aivojen eri alueiden pitäisi olla huomattavasti aktiivisemmat hänen valehdellessaan, koska silloin joutuu keksimään asioita. Tutkimuksissa on todettu, että näin tosiaan on, ja eräässä kokeessa valehtelu kyettiin havaitsemaan sataprosenttisesti. Ongelma numero yksi on kuitenkin se, että esimerkiksi psykopaatin aivot toimivat eri tavalla kuin terveen henkilön. Ongelma numero kaksi on huijaaminen.
Kaikissa valheenpaljastustesteissä, myös aivojen kuvantamisessa, laitteet on kalibroitava kunkin testattavan mukaan. Se tehdään kysymällä sellaisia merkityksettömiä kontrollikysymyksiä, jotka eivät herätä tunteita. Jos koehenkilö kuitenkin aiheutti itselleen kipua, esimerkiksi kieleensä puremalla, aktivoituivat aivojen stressikeskukset samalla tavalla kuin valehdellessa. Tällöin ”oikeiden” kysymysten aikana tapahtuvaa, valehtelusta johtuvaa aktiivisuuden lisääntymistä ei voida erottaa kontrollikysymysten vasteesta.
Ja jos kivun tuottaminen ei houkuttele, niin varpaiden, sormien tai pään heiluttelu tuottivat saman tuloksen. Täysin huomaamaton tapa on tietysti keksiä tarinoita päässään tai ratkoa mielessään vaikeita matemaattisia tehtäviä, kun testaaja varmistaa sinun omaa nimeäsi.
Aitojen tunteiden peittely on hankalaa
Kuten äskeisessä kohdassa todettiin, ei millään teknologialla ole mahdollista saada valehtelijaa sataprosenttisesti kiinni. Palataan nyt niihin jo mainittuihin mikroilmeisiin.
Taitava valehtelija osaa hallita ilmeitään, mutta mikroilmeet ovat tahattomia ja lyhtkestoisia ilmeitä, joita on äärimmäisen vaikea peittää. Ne kestävät vain sekunnin murto-osia ja ilmaisevat ihmiskunnalle universaaleja tunteita kuten inhoa, pelkoa, surua ja onnellisuutta. Mikroilmeitä esiintyy kasvoilla silloin, kun ihminen pyrkii peittelemään sitä, mitä hän oikeasti tuntee.
Brittiläisen Kolumbian yliopistossa vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 100 prosentilla koehenkilöistä aito tunne välähti koesarjan aikana kasvoilla vähintään kerran. Vaikka lipsahdus voi lyhimmillään kestää vain neljä sekunnin sadasosaa, pystytään muutos havainnoimaan huippukameroiden ja muun teknologian avulla. Negatiivisia tunteita, kuten vihaa ja pelkoa, oli vaikeampi peitellä kuin positiivisia. Mikroilmeet pilkahtivat tällöin helpommin näkyviin.
Laboratorio-olosuhteissa tehdyssä tutkimuksessa on tietysti omat rajoitteensa; on mahdollista, että koehenkilöt eivät esimerkiksi ole yhtä motivoituneita valehtelemaan uskottavasti, kun valheilla ole seuraamuksia.
Niinpä sama kanadalainen tutkimusryhmä teki vuonna 2012 kattavan analyysin, jossa tutkittiin 78 kansainvälistä katoamistapausta. Kun kadonneiden läheiset olivat televisiossa puhumassa ja vetosivat mahdollisiin kidnappaajiin tai murhaajiin omaistensa kohtaloiden selvittämiseksi, tallensi tutkimusryhmä kasvojen ilmeitä 30 kuvaa sekunnissa.
Noin puolessa näistä tapauksista murheen murtamina esiintyneet läheiset oli myöhemmin todettu syyllisiksi ja tuomittu kyseisen henkilön murhasta. Tämä oli nähtävissä myös tutkimusryhmän analyysissä. Teeskennellyn surun seasta ”vuoti” esiin iloisia mikroilmeitä.
Ihmiset valehtelevat enemmän kirjoittaessaan
Ei ehkä ole mitenkään yllättävää, että ihmiset valehtelevat kirjoittaessaan paljon enemmän kuin kasvotusten. Mutta ei ole yhdentekevää, millä alustalla keskustelua käydään. Nyrkkisäännöksi käy: mitä kauempana toinen osapuoli on, fyysisesti tai ajatusten tasolla, sitä helpompaa on valehtelu.
Massachusettsin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöt valehtelivat kasvotusten käytyyn keskusteluun verrattuna kolme kertaa enemmän käyttäessään pikaviestimiä. Sähköpostissa valehtelun määrä oli jopa viisinkertainen.
Sähköpostin välityksellä eleet, ilmeet ja spontaanit reaktiot eivät välity, joten valehtelijan ei tarvi olla huolissaan kiinnijäämisestä. Reaaliaikaisen keskustelun mahdollistavissa pikaviestimissä keskustelun osapuolten välillä on myös etäisyyttä, mutta harkinta-aikaa ei ole samalla tavalla.
Mitä kauempana valehtelija on vastaanottajasta, sitä todennäköisemmin ihminen tekee niin sanotusti kylmiä ja järkiperäisiä ratkaisuja, jotka tässä kohtaa tarkoittavat valehtelua. Mitä ”todellisempi” toinen henkilö on, sitä vaikeammiksi vääriksi koetut teot tulevat.
Vielä hauskana knoppitietona: Vaikka perinteinen kirje on kaikista kanssakäymisistä etäisin, valehdellaan kynällä paperille kirjoitettaessa huomattavasti vähemmän kuin sähköpostissa.
Valehtelu on harjoittelulaji
Kuten niin monessa muussakin asiassa, myös valehtelussa harjoitus tekee mestarin. Mitä enemmän valehtelee, sitä taitavammaksi siinä tulee. Valheet myös kasvavat: mitä enemmän niitä ruokkii, sitä isompia niistä tulee.
Jos ihminen valehtelee jatkuvasti, alkavat aivot sopeutua siihen. Muutos aivoissa on konkreettista eli sarjavalehtelija ei vain harjaannu palturin puhumisessa, vaan aivot eivät vain enää reagoi samalla tavalla.
Satunnaisesti valehtelevan mantelitumakkeet, jotka ovat aivojen tärkeitä tunnekeskuksia, aktivoituvat valehdeltaessa ja sen vuoksi epärehellisyydestä tulee huono omatunto. Toiminnallisella magneettikuvauksella on voitu havaita, että jatkuvasti valehtelevan mantelitumakkeissa ei tapahdu samanlaista aktivoitumista.
Tunnekeskus kyllä edelleen tietää, kun suusta pääsee ulos epätotuuksia tai jos esimerkiksi jättää tuloja ilmoittamatta verottajalle. Mantelitumake ei kuitenkaan ole enää niin herkkä, sillä valehteleminen on sille ”normijuttu”, joten syyllisyyden tunteen laukaisevia sähköimpulsseja ei muodostu eikä tarvittavia hormoneja erity. Se on biologiaa. Samasta syystä valehtelijan valheiden mittakaava kasvaa, kun tunnereaktion laukeamisen kynnys aivoissa kohoaa.
Lue myös:
-
#vainsuomijutut1 päivä sitten10 erilaista teoriaa siitä, miksi Suomen nimi on Suomi ja toisaalta taas Finland?
-
Yhteiskunta4 tuntia sitten
Suomalaiset eivät aluksi ymmärtäneet kalenterin luukkujen ideaa – 10 mielenkiintoista faktaa joulukalentereista
-
Tiede6 päivää sitten
Munkkien viinitynnyreissä kupli liikaa, mutta yllättäen ihmiset ihastuivat poreilevaan samppanjaan: 10 keksintöä, jotka olivat täysiä vahinkoja – osa 2
-
Yleistieto5 päivää sitten
Joulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
