10 teoriaa, miksi Suomen nimi on Suomi ja toisaalta taas Finland?

Jos haluat tyhjentävän vastauksen siihen, miksi Suomen nimi on Suomi ja Finland, tulet pettymään. Teorioita on kyllä mitä mielenkiintoisempia, joten saat valita kymmenestä vaihtoehdosta mieluisimman.

Osa käy enemmän järkeen, mutta mistäs sitä tietää, vaikka se kaikkein oudoin teoria olisi lopulta oikea.

Tässä kohtaa on tärkeää mainita, että sekä Suomi että Finland nimillä kutsuttiin alunperin pelkästään Varsinais-Suomea, josta nimitys levisi myöhemmin kattamaan laajemman alueen, jolla puhuttiin samanlaista kieltä. Se tulee listassa monessa kohtaa esille, mutta on hyvä pitää mielessä hämmennyksen välttämiseksi.

Kun olet lukenut nämä Listafriikki.com:n 10 teoriaa Finland ja Suomen nimien alkuperästä, kerro ihmeessä meille ja muille, mikä sinun veikkauksesi on! Väärin et voi vastata, koska kellään ei ole oikeaa tietoa.

Suomi, saame ja häme ovat peräisin samasta lainasanasta

Kuva: Jarkko Mänty | Pixabay

Otin listan ensimmäiseksi kohdaksi kaikkein tuoreimman ja hyväksytyimmän teorian Suomen nimelle. Toki samaan hengenvetoon sanottakoon, että osa asiantuntijoista pitää tätä alkuperää liian monen sattuman summana, ja siten epätodennäköisenä.

Melko varmaksi (tai niin varmaa kuin tällaiset asia voivat olla) tiedetään, että häme ja saame ovat peräisin kantabaltinkielisestä žeme-sanasta, joka tarkoittaa alavaa maata. Myös vanha slaavilainen sana zemla tarkoittaa maata. Suomi on sanana hyvin samantyyppinen kuin häme ja saame, joten olisi luonnollista, että niillä on samat juuret.

Ongelma on kuitenkin se, että Suomi maantieteellisenä alueena ja kansana oli aikoinaan täysin eri asia kuin hämäläiset tai saamelaiset. Se tarkoittaa sitä, että žeme olisi täytynyt lainautua kahteen kertaan samaan kieleen, mikä on tutkijoiden mukaan lähes ennenkuulumatonta.

Mielenkiintoista on myös se, että Suomen nimi on liettuaksi Suomija ja latviaksi Somija, jotka siis eroavat täysin niiden sukulaiskielten Finlandia muistuttavasta sanasta.

Lainattu venäjän kielestä

Toinen lainasanaan perustuva Suomen nimi -teoria tulee Venäjältä. Vanhoissa venäläisissä kartoissa lounais-Suomen alueen nimi on ollut Сумь (Sum). Näyttää ja kuulostaa kovasti samalta kuin Suomi!?

Muinaisten balttilaisten heimojen asutusta 900-luvulla kuvatessa, asui Suomen alueella saamelaisia, hämäläisiä (Емь) ja karjalaisia kansoja. Vasta tuhat vuotta myöhemmin nuo erilliset heimot ovat muodostaneet yhtenäisen kansan ja alueen.

Ennen kuin ruotsalaisten käyttämä Finland-nimi levisi itänaapuriimme, ei maamme kansoille ollut venäjän kielessä yhtä yhtenäistä sanaa. Suomi oli vielä 1700-luvullakin heidän kartoissaan ja ajatuksissaan vain pieni alue muiden joukossa.

Suomi tarkoittaa ihmistä

Kuva: Aku Otsola | Pixabay

Toisen selityksen mukaan Suomi olisi alkuaan ihmistä merkitsevä muinaisindoeurooppalainen lainasana. (Tähän valtavaan kieliryhmään kuuluvat muun muassa romaaniset, germaaniset ja slaavilaiset kielet). Monessa jo hävinneessä kielessä miestä ja ihmistä tarkoittava sana on ollut esimerkiksi guma tai gomo, joka on sitten varhaiskantasuomeen lainattu muodossa ćoma. Myöhemmin se on muokkaantunut sanaksi *sōmi ja lopulta meidän nykyään käyttämään sanaan Suomi.

Tämän teorian mukaan Suomi olisi sanana sukua muun muassa nykyisille liettuan žmuõ ja latinan homo sanoille. Kautta historian tunnetaan paljon kansoja, jotka ovat alkaneet nimittää itseään muista kielistä lainaamillaan miestä ja ihmistä tarkoittavilla sanoilla.

Sitten siirrytään hetkeksi tarkastelemaan Finland-sanaa! Jäljellä on vielä hauskimmat teoriat Suomi nimen takana.

Maailman laidalla

Kuva: Kaj Söderman | Pixabay

Fin on latinaksi loppu. Loppu siinä mielessä kuin se tarkoittaa reunaa tai rajaa. Englannissa on useita sanoja, joiden alkuperä on latinan fin-sanassa: final, viimeinen, finish, lopettaa, definition, määritelmä, infinite, ääretön.

Olemmeko siis lopun maa? Tavallaan kyllä. Katolisen kirkon kartografit eli kartanpiirtäjät olivat 700-luvulla saaneet tehtäväkseen piirtää pohjois-Euroopan rajoja. He seilasivat Itämeren aalloilla piirtäen alueiden ääriviivoja ja nimesivät silloin Ruotsin valtakunnan itäisimmän osan, nykyisen Varsinais-Suomen, fin landiksi eli maan lopuksi.

Kyseessä ei missään nimessä ollut maa tai valtio, kuten me sen nyt ajattelemme, vaan sillä tarkoitettiin kirjaimellisesti maailman laitaa. Ehkä he ajattelivat siellä olevan pannukakun reunan?

Kun Vatikaani alkoi agressiivisesti markkinoida katolista kirkkoa Ruotsin alueelle (kitkeäkseen pakanallisuutta ja ehtiäkseen paikalle ennen idän ortodokseja), tarttui fin land paikallisille pysyvään käyttöön. Sillä kuitenkin viitattiin vain läntiseen ja hyvin pieneen osaan nykyistä Suomea.

Muut kansat: hämäläiset, saamelaiset, inkeriläiset ja karjalaiset olivat tuolloin aivan erillään ”suomalaisista”.

Muinaisnorja ja viikingit

Kuva: Paul Barlow | Pixabay

Finland-nimen alkuperän on arvuuteltu tulleen myös naapurimaista. Viikinkienkin käyttämässä muinaisnorjan kielessä on sana finnr, löytää, josta arvellaan riistaa etsivien ja metsästävien itäisen alueen asukkien saaneen nimensä. Toisaalta ensimmäisen vuosituhannen lopulla kaikki ihmiset, maanviljelyn ohella, metsästivät ja keräilivät ravintoa. Finnr on voinut tarkoittaa kaikkia pohjois-Euroopassa eläneitä kansoja.

Vanhoista riimukivistä on myös löydetty viitteitä Finlandiin. Eräässä 1600-luvulla Ruotsin itärannikolta löydetyssä riimukivessä oli kirjoitettuna: ”biarn huk * ikulfriþ : raistu : stain : aftʀ : utrik : sun : sain * han * uaʀ : tribin : o * fin*lonti” , joka voidaan vapaasti kääntää: Bjǫrn ja Ígulfríðr pystyttivät tämän kiven poikansa Ótryggrin muistoksi. Hän kuoli Finlandissa.

Suomalaiset kansana oli kyllä tunnettu jo paljon ennemmin, mutta tuota kiveä pidetään yhtenä ensimmäisenä kirjallisena Finland-alueen mainintana; se on peräisin 1000-luvulta.

Toisaalta, kiveen hakatut fin ja lonti sanat oli kirjoitettu erikseen, joten Finlandin lisäksi niillä on voitu tarkoittaa ”vaeltajien maata”, ”metsästäjien maata”, ”soiden maata” eli periaatteessa mitä tahansa maata.

Ajanlaskun alussa oli Fennit ja Phinnoit

Kuva: Pixabay

Suomalaiset tunnettiin jo ajanlaskumme alussa antiikin Roomassa. Ensimmäinen meihin viittaava maininta on vuodelta 98 (kyllä!), roomalaisen tutkimusmatkailija Cornelius Tacituksen Germania-teoksessa, jossa esitellään Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolella eläviä heimoja.

Hän kuvailee teoksessaan lyhyesti ”jossain Balttian koilisosissa” asuvaa Fenni-kansaa. Fennit olivat Tacituksen mukaan villejä, luonnossa asuvia metsästäjiä, jotka elivät sanoinkuvaamattomassa kurjuudessa ja köyhyydessä. Ihmisillä ei ollut kunnollisia majapaikkoja, hevosia tai aseita, mutta he olivat Tacituksen mukaan äärimmäisen tyytyväisiä vaatimattomaan elämäänsä eivätkä pelänneet tulevaa. Se hämmästytti monia maita kiertänyttä historijoitsijaa. Jep, Tacitus oli selvästi tutustunut suomalaisiin!

Vuosikymmeniä myöhemmin kreikkalais-roomalainen maantieteilijä Ptolemy teki karttakirjan, joka vuonna 150 mainitsee kansan nimeltä Phinnoi. Heitä asui Euroopassa nykyisen Puolan ja Liettuan alueella, mutta myös pohjoisemmila alueilla. Skandinaviassa eleli myös Phinnoi-heimo, joka asutti pientä, saareksi kuviteltua, maa-aluetta.

Palataan sitten takaisin Suomen nimi -teorioihin.

Suomaalaiset

Kuva: Pixabay

Suomea voisi tuhansin järvien maan lisäksi kutsua tuhansien soiden maaksi. Voisiko siinä olla ratkaisu nimiongelmaan?

Ihmiset ovat kaskenneet happamista suotyypeistä eroavia lettoja ja perustaneet asutuksia näiden maanviljelyyn hyvin soveltuvien, ravinteikkaitten alueiden läheisyyteen. He asuivat siis soisella maaperällä, suomaalla.

Tätä alkuperää tukee meidän kansamme nimi; miksi olemme suomalaisia emmekä suomilaisia. Se selittyisi sillä, että alunperin olemme olleet suomaalaisia, joka on ajan mittaan lyhentynyt yhdellä kirjaimella. Jostain syystä alueen nimeksi oli kuitenkin tullut Suomi.

Tässä teoriassa saadaan luotua monien kaipailema yhteys Suomen ja Finlandin välille.

Englanninkielinen sana fen tarkoittaa suomeksi suota, ja vielä tarkemmin ottaen lettoa. Muissakin germaanisissa kielissä tuota suotyyppiä kutsuttiin samantapaisella sanalla. Nykyisen lounais-Suomen alueella kauppaa käyneet ulkomaalaiset alkoivat kutsua soista maa-aluetta Fen/Finlandiksi.

Tässä teoriassa osuu kaikki kohdalleen.

Paitsi se, että Suomi-nimitys levisi verrattain myöhään soisimpiin osiin maatamme. Miksi länsirannikon saaristoisella alueella elävät ihmiset olisivat kuvailleet itseään soilla asuviksi suomaalaisiksi?

Myöskään kielitieteitä tutkivat etymologit eivät pidä suomaa/fenland -teoriaa uskottavana.

Kalannahkavaatteet?

Kuva: Uwe Baumann | Pixabay

Germaanisissa kielissä (esim. saksa ja englanti) fin tarkoittaa evää. Ruotsin itäistä aluetta piirtäneet kartoittajat luonnostelivat lounais-Suomen rannikon evän muotoiseksi, koska siltä se näytti mereltä päin. Siitä tuli nimitys ”evämaa”, Finland.

Harvassa syntytarinassa on selitys sekä Suomen että Finlandin alkuperälle, mutta kalateoria raksittaa kummankin kohdan.

Rannikolla asuville kansoille kalastus oli tärkein tapa hankkia ravintoa. Suomen nimi on tämän teorian mukaan johdettu sanasta suomu. Kalansuomut voivat viitata pakanauskontojen totemismiin, jossa ihmisillä on yliluonnollinen yhteys johonkin eläimeen; tässä tapauksessa kalaan. Se selittäisi, miksi muinaissuomea puhuva kansa olisi alkanut viitata itseensä kaloihin liittyvällä sanalla.

On myös epäilty, että suomu-johdannainen olisi perua alueen ihmisten käyttämistä, kalannahkaisista vaatteista. Onko jo vähän kaukaa haettua?

Maa, joka on meille suotu

Kuva: Ben White | Unsplash

Suomen nimen on erään oletuksen mukaan ajateltu tulleen verbistä suoda. Sillä on tarkoitettu sitä, että upea maa on sen asukkaille suotu. Ylistyksessä on menty jopa niin pitkälle, että on Suomen on sanottu olevan ”Jumalan suoma” maa ja siitä nimitys olisi peräisin. Tätä teoriaa tukisi se, että suoda-verbistä on johdettu erisnimi Suoma, joka sata vuotta sitten oli hyvinkin yleinen naisen nimi. Siitä pienesti muokkaamalla saadaan myös etu- ja sukunimenä käytetty Suomi. Nimi Suomi on muuten 1900-luvun alusta alkaen rekisteröity alle sadalle miehelle ja naiselle.

Suoda-verbi on saanut kannatusta Suomen alkuperänä myös sen takia, että maassa asuneita ihmisiä on pidetty erityisen hyvänsuopina.

Tämä näkemys on vähän ristiriidassa listan viimeisen kohdan kanssa.

Riidanhaastajat

Nimi Suomi on peräisin suomia-verbistä. Se voi tarkoittaa arvostelua tai moittimista, kun joku on käyttäytynyt huonosti eikä ole uskonut kieltoja ja käskyjä.

Suomia-sana tarkoittaa myös konkreettisempaa lähestymistapaa: pieksämistä, hakkaamista ja selkään antamista. Sen on arveltu olleen maamme nimen lähtökohtana, koska suomalaiset ovat olleet tunnetusti kovia tappelemaan.

Onko tämä kaikkein järkeenkäyvin vai hulluin teoria? Itse en voi uskoa, että tällaista on ihan kirkkain silmin esitetty.

Sanomattakin lienee selvää, että Suomen ja Finlandin alkuperistä ei ole päästy tutkijoiden keskuudessa yhteisymmärrykseen. On kuitenkin yksi asia, josta ollaan samaa mieltä: Finland on aina viitannut maantieteelliseen alueeseen ja on muualla asuvien ihmisten antama nimi. Suomi taas on kansan itse itselleen antama nimi, joka perustuu yhteiseen kieleen ja heimoon.

🤷‍♀️ Mistä sinä luulet, että Suomen nimi on peräisin? Itse ajattelen ratkaisun liittyvän Liettuaan, koska se tulee esille muutamassakin kohdassa niin muinaisena balttikielenä kuin maantieteellisenä alueenakin. Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme mikä teoria on sinun mielestäsi kaikkein uskottavin 🇫🇮