Yleistieto
10 kaupunkien lempinimeä – Isosta Omenasta Suomen Chicagon kautta Manseen
Monilla kaupungeilla on omat paikallisten käyttämät kutsumanimet, mutta tällä listalla olevat kaupunkien lempinimet ovat laajasti, jopa universaalisti tunnettuja.
Okei, Manse ei välttämättä Suomen rajojen ulkopuolella soita kelloja, mutta kaikki suomalaiset kyllä tietävät tasan tarkkaan, mistä kaupungista on kyse. Iso Omena on tuttu, samoin kuin ovat ikuinen kaupunki ja valon kaupunki. Mutta mistä näiden kaupunkien lempinimet ovat peräisin? Suomen Chicago voi ainakin yllättää monet, sillä alunperin Lahden lempinimellä ei ollut mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.
The Big Apple – New York City
Ison omenan kohdalla ei tarvi arpoa, että mistä kaupungista on kyse. Sehän on tietenkin New York City, jolla on liuta muitakin lempinimiä, mutta The Big Apple taitaa olla kaikkein tunnetuin. Varsin erikoinen nimi yhdelle maailman kuuluisimmista kaupungeista.
Netin syövereistä löytyy lukuisia erilaisia teorioita Iso omena -lempinimen takana, mutta ensimmäisen kerran omenasta puhuttiin New Yorkin yhteydessä 1920-luvulla. The Morning Telegraph -lehden urheilutoimittaja John J. Fitzgerald käytti termiä vertauskuvana laukkakilpailuissa jaettuihin suuriin rahapalkintoihin. Missään muualla ei ollut tarjolla samanlaisia voittopotteja kuin New Yorkissa, joten kun Fitzgeraldin kirjoitti kolumnissaan, että ”on vain yksi iso omena”, jäi vertaus elämään. Myöhemmin se laajeni tarkoittamaan yleisesti koko New Yorkia; ei ainoastaan rahakkaita laukkakilpailuja.
Manse – Tampere
Kuva: Tiia Monto | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Kuten jo listan alustuksessa tuli mainittua, niin Manse ei sinänsä avaamista kaipaa, sillä kaikki tietävät sen olevan Tampere. Moni on myös varmasti kuullut Tamperetta kutsuttavan Mansesteriksi – näin suomalaisittain kirjoitettuna. Sekä Mansen että Mansesterin takana on Luoteis-Englannissa sijaitseva Manchester, jota pidetään maailman ensimmäisenä teollistuneena kaupunkina.
Tampere puolestaan on Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki, jonka kukoistuskausi alkoi vuonna 1820 Finlaysonin tehtaan perustamisen jälkeen. Tekstiiliteollisuus otti kaupungin valtaansa ja myös siitä syystä vertaus brittiläiseen Manchesteriin on osuva, sillä sielläkin teollistuminen lähti liikkeelle tekstiilituotannosta.
Todennäköisesti Tampere tunnettiin ensin nimellä Suomen Manchester ja Manseksi kaupungin lempinimi lyhentyi vasta reippaasti 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Jo 1840-luvulla Sakari Topelius kirjoitti päiväkirjaansa vierailustaan Tampereella ja viittasi kaupunkiin Suomen Manchesterina. Nimitys oli varsin vakiintunut, sillä myös Pieni Tietosanakirja (1925-1928) mainitsee tuon lempinimen Tampereen kohdalla.
Sin City – Las Vegas
”What happens in Vegas stays in Vegas”. Näin kuuluu tuttu sanonta Las Vegasista, joka on tunnettu ympärivuorokautisista juhlista, strippibaareista sekä tietenkin hulppeista kasinoista. Las Vegas tunnetaan ympäri maailman syntien kaupunkina, eikä nimen uskoisi tarvitsevan selittelyjä. Mutta syntisiin huvituksiin viittaava lempinimi on varsin vanhaa perua, eikä sillä ole mitään tekemistä nykyaikaisen pintaliidon kanssa. Syntien kaupunki juontaa juurensa aikaan, kun monet näistä aktiviteeteista todella olivat laittomia.
Sin City -lempinimi syntyi vuonna 1906 yhdessä pahamaineisessa korttelissa – Block 16:ssa. Korttelit 16 ja 17 olivat ainoat, joissa sai tarjoilla alkoholia ilman lupia ja rajoituksia, joten tottahan ilo otettiin irti. Block 16:n syntisyyttä lisäsi vielä se, että siellä kukoisti myös prostituutio, jota harjoitettiin häpeilemättä saluunoiden takahuoneissa.
Eikä meno rauhoittunut kieltolainkaan myötä, vaan vuosien 1920 ja 1933 välillä viina virtasi entiseen malliin; ehkä vain hieman salassa. Block 16 pääsi kuitenkin kuin koira veräjästä, sillä toiminta sai varoituksista huolimatta jatkua. Kyllähän kaikki tiesivät mitä syntisessä korttelissa tapahtuu.
Kaikki ei kuitenkaan ole ikuista, paitsi ehkä Rooma, joten kortteli numero 16:n tarina tuli myös päätökseen. Kun alueelle perustettiin armeijan tiloja 1940-luvulla, pistivät lukuisat ratsiat stopin prostituutiolle ja korttelin kuppilat menettivät alkoholinmyynti- ja pelioikeutensa.
Block 16:tta ei ole enää olemassa, sen paikalla on nykyisin parkkialue, mutta syntinen lempinimi jäi elämään ja laajeni koskemaan koko kaupunkia. Toisaalta Las Vegas on tänäpäivänä mukava matkakohde myös lapsiperheille.
La Ville Lumière – Pariisi
Pariisia kutsutaan rakkauden kaupungiksi ja onpa sitä nimitetty maailman kauneimmaksikin kaupungiksi. Nyt kuitenkin tutustutaan siihen, miksi Ranskan pääkaupunki tunnetaan valojen kaupunkina. Yleisen uskomuksen mukaan nimitys tulee siitä, että Pariisi on upea ilmestys valaistuine bulevardeineen ja siltoineen, ja tietysti kaupungin tunnetuimman maamerkin, Eiffel-tornin, öinen valaistus on henkeäsalpaava.
Mutta itseasiassa valon kaupunki -lempinimen juuret ulottuvat aikaan, jolloin keinovaloista ei osattu vielä edes uneksia. Mennään maaliskuun 15. päivään vuonna 1667, jolloin Ludvig XIV määräsi, että Pariisin kaduista olisi tehtävä turvallisemmat. Aurinkokuningas halusi palauttaa kansan luottamuksen – ja ehkä myös pelon – lakia ja järjestystä kohtaan, sillä Ranska oli ollut Espanjan kanssa sodassa vuosikymmenien ajan ja maassa oli ollut myös paljon sisäisiä konflikteja.
Sen lisäksi, että Pariisin poliisivoimat moninkertaistivat joukkonsa, kehotettiin jokaista asukasta sytyttämään iltaisin kynttilä tai öljylamppu kotinsa ikkunalle, ja katujen varsille vietiin lyhtyjä. Valoisuuden uskottiin tuovan turvaa, sillä rikollisten ajateltiin piileskelevän pimeillä kujilla. Valon kaupunki oli syntynyt.
Lempinimi sai myös toisen merkityksen ja vahvisti asemaansa valistuksen aikana. Valistus, josta monissa kielissä käytetään valaistusta tarkoittavaa sanaa, oli aatesuuntaus, joka korosti tiedon ja järjen merkitystä. Vaikka valistus eli huippukauttaan 1700-luvun puolen välin jälkeen, on liikkeen yleisesti ajateltu saaneen alkunsa Ranskassa 1600-luvun lopulla.
Valistus potkaisi käyntiin myös Ranskan vallankumouksen ja sen jälkeen Pariisista tulikin niin sanottu ideahautomo ja koulutuskeskus, johon ”valaistuneet” runoilijat, insinöörit, filosofit ja luonnontieteilijät kerääntyivät sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Valistuksen myötä uudenlainen tieteellinen ajattelutapa juurtui ja pian hehkulamput syttyivät aivan konkreettisestikin.
La Serenissima – Venetsia
Venetsiassa vieraillessa ei voi välttyä törmäämästä La Serenissima -lempinimeen. Siihen viittaavia kylttejä näkyy rakennusten seinillä ja matkamuistomyymälöiden krääsän joukosta saa hakemalla hakea mukia, josta La Serenissima – ”mitä seesteisisin” – puuttuu. Seesteisyys ei kuitenkaan ole vain kaupungin kauneudesta tai autottomuuden aikaansaamasta rauhallisuudesta tullut nimitys, vaan se juontaa juurensa aikaan, jolloin kaupungin virallinen nimi oli Serenissima Repubblica di Venezia eli Venetsian seesteinen tasavalta.
Serenissima oli kunnianimi, jota käytettiin alunperin ainoastaan Italian kaupunkivaltioiden, Genovan ja Venetsian, vaaleilla valituista johtajista eli dogeista. Venetsian tasavalta itsessään sai tyyneyteen viittaavan lisänimen, sillä vaikka muissa maissa ja kaupungeissa oli sotia ja sisäisiä myllerryksiä, vaikutti saarille rakennettu Venetsia rauhalliselta ainakin ulospäin.
Loistavan sijaintinsa ansiosta Venetsian tasavalta oli keskiajalla merkittävä talousmahti sekä idän ja lännen välisen kaupan keskus. Venetsian 1100-vuotinen itsenäisyys päättyi vuonna 1797, kun Napoleon joukkoineen valtasi sen. Historia jäi kuitenkin elämään tunnetussa lempinimessä.
Urbs Aeterna – Rooma
Italian pääkaupunki Rooma tunnetaan ikuisena kaupunkina. Tarun mukaan Rooman perustivat naarassuden hoivaamat ja imettämät kaksosveljet, Romulus ja Remus, vuonna 753 eaa. Tosiasiassa kukaan ei perustanut Roomaa, ei edes sille tarinan mukaan nimensä antanut Romulus, vaan se kehittyi kaupungiksi hiljalleen. Toisin kuin voisi luulla, niin lempinimi ei ole tullut siitä, että Rooma on yksi Euroopan vanhimmista pääkaupungeista, vaan katseet on siirrettävä tulevaisuuteen.
Nimittäin jo antiikin Roomassa, mahtavan imperiumin aikakautena, roomalaiset kutsuivat valtakuntaa ikuiseksi kaupungiksi, latinaksi Urbs Aeterna. Ajatuksena oli, että mitä ikinä maailmassa tuleekaan tapahtumaan ja miten monta imperiumia nousisi ja kaatuisi, olisi Rooma ikuinen. No, eivät roomalaiset ihan väärässäkään olleet, sillä monia valtakuntia on tullut ja mennyt, ja vaikka jättimäinen Rooman valtakunta lopulta hajosikin, on kaupunki edelleen samalla paikalla, johon myyttiset kaksoset sen perustivat.
Tigerstaden – Oslo
Ja mitäs tekemistä tiikereillä on Oslon kanssa? Selvästikin jotain, sillä Norjan pääkaupungin lempinimi on Tigerstaden eli tiikerikaupunki, jonka ainakin kaikki norjalaiset tietävät.
Yksi Oslon kuvatuimmista ”asukkaista” on päärautatieaseman edessä komeileva tiikeripatsas, johon ei voi olla törmäämättä, jos kaupungin keskustassa kuljeskelee. Pronssinen tiikeri on seissyt paikallaan vuodesta 2000 saakka, jolloin Oslossa juhlittiin 1000-vuotissyntymäpäivää. Eiendomsspar, suuri kiinteistövälitysfirma, halusi antaa kaupungille lahjan merkkivuoden kunniaksi ja Oslo valitsi tiikerin. Niinpä keskustaan nousi kuvataiteilija Elena Engelsenin kätten jälkenä 4,5-metrinen tiikeri.
Mutta miten tiikeri voi olla pohjoisen pääkaupungin symboli? Merkityksen hakemisessa täytyy mennä vuoteen 1870 ja Nobel-palkitun runoilijan Bjørnstjerne Bjørnsonin teokseen Sidste sang. Todennäköisesti se on ensimmäinen kerta, kun tiikeri yhdistettiin Osloon, joka tuolloin tunnettiin nimellä Christiania. Bjørnson kuvailee runossaan hevosen ja tiikerin välistä kamppailua, jossa tiikeri edustaa vaarallista kaupunkia ja hevonen taas turvallista maaseutua.
Siitä lähtien Norjan pääkaupunki on tunnettu Tigerstaden-nimellä, mutta nykyisin sillä ei enää ole negatiivista kaikua. Tiikerikaupunki on vaarallisen sijaan jännittävä ja eloisa.
The Big Smoke – Lontoo
Kuva: Heidi Fin | Unsplash
The Big Smoke on varsin yleinen lempinimi suurille kaupungeille, joilla on ongelmia ilmansaasteiden kanssa. ”Iso savu” on liitetty ei niin mairittelevasti muun muassa Australian Melbourneen, Kanadan Torontoon sekä Brasilian Sao Pauloon. Mutta kuuluisin Big Smoke on epäilemättä Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki Lontoo.
Lontoo kuvataan usein varsinkin vanhoissa elokuvissa harmaana ja sumuisena kaupunkina, ja vaikka kyseessä on vanhahtava stereotypia, on siinä mukana hitunen totuutta. Kun teollinen vallankumous 1700-luvun lopulla mullisti saarivaltion, sumentuivat Lontoon kadut muustakin kuin usvasta. Savusumu (engl. smog), joka nykyisin on monen suurkaupungin riesa, sai käsitteenä alkunsa 1800-luvun Lontoossa, jossa hiilen polttamisesta syntyneet ilmansaasteet olivat merkittävä ongelma. Kaupungin lempinimi, Big Smoke, ilmestyi jo vuonna 1874 slangisanakirjaan. Lontoon kaupunginmuseon mukaan nimen keksivät maaseudun ihmiset, jotka kohtasivat sankat savupilvet kaupunkia lähestyessään.
Vaikka Lontoo ei ole enää samalla tavoin saastunut kaupunki kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, on lempinimi pitänyt pintansa. Varsinkin maalla asuvat viittaavat siihen edelleen ”isona savuna”, kun he tulevat kaupunkiin käymään. Nyt heitä vastassa ei kuitenkaan ole harmaan sumun peittämä metropoli, toisin kuin lempinimen syntymisen aikoihin.
Suomen Chicago – Lahti
Kuva: Pasixxxx | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Suomen Chicago, no sehän on tietenkin Lahti. Lahdesta on kliseisesti puhuttu Suomen järjestäytyneen rikollisuuden keskuksena ja rikostilastojen ykkösenä, mitä se ei enää ole – muut kaupungit ovat jo aikapäiviä sitten ajaneet ohi. Sitä on verrattu tuosta syystä Chicagoon, jolla on aikoinaan ollut samanlainen maine.
Lahti on kuitenkin saanut lempinimensä aivan jostain muusta, kuin Al Caponen ja muiden gangstereiden Chicagosta; nimittäin teurastamoiden Chicagosta. Ja teurastamolla siis tarkoitetaan nimenomaan lihateollisuutta. Chicagosta tuli 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Yhdysvaltojen lihateollisuuden keskus ja teurastamot työllistivät ison osan kaupunkilaisista. Kukoistavimpana aikana siellä tuotettiin enemmän lihaa, kuin missään muualla maailmassa.
Lahti ei nyt aivan samaan mittakaavaan päässyt, mutta kun kaupunkiin vuonna 1914 perustettiin kunnallinen teurastamo, joka oli tottakai iso työllistäjä, syntyi sen vanavedessä monia yksityisiä lihajalostamoja. Lahti tunnettiinkin 1920-luvulla lukuisista teurastamoistaan; aivan kuten Chicago rapakon takana.
Vasta vuosisadan puolenvälin jälkeen Chicago-vertauksilla ruvettiin viittaamaan rauhattomuuksiin ja väkivaltaisuuksiin.
The Windy City – Chicago
Ja otetaan sitten Suomen Chicagon perään ja kaupunkien lempinimet -listan loppuun se oikea Chicago, joka tunnetaan tuulisena kaupunkina – The Windy City. Olisi helppo vain todeta, että Chicago on ilmaston osalta tuulinen kaupunki; mitä se toki onkin. Se ei kuitenkaan mahdu Yhdysvalloissa edes 20 parhaan joukkoon, kun puhutaan keskimääräisistä tuulennopeuksista, joten siinä mielessä lempinimeltä lähtee pohja.
Michiganjärveltä puhaltavat tuulet ovat toki kunnioitettavia puhureita ja pilvenpiirtäjien väleissä kulkevista kaduista tulee kevättalvisin tuulitunneleita, joissa viima käy luihin ja ytimiin. Ensimmäisen kerran – ainakin varmistetusti – Chicagoon viitattiin kirjallisessa muodossa tuulisena kaupunkina vuonna 1876, kun Cincinnati Enquirer -lehti kirjoitti kaupungin läpi kulkeneen tornadon rippeistä. Pyörremyrskyt eivät ole tuon suurkaupungin ympäristössä mitenkään harvinaisia.
Toisaalta kutsuminen tuuliseksi kaupungiksi sisälsi pienen piikin chicagolaisia kohtaan. Englannin kielessä nimittäin longwinded ja full of hot air -sanaparret, jotka sanatarkalleen suomennettuna tarkoittavat ”pitkätuulista” ja ”täynnä kuumaa ilmaa”, merkitsevät ihmistä, joka jaarittelee tyhjänpäiväisiä. Muualla lähiseudulla Chicagon asukkaita pidettiin tällaisina turhanjauhajina. Varsinkin Cincinnatissa ja St. Louisissa miteltiin Chicagon kanssa Yhdysvaltojen Keskilännen mahtavimman kaupungin tittelistä, joten myrskystä kertovaan uutiseen piilotettu pilkka oli nerokas veto kilpailevan kaupungin sanomalehdeltä.
The Windy City on nykyisin synonyymi Chicagolle, vaikka alkuperä ei välttämättä kovin mairitteleva olisikaan. Keskilännen suurimman ja komeimman tittelistä ei varmaankaan enää kukaan yritä kamppailla tuulisen kaupungin kanssa.
Lue myös:
Nyt on taas lukijoiden kysymysten aika! Tänään paneudumme talvisiin kysymyksiin ja vastaamme muun muassa siihen, että mitä tulipalopakkanen tarkoittaa.
Lisäksi selvitämme, että miksi lumi narskuu kenkien alla ja miksi pakkanen paukkuu.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä tarkoittaa tulipalopakkanen?
Kireä pakkanen ja tulipalo; miten nämä kaksi liittyvät yhteen?
Tulipalopakkanen tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kovalla pakkasella tulipalot lisääntyvät. Tämä ilmiö on selvästi nähtävissä pelastuslaitosten tehtävämäärissä.
Varsinaisesti pakkanen ei tietenkään sytytä mitään tuleen, vaan kyse on lämmityksestä. Kylmällä säällä rakennuksia lämmitetään innokkaammin ja normaalia enemmän, mikä lisää tulipalojen määrää. Ero oli nykyistä merkittävämpi aiemmin, kun puulämmitys oli yleisempää. Mutta edelleen tulipalopakkaset ovat nimensä veroisia.
Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan ole olleet yksimielisiä siitä, mistä tulipalopakkaset ovat saaneet nimensä. Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Matti Vilppulan mukaan sanalla ei ole mitään tekemistä tulipalojen kanssa.
Koko pitkän työuransa suomen kielen alalla tehnyt, nyt jo edesmennyt Vilppula oli sitä mieltä, että kyseessä on kuvailmaus. Hänen mukaansa tulipalopakkanen on viittaus siihen polttavaan ihoaistimukseen, joka syntyy kovalla pakkasella.
Miksi lumi narskuu kenkien alla?
Kaikki lumi ei narsku samalla tavalla, kun sen päällä kävelee. Mitä kireämpi pakkanen, sitä natisevampaa lumi on.
Tämä johtuu pikkuriikkisistä lumikiteiden sakaroista!
Lumihiutaleet koostuvat useista lumikiteistä, jotka kaikki ovat ainutlaatuisia. Mutta niissä on silti jotain samaa: Lumikiteillä on säännöllinen kiderakenne, joka koostuu kuudesta pääsakarasta ja vaihtelevasta määrästä alasakaroita. Ne ovat siis kaikki kuusikulmaisia. Kiteiden yksilöllinen muoto vaihtelee olosuhteiden, kuten ja kosteuden ja tuulen, mukaan.
Kun pakkasta on paljon, on lumikiteissä paljon alasakaroita. Lumella käveltäessä nuo sakarat murtuvat ja saavat aikaa narskuvan äänen. Lauhemmalla kelillä lumikiteissä on vähemmän sakaroita, ja nollan tienoille tultaessa paine jalan alla sulattaa osan sakaroista vedeksi, joka toimii narskumista vähentävänä liukasteena.
Miksi pakkanen paukkuu?
Pakkasen paukkuminen ei ole vain sanonta, sillä hyvin kylmällä ilmalla ulkosalla voi tosiaankin kuulua kovaa rytinää; kuten talvisissa olosuhteissa asuvat hyvin tietävät.
Mutta mistä ääni on peräisin?
Vesi alkaa laajentua, kun lämpötila laskee alle neljän asteen – ei tarvitse siis mennä edes pakkasen puolelle. Esimerkiksi rakennusten seinänraoissa voi olla vettä, joka laajetessaan ja lopulta jäätyessään aiheuttaa liikettä rakenteissa ja näin paukkuvan äänen. Toisaalta rakennusten materiaalit voivat kovalla pakkasella kutistua, mikä myös aiheuttaa rakenteissa pauketta. Kumpikaan näistä ei yleensä aiheuta vaurioita, joten talven ääniä voi kuunnella ilman huolen häivää!
Sama ilmiö tapahtuu myös metsässä, jossa tietämätön voi sekoittaa puiden paukkumisen jopa ammuskeluääniin. Kova meteli kuuluu puiden halkeamisesta, joka taas aiheutuu kuorikerroksen alla olevien nesteiden jäätymisestä ja laajentumisesta.
Lue myös:
Yleistieto
Kiltti syntyi vasta 1700-luvulla: 8 keksintöä, jotka ovat huomattavasti uudempia kuin olisit uskonut – osa 2
Listafriikki esittelee asioita ja esineitä, jotka ovat huomattavasti tuoreempia, kuin voisi kuvitella. Tässä tulee 8 keksintöä, jotka ovat yllättävän uusia.
Lista on vähän kuin jatko-osa hiljattain julkaistulle 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella -listalle, mutta nyt käännetään aikakäsitys toiseen suuntaan, kuten otsikostakin voi jo päätellä.
Nyt listalle pääsevät muun muassa sudoku, kaupat ja kiltti. Miten vanhoja uskoisit noiden olevan? Kohta ei tarvi enää veikkailla, vaan lähdetään pidemmittä puheitta listan pariin – veikkaan, että edessä voi olla yllätyksiä!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset neljä yllättävän tuoretta keksintöä voit lukea tästä:
Luotiliivit naisille
Kaikkein tuorein keksintö tällä listalla – molemmat osat mukaan lukien – on luotiliivit naisille. Jonkinlaisia suojaavia varusteita on toki ollut lähes niin kauan kuin ihminen on sotinut, eli voisiko sanoa, että aina. Mutta ne on aina tehty miehille, vaikka naiset ovat yhtälailla olleet mukana kyseistä suojavarustetta vaativissa toiminnoissa, esimerkiksi puolustusvoimissa tai poliisissa.
Vaikka luotiliivejä on ollut olemassa erikokoisia, on ne suunniteltu miehen ylävartalolle. Samaa sukupuolta olevia ihmisiä ei voi tietenkään istuttaa samaan muottiin, mutta miehen ja naisen ruumiinrakenteessa on keskimääräisesti muutama vissi ero. Usein naisen ylävartalo on lyhyt ja jalat pitkät, kun verrataan saman mittaiseen mieheen.
Oikean mittaiselle henkilölle (lue: miehelle) suunniteltu luotiliivi on siis jättänyt naisen käsien alle vaarallisen aukon ja toisaalta esimerkiksi autossa istuessa liivi painaa lantioon tai nousee selästä ylöspäin. Myös liivin ylin osa on tehty miehen leveille hartioille, jolloin aseen nostaminen tähtäysasentoon on hankalaa ja käsien liikuttaminen rajoittunutta. Ja sitten tullaan siihen kaikkein yksinkertaisimpaan eroon: naisilla on rinnat. Monet naissotilaat ovatkin joutuneet rintojensa vuoksi ottamaan liian suuren liivin, jolloin asuste ei sitten muualta olekaan istunut.
Huolimatta näistä ilmiselvistä turvallisuusongelmista, naisille on ollut tarjolla omia luotiliivejä vasta vaivaiset 10 vuotta. Siihen asti naiset joutuivat käyttämään huonosti istuvia ja vaarallisia suojavarusteita.
Yhdysvaltain armeija alkoi vasta vuonna 2012 testata erityisesti naisille suunniteltuja luotiliivejä. Tuolloin armeijan aktiivipalveluksessa naisten osuus oli 14 %. Uudessa mallissa oli tuolloin muotoiltu rinta, säädettävä vyötärö, ja liivi oli hartioista kapeampi ja kokonaisuudessaan lyhyempi.
Yksi iso muutos oli myös suojalevyn siirtäminen liivin sisältä ulkopuolella sijaitsevaan taskuun, jolloin se edelleen suojasi sisäelimiä, mutta ei painanut kivuliaasti rintoja.
Ciabatta
Kuvittele mielessäsi italialainen ateria… Mieleesi piirtyy varmasti kuva lautasellisesta pastaa ja sen ohessa palanen ciabatta-leipää. Tämä mielikuvitusharjoitus olisi ollut erilainen vielä 1980-luvun alussa, sillä tuo peri-italialainen leipä on on kehitetty vasta vuonna 1982.
Leipää on tietysti leivottu vuosituhansia, mutta ciabatta, tuo leipomoiden suosituin ruokaleipä, on yllättävän uusi juttu. Se syntyi viikkoja kestäneen kehitystyön ja lukuisten kokeilujen jälkeen Venetsian lähellä sijaitsevassa Adrian kaupungissa, kun paikallisen mylläriperheen poika Arnaldo Cavallari päätti leipoa uudenlaisen leivän.
Tuon leipomuksen taustalla oli alati kasvava patonkien maahantuonti Ranskasta, ja vieraan maan leivät olivat nousemassa Italiassa markkinoiden ykköstuotteeksi. Oli siis aika kehittää kotimainen vastine.
Hieman samantyyppisiä leipiä oli toki tehty muuallakin Pohjois-Italiassa, mutta Cavallari nimesi oman, ainutlaatuisen kosteasta taikinasta tehdyn luomuksensa ciabattaksi, joka on viittaus leivän ulkonäköön. Italiankielinen ciabatta-sana tarkoittaa tohvelia. Tuo leipä sitten levisi kulovalkean tavoin ympäri Eurooppaa ja lopulta muualle maailmaan.
Ciabatta on vaatimattomasti nimetty leiväksi, joka pelasti Italian. Miltä? No, ehkä kansalliselta häpeältä ja ranskalaisen keittiön vyöryltä.
Kiltti
Kuva: Pixabay
Yhdistetäänkö mitään asiaa tai esinettä Skotlantiin enemmän kuin kilttiä. Tuo miesten kansallispukuun kuuluva polvipituinen ja laskostettu ruutuhame on skottilaisuutta parhaimmillaan. Perinteisesti kiltin kankaan ruutujen värin ja koon yhdistelmällä on saatu aikaan oman klaanin tunnus, joten mikä tahansa ruudullinen hame ei kiltiksi käy.
Kun puhutaan Skotlannin ylämaan klaaneista, laukkaavat ajatukset useiden satojen vuosien päähän. Varmasti skotit taistelivat ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla viikinkejä vastaan kiltit hulmuten!?
No ei mennyt aivan niin. Se kiltti, joka nykyään tunnetaan skotlantilaisuuden symbolina on itseasiassa syntynyt vasta 1720-luvulla. Myöhäisen syntyajankohdan lisäksi hämmennystä herättää kiltin keksijän, Thomas Rawlisonin, kotimaa: hän oli englantilainen, eli kansalaisuudeltaan pahin mahdollinen vihamies.
Toki skottiklaanien jäsenet olivat pukeutuneet tietyllä tavalla jo aiemminkin, joten ei Rawlison ruutuista hametta aivan tuulesta temmannut. Ylämailla, jossa kelit saattavat vuodenajasta riippumatta olla raadolliset, oltiin jo pitkään pukeuduttu monen metrin mittaiseen, tartaanikankaasta valmistettuun kaapuun.
Se oli todellinen monitoimiasuste: sitä voitiin käyttää viittana sateella tai lämpimänä peittona öisin. Päivisin se kiedottiin ja vyötettiin kantajan päälle. Koko Skotlannin asuste filleadh mòr ei kuitenkaan missään nimessä ollut, sillä muut kuin Ylämaiden asukkaat pitivät sitä sivistymättömyyden symbolina.
Mutta takaisin Rawlisonin. Hän siis lanseerasi skottien perinteisestä asusta muokatun version, sillä metrikaupalla kangasta ja lukuisia laskoksia sisältänyt mekko ei ollut käytännöllinen tehdastyössä ja teollisen vallankumouksen puskiessa päälle tarvittiin työvoimaksi kaikki Ylämaiden raavaat miehet. Niinpä Rawlison napsaisi miesten hameista puolet pois ja neuloi niihin muutamat laskokset valmiiksi kiinni.
Lue myös: 10 kiehtovaa faktaa viikinkien elämästä ja kulttuurista
Jalustimet
Mikä on historian saatossa ollut sodankäynnin merkittävin keksintö? Helppo kysymys: Kiinassa 800-luvulla keksitty ruuti tietenkin. Jokunen historioitsija saattaisi haastaa tämän näkemyksen tai ainakin nostaa ruudin rinnalle jalustimen.
Mennään ajassa ensin hieman kauemmas. Hevonen kesytettiin viimeistään 5000 vuotta sitten, mutta kesti jonkun tovin, ennen kuin ratsastamisesta koitettiin tehdä mukavampaa, ja ensimmäiset satulantapaiset viritelmät olivat käytössä Assyrian valtakunnan ratsujoukoilla joskus vuoden 700 eaa. tienoilla.
Luulisi, että jotain olisi keksitty jo hieman ennemmin.
Museoesineitä tutkittaessa on voitu päätellä, että hyvin pian pehmikkeiden lisäämisen jälkeen ihmiset alkoivat liittää niihin erilaisia remmejä ja jopa lautoja, joissa sai pidettyä jalkoja.
Erilaisia jalustinta edeltäneitä versioita kehiteltiin Aasiassa ajanlaskun alun molemmin puolin, mutta Euroopassa ”nautittiin” hevosen kyydistä ilman tukea. Jalustimet tulivat eurooppalaisille tutuiksi aikaisintaan 300-luvulla, kun Keski-Aasian aroilta tulleet hunnit ja Mustanmeren ympäristössä eläneet gootit osoittautuivat hevostensa kanssa täysin ylivertaisiksi vastuksiksi; kiitos jalustinten.
Jalustimet siis mullistivat sodankäynnin täysin. Ratsastajan oli mahdollista tukeutua jalustimiin ja saada huomattavasti enemmän voimaa ja tasapainoa taisteluihin. Ilman jalustimia ratsastaneet olivat heikoilla.
Kesti kuitenkin vielä muutaman sata vuotta (muutokset eivät tuohon maailmanaikaan tapahtuneet nopealla sykkeellä), ennen kuin eurooppalaiset tajusivat, mistä oikein on kyse.
Lue myös:
- Viagra kehitettiin rasitusrintakivun hoitoon, mutta lääke sai veren virtaamaan muualla: 10 keksintöä, jotka olivat täysiä vahinkoja – osa 1
- 10 ruokaa, joita sinun ei tule missään tapauksessa laittaa mikroaaltouuniin
- Synnytyslinko ja talutussysteemi käärmeelle: 10 ihastuttavan erikoista patenttihakemusta
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii tällä kertaa sitä, että mistä tulee sana pääkallokeli. Hurjalta kuulostava sana on muokkautunut monenlaisten käänteiden jälkeen nykyisenlaiseksi nimenomaan siksi, että se kuulostaa uhkaavalta.
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mistä tulee sana pääkallokeli?
Mitä pääkallokelistä tulee mieleen? Itselle ainakin nousee ensimmäisenä mieleen liukas jäätikkö, jossa helposti kaatuu ja lyö päänsä kohtalokkaasti. Tai sitten autonrattiin istuessa on syytä olla erityisen varovainen, sillä pääkallokelillä tiessä on mustaa jäätä.
Sanana pääkallokeli ei kuitenkaan ole syntynyt luun murtumat mielessä, vaan se on tekaistu sana. Kallo ei ole alunperin tässä yhteydessä tarkoittanut aivoja suojaavaa luista koppaa, ja pää on ollut osa sanaa vasta jokusen vuosikymmenen ajan.
Vanhat suomalaiset murresanat kalto, kaltto, kalla ja kallo tarkoittavat keväisin pitkään sulamatta pysyvää jäistä kohtaa, rannalle kasaantunutta jäätä tai ympäristöään korkeammalle jäänyttä jäistä tienkohtaa.
Etelä-Pohjanmaan murteessa on ensimmäisenä ollut käytössä sana kallokeli, jolla on viitattu iljanteiseen keliin eli sellaiseen, jossa maan tai lumen päällä on liukas jääkerros. Kun kaltto ja kalla ovat käyneet kielessämme harvinaisemmiksi, ja kallokin on yhdistetty pääkalloon, on kelin kuvaamiseen lisätty tarkentava jää-sana.
Sitten jossain vaiheessa jääkallokeli ei olekaan sopinut hyvin suuhun ja se on alkanut tuntua oudolta. Jää korvattiin päällä, sillä pääkallo oli jo vakiintunut sana, vaikka se ei mitenkään merkitykseltään liittynyt keliolosuhteisiin. Pääkallokeli mainitaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 1990 ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa, joskin Suomen murteiden sana-arkistossa vanhimmat maininnat pääkallokelistä ovat 1930-luvulta.
Liikennetoimittajien sanavarastoon pääkallokeli omaksuttiin 1960-luvulla, sillä uhkaavalta kuulostavan sanan arveltiin saavan autoilijat suhtautumaan vakavasti hengenvaaralliseen ajokeliin.
Lue myös:
Yleistieto
Sudoku, nolla, valintamyymälä: Nämä keksinnöt ovat huomattavasti uudempia, kuin olisit uskonut – osa 1
Tällä listalla aiheena ovat keksinnöt ja nyt Listafriikki esittelee asioita ja esineitä, jotka ovat huomattavasti tuoreempia, kuin voisi kuvitella.
Lista on vähän kuin jatko-osa muutaman viikon takaiselle 10 keksintöä, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin voisi kuvitella -listalle, mutta nyt käännetään aikakäsitys toiseen suuntaan, kuten otsikostakin voi jo päätellä.
Nyt listalle pääsevät muun muassa sudoku, kaupat ja kiltti. Miten vanhoja uskoisit noiden olevan? Kohta ei tarvi enää veikkailla, vaan lähdetään pidemmittä puheitta listan pariin – veikkaan, että edessä voi olla yllätyksiä!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset keksinnöt ovat luvassa myöhemmin.
Sudoku
Mitä ajatuksia tulee mieleen sanasta sudoku? Itsellä mielikuva liittää johonkin vuosisatojen päähän ja tietenkin Japaniin. Kummatkin olettamukset ovat virheellisiä, sillä sudoku keksittiin Yhdysvalloissa vuonna 1979!
Erilaisia numeroihin perustuvia pulmatehtäviä oli toki ollut aiemminkin, mutta ensimmäinen 9 × 9 -ruudukko, jossa on muutamia esitäytettyjä ruutuja, ilmestyi newyorkilaisessa Dell Puzzle Magazines -lehdessä vuonna 1979. Tehtävän nimi oli Number Place eli suoraan suomennettuna Numero Paikka, ja sen oli laatinut eläkkeellä ollut arkkitehti ja pulmatehtävien ystävä Howard Garns.
Japanilainen älytehtävien laatija Maki Kaji kiinnostui Garnsin tehtävistä ja rupesi suunnittelemaan sellaisia itsekin. Japanissa ilmestyneeseen lehteensä Kaji muutti pelille nimeksi sudoku, ja nousevan auringon maan kansalaiset pääsivät täyttämään sudokuja vuonna 1984. Länteen sudokut palasivat 2000-luvun alussa, kun uusiseelantilainen Wayne Gould kehitti tietokoneohjelman, joka valmisti sudokuja massatuotantona.
Sudokut saivat muutamaksi vuodeksi koko maailman polvilleen ja kaikki varmasti luulivat ratkovansa ikiaikaisia, japanilaisia älytehtäviä. Täällä ainakin nousee yksi käsi.
Kanadan lippu
Kanadan lippu on sellainen, jonka varmasti kaikki tunnistavat ja osaavat yhdistää oikeaan maahan. Sen kohdalla ei kansalaisuutta tarvitse arpoa, vaikka eri maiden lippujen tuntemus ei olisikaan parasta A-luokkaa.
Heinäkuun 1. päivänä vuonna 1867 perustettiin maa nimeltään Kanada, josta kuitenkin tuli saman arvoinen valtio Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa vasta vuonna 1931. Täydellisesti itsenäinen maasta tuli vasta vuoden 1982 perustuslakimuutoksen myötä, jolloin viimeiset hallinnolliset siteet entiseen siirtomaavaltaan poistettiin. Eli yllättävän nuori on Kanada itsessäänkin.
Mutta jos ajatellaan, että maa muodostettiin yli 150 vuotta sitten, on punavalkoinen vaahtaranlehtilippu otettu käyttöön todella myöhään, vasta vuonna 1965! Sitä ennen käytössä oli Red Ensign, Ison-Britannian kauppalaivaston lippu, koristeenaan neljän perustajamaan – Englannin, Skotlannin, Irlannin ja Ranskan kuningaskunnan – vaakunat. Kolme vaahteranlehtä kuvasi tietenkin uutta, muodostettua maata.
Eli vaahteranlehti oli jo kauan toiminut Kanadan symbolina, mutta vuonna 1965 siitä tuli lopullisesti kansallinen tunnus uuden lipun myötä.
Nolla
Ykkösen uskotaan olleen ensimmäinen ihmisten käyttämä numero, sillä yli 20 000 vuotta vanhoista luista on löytynyt merkkejä, jotka viittaavat jonkinlaiseen kirjanpitoon. Se tietysti on ihan maalaisjärjelläkin pääteltävissä, että ykkönen, vaikka sillä ei todennäköisesti mitään nimeä ollutkaan, oli ensimmäinen numero.
Sitten tullaankin rutkasti ajassa eteenpäin ja nykyisen Irakin alueella sijainneen Sumerin korkeakulttuurin kukoistuksen vuosiin 3000-luvulle eaa. Sumerin alueella sijaitsivat mahdollisesti maailman ensimmäiset kaupungit ja siellä syntyivät niin pyörä kuin kirjoitustaitokin.
Sumerilaiset alkoivat myös ensimmäisinä käyttää muitakin numeroita kuin ykköstä ja siellä matematiikka sekä syntyi että otti tieteenä valtavia harppauksia. Mutta nollaa he eivät käyttäneet. Niin kuin eivät ketkään muutkaan vuosituhansiin.
Babylonialaiset jättivät 200-luvulla eaa. esimerkiksi luvussa 4807 tyhjän kohdan siihen, missä nykyään on nolla. Koska se johti helposti sekaannuksiin, alkoivat he merkitä tyhjän kohdan sijasta numeroiden väliin kolmion mallisen kuvion. Sekään ei ollut numero, vaan vain laskemista selkeyttävä merkki.
Taas tultiin vuosisatoja eteenpäin.
Noin vuoden 350 tienoilla mayat alkoivat käyttää varsinaista numeerista nollaa, mutta hekään eivät käyttäneet sitä monimutkaisissa laskuissaan. Vasta 400-luvulla numero nolla, 0, sellaisena kuin me sen nykyään tiedämme, keksittiin Intiassa. Numerot ja matematiikka olivat olleet olemassa tuhansia vuosia ilman nollaa.
Intialaista nollaa pidetään yhtenä ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä, sillä se oli täysin välttämätön modernin matematiikan ja fysiikan kehittymiselle – ja sitä myöten lähes kaikelle, mitä ympärillämme tapahtuu.
Valintamyymälä
Valintamyymälä, itsepalvelumyymälä, market tai ihan vain kauppa. Tuo arkipäiväinen instituutio on varsin nuori keksintö. Kaikkea ei aiemmin saanut saman katon alta ja erityisesti kaupungeissa ihmiset hakivat lihan lihakaupasta, leivän leipomosta ja kuivatuotteet sekatavarakaupasta.
Toinen suuri ero nykyisenlaiseen kauppaan on se, että vasta melko hiljattain asiakkaat ovat saaneet kiertää ostoksilla korin tai kärryn kanssa itsekseen. Itsepalveluperiaatetta ennemmin asiakas meni kauppaan ja ojensi ostoslistan kauppiaalle, joka sitten keräsi halutut tuotteet kasaan asiakkaan odottaessa.
Itsepalvelukäytännön keksijänä pidetään Clarence Saundersia, yhdysvaltalaista ruokakauppiasta, joka avasi Memphisiin vuonna 1916 ensimmäisen itsepalveluun perustuvan kaupan. Ajatus Piggly Wiggly -valintamyymälän takana oli se, että kun asiakkaat keräävät itse ostoksensa, tulee henkilöstökuluissa säästöä.
Itsepalvelumyymälät alkoivat levitä Yhdysvalloissa ja toisen maailmansodan jälkeen ne löysivät tiensä Eurooppaan; ensin Ruotsiin, Saksan liittotasavaltaan, Ranskaan ja Belgiaan. Suomeen, tarkemmin sanottuna Poriin, ensimmäinen itsepalvelumyymälä tuli vuonna 1949. Sitä pidettiin tuhoon tuomittuna ja täysin hulluna konseptina; toisin kävi.
”Kaikki saman katon alta” -myymälät syntyivät Yhdysvalloissa 1930-luvulla ja levisivät Eurooppaan samaan aikaan itsepalveluperiaatteen kanssa. Sodan runtelemassa Euroopassa ihmiset eivät lämmenneet ajatukselle supermarketeista, ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa, jossa ensimmäinen supermarket avautui vuonna 1948, tuotteiden ottaminen hyllyistä itse tuntui asiakkaista epäkohteliaalta ja valikoiman suuri määrä tyrmistytti ihmisiä. Vielä 1950-luvulla supermarkettien markkinaosuus kaikista ruokaostoksista oli vain muutamia kymmeniä prosentteja.
Mutta niin vain maailma on muutamissa vuosikymmenissä muuttunut ja nyt on vaikea kuvitella, että yhdestä ruokakaupasta ei saisi lähes kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa muun muassa sen, että kauanko autolla olisi hyvä ajaa, kun se on seissyt kauan pakkasessa?
Koska olemme talvisissa tunnelmissa, niin lisäksi saamme vastauksen siihen, että kuka keksi lumikolan. Se ei olekaan suomalainen keksintö, niin kuin moni voisi olettaa!
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämän kertaisia lukijoiden kysymyksiä!
Kauanko autolla olisi hyvä ajaa, kun se on seissyt kauan pakkasessa?
Kuva: Pixabay
Kun pihalla on jäätävän kylmä ja paukkuva pakkanen, on pikainen pyrähdys lähikauppaankin houkuttelevaa tehdä autolla. Se ei kuitenkaan ole viisasta, sillä jatkuvat lyhyet ajot – varsinkin pakkaskelillä – ovat myrkkyä auton akulle.
Akun varaustila nimittäin laskee kylmässä ja tämän lisäksi käynnistäminen kuluttaa kovalla pakkasella enemmän virtaa. Vaarana siis on, että matka tyssää lyhyeen, kun akku hyytyy.
Kauanko autolla sitten olisi syytä ajaa, jotta akku pääsee latautumaan?
Heti käynnistämisen jälkeen akku on vielä kylmä, eikä ota virtaa vastaan. Siksi akun täytyy lämmetä tarpeeksi, jotta latautuminen pääsee edes alkuun. Välillä tulisi siis ajaa pidempiä matkoja – ihan vain auton akun vuoksi. Ja tuo riittävä aika on vähintään 30 minuuttia. Myös auton sisätilojen lämmitin on paukkupakkasilla akkua säästävä väline, sillä sen käyttäminen vähentää auton oman lämmittimen tarvitseman sähköenergian tarvetta.
Kuka keksi lumikolan?
Käsi pystyyn ne, jotka luulivat lumikolan olevan suomalainen keksintö! Listafriikki ilmoittautuu ensimmäisenä.
Lumen luomiseen on ollut välineitä varmasti niin kauan kuin ihminen on asunut lumisissa olosuhteissa. Pitkään käytössä oli erilaisia lapioita, mutta niin kuin jokainen lumitöitä tehnyt tietää, on niillä työskentely raskasta puuhaa. Näin ajatteli myös lumikolan patentin ensimmäisenä saanut yhdysvaltalainen Frank D. Rugg, joka patenttihakemuksessaan kirjoitti: lapiolla lumen nosteleminen ei sovi ”sydänvaivaisille”.
Rugg oli kehittänyt lumikolan 1920-luvulla ja patentti hänelle myönnettiin kesäkuun 24. päivänä vuonna 1930. Suurin ero lapioon verrattuna oli tietenkin lumikolan kahva eli putkiaisa, joka mahdollisti yhä suuremman kuupan, jolla sitten onnistui isonkin lumikuorman työntäminen.
Rugg toki kutsui ideaansa vielä lapioksi ja se oli tehty osittain puusta, mutta jostainhan se on aloitettava. Ruggin kehittämän mallin jälkeen monet ovat uudistaneet lumikolaa kevyempään, luistavampaa ja ergonomisempaan suuntaan.
Lue myös:
Yleistieto
Joulukuun lapset ovat harvinaisia ja todellisia joulun ihmeitä – Viihdettä ja faktoja joulukuusta!
Vuoden viimeinen kuukausi on pyörähtänyt käyntiin ja siksi on luvassa faktoja joulukuusta! Kerromme muun muassa sen, miksi joulun lapset ovat todellisia ihmeitä.
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja onnenkiviä.
Jos olet harvinainen tapaus eli joulukuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Joulukuun 21. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Jousimies. Loppukuun ajan synttäreitään viettävät ovat Kauriita. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Jousimies on muiden ihailusta nauttiva tulimerkki. Tulimerkki on kunnianhimoinen ja idealistinen maailmanparantaja, jonka seuraan muut luonnostaan hakeutuvat. Kauris kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa.
Minkälaisia henkieläimiä joulukuussa syntyneillä sitten on?
Kuun alkupuoliskon synttärisankarit voivat ammentaa voimia hyvin eksoottisesta ja äärimmäisen harvinaisesta otuksesta: przewalskinhevosesta.
Kuten jo kertaalleen luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi julistettu villihevoslaji, niin myös joulukuun alussa syntyneet nauttivat vapaudesta ja avarasta ympäristöstä. Przewalskinhevosen henkieläimekseen saaneet ovat seikkailunhaluisia, urheita ja rakastavat oppia uutta. He ovat myös kilpailunhaluisia, omapäisiä ja impulsiivisia.
Vaan eivätpä jää Kauriit eksoottisuudessa kakkoseksi, sillä loppukuusta syntyneiden henkieläin on pieni, mutta sitäkin pippurisempi hyppypäästäinen. Hyppypäästäiset ovat afrikkalainen nisäkäslahko, jonka sukulaisuus muihin nisäkkäisiin on epäselvä: niitä on pidetty esimerkiksi sorkkaeläinten, kuten kirahvien ja valaiden, sekä jäniseläinten sukulaisina ja uusimpien tutkimusten mukaan ne saattavatkin kuulua samaan ryhmään norsujen ja merilehmien kanssa. Joka tapauksessa varsin erityisiä pikkuotuksia.
Henkieläimenä hyppypäästäinen symboloi menestystä, vastuullisuutta ja korkeaa työmoraalia. Olet ehkä perhekeskeinen ja käytännöllinen, mutta ulkopuolisille ahkeruus ja menestykseen pyrkiminen saattavat vaikuttaa jopa kylmäkiskoiselta.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Vuoden viimeisen kuukauden syntymäkukkia ovat joulutasetti ja piikkipaatsama eli orjanlaakeri.
Vaikka narsisseihin kuuluvan joulutasetin yhdistäisi ennemminkin kevääseen ja pääsiäiseen, niin kasvin saa käsiteltyä (huijattua) kukkimaan myös jouluna. Valkoiset narsissit symboloivat puhtautta, kunnioitusta ja pyyteetöntä rakkautta.
Piikkipaatsaman kanssa sen sijaan ei tarvitse arpoa: se on todellakin jouluinen kukka. Punamarjainen piikkipaatsama symboloi onnellista perhe-elämää, toivoa, vaurautta ja hedelmällisyyttä. Monissa eri kulttuureissa sitä on käytetty karkottamaan pahoja henkiä. Ison-Britannian alueella piikkipaatsama on suosittu joulunajan koriste, mutta toisaalta paikallisen kansanperinteen mukaan pensaan kaataminen tuo huonoa onnea.
Syntymäkivien kohdalla mennään vahvasti sinisen eri sävyihin, sillä joulukuussa syntyneiden onnenkiviä ovat turkoosi ja tansaniitti.
Turkoosilla on uskottu olevan sekä mieltä että kehoa parantavia voimia. Monessa eri kulttuurissa turkoosin on katsottu tuovan menestystä ja vaurautta sekä onnellisuutta, rauhaa ja turvaa.
Valosta riippuen sinisen ja violetin eri sävyissä hehkuva tansaniitti tuo kantajalleen tyyneyttä ja rauhallisuutta hankalissa tilanteissa. Lisäksi sen uskotaan avaavan yhteyden korkeampaan tietoisuuteen ja parantavan siten vaistoja ja havainnointikykyä.
Joulukuu oli aiemmin talvikuu
Suomenkieliset kuukausien nimet mainittiin ensimmäisen kerran Mikael Agricolan vuonna 1544 julkaistussa Rucouskiriassa. Elokuu ja joulukuu olivat ainoat kuukaudet, joista Agricola käytti eri nimityksiä suomenkielisen kalenterin sisältäneessä kirjassa. Elokuu oli mätekw tai kyuökw eli mätäkuu ja kylvökuu. Joulukuu oli yhtä lailla olosuhteita kuvaavasti talvijkw eli talvikuu.
Ensimmäinen kirjallinen merkintä joulukuusta on peräisin vuodelta 1548 eli todennäköisesti se oli talvikuun kanssa samanaikaisessa käytössä.
Joulukuu on tietenkin saanut nimensä yhdestä vuoden suurimmasta juhlasta eli joulusta. Itse joulu-sana taas on lainattu ruotsin kielestä. Aiemmin kuukauden nimi oli myös ruotsiksi julmånad, mutta se muutettiin monen muun kielen lailla latinasta lainatuksi decemberiksi.
December
Joulukuu on monella kielellä december tai jotain hyvin samantapaista, kuten jo äskeisessä kohdassa mainittiin. December-sana viittaa joulukuun paikkaan vuoden kymmenentenä kuukautena; kymmenen on latinaksi decem. Mutta, mutta: joulukuuhan on vuoden 12. kuukausi!?
Tämä erikoisuus kaikissa loppuvuoden kuukausien nimissä johtuu ikivanhasta kymmenkuukautisesta kalenterista. Sitä käytettiin Rooman valtakunnassa, ennen kuin Julius Caesarin käskystä kehitettiin juliaaninen kalenteri karkauspäivineen.
Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Joulukuu oli siis vuoden kymmenes kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään December. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Joulun lapsi on todellinen ihme
Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että joulukuussa syntyy kaikkein vähiten lapsia; eikä Suomi ole poikkeus. Syitä tähän voi olla monia: perheenlisäystä suunnitellaan niin, että lapsi ei syntyisi pimeänä ja kylmänä vuodenaikana, tai sitten kyse on biologiasta – raskaus ei käynnisty yhtä helposti pitkän talven jälkeen, kun D-vitamiinin tuotanto on alhaisimmillaan vähäisen auringonvalon vuoksi.
Kaikkein vähiten lapsia syntyy jouluaattona ja joulupäivänä, mitä osittain selittää se, että suunniteltuja keisarileikkauksia ja synnytysten käynnistämisiä tehdään pääasiassa vain arkipäivisin.
Vaikka jouluna syntymäpäivien viettäminen saattaakin jossain kohtaa sapettaa, niin muista, että olet todellinen ihme!
Joulukuussa syntyneet pärjäävät hyvin koulussa
Voisi kuvitella, että loppuvuodesta syntyminen olisi ennemminkin haitta luokkatovereihin verrattuna, mutta näin ei ole. Joulukuussa syntyneet ovat kaikkia muita nuorempia, mutta se ei näy koulumenestyksessä negatiivisesti – päin vastoin.
Vaikka alku voi olla vähän hankala, ovat joulukuussa syntyneet keskimääräisesti luokkiensa priimuksia, kun peruskoulu tulee päätökseen.
Ei siis kannata olla huolissaan, kun oma kuusivuotias astuu ekalle luokalle: hän tulee ainakin tilastojen valossa pärjäämään luokkakavereitaan paremmin!
Ehkä tulevaisuudessa siintää ammatti hammaslääkärinä, sillä erään brittitutkimuksen mukaan hammashoidon parissa työskentelee prosentuaalisesti eniten joulukuussa syntyneitä.
Joulukuun lapset ovat aamuvirkkuja
Tutkimusten mukaan joulukuussa syntyneet ovat aamuihmisiä. He tykkäävät herätä aikaisin ja myös nukkumaan mennään aiemmin. Liekö jotain syytä sillä, että he ovat syntyneet vuoden pimeimpänä aikana, jolloin aurinko vain käväisee horisontin yläpuolella – jos sitäkään.
Oli syy mikä tahansa, niin kun muut vielä vetelevät hirsiä, ovat joulukuun lapset jo täydessä tohinassa.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Joulukuussa varmasti aika moni aikoo leipoa. Niille, jotka eivät ole synnynnäisiä jauhopeukaloita, ovat joulukuun 16.-17. päivä kaikkein suotuisinta aikaa tarttua kaulimeen. Ja sehän on mitä parhain ajankohta joulupöydän antimia mietittäessä.
Hammaslääkärissä kannattaa käydä juuri ennen jouluun rauhoittumista 20.-22. päivänä. Ja saman tien siinä voi lopettaa myös tupakanpolton; hampaiden huolto ja savuttomuus menevät muutenkin vähän käsi kädessä.
Jouluaatto on kuukauden paras päivä mennä naimisiin, mikä vaikuttaa hieman kyseenalaiselta. Ellei kyseessä ole läheisen perheenjäsenen häät, niin tuskin kukaan mielellään viettää jouluaattoa häissä.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, miten rakko syntyy ja miksi ihmiselle tulee rakkoja. Harva asia kehossa tapahtuu ilman hyvää syytä ja näin on myös rakkojen laita.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miten rakko syntyy?
Aloitetaan vastaamalla siihen, että miten rakko syntyy.
Ihon pintakerros on nimeltään orvaskesi eli epidermis. Orvaskesi jakautuu myös kerroksiin, joita on ihon paksuudesta riippuen neljä tai viisi: tyvikerros, okasolukerros, jyväiskerros, kirkassolukerros (vain paksussa ihossa), ja marraskesi.
Jalkapohjat ja kämmenet ovat karvattomia ja erityisen kuluvia ihoalueita, joten niillä orvaskesi paksumpi. Näillä ihoalueilla varsinkin jyväiskerros sekä keratisoituneista ja kuolleista soluista koostuva marraskesi ovat tavallista paksumpia. Koko orvaskesi on jalkapohjien ja kämmenten alueella tukevasti kiinni alla olevassa verinahassa, joten tällaiselle ihoalueelle kohdistuva paine ja venyminen aiheuttavat mikrorepeämiä okasolukerroksessa.
Jos hankaus vain jatkuu, syntyy mikrorepeämiä yhä enemmän ja lopulta ne yhtyvät toisiinsa muodostaen tyhjän ”onkalon”. Vähitellen vaurioitunut alue täyttyy kudosnesteellä. Näin on syntynyt rakko.
Kaikille ei tule samalla tavalla rakkoja
Toisille ihmisille rakkoja tulee helpommin kuin toiselle. Rakon syntymiseen vaikuttavat sekä ihotyyppi että kitkakerroin.
Perintötekijät määrittävät sen, minkälaista venytystä ja painetta iho kestää. Luonnollisesti sellaiseen ihoon, joka ei kestä voimakasta venytystä, syntyy helpommin rakkoja.
Usein rakkoja muodostuu juuri jalkoihin, kun kengät hankaavat. Kengissä syntyvä kuuman kostea mikroilmasto on täydellinen rakkojen muodostumiselle, sillä nihkeässä ihossa on korkeampi kitkakerroin kuin kuivassa tai ihan märässä ihossa.
Kitka on vastustava voima, joka johtuu pintojen epätasaisuudesta. Liikevastus ilmenee, kun kaksi pintaa liikkuu vastakkain. Kitka on alhaista, kun liikkuminen on liukuvaa, mutta se lisääntyy, kun pinnat pyrkivät tarttumaan toisiinsa.
Hengittämättömissä kengissä jalat hikoilevat enemmän, mikä entuudestaan lisää kitkaa, aiheuttaa ihon venymistä ja näin myös riskiä rakon syntymiseen.
Jalkapohja on muutenkin ihanteellinen paikka rakon muodostumiselle, sillä jalkaterän ja kengän väliin syntyy kohtisuora paine. Oman lisänsä tarjoavat vielä jalkaterän luut, jotka liikkuvat askeleen vaiheesta riippuen eteen- ja taaksepäin. Myös luiden jatkuva liike venyttää ihoa, mikä on täysin normaalia – ihon venymistä tapahtuu jokaisella askeleella.
Jalkaterän iho ja muut kudokset kestävät hyvin hakausta ja painetta, mutta liian voimakkaana, pitkään jatkuessa ja sopivissa olosuhteissa riski rakon syntymiselle kasvaa.
Miksi rakko syntyy?
Sitten päästään vihdoin siihen erityisen mielenkiintoiseen kysymykseen, eli miksi rakko syntyy.
Kuten alussa jo mainittiin, ei kehossa oikein mikään reaktion tapahdu ilman hyvää syytä. Rakkojenkin suhteen on näin. Ne ovat nimittäin yksi kehon puolustautumiskeinoista! Ihon uloimpaan kerrokseen muodostuvat kudosnesteen täyttämät taskut suojaavat alla olevia ihokerroksia.
Rakon muodostuminen ehkäisee vaurion leviämisen syvemmälle kudoksiin ja toisaalta rakon alla olevalla iholla on suojatyynyn ansiosta aikaa parantua ja uusiutua.
Rakko voi syntyä myös palovammaan ja paleltumaan
Kuumuudesta ja kylmyydestä aiheutuvat rakot ovat niin ikään puolustusmekanismi. Keho suojaa alempia kudoksia lämpötilan aiheuttamilta vaurioilta. Se on valmis uhraamaan uloimman kerroksen, jotta vauriot eivät pääse leviämään syvemmälle. Samasta syystä voimakkaat kemikaalit voivat aiheuttaa rakkoja.
Palovammojen suhteen rakon muodostumisaika auttaa vamman luokittelussa. Ihon pintaan välittömästi nouseva rakko viittaa toisen asteen palovammaan, mutta jos rakko syntyy joidenkin päivien kuluessa, on kyse ensimmäisen asteen palovammasta.
Mitä rakossa tapahtuu?
Kun rakko syntyy, uhraa iho koko marraskeden, kirkassolukerroksen, jyväiskerroksen sekä osan okasolukerrosta. Ensimmäisen vuorokauden aikana rakon alle alkaa muodostua uusia ihosolukerroksia. Koko paranemisprosessi kestää noin viisi päivää, jonka aikana rakon neste imeytyy kudokseen ja uhrattu solukerros irtoaa.
Useimmat tietävät, että rakkoa ei tule puhkaista, sillä se lisää tulehdusriskiä ja paranemisprosessi voi häiriintyä. Kivuliaskin rakko on muodostunut tarkoituksella ja sinun parastasi ajatellen, joten sen on syytä antaa tehdä tehtävänsä.
Myös tulinen ruoka voi aiheuttaa rakkoja
Chilissä tulisuutta aiheuttava aine on kapsaisiini, joka huijaa aivoja luulemaan, että suussa on jotain polttavaa. Vaikka näin ei tietenkään ole, reagoi keho uhkaan suojelemalla itseään, jotta kudokset eivät vaurioidu.
Lue myös: Top 10 maailman tulisimmat chilit ja muita polttavia chilifaktoja
Koska kapsaisiini sitoutuu samoihin reseptoreihin, jotka aktivoituvat lämmöstä ja hankauksesta, on elimistön vastekin samanlainen: uhrataan uloimmat solukerrokset, jotta vauriot eivät leviä syvempiin kudoksiin. Kudosnesteen täyttämät tyynyt ”imevät” kapsaisiinin poltteen.
Näin ei tietenkään käy tulista ruokaa syödessä, joten pelko pois! Jotta suuhun muodostuisi rakkoja, on maisteltava raakoja chilejä, joiden tulisuus nousee yli kahden miljoonan Scovillen asteikolla. Normaalissa ruoanlaitossa käytetään chilejä, joissa tulisuus on muutamia tuhansia tai kymmeniätuhansia Scovillen asteikolla.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii tänään sitä, että miksi kuumeessa paleltaa. Sehän on melko kummallista, että kehon lämpötila nousee, mutta silti viluttaa!
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi kuumeessa paleltaa?
Kuumeen nouseminen on kaikille tuttu juttu ja vilunväristykset ovat siitä usein ensimmäinen merkki. Kehon lämpötila nousee, mutta hieman ristiriitaisesti silloin täytyy kietoutua vilttiin ja juoda jotain lämmintä.
Nyt paneudumme oikein huolella tuohon kysymykseen, että miksi kuumeessa paleltaa.
Terveyskirjaston mukaan kuume eli pyreksia on elimistön lämmönsäätelymekanismin häiriöstä johtuva elimistön normaalia korkeampi lämpötila, jota on mahdollista alentaa kuumelääkkeellä. Ja mikäs sen häiriön sitten aiheuttaa?
Kuumereaktion saavat aikaan kehon omat tai ulkopuolelta tulevat pyrogeenit. Erityisesti tiettyjen bakteerien lipopolysakkaridit ovat tehokkaita kuumeen aiheuttajia. Tällaiset ulkosyntyiset pyrogeenit saavat valkosoluihin kuuluvat makrofagit tuottamaan ja erittämään sytokiinejä, jotka ovat tärkeässä osassa elimistön immuunivasteessa.
Sytokiinit, eli kehon sisäsyntyiset pyrogeenit, voivat aloittaa kuumeen nousuun johtavan signaaliketjun myös ilman ulkosyntyistä tekijää. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi joissakin syövissä ja autoimmuunisairauksissa.
Sisäsyntyiset pyrogeenit, oli niiden eritys ulkopuolisen tekijän laukaisemaa tai ei, siirtyvät aivojen hypotalamukseen, jossa sijaitsee kehon lämmönsäätelykeskus.
Aivot tulkitsevat välittäjäaineiden tuoman viestin niin, että nyt on tuotettava lämpöä – korkea lämpö on myrkkyä useille tulehduksia aiheuttaville bakteereille ja viruksille. Hypotalamuksesta erittyvät aineet saavat kehon reagoimaan kuin olisi kylmä. Alkaa tulla vilunväristyksiä, iho nousee kananlihalle ja lämpöä säästetään supistamalla pintaverisuonia.
Nämä kaikki reaktiot tapahtuvat myös silloin, kun kehon lämpötila on vaarassa laskea liian alas kuten kylmällä säällä saattaa käydä. Siksi kuumeen kohdalla on tavallaan kyse häiriöstä, sillä ruumiinlämpöä pyritään nostamaan reilusti yli normaalin.
Kun pryrogeenien määrä verenkierrossa laskee tai ne häviävät kokonaan, menee hypotalamukseen siitäkin viesti ja silloin erittyy aineita, jotka potkaisevat käyntiin kehon viilennysmekanismin. Siksi kuumeen laskiessa hikoiluttaa, kun elimistö jäähdyttelee.
Lue myös:
-
Tiede2 päivää sitten10 omituista ja harvinaista psyykkistä sairautta – osa 1
-
Yhteiskunta1 viikko sitten
10 uskomatonta tarinaa anteeksiannosta – osa 1
-
Oudoimmat4 päivää sitten
Maailman vaikutusvaltaisimmat hahmot, joita ei oikeasti ole olemassa
-
Yleistä1 viikko sitten
Mitä eroa on joella ja purolla? Ja miten määritellään oja ja noro?
