Eri maiden pääkaupungit: kompromissiratkaisuja ja mielenkiintoisia faktoja

Luuletko tuntevasi hyvin eri maiden pääkaupungit? Homma meneekin hieman hankalaksi siinä vaiheessa, kun jollakin maalla on kaksi tai jopa kolme pääkaupunkia!

Vaikka virallisesti (lähes) jokaisella maalla on vain yksi pääkaupunki, ei asia ole aivan niin yksinkertainen. Listafriikki käy tällä listalla läpi maita, joissa on syystä tai toisesta useampia pääkaupunkeja. Mukana listalla on myös erikoisia tarinoita siitä, miten jotkin pääkaupungit ovat syntyneet – toiset on rakennettu varta vasten joko kompromissina tai maanpuolustuksellisista syistä sopivalle sijainnille.

Bolivia

Bolivian pääkaupunki? La Paz, eikä totta? Maailman korkeimmalla, yli 3,5 kilometrissä, sijaitseva pääkaupunki. Ei ole niin yksinkertaista. Bolivialla on nimittäin täysin virallisesti kaksi pääkaupunkia: La Paz ja Sucre.

Hallinto on jaettu noiden kahden kaupungin välille: Perustuslaillinen pääkaupunki on Sucre, jossa sijaitsee maan korkein oikeus. Hallitus taas pitää majaansa La Pazissa. Jako juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, jolloin konservatiivinen ja liberaalinen puolue kamppailivat poliittisesta vallasta.

Vuoden 1825 itsenäistymisestä saakka pääkaupunkina toimineen Sucren hopeakaivosten omistajat kannattivat konservatiiveja ja La Pazin tinakaivosten omistajat liberaaleja. Kun liberaalit nousivat valtaan vuonna 1899, halusivat he siirtää pääkaupungin La Paziin. Puolueet pääsivät kuitenkin harvinaislaatuiseen sopimukseen ja päätyivät kompromissina jakamaan hallintoa kahden kaupungin kesken.

Mutta jos tietovisassa kysyttäisiin Bolivian pääkaupunkia, ja vain yksi vastaus hyväksytään, on oikea valinta yksiselitteisesti Sucre.

Alankomaat

Netissä kiertää hurja huhu, jonka mukaan kaikki hollantilaiset eivät itsekään tiedä, mikä heidän maansa pääkaupunki on. Epäilen tätä kyllä vahvasti. Taitaa olla keksitty tarina, jolla on haluttu selitellä sitä, jos itse vahingossa veikkaa Alankomaiden pääkaupungiksi Haagia.

Sekaannus on ymmärrettävä, sillä vaikka Amsterdam on maan talouden ja kulttuurin keskus, sijaitsevat Haagissa kaikki ne tahot, joilla on hallinnollista merkitystä: siellä pitävät majaansa hallitus, parlamentti, korkein oikeus, kuningashuone ja muiden maiden suurlähetystöt. Haagissa on myös Kansainvälinen rikostuomioistuin.

Kun Alankomaiden kuningaskunta, johon Belgia ja Luxemburg liitettiin, itsenäistyi Ranskasta vuonna 1815, vaihdeltiin pääkaupunkia kahden vuoden sykleissä Amsterdamin ja Brysselin välillä. Se oli kompromissi, sillä Belgiassa ei pidetty ajatuksesta, että virallinen pääkaupunki olisi Alankomaiden pääkaupunkina vuodesta 1588 saakka toiminut Haag. Kuningaskunnan hallinnollinen keskus pysyi kuitenkin siellä. Kun Belgia vuonna 1830 irrottautui omaksi kuningaskunnakseen, päätettiin Alankomaissa säilyttää pääkaupunki Amsterdamissa, mutta pitää kaikki toiminnot Haagissa.

Vielä loppuun hauska fakta: Virallisesti Amsterdam julistettiin pääkaupungiksi vasta vuonna 1983 perustuslain uudistuksen yhteydessä. Silloin lakiin lisättiin ensimmäisen kerran maininta ”hallitsijan kruunajaiset tulee järjestää pääkaupunki Amsterdamissa”. Sitä ennen noita kahta sanaa ei oltu perustuslaissa kirjoitettu samaan yhteyteen.

Yhdysvallat

Yhdysvaltojen pääkaupunki on Washington D.C., mutta niin ei ole ollut aina. Maan itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin Philadelphiassa, joka oli myös ensimmäinen pääkaupunki ja pitkään maan suurin kaupunki. Ennen vuoden 1776 itsenäistymistä Philadelphia oli koko brittiläisen imperiumin toiseksi suurin ja merkittävin kaupunki Lontoon jälkeen; se oli hyvien kulkuyhteyksien päässä sekä pohjoiseen että etelään ja toimi läntisen Atlantin kaupankäynnin keskuksena.

Miksi pääkaupunki sitten päätettiin perustaa muualle? Se oli hyvä veli -verkoston politikointia parhaimmillaan. Philadelphiassa oltiin vahvasti orjuuden lakkauttamisen puolella, joten sisäisten konfliktien pelossa muutoksella haluttiin lepytellä niitä osavaltioita, jotka suhtautuivat orjuuteen myötämielisesti.

Kongressi päätti heinäkuussa 1790, että uusi hallinnollinen keskus perustetaan täysin uuteen paikkaa, ei mihinkään vanhaan kaupunkiin. Vaikutusvaltaisissa asemissa oli miehiä, esimerkiksi presidentti George Washington, ja myöhemmin presidenteiksi itsekin nousseet Thomas Jefferson ja James Madison, jotka olivat kotoisin Virginian osavaltiosta, ja he lobbasivat synnyinseutuaan voimakkaasti. Niinpä Virginian ja Marylandin rajalle suunniteltiin 10 x 10 mailin kokoinen alue, jolle uusi, presidentin mukaan nimetty pääkaupunki tulisi nousemaan.

Philadelphialle annettiin kuitenkin vielä kymmenen vuotta aikaa osoittaa oma pätevyytensä pääkaupunkina, mutta se kampanja suli totaalisesti vuonna 1793, kun ankara keltakuume-epidemia piinasi kaupunkia kuukausitolkulla. Vaikka Pennsylvanian osavaltio tarjosi presidentti Washingtonille ja hänen seuraajakseen valitulle John Adamsille asuinpaikaksi luksuskartanoita, ei houkuttelu tehonnut.

Toukokuussa 1800 kongressi siirtyi Potomac-joen rannalle perustettuun Washingtoniin, ja presidentti Adams muutti Valkoiseen taloon saman vuoden marraskuussa.

Australia

Canberra on esimerkki pääkaupungista, joka rakennettiin nimenomaan yhtä tarkoitusta varten: olemaan pääkaupunki.

Kun Australian kuusi brittiläistä siirtokuntaa – Uusi Etelä-Wales, Victoria, Länsi-Australia, Tasmania, Queensland ja Etelä-Australia – perustivat vuonna 1901 oman liittovaltionsa, alkoi kamppailu siitä, tulisiko pääkaupungiksi Sydney vai Melbourne. Ettei tuore liittovaltio hajoaisi samantien, päädyttiin kompromissiratkaisuun: rakennetaan uusi kaupunki johonkin siihen välille.

Itsenäisen Australian perustuslaissa määriteltiin, että maan pääkaupungin tulisi sijaita Uudessa Etelä-Walesissa vähintään 160 kilometrin päässä Sydneystä, mutta ei kuitenkaan liian lähellä Melbournea. Sitten vain etsimään!

Siitä tuore hallitus oli yhtä mieltä, että pääkaupungin oli oltava sisämaassa, sillä rannikolla se olisi liian haavoittuvainen ja altis hyökkäyksille. Komissaari Alexander Oliver pistettiin tutkimusmatkalle kartoittamaan osavaltiota ja etsimään sopivaa paikkaa. Hänelle tärkeimpänä kriteerinä oli se, että ilmasto ei saa olla liian lämmin ja kostea, sillä se lisäsi kulkutautien riskiä; rannikkokaupungeissa kärsittiin juuri tuolloin valtoimenaan leviävästä lavantautiepidemiasta.

Siksipä vuonna 1913 pääkaupungin paikaksi valikoitui Canberra, joka oli tuolloin vain pieni kyläpahanen. Siellä käy talvisin Australian Alpeilta tuleva viileä puhuri, ja silloin sen ilmasto on Australian mittapuulla jäätävä. Pakkasaamut eivät ole mikään erityinen tapahtuma. Nykypäivän päättäjät varmasti kiroavat edeltäjiään!

Etelä-Afrikka

Jos Bolivian kaksi pääkaupunkia hämmentävät, niin mites suu pannaan, kun Etelä-Afrikalla niitä on kolme. Hallinto on jaettu kolmeen kaupunkiin vallan kolmijaon mukaisesti: Bloemfonteinissa sijaitsee korkein hallinto-oikeus, Kapkaupungissa lakiasäätävä kansalliskokous (National Assembly) ja Pretoriassa hallitus presidentin johdolla.

Tällä hetkellä korruptiosyytteissä rypevä, Etelä-Afrikan presidentin virasta vuonna 2018 eronnut Jacob Zuma kritisoi kaudellaan voimakkaasti hallinnon jakamista useampaan paikkaan. Zuman mielestä hallituksen virkamiesten sahaaminen eri puolilla maata sijaitsevien Pretorian ja Kapkaupungin välillä, sekä kahden asunnon, kahden auton jne. ylläpito, olivat tarpeeton kustannus. Mutta ainakin vielä Etelä-Afrikassa mennään kolmella virallisella pääkaupungilla.

Brasilia

Brasiliassa pääkaupunki on vaihtanut paikkaa muutamiakin kertoja. Ensimmäiseksi pääkaupungiksi portugalilaiset siirtomaaherrat valitsivat vuonna 1549 Salvadorin, joka toimi pitkään orjakaupan ja sokeriruo’on viennin keskuksena.

Vuonna 1763 pääkaupunki ja siirtomaahallinto päätettiin siirtää etelämmäksi, alati kasvavaan Rio de Janeiroon. Rion hallinnolliset huippuvuodet osuvat 1800-luvun alkuun, jolloin suuri joukko portugalilaisia, kuningasperhe mukaan lukien, muutti Brasiliaan Napoleonin sotia pakoon. Vuosina 1808-1821 Rio de Janeiro oli virallisesti Portugalin pääkaupunki – se oli eurooppalainen pääkaupunki Euroopan ulkopuolella.

Brasilia itsenäistyi vuonna 1822, ja pian sen jälkeen alettiin jälleen miettimään, pitäisikö pääkaupunki olla jossain muualla – Rio alkoi olla ylikansoitettu (kasvu ei ole koskaan pysähtynyt). Lisäksi hallituksen mielestä rantakaupungit olivat liian helppoja kohteita mereltä tuleville hyökkäyksille. Ongelmana vain oli se, että sisämaa oli suurimmaksi osaksi melko tutkimatonta.

Pohdinnassa meni ”jonkun aikaa”, mutta vuonna 1956 sisämaahan päätettiin rakentaa tyhjästä arkkitehtien Lúcio Costan ja Oscar Niemeyerin suunnitelman mukaan uusi pääkaupunki, Brasília. Kokonaisen kaupungin rakennustyöt kestivät käsittämättömästi vain 41 kuukautta, ja huhtikuussa 1960 Brasília vihittiin virallisesti pääkaupungiksi.

Honduras

Honduras on ainutlaatuinen tapaus monipääkaupunkisten maiden joukossa. Maan perustuslaissa on säädetty, että Hondurasin pääkaupunki on alue, johon kuuluvat Tegucigalpan ja Comayagüelan kaupungit.

Comayagüela oli Hondurasin pääkaupunki vuoden 1821 itsenäistymisestä lähtien, mutta joutui luopumaan asemastaan vuonna 1880, kun presidentti Marco Aurelio Soto halusi olla lähempänä Tegucigalpan läheisyydessä toimivaa kaivosyritystä, johon hänellä oli vahva taloudellinen ja poliittinen side.

Niinpä Tegucigalpasta tuli ainoa pääkaupunki vuoden 1937 perustuslakimuutokseen saakka, jolloin vanhaa pääkaupunkia alettiin jälleen pitää uuden kanssa samalla viivalla.

Vuonna 1982, kun Hondurasin nykyinen perustuslaki tuli voimaan, määriteltiin pääkaupungiksi keskusalueen piirikunta, ei siis yksittäistä kaupunkia. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä Tegucigalpa että Comayagüela ovat virallisia pääkaupunkeja, sillä ne yhdessä käsittävät kyseisen kunnan. Käytännössä pääkaupungin viitta kuuluu kuitenkin Tegucigalpalle.

Norja

Oslo on vuosisatojen aikana kokenut kovia: se on palanut poroksi ja vaihtanut nimeäänkin muutamaan otteeseen.

Vuoden 1300 paikkeilla Norjan kuningas Haakon V Maununpoika nimesi Oslon maan pääkaupungiksi. Sen asema aleni ja vaikutusvalta väheni kuitenkin merkittävästi vuoden 1397 jälkeen, kun Norja ja Tanska muodostivat kuningaskuntien liiton ja hallitsijana toimi jälkimmäisen maan kruunupää.

Bjørvikan poukaman itäpuolelle keskittynyt Oslo tuhoutui lähes totaalisesti vuoden 1624 tulipalossa, ja silloinen hallitsija, Tanskan Kristian IV, päätti rakentaa kaupungin keskustan uudelleen, mutta hieman lähemmäksi Akershusin linnaa. Samalla hän tietysti nimesi kaupungin itsensä mukaan Christianiaksi.

Napoleonin sotien seurauksena Tanska joutui luopumaan Norjan hallinnasta, ja Norjasta tuli vuonna 1814 itsenäinen kuningaskunta, joka kuitenkin muodosti liiton Ruotsin kanssa. Samana vuonna säädettiin maan oma perustuslaki ja Christianiasta tuli virallisesti pääkaupunki. Kaupunki kasvoi seuraavina vuosikymmeninä kovaa vauhtia; osittain senkin takia, että siihen liitettiin ympäröiviä alueita. Köyhä ja lähes unohdettu Oslo oli yksi niistä. Vuodesta 1877 eteenpäin kaupungin nimi kirjoitettiin muodossa Kristiania. Liitto Ruotsin kanssa hajotettiin sopuisasti vuonna 1905.

Vuonna 1925 täysin itsenäinen Norja päätti vaihtaa pääkaupunkinsa nimen. Viittaus vieraan maan hallitsijaan ei kuulostanut hyvältä, eikä uutta nimeä tarvinnut kauaa miettiä. Oslo oli alunperinkin ollut Oslo.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme opitko tänään jotain uutta eri maiden pääkaupungeista.

Facebook Notice for EU! You need to login to view and post FB Comments!