10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 3

Nyt on taas tullut aika lisätä kaikkien meidän tietämykseemme 10 random faktaa, joilla on näppärä aloittaa keskustelu vaikkapa hississä ventovieraan kanssa.

Aina silloin tällöin listoja tehdessä ja nettiä selatessa tulee vastaan hauskoja, kiinnostavia tai käsittämättömiä faktoja, jotka olisi kivaa jakaa lukijoille, mutta ne ovat sen verran irrallisia, tai ”randomeita”, ettei niistä saa aikaan järkevää listaa. Siksi on kiva välillä koota kasaan satunnaisia faktoja, jotka joku voisi määritellä ”turhaksi tiedoksi”. Mutta Listafriikki on sitä mieltä, että mikään tieto ei ole turhaa, joten tässä siis 10 random faktaa, joita ilman on vaikea uskoa kenenkään elävän täysipainoista elämää.

Tästä voit käydä lukemassa myös aiemmat listat:

10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi
10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 2

Kun internet tarjoilee parastaan – VIIKSIKUPPI!

Tiedättehän, kun netissä joskus törmää ”faktoihin”, joiden voi heti ensisilmäyksellä todeta olevan potaskaa. Täytyy myöntää, että kun näin kuvan 1800-luvulla käytössä olleesta viiksikupista, niin mielessä kävi, että tämä on vitsi ja hupikaupoissa nykyään myytävä esine. Mutta suureksi ilokseni huomasin, että tosiaan, viktoriaanisesta Englannista muualle Eurooppaan levinnyt viiksikuppi on ollut totisinta totta ja tarpeellinen käyttöesine.

Tuolloin oli muodikasta, että miehet vahasivat viiksensä prameaan malliin. Kuuma tee tai kahvi olisi sulattanut vahan ja sotkenut herrojen taidokkaasti muotoillut viikset. Kupissa oli niin sanottu viiksisilta, joka suojasi karvoitusta juomalta. Kuppeja valmistettiin eri kokoisia ja mallisia, joista oli helppo hankkia omiin viiksiin parhaiten sopiva malli.

Kanada ja Tanska sotivat tälläkin hetkellä

Tiesitkö, että kaukana pohjoisessa, Grönlannin ja Kanadan välissä sijaitsee 1,3 neliökilometrin kokoinen Hansinsaari, jolla Tanska ja Kanada ovat sotineet viimeiset 30 vuotta? No, nyt tiedät. Saaressa ei ole mitään ihmeellistä – se on asumaton, eikä siellä ole arvokkaita luonnonvaroja, mutta silti kaksi maata taistelee sen omistuksesta.

Kansainvälisen lain mukaan valtio voi vaatia minkä tahansa alueen omistusta, kunhan tuo sijaitsee alle 19 kilometrin päässä maan rannikosta. Määritetty etäisyys on mahdollistanut sekä Kanadalle että Tanskalle Hansinsaaren valloitusoikeuden.

Tämä vuosikymmeniä kestänyt sota ei onneksi ole verinen. Sitä kutsutaan viskisodaksi. Aina, kun Tanskan armeijan joukot käyvät saarella, jättävät he jälkeensä maansa lipun sekä pullollisen akvaviittia tai konjakkia. Kun kanadalaiset käyvät Hansinsaarella, nappaavat he ”vihollisen” tervehdyksen mukaansa, lyövät oman lippunsa kallioon ja jättävät pullollisen viskiä odottamaan Tanskan seuraavaa vierailua.

Munakoiso on munakoiso hyvästä syystä

Munakoisoa on viljelty Aasiassa jo tuhansien vuosien ajan, mutta Eurooppaan tuo vihannes (virallisesti hedelmä) päätyi joskus 700-luvulla. Ensimmäiset uusiin maisemiin tuodut lajikkeet olivat sellaisia, joissa kasvaa valkoiset hedelmät. Oltiin aika kaukana niistä pitkulaisista, tumman violeteista vihanneksista, joita kauppojen hevi-osastoilla on tarjolla. 

Valkoisen lajikkeen hedelmät näyttävät erehdyttävästi kananmunilta. Oma puutarhapalsta voi lyödä ohikulkijat ällikälle, sillä munakoisokasvi näyttää liioittelematta siltä, kuin se kasvattaisi munia. Siksipä aubergine-kasvia alettiin briteissä kutsumaan nimellä eggplant, ja nimi omaksuttiin kaiken värisille munakoisoille. Sieltä se levisi muihin kieliin, ja kuten arvata saattoi, myös suomen kieleen.

Sittemmin viaton munakoiso on saanut emojin kautta aivan uuden merkityksen, ja se on ollut välillä jopa kielletty Instagramissa. 

Kuuro Beethoven kuuli lähes täydellisesti

Vuonna 1770 syntynyt saksalainen säveltäjä ja pianisti Ludwig van Beethoven on yksi maailman tunnetuimmista klassisen musiikin, tai minkä tahansa musiikin, säveltäjistä. 

1800-luvun vaihteessa Beethoven alkoi suureksi kauhukseen menettää hiljalleen kuuloaan, minkä syyksi on arveltu niin kuppaa kuin lyijyllä makeutettua viiniäkin. Lopulta lähes täyteen kuurouteen johtanut tila oli todennäköisesti viruksen aiheuttaman korvatulehduksen seurausta. Oli syy mikä tahansa, Beethoven kykeni kuuroudestaan huolimatta säveltämään ja soittamaan ilmiömäisesti.

Beethoven huomasi, että jos hän puri metallisauvaa, joka oli yhteydessä soittamaansa pianoon, pystyi hän kuulemaan musiikin. Ilmiötä kutsutaan luujohtumiseksi. Beethovenin tapauksessa pianon lähettämät värähtelyt välittyivät kallon luiden kautta suoraan sisäkorvaan, jolloin välikappaleena ei tarvittu tärykalvoa tai kuuloluita. 

Hukkuminen on aavikolla yleisempi kuolinsyy kuin nestehukka

Aavikosta tulee mieleen kuiva ja kuuma paikka. Kuitenkin vain toinen mielikuva on oikea, sillä virallisen määritelmän mukaan aavikko on paikka, jossa sataa vuosittain alle 250 millimetriä. Se voi olla vettä tai lunta. Etelämanner on siis maailman suurin aavikko. Tämä fakta auttaa ymmärtämään sen, että maapallon aavikoilla kuolee enemmän ihmisiä hukkumisen kuin nestehukan seurauksena.

Mutta samaa pätee kaikilla aavikoilla – myös kuumilla hiekka-aavikoilla, kuten Saharassa! Autiomaassa risteilee lukuisia puroja ja joenuomia, jotka ovat suurimman osan vuodesta tyhjillään. Mutta sitten kun aavikolla sataa, niin siellä sataa kunnolla. Koska sade on harvinainen ilmiö, ei autiomaassa ole samanlaista vettä imevää maaperää kuin muualla, joten hiekka muuttuu nopeasti muistuttamaan upottavaa juoksuhiekkaa. Joten rajuilman aiheuttamat tulvat eivät ole ainoa vaara – hukkua voi myös hiekkaan!

Oliivi pois salaatista – 40 000 dollarin säästö

Pennissä on miljoonan alku.”. ”Pienistä puroista kasvaa suuri joki.”. Nämä sananlaskutkin sen kertovat: pienikin säästäminen johtaa lopulta suureen summaan. Mutta jos et ota sanontoja todesta (tai halua uskoa kaikenlaisiin asiantuntijoihin ja elämäntapaoppaisiin), niin vakuuttaisiko muutama esimerkki lentoyhtiöistä? 

Vuonna 1987 American Airlinesin silloinen pääjohtaja Robert Crandall mietti henkilökunnan kanssa keinoja vähentää kustannuksia ja samaan aikaan lisätä tehokkuutta. Crandall itse pisti raporteista merkille, että matkustajat kyllä söivät ilmaiseksi tarjottavan salaatin, mutta monet jättivät oliivit lautaselle. Niinpä johtaja Crandall teki laskelmia, ja tuli siihen tulokseen, että yhden oliivin jättäminen annoksesta pois tuottaisi suuret säästöt, mutta asiakkaat eivät huomaisi eroa. Tulos? American Airlines säästi yhden oliivin vähentämisellä 40 000 dollaria vuodessa.

Toinen esimerkki tulee niin ikään amerikkalaisesta lentöyhtiöstä: Southwest Airlines päätti vuonna 1994 matkustamohenkilökunnan ehdotuksesta jättää painamatta yhtiön logon roskapusseihin. Vuosittainen säästö oli noin 300 000 dollaria.

Mount Everestin korkeutta viilattiin kansalle sopivammaksi

Käytämme tässä kohtaa brittiläisiä mittayksiköitä, sillä muuten tässä ei ole mitään järkeä. Mutta sen verran sanottakoon, että Mount Everest on 8 848 metriä (29 029 jalkaa) korkea. Ja sitten siirrytään kokonaan jalkoihin.

Maailman korkeimman vuoren tarkkaa korkeutta on yritetty selvittää vuodesta 1715 saakka. Joskus työtä haittasivat hankalat olosuhteet ja toisinaan hutiloiden tehdyt mittaukset, jotka eivät ottaneet huomioon esimerkiksi valon taittumista.

Vasta vuonna 1852 intialainen matemaatikko Radhanath Sikdar julisti laskujensa jälkeen Mount Everestin maailman korkeimmaksi vuoreksi. Sikdar käytti trigonometrisissä laskutoimituksissaan aiemman maanmittaajan James Nicholsonin dataa, ja tuloksia tarkastettiin ja varmistettiin usean vuoden ajan, kunnes viimein vuonna 1856 tieto uudesta ”maailmankatosta” oli virallista. 

Yhdistyneen kuningaskunnan kartoittajakenraali Andrew Waugh oli tarkastuksen ja virallisen tiedotteen antaja: Mount Everestin korkeudeksi ilmoitettiin 29 002 jalkaa. Se oli kuitenkin 2 jalkaa enemmän, kuin mihin Sikdar oli laskuissaan päätynyt. Waugh ajatteli, ettei kukaan uskoisi vuoren olevan tasan 29 000 jalkaa, joten todellista korkeutta venytettiin realistisemman kuuloisemmaksi ja ihmisille mieleisemmäksi. Waugh’ta onkin joskus kutsuttu leikkisästi ”ensimmäiseksi ihmiseksi, joka laittoi kaksi jalkaa Mount Everestin huipulle”. Sittemmin vuoren korkeus on saatu nykyteknologialla korjattua vieläkin korkeammaksi.

Ihminen on eläinmaailman paras kestävyysjuoksija

Vaikka oikeastaan mikä tahansa eläin juoksee nopeampaa kuin ihminen, ei meitä pitkällä matkalla päihitä juuri mikään. Sprintissä jäämme jalkoihin, mutta maratonilla pieksemme lähes kaikki.

Nykyihminen (Homo sapiens) on ensimmäinen todellinen juoksukone, vaikka esi-isämme ovatkin jo pari miljoonaa vuotta sitten osanneet juosta kahdella jalalla. Nykyihminen alkoi käyttää riistan hankinnassa väsytysmetsästystä, joka on harvinainen tapa hankkia ravintoa – meidän lisäksemme vain harvat eläimet, kuten susi, savannikoira ja täplähyeenä pystyvät väsyttämään saaliinsa jahtaamalla.

Juokseminen kuluttaa paljon energiaa ja nostaa siten ruumiin lämpötilaa. Ihmisen karvattomuus ja kyky hikoilla ovat antaneet meille etulyöntiaseman moniin muihin verrattuna. Muut eläimet joutuvat säätelemään sisäistä lämpötilaansa aktiivisesti esimerkiksi läähättämällä tai pyörimällä mudassa, mutta ihminen voi paahtaa menemään useita tunteja pysähtymättä. Oikein kuumana päivänä ihminen voisi voittaa maratonilla hevosen!

Väsytysmetsästys on käytössä enää muutamassa maailman kolkassa. Muun muassa Kalaharin autiomaassa elävä sani-kansa metsästää riistansa edelleen juoksemalla ne uuvuksiin.

Mikä on metri?

Monille mittayksiköille on jokin järkevä peruste. Jalka on lähtöisin merkkihenkilön jalan pituudesta, kilo on yhden vesilitran massa ja tuuma tulee alunperin peukalon nikaman pituudesta. Mutta metri, sepä ei haluakaan leikkiä reilusti. 

Metriä käytettiin ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1799. Tavoitteena oli luoda desimaalipohjainen pituuden mittayksikkö, niin kutsuttu yleinen mitta. Virallisesti metriksi määriteltiin platinan ja iridiumin sekoituksesta tehdyn palkin mitta. Ja tuo mitta oli yksi kymmenesmiljoonasosa päiväntasaajan ja pohjoisnavan välisestä etäisyydestä. Näin tuoksi etäisyydeksi saatiin mukava tasaluku, 10 000 kilometriä. Samalla maapallon ympärysmitaksi päiväntasaajan kohdalla saatiin 40 000 kilometriä.

Mittauksissa ei kuitenkaan oltu otettu huomioon sitä, että maapallo ei ole täysin pyöreä, vaan hieman navoiltaan litistynyt, joten alkuperäinen prototyyppi jäi karvan verran liian lyhyeksi. Päiväntasaaja onkin 40 075 kilometrin pituinen.

Myöhemmin määritystä on viilattu ja metristä on tehty uusi prototyyppi, jossa platinan ja iridiumin sekoituksesta tehdyssä palkissa on viivat, joiden välinen etäisyys on veden jäätymispisteessä eli 0 celsiusasteessa yhden metrin.

Olisiko meille tänään riittänyt ihan vain tieto siitä, että metri on metri!?

Kieli on selvännäkijä. Tai tuntija.

Päätetään lista todelliseen loppukevennykseen. Tai se voi olla myös ahdistuksen aiheuttaja, riippuen näkökannasta ja lukijan seuraavista liikkeistä.

Kieli tietää, miltä kaikki tuntuu, vaikka et siis olisi koskaan nuollut kyseisiä kohteita. Mieti vaikka tennispalloa, ripsiväriharjaa tai pöydänjalkaa. Tiedät tasan tarkkaan, miltä niiden pinta tuntuu kielessä. Listafriikki ei missään nimessä tuomitse ketään, jolla mahdollisesti on kokemusta edellä mainittujen esineiden nuolemisesta, mutta suurimmalla osalla ei varmaankaan ole. Mutta vain ajatus niiden nuolemisesta riittää kielelle. Tämän testaaminen ei voisi olla helpompaa: katsele vain ympärillesi ja nuole mielessäsi näkemiäsi asioita.

Seuraavan kerran, kun joku pyytää tunnustelemaan esimerkiksi villapaitaansa – ”kokeile, miten ihanaa materiaalia tämä on!” – voit pitää etäisyyttä ja sanoa, ettei sinun tarvitse koskea, sillä olit jo miettinyt miltä sen nuoleminen tuntuu. 

Tämä fakta kannattaa ehdottomasti kertoa jossain suljetussa tilassa täysin oudoille ihmisille!

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme opitko tänään jotain uutta. Ja jos olet selvittänyt, miltä sälekaihtimet tuntuvat kielellä, niin raportointi on enemmän kuin toivottua!