10 ylivoimaista urheilijaa, joiden vuoksi lajien sääntöjä jouduttiin muuttamaan

Listafriikki esittelee nyt kymmenen urheilijaa, joiden vuoksi heidän lajiensa sääntöjä on jouduttu muuttamaan.

On olemassa lukematon määrä urheilijoita, jotka ovat täysin mullistaneet oman lajinsa tai sen, miten peliä pelataan. Tällä listalla käymme kuitenkin läpi tapauksia, joissa lajien sääntöjä on jouduttu muuttamaan yhden urheilijan vuoksi. Usein sen takia, että kyseinen henkilö on ollut jollain lailla liian ylivoimainen, joten hänen paremmuuttaan on päättäjien näkemyksen mukaan ollut tarvetta hillitä.

Mukana on taitureita koripallon, jääkiekon, golfin, alppihiihdon, amerikkalaisen jalkapallon, baseballin ja nyrkkeilyn parista. Muissa kohdissa kyse on ollut urheilijan taidoista ja ylivertaisuudesta positiivisessa mielessä, mutta nyrkkeilyn kohdalla sääntömuutos oli seurausta traagisesta ottelusta, joka lopulta vei vaati kolmen ihmisen hengen.

Lew Alcindor

Opiskellessaan ja pelatessaan koripalloa kalifornialaisessa UCLA-yliopistossa Lew Alcindor oli dominoivin pelaaja kaikkein dominoivimmassa joukkueessa. Alcindor, joka käännyttyään myöhemmin muslimiksi ja vaihdettuaan nimensä Kareem-Abdul Jabbariksi, oli (ja on) 218 cm pitkä ja hallitsi hyökkäyspäässä uskomattomilla donkeillaan. Kaudella 1966–1967 Alcindorin keskimääräinen pistesaldo ottelua kohti oli 29 ja hän johdatti UCLA Bruinsin mestaruuteen häviämättä peliäkään.

NCAA, eli Yhdysvaltain yliopistourheilun kattojärjestö, päätti, että Alcindorin ylivoimaisuudelle on tehtävä jotain, joten seuraavasta kaudesta lähtien donkkaamisesta tuli kiellettyä yliopistokoripallossa. NCAA:n mielestä Alcindorin pituus antoi hänelle epäreilun edun donkkaamisen suhteen. Kuulostaa aivan järjettömältä, mutta sääntö kumottiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Tämähän ei tietenkään Alcindoria hidastanut, sillä Bruins voitti mestaruuden vielä niinä kahtena seuraavanakin kautena, jotka mies yliopistosarjassa pelasi ennen siirtymistään NBA:han.

NCAA sai nenilleen, sillä vaikka donkkaaminen oli kielletty, rupesi Alcindor pussittamaan palloa lay up -heitolla eli laittamalla sen levyn kautta koriin. Lisäksi Alcindor rupesi hiomaan yhden käden skyhook-heittoa, jota vastustajien oli mahdoton torjua ja josta oli tuleva hänen nimikkoheittonsa.

Kareem-Abdul Jabbar nousi loistokkaan, 20 vuotta kestäneen NBA-uransa aikana yhdeksi lajinsa legendoista ja häntä pidetään yhtenä parhaista koripalloilijoista koskaan. Eikä siihen ollut NCAA:lla sääntömuutoksineen nokan koputtamista.

Wayne Gretzky

Kuva: Randy Stern from Minneapolis, MN, USA – HHOF 3, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=5313925

Kesäkuussa 1985 NHL ilmoitti muutamista uusista sääntömuutoksista, jotka tulisivat seuraavalla kaudella voimaan. Yksi säännöistä koski tasavajaalla pelaamista. Siihen asti sääntönä oli, että jos kummastakin joukkueesta oli pelaaja jäähyaitiossa, pelattiin jäällä 4 vs. 4 -peliä. Kuitenkin uuden säännön mukaan joukkueet jatkaisivat pelaamista viidellä viittä vastaan, joten yhtäaikaisista rangaistuksista ei olisi peliin muuta vaikutusta kuin kyseisten pelaajien poissaolo kaukalosta.

Jääkiekon suurimpana ja parhaimpana pidetty Wayne Gretzky kritisoi sääntöä äänekkäästi, sillä hän koki sen olevan suoraan suunnattu häntä ja Edmonton Oilersia vastaan. Syytös ei sinänsä ollut hatusta vedetty, sillä vasta muutaman vuoden ajan NHL:ssä mukana ollut Oilers oli tehnyt uskomattoman nousun liigan huipulle ja tasavajaalla pelatessaan se oli pitelemätön. Tästä oli pitkälti kiittäminen Gretzkyä ja muita taitavan ja nuoren Oilersin pelaajia. Neljällä neljää vastaan pelatessa Oilers pussitti kiekon maaliin lähes sataprosenttisesti. Joidenkin mielestä Oilers otti jäähyjä tarkoituksella päästäkseen pelaamaan tasavajaata. Niinpä NHL puuttui peliin.

Gretzky on myöhemmin sanonut, että olisi mieluummin nähnyt muidenkin joukkueiden petraavan luisteluaan ja käyttävän jäähyjen vuoksi kaukaloon vapautunutta tilaa paremmin. Gretzkyn mielestä oli epäreilua, että hänen, Jari Kurrin, Mark Messierin ja Glenn Andersonin huippuunsa hiottua taitoa rajoitettiin. Huhuja tarkoituksella otetuista jäähyistä Gretzky on pitänyt aina täysin naurettavina.

Gretzky-säännöksi nimetty pykälä kumottiin kaudelle 1992–1993 lähdettäessä.

Ray Mancini

Marraskuun 13. päivänä vuonna 1982 Las Vegasissa järjestettiin surullisen kuuluisa nyrkkeilyottelu. Televisioidussa ottelussa vastakkain olivat puolustava mestari, yhdysvaltalainen Ray Mancini ja eteläkorealainen Kim Duk-koo.

Ottelusta ei puolin tai toisin vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut, ja 12 erää oteltiin melko tasaisesti. Kolmastoista erä oli kuitenkin Mancinin näytöstä ja Kim oli puhtaasti vastaanottavana osapuolena. Kun ottelun 14. erää oli oteltu vain 19 sekuntia, iski Mancini napakan oikean suoran keskelle Kimin kasvoja lähettäen tämän kanveesiin. Kim yritti vielä kiskoa itseään ylös, mutta lopulta kehätuomari Richard Green pisti pelin poikki. Tuho oli kuitenkin jo tapahtunut.

Omassa kulmauksessaan Kim lyyhistyi tajuttomana maahan, eikä enää koskaan herännyt. Hänet kiidätettiin sairaalaan, mutta hoidosta ja leikkauksista huolimatta hän menehtyi viiden päivän päästä aivoverenvuotoon. Tragedia kuitenkin laajeni, kun muutaman kuukauden päästä Kimin äiti teki itsemurhan ja seuraavana kesänä samaan ratkaisuun päätyi kehätuomari Green. Myös Mancini kärsi syvästä masennuksesta, sillä häntä oli ruvettu kutsumaan ”mieheksi, joka tappoi Kimin”. Vaikeuksista huolimatta hän pystyi kuitenkin jatkamaan nyrkkeilyuraansa.

Tämän ottelun seuraukset vaikuttivat myös kaikkiin tuleviin nyrkkeilyotteluihin. Erien määrää vähennettiin viidestätoista kahteentoista ja otteluihin tuli pakollinen kahdeksaan lasku, jonka mukaan ottelua ei saa jatkaa ennen kuin tuomari on laskenut kahdeksaan, vaikka maahanlyöty nyrkkeilijä olisi valmis jatkamaan. Lisäksi otteluita edeltävistä lääkärintarkastuksista tuli perusteellisempia.

Tiger Woods

Vuosituhannen vaihteen molemminpuolin miesten ammattilaisgolfia hallitsi yksi nimi: Tiger Woods. Hän oli niin ylivoimainen, että The Masters Tournament -kenttää Yhdysvaltojen Augustassa päätettiin muuttaa.

Vuonna 1997, vain vuosi ammattilaiseksi ryhtymisen jälkeen, Woods voitti ensimmäisen major-turnauksensa juuri tuolla legendaarisella Augusta National Golf Clubilla. Vain 21-vuotias Woods marssi virheettömällä pelillä hämmästyttävään voittoon peitoten toiseksi tulleen ennätyksellisellä 12 lyönnillä. Kun Woods uusi mestaruutensa vuonna 2001, joskaan samanlaisia murskajaisia ei nähty, päätettiin kenttää vaikeuttaa. Etäisyyksiä pidennettiin, useita väyliä kavennettiin ja/tai niille istuttiin lisää puita ja karheikkojen eli niin sanottujen raffien annettiin rehottaa.

Muutosten oli tarkoitus vähentää Woodsin ylivoimaa ja tehdä radasta hänelle vaikeampi. Järjestäjien maalaisjärki oli ilmeisesti syvällä vesiesteessä, sillä samaan aikaanhan kenttä tietenkin tuli myös muille pelaajille hankalammaksi. Muutosten jälkeen vuonna 2002 Woods voitti The Masters Tournamentin kolmannen kerran. Ja jälleen vuonna 2005. Ja pahojen loukkaantumisten ja henkilökohtaiseen elämään liittyvien skandaalien jälkeen vielä viidennen kerran vuonna 2019.

Muut PGA-Tourin pelaajat eivät ottaneet muutoksia avosylin vastaan ja muun muassa Jim Furyk kommentoi niitä ESPN-kanavan haastattelussa vuonna 2011: ”Jos totta puhutaan, niin kentällä ei ollenkaan mukava pelata. Se on niin vaikea. Se vaatii paljon sekä fyysisesti että henkisesti.”.

Ingemar Stenmark

Ruotsalainen Ingemar Stenmark on maansa suurimpia urheilusankareita ja yksi kaikkien aikojen alppihiihtäjistä. Vuosina 1974–1982 Stenmark oli pujottelussa ja suurpujottelussa täysin ylivoimainen ja esimerkiksi vuoden 1978 maailmanmestaruuskilpailuissa hän voitti suurpujottelun yli kahdella sekunnilla toiseksi tulleeseen nähden. Hän otti urallaan 86 maailmancupin osakilpailuvoittoa, mikä on edelleen kaikkien aikojen ennätys, vaikka Stenmark kilpaili aikana, jolloin osakilpailuja järjestettiin huomattavasti vähemmän kuin nykyään.

Kun Stenmark oli voittanut maailmancupin kokonaiskilpailun kolmesti peräkkäin vuosina 1976, 1977 ja 1978, päätettiin maailmancupin pistelaskusääntöä muuttaa, jotta ruotsalainen ei olisi niin ylivoimainen. Kokonaiskilpailuissa ei nimittäin ollut jännitystä, ainakaan voittajan osalta, sillä Stenmark varmisti ykköstilan jo hyvin aikaisessa vaiheessa kautta. Muut laskijat antoivat hänen mennä menojaan ylhäisessä yksinäisyydessä ja kilpailivat lähinnä siitä, kuka nousee toiseksi.

Kaudelle 1978–1979 tulleen sääntömuutoksen mukaan maailmansupin kokonaiskilpailua ei voinut voittaa osallistumatta syöksylaskuun. Tämä sääntö oli tehty nimenomaan Stenmarkia rajoittamaan. Se oli ruotsalaislaskijalle ongelma, sillä hän ei halunnut tulla jäistä rinnettä alas reippaasti yli 100 kilometrin tuntivauhtia. Hän osallistui syöksylaskuun hyvin harvoin, sillä pelkäsi sellaisia laskunopeuksia. Ja kuten Stenmark muutoksen tullessa itsekin ennusti, hän ei enää voittanut maailmancupin kokonaiskilpailua, mutta ura omien alppilajien parissa toki jatkui huippumenestyksekkäänä ja voitokkaana.

Stan Mikita

Jääkiekkomailan lapa oli pelin alkuvuosina suora ja puinen levy. Vuonna 1927 Ottawa Senatorsin Cy Denneny keksi taittaa mailansa lapaa kuuman veden avulla, sillä hän huomasi käyrän lavan nostavan kiekkoa ja tekevän laukauksesta ennalta arvaamattoman. Tuohon aikaan rannelaukaukset olivat jääkiekossa kaikkein yleisimpiä, joten käyrällä lavalla ammutut lyöntilaukaukset eli lämärit toivat peliin uudenlaisen aspektin. Monet pelaajat eivät kuitenkaan välittäneet käyrästä lavasta, sillä se hankaloitti mailan käsittelyä ja rystylaukausten vetämistä. Niinpä käyrät lavat vaipuivat unholaan.

Kunnes päästiin 1960-luvulle ja Chicago Blackhawksin harjoituksiin.

Toinen kerta, kun niin sanottu ”banaanilapa” löysi tiensä jääkiekkokaukaloon, oli täysi vahinko. Stan Mikita oli menossa harjoituksissa jäälle, kun hänen lapansa livahti vahingossa oven väliin murtuen ja vääntyen L-kirjaimen muotoiseksi. Mikita ei vaihtanut mailaansa, vaan rupesi huvikseen laukomaan käyrällä lavalla. Ja kuinka ollakaan – käyrä lapa lähetti kiekon matkaan sellaisella kierteellä ja vauhdilla, että Mikita alkoi joukkuetoverinsa Bobby Hullin kanssa kehittämään sattumalta syntynyttä ideaa.

He kokeilivat erilaisia mutkia ja totesivat, että maalivahdin oli lähes mahdoton ennakoida käyrällä lavalla lauottuja kiekkoja. Pian käyrät lavat valtasivat NHL-kaukalot. Pelaajan tarvitsi vain luistella kiekon kanssa siniviivalle ja laukoa kohti maalia, jossa maalivahti yritti parhaansa mukaan arvata kiekon käyttäytymistä ja suuntaa.

Kenttäpelaajat ja katsojat rakastivat käyrien lapojen tuomaa muutosta, mutta maalivahtien suhtautuminen oli toinen. Sen lisäksi, että maalivahtien pelaamisesta tuli arvausleikkiä, loi arvaamattomuus myös vaaramomentin: Maskeja ei juurikaan vielä käytetty. Mikä tietysti nyt ajateltuna on täysin järjetöntä – käyrät lavat tai ei.

Niinpä NHL alkoi hiljalleen rajoittamaan lapojen kaarevuutta. Nykyisin Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntökirjassa sanotaan kaikessa monimutkaisuudessaan, että kun maila on lappeellaan maassa, ja lavan kannan ja kärjen välille piirrettäisiin suora viiva, ei tuolta viivalta saa olla etäisyyttä lapaan yli 1,9 senttimetriä.

Tom Dempsey

Amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Tom Dempsey syntyi ilman oikean käden sormia ja oikean jalan varpaita, joten hänelle oli valmistettu varta vasten erityismallinen kenkä. Dempseyn pelipaikka oli potkaisija, eli hänen tehtävänsä oli yrittää potkumaaleja. Hän edusti urallaan monia eri NFL-seuroja, mutta kuuluisin suoritus on peräisin vuodelta 1970, jolloin hän pelasi New Orleans Saintsin riveissä.

Saintsillä oli mahdollisuus nousta 19-17 voittoon Detroit Lionsia vastaan, jos Dempsey onnistuisi potkaisemaan 63 jaardin päästä maalin. Se oli ennenkuulumaton etäisyys. Kuten arvata saattaa, Dempsey onnistui ja piti tuon ennätyksen hallussaan 43 vuoden ajan. Sittemmin ennätys on rikottu ja viimeisimpänä pisimmän potkumaalin otti nimiinsä tämän vuoden syyskuussa Baltimore Ravensin Justin Tucker 68 jaardin potkulla. Näillä myöhemmillä potkaisijoilla on kuitenkin ollut kaikki varpaat!

NFL epäili aikoinaan, että Dempsey saattoi hyötyä varpaattomasta jalastaan ja varsinkin erikoisvalmisteisesta kengästään. Todisteita puolesta tai vastaan ei ollut, mutta varmuuden vuoksi liiga päätti rustata sääntökirjaan uuden pykälän: Proteesia käyttävällä pelaajalla pitää olla normaalin muotoinen eli kärjestä pyöreä kenkä. Vaikka Dempsey ei ikinä käyttänyt proteesia, koski sääntö tietenkin myös häntä.

Dempsey oli itse arvatenkin tuohtunut sääntömuutoksesta ja ehdotti kaikille reiluudesta huuteleville, että he voivat tulla itse yrittämään 63 jaardin potkumaalia, kun peliä on jäljellä kaksi sekuntia: ”Epäreilua, vai? Koittakaa itse potkaista neliskanttisella kengällä, ja vielä ilman varpaita.”. Paljon myöhemmin ESPN-kanavan Sport Science -sarjassa tutkittiin Dempseyn käyttämästä kengästä tullutta mahdollista hyötyä, mutta sellaista ei löytynyt. Tulokset viittasivat paremminkin epätarkempaan potkuun.

Pat Venditte


Baseballin historiassa on nähty lukuisia molempikätisiä lyöjiä, mutta äärimmäisen harvoin molempikätisiä syöttäjiä. Viime keväänä uransa lopettanut Pat Venditte on kuitenkin juuri sellainen. Hassua on se, että baseballin ulkopuolella Venditte on täysin oikeakätinen.

Koska Venditten syötöt olivat erilaisia kädestä riippuen, aiheutti tämä päänvaivaa niille pelaajille, jotka löivät kummaltakin puolelta. He nimittäin eivät tienneet, miltä puolelta haluavat lyödä ennen kuin Venditte oli päättänyt syöttökätensä. Tästä oli seurauksena sekavaa paikkojen vaihtelua ja psykologista peliä. Hullunmyllyn estämiseksi PBUC, eli baseball-tuomareiden ammattiliitto, päätti vuonna 2008 esitellä uuden säännön.

Pat Venditte -säännöksi nimetyn pykälä mukaan ”syöttäjän on selvästi osoitettava tuomarille, lyöjälle ja juoksijoille kummallako kädellä hän aikoo syöttää. Syöttäjä ei saa vaihtaa kättä lyöntivuoron aikana.”. Yllä olevalla videolla on vuodelta 2016 peräisin oleva hauska esimerkki siitä, miten sekaannuksia voi säännöistä huolimatta tulla!

Martin Brodeur

Kuva: Berger | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)

Jääkiekkomaalivahdin tärkein tehtävä pelissä on estää kiekon meneminen maaliin. Se onnistuu parhaiten pysyttelemällä maalin edessä. NHL-seura New Jersey Devilsissä 21 kautta pelannut Martin Brodeur, yksi kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista, oli kuitenkin toista mieltä.

Hän oli äärimmäisen taitava mailan ja kiekon käsittelijä ja toimi usein kuin kolmantena puolustajana. Brodeur luisteli kauas maaliltaan hakemaan kiekkoa, ja avasi sieltä peliä hyökkäämään lähteville joukkuekavereille.

NHL:n kauden 2004–2005 työsulun jälkeen maailmaan kovimpaan kiekkoliigaan ilmestyi uusi sääntö: Maalivahti ei saa pelata kiekkoa maaliviivan takana muualla kuin maalin takana olevan puolisuunnikkaan sisällä. Koska juuri Brodeur oli niin ylivertainen kiekollisessa pelissä, ruvettiin uutta sääntöä kutsumaan Brodeur-säännöksi.

Maalivahti ei itse tietenkään ollut muutoksesta innoissaan ja jakoi tuntemuksiaan The New York Times -lehdelle vuonna 2005: ”On mahdoton olla tyytyväinen, kun minulta otetaan pois jotain sellaista, jota varten olen tehnyt koko elämäni hommia ja jolla autan joukkuettani ja puolustustani. Kiekon pelaaminen on osa minua. NHL vain haluaa esitellä pelaajien taitoja faneille, mutta mielestäni tässä käy juuri toisin päin. Tässä otetaan yksi taito pois. On toki paljon maalivahteja, jotka eivät osaa käsitellä kiekkoa, joten heitä tämä sääntö ei kosketa.”.

Wilt Chamberlain

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain

Vuosina 1959–1974 NBA:ssa pelannutta Wilt Chamberlainia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista ja ylivoimaisimmista koripalloilijoista. Hänellä on edelleen hallussaan vuonna 1962 tekemänsä ennätys: 100 pistettä yhdessä pelissä. Kukaan muu NBA-pelaaja ei ole päässyt edes lähelle. Ei siis ole ollenkaan kummallista, että sääntöjä ryhdyttiin hänen vuokseen muuttamaan. Asiantuntijoiden mukaan yksikään muu urheilija ei ole pakottanut lajiaan yhtä massiivisiin muutoksiin kuin Chamberlain.

Mutta ei Chamberlainkaan ollut täydellinen, sillä vapaaheitot olivat hänen suuri heikkoutensa: hän pisti niitä sisään vain 51-prosentin tarkkuudella ja alakautta. NCAA ja NBA saivat vihiä jo ennen Chamberlainin ammattilaisuraa, että tämä kykenee hyppäämään vapaaheittoviivalta donkkiin ilman vauhtia. Sehän ei käynyt päinsä, joten sääntökirjaa muutettiin siten, että vapaaheiton heittäjä ei saa liikkua viivalta ennen kuin pallo on ohittanut koriraudan.

Mittaa Chamberlainilla oli 216 cm, joten monet muutokset koskivat juuri pitkien pelaajien rajoittamista. Kolmen pisteen heittoaluetta laajennettiin, jotta hän ei pussittaisi palloja enää samalla sykkeellä, mutta toisaalta se teki pelistä myös muille hankalampaa. Chamberlainilla oli myös tarpeeksi voimaa torjua donkki yhdellä kädellä, puhumattakaan normaalien heittojen torjumisesta. Siksi NBA.han tuli sääntö, joka esti heiton torjumisen sen jälkeen, kun pallon lentorata on saavuttanut lakipisteensä. Chamberlain ei enää voinut seistä korin alla ja läpsiä kohti koria tulevia palloja menemään.

Lue myös:

Facebook Notice for EU! You need to login to view and post FB Comments!

Lisää kommentti