Elämäntapa

Vammat uhkasivat uraa! 10 urheilijan uskomattomat comeback-tarinat

Julkaistu

Urheilija. Comeback. Tämä Listafriikin lista pitää sisällään kymmenen mykistävää tarinaa urheilijoista, jotka palasivat takaisin huipulle karmaisevien loukkaantumisten ja/tai sairastumisten jälkeen.

Ovatko nämä urheilijat tästä maailmasta?! Tässä tulee kymmenen urheilijan uskomattomat comeback-tarinat uraa uhanneiden vammojen jälkeen.

Mikäli lähtisimme esittelemään tässä kohtaa kaikki urheilun uskomattomat comeback-tarinat loukkaantumisten jälkeen, saisimme näiden mukaan valikoituneiden kymmenen urheilijan sijaan kirjoittaa listan vähintään sadasta urheilijasta.

Tällä listalla voisi siis ihan yhtä hyvin olla voimistelija Kerri Strug, joka johti nilkan nivelsiteiden repeämistä huolimatta Yhdysvallat naisten joukkuevoimistelun olympiakultaan, Bobby Baun, joka jalan murtumisen jälkeen ratkaisi NHL:ssä niin sanotun ”kuoleman ottelun” jatkoerässä ja johdatti joukkueensa lopulta vielä Stanley Cup -voittoon, tai NBA:ssa pelaava koripalloilija Paul George, joka palasi huipulle murrettuaan yhdessä ja samassa hetkessä sekä sääri- että pohjeluunsa.

Kenties me tulemmekin kertomaan heistä enemmän mahdollisen kakkososan muodossa, mutta nyt me keskitymme näiden seuraavien kymmenen uskomattoman urheilijan comeback-tarinaan uraa uhanneiden käsittämättömien ja karmaisevien loukkaantumisten ja/tai sairastumisten jälkeen.

Seuraavassa siis Listafriikki esittelee 10 urheilijan uskomattomat comeback-tarinat!

Advertisement

Lindsey Vonn

Alppihiihtäjä Lindsey Vonn päätti upean ja menestyksekkään uransa vuonna 2019. Ura päättyi loukkaantumisten sanelemana, sillä hän olisi edelleen halunnut jatkaa uraansa, mutta samalla tulevaisuus huoletti arkielämän osalta. Toisaalta Vonnin upea ura sai komean kruunun, kun hän sijoittui Ruotsissa käydyissä MM-kisoissa naisten syöksylaskussa kolmanneksi ja hänelle mitalin kävi ojentamassa alppilegenda Ingemar Stenmark, jonka voittoennätystä Vonn oli jahdannut.

Vonnin ura olisi voinut kuitenkin päättyä jo paljon ennemmin, sillä hän koki huippuvaarallisessa lajissaan useita todella vakavia loukkaantumisia, joihin kuuluivat murtunut nilkka, murtumia käsissä, aivotärähdyksiä, repeämiä polvien sivu- ja ristisiteissä sekä paljon muuta, unohtamatta sormen viiltänyttä samppanjapulloa. Näistä vammoista useat vaativat leikkaushoitoa ja häneltä jäi väliin useita arvokisoja, kuten vuoden 2014 olympialaiset Sotshissa. Lisäksi vuonna 2006, Torinon olympialaisissa, hänet jouduttiin kuljettamaan helikopterilla sairaalaan, kun hän laski ulos radalta, mutta siitä huolimatta hän oli vain paria päivää myöhemmin takaisin rinteessä.

Vaikka alppilajeissa nähdään paljon loukkaantumisia ja lajin ammattilaiset kykenevät palaamaan takaisin rinteisiin, on täysin käsittämätöntä, miten Vonn kykeni palaamaan nimenomaan huipulle kerta toisensa jälkeen. Paljon hänen uskomattomasta periksiantamattomuudestaan ja taistelutahdostaan kertookin se, että vuoden 2017 MM-kisoissa, ja Pyeongchangin olympialaisissa vuonna 2018, hän nousi lajissaan historian vanhimmaksi MM- ja olympiamitalistiksi naislaskijoiden osalta.

Jääkiekkoilija PK Subbanin kanssa naimisissa oleva ja hiljattain 36 vuotta täyttänyt Vonn voitti alppiurallaan 82 osakilpailua ja neljästi maailmancupin kokonaiskilpailun, kaksi MM-kultaa ja yhteensä kahdeksan MM-mitalia sekä yhden olympiakullan ja yhteensä kolme olympiamitalia.

Vonn on eittämättä esimerkillinen urheilija, eikä vain siksi, ettei hän koskaan antanut periksi, vaan myös sen takia, että hän osasi lopettaa omin ehdoin siinä vaiheessa, kun hän vielä kykenee elämään normaalia elämää rinteiden ulkopuolella.

Tiger Woods

Yhdysvaltalainen Tiger Woods on ollut jo vuosikymmenien ajan golfin huipulla, hän on yksi historian suurimmista golf-legendoista ja hän taistelee edelleen tänä päivänä kisavoitoista lajinsa absoluuttisella huipulla.

Aikanaan Woods oli kertakaikkisen ylivoimainen urheilija miesten golf-kiertueella, eikä häntä pystynyt pysäyttämään kukaan tai mikään, eivät edes loukkaantumiset. Kaksi viikkoa ennen vuoden 2008 avointa Yhdysvaltain mestaruusturnausta, US Openia, Woodsilla todettiin kaksi sääriluun rasitusmurtumaa, eikä siinä vielä kaikki – hän oli nimittäin pelannut edelliset kymmenen kuukautta nivelsiteen repeämä polvessaan. Luonnollisesti lääkärit sanoivat, ettei hänestä ole pelaamaan turnauksessa, mutta Woods oli eri mieltä: hän ei edes pohtinut itselleen niin tärkeän turnauksen väliin jättämistä, eikä hänellä ollut myöskään mielessä pelkkä turnaukseen osallistuminen, vaan voittaminen. Ja kuinka ollakaan, Woods voitti tuon US Openin uusintakierroksen jälkeen.

Advertisement

Juuri ennen 2010-luvulle siirtymistä, Woods oli poissa pelikentiltä viiden kuukauden ajan avio-ongelmien vuoksi. Hän vajosi piikkipaikalta maailmanlistan 58. sijalle vuoden 2011 loppuun mennessä, mutta sen jälkeen käynnistyi jälleen aiemmilta vuosilta tuttu dominointi. Maaliskuussa 2013 hän palasi takaisin maailmanlistan ykköseksi, pitäen piikkipaikan hallussaan seuraavan reippaan vuoden ajan.

Vaan seuraavana vuonna Woodsista ei enää ollut uhmaamaan loukkaantumisia. Ongelmia aiheutti erityisesti selkä, joka leikattiin vuosien 2014-17 välisenä aikana peräti neljä kertaa. Uran piti olla ohi, ja vaikka se ei olisi ollutkaan, ei hänen pitänyt missään nimessä olla kykeneväinen palaamaan enää golfin huipulle; myös tulokset osoittivat siihen suuntaan ja hän putosi miesten PGA-kiertueen maailmanlistalla sijalle 1 199. Mutta kuinka ollakaan, Woods itse oli eri mieltä menestysmahdollisuuksistaan, vaikka lopettaminen kävikin mielessä. Vuonna 2018 hänen uusi nousunsa käynnistyi oikein toden teolla ja sen jälkeen tämä piakkoin 45 vuotta täyttävä yhdysvaltalainen palasi takaisin turnausvoittajaksi, useampaan otteeseen, vaikka elokuussa 2019 hän kävi jälleen kerran puukon alla – tällä kertaa puhdistamassa rustovammaista polveaan.

Woods on eittämättä urheilija, joka siviilielämänsä törttöilyistä huolimatta on huikea esimerkki nimenomaan urheilijana siitä, miten kaikki – mukaan lukien ne uskomattomat comeback-tarinat – ovat mahdollisia ja hän toimii näiltä osin esimerkkinä edelleen, ammattilaisuran jatkuessa.

Santi Cazorla

Kuva: Marko Ollonqvist

Jalkapalloilija Santi Cazorla päätti vuonna 2008 lähteä hakemaan uudenlaisia haasteita uralleen, kun hän siirtyi kotimaastaan Espanjasta pelaamaan Britteinsaarille ja lontoolaisen Arsenalin paitaan. Hänestä tuli nopeasti yksi uuden seuransa avainpelaajista ja yksi Valioliigan parhaista keskikenttäpelaajista.

Marraskuussa 2015 Cazorla koki polvivamman, joka piti hänet sivussa pelikentiltä puolisen vuotta, mutta takaisin palatessaan hän oli oma entinen itsensä. Lokakuussa 2016 kaikki kuitenkin muuttui. Cazorla loukkasi akillesjänteensä Mestarien liigan ottelussa ja siitä käynnistyi sellainen painajainen, ettei paremmasta väliä. Kun fysikaalinen hoito ei tehonnut, joutui espanjalainen hakemaan apua leikkauspöydältä. Tuossa leikkauksessa hänen jalkaansa päätyi bakteeri, joka aiheutti sellaisen tulehduksen, että pahimmillaan Cazorla oli vaarassa menettää koko jalkansa. Ja tulihan jalkaan leikkauspöydällä myös toinen bakteeri.

Jalkaan tulleet tulehdukset söivät kymmenen senttiä hänen jalkansa jänteestä ja samaan aikaan luu muuttui ”veteläksi”. Cazorla itse kertoi, että luuta painaessa sormet menivät siitä lävitse. Lääkärit Lontoossa eivät antaneet Cazorlalle mitään toiveita paluusta jalkapallokentille. Hän päätti hakeutua hoitoon kotimaahansa Espanjaan ja siellä hänellä oli käytössään tiimi, joka jaksoi kaikesta huolimatta uskoa siihen, että paluu pelikentille olisi vielä mahdollinen.

Advertisement

Ja niinhän siinä kävi, että tämä pieni ja pippurinen espanjalaistaituri palasi takaisin virallisiin otteluihin 636 päivää kestäneen tauon, lukuisten leikkausten, ihosiirtojen ja kaiken muun jälkeen. Paluu tapahtui espanjalaisen Villarrealin paidassa, jossa hän aikanaan aloitti urheilu-uransa, siis ammattilaisena. Cazorla palasi huipulle, ollen vastoin kaikkia todennäköisyyksiä yksi koko Espanjan pääsarjan, La Ligan, parhaista keskikenttäpelaajista. Erinomaiset otteet johtivat puolestaan paluuseen Espanjan maajoukkueeseen, mikä ikään kuin kruunasi tämän uskomattoman comeback-tarinan. Jos siis haluat hakea inspiraatiota urheilijasta, joka kykeni murskaamaan hänelle annetut todennäköisyydet, Santi Cazorla on eittämättä sellainen.

Nykyisin Cazorla pelaa qatarilaisessa Al Saddissa, johon hän siirtyi  aiemmin tänä vuonna, enemmän tai vähemmän jäähdyttelemään uraansa.

Clint Malarchuk

Jääkiekossa pelaajien luistimien terät ovat teräviä kuin veitsi. Tämän sai kokea karmivalla tavalla maalivahti Clint Malarchuk, joka pelasi maailman kovimpana jääkiekkosarjana yleisesti ottaen pidettävässä NHL:ssä vuodet 1981-1996. Hänen uransa ja ylipäätään elämä olisi voinut kuitenkin päättyä jo maaliskuisena iltana vuonna 1989, kun Malarchukin edustama Buffalo Sabres isännöi St. Louis Bluesia runkosarjaottelussa. Erään pelitilanteen aikana Sabresin Uwe Krupp ja Bluesin Steve Tuttle lensivät rajusti Malarchukin vartioimalle maalille. Tuossa rytäkässä Tuttlen luistin osui Malarchukia suoraan kaulaan sillä seurauksella, että kanadalaismaalivahdin ulompi kaulavaltimo ja osittain myös kaulalaskimo leikkautuivat auki.

Tilanne kaukalossa oli kaoottinen, sillä Malarchukin henki oli uhan alla. Fanit katsomossa pyörtyilivät, kaksi sai sydänkohtauksen ja osa pelaajista oksensi jäällä. Verta roiskusi ympäriinsä, Malarchuk menetti sitä kaiken kaikkiaan 1,5 litraa, ja todennäköisyydet alkoivat olla selviytymistä vastaan: ”Olin varma, että kuolen. Ainoa huolenaiheeni oli se, että pääsen pois jäältä, ettei televisiosta ottelua katsoneen äitini tarvitse nähdä, miten vuodan kuiviin jäällä ja kuolen”, Malarchuk kommentoi tuota pelottavaa hetkeä vuonna 2008 ESPN:lle, kun Florida Panthersin Richard Zednik oli joutunut Olli Jokisen luistimesta kaulaan tulleen viillon uhriksi; myös Zednik selvisi tilanteesta hengissä.

Nykyisin 59-vuotiaan Malarchukin käy kiittäminen siitä, että hän on edelleen hengissä Sabresin lääkärinä tuolloin toiminutta Jim Pizzutellia. Tämä Vietnamin sodassa lääkintämiehenä toiminut veteraani ryntäsi vauhdilla kaukaloon, hän oli Malarchukin luona vain 14 sekuntia onnettomuuden tapahtumisen jälkeen ja hän sai pysäytettyä verenvuodon siksi aikaa, että kaula saatiin ommeltua umpeen; mikäli Malarchukin sisempi kaulavaltimo olisi niin ikään auennut, hän tuskin olisi täällä enää tänä päivänä.

Tällaisen tapahtuman jälkeen voisi kuvitella, että urheilijalla on fyysisten vammojen lisäksi niin syvät henkiset arvet, ettei paluu kaukaloon ole ainakaan ihan heti mielessä, jos ylipäätään ollenkaan. Malarchuk kuitenkin tarttui niin sanotusti härkää sarvista kiinni: hän puhui lehdistölle seuraavana päivänä sairaalassa, sitä seuraavana päivänä hän kävi kävelemässä tapahtumapaikalla eli maalivahdin alueella, neljä päivää tapahtuneen jälkeen hän palasi takaisin jäälle, 300 tikin ”komistaessa” hänen kaulaansa, jossa oli kaiken kaikkiaan yli 15 senttimetrin kokoinen haava, ja kymmenen päivää tapahtuneen jälkeen hän pelasi NHL-ottelussa Quebec Nordiquesia vastaan: ”Jos putoaa hevosen selästä, sitä pitää nousta uudelleen satulaan”, Malarchuk on myöhemmin muistellut asiaa Bleacher Reportille.

Advertisement

19 vuotta tuon tapahtuneen jälkeen Malarchuk yritti riistää itseltään hengen, alkoholismista, posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja pakko-oireista kärsiessään, vaimonsa silmien edessä. Hän ampui itseään kiväärillä leuan kohdasta päähän, mutta selvisi myös tuosta. Kyseisen onnettomuuden jälkeen hän vietti seuraavat kuusi kuukautta kuntoutuksessa. Nykyisin Malarchukilla on kaikki hyvin ja hän on sittemmin kertonut henkilökohtaisten ongelmiensa johtuneen todennäköisesti San Diegon pelivuosina ”saamastaan” antipsykoottisesta lääkkeestä.

Serena Williams

Serena Williams on kaikkien aikojen paras naispelaaja – kenties jopa koko lajinsa kaikkien aikojen pelaaja – mitä tenniskentillä on koskaan nähty. Williams on voittanut urallaan huimat 73 naisten WTA-kiertueen turnausta, 23 Grand Slam -titteliä ja olympiakultaa. Hän on edelleen, 39 vuoden iässä, maailmanlistan sijalla kymmenen ja yksi kiertueen parhaista pelaajista. Hän nousi kaikkien aikojen eniten Grand Slam -mestaruuksia voittaneeksi pelaajaksi, kun hän kaatoi vuoden 2017 Australian avoimen tennisturnauksen finaalissa siskonsa Venus Williamsin.

Williamsin uskomattomat saavutukset ovat vielä käsittämättömämpiä, kun ottaa huomioon hänen loukkaantumishistoriansa – tämä kaiken nähnyt, kokenut ja voittanut yhdysvaltalaisurheilija, kun on kärsinyt enemmän tai vähemmän läpi koko pitkän uransa polvi- ja olkapääongelmista.

Kaikkein uskomattomin tarina osuu kuitenkin vuoden 2017 loppuun. Williams synnytti tuolloin ensimmäisen lapsensa, Olympian (kutsumanimi), ja hän oli menehtyä synnytykseen. Williamsilla todettiin ensiksi kesken synnytyksen keuhkoveritulppa ja synnytyksen jälkeen toinen keuhkoveritulppa. Hän kuitenkin selviytyi synnytyksestä sekä sen jälkeen ilmenneistä ongelmista hengissä, mutta joutui viettämään peräti kuusi viikkoa vuodepotilaana.

Koska Serena Williamsilla oli synnytyksen aikaan ikää 36 vuotta, mikä on jo itsessään paljon huippu-urheilijalle, tuskin kukaan uskoi hänen palaavan enää takaisin huipulle. Mutta mitä vielä – sen jälkeen hän on esiintynyt neljä kertaa Grand Slam -finaalissa ja tänä vuonna, elo- ja syyskuun vaihteessa, hän eteni US Openissa (Grand Slam -turnaus) semifinaaleihin saakka.

Mario Lemieux

Kaikkien aikojen parhaisiin jääkiekkoilijoihin lukeutuvalla Mario Lemieux’lla ja kaikkien aikojen parhaisiin suomalaiskiekkoilijoihin kuuluvalla Saku Koivulla on yksi yhteinen nimittäjä keskenään, pelipaikan ohella: he molemmat ovat selättäneet imusolmukesyövän ja palanneet sen jälkeen takaisin lajinsa absoluuttiselle huipulle eli NHL:ään. Syy sille, miksi Lemieux löytyy tältä Listafriikki.com:n listalta ja Koivua ei, liittyy siihen, että Lemieux kärsi isoilta osin koko ammattilaisuransa ajan (1984-2006) myös kroonisesta selkäongelmasta.

Lemieux oli jo nuorena urheilijana todellinen superlupaus, itse asiassa niin kova, että NHL-seura Montreal Canadiensin omistaja suunnitteli tämän kanadalaiskeskushyökkääjän junioriseuran ostamista vain saadakseen houkuteltua hänet luomaan NHL-uransa nimenomaan Montrealiin. Tämä ajatus jäi kuitenkin konkretisoitumatta käytännön tasolle ja Lemieux päätyi edustamaan koko NHL-uransa ajan yhtä ja samaa seuraa, Pittsburgh Penguinsia, jossa hänestä tuli kenties vielä parempi pelaaja kuin kukaan oli osannut odottaa.

Advertisement

Nykyisin Penguinsin omistava Lemieux ei kuitenkaan koskaan päässyt helpolla jääkiekkoilijana. Vuonna 1990 hänen selässään todettiin välilevypullistuma ja tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, että hän kärsi harvinaisesta luutulehduksesta, joka usein rampauttaa uhrinsa: tuo tulehdus vahingoittaa nimenomaan selkärangasta löytyvää luustoa. Sairaudestaan huolimatta hän kykeni jatkamaan huipulla, yhtenä NHL:n parhaista pelaajista, joskin hän joutui viettää valtaosan kaudesta 1990-91 katsomon puolella.

Kausi 1993-94 käynnistyi Lemieux’n osalta huikealla tavalla ja hänellä oli mahdollisuus yltää Wayne Gretzkyn asettamiin ja rikkomattomina pidettyihin yhden kauden maali- ja piste-ennätyksiin. Tammikuussa 1994 hän kertoi kuitenkin shokeeraavan uutisen: hänellä oli todettu Hodgkinin lymfooma eli imusolmukkeissa oleva syöpä. Hän oli poissa kaukalosta kaksi kuukautta putkeen, ja kun hän palasi tositoimiin vierasottelussa verivihollisena tunnettua Philadelphia Flyersia vastaan, teki hän tehopisteet 1+1 ja sai niin sanotun standing ovationin Flyers-faneilta, mikä oli jotain täysin ainutlaatuista.

Kausien 1993-95 aikana Lemieux pelasi yhteensä vain 22 ottelua, saadessaan syöpähoitoja, ja kun siitä selvittiin, selkäongelmat pahenivat, vaativat leikkaushoitoa ja rajoittivat hänen pelaamistaan. Mutta aina, kun ”Super Mario” hyppäsi kaukaloon, oli hän kaikesta huolimatta se sama supertähti, joka hän oli aina ollut.

Keväällä 1997 Lemieux ilmoitti pelaajauransa päättymisestä ja osti konkurssin partaalla olleen Pittsburgh Penguinsin itselleen. Hän päätti palata takaisin kaukaloon kolmen eläkkeellä vietetyn kauden jälkeen vuonna 2000. Tässä kohtaa ”tavallinen kuolevainen” olisi ollut eittämättä jaloissa kaukalossa, mutta ei Lemieux: hän teki seuraavien neljän kauden aikana pelaamissaan 144 runkosarjaottelussa 70 maalia ja antoi 137 maaliin johtanutta syöttöä. Pudotuspeleissä hän pääsi pelaamaan paluukaudellaan 18 ottelun verran tehoin 6+11=17. Vuonna 2004-05 NHL oli työsulussa eli koko kausi jäi pelaamatta ja pelaamatta oli myös Lemieux. Hän palasi kaukaloon vielä kaudeksi 2005-06, pelaten 26 ottelua ja keräten niissä 22 tehopistettä.

Lemieux on siis eittämättä esimerkki siitä, miten käsittämättömiin suorituksiin urheilija voi kyetä valtavien vaikeuksien keskellä. Nykyisin 55-vuotias Lemieux pelasi NHL-urallaan yhteensä 915 runkosarjaottelua, tehden niissä 690 maalia ja 1 723 tehopistettä.

Advertisement

Peyton Manning

Kun puhutaan amerikkalaisen jalkapallon ja lajin eittämättä kovimman sarjan, NFL:n, kaikkien aikojen parhaista pelinrakentajista, vuonna 2015 uransa lopettanut Peyton Manning kuuluu eittämättä tähän keskusteluun. Vuosina 1998-2011 Indianapolis Coltsia ja 2012-16 Denver Broncosia edustanut yhdysvaltalainen voitti pelaajaurallaan kahdesti NFL:n mestaruuden Super Bowlin, käsittämättömän määrän henkilökohtaisia palkintoja ja rikkoi useita sarjan ennätyksiä.

Ennen kauden 2011 alkua, Manningin peliuran jatkuminen oli isosti uhan alla. Hänelle suoritettiin alaselän luudutusleikkaus, ja kun puhutaan eittämättä maailman fyysisimpiin lajeihin lukeutuvasta amerikkalaisesta jalkapallosta, ei ollut ihme, että lopettaminen oli niin sanotusti pöydällä; hän ei pystynyt leikkauksen jälkeen heittämään palloa kymmentä metriä pidemmälle. Manning ei kuitenkaan antanut periksi, vaan hän kävi läpi äärimmäisen rankan kuntoutusprosessin. Hän ei pelannut viimeisellä Colts-kaudellaan ainoatakaan ottelua ja hänen merkityksestään joukkueelleen kertoo se, että Colts voitti 16 pelaamastaan ottelusta ainoastaan kaksi.

Tämän jälkeen Manning jäi ilman jatkosopimustarjousta Coltsissa ja näin ollen hän oli vapaa etsimään itselleen uuden seuran. Denver Broncos päätti ottaa riskin ja tarjota kokonaisen vuoden sivussa olleelle 36-vuotiaalle konkarille sopimuksen. Monikaan ei uskonut, että Manningista olisi enää palaamaan takaisin vanhalle huipputasolleen. Alku Denverissä olikin hieman ailahtelevainen, mutta kuinka ollakaan, hän löysi nopeasti entisen tasonsa ja hänestä tuli todellinen supervahvistus Broncosille.

Manningin huikea comeback sai huipennuksensa hänen viimeisellä kaudellaan, kun Broncos voitti keväällä 2016 Super Bowlin. Manning ilmoitti tuon ottelun jälkeen siirtyvänsä eläkkeelle, joten hän poistui pelikentiltä takavasemmalle ollessaan vielä huipulla.

Mieletön tarina.

Ben Hogan

Ben Hogan pelasi golfia lajinsa huipulla, PGA-kiertueella, vuosien 1930-1971 välisen ajan. Hän voitti kaiken kaikkiaan 64 PGA Tourin kilpailua, mikä on edelleen tänä päivänä lajin historiassa neljänneksi eniten. Masters-turnausten voittoa, jotka ovat golfissa niitä kaikkein arvostetuimpia, hän juhli urallaan yhdeksän kertaa.

Vuonna 1949 Hogan oli uransa huipulla ja hän tuntui marssivan kilpailu toisensa perään voitosta voittoon tai vähintäänkin kärkisijoille. Hän oli sijoittunut juuri Phoenix Openissa toiseksi ja oli ajamassa turnauksesta kotiin. Ilma oli äärimmäisen sumuinen. Kesken matkan vastaan tuli linja-auto, joka oli lähtenyt ohittamaan edellä olevaa autoa ja ajoi siten vastaantulevien kaistalla. Kun vaimonsa kanssa matkassa ollut Hogan huomasi linja-auton, tuossa vaiheessa oli jo liian myöhäistä. Hän ajoi suoraan linja-auton keulaan, ja vaikka he molemmat selvisivät hengissä, jälki oli hurjaa. Hoganilla murtui kolarissa solisluu, useita kylkiluita, nilkka ja hänen lantion alueella oli todella paha murtuma. Lisäksi hänellä todettiin kasvo- ja silmävammoja sekä pehmytkudosvammoja vasemmassa jalassa.

Advertisement

Kun otetaan huomioon, millaista aikaa tuolloin elettiin, terveydenhuolto ja lääketiede olivat todella kaukana siitä, mitä ne ovat nykypäivänä. Kaiken järjen mukaan Hoganin ei olisi tullut enää ikinä pystyä pelaamaan golfia huipulla tai ylipäätään – etenkään, kun hän joutui odottamaan puolitoista tuntia ennen kuin ambulanssi ilmestyi onnettomuuspaikalle. Eikä siinä vielä kaikki: lääkärit pelkäsivät hänen menettävän liikuntakykynsä.

Hogania eivät kuitenkaan lääkäreiden näkemykset kiinnostaneet, vaan hän palasi itselleen niin rakkaan golfin pariin vuonna 1953 eli neljä vuotta onnettomuuden jälkeen. Eikä vain palannut, vaan hän nousi uudelleen huipulle, voittaen paluuvuotenaan kolme Masters-tason kilpailua; tuohon saavutukseen on yltänyt vain yksi muu pelaaja maailmassa, niin ikään tällä listalla oleva Tiger Woods.

Niki Lauda

Formula 1 -sarjaa kutsutaan ja on aina kutsuttu autourheilun kuninkuusluokaksi. Viime vuonna, 70 vuoden iässä, menehtynyt Niki Lauda voitti F1-urallaan kolme maailmanmestaruutta (1975, 1977, 1984) ja häntä pidetään yhtenä lajinsa suurimmista legendoista.

Lauda olisi saattanut kuitenkin olla Formula 1:ssä nelinkertainen maailmanmestari, sillä hän oli kaudella 1976 taistelemassa tiukasti toisesta perättäisestä tittelistään. Kauden kymmenes osakilpailu ajettiin Saksassa, Nürgburgringin radalla. Lauda oli viikkoa ennen kilpailua yrittänyt saada sarjan kuljettajat boikotoimaan kilpailua radan useiden turvallisuusongelmien vuoksi. Näihin turvallisuusongelmiin lukeutuivat muun muassa palomiesten ja paloturvallisuusvarusteiden puute ja/tai vajavaisuus. Muut kuljettajat eivät kuitenkaan tarttuneet kiinni Laudan ehdotukseen ja niinpä tuo kilpailu ajettiin täysin normaalisti.

Lauda ajoi kilpailun toisella kierroksella radalla olleeseen pieneen kuoppaan ja menetti autonsa hallinnan. Hän ajoi ulos radalta, kimposi seinästä takaisin radalle ja toinen auto osui Laudan autoon. Laudan auto syttyi liekkeihin ja hän jäi jumiin autonsa sisään, auton ollessa tulessa. Muun muassa valtaosa hänen kasvoistaan oli ehtinyt palaa ja hän oli hengittänyt myrkyllisiä kaasuja, jotka vahingoittivat hänen keuhkojaan ja vertaan, ennen kuin muut onnettomuuspaikalle pysähtyneet kuljettajat saivat revittyä hänet ulos palavasta autosta.

Kun Lauda vietiin sairaalahoitoon, hän vajosi sisäisen verenvuodon seurauksena koomaan. Seuraavat päivät olivat pelkkää selviytymistaistelua, mutta hän selvisi kuin selvisikin tästä karmaisevasta onnettomuudesta hengissä. Vaikka hänen palovammansa olivat todella pahoja, muun muassa hänen toinen korvansa oli palanut lähes kokonaan, hän palasi takaisin kilparadoille vain 43 päivää onnettomuuden jälkeen ajetussa Italian GP:ssä. Tuon onnettomuuden jälkeen Lauda voitti siis vielä kaksi maailmanmestaruutta, kunnes hän lopetti kilpauransa vuonna 1985.

Advertisement

Maailma oli menettää yhden huikean urheilijan aivan liian ennenaikaisesti, koska kukaan ei suostunut kuuntelemaan hänen näkemyksiään Nürgburgringin turvallisuudesta. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän teki todellisen comebackin pikatahdilla lajinsa huipulle.

Greg LeMond

Entinen maantiepyöräilijä Greg LeMond voitti upealla urallaan kolme kertaa pyöräilyn arvostetuimman kilpailun, Tour de Francen. Tämä tapahtui vuosina 1986, 1989 ja 1990. Hänen uransa ammattilaispyöräilijänä käynnistyi vuonna 1981 ja jatkui aina vuoteen 1994 saakka.

LeMondin tarina on kuitenkin kaukana tavallisesta, sillä hänen uralleen mahtui melkoinen määrä vastoinkäymisiä, eikä vain pyöräilyn parissa; itse asiassa ne kaikkein pahimmat koittivat nimenomaan siviilielämässä, ei ammattilaisurheilun parissa, vaikka hän onnistuikin murtamaan ranteensa kahdessa perättäisessä kisassa. LeMond nimittäin joutui huippu-uransa aikana ottamaan kehoonsa hieman ylimääräistä tavaraa.

Vuonna 1987 LeMond oli valmis puolustamaan edellisen vuoden Tour de France -voittoaan menestyksekkäästi. Hän oli murtanut ranteensa pyöräillessään, mutta sen ei pitänyt estää osallistumista Ranskan ympäriajoon. Viikkoa ennen kuin LeMondin oli määrä matkata Eurooppaan valmistautumaan kisaan, hän joutui vakavaan onnettomuuteen. Hän lähti metsästämään kalkkunoita setänsä Rodney Barberin ja lankonsa Patrick Bladesin kanssa tilalle, jonka hän omisti yhdessä isänsä kanssa. Kolmikko oli hajaantunut erilleen. Blades kuuli takaa ääntä ja hän päätti ampua takanaan olleen puskan läpi. Tuo ääni tuli kalkkunan sijaan LeMondista, jonka selkäpuolelle ja oikeaan kylkeen päätyi noin 60 haulta.

LeMondin vammat uhkasivat hänen henkeään, mutta kolmikon onneksi välittömässä läheisyydessä oli poliisihelikopteri, joka kiidätti hänet sairaalaan. Hänet vietiin suoraan leikkaussaliin, sillä hän kärsi ilmarinnasta ja oli menettänyt kaksi kolmasosaa verestään; lääkärin mukaan hän oli ollut noin 20 minuutin päässä kuolemasta eli ilman tuota helikopteria hän olisi suurella todennäköisyydellä menehtynyt. Ongelmat eivät kuitenkaan jääneet siihen, vaan hän joutui uuteen leikkaukseen. LeMond pelkäsi, että hänen tallinsa potkisi hänet pihalle, mikäli he olisivat tienneet asian oikean laidan, joten hän pyysi leikkaavaa lääkäriä poistamaan samalla myös umpilisäkkeensä, mikä kävi selityksestä leikkaukselle.

Kaiken kokemansa jälkeen LeMond yritti paluuta vuonna 1988. Hän harjoitteli liian kovaa ja joutui jälleen leikkauspöydälle. Toinen perättäinen kausi jäi väliin. Kun hän vihdoin kykeni palaamaan kilpailujen pariin, edelleen noin 35 haulikon haulta kehossaan, selvisi hänelle, että hänen tallissaan käytettiin dopingia. Niinpä hän lähti riitaisasti eri teille hollantilaistalli PDM:n kanssa, liittyen belgialaiseen ADR-talliin.

Advertisement

LeMond kykeni palaamaan Ranskan ympäriajoon vihdoin kaudella 1989. Kukaan ei odottanut häneltä mitään ja myös miehen itsensä tavoitteena oli ainoastaan Top 20:een yltäminen, mikä sekin oli kova tavoite. Hän oli päättänyt lopettaa uransa kyseisen vuoden ympäriajoon, mutta kaikkien jättimäiseksi yllätykseksi, hän voitti koko kilpailun. Näin ollen ura jatkui ja hän juhli myös seuraavana vuonna Tour de Francen voittoa.

Jos siis haetaan ehkä kaikkien aikojen käsittämättömintä urheilijan comebackia, LeMond on ehdottoman vahva ehdokas tuon tittelin haltijaksi.

🤷‍♂️ Kerro kommenttikentässä ⬇️ ⬇️  tai somekanavissamme, mitä mieltä sinä olet näistä uskomattomista tarinoista? Nouseeko sinulla joku ylitse muiden?

Advertisement

Elämäntapa

Miten ja miksi intohimoinen kielisuudelma liittyy Ranskaan?

Julkaistu

Tässä artikkelissa pohdimme sitä, että miksi intohimoinen kielisuudelma on toiselta nimeltään ranskalainen suudelma.

Miksi kielisuudelma on toiselta nimeltään ranskalainen suudelma? Intohimoisen suukottelun kutsumanimen alkuperä on tällä kertaa Listafriikin suurennuslasin alla.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi ja miten kielisuudelma liittyy Ranskaan?

Ranskalaiseksi suudelmaksi sanotaan pusua, joka ei ole mikään pieni muiskaus. Intohimoiseen kielisuudelmaan viitattiin Euroopassa, myös Ranskassa, alunperin firenzeläisenä suudelmana, jonka juuret epäilemättä ovat Italiassa. Mutta miten ja miksi pusuttelun osoite vaihtoi maasta toiseen? Termi on kuitenkin tunnettu ja käytetty ympäri maailmaa.

Todennäköisesti kyse on vain mielikuvasta ja ranskalaisten intohimoisesta maineesta. Monessa muussa maassa saatettiin 1900-luvun alussa jopa hieman karsastaa ranskalaisten estotonta tunteiden osoittamista ja heitä pidettiin (tai he olivat) seksuaalisesti vapautuneempia. Ranskalainen suudelma nousi ihmisten huulille 1920-luvulla ja nimi on sen jälkeen pitänyt oman paikkansa.

Erään teorian mukaan laukaisevana tekijänä oli ensimmäinen maailmansota. Ranskassa olleet amerikkalaiset ja brittiläiset sotilaat todistivat ranskalaisten häpeilemättömän intohimoisia rakkaudenosoituksia ja veivät sitten viestin – ja samalla myös tavan – kotimaihinsa. Tai sitten ulkomaalaiset sotilaat olivat tehneet lähempää tuttavuutta ranskalaisten neitojen kanssa…

Advertisement

On siellä varmaan tyttöystävät ja vaimot olleet ihmeissään, kun sotilaat palasivat kotiin ja nappasivat heitä kaikkien nähden intohimoiseen suuteloon!

Intiassa kielisuudelma on muuten englantilainen suudelma. Elokuvissa oli alkujaan kiellettyä näyttää suutelemista – Intiassa siis – ja ensimmäiset tällaiset hellyydenosoitukset nähtiin englanninkielisessä elokuvassa vuonna 1926. Siitä siis nimitys.

Myöskään Ranskassa kielisuudelmia ei kutsuta ranskalaisiksi suudelmiksi. Rakkaalla lapsella on kuitenkin ranskankielellä monta nimeä. Rouler une pelle tarkoittaa kirjaimellisesti ja suoraan suomennettuna lapion rullaamista, rouler un patin tarkoittaa yleisesti rullailua ja un baiser amoureux on rakastajan suudelma. Siinä vain muutama esimerkki ranskalaisista kielisuudelmista.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Lisko, kenguru ja lintuhämähäkki: Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – osa 2

Julkaistu

Emotionaalinen tukieläin voi olla vaikkapa lisko, kenguru tai vaikkapa hämähäkki. Tässä top 10 erikoisimmat eläinlajit, jotka toimivat korvaamattomina apureina.

Suomessa on varsin harvinaista tavata emotionaalinen tukieläin, mutta muun muassa Yhdysvalloissa niiden määrä on valtava. Minkälainen otus tällainen apuri sitten on?

No, jos puhutaan eläinlajista, niin se voi olla mitä tahansa koirasta alligaattoriin ja hämähäkistä ankkaan.

Jos puhutaan siitä, mitä emotionaalinen tukieläin tekee, niin se voi esimerkiksi rauhoittaa omistajaansa paniikkikohtauksen hetkellä tai lievittää yksinäisyyttä.

Lemmikkien tiedetään muun muassa auttavan masennuksesta kärsiviä, mutta onko mikä tahansa karvakuono tai matelija emotionaalinen tukieläin? Ainakaan vielä nämä eläimet eivät ole saaneet virallista luokittelua palveluseläiminä, mikä saattaa johtaa ongelmallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi näkövammaisen koulutettu opaskoira saa lain mukaan olla sisällä kahvilassa, mutta ahdistusta lievittävä gekkolisko sen sijaan ei.

Listallakin tulee esille monessa kohtaa, miten emotionaalinen tukieläin saattaa aiheuttaa ongelmia, koska sillä ei ole virallista tunnustusta.

Advertisement

Otetaan alun kysymys uudelleen: Minkälainen otus emotionaalinen tukieläin voi olla? Listafriikki keräsi erittäin kirjavasta joukosta ne kaikkein yllättävimmät lajit.

Ja vaikka tällä listalla vähän ihmetelläänkin näitä erikoisia tukieläimiä, niin emme missään nimessä vähättele kenenkään tarvetta avustuseläimelle.

Lista on jaettu kahteen osaa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä: Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – mukana muun muassa riikinkukko ja alligaattori! Osa 1

Kukko

Kukko emotionaalisina tukieläimenä voi helpottaa omistajan tuskaa ja ahdistusta, mutta toisaalta aiheuttaa näitä samoja tunteita naapureissa.

Yhdysvaltain Plymouthissa asuva Laura Ceurvels taisteli vuonna 2018 Little G -nimisen lemmikin ja tyttärensä puolesta oikeudessa asti, sillä lintu rauhoitti läsnäolollaan, kun tyttö alkoi tuntea ahdistuneisuutta. Kukon tarjoama apu oli niin merkittävä, että teini-ikäisen tyttären lääkitystä oli pystytty vähentämään.

Naapureiden mitta oli kuitenkin täyttynyt, sillä kukko teki muutakin, kuin toimi tukieläimenä. Se nimittäin käyttäytyi kuin kukko eli rupesi kiekumaan aamuvarhaisella – kukonlaulun aikaan.

Advertisement

Monessa Massachusettsin osavaltion kaupungissa – Plymouth mukaan lukien – kanojen pitäminen on laitonta. Pääsyynä ovat lintujen kantamat virustaudit, jotka voivat levitä ihmiseen, mutta myös metelöinnillä on kielloissa oma osansa.

Lakipykälistä huolimatta oikeus päätti asia Ceurvelsin hyväksi ja Little G sai naapureiden harmitukseksi jäädä perheeseen.

Lintuhämähäkki

Jep, nimenomaan ne lintuhämähäkit eli maailman isoimmat hämähäkit. Myös tarantula-nimellä tunnetut lintuhämähäkit ovat joillekin korvaamattomia tukieläimiä, vaikka monissa muissa ihmisissä ne aiheuttavat pelkoa.

Jos hämähäkki on vaaraton ja säyseä, voi sen kädessä pitäminen rauhoittaa, mutta usein vain sen puuhien seuraaminen helpottaa. Hämähäkit eivät ainakaan nykytiedon valossa kiinny omistajaansa samalla tavalla kuin ”tavalliset” tukieläimet kuten vaikkapa koirat. Käsittely voikin aiheuttaa hämähäkille turhaa stressiä.

Mutta läheisyys ei aina ole se ratkaiseva asia, sillä esimerkiksi hämähäkin terraariosta huolehtiminen ja eläimen touhujen katsominen voivat rauhoittaa mieltä ja antaa muuta ajateltavaa pahan olon hetkellä.

Advertisement

Oman elämän hallinta ja itsestä huolta pitäminen voivat toisille olla jatkuvaa kamppailua, joten lemmikki, joka ei vaadi paljoa, saattaa olla täydellinen kumppani. Tarantulasta voi saada myös erittäin pitkäikäisen kaverin, sillä tiettyjen lajien naaraat elävät jopa kaksikymmenvuotiaiksi.

Kenguru

Vuonna 2015 Yhdysvaltojen Beaver Damissa poliisi sai hälytyksen McDonald’s-pikaruokaravintolaan. Paikalle saapuneen poliisin Rick Dahlin mukaan tehtävä oli hänen urallaan ainutlaatuinen.

Eräs Mäkkärin asiakas oli tehnyt nimettömän valituksen naisesta, joka oli tullut ravintolaan kengurun kanssa. Dahl kertoi kengurun poikasen olleen vilttiin käärittynä vauvan turvaistuimessa. Nainen kertoi kengurun olevan emotionaalinen tukieläin, joka auttaa häntä ahdistuksen käsittelyssä. Naisella oli esittää myös lääkärintodistus.

Dahlin mukaan nainen pahoitti ensin mielensä, mutta suostui sitten lähtemään kengurunsa kanssa pois ravintolasta.

Advertisement

Kenguruita on kerran jos toisenkin bongattu myös lennoilla – silloin kun emotionaaliset tukieläimet pääsivät koneeseen ilman erityistä seulaa. Näistä ongelmista ja niistä johtuvasta lakimuutoksesta voit lukea lisää listan ensimmäisessä osassa.

Sika

Sikojen tiedetään olevan älykkäitä ja herkkiä elämiä, mutta niiltä puuttuu koirille luontainen halu miellyttää ihmistä. Siksi possun kouluttaminen voi olla hankalaa, vaikka se oppiikin hyvin nopeasti. Sika voi kuitenkin olla erinomainen emotionaalinen tukieläin ja varsinkin pienikokoisemmat minipossut voivat hyvinkin elää sisätiloissa; halutessaan sika oppii sisäsiistiksi.

Sika tukieläimenä voi kuitenkin kuumentaa tunteita eikä niitä ole aina päästetty omistajansa kanssa muun muassa lentokoneeseen. Johtuen usein siitä, että eläin on ylittänyt tukieläimelle määritetyn painorajan – minipossukin voi painaa yli 50 kiloa.

Ja juuri tuon painoinen on yhdysvaltalaisen Wyverne Flattin minisika nimeltään Ellie. Vuoden 2021 lopusta saakka Flatt on käynyt oikeustaistelua sen puolesta, että saisi pitää Ellien itsellään. Vastapuolella vat asuinpaikkakunta Canajoharien viranomaiset, joiden mukaan Ellie kuuluu maatilalle eikä kenenkään sohvalle rapsuteltavaksi.

Flattille Ellie on tärkeä tukieläin ja rakas perheenjäsen, joka on auttanut häntä selviämään avioerosta sekä äidin kuolemasta. Flatt hankki Ellien vuonna 2018, jolloin minipossu oli todellinen minipossu – miehen omien sanojen mukaan ”suurin piirtein kengän kokoinen”.

Canajoharien kylän päättäjien mukaan Flatt rikkoo osavaltion lakia, sillä maatilan eläimiä ei saisi pitää taajaman rajojen sisäpuolella. Monet pitävät Ellietä myös terveysriskinä. Flatt kertoo lemmikkipossunsa olevan täysin sisäsiisti ja äärettömän viisas, paljon älykkäämpi kuin hänen koiransa. Lisäksi Flattilla on sairaanhoitajan kirjoittama todistus siitä, että Ellien ansiosta hän on voinut jättää masennuslääkkeet kokonaan.

Advertisement

Lopullista päätöstä tapauksesta ei ole vielä tehty, mutta historia ei lupaa Flattin ja Ellien kannalta hyvää. Esimerkiksi vuonna 2018 Indianassa ja vuonna 2019 Buffalossa omistajat joutuivat luopumaan possuistaan, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä.

Parta-agama

Parta-agama on Suomessakin yksi suosituimmista lemmikeistä – mitä tulee siis liskoihin. Se on säyseä ja seurallinen eläin, joka ei kuitenkaan varsinaisesti kaipaa käsittelyä. Käsittely voi pahimmillaan aiheuttaa liskolle stressiä ja muita ongelmia.

Mutta jotkut yksilöt kuitenkin sietävät käsittelyä paremmin ja tällöin ne voivat hyvinkin toimia emotionaalisina tukieläiminä. Toisaalta rauhoittava vaikutus voi syntyä myös lasin takaa seuraamalla; samalla tavalla kuin lintuhämähäkkien kohdalla.

Teksasilainen Megan Curran on saanut terveydenhuollosta virallisen tunnustuksen parta-agamalleen ja Chief-niminen lisko kulkee nuoren naisen mukana erityisen kortin kanssa. Chiefin kortti kertoo eläimen olevan töissä.

Curran sai Chiefin teini-ikäisenä sairastuttuaan masennukseen. Piinaavat ahdistuksen tunteet olivat seurausta vuosikausia jatkuneesta koulukiusaamisesta, mutta lemmikin avustuksella Curran voi paremmin. Chief kulkee hänen mukanaan kaikkialle ja tulee olemaan vielä pitkään osa elämää, sillä parta-agamat saavuttavat helposti jopa 15 vuoden iän.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – mukana muun muassa riikinkukko ja alligaattori! Osa 1

Julkaistu

Nyt listataan erikoisimmat emotionaaliset tukieläimet, jotka auttavat ja tuovat lohtua omistajilleen.

Suomessa emotionaaliset tukieläimet ovat vielä varsin harvinaisia, mutta muun muassa Yhdysvalloissa niiden määrä on valtava. Minkälainen otus emotionaalinen tukieläin sitten on?

No, jos puhutaan eläinlajista, niin se voi olla mitä tahansa koirasta alligaattoriin ja hämähäkistä ankkaan.

Jos puhutaan siitä, mitä emotionaalinen tukieläin tekee, niin se voi esimerkiksi rauhoittaa omistajaansa paniikkikohtauksen hetkellä tai lievittää yksinäisyyttä.

Lemmikkien tiedetään muun muassa auttavan masennuksesta kärsiviä, mutta onko mikä tahansa karvakuono tai matelija emotionaalinen tukieläin? Ainakaan vielä nämä eläimet eivät ole saaneet virallista luokittelua palveluseläiminä, mikä voi johtaa ongelmallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi näkövammaisen koulutettu opaskoira saa lain mukaan olla sisällä kahvilassa, mutta ahdistusta lievittävä gekkolisko sen sijaan ei.

Emotionaaliset tukieläimet ovat aiheuttaneet keskustelua ja konkreettisia tekoja muun muassa Yhdysvaltain lentoliikenteen osalta, mutta palataan siihen hieman myöhemmin.

Advertisement

Otetaan alun kysymys uudelleen: Minkälainen otus emotionaalinen tukieläin voi olla? Listafriikki keräsi erittäin kirjavasta joukosta ne kaikkein yllättävimmät lajit.

Ja vaikka tällä listalla vähän ihmetelläänkin näitä erikoisia tukieläimiä, niin emme missään nimessä vähättele kenenkään tarvetta avustuseläimelle.

Lista on jaettu kahteen osaa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäisen osan voit lukea tästä: Lisko, kenguru ja lintuhämähäkki: Top 10 omituisimmat otukset, jotka toimivat emotionaalisina tukieläiminä – osa 2.

Alligaattori


Viisi vuotta sitten Yhdysvaltain Pennsylvaniassa asuva Joseph Henney kävi elämässään läpi synkkää ajanjaksoa. Läheisiä ystäviä ja perheenjäseniä menehtyi useita lyhyen ajan sisään ja Henney sairastui masennukseen. Lääkkeitä hän ei kuitenkaan halunnut lääkärin suosituksista huolimatta syödä. Apu löytyi lopulta hyvin erikoisesta kaverista.

Floridalainen ystävä, joka työskentelee eläinten pelastajana, toi tuolloin Henneylle puolimetrisen alligaattorin poikasen, josta tuli nopeasti rakas lemmikki. Wally-nimen saaneen alligaattorinsa kanssa Henney leikki muun muassa kuurupiiloa ja olo rupesi kohenemaan ryminällä.

Advertisement

Henney on onnistunut lääkärinsä avulla rekisteröimään Wallyn virallisesti emotionaaliseksi tukieläimeksi. Lupa pitää kuitenkin uusia vuosittain, koska onhan Wally nykyään lähes 170-senttinen peto. Vaaraa siitä ei Henneyn mukaan kenellekään ole: ”Wally ei pure. Se kieltäytyy puremasta mitään elävää. Emme oikein tiedä miksi niin on.”.

Henney ei ole ainoa, jota Wally auttaa, sillä ihmiset matkustavat pitkienkien matkojen takaa halaamaan erityislaatuista tukieläintä. ”Wally on kuuluisa halauksistaan ja se ihan oikeasti yrittää lohduttaa, koska se aistii ihmisten tunteet.”, kertoo Henney The Guardian -lehdelle.

Lisäksi kaksikko kiertää kouluissa ja erilaisilla leireillä kertomassa matelijoista yleisesti ja tukieläiminä. Matkustus tapahtuu kuitenkin maateitse, sillä Henney ei ole edes kysynyt lentoyhtiöiltä mahdollisuudesta hypätä Wallyn kanssa koneeseen: ”Alligaattorit tuskin soveltuvat lentomatkustajiksi samalla tavalla kuin monet muut tukieläimet.”.

Riikinkukko

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Dexter The Peacock (@dexterthepeacock)

Advertisement

Vuonna 2018 kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti yhdysvaltalaisella Newarkin lentokentällä patsastellut riikinkukko. Se kuului eräälle naismatkustajalle, joka ilmoitti Dexter-nimisen linnun olevan emotionaalinen tukieläin.

Kaksikko oli matkalla Los Angelesiin, mutta reissu tyssäsi heti alkuunsa, vaikka Dexterille oli ostettu oma lippu ja istumapaikka. United Airlines -lentoyhtiö kieltäytyi ottamasta riikinkukkoa lennolle, sillä se ylitti tukieläimille määritetyt koko- ja painorajat. Lisäksi naiselta puuttui virallinen dokumentti, joka olisi vahvistanut riikinkukon tosiaan olevan tukieläin.

Lentoyhtiö julkaisi pian tiedotteen, jonka mukaan tilanne oli selitetty matkustajalle kolmesti ennen kuin tämä oli edes saapunut lentokentälle. Nainen ei kuitenkaan ollut välittänyt ohjeistuksesta. Kun asiaa oli vatvottu lentokentällä kuuden tunnin ajan, tyytyi matkustaja kohtaloonsa: hän keräsi kimpsunsa, kampsunsa ja riikinkukkonsa ja suuntasi auton nokan kohti Los Angelesia.

Käärme

Sanoiko joku Snakes on a Plane? Samuel L. Jacksonia tuskin kukaan on soittanut apuihin, vaikka aikamoista härdelliä käärmeet ovatkin lentokoneissa aiheuttaneet. Ja nimenomaan monikossa käärmeet, sillä kyseinen matelija ei ole mikään erityisen harvinainen tukieläin. Muille matkustajille luikertelevat otukset ovat aiheuttaneet paniikkia ja ahdistusta, joten useiden valitusten jälkeen muun muassa Delta-lentoyhtiö kielsi vuonna 2018 käärmeiden tuomisen koneisiin.

Ja jatkoa oli luvassa.

Vuoden 2021 alussa Yhdysvaltain liikenneministeriö sääti lain, jonka mukaan lentoyhtiöt saavat itse määritellä, mitä ne hyväksyvät emotionaalisiksi tukieläimiksi. Nykyisin useimmat yhtiöt sallivat tukieläimeksi vain ja ainoastaan koulutetun ja virallistetun palveluskoiran. Muilla eläinlajeilla tilanne on täysin tapauskohtainen ja lupaa on haettava hyvissä ajoin; myöntävä vastaus vaatii vahvat perustelut ja lääkärin lausunnon tukieläimen tarpeellisuudesta.

Advertisement

Ennen lakimuutosta emotionaaliset tukieläimet luokiteltiin lennoilla samaan kategoriaan muun muassa näkövammaisia auttavien opaskoirien ja diabeetikkoja auttavien hypokoirien kanssa. Linjaus aiheutti ongelmia, sillä lentoyhtiöt uskoivat vakaasti, että turhan moni lemmikin omistaja käytti tätä törkeästi hyväkseen. Palveluseläimet matkustavat nimittäin ilmaiseksi.

Lemmikin kuljettaminen lentokoneessa, oli se sitten matkustamossa tai ruumassa, on hintavaa puuhaa, joten porsaanreikää käytettiin häpeilemättä hyväksi. Kouluttamattomien, mutta tukieläimiksi ristittyjen otusten tiedetään virtsanneen ja ulostaneen mihin sattuu ja käyneen henkilökunnan, muiden matkustajien ja todellisten avustajaeläinten kimppuun. Kaikkein eniten harmia aiheuttivat kouluttamattomat koirat.

Lakimuutos on tietenkin ikävä niille henkilöille, jotka oikeasti tarvitsevat emotionaalista tukieläintä. Valitettavasti ”kiitos” kuuluu itsekkäille ihmisille, jotka käyttivät aiempaa systeemiä hyväkseen.

Mutta takaisin käärmeisiin, jotka eivät tosiaankaan olleet niitä ongelmallisimpia eläimiä lentokoneissa.

Käärme on loistava emotionaalinen tukieläin allergiselle ja samasta syystä sen kuljettaminen lentokoneessa muiden matkustajien läsnäollessa oli ongelmatonta. Monelle käärmelajille on luontaista puristaa asioita, joten se on täydellinen tukieläin, sillä rutistus saattaa tuntua lohduttavalta halaukselta – kunhan ei vain mene kuristuksen puolelle!

Advertisement

Sokeriorava

Sokeriorava on pussieläimiin kuuluva otus, joka on meille tutumman oravan kokoinen ja taidokas liitäjä. Sokerioravia, jotka myös pussiliito-oravina tunnetaan, pidetään lemmikkeinä – myös Suomessa. Vaikka sokeriorava kesyyntyy hitaasti ja sen kouluttaminen vaatii paljon töitä, voi se parhaimmillaan olla läheinen lemmikki ja elämänlaatua parantava emotionaalinen tukieläin.

Yhdysvaltalainen Arianna Preuss on saanut lääkärinsä avustuksella Zaboo-nimiselle sokerioravalle virallisen tunnustuksen tukieläimenä. Preuss kärsii useista mielenterveysongelmista, joista osa pysyy kurissa lääkkeillä ja osa Zaboon avulla. Sokeriorava on nimittäin koulutettu vastaamaan Preussin sydämensykkeeseen, mielialaan ja hengitystiheyteen. Jos paniikkikohtaus on iskemässä, syöksyy Zaboo töihin eli Preussin hoivattavaksi. Eläimen silittely ja käsittely on tervetullut häiriötekijä, joka siirtää ajatukset muualle ja keskeyttää kohtauksen.

Preussin mielestä Zaboo on täydellinen emotionaalinen tukieläin, sillä se on niin huomaamaton ja saa tehdä hommansa rauhassa, piilossa muiden katseilta ja kommenteilta.

Muut ihmiset saattavat tulla silittelemään tukieläimenä toimivaa koiraa tai vähätellä omistajan avun tarvetta, mutta Zaboo voi olla paitani alla eikä kukaan tiedä sen työskentelevän.”, kertoo Preuss Business Insider -uutissivustolle, kun häneltä tiedusteltiin sokerioravan etuja emotionaalisena tukieläimenä.

Miniatyyrihevonen

Jos yhdysvaltalaiset lentoyhtiöt ovat yhteistuumin hylänneet useimmat eläinlajit tukieläinten joukosta pois, niin miniatyyrihevosille näytetään usein vihreää valoa; kunhan omistaja pystyy asiakirjalla todistamaan minihepan olevan sisäsiisti. Samassa erityisasemassa ovat ainoastaan koirat. Toki koirien osalta ei kukaan varmaan kysele sisäsiisteyden perään.

Minihevosia käytetään muutenkin avustajina ja niiden tiedetään olevan erinomaisia oppaita muun muassa sellaisille näkövammaisille, joilla on koira-allergia. Pienikokoiset miniatyyrihevoset ovat säkäkorkeudeltaan alle metrin ja niitä on suhteellisen helppo kouluttaa avustajan tehtäviin.

Jostain kumman syystä suloinen minihevonen viereisellä penkkirivillä ei ole kuohuttanut tunteita samoissa määrin kuin vaikkapa käärmeet.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Valssia pidettiin aikoinaan liian riettaana tanssina: 10 faktaa eri tanssilajeista ja niiden mielenkiintoisesta historiasta

Julkaistu

Kansainvälisen tanssin päivän kunniaksi esittelemme erilaisia tanssilajeja ja niiden mielenkiintoista historiaa.

Huhtikuun 29. päivänä vietetään kansainvälistä tanssin päivää. Sen kunniaksi Listafriikki esittelee erilaisia tansseja ja niihin liittyviä mielenkiintoisia faktoja, koska joka päivä on hyvä päivä tanssia!

Vaikka tästä voi olla montaa mieltä, osaa jokainen ihminen tanssia sisäsyntyisesti. Jo muutaman kuukauden ikäinen vauva voi osoittaa merkkejä rytmin ymmärtämisestä. Ihmiset ovat myös tanssineet kauan, melko varmasti tanssiminen on alkanut samoihin aikoihin, kun ihmiset eli Homo-suku näki päivänvalon yli 2 miljoonaa vuotta sitten. Lähes kaikissa luolamaalauksissa on merkkejä seremoniallisista tansseista, joten tanssiminen on aina ollut hyvin merkittävä osa ihmisten arkea ja juhlaa. Tanssiminen myös yhdistää ihmisiä taustasta riippumatta!

Nyt tutustutaan tuttuihin ja hieman tuntemattomiin tansseihin; samalla listalla valssataan, flossataan, pistetään tikarilla rintaan ja taivutetaan sormia luonnottomiin asentoihin.

Baletti


Baletti juontaa juurensa vanhoihin hovitansseihin, joita esitettiin nimensä mukaisesti viihdykkeenä Euroopan – erityisesti Ranskan ja Italian – hoveissa.

Ensimmäinen kerronnallisen baletin esiaste esitettiin vuonna 1495 italialaisen ylhäisön hääjuhlissa. Jokainen erillinen tanssi kuvasi jotenkin juuri sillä hetkellä tarjoiltavaa ruokalajia ja ne yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi kreikkalaisen mytologian kautta. Ohjelmanumero oli niin suosittu, että baletista tuli monien häiden kohokohta.

Advertisement

Baletista ei kuitenkaan ehkä koskaan olisi tullut sitä, mitä se nykypäivänä on, ilman Katariina de’ Mediciä. Tämä italialaiseen Medicien mahtisukuun kuulunut ja kahdelle paaville sukua ollut 14-vuotias tyttö naitettiin vuonna 1533 samanikäiselle ranskalaispojalle, josta tuli myöhemmin kuningas Henrik II. Ranskaan muuttanut kuningatar Katariina ei kuitenkaan unohtanut entisen kotimaansa taiteita, ja varsinkin tanssi oli lähellä hänen sydäntään.

Katariinan lempipojan, Henrik III, noustua kuninkaaksi, järjestettiin hovissa häät: avioliittoon astuivat hallitsijan vaimon sisko Marguerite ja Joyeusen herttua Anne de Joyeuse. Katariina halusi miellyttää poikaansa, sillä de Joyeuse eli sulhanen oli mitä todennäköisimmin Henrikin rakastaja.

Niinpä kuningataräiti tilasi italialaiselta viulistilta Balthasar de Beaujoyeux’lta esityksen poikansa mielitietyn häihin ja tuo 5,5-tuntinen spektaakkeli Le Ballet Comique de la Reine tunnetaan maailman ensimmäisenä virallisena balettina.

Katariina lähetti esityksestä piirrettyjä kuvia hoveihin ympäri Eurooppaa, minkä jälkeen kaikki korvasivat italialaiset tanssimestarinsa ranskalaisilla ja yrittivät matkia esitystä. Kun Italiassa keskityttiin oopperaan ja Englannissa teatteriin, sai baletti kukoistaa Ranskassa. Sen takia baletin kieli on ranska.

Tiesitkö muuten, että rap-legenda Tupac Shakur oli nuorempana balettitanssija. Hän kävi Baltimoressa esittävään taiteeseen erikoistunutta koulua, jossa baletti oli yksi oppiaineista. Myöhemmin hän oli myös newyorkilaisen 127th Street Ensemble -teatteriryhmän jäsen, kunnes rap-musiikki ja siihen liittynyt Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden välinen kilpailu vei mukanaan – lopulta hautaan saakka.

Advertisement

Uprock – todellinen dance battle


Toiset laskevat uprockin osaksi breakdancea ja toisten mielestä noilla kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Samoilla New Yorkin kaduilla ne kuitenkin syntyivät 1960- ja 1970-luvulla.

Uprockissa kaksi tanssijaa matkii melko aggressiivisesti erilaisia tapoja taistella keskenään ja rytmin mukaan käytetään monia aseita; kuvaannollisesti. Nyrkit heiluvat ja ”aseita” pistooleista jousipyssyihin vedetään esiin, mutta toiseen ei kosketa.

Breakdancen kuulee monesti, virheellisesti, syntyneen väkivallattomana tapana ratkoa jengien välisiä kiistoja, mutta hyvin todennäköisesti sillä ei ole koskaan ollut mitään osaa jengisodissa.

Uprockin juuret taas ovat nimenomaan jengien välien selvittelyissä. Nokkamiehet kävivät ensin väkivallattoman uprock-battlen ja voittaja sai päättää, missä varsinainen tappelu käytäisiin.

Pienen porukan jutuksi jääneestä uprockista on omaksuttu muutamia tunnistettavia liikkeitä breakdanceen ja niitä päästään näkemään muun muassa Pariisin olympialaisissa vuonna 2024. Se on historiallinen hetki, sillä koskaan aiemmin mikään tanssilaji ei ole ollut mukana olympialaisissa.

Advertisement

Lue myös: 10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista

Valssi


Listan vähiten eksoottinen tanssi on valssi. Vaikka ei osaisi mitään muuta tanssia, niin valssin askeleet luonnistuvat varmasti useimmilta. Suomalainen häävalssiperinne on pitänyt tämän alkuperältään keskieurooppalaisen kansantanssin suosiossa sekä opeteltavien tanssien kärkisijalla.

Ennen kuin sitä tanssittiin salongeissa ja kuninkaallisten loisteliaissa saleissa, kuului valssaaminen pääasiassa köyhempien luokkien juhlintaan. Ehkä juuri siksi valssiin suhtauduttiin vastustellen ja sitä pidettiin sivistymättömänä tanssina. Iso osansa oli myös sillä, että valssia tanssiva pari oli hyvin lähellä toisiaan tai jopa vartalot aivan yhdessä – se oli ennenkuulumatonta ja varsin sopimatonta.

Joissakin Euroopan maissa valssia oli sallittua tanssia vain 10 minuuttia kerrallaan, ja Englannissa valssi kiellettiin kokonaan 1700-luvulla, koska se oli liian irstas tanssilaji. Vain sopivalla etäisyydellä tanssittavat menuetit olivat Euroopan hoveissa hyväksyttyjä. Monet aateliset kuitenkin hipsivät yön pimeydessä palvelijoidensa illanviettoihin päästäkseen tanssimaan hävytöntä valssia.

Muutos vastarintaan alkoi vuonna 1815, Waterloon taistelun jälkeen, kun Napoleonia vastaan sotineet liittokunnat juhlivat Ranskan vallan kukistamista. Ilo oli ylimmillään, ja kun Wienin kongressissa Euroopan rajoja vedettiin uusiksi, oli aikaa myös tanssimiselle. Silloin kaikki ihastuivat paikalliseen, hurjasti pyörivään valssiin.

Advertisement

Myös Englannissa suhtautuminen alkoi muuttua 1800-luvulla, koska valssi oli erään merkittävän henkilön lempitanssi. Kuningatar Viktoria rakasti tanssimista eikä vieroksunut valssin läheistä tanssiasentoa. Ja kukas monarkkia olisi käynyt uhmaamaan!

Flossaus

Flossaus, shoottaus, sufflaus, savage… Ovatko nuo sanat tuttuja? Sosiaalisessa mediassa on levinnyt tanssiliikkeitä jo vuosien ajan, mutta videopalvelu TikTok vei buumin jokunen vuosi sitten täysin uudelle tasolle. Ja se on ainoastaan hyvä asia, sillä nämä tanssihaasteet ovat hauskoja eivätkä vahingoita ketään. Samaa ei voi sanoa kaikista somehaasteista: 10 järkyttävää sosiaalisen median aiheuttamaa kuolemaa.

Flossaus on varmasti tunnetuin sometanssi, eikä siltä ole voinut välttyä, jos vähänkin on pitänyt silmiään auki. Yhdysvaltalainen Russell Horning, joka sosiaalisessa mediassa tunnetaan nimellä The Backpack Kid, latasi vuonna 2016 Instagramiin videon, jossa hän esitteli kavereilleen tanssiliikkeitä ollessaan kirkon leirillä. Hän ajatteli, että videon näkee ehkä muutama kymmenen tuttua. Toisin kävi.

Monet kuuluisuudet jakoivat Horningin videota ja pian tämän Instagram-tilillä oli satojatuhansia seuraajia. Sitten tuli yhteydenotto laulaja Katy Perryltä, joka pyysi poikaa tanssimaan keikalleen Saturday Night Live -ohjelmaan. Ja sen esiintymisen jälkeen kaikki rupesivat flossaamaan!

Advertisement

Flossaus lisättiin Fortnite-videopeliin yhdeksi hahmojen tanssiliikkeeksi ja usko tai älä, niin Kotimaisten kielten keskuksen valinta kuukauden sanaksi huhtikuussa 2018 oli flossaus.

Horning tai oikeastaan hänen äitinsä haastoi vuonna 2018 Fortniten oikeuteen flossauksen varastamisesta, sillä heidän mukaansa peli oli rikkonut tekijänoikeuksia käyttämällä Horningin keksimää tanssia luvatta. Ilmeisesti Horning oli juuri rekisteröimässä flossausta omiin nimiinsä. Vuoden 2020 lopulla vääntöön saatiin jonkinlainen päätös, kun Yhdysvaltain tekijänoikeuksista vastaava virasto ilmoitti, että syytteelle ei ole pohjaa, koska flossaus ei täytä tanssin määritelmää vaan se on koreografia, jota ei voi kukaan omia.

On toki totta, että Horning teki flossauksesta kuuluisan, mutta ei hän sitä missään nimessä ole keksinyt, vaikka niin väittääkin. Yllä olevalla videolla yksi nuorista miehistä flossaa kohdassa 03:08 (paina play ja video alkaa muutamaa sekuntia aiemmin). Video on tehty vuonna 2012. Vielä tätäkin vanhempi on vuodelta 2011 peräisin oleva pätkä, jossa ilmiselvästi flossataan.

Oletko kokeillut? Flossaus ei ole ollenkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää!

Capoeira


Afrikasta kaapattiin miljoonia ihmisiä orjiksi 1500-luvulta alkaen ja suurin yksittäinen vastaanottajamaa noin 400 vuotta kestäneen orjakaupan aikana oli Brasilia.
Advertisement

Orjat olivat sokeriruokopelloilla tarkan valvonnan alla, mutta pitivät yllä kamppailutaitoja naamioiden ne tanssiksi. Kulttuureissa, joista ihmiset oli riistetty orjatyöhön, tanssin ja taistelun raja oli häilyvä, joten liikkeitä oli helppo treenata huvittelun varjolla.

Aina kun silmä vältti, otettiin tanssiin mukaan itsepuolustusliikkeitä ja lähitaistelua. Näin alkoi syntyä tanssi- ja kamppailulaji nimeltään capoeira. Koska orjilla ei saanut olla mitään kättä pidempää, oli capoeira ainoa tapa puolustaa itseään.

Aina silloin tällöin orjia pääsi pakenemaan, ja heitä palauttamaan komennetut metsästäjät alkoivat kertoa tarinoita ankarasta vastarinnasta ja tappavan tehokkaasta taistelumuodosta. Paenneet orjat alkoivat kerääntyä yhteen muodostaen pieniä kyliä, joita kutsuttiin nimellä Quilombos. Niihin muutti myös alkuperäisiä brasilialaisia sekä eurooppalaista syntyperää olevia ihmisiä, joita ei kiinnostanut elää katolisen kirkon sääntöjen mukaan. Capoeira – kamppailulaji, tanssi, musiikki – sai näin vaikutteita monista eri kulttuureista.

Kun orjuus lakkautettiin Brasiliassa vuonna 1888, pelkäsi hallitus, että entiset orjat yhdistäisivät voimansa ja käyttäisivät capoeiraa kapinoidessaan valtaapitäviä vastaan. Rikollisryhmittymät palkkasivat capoeiraa taitavia palkkamurhaajiksi ja henkivartijoiksi. Niinpä sen harjoittaminen kiellettiin vankilatuomion uhalla.

Perinnettä ei kuitenkaan missään nimessä hylätty, vaan kamppailulaji naamioitiin yhä enemmän tanssiksi ilman kontaktia. Capoeiraa esitettiin katseilta piilossa ja hiljalleen se alettiin nähdä kansantaiteena. Muutaman vuosikymmenen päästä kielto oli hylättävä.

Advertisement

Vuonna 1936 hallitus kutsui Manuel dos Reis Machadon, jota pidetään modernin capoeiran isänä, esiintymään presidentille. Paljon on tultu eteenpäin varsin lyhyessä ajassa, sillä nykyisin capoeira on Brasilian virallinen kansallislaji ja toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen. Se on myös suosittu harrastus ympäri maailman.

Kumisaapastanssi


Etelä-Afrikassa apartheidin aikana voimassa olleiden, rotuerotteluun liittyvien lakien tärkein tehtävä oli pitää valkoihoiset vallassa. Esimerkiksi kaivoksilla johtajat olivat valkoisia ja työntekijät järjestään tummaihoisia. Ilman turvavarusteita tehty työ oli varsin vaarallista eikä työntekijöiden sallittu puhuvan keskenään.

Kaivoksissa oli paljon tulvia, mutta sen sijaan, että ongelmia olisi korjattu, päätettiin turvautua halvempaan ratkaisuun: työntekijöille hankittiin kumisaappaat, jotta nämä voivat jatkaa epäterveellisessä ympäristössä.

Puhumattomuus turhautti kaivosmiehiä, mutta kumisaappaat tarjosivat heille yllättävän kommunikointivälineen. He keksivät oman systeemin, kuin morsekoodin, jossa ääni luotiin saappaita läpsimällä ja erilaisilla taputuksilla. Hiljalleen viestinvälitys alkoi kehittyä tanssiksi, sillä kaivosten säännöissä ei kielletty tanssimista. Lisäksi se oli ainoa valonpilkahdus surkeissa työolosuhteissa ja alistetussa asemassa.

Kaivosten johtajat eivät ensin katsoneet tanssimista hyvällä, mutta koska se vaikuttikin nostavan työmoraalia eivätkä he voineet asialle mitään, annettiin huvin jatkua. Heillä ei ollut aavistustakaan, että toisinaan musisoinnilla kritisoitiin olosuhteita.

Advertisement

Koska kaivoksille tuli työntekijöitä ympäri Etelä-Afrikkaa ja muualtakin Afrikan mantereelta, lisäsivät kaikki palasen omaa kulttuuriaan tanssiin. Vaikka heimoasujen käyttö oli myös kiellettyä, siirtyivät perinteet uuteen, yhteiseen tanssiin.

Kumisaapastanssia tanssivat kaikki iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja nykyisin sitä opetetaan ympäri maailman!

Dutty Wine – kuoleman tanssi!?


Jamaikalaisilla klubeilla syntynyt Dutty Wine on varsinkin nuorten naisten suosiossa: siinä heilutellaan polvia, pyöritetään lantiota ja – mikä tärkeintä – päätä. Nimenomaan ankara pään pyörittäminen on aiheuttanut yleistä pahennusta ja huolta.

Joidenkin lääkäreiden mukaan tanssi voi olla hengenvaarallinen niillekin, jotka ovat sitä pitkään harjoitelleet ja totuttaneet kehonsa liikkeisiin. Lääkärit varoittavat nimenomaan niskaan ja selkään kohdistuvasta repivästä liikkeestä, joka saattaa aiheuttaa lihas- ja nivelvaurioita. Muun muassa yhdysvaltalainen ortopedi Paul Wright on sanonut, että liikkeet voivat johtaa jopa halvaantumiseen.

Kun Tony Matterhorn, jamaikalainen DJ, teki vuonna 2006 Dutty Wine -nimisen kappaleen, jonka musiikkivideon koreografiaa ei varmaankaan tarvi arvailla, lähti tanssin suosio räjähdysmäiseen nousuun ympäri maailman. Sitten kun vielä Beyoncé otti Dutty Winen osaksi esiintymistään, ei sille löytynyt pysäyttäjää.

Advertisement

Kohu tanssin ympärillä alkoi todenteolla, kun eräs jamaikalainen teinityttö kuoli Dutty Wine -kilpailussa, vaikka ei tiedetä, oliko kuoleman ja tanssimisen välillä mitään yhteyttä. Melkein mikä tahansa liikunta voi kai olla vaarallista, jos sitä tekee osaamatta ja varsinkin lämmittelemättä; tätä ovat alleviivanneet myös monet Dutty Wine -ohjaajat.

Miksi metallimusiikin ystäviä ei ole jatkuvasti sairaalassa rajun moshauksen jälkeen? Voisiko kyse olla vain siitä, että kaikkea uutta täytyy vastustaa – olihan valssikin joskus kielletty…

Apsaroiden tanssi


Kambodžalainen khmerien klassinen baletti, apsaroiden tanssi, juontaa juurensa 600-luvulle. Nykyaikainen tanssi perustuu pitkälti tuolta ajalta oleviin veistoksiin ja seinäkaiverruksiin, joita on löytynyt vanhoista temppeliraunioista.

Kun yksi Kaakkois-Aasian suosituimmista turistikohteista, Angkor Watin temppelialue, eli kukoistuskauttaan 1100-luvulla, esiintyi siellä tuhansia apsara-tanssijoita. Hillityllä liikkumisellaan ja luonnonlait rikkovilla käsiliikkeillään he viihdyttivät kuninkaita ja heidän vieraitaan. Tämä on kaikki ikuistettu Angkor Watin temppeleiden seiniin.

Tanssi perustuu apsaroihin eli henkiolentoihin, jotka syntyivät maitomerestä tanssimaan jumalille ja hypnotisoimaan kuolevaisia lumoavilla liikkeillään. Apsaroiden tanssissa on elementtejä sekä hindulaisuuden että buddhalaisuuden mytologioista, ja vaikka se voi muistuttaa klassista thai-tanssia, ei kyse ole lainkaan samasta asiasta. Molemmat toki on aikoinaan luotu intialaisten hovitanssien pohjalta.

Advertisement

Ainutlaatuisessa apsaroiden tanssissa esiintyjät liikkuvat pehmeästi vieno hymy huulillaan ja tärkeässä osassa ovat yli 1500 erilaista kädenliikettä, joita lapset – tytöt ja pojat – alkavat harjoitella taaperoiässä. Liikkeillä voidaan kertoa kokonaisia tarinoita ja niiden vivahde-erot on opeteltava tarkasti, etteivät kertomukset muutu. Lasten sormia (ja raajoja ylipäätään) ruvetaan taivuttelemaan jo vauvana, sillä nivelten on käännyttävä yli ja sormet on saatava avustettuina taipumaan vasten kämmenselkää – myöhemmällä iällä prosessi on lähes mahdoton.

Apsaroiden tanssi oli vaarassa kadota Pol Potin johtamien punakhmerien toteuttaman kansamurhan vuoksi, sillä suurin osa perinteistä tanssia osaavista teloitettiin 1970-luvulla. Tanssi ja siihen liittyvät perinteet yritettiin systemaattisesti hävittää, mutta onneksi muutamat eloonjääneet saivat pidettyä kulttuurinsa voimissa.

Apsaroiden tanssin elpymiseen vaikutti myös suuresti hirmuhallinnon aikaan maanpaossa ollut prinsessa Buppha Devi. Kuninkaan tytär oli ennen kansanmurhaa Kamdobžan kuninkaallisen baletin päätanssija, ja myöhemmin hän nousi maansa kulttuuriministeriksi: apsaroiden tanssin tulevaisuus näytti valoisammalta ja se on lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Barong-tanssi

Indonesiaan kuuluvalla Balilla tanssitaan ikivanhaa kerronnallista Barong-tanssia, jolla kuvataan hyvän ja pahan välistä kamppailua. Barong on hyvien henkien kuningas, kuin kansan suojelusenkeli, jonka ulkomuoto vaihtelee alueesta riippuen – perinteisesti se on kuitenkin leijona. Noitamainen Rangda on Barongin vihollinen ja pahuuden ilmentymä.

Tarinan ja tanssin kohokohdassa miestanssijat joutuvat Rangdan mustan magian valtaan. Rangda noituu heidät tekemään itsemurhan ja transsissa olevat tanssijat iskevät itseään kris-tikareilla rintaan. Barong rientää kuitenkin pelastamaan ja lähettää suojeluloitsun, joka säästää itseään puukottavat tanssijat vahingoittumiselta. Tanssi huipentuu Barongin ja Rangdan, hyvän ja pahan, viimeiseen taisteluun, jonka Barong aina lopulta voittaa.

Advertisement

Tanssijat pääsevät seremonian aikana transsitilaan, ja usein sivustaseuraajatkin vaipuvat jonkinlaiseen hysteriaan: valtoimenaan itkeviä naisia joudutaan kantaa sivummalle rauhoittumaan.

Tikarien pistot aiheuttavat hyvin harvoin vammoja, vaikka miehet iskevät niiden teräviä kärkiä rintaansa sellaisella voimalla, että terät välillä taipuvat. Balilaisten mukaan kyse on siitä, että Barong suojelee kansaa. Järkevää syytä sille, että edes iho ei rikkoudu, ei ole löydetty. Joskus hyvät loitsut eivät kuitenkaan toimi, sillä vuonna 2017 eräs 15-vuotias poika joutui sairaalahoitoon iskettyään oman tikarinsa syvälle rintaansa – hän ei toki transsitilassaan sitä edes itse huomannut tai tuntenut.

Vuonna 2021 kävi vielä huonommin, kun Rangda-noidan asussa esityksessä mukana ollut 16-vuotias poika sai iskun toisen tanssijan tikarista, joka painui kohtalokkaasti sydämeen. Kuolemantapauksen vuoksi seremoniaa päätettiin muuttaa siten, että pyhimpiin rooleihin ei enää hyväksytä alaikäisiä ja kokemattomia tanssijoita.

Pyörivät dervissit


Samoin kuin apsaroiden tanssi, myös turkkilainen dervissien sema-seremonia kuuluu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Dervissien tanssia on varmasti moni nähnyt ainakin televisiossa: valkoisiin asuihin pukeutuneet miehet pyörivät vinhasti paikallaan kädet ylös kohotettuina.

Suufilainen Mevlevi-veljeskunta perustettiin 1200-luvulla Turkin Konyassa, joka on edelleen paras matkakohde, jos haluaa päästä ihailemaan dervissien tanssia. Tanssi, asut ja musiikki yhdistyvät seremoniaksi, joka symboloi ihmisen henkistä kasvua kohti täydellisyyttä.

Advertisement

Dervissien tanssissa toinen käsi on kohotettuna ylöspäin ja sillä kerätään jumalalta siunauksia, ja alaspäin suunnatulla kädellä jaetaan nämä siunaukset maan päälle. Dervissit pyörivät toisen jalan varassa vastapäivään eli samaan suuntaan kuin Maa ja muut planeetat kiertävät Aurinkoa.

Dervissin asuun kuuluu valkoinen kaapu, joka edustaa hänen oman egonsa käärinliinaa, sekä kamelinkarvahattu, joka kuvastaa oman egon hautakiveä. Tanssi voi kestää jopa kaksi tuntia, jonka aikana pyörähdysten tahti pysyy hyvin saman: 30-40 pyörähdystä minuutissa. Siinä saakin olla varuillaan, ettei mene pää pyörälle; varsinkin kun aina ennen seremoniaa dervissit paastoavat monta tuntia.

Nykyisin pyöriminen on enemmänkin kääntymistä, mutta seremonian alkuaikoina transsinomaisessa tilassa pyörivät dervissit ponkivat vain toisella jalalla vauhtia kierroksiin. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö modernilla tyylillä pitäisi jo muutaman käännöksen jälkeen mennä pitkin seiniä.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

10 karmeaa hoitovirhettä – Kun ”ups” ei olekaan mikään pikku moka!

Julkaistu

Jokaisessa työssä mokailu ei johda samanlaisiin seurauksiin kuin terveydenhuollossa. Tässä 10 karmeaa hoitovirhettä.

Jos jännität tai jopa pelkäät lääkäriin menemistä, niin harkitse tarkkaan lukemisen jatkamista. Nyt Listafriikki nimittäin käy läpi käsittämättömiä hoitovirheitä.

Kaikkien on joskus käytävä lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolla ja silloin on vain pakko luottaa siihen, että terveydenhuollon ammattilaiset tekevät kaikkensa hoitaakseen meidät kuntoon. Ainakaan heidän ei uskoisi tekevän vahinkoa. Virheitä kuitenkin sattuu kaikille, se on vain inhimillistä ja väistämätöntä, ja myös lääkärit voivat mokata. Valitettavasti lääkärin ammatti on sellainen, missä pienelläkin virheellä voi olla katastrofaaliset seuraukset.

Tänään listamme on siis mallia karmeat hoitovirheet, ja vaikka äsken todettiin, että kaikki tekevät virheitä, ovat nämä kymmenen tapausta jotenkin täysin käsittämättömiä.

Lääkäri poisti sappirakon sijaan munuaisen

Vuonna 2006 eräs 84-vuotias nainen kirjautui sisään Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevaan Milford Regional Medical Center -sairaalaan rutiininomaista sappirakon poistoleikkausta varten. Poiston suoritti kirurgi Patrick McEnaney, joka toimi sairaalassa yhtenä vastaavista lääkäreistä.

Tähystysleikkaus alkoi hyvin, mutta pian McEnaney havaitsi leikkausraportin mukaan ”huomattavan paljon sisäistä verenvuotoa ja tulehduksen merkkejä sisäelimissä”. Lääkäri tulkitsi näytöllä näkyviä kuvia väärin, sillä hän ei operoinut lainkaan sappijärjestelmässä, vaan aivan jossain muualla. Ongelmista johtuen McEnaney vaihtoi tähystyksen avoleikkaukseen.

Advertisement

Koska tiehyet olivat menneet lääkärillä sekaisin, poisti hän sappirakon sijaan potilaan oikean munuaisen. Ihmisen anatomiaa tuntevat tietävät, että sappirakko (kuvassa gallbladder) ja munuainen (kuvassa kidney) ovat hyvin erinäköiset, joten kyllähän kirurgin pitäisi ne erottaa toisistaan. Mutta kun McEnaney veti elimen ulos, oli se muuttunut täysin tunnistamattomaksi skalpellin viiltojen, ärhäkän tulehdusreaktion ja verenvuodon vuoksi. Virhe huomattiin vasta parin päivän päästä, kun poistettu ”sappirakko” oli tutkittavana sairaalan patologilla.

Tässä tapauksessa oli potilaan kannalta ironisen onnellinen loppu: Naisen tila koheni väärän elimen poistamisen myötä (tai jostain tuntemattomasta syystä) niin paljon, että sappirakkoa ei lopulta edes tarvinnut poistaa.

Hoitovirheen tehnyt McEnaney asetettiin kuuden kuukauden toimintakieltoon, jonka jälkeen hän palasi töihin, mutta joutui viideksi vuodeksi koeajalle. Se tarkoitti sitä, että hänen suorittamissaan leikkauksissa täytyi aina olla mukana toinenkin kirurgi.

Siirtoelimet olivat väärää kudostyyppiä

Duke University Medical Center on yksi Yhdysvaltojen arvostetuimmista sairaaloista. Mutta parhaillekin sattuu virheitä ja tämän sairaalan kohdalla vuonna 2003 tapahtunut hoitovirhe oli katastrofaalinen, ja mikä pahinta – hyvin helposti vältettävissä. Kyse ei ollut edes varsinaisesta virheestä, vaan totaalisesta huolimattomuudesta ja väärien olettamusten sarjasta.

Jesica Santillan oli 17-vuotias tyttö, jolle oli varattu suuri, mutta kyseisessä sairaalassa ei mitenkään harvinainen, elinsiirtoleikkaus. Santillanin oli määrä saada uusi sydän ja molemmat keuhkot. Riemu oli tietysti suuri, kun sopivat elimet olivat vihdoin löytyneet harvinaisesta restriktiivisestä kardiomyopatiasta kärsivälle tytölle.

Advertisement

Ongelmat alkoivat hyvin pian mallikkaasti sujuneen leikkauksen jälkeen. Kolme vuotta elinsiirtolistalla odottaneen Santillanin keho alkoi hylkiä uusia elimiä, hän sai vakavan aivovamman ja vaipui koomaan. Vasta siinä vaiheessa lääkärit tajusivat, että siirretyn sydämen ja keuhkojen kudostyyppi ei ollutkaan potilaalle sopiva: Santillan kuului O-veriryhmään ja elimet olivat A-veriryhmää.

Sairaala kuitenkin salasi hoitovirheen 11 päivän ajan ja tulivat vasta sitten julkisuuteen etsien uutta luovuttajaa. Sopivat elimet löytyivätkin nopeasti, vain kaksi viikkoa ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta se oli Santillanille myöhäistä: hänet julistettiin aivokuolleeksi ja elintoimintoja ylläpitävät laitteet suljettiin.

Jesica Santillan menehtyi, koska kaikki hänen hoidossa ja leikkauksessa mukana olleet lukuisat terveydenhuollon ammattilaiset olivat luulleet jonkun toisen tarkistaneen kudostyyppien vastaavuuden. Kukaan ei kuitenkaan ollut sitä tehnyt.

Lopulta leikkauksesta vastannut lääkäri James Jaggers otti hoitovirheestä vastuun, sillä hän oli näyttänyt vihreää valoa, kun Carolinan osavaltion elintenluovutuksia kontrolloiva virasto tarjosi sairaalalle elimiä. Jaggers oli vain olettanut, että toki palvelussa oltiin tarkastettu yhteensopivuus, kun elimiä kerran tarjottiin. Nykyisin Duken yliopistollisessa sairaalassa on käytössä uusi järjestelmä, joka varmistaa siirteiden vastaavuuden, ettei samanlaista tilannetta pääsisi enää koskaan tapahtumaan.

Sairaala ja Santillanin perhe pääsivät korvaussopimukseen, jonka yksityiskohtia ei ole julkaistu.

Advertisement

Kun yhden sairaalaan neurokirurgit tekivät hoitovirheitä toisensa perää

Yhdysvaltalainen Rhode Islandin sairaala on tunnettu asemastaan Ivy League -korkeakouluihin kuuluvan Brownin yliopiston lääketieteen opiskelijoiden opetussairaalana. Hoitovirheiltä ei sielläkään ole vältytty, vaikka henkilökuntaan kuuluu paljon alojensa huipputekijöitä.

Jos jonkun leikkauksen haluaisi sujuvan ilman töppäilyjä, niin se olisi varmasti aivoleikkaus. Vuonna 2007 Rhode Islandin sairaalan neurokirurgit kuitenkin töpeksivät ei kerran tai kahdesti, vaan kolme kertaa ja aina samalla uskomattomalla tavalla. He operoivat väärää puolta potilaan aivoista!

Yhdessä tapauksessa virhe tajuttiin, kun lääkäri oli viiltänyt päänahan auki. Kahdessa tapauksessa tohelointi huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun potilaan päähän oli jo porattu ensimmäinen reikä. Pidemmälle ei onneksi päästy ja kirurgit siirtyivät saman tien reiän täyttämisen jälkeen leikkaamaan hoitoa vaativaa puolta. Kaksi potilasta toipui täysin.

Yksi hoitovirheen uhriksi joutuneista potilaista ei ollut onnekas. Yli kaksikymmentä vuotta alalla työskennellyt neurokirurgi ei ollut merkinnyt järjestelmään, kummassa aivopuoliskossa potilaan veritulppa oli, vaan julisti hoitajille, että kyllä hän muistaa mistä pitää leikata. Hän ehti porata reiän pääkalloon ennen kuin joku hoitajista pisti pelin poikki. Kaksi viikkoa myöhemmin tämä 86-vuotias potilas menehtyi, joskin sairaalan mukaan täysin leikkauksesta riippumattomista syistä.

Kaikissa kolmessa tapauksessa hoitovirheen tehneet olivat eri lääkäreitä. Neurokirurgian osastolla ei kuitenkaan käynyt viikate, vaan lääkäreitä käsiteltiin silkkihansikkain ja he saivat vain kahden kuukauden ammatinharjoittamiskiellon. Sairaala sai 50 000 dollarin sakon.

Advertisement

Suolalios oli liian väkevää

Emily Jerry oli vain puolitoistavuotias, kun hänellä vuonna 2005 todettiin pahanlaatuinen ruskuaispussikasvain. Vaikka diagnoosi oli järkyttävä, antoivat Clevelandin lastensairaalan lääkärit ja hoitajat positiivisen ennusteen: Emily tulisi hyvin todennäköisesti paranemaan täysin.

Viinirypäleen kokoisen kasvaimen kimppuun käytiin lukuisilla leikkauksilla ja toistuvalla kemoterapialla. Emily pysyi koko ajan päällepäin hyväkuntoisena eikä ikinä valittanut hoidoista.

Hoidot tehosivat ja alkuvuonna 2006 otetut magneettikuvat osoittivat, että koko kasvain oli hävinnyt. Asian varmisti kolme eri röntgenlääkäriä, sillä kasvaimesta ei näkynyt edes arpikudoksen jäämiä. Emily oli siis päihittänyt syövän kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan! Lääkärit eivät kuitenkaan halunneet jättää mitään sattuman varaan, joten tytölle päätettiin antaa vielä yksi kemoterapiahoito, joka sovittiin aloitettavaksi helmikuun 24. päiväksi. Silloin Emily täyttäisi kaksi vuotta.

Kotona juhlittiin ja ilopilleri Emily oli myös sairaalahenkilökunnan suosikkipotilas.

Viimeisen kemoterapiahoidon kolmantena päivänä Emily leikki tapansa mukaan huoneessaan tippapussi mukana kulkien. Kun pussi viimeisen kerran vaihdettiin, muuttui tytön käytös totaalisesti. Hän ei pysynyt pystyssä ja ensimmäistä kertaa syövän toteamisen jälkeen hän valitti kipua. Pieni Emily piti käsiään päänsä molemmin puolin ja huusi: ”Äiti, minun pääni, minua sattuu päähän!”. Hän alkoi oksentaa ja meni pian täysin veltoksi. Välittömästi aloitetusta elvytyksestä ja tehohoidosta huolimatta Emily todettiin tunnin päästä aivokuolleeksi ja vain laitteet pitivät hänen elintoimintojaan keinotekoisesti yllä. Muutaman päivän kuluttua Emily menehtyi.

Advertisement

Syy tähän traagiseen kohtaloon oli virhe tippapussin valmistelussa. Vuosikausia sairaalassa työskennellyt lääketeknikko ei ollut käyttänyt valmista, isotonista liuosta, jossa natriumkloridia on alle 1 prosentti. Sen sijaan hän oli täyttänyt pussin itsetekemästään sekoituksesta, jossa suolaa oli 23,4 prosenttia. Se johti Emilyn kuolemaan.

Lääketeknikko oli arvellut jonkin olevan pielessä, kun hän oli sekoittanut liuosta, mutta ei ollut tarkistanut asiaa keneltäkään muulta. Hän ei ollut tiennyt, että liian väkevä suolaliuos todennäköisesti tappaa pienen potilaan.

Ohion osavaltio ei aiemmin ollut vaatinut lääketeknikoilta minkäänlaista koulutusta tai rekisteröitymistä farmasia-alan työntekijöiksi. Sittemmin on säädetty Emilyn laki, jonka mukaan ihan kuka tahansa ei voi vain päästä sairaalaan töihin valmistelemaan lääkkeitä potilaille.

Väärän jalan amputointi

Raajan amputointi ei ole potilaalle ikinä mikään pikkujuttu saati sitten siinä tapauksessa, että lääkäri poistaa väärän raajan. Näin kävi 51-vuotiaalle Willie Kingille, jolta oli tarkoitus pitkälle edenneen kakkostyypin diabeteksen vuoksi amputoida oikea jalka vuonna 1995. Lopulta King lähti floridalaisesta sairaalasta ilman kumpaakin jalkaa, sillä lääkäri leikkasi ensiksi irti täysin terveen raajan.

Väärän jalan amputointi lähti liikkeelle yksittäisestä, virheellisestä merkinnästä, mikä kuitenkin johti ketjureaktioon eli erehdyksen kirjaamiseen moneen kriittiseen paikkaan, muun muassa sairaalan tietojärjestelmään sekä leikkaussalin aikatauluun. Viimeisimpänä se oli kirjoitettuna leikkaussalin taululle juuri amputaation alkaessa. Tämä johti siihen, että henkilökunta oli steriloinut ja valmistellut väärän jalan kirurgi Rolando Sanchezin operoitavaksi. Puolessa välissä leikkausta yksi hoitajista oli käynyt läpi papereita ja tajunnut hirvittävän erheen, mutta siinä vaiheessa mitään ei enää ollut tehtävissä.

Advertisement

Kun hoitovirhettä setvittiin oikeudessa, vetosi Sanchez puolustuksessaan siihen, että itse asiassa molemmissa jaloissa oli ollut paha tulehdus ja amputaatiot olivat perusteltuja. Näin ei kuitenkaan asiantuntijatodistajien mukaan ollut, ja Sanchezille lätkäistiin 10 000 dollarin sakko ja hänen lääkärilupansa hyllytettiin puoleksi vuodeksi. Siviilioikeudessa sairaala ja Sanchez pääsivät Kingin kanssa 1,15 miljoonan dollarin arvoiseen korvaussopimukseen.

Koeputkihedelmöityksessä käytettiin väärää siemennestettä

Thomas ja Nancy Andrews olivat jo pitkään toivoneet toista lasta, mutta yrityksistä huolimatta raskaaksi tuleminen ei ottanut onnistuakseen. Andrewsit päätyivät lopulta koeputkihedelmöitykseen New York Medical Service -sairaalaan lisääntymislääketieteeseen erikoistuneessa yksikössä. Ilo oli ylimmillään, kun Jessicaksi nimetty terve tyttö syntyi lokakuussa vuonna 2004.

Vanhemmat olivat kuitenkin hieman hämmentyneitä, sillä vauva vaikutti olevan iholtaan huomattavasti tummempi kuin kumpikaan vanhemmista. Valkoihoinen Thomas ja latinalaisamerikkalaista syntyperää oleva Nancy ajattelivat heti, että olisiko munasolut hedelmöitetty väärällä siemennesteellä ja ihmettelivät asiaa myös lääkärille. Lääkäri kuitenkin sanoi, että kaikki oli sujunut protokollan mukaan, ja että ajan myötä lapsen iho vaalenee, vaikka se ei vanhempien huolenaiheena missään nimessä ollutkaan.

Andrewsien epäilykset eivät laantuneet, joten he tekivät DNA-testin ja tulokset osoittivat pelon aiheelliseksi: Thomas ei ollut Jessican biologinen isä. Koeputkihedelmöityksestä vastannut klinikka oli onnistunut sekoilemaan siemennesteiden kanssa ja Nancyn munasolu oli hedelmöitetty tuntemattoman miehen sukusoluilla.

Thomas ja Nancy olivat tietenkin järkyttyneitä, että tällainen sekaannus oli päässyt tapahtumaan ja tuoreet vanhemmat olivat erityisesti huolissaan siitä, että jossain vaiheessa Jessican biologinen isä voisi esittää vaatimuksia lapsensa suhteen. Andrewsit halusivat viedä jokaisen mahdollisen henkilön oikeuteen, mutta tuomari antoi vuonna 2007 luvan ainoastaan hedelmöitysklinikan haastamiseen. Saattaa olla, että asia on saatu sovittua suljettujen ovien takana, sillä ainakaan mediasta ei löytynyt mainintaa mistään jatkotoimista.

Advertisement

Tarpeeton rintojen poisto

Darrie Eason oli 35-vuotias, kun hän sai lääkäriltään ikäviä uutisia: hänellä oli aggressiivinen rintasyöpä. Lääkärin ehdotuksesta Eason päätyi vuonna 2006 poistattamaan molemmat rintansa. Turhaan.

Rinnoista oli lähetetty koepalat tutkittavaksi CBLPath-laboratorioon, joka on yksi Yhdysvaltojen johtavista laitoksista diagnostiikan alalla. Ennen leikkauspäätöstä Eason halusi vielä toisen lääkärin mielipiteen, mutta tämän arvio oli sama: molemmat rinnat olisi syytä poistaa.

Kun Eason kuukausia myöhemmin meni rintojen korjausleikkaukseen, hänelle selvisi, että mitään syöpää ei koskaan ollut ollutkaan – laboratorio oli sekoittanut näytteet. Niin kamalaa, kuin koko prosessin läpikäyminen oli Easonille ollutkin, oli se myös suuri järkytys sille naiselle, joka aiemmin oli saanut terveen paperit. Hän menetti kallisarvoisia kuukausia, joina hoidot olisi jo voitu aloittaa.

Eason nosti syytteen laboratoriota vastaan, mutta juttu sovittiin ilman oikeuskäsittelyä ja hän sai 2,5 miljoonaa dollaria korvauksia.

Glutaraldehydiä selkäytimeen

Monia palkintoja saanut ja yli 30 vuoden ajan Miami Herald -lehden valokuvaajana työskennellyt Bob East menehtyi vuonna 1985 täysin käsittämättömän hoitovirheen seurauksena.

Advertisement

Hänellä oli todettu kasvain silmän sarveiskalvolla, minkä vuoksi koko silmä täytyi poistaa. Aktiivisesti hyväntekeväisyystoiminnassa mukana ollut 64-vuotias East päätti lahjoittaa poistettavan silmänsä paikalliselle yliopistolle, jossa lääketieteen opiskelijat voisivat tutustua lähemmin kyseiseen silmäsyöpään.

Miamin Jackson Memorial -sairaalan lääkäreiden antama ennuste oli kaikin puolin hyvä: leikkauksessa ei pitänyt olla mitään ihmeellistä ja kasvain lähtisi kokonaan silmän mukana. Leikkaussalissa kaikki kuitenkin kääntyi päälaelleen.

Kun operaatio oli käynnissä, tuotiin saliin näytepullossa ruumiiden palsamoinnissakin käytettyä, formaldehydiä muistuttavaa glutaraldehydiä, johon silmä saataisiin heti irrottamisen jälkeen säilöttyä.

Kirurgi oli ennen leikkausta ottanut Eastilta aivo-selkäydinestettä pois, jotta paine aivojen pinnalla vähenisi ja silmän takaosan operointi olisi helpompaa. Neste oli tarkoitus ruiskuttaa leikkauksen jälkeen takaisin. Astiat menivät kuitenkin sekaisin ja lääkäri injektoi potilaan selkäytimeen glutaraldehydiä, joka teki Eastista välittömästi aivokuolleen. Hän menehtyi viiden päivän kuluttua.

Katastrofaalinen hoitovirhe johti muutoksiin sairaaloiden toimintatavoissa, eikä leikkaussaleihin saa enää tuoda merkitsemättömiä näytepulloja.

Advertisement

Onnea, kasvainta ei enää ole! Mutta ei ole kyllä paljon muutakaan

Kun 67-vuotias Hurshell Ralls heräsi leikkauksen jälkeen, oli hänen vaimonsa sairaalasängyn vieressä kertomassa erinomaiset uutiset: virtsarakon syöpä oli saatu poistettua! Ralls päätteli vaimonsa olemuksesta, että tulossa oli vielä ”mutta”. Hän oli oikeassa, sillä virtsarakossa olleen kasvaimen lisäksi teksasilaisen sairaalan lääkärit olivat poistaneet Rallsilta peniksen ja molemmat kivekset. Kirurgit olivat epäilleet syövän levinneen.

Olin vihainen”, kommentoi Ralls tuntemuksiaan ABCNews -televisioyhtiön haastattelussa. Ärtymystä ei aiheuttanut vain se kaikkein ilmiselvin asia eli sukuelinten leikkaaminen pois, vaan Ralls ilmoitti, ettei ollut kuullutkaan sellaisesta skenaariosta leikkaukseen suostuessaan. Leikkaavat lääkärit eivät myöskään olleet ottaneet siittimestä tai kiveksistä koepaloja, vaan koko touhu oli poistettu silmämääräisen arvion perusteella. Leikatut elimet toki lähetettiin patologille irrottamisen jälkeen, ja ehkä arvasitkin: Rallsilla ei ollut syöpää varmuuden vuoksi poistetuissa ruumiinosissa.

Ralls vei sairaalan oikeuteen ja kahden istuntopäivän jälkeen osapuolet pääsivät sopimukseen, jonka yksityiskohtia ei ole julkistettu.

Unohtuiko potilaan sisään jotain?

On uskomatonta, miten paljon leikkauksissa jää tavaraa potilaan sisälle. On löydetty muun muassa saksia, hanskoja, sieniä ja mitä lie muuta, mutta useimmiten esineet ovat verrattain pieniä. Voivatko pienet esineet ”piiloutua” sisäelinten sekamelskaan? Kyllä. Onko se sitten hyväksyttävää? Ei tietenkään ole, mutta ehkä sen voi jotenkin yrittää ymmärtää.

Tässä tarinassa potilaan sisään jätetty esine ei ollut kovinkaan pieni.

Advertisement

Floridalainen William Barlow joutui vuoden 2000 joulukuussa leikkaukseen vatsa-aortan laajentumisen vuoksi. Pullistuma oli elintärkeää korjata, jottei se pääsisi räjähtämään. Leikkaus suoritettiin miamilaisessa veteraanisairaalassa, ja hyvin sujuneen operaation ja toipumisen jälkeen 62-vuotias Barlow kotiutettiin.

Viikko kotiinpaluun jälkeen Barlow’lle nousi yli 40 asteen kuume ja lääkärit totesivat hänen saaneen vakavan verenmyrkytyksen, joka oli vaarassa johtaa monielinvaurioon. Antibiootit eivät tehonneet, eikä kukaan ymmärtänyt, mistä miehen tulehdustila johtui. Neljä kuukautta myöhemmin Barlow kiikutettiin uuteen leikkaukseen. Sillä kertaa ei tarvinnut korjata aorttaa, vaan poistaa 40×70 cm:n kokoinen puuvillapyyhe, joka oli ensimmäisessä operaatiossa jäänyt potilaan sisälle ja kietoutunut tämän sisäelinten ympärille.

Sairaala kyllä myönsi hoitovirheen, mutta yritti paikkailla tuhoja vedoten potilaan huonoon terveydentilaan ja liikalihavuuteen. Vahingonkorvauksia tarjottiin 100 000 dollaria, mutta syyttely oli alkanut sapettaa kovista tulehduskivuista kärsinyttä Barlow’ta, joten hän vei jutun oikeuteen. Tuomari ei myöskään hyväksynyt sairaalan selittelyjä ja piti suurehkon pyyhkeen jättämistä potilaan sisään täysin anteeksiantamattomana ja huolimattomana käytöksenä. Barlow määrättiin saamaan sairaalalta korvauksia 450 000 dollaria.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Kun puoli maailmaa pukeutuu vihreään – 10 faktaa Pyhän Patrickin päivästä

Julkaistu

Minkälainen on Pyhän Patrickin päivä; tuo Irlannin kansallispäivä, jota juhlitaan suurissa paraateissa ympäri maailman?

Pyhän Patrickin päivää vietetään maaliskuun 17. päivänä. Vaikka kyseessä on Irlannin kansallispäivä, juhlii sitä puoli maailmaa vihreään pukeutuen ja Guinnessia hörppien.

Tuskin minkään muun maan kansallispäivää juhlitaan niin laajasti ja sankoin joukoin kuin Irlannin. Pyhän Patrickin päivään liittyy paljon historiaa ja perinteitä, joista Listafriikki on nyt poiminut hauskimmat ja kiinnostavimmat tälle listalle.

Vihreää vaatetta, olutta ja paraateja – nämä ainakin tulevat mieleen. Mutta mitä muuta? Se selviää nyt. Éirinn go Brách!

Kuka Pyhä Patrick oli?

Pyhä Patrick ei ollut irlantilainen eikä hänen nimensä ollut Patrick.

Pyhän Patrickin uskotaan syntyneen joskus 300-luvun loppupuolella Rooman valtakuntaan kuuluneessa Britanniassa, todennäköisesti Walesin alueella. Eli ei siis Irlannissa. Ja nimekseen hän sai Maewyn Succat.

Advertisement

Naapurisaarelle Patrick päätyi teini-ikäisenä, kun joukko irlantilaisia ryövääjiä kidnappasi hänet ja vei mukanaan orjaksi. Kuuden vuoden orjuuden jälkeen Patrick onnistui karkaamaan ja hän seilasi takaisin Britanniaan.

Sitten hän päätti ryhtyä papiksi, omaksui nimen Patrick ja opiskeli teologiaa Manner-Euroopassa. Irlannissa vietetty aika oli jättänyt nuoreen mieheen jälkensä ja hän on itse kirjoittanut, että kuuli jatkuvasti mielessään ”irlantilaisten äänet”, jotka kuiskivat: ”Tule takaisin meidän luoksemme Patrick”.

Ja niinpä hän sitten päätti palata kristinuskon kanssa Irlantiin pelastaakseen sen kansalaiset pakanuuden kurjuudelta. Siinä Pyhä Patrick onnistuikin oikein maineikkaasti, ja niinpä pyhimyksen mukaan nimetyn päivän perimmäinen tarkoitus on juhlia kristinuskon saapumista Irlantiin.

Maaliskuun 17. päivää pidetään pyhimyksen kuolinpäivänä, joten siksi juuri se on valikoitunut viralliseksi juhlapyhäksi. Tarinan mukaan Pyhä Patrick haudattiin vuonna 461 kaupunkiin, joka on saanut osuvasti nimekseen Downpatrick, mutta joka irlantilaisten harmiksi sijaitsee nykyään toisessa maassa, nimittäin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa.

Myytti käärmeiden karkottamisesta

Tunnetun legendan mukaan Pyhä Patrick seisoi kukkulalla ja ajoi kaikki käärmeet pois Irlannista, minkä vuoksi saarella ei näitä luikertelevia matelijoita luonnonvaraisena elä. Viimeinen kohta on faktaa: Irlannissa ei tosiaan ole käärmeitä.

Advertisement

Fossiiliaineiston perusteella biologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Irlannissa ei ole koskaan ollutkaan käärmeitä, joten Patrickilla ei ollut mitään karkotettavaa.

Tätä hienoista aukkoa historiassa on selitetty sillä, että käärmeet olivat vertauskuva pakanuudelle, jonka Pyhä Patrick tosiaan ajoi pois Irlannista. Käärmehän on aikojen alusta, tai siis Raamatun ajoista, asti yhdistetty suoraan paholaiseen, joten se oli helppo valinta karkotettavaksi.

Pakanallinen apila kolminaisuusopin kuvaajana

Kuten jo niin monella listalla aiemminkin on todettu, kristinusko on näppärästi ottanut käyttöön perinteitä ja juhlapäiviä pakanauskonnoista, mikä on helpottanut uuden uskonnon myymistä ihmisille.

Näin kävi myös Irlannissa, kun Pyhä Patrick havainnollisti pyhää kolminaisuutta apilan avulla. Apilat olivat olleet jo entuudestaan tärkeitä kelteille, jotka uskoivat jokaisella apilanlehdellä olevan oma merkityksensä: usko, toivo ja rakkaus. Pyhän Patrickin mukaan apilan kolme lehteä kuvastivat Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Koska Patrick vaikutti laajasti Irlannin saarella ja perusti koko joukon kouluja, kirkkoja ja luostareita, levisi kertomus apilasta maan joka kolkkaan.

Advertisement

Nelilehtiseen apilaan Patrickilla ei ollutkaan sanottavaa, mutta hänen onnekseen todennäköisyys sellaisen löytymiselle on 1/10 000. Legendan mukaan neljäs lehti merkitsee onnea, jota sen löytymiseen todella tarvitaan.

Päivä, jona pubit olivat kiinni

Irlantihan tunnetaan oluen ja pubien maana, ja toisaalta syvästi katolisena sellaisena. Pyhän Patrickin päivä on Irlannissa yksi kristinuskon tärkeimmistä juhlapyhistä, jota vietettiin 1970-luvulle asti hyvin eri tavalla kuin nykyään. Vuodessa oli aiemmin kaksi päivää, jolloin pubit sulkivat ovensa: pitkäperjantai ja maaliskuun 17. päivä.

Ainoa poikkeus anniskeluun oli kansallinen koiranäyttely, joka järjestettiin perinteisesti tuona juhlapyhänä, ja jossa olutta sai myydä ja nauttia vapaasti. Nykyään uskonnollisuus ja kuivin suin oleminen eivät ensimmäisenä tule mieleen, jos löytää itsensä keskeltä Pyhän Patrickin päivän juhlintaa.

Eikä juhlintaa tarvitse lähteä hakemaan Irlannista, sillä vuosisatojen aikana ympäri maailmaa siirtolaisiksi lähteneet irlantilaiset ja nykyään heidän jälkeläisensä pitävät perinnettä yllä erityisesti englanninkielisissä maissa – Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa – mutta myös muualla maailmassa.

Massiivia paraateja järjestetään esimerkiksi Buenos Airesissa, Moskovassa ja Tokiossa. Irlantilaisten juhlintaan ovat vuosisatojen saatossa liittyneet kaikki ystävät ja kylänmiehet. Käy ihmeessä fiilistelemässä tunnelmaa jossakin Suomen lukuisista irkkupubeista!

Advertisement

Ensimmäistä Pyhän Patrickin päivän paraatia ei järjestetty Irlannissa

Irlantilaiset siirtolaiset olivat niitä, jotka suurelta osin muokkasivat Pyhän Patrickin päivästä kotimaansa kulttuuria ylistävän juhlan, jossa uskonnollinen alkuperä on jäänyt toissijaiseksi. Se on toki melkoisen outoa, että syvästi katolinen Irlanti on seurannut juhlinnassa perässä.

Pyhän Patrickin päivää on vuosisatojen ajan juhlittu paraateissa ympäri maailman. Historian ensimmäinen paraati ei kuitenkaan hieman yllättäen ollut Irlannissa, vaan nykyisessä St. Augustinen kaupungissa, Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Maaliskuun 17. päivänä vuonna 1601 paikalla oli espanjalainen siirtokunta, jonka irlantilainen pastori Ricardo Artur järjesti kotimaansa suojeluspyhimyksen kunniaksi kekkerit.

Paraatit eivät kuitenkaan ottaneet tuulta alleen ennen kuin vasta 1700-luvulla. Ensimmäinen varsinainen Pyhän Patrickin juhla järjestettiin Bostonissa vuonna 1737. Ensimmäistä paraatia saatiin vielä odottaa vuoteen 1762 saakka. Silloin New Yorkissa asuneet amerikanirlantilaiset järjestivät kulkueen Yhdysvaltojen itsenäisyyssodassa Brittien armeijassa palvelleiden irlantilaisten kunniaksi, ja hiljalleen paraatiperinne levisi muihinkin kaupunkeihin. Irlanti seurasi perässä reippaasti myöhemmin, sillä Dublinissa marssittiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1931.

New Yorkin paraati on maailman suurin Pyhän Patrickin päivän juhla, joka koki ennennäkemättömän hetken maaliskuussa 2020 (ja uudelleen 2021). Ikinä ennen, edes sotien aikaan, paraatia ei oltu sen yli 250-vuotisen historian aikana peruttu. Mutta pandemian iskettyä paraatia ei kahteen vuoteen järjestetty normaalisti. Vain pieni joukko ihmisiä marssi turvavälit huomioonottaen maaliskuun 17. päivän varhaisina tunteina New Yorkin kaduilla, jotta ikivanha perinne ei kokonaan katkeaisi.

Mitä Pyhän Patrickin päivänä juodaan?

Guinnessia, Guinnessia ja Guinnessia. Ja sitten vielä vähän Guinnessia.

Advertisement

Tilastojen mukaan tuon, tietenkin Irlannista kotoisin olevan, tumman oluen myynti moninkertaistuu Pyhän Patrickin päivänä maailmanlaajuisesti ja Guinnessia myydään 819 % enemmän kuin tuiki tavallisena päivänä. Se tarkoittaa noin 13 miljoonaa tuoppia. Nopealla laskutoimituksella juhlijat kumoavat 150 tuoppia per sekunti. Ja tuskinpa pubit ovat auki vuorokauden ympäri!

Joten jos käyt St. Paddy’s Day:n juhlintaan, niin ainoa oikea suun kostuke on Guinness. Ja tosiaan, monesti juhlapäivän lyhennetyn lempinimen näkee kirjoitettavan muodossa St. Patty’s Day, mikä on suuri virhe. Vaikka Irlannin suojeluspyhimyksen nimi on englanniksi Patrick, on se iiriksi Pádraig. Joten ainoa sallittu lyhenne on ”Paddy”. Eihän kukaan nyt halua loukata irlantilaisia heidän suurena juhlapäivänään!?

Mitä Pyhän Patrickin päivänä syödään?

Pyhän Patrickin päivän perinteisin ruoka on suolaliha ja kaali, jotka sopivat tumman oluen kanssa nautittavaksi kuin nenä päähän. Mutta tämä ei olekaan peräisin Irlannista, vaan samoin kuin oli paraatien suhteen, niin tämän perinneruoan syntytarina löytyy niin ikään Atlantin takaa Yhdysvalloista.

New Yorkissa oli ja on edelleen alueita, jotka voidaan nähdä tietyn siirtolaisyhteisön keskittyminä. Amerikanirlantilaiset olivat kerääntyneet Manhattanin eteläisiin osiin ja monet heistä elivät köyhyydessä, mutta jos joskus oli sallittua revitellä, niin Pyhän Patrickin päivänä.

Suolalihaa saatiin samalle alueelle asettuneiden juutalaisten lihakaupoista tai sitä ostettiin ylijäämänä pitkiltä kauppamatkoilta saapuvilta laivoilta, joissa liha oli säilöttynä suolaliemeen. Lihan kyljessä tarjoiltiin perunaa sekä halvinta saatavilla ollutta vihannesta – kaalia.

Advertisement

Oli Irlannissakin toki syöty juhla-ateria, mutta kaalin ja perunan kanssa tarjoiltiin pekonia ja kinkkua. Näihin ei Manhattanin siirtolaisilla ollut varaa. Hassua kyllä, perinne suolaliha-ateriasta päätyi vuosien saatossa myös Irlantiin ja ohitti alkuperäisen version.

Vihreä on uusi sininen

Jos Pyhän Patrickin päivää haluaisi juhlia oikein perinteiseen tapaan, niin pitäisi pukeutua siniseen, nimittäin sitä Patrick itse suosi. Sininen on pääväri myös Irlannin vanhoissa lipuissa sekä nykyisessä vaakunassa ja presidentin virallisessa lipussa (kuvassa). Vihreää, joka nykyään symboloi koko maata ja kansakuntaa, pidettiin aiemmin epäonnen värinä.

Värin muutoksen takana on montakin pientä syytä, jotka yhdessä luovat järkeenkäyvän kokonaisuuden. Irlannin maaseutu on hyvin vehreää ja maa tunnetaan myös nimellä Emerald Isle eli smaragdinvihreä saari. Apila, josta jo aiemmin puhuttiin, on vihreä – samoin kuin luonto keväisin muutenkin – ja Pyhän Patrickin päivä maaliskuun puolessavälissä osuu juuri kevään korvalle.

Suojaudu haltijan nipistykseltä pukeutumalla vihreään

Iso osa vihreän värin vallankumouksessa oli haltijoilla; erityisesti sellaisilla, jotka tarun mukaan paljastavat salaisen aarteensa kätköpaikan niille, jotka onnistuvat haltijan nappaamaan. Pyhä Patrick ei varmasti olisi kovinkaan mielissään, että hänen kunniakseen vietettävään päivään yhdistetään haltijoita.

Monissa Pyhän Patrickin päivän koristeissa näkyy haltijoita, jotka ovat peräisin irlantilaisesta kansantarustosta. Tasa-arvo on löytänyt tiensä myös muinaiseen mytologiaan, sillä monissa kuvissa esiintyy naispuolisia haltijoita, vaikka legendoissa sellaisista ei ollut tietoakaan. Irlannin haltijat eli leprekaunit ovat partasuisia ja vihreisiin asuihin pukeutuvia olentoja, jotka tekevät suutarin hommia ja kätkevät työstä saamansa kolikot sateenkaaren päähän.

Advertisement

Haltijat siis pukeutuvat itsekin vihreään asuun, mutta Pyhän Patrickin päivänä kaikkien on syytä verhota itsensä vihreällä. Vihreät vaatteet nimittäin tekevät ihmisestä haltijoille näkymättömän, mikä on siinä mielessä hyvä asia, että noilla kiusanhengillä on tapana nipistää vastaantulijoita. Näkymättömyys tietenkin suojaa tonttumaisten haltijoiden pikkuisilta sormilta.

Yhdysvaltain presidentti saa vuosittain apilan, joka tuhotaan samantien

Kaikki valtionjohtajat eivät pääse koskaan henkilökohtaiseen tapaamiseen Yhdysvaltain presidentin kanssa, mutta Irlannin pääministerille sellainen kunnia suodaan vuosittain.

Jo vuosikymmenien ajan Irlannin pääministeri eli taoiseach, joka tällä hetkellä on Leo Varadkar, käy Pyhän Patrickin päivän tienoilla vierailulla Valkoisessa talossa ja lahjoittaa presidentille Kerryn kreivikunnassa kasvatetun apilan kristallisessa kulhossa. Koska kyseinen valkoapila on Yhdysvalloissa vaarallisten vieraslajien listalla, ei kasvi kauaa ehdi vastaanottajaansa ilahduttaa.

Kun virallinen osuus puheineen ja juhlallisuuksineen on ohi, siirtyy lahja nopeasti presidentiltä salaisen palvelun hoidettavaksi. Ja hoidettavaksi tarkoittaa tässä kohtaa tuhottavaksi. Apiloista ei ole jälkeenpäin nähty vilaustakaan. Huhuja on liikkunut, että muutamia apiloita olisi vuosien aikana päätynyt Valkoisen talon kukkapenkkeihin, mutta kukaan ei ole asiaa pystynyt varmistamaan. Tai halunnut vahvistaa, sillä kyseessä olisi rikos.

Valkoinen talo juhlistaa muutenkin Pyhän Patrickin päivää, ja sen puutarhassa oleva suihkulähde on usein värjätty vihreäksi vieraan maan kansallispäivän kunniaksi. Toisaalta, koko Valkoinen talo on irlantilaissyntyisen arkkitehdin James Hobanin suunnittelema ja sama mies myös toimi rakennustöiden johtajana.

Advertisement

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Miksi hengitys haisee pahalta nimenomaan aamuisin?

Julkaistu

Lukijoiden kysymyksissä vastataan tällä kertaa siihen, että miksi hengitys haisee erityisen pahalta juuri aamuisin.

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi hengitys haisee erityisen pahalta nimenomaan aamulla. Kyseessä on hyvin yleinen ja täysin normaali ”vaiva”, johon ei edes vaadita heikkoa suuhygieniaa.

Nyt hyökkäämme siis aamuhengityksen pariin: sen pistävää hajua voi yrittää vähentää, mutta eroon siitä ei pääse.

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:

https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki

Advertisement

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi hengitys haisee pahalta aamuisin?

Leffoista tutut kiihkeät aamusuudelmat ja kumppanin kanssa nenät vastakkain juttelu eivät välttämättä tosielämässä ole niin auvoisia kokemuksia. Kauniin hetken saattaa pilata toisen tai kummankin katkeran hajuinen aamuhengitys. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä kenenkään hönkäykset tuskin tuoksuvat aamuisin kukkasilta. Pahanhajuinen aamuhengitys on täysin luonnollista ja yleistä, mutta mistä se oikein johtuu?

On varsin yleinen harhakäsitys, että hengitys haisee erityisen pahalta aamuisin siitä syystä, että edellisestä hampaidenpesusta on kulunut monta tuntia. Mutta jos asiaa miettii tarkemmin, niin eihän päivänkään aikana hampaita pestä moneen tuntiin. Usein hampaidenpesujen väli on valveillaoloaikana reippaasti yli kellonympärys, eikä hengitys todennäköisesti haiskahda samalla tavalla kuin aamuisin.

Pohjimmiltaan pahanhajuiseen aamuhengitykseen on syynä suun kuivuminen.

Lähes kaikki ihmisen elintoiminnot hidastuvat nukkuessa, joten myös syljeneritys vähenee. Sylki auttaa pitämään suuta puhtaana ja huuhtoo bakteereja pois, joten kun suu kuivaa, pääsevät mikrobit vapaasti jylläämään. Aamuinen hampaidenpesu on tärkeää monesta syystä, mutta myös siksi, että se edistää syljenerityksen käynnistymistä nukutun yön jälkeen.

Nukkuvalla ihmisellä on usein myös suu auki ja suun kautta hengitys on nukkuessa varsin yleistä. Tämä johtaa siihen, että se vähäinenkin sylki pääsee helpommin haihtumaan.

Advertisement

Syöminen lisää syljeneritystä ja koska nukkuessa tulee harvemmin syötyä, lisäävät pitkä syömättömyys ja juomattomuus edelleen suun kuivumista.

Lue myös: 10 hullua asiaa, joita ihmiset tekevät unissaan

Pahanhajuinen aamuhengitys voi olla seurausta siitä, mitä pistät suuhusi

Vaikka jo muutamaan otteeseen on tullut mainittua, että pahanhajuinen aamuhengitys on normaalia, niin tietyt asiat toki voimistavat tunkkaista katkua – vuorokaudenajasta riippumatta.

Heikolla mallilla oleva suuhygienia on tietenkin yksi vaikuttava tekijä: mitä harvemmin hampaat, hammasvälit ja kielen putsaa, sitä enemmän suussa on hajua aiheuttavia bakteereja.

Elämäntavat ovat myös isossa osassa, sillä toiset ruoat ja juomat saavat hengityksen haisemaan pahemmalta – jopa useiden tuntien ajan. Alkoholin tiedetään kuivattavan suuta ja lisäksi sen haihtuminen aineenvaihdunnasta voi aiheuttaa pahaa hajua, vaikka suu olisi miten kostea.

Advertisement

Tupakointi on yksi pahanhajuista hengitystä edistävä tapa, sillä kaikkien haisevien yhdisteiden lisäksi tupakointi alentaa syljeneritystä ja kuivattaa siten suuta.

Joidenkin lääkkeiden – esimerkiksi antihistamiinien ja lihasrelaksanttien – sivuvaikutuksiin kuuluu suun kuivuminen. Tämä alkaa kuulostaa nyt rikkinäiseltä levyltä, sillä eiköhän tässä vaiheessa kaikille ole tullut jo selväksi, että kuiva suu on yhtä kuin pahanhajuinen hengitys.

Lääkitystä ei tokikaan voi aina muuttaa, mutta kielen huolellinen puhdistaminen auttaa.

Miten pahanhajuista aamuhengitystä voi lievittää?

Vaikka pahanhajuista aamuhengitystä ei voi mitenkään kokonaan estää, voi sitä pyrkiä lievittämään. Kannattaa muistaa voimakkaasti haisevat ruoka-aineet ja juomat – tai siis paremminkin muistaa niiden välttäminen.

Suuhygieniasta on syytä pitää hyvää huolta. Hampaidenharjaus ja hammasvälien putsaaminen ovat suomalaisilla keskimäärin hyvin hallussa, mutta huomiota kannattaa kiinnittää myös kieleen. Yli puolet suun hajua tuottavista bakteereista elää kielellä, joten kielen puhdistaminen on syytä lisätä repertuaariin.

Perinteisen intialaisen lääketieteen opin eli ayurvedan mukaan kielellä on tärkeä osa suun kokonaisvaltaisessa terveydessä. Siksi ayurveda on suositellut kielen mekaanista puhdistamista jo vuosituhansien ajan.

Advertisement

Aamuisen kielen kaapimisen on uskottu puhdistavan kehoa kuona-aineista, edistävän ruoansulatusta ja herättelevän makuaistia. Kielenkaavinnan on väitetty myös parantavan kurkkukipua ja suun tulehduksia.

Myös länsimaisessa lääketieteessä kielen putsaamiseen on alettu kiinnittää enenevissä määrin huomiota. Kieli on bakteereille mainio kasvupaikka, joten jos ne pääsevät kovasti siinä lisääntymään, on tiedossa luotaantyöntävän hajuinen hengitys.

Kielelle yön aikana kertyneen kuonan voi puhdistaa varta vasten siihen kehitetyllä kielenkaapimella, mutta homma hoituu myös hammasharjalla tai vaikkapa lusikalla.

Lue myös:

Continue Reading

Elämäntapa

Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä puhallettavaksi?

Julkaistu

Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä? Tähän kysymykseen vastaamme tämänkertaisessa lukijoiden kysymyksessä.

Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään ikivanhan tavan alkuperää: Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä ja miksi niitä puhaltaessa esitetään toivomus?

Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä? Mutta tässä siis tämänkertainen lukijoiden kysymys!

Miksi synttärikakun päälle laitetaan kynttilöitä puhallettavaksi?

Kynttilöiden puhaltaminen sammuksiin synttärikakun päältä on niin perinteinen juttu, mutta tavan alkuperä on ainakin Listafriikillä hämärän peitossa. Tai oli ennen vastauksen etsimistä! Mennään siis asiaan.

Syntymäpäiväkakku on ollut perinteinen tarjottava jo antiikin Roomassa ja kyllähän herkullinen leivonnainen sopii juhlaan. Mutta kuka kumma on keksinyt sytyttää kynttilöitä kakun päälle?

Paljon kannatusta saaneen teorian mukaan tapa sytyttää kakun päälle kynttilät on peräisin antiikin Kreikasta. Siellä ihmiset toivat kakkuja metsästyksen jumalatar Artemiksen temppeliin, ja kakut oli päällystetty kynttilöin, jotta leivonnainen loistaisi kuin Kuu. Kreikkalaisessa mytologiassa Artemis metsästää Kuun valossa ja häntä pidetään myös Kuun jumalattarena.

Advertisement

Monissa vanhoissa kulttuureissa savun uskottiin kuljettavan rukouksia taivaaseen tai sinne, missä ikinä jumalhahmo kenenkin uskomuksissa oli. Nykypäivän perinne toiveen esittämisestä ennen kynttilöiden puhaltamista on todennäköisesti perua tästä ikivanhasta tavasta.

Vielä vähän lisää synttäreistä…

Kun seuraavan kerran suunnittelet syntymäpäiväkekkereitä tai sitä, miten merkkipäivääsi muuten viettäisit, niin älä unohda vanhempiasi. Kyllä, kyseessä ovat sinun synttärisi, mutta päivä on erityinen myös niille, jotka ovat sinut saattaneet maailmaan.

Muista siis pyhittää juhlinnasta edes pieni hetki henkilölle, jonka sisällä olet mahdollisesti kasvanut yhdeksän kuukauden ajan ja joka tavalla tai toisella on sinut synnyttänyt.

Ja oli kyse biologiasta tai ei, niin syntymäpäiväsi – se ensimmäinen – mullisti vanhempiesi elämän. Toivottavasti hyvällä tavalla!

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat