Yhteiskunta

Suomen joukkueella mukana oikea karhu – 10 erikoisinta tapahtumaa menneistä olympialaisista

Julkaistu

Ennen kuin Pekingin 2022 talviolympialaiset alkavat, otetaan vielä kurkkaus menneiden vuosien erikoisimpiin tapahtumiin.

Tällä viikolla katseet suunnataan kohti Pekingiä, jossa vuoden 2022 talviolympialaiset ovat juuri alkamassa. Saa nähdä, mitä kaikkea erikoista tällä kertaa tapahtuu!

Sitä ennen Listafriikki ottaa käsittelyyn menneet olympialaiset ja ja olympiahistorian erikoisimmat tapahtumat. Jokin aika sitten teimme listan koskettavista tarinoista, mutta nyt ovat vuorossa oudoimmat käänteet.

Mukana on muun muassa oikea karhu (Suomen joukkueen tuomisina), häiriintynyt pappi, kellon ympäri jatkunut painiottelu ja kaikkien aikojen kummallisin urheilukilpailu.

Aiotko sinä viettää seuraavat viikot television eteen liimautuneena vai ovatko olympialaiset täysin epäkiinnostava tapahtuma?

”Kisamaskottina” oikea karhu

Belgian Antwerpenissä vuonna 1920 järjestetyt kesäolympialaiset muistetaan suomalaisittain parhaiten Paavo Nurmen ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta kultamitalista. Mutta Suomi tuli kisapaikalla tunnetuksi muustakin, nimittäin Nalle-nimisestä maskotistaan. Nalle oli oikea karhu.

Uimahyppääjä Kalle Kainuvaara oli ottanut Antwerpeniin mukaan karhunpennun, vaikka se oli erikseen kielletty. Kainuvaara oli asiaa tiedustellut etukäteen. Kiellosta huolimatta Kainuvaara salakuljetti Nallen höyrylaivaan ja kun salamatkustaja huomattiin, oli jo liian myöhäistä. Suomen urheilumuseon erikoistutkija Jouni Lavikainen kertoo Helsingin Sanomille, että Nalle oli kisojen suomalainen erikoisuus.

Advertisement

Nalle myös aiheutti kisapaikalla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä ainakin kerran se pääsi karkuun häkistään säikäyttäen muiden joukkueiden urheilijat puolikuolleiksi. Suomen joukkueen painijat saivat karhun lopulta kiinni.

Virallisesti Nalle-karhu ei ollut Suomen joukkueen maskotti, vaan Kainuvaaran oli tarkoitus myydä se hyvää hintaan. Kisajärjestäjät olivat tuohtuneita oikean karhun läsnäolosta, joten eläin myytiin välittömästi paikalliseen eläintarhaan. Hinta oli suuri pettymys – samoin kuin Kainuvaaran oma kisamenestyskin. Hän karsiutui uimahypyissä ja keskeytti ainoana kilpailijana nykyaikaisen viisiottelun.

Soulin avajaisseremonian grillibileet


Kuten kaikissa muissakin olympialaisissa niin Soulissakin vuonna 1988 avajaisseremonian kohokohta oli olympiatulen sytyttäminen. Noihin kesäolympialaisiin saakka seremoniaan oli aina kuulunut myös valkoisten kyyhkyjen vapauttaminen rauhan ja harmonian merkiksi. Soulin jälkeen kyyhkyset on vapautettu enää symbolisesti.

Nimittäin Soulin taivaalle vapautetut kyyhkyt päätyivät stadionilla olleen olympiatulimaljan reunalle istuskelemaan. Kun soihdunkantajat saapuivat maljan äärelle, oli siinä edelleen kyyhkyjä. Rauhankyyhkyt kärventyivät siihen paikkaan, kun olympiatuli leimahti liekkeihin. Joidenkin tietojen mukaan jopa satoja lintuja paloi poroksi, mutta todellisuus taitaa olla maksimissaan muutama kymmenen. Joka tapauksessa liikaa.

Paikalla ollut yleisö ei tiennyt, mitä maljalla oli tapahtunut, joten areena raikui taputuksista ja suosionosoituksista. Kotikatsomoissa tahatonta massateurastusta varmaankin seurattiin typertyneinä.

Advertisement

Historian pisin painiottelu kesti lähes kellon ympäri

Nykyään painiottelu kestää muutamia minuutteja, mutta entisaikaan voittaja ratkaistiin ainoastaan selättämällä; muita pisteliikkeitä ei edes yritetty tehdä.

Tukholman kesäolympialaisissa vuonna 1912 tehtiin painihistoriaa, kun suomalainen Alppo Asikainen ja virolainen, Venäjän lipun alla kilpaillut, Martin Klein väänsivät välieräottelussa 11 tuntia ja 40 minuuttia.

Toki miehet pitivät välillä taukoja ja joidenkin väitteiden mukaan he keskittyivät toisiinsa nojaillessaan aivan muihin asioihin, kuten maratonin seuraamiseen. Joidenkin tietojen mukaan Klein olisi ollut valmis luovuttamaan useampaankin otteeseen, mutta se ei käynyt ruotsalaisille tuomareille. Asikainen oli aina valmis jatkamaan: ”Jumalavita. Mie painin vaikka jouluun asti ja siitäkin eteenpäin.

Kamppailun vei lopulta nimiinsä Klein, mutta ei selätyksellä, vaan tuomarineuvoston päätöksellä. Ilmeisesti miehet olivat jo tarpeeksi väsyneitä, jotta toisen heistä voisi päästää finaaliin Ruotsin Claes Johanssonin kanssa. Heti kellonympäryksen kestäneen ottelun jälkeen Klein määrättiin painimaan kultamitalista, mutta hän oli rättiväsynyt ja luovutti sovinnolla. 11 tuntia, 40 minuuttia ja hopeamitali riittivät hänelle. Asikainen toi Suomelle pronssia.

Ángel Matos potkaisi tuomaria kasvoihin


Kuubalainen taekwondoin Ángel Matos voitti kultaa Sydneyn kesäolympialaisissa vuonna 2000. Kahdeksan vuotta myöhemmin Matosin nimi oli Pekingin kisojen aikaan jälleen kaikkien huulilla, mutta ei menestyksen vuoksi.

Matos hävisi pronssimitaliottelunsa diskauksen vuoksi ja vähätellen ilmaistuna tulistui tuomarin päätöksestä. Matos teki sen, mitä varmaan aika moni urheilija on ainakin joskus haaveillut tekevänsä: hän potkaisi tuomaria naamaan.

Advertisement

Matos loukkasi ottelussa jalkansa ollessaan 3-2-johtotilanteessa ja pyysi minuutin mittaista toipumisaikaa, kyeshiä. Se hänelle myönnettiin, mutta sääntöjen mukaan ottelijan on tuon minuutin jälkeen palattava tatamin keskelle ilmoittamaan, että haluaako lisää aikaa, luovuttaako vai jatkaako ottelua. Matos ei palannut, joten ruotsalaistuomari Chakir Chelbat julisti kazakstanilaisen Arman Chilmanovin voittajaksi.

Matos ei sulattanut päätöstä vaan väitteli tuomarin kanssa hetken kiihkeästi, potkaisi tätä kasvoihin, löi toista tuomaria käsivarteen ja sylkäisi matolle ennen kuin järjestyksenvalvojat taluttivat hänet ulos.

Matos ei saanut Pekingistä mitalia, mutta sai hän tempun ansiosta jotain muuta kotiinviemisiksi: elinikäisen porttikiellon olympialaisiin ja erottamisen Kansainvälisestä taekwondoliitosta.

Miesten maraton 1904 – kaikkien aikojen omituisin urheilukilpailu

Saint Louisin vuoden 1904 kesäolympialaisissa juostu miesten maraton on ehkä olympiahistorian, tai ihan vain yleisesti historian, kummallisin urheilukilpailu.

Moni osallistuja ei ollut eläessään juossut yhtäkään maratonia ja jostain syystä järjestät keksivät huippuidean: katsotaan, mitä tapahtuu, jos juoksijoille ei tarjota vettä. No, aikamoinen maraton siitä tulikin. Jos juoksija pääsi maaliin, niin todennäköisesti matkalla tapahtui jotain hyvin omituista.

Kuubalainen postimies Andarín Carvajal (kuvassa) oli yksi ensikertalaisista ja hän päätti osallistua kisaan hetken mielijohteesta ilmoittautuen mukaan aivan viime minuuteilla. Carvajalilla ei ollut juoksuvaatteita, vaan hän marssi lähtöviivalle valkoisessa kauluspaidassa, suorissa housuissa ja kävelykengissä. Eräs kanssakilpailijoista tunsi sääliä ja leikkasi Carvajalin housut sortseiksi. Maraton sujui kuitenkin hyvin, vaikka Carvajal jutteli välillä katsojien kanssa ja pysähtyi reitin varrella olleeseen hedelmätarhaan syömään omenoita. Hedelmät olivat kuitenkin käyneitä ja Carvajal rupesi voimaan pahoin. Hän otti pienet nokoset puun juurella. Kaikesta huolimatta hän sijoittui neljänneksi.

Advertisement

William Garcia oli lähellä kuolla sisäiseen verenvuotoon, koska hän oli kilpailun aikana hengittänyt niin paljon pölyä, että se repi hänen mahansa limakalvon auki. Yhdeksänneksi sijoittunut Len Taunyane taas joutui villikoirien jahtaamaksi ja hairahtui reitiltä reilun kilometrin verran sivuun juostessaan koiria pakoon.

Yhdysvaltalainen Fred Lorz kärsi pahoista krampeista ja päätti jättää maratonin toisen puoliskon juoksematta. Hän hyppäsi auton kyytiin ja huristeli maaliin. Järjestäjät eivät ensin tajunneet vilppiä ja Lorz oli juhlinnassa mukana, kun hänet julistettiin voittajaksi.

Tuntia myöhemmin totuus paljastui, kun oikea voittaja hoiperteli maaliin puolikuolleena. Olympiavoittaja Thomas Hicks oli henkihieverissä, sillä hänen avustajansa olivat tarjoilleet hänelle matkan aikana hermostoa kiihdyttävää, mutta ihmisellekin kuolettavan vaarallista rotanmyrkkyä, koska vesi oli kiellettyjen aineiden listalla. Ja sai hallusinaatioista kärsinyt Hicks myös raakoja kananmunia ja brandya.

Sydneyn hengenvaarallinen hyppyteline

Sydneyn kesäolympialaisissa vuonna 2000 todistettiin jotain sellaista, mitä ei ikinä, missään olosuhteissa saisi käydä. Erehtyminen on toki inhimillistä, mutta tämä järjestäjien moka oli anteeksiantamaton.

Naisten telinevoimistelun neliottelu oli käynnissä ja huomattavan iso osa urheilijoista vaikutti olevan suurissa ongelmissa hyppytelineellä. Loukkantumisiakin nähtiin, kun voimistelijat tulivat alas aivan miten sattuu; oli vaikea uskoa, että kyseessä olivat maailman parhaat. Hypyssä nähtiin myös hengenvaarallisia läheltä piti -tilanteita, kun osa urheilijoista tuli lähes pää edellä mattoon.

Oman suorituksensa hypyssä oli tehnyt jo 18 voimistelijaa, joista suurin osa syytti hermoilua pieleen menneestä suorituksesta. Esimerkiksi ennakkosuosikkeina pidetyt venäläinen Svetlana Khorkina ja yhdysvaltalainen Elise Ray olivat jo menettäneet mahdollisuutensa mitaliin.

Advertisement

Sitten isäntämaan Allana Slater kyseenalaisti hyppytelineen. ”Tuo ei näytä oikealta”, sanoi Slater valmentajalleen Peggy Liddickille. Liddick kertoi myöhemmin lehdistölle, että yleensä he vain käskevät voimistelijoita olemaan hiljaa ja keskittymään omaan suoritukseensa, mutta tuolla kertaa Slater oli oikeassa.

Hyppyteline oli asetettu viisi senttimetriä liian matalalle, mikä selitti täysin olympiavoimistelijoiden haparoinnin. Ne urheilijat, jotka olivat hypänneet virheellisellä telineellä, saivat mahdollisuuden uusintaan, mutta monelle aiempi hyppy oli ollut niin pelottava kokemus, että he jättivät leikin sikseen.

Miekkailijan puhelin putosi taskusta


Kännykkä on meillä kaikilla lähes jatkuvasti mukana ja on hyvin todennäköistä, että monen puhelin on tippunut kädestä tai taskusta. On tiettyjä paikkoja, joihin puhelimen ei missään tapauksessa toivoisi putoavan, kuten kovalle asfaltille tai vessanpönttöön. Yksi tällainen paikka on myös olympia-areena. Varsinkin jos itse sattuu olla kilpailemassa.

Näin kuitenkin kävi ranskalaiselle florettimiekkailijalle Enzo Lefortille Rio de Janeiron vuoden 2016 olympialaisissa kesken Saksan Peter Joppichia vastaan käydyn ottelun. Ottelun tiimellyksessä Joppichin taidokkaat liikkeet horjuttivat Lefortin tasapainoa, jolloin tämän älypuhelin pompahti ulos takataskusta ja tipahti lattialle. Lefort noukki puhelimen salaman nopeasti talteen ja ojensi valmentajalleen.

Odottiko hän tärkeää puhelua vai halusiko kenties päivittää somea kaiken toiminnan keskiöstä? Todennäköisesti kännykkä oli vain unohtunut kisa-asun taskuun. Tilanne oli äärimmäisen nolo ja Lefort oli luultavasti erittäin tyytyväinen siihen, että sai rauhassa hävetä verkollisen maskinsa takana. Lefort hävisi ottelun.

Advertisement

Olympiavoittaja ei voi ampua ohi

Vaikka yhdysvaltalaisen Sumner Painen tempaus ei tapahtunut olympialaisissa, liittyy tämä tapaus Ateenan vuoden 1896 olympialaisiin. Ne olivat muuten ensimmäiset Kansainvälisen olympiakomitean järjestämät nykyaikaiset olympialaiset.

Ateenassa Paine osallistui kaikkiin kolmeen pistooliammunnan lajiin ja saavutti kultaa sekä hopeaa.

Muutamaa vuotta myöhemmin Paine sai vaimonsa rysän päältä kiinni, kun löysi tämän sängystä heidän tyttärensä musiikinopettajan kanssa. Ajaakseen miehen tiehensä, Paine ampui tätä kohti neljä laukausta, joista yksikään ei osunut. Paine pidätettiin ja häntä syytettiin pahoinpitelystä.

Pian poliisit kuitenkin tajusivat, kuka sellissä oli. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ammunnan olympiavoittaja olisi halutessaan osunut jokaisella luodilla, joten hänen oli täytynyt ampua tahallaan ohi. Paine vapautettiin kaikista syytteistä – olympiamitalit pelastivat hänet vankilatuomiolta.

Irlantilainen pappi sotki kamppailun olympiakullasta


Ateenan vuoden 2004 kesäolympialaiset olivat huipentumassa: Miesten maratonia oli jäljellä noin vartin verran. Brasilialainen Vanderlei De Lima oli hyvävointinen ja tukevassa 48 sekunnin johdossa. Sitten tapahtui jotain odottamatonta.

Erikoiseen asuun pukeutunut mies hyppäsi reitille ja törmäsi tahallaan de Limaan, joka kaatui yleisön joukkoon. Maratoonari autettiin pystyyn ja hän pääsi jatkamaan kilpailuaan, mutta etumatka oli kutistunut ja hyökkäyksen aiheuttama sokki varjosti viimeisiä kilometrejä. De Lima juoksi kuitenkin maaliin saavuttaen pronssisen olympiamitalin.

Advertisement

Häirikkö oli Cornelius Horan, katolinen pappi, joka ei ollut ensimmäistä kertaa tihutöissä. Edellisenä vuonna Horan juoksi F1-sarjan Ison-Britannian gp:ssä radalle aiheuttaen hengenvaaran itselleen ja kuskeille. Irlantilainen Horan oli myös aiemmin saatu kiinni Epsom Derby -laukkakisoissa, missä hän oli ollut aikeissa juosta radalle hevosten eteen.

Idiotisminsa syyksi Horan ilmoitti halun levittää sanomaa siitä, että maailmanloppu on pian tulossa. Horan on sittemmin riisuttu pappeudesta, koska jäi kiinni seitsemänvuotiaan tytön hyväksikäytöstä.

Steven Bradbury – The last man standing


Australia sai Salt Lake Cityssä vuonna 2002 maan historian ensimmäisen kultamitalin talviolympialaisissa. Sen saavutti kaukalopikaluistelija ja kansallissankarin asemaan noussut Steven Bradbury. Bradbury oli päässyt rimaa hipoen ja pienellä onnella 1000 metrin finaaliin, sillä alkuerissä oli tullut diskauksia ja semifinaalissa kaatumisia.

Ehkä Bradburylla oli mielessään semifinaalin tapahtumat, sillä lähdön jälkeen hän jättäytyi joukon hännille, turvallisen matkan päähän. Bradbury oli selvä altavastaaja ja jäi kisan kuluessa muista luistelijoista merkittävästi. Mitalien kohtalon oletettiin ratkeavan neljän muun finalistin kesken. Mutta mitä vielä, viimeisessä kaarteessa koko edellä luistellut nelikko kaatui ja Steven Bradbury liukui olympiahistorian ehkä odottamattomimpaan voittoon.

Monet kritisoivat Bradburyn tuulettelua ja olympiakullan juhlimista. Kaikki eivät kokeneet miehen ansainneen voittoa. Mutta se on kaukalopikaluistelua: Bradbury teki kaiken oikein ja tuli ensimmäisenä maaliin.

Advertisement

Tämä on minun kultamitalini. En ehkä voi ottaa sitä näistä 90 sekunnista, mutta ansaitsen sen kaikesta 14 vuoden aikana tekemästäni kovasta työstä”, on Bradbury vastannut kriitikoille.

Lue myös:

Advertisement
Kommentoi

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suosituimmat