Kolme päivää ilman vessaa ja isältä sylkäisy onnentoivotuksena – 10 erikoista hääperinnettä maailmalta

Avioliitto ja häät ovat täysin universaaleja asioita, mutta juhliminen onkin sitten erilaista joka kulttuurissa. Nyt otetaan tarkasteluun omituisimmat hääperinteet.

Ja omituisimmat meidän suomalaisten silmin katsottuna, sillä tietenkään näissä hääperinteissä ei ole mitään ihmeellistä niille, joiden kulttuurista puhutaan.

Heinäkuun puolivälistä on tullut Listafriikki.com:lle perinteinen (jo toista kertaa 😉) häihin liittyvän listan julkaisuajankohta. Siihen on hyvä syy: meillä toimituksessa on tänä viikonloppuna vietetty jo kymmenettä hääpäivää!

Onnea kaikille tänä kesänä avioliittoon astuville! Jos hääkellot pian soittavat, niin aiotko napata tältä listalta jonkun idean omiin häihin? Taitaa jäädä väliin!?

Ranskassa juodaan potasta

Mitä tulee mieleen ranskalaisesta keittiöstä? Hienostuneita annoksia ja ruoanlaiton aatelia – tällaisia ajatuksia varmasti. Mistään mestarikokkauksista ei kuitenkaan ole kyse, kun lähestytään ranskalaisten hääjuhlien loppua.

Ennen kuin tuore aviopari ehtii karata hääyön viettoon ovat häävieraat perinteisesti keränneet juhla-aterian tähteet ja juomien jämät pottaan, josta pariskunnan on sitten täytynyt nauttia tuo epämääräinen seos. Sen on ilmeisesti uskottu antavan energiaa hääyötä varten. Kunhan ei vain ole vetänyt vatsaa sekaisin!

Hääperinteet muokkaantuvat ajan myötä ja niin on – onneksi – käynyt myös tälle tavalle. Nykyisin hääparille tarjoillaan suklaata ja samppanjaa, mutta edelleen tietysti potasta. Joskus ilkeimmät häävieraat laittavat potan pohjalle pari banaania ja peittävät ne sulatetulla suklaalla, jotta kokemus olisi visuaalisesti mahdollisimman luotaantyöntävä.

Mazel tov ja lasia murskaksi

Jos ei muuten, niin ainakin tv-sarjojen ja elokuvien perusteella tutuksi tulleet juutalaiset häät ovat täynnä perinteitä ja symbolismia. Kaikkein tunnetuin niistä on hetki, jona vastavihitty hääpari kääntyy kohti vieraita ja sulhanen astuu seremoniallisesti lautasliinoihin käärityn lasin päälle. Siihen päättyy virallinen osuus ja alkaa varsinainen juhlinta äänekkäiden Mazel tov -onnentoivotusten saattelemana.

Lasin murskaamisella muistetaan sitä, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin toisen temppelin vuonna 70. Perinteellä on myös monia muita merkityksiä. Vuosisatojen ajan lasin hajottaminen merkitsi neitsytmorsiamen immenkalvon puhkeamista hääyönä – siksi rikkomisen suoritti aiemmin sulhanen yksin. Nykyisin modernit morsiamet ottavat osaa tallomiseen, sillä jotkut perinteet vain ovat liian vanhanaikaisia. Avioliiton myös uskotaan kestävän yhtä kauan kuin hajotettu lasi pysyy rikkinäisenä – mikä on tietenkin ikuisesti, ellei joku satu leikkimään pikaliiman kanssa.

Lasin rikkomisella on myös kaunis, pariskunnan liittoa symboloiva merkitys. Uskomuksen mukaan morsian ja sulhanen ovat ennen syntymäänsä olleet olemassa yhtenä kokonaisuutena, joka on hajonnut heidän tullessa tähän maailmaan. Naimisiin mennessään he liittyvät jälleen yhdeksi, joten lasin hajottaminen kuvaa parin ensimmäistä erkanemista sekä myös tulevaa, lopullista sielujen yhdistymistä.

Sulhasen jalkojen hakkaaminen


Ennen kuin sulhanen päästetään Etelä-Koreassa lähtemään hääjuhlista tuoreen vaimonsa kanssa viettämään hääyötä, täytyy hänen käydä läpi inhottava rituaali. Hääperinteet harvemmin ovat kivuliaita, mutta juuri sitä tämä eteläkorealainen tapa saattaa olla; riippuu paljon bestmanin ja omien perheenjäsenten patoumista.

Sulhaselta riisutaan kengät ja sukat, minkä jälkeen paljaat jalat sidotaan nilkoista yhteen. Sitten jalkapohjia hakataan kepillä tai joissain tapauksissa kuolleella kalalla. Jos saisi valita, niin moni varmaan ottaisi mieluummin sen kalan, sillä ainakin yllä olevalla videolla sulho saa aikamoisen napsun jalkapohjiin.

Hääperinteen on tarkoitus olla rangaistuksen sijaan viihdyttävä ja usein sulhasta tentataan tiukoilla kysymyksillä mäiskinnän ohessa. Jalkojen hakkaamisen on tarkoitus testata aviomiehen vahvuutta ja luonteen lujuutta.

”Väärään” aikaan syntyneet naitetaan ensin puille

Hindujen astrologiassa Mars-planeetan vaikutuksen alla syntyneitä naisia, joita kutsutaan nimellä manglik, pidetään kirottuina. Väärien tähtien alla syntyneiden ajatellaan tuovan huonoa onnea ja riitoja nimenomaan avioliittoon ja pahimmillaan liitto manglikin ja muulloin syntyneen välillä johtaa aviomiehen ennenaikaiseen kuolemaan. Uskomus on Intiassa edelleen hyvin vahva, ja uutta seurustelukumppania vanhemmille esiteltäessä ensimmäisenä tiedustellaankin puolisokokelaan syntymäaikaa.

Mangala Doshan aikaan syntyneiden ei ikävästä kirouksesta huolimatta tarvitse jäädä ilman aviopuolisoa, sillä se on kumottavissa. Jos mieluinen, mutta väärään aikaan syntynyt, kumppani on löytynyt ja häät ovat suunnitelmissa, vietetään ensin toisenlainen seremonia, jossa nainen menee naimisiin puun, eläimen tai vaikkapa saviastian kanssa. Uskomuksen mukaan kaikki Mangala Doshan pahuus lankeaa tähän valepuolisoon, josta hankkiudutaan lopullisesti eroon kaatamalla, teurastamalla tai hajottamalla.

Sitten morsian ja varsinkin sulhanen ovat valmiita alttarille ilman huolen häivää.

Koko kuukausi pelkkää itkemistä

Kiinassa elää monta etnistä ryhmää, joilla kaikilla on omat avioliiton solmimiseen liittyvät rituaalit. Vaikka ikivanhat hääperinteet ovatkin osaltaan jääneet historiaan, kun nuoret haluavat juhlia länsimaiseen tyyliin, pääsee tällekin listalle kaksi eri kansaa, joiden vanhoja tapoja halutaan pitää hengissä.

Monille meistä häät ovat aina liikuttava tapahtuma: oli kyse omista tai jonkun toisen häistä. Mutta Wulingin vuoristossa, Kiinan keskiosissa, elävät tujiat vievät herkistymisen äärimmilleen. Tapoihin kuuluu, että kuukausi ennen suurta päivää tujia-morsian aloittaa päivittäisen itkemisen. Tarkoitus on itkeä tunti päivässä. Kymmenen päivän päästä morsiamen äiti liittyy itkukuoroon ja siitä kymmenen päivän kuluttua isoäiti lyöttäytyy myös joukkoon. Häitä edeltävällä viikolla itkeekin sitten kaikki morsiamen naispuoliset perheenjäsenet.

Itkemiseen liittyy surullisten laulujen laulaminen ja tämän erikoisen tavan ajatuksena on se, että vaikka morsian suree oman perheensä jättämistä, tulee avioliitosta vetistelyn myötä onnellinen. Jos morsian ei itke häissään, pitävät kyläläiset häntä hienostumattomana ja koko perheestä tulee yleinen naurunaihe. Onneksi itkemistä on siis harjoiteltu viikkokaupalla etukäteen!

Kun vaimon ampuminen ei ole vain sallittua, vaan välttämätöntä

Otetaan heti perään toinen Kiinassa käytössä oleva hääperinne. Mennään juguurien hääjuhliin. Juguurit on pieni, noin 15 ooo hengen etninen ryhmä, joka elää Gansun maakunnassa, Luoteis-Kiinassa.

Juguurien hääperinteet ovat kerrassaan erikoiset. Kaksi päivää kestävä juhlinta alkaa morsiamen kotona, jossa hänen äitinsä seremoniallisesti valmistelee hääkampauksen laulaen samalla hääpäähineestä kertovaa perinteistä laulua. Sitten morsian ratsastaa valkoisella hevosella sulhasensa talolle, jonka eteen on häntä varten pystytetty erityinen morsiuskamari eli teltta.

Morsiamen sukulaiset esittävät hajottavansa ja tallovansa teltan ja sulhasen perhe puolestaan esittää puolustavansa sitä. Kun tämä symbolinen valetaistelu on saatu päätökseen, on aika vihkiä pari avioliittoon. Liitto sinetöidään kummallisella tavalla: sulhasen otsaan hierotaan gheetä eli kirkastettua voita ja sitten mies ampuu jousipyssyllä kolme nuolta morsiantaan kohti.

Nuolista on tottakai poistettu kärjet ja ne ovat muutenkin tavallista pehmeämpiä, joten tuleva vaimo ei ole missään vaiheessa vaarassa. Ampumisen jälkeen nuolet ja jousipyssy katkotaan palasiksi, jottei niitä pysty enää koskaan käyttämään. Tämä symboloi ikuista rakkautta.

Jalat tiukasti lattiassa

Irlantilaisiin hääjuhliin kuuluu paljon kelttiläisiä perinteitä, jotka ovat sulautuneet nykypäivän moderneihin juhliin samoin kuin monen muunkin maan hääperinteet ja -symbolit.

Aiemmin morsian on kuljettanut mukanaan hevosenkenkää – tietenkin hyvää onnea tuomassa. Morsian kantoi alttarille metallisen hevosenkengän suupuoli ylöspäin, jotta saisi kerättyä talteen mahdollisimman paljon onnea. Nykyisin, jos morsian haluaa kunnioittaa tätä perinnettä, voidaan hevosenkenkä liittää morsiuskimppuun pienenä koruna tai vaikkapa posliinisena versiona.

Varsinaisessa hääjuhlassa varmasti juhlitaan ja tanssitaan korkkarit kohti kattoa, mutta näin ei ollut aina. Perinteisen uskomuksen mukaan morsian ei saanut nostaa jalkojaan lattiasta, sillä se toi huonoa onnea. Tämä huono onni tuli siitä, että ilkeät haltijat seurasivat kauniita morsiamia silmä tarkkana, ja jos tuore rouva irrotti jalkansa lattiasta, kävi haltija kaappaamassa tämän mukaansa. Niinpä morsiamet suorittivat häätanssinsa laahustamalla.

Kolmen päivän pidätys

Borneon saarella elävän tidong-heimon jäsenet eivät varmaankaan odota innoissaan hääjuhlien jälkeisiä päiviä. Tuoreen avioparin täytyy nimittäin viettää kolme vuorokautta tarkoin vartioidussa huoneessa eivätkä he saa tuona aikana käydä vessassa – ollenkaan.

Heille osoitetut vartijat säännöstelevät ruoan ja juoman määrää ja pitävät huolen siitä, ettei kumpikaan käy salaa pissalla tai kakalla.

Tidongien uskomusten mukaan tämän ikivanhan rituaalin noudattamatta jättämisestä seuraa tietenkin huonoa onnea. Jos tuore aviopari käy avioliiton ensimmäisen 72 tunnin aikana hotelli helpotuksessa, tietää se uskottomuutta, avioeroa tai tulevien lasten kuolemaa. On vaikea uskoa, että kukaan pystyisi olemaan kolme päivää virtsaamatta, ja vaikka pystyisikin, voi pidättämisestä olla vakavia terveyshaittoja. Tidongien mukaan riski kuitenkin kannattaa, sillä vaihtoehto on vielä pahempi!

Kolme päivää kestävän pidättelyn on tarkoitus valmistaa pariskuntaa avioliittoa varten – jos he selviävät alun koettelemuksesta yhdessä, on tiedossa vahva ja kaikki vaikeudet selättävä liitto. Kun piina on onnistuneesti ohi, juhlii pariskunta perheen ja ystävien kanssa uudelleen; mutta todennäköisesti vasta vessassa käymisen jälkeen.

Maasai-isä sylkee onnentoivotukset tyttärensä päälle

Itä-Afrikassa, pääosin Kenian ja Tansanian alueella, elävälle maasai-paimentolaiskansalla avioliiton solmiminen ei tarkoita tanssia ja laulua, vaan se on sopimus kahden perheen välillä. Juuri ja juuri teini-ikäisellä morsiamella ei asiaan ole sanottavaa, vaan hän liittyy useiden muiden vaimojen joukkoon; maasai-miehellä voi siis olla monta vaimoa ja perhettä.

Kun etukäteen sovittujen myötäjäisten viimeinen osuus – joka koostuu muun muassa karjasta, käteisestä ja hunajasta – on sulhasen osalta hoidettu, on seuraavana päivänä tiedossa häät. Tytöltä ajellaan hiukset pois ja hänet puetaan värikkääseen, helmin koristeltuun juhlapukuun ennen kuin hän lähtee kävellen kohti tuntematonta uutta kotiaan. Hääpäivä on nuoren maasai-naisen elämän suurin päivä, mutta tuntuu itkuiselle tytölle usein kaikelta muulta, koska hän joutuu jättämään kotinsa ja perheensä.

Länsimaisessa kulttuurissa sylkemistä pidetään epäkunnioittavana ja rumana käytöksenä, mutta maasaille sylki symboloi onnea ja menestystä. Miehet sylkevät usein käteensä ennen kuin kättelevät kylän vanhimpia; sillä osoitetaan kunnioitusta, ja myös vastasyntyneiden vauvojen päälle syljeksitään. Ei siis ole kummallista – maasaiden kulttuurissa siis – että morsiamen päälle räitään hääpäivänä. Hääperinteisii kuuluu, että morsiamen isä sylke tyttärensä päähän ja rinnoille ennen kuin tämä lähtee tulevan aviomiehensä luo. Onneksi Suomessa ei toivoteta onnea tällä tavalla!

Kateuden sarvet piiloon

Hääperinteet -listan lopuksi mennään Japaniin. Perinteiset šintolaiset häät ovat pitkälti korvautuneet länsimaisilla juhlintatavoilla, mutta noin viidesosa japanilaisista hääpareista haluaa edelleen mennä naimisiin vanhoja traditioita kunnioittaen. Hääseremoniaan kuuluu tärkeänä osana japanilaisen riisiviinin eli saken juominen, ja ensimmäinen kulaus liittää parin ikuisesti. Sen jälkeen kumotaan varmistuksen vuoksi vielä yhdeksän kupillista lisää.

Šintolaiset hääperinteet kulminoituvat morsiamen asuun: hän pukeutuu valkoiseen varsin kirjaimellisesti päästä varpaisiin, sillä riippuen valitusta päähineestä voivat kasvotkin olla valkoisiksi maalatut. Maalatut kasvot liitetään wataboshi-päähineeseen, joka peittää kasvot kaikilta muilta paitsi sulhaselta ja symboloi morsiamen puhtautta jumalten edessä.

Jos morsian päätyy laitamaan päähänsä tsunokakushin, on sillä melko erilainen merkitys. Massiivisen päähineen on tarkoitus estää morsiamen kateellisuuden sarvia näkymästä; erityisesti ne halutaan peittää tulevalta anopilta. Kateus ja itsekkyys ovat ominaisuuksia, joita ei ole hyvä esitellä hääpäivänä sulhaselle ja tämän perheelle. Päähine myös symboloi morsiamen päätöstä tulla helläksi ja kuuliaiseksi vaimoksi.

Hääjuhlien edetessä ja tunnelman vapautuessa (ehkä lukuisilla sake-lasillisilla on asian kanssa jotain tekemistä!?) morsian voi vaihtaa kokovalkoisen asunsa perinteiseen punaiseen pukuun ja myöhemmin illalla vielä halutessaan moderniin iltapukuun. Mahdollisista kateuden sarvista ei enää siinä vaiheessa välitä kukaan.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme ovatko hääperinteet mielestäsi tärkeä osa juhlaa vai vanhanaikaisia ja turhanpäiväisiä tapoja?

Facebook Notice for EU! You need to login to view and post FB Comments!

Lisää kommentti