Lukijoiden kysymyksiä koirista, liimasta, sormuksista, väreistä ja leipurin tusinasta

Tänään on historiallinen päivä. Otamme Listafriikissä julkisesti käsittelyyn lukijoiden kysymyksiä, joihin tähän asti on vastattu vain henkilökohtaisesti, muilta piilossa.

Listafriikki on ollut pian vuoden päivät pystyssä ja olemme huomanneet, että saamme ilahduttavasti mukavan määrän kysymyksiä lukijoilta sekä sähköpostitse että sosiaalisessa mediassa.

Koska meille te lukijat, listafriikkiläiset, olette äärimmäisen tärkeitä, olemme päättäneet ottaa teidän esittämänne kysymykset osaksi sivustomme sisältöä.

Tästä päivästä eteenpäin, aina lauantaisin, julkaisemme artikkelin, jossa vastaamme viiteen teidän esittämäänne kysymykseen; laittakaa siis ihmeessä tulemaan kysymyksiä vielä nykyistä enemmän, sillä niihin on erittäin mukava päästä vastaamaan – me tutkimme mielellämme teidän puolestanne jonkun mieltä askarruttavan asian.

Nyt siis luvassa on Listafriikin historian ensimmäinen ”Lukijoiden kysymyksiä” -lista.

Haluamme vielä erikseen kiittää tätä upeaa ja uskollista lukijakuntaa, jonka olemme kohtalaisen lyhyessä ajassa saaneet kasaan. Artikkeleiden kirjoittaminen ja mitä erilaisimpiin aiheisiin tutustuminen on meille intohimo, minkä vuoksi on äärimmäisen hienoa, että meillä on jo nyt kasassa useiden kymmenien tuhansien uskollisten listafriikkiläisten joukko.

Kysymyksenne voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(at)gmail.com (muista muuttaa (at) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!

Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?

Miksi liima ei liimaudu liimapullon sisälle?

Oletko ikinä itse miettinyt kyseistä asiaa? Liima pysyy juoksevana pullossaan tai purkissaan jopa vuosia, mutta silti sillä saa sekunneissa liimattua kaksi kohdetta yhteen.

Liima ei liimaudu pullon seinämiin, koska se tarvitsee kovettuakseen, ja siis esineitä toisiin liimatakseen, jonkin laukaisevan tekijän.

Suomessa 1950-luvulla kehitetty Eri Keeper on hyvä esimerkki valkoisesta yleisliimasta. Seos koostuu synteettisistä polymeereista, ja siinä on liuottimena vettä, joka pitää liiman ilmatiiviissä pullossa paksuhkona nesteenä. Kun liima joutuu ulos pursotettaessa kosketuksiin ilman kanssa, haihtuu vesi pois, ja jäljelle jäävät tahmeat polymeerit kiinnittyvät alustaansa ja toisiinsa.

Pikaliimat ja superliimat taas toimivat toisella tavalla. Niissä on syanoakrylaattia, joka nestemäisessä muodossa koostuu yksittäisistä molekyyleistä eli monomeereista. Kun liimaa käyttää ja neste tulee ulos pullosta, alkaa se välittömästi kovettua ja sääliä tuntematta liimata sadan metrin säteellä kaikkea yhteen. Kovettuminen on tulosta siitä, kun syanoakrylaattimonomeerit reagoivat ilman vesihöyryyn: ne alkavat muodostamaan ketjuja eli ne polymerisoituvat. Superliiman käyttöaika avaamisen jälkeen on laskettavissa viikoissa.

Miksi pojat puetaan siniseen ja tytöt vaaleanpunaiseen?

Tämä kysymyksen on heittänyt ilmoille erään lukijan lapsi. Poika, joka tykkää pinkistä.

Aiemmin lapset puettiin neutraaleihin väreihin, pääosin valkoiseen. Pastellivärit saapuivat lasten vaatetukseen ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälissä. Vuonna 1918 Earnshaw’s Infants’ Department -lehti kertoi artikkelissaan: ”Yleisesti hyväksyttynä sääntönä vaaleanpunainen on pojille, ja sininen tytöille. Pinkki määrätietoisempana ja voimakkaampana värinä on sopivampi pojille, ja hento ja herkkä sininen näyttää sievemmältä tytöillä.”. Asetelma oli siis päinvastoin. Muutama vuosikymmen myöhemmin isot amerikkalaiset tavaratalot päättivät, että pinkki sopiikin paremmin tytöille, koska se on lähellä romanttista punaista, ja naiset ovat niin tunteellisia.

Onneksi 1960-luvulla alkoi naisten vapautusliike ja sukupuolinormeille näytettiin keskisormea. Vaaleanpunainen- ja sininen saivat vaipua unholaan aina siihen asti, kunnes tuli mahdolliseksi selvittää lapsen sukupuoli raskauden aikana. Kaupat tajusivat oivan markkinaraon, ja kaikkea mahdollista alettiin tarjoamaan ”tyttöjen ja poikien” väreissä; tuotteet myivät kuin häkä.

Viime vuosien trendi, järjettömät mittasuhteet ottaneet sukupuolenpaljastusjuhlat, on kääntänyt huomion ylenpalttisesti siihen, miten ”tärkeitä” nämä kaksi väriä ovat syntymättömän lapsen sukupuolen kuvaamisessa. Ajatus siitä, että on tasan kaksi väriä, joilla määritellään tasan kaksi sukupuolta, joihin yhteiskunnan normien mukaan kaikkien tulee asettua, on äärimmäisen vanhentunut. Mutta siitä ei taidettu nyt kysyä mielipidettä.

Eli vastauksena kysymykseen ”Miksi pojat puetaan siniseen ja tytöt vaaleanpunaiseen?”: Ei minkään takia. Kuka vain voi pukea päälleen ihan minkä väristä vaatetta vain haluaakin!

Miksi kihla- ja vihkisormusta pidetään vasemmassa nimettömässä?

Sormuksen pitäminen vasemmassa nimettömässä juontaa juurensa muinaiseen Egyptiin, jossa faaraot hallitsivat valtakuntaa 3000 vuotta, aina ajanlaskumme alkuvuosiin saakka. Arkeologit ovat löytäneet hieroglyfejä tutkimalla todisteita siitä, että morsiamilla on ollut sormus pujotettuna juuri vasempaan nimettömään.

Egyptiläiset näkivät sormuksen iankaikkisuuden symbolia ja uskoivat, että vasemman käden neljännestä sormesta kulkee hermo suoraan sydämeen. Vaikka nykyään tiedämme, että sydän on verta pumppaava lihaksikas elin, ajateltiin sen muinoin olevan tunteiden keskus.

Tapa omaksuttiin Egyptistä myös antiikin Roomaan, jossa sydämeen johtavaa hermoa alettiin kutsua rakkauden suoneksi, vena amoris.

Onko koiran kieli oikeasti puhdas?

Koirista teimme viime keväänä listan, jolla tätä asiaa käsiteltiinkin, mutta koska siitä on jo aikaa, ja tällainen kysymys esitettiin, otetaan pieni kertaus. Varsinkin, kun nopealla googlauksella asiaan ei löydy yksiselitteistä vastausta. Paljon löytyy väittämiä ja huhupuheita, esimerkiksi ”koiran kieli on kahdeksan kertaa ihmisen kieltä puhtaampi” tai ”sodan aikana koirat desinfioivat haavoittuneiden vammoja nuolemalla”.

Puhdas on sanana vähän hankala, mutta sanotaan vaikka näin, että koiran kieli ja suu eivät ole vaarattomia: koiralla on aivan erilainen mikrobikanta kuin ihmisellä, joten eläimen ei pitäisi antaa nuolla kasvoja eikä varsinkaan haavoja.

Koiraa itseäkin suojellaan oman suun bakteereilta ja niiden aiheuttamilta tulehduksilta silloin, kun sille laitetaan kauluri. Näin vältetään muun muassa takapuolesta peräisin olevien bakteerien päätyminen verenkiertoon. Ja miksipä ihminenkään niitä suuhunsa haluaisi.

Eli yksinkertaisesti, ei. Koiran kieli ei ole puhdas.

Miksi leipurin tusina on 13?

Tusina on tunnetusti 12. Paitsi silloin, kun puhutaan leipurin tusinasta. Leipurin tusina juontaa juurensa keskiaikaiseen Englantiin ja Henrik II:n valtakauteen 1100-luvulla. Viljan hinta vaihteli vuodesta toiseen, mutta leivän hinta oli vakio – viis raaka-aineen arvon heittelystä. Niinä vuosina, kun vilja oli kallista, jäivät leipurit myynnissä tappiolle.

Kuningas sääti lain, jonka mukaan leipien ja muiden leivonnaisten tuli painaa tietyn verran, kun niitä myytiin 12 kappaleen erässä. Tuohon aikaan vain yläluokalla oli varaa ostaa muiden tekemää leipää, joten siksi tilaukset olivat aina suuria. Laki oli säädetty, koska leipurit yrittivät välillä huijata asiakkaitaan myymällä heille liian kevyitä leipiä. Lain rikkomisesta seurasi rangaistus: sakkoja tai ruoskintaa.

Välttääkseen sanktiot leipurit alkoivat lisäämään kahdentoista kappaleen ostokseen yhden ylimääräisen leivän vähän kuin kaupan päälle. Ruoskan pelko sai leipurit joskus laittamaan tusinaan 14 leipää ollakseen varmoja, että oma selusta oli turvattu.

🤷‍♀️ Heräsikö heti jotain kysyttävää? Pistä kyssäri tulemaan sähköpostilla, kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme.

Lisää kommentti