Nämä 10 uskomatonta selviytymistarinaa olisivat voineet saada täysin erilaisen lopun, sillä todennäköisyydet selviytyä olivat jokaista potilasta vastaan.
Ihmiselämään kuuluvat valitettavasti järkyttävät tragediat, joiden seurauksena me joudumme luopumaan meille tärkeistä ihmisistä.
Listafriikki keskittyy kuitenkin tällä listalla kymmeneen uskomattomaan selviytymistarinaan eli tilanteisiin, joissa mahdoton muuttui mahdolliseksi: tämän listan opetuksena toimii se, että aina on olemassa toivoa – näyttää tilanne sitten miten pahalta tahansa.
Tällä listalla olevat tekstit ovat hyvin yksityiskohtaisia, eivätkä siten välttämättä sitä kaikkein kauneinta luettavaa, mutta niillä jokaisella oli lopulta onnellinen loppu.
Kolmen leukemian poika
Maailma ei ole valitettavasti reilu paikka, tai tunne sen kummemmin armoa, ja tämän karun tosiasian sai kohdata Zach Swart ollessaan kuusivuotias vuonna 2007. Hän sairastui tuolloin akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan (ALL). Swartin ja hänen perheensä onneksi ennuste tämän nimenomaisen leukemian kohdalla on varsin hyvä täydellisen toipumisen suhteen.
Tämän nuoren pojan kohdalla kyseessä oli hieman sitkeämpi vastustaja ja hän joutui käydä kolmen vuoden ajan kemoterapiassa. Vuonna 2010 Swart sai vihdoin terveen paperit, mutta kaksi vuotta myöhemmin tuo samainen syöpä uusiutui. Seuraavat kaksi vuotta menivät jälleen syöpähoidoissa, kunnes hänen todettiin toistamiseen elämässään olevan syöpävapaa.
Vuonna 2016 Swartilla oli ikää 15 vuotta, kun hänellä todettiin jälleen ALL. Tässä kohtaa kemoterapia ei riittänyt enää yksinään syövän päihittämiseen, vaan hänet valmistettiin luuydinsiirtoa varten. Hän oli kuitenkin hoitojen aikana hyvin lähellä menehtyä niistä seuranneisiin haittavaikutuksiin ja kolme kuukautta tuon siirron jälkeen hän ei ollut edelleenkään remissiovaiheessa, jota luuydinsiirron tekeminen vaati. Tilanne alkoi vaikuttamaan todella vaikealta, eikä hoitokeinoa uskottu enää löytyvän.
Sitten tapahtui kuitenkin ihme, kun newyorkilainen lääkäri Kevin Curran esitteli Swartille ja tämän perheelle uuden hoitomuodon, CAR-T-soluhoidon, jonka Curran oli itse kehittänyt omien tutkimustensa myötä. Tällä uudella soluhoidolla Swartin sairaus saatiin lievitettyä haluttuun tilanteeseen, toisin sanoen remissiovaiheeseen, eikä hänelle koitunut hoidosta minkäänlaisia ikäviä sivuvaikutuksia. Kuukautta myöhemmin hänelle tehtiin luuydinsiirre, joka saatiin Zachin veljeltä Beniltä, ja nyt hän on jälleen syöpävapaa.
Kertakaikkisen uskomaton selviytymistarina, joka kertoo täysin käsittämättömästä sitkeydestä, jonka Zach Swart on omannut pienestä pojasta lähtien.
Vanhempien maaginen kosketus
Maaliskuussa 2010 Kate Ogg ja David Ogg saivat kaksoset, tytön ja pojan. Nämä kaksoset syntyivät 14 viikkoa etuajassa, vain kahden minuutin välillä toisistaan, ja hyvin pian tuoreet vanhemmat saivat kuulla jokaisen vanhemman pelkäämät sanat: kaksospoika ei tule selviämään.
Lääkärit olivat tehneet 20 minuutin ajan kaikkensa pojan pelastamiseen, mutta tämän pienen vastasyntyneen sydän hiipui entisestään ja sen lisäksi pienokainen lopetti hengittämisen. Lääkärit kertoivat pariskunnalle, että heidän lapsellaan on vain muutamia minuutteja elinaikaa. Niinpä Kate pyysi miehensä rinnalleen sänkyyn ja pyysi tätä ottamaan paidan pois, että he voisivat ottaa lapsen syliinsä ja välittämään kaiken lämmön hänelle:
”Halusin tavata hänet ja hänen tuntevan meidät. Olimme jo asennoituneet siihen, ettei hän tule selviämään, joten halusimme vain ottaa kaiken mahdollisen irti niistä viimeisistä arvokkaista hetkistä. Me kerroimme hänelle hänen nimensä, me kerroimme hänen kaksossiskostaan, jota hänen tulisi vartioida, ja miten kovasti olimme halunneet hänet”, Kate kertoi Today Show’ssa.
Kun vanhemmat viettivät viimeisiä hetkiään kuolevan lapsensa kanssa, tapahtui suoranainen ihme, joka teki tästä lopulta täysin uskomattoman ja myös selittämättömän selviytymistarinan: tämä pieni poika, joka sai nimen Jamie, alkoi täysin yllättäen hengittää, eikä lääkäreillä ollut mitään selitystä sille, miksi näin tapahtui.
Nykyisin Jamie Ogg on täysin terve lapsi ja hän viettää yhdessä kaksossiskonsa kanssa 11-vuotissynttäreitään kuluvan kuun 25. päivänä.
Sydän, joka paransi itse itsensä
23-vuotias Michael Crowe oli elokuussa 2012 oksennellut neljän päivän ajan ja tuon neljän päivän aikana oli käynyt hyvin selväksi, että kyse oli jostain muusta kuin tavallisesta mahataudista. Kun Michael oli sohvalla ja kirjaimellisesti jähmettyi paikalleen pienen ajan sisään kaksi kertaa, täysin lasittunut katse silmissään, hänen äitinsä ymmärsi, että kaikki ei ollut nyt kunnossa.
Äiti kiidätti poikansa läheiseen ensiapuun ja tuolla Nebraskassa, Yhdysvalloissa, sijainneella ensiapuvastaanotolla alettiin tehdä tutkimuksia. Tutkimukset paljastivat, että Michaelin sydän pumppasi verta vain 25-prosenttisesti. Kun hänet siirrettiin sairaalaan, tunti ensiapuun saapumisen jälkeen, oli hänen sydämensä pumppausteho enää vain kymmenen prosenttia. Michaelin kehoon päässyt virus oli aiheuttanut vakavan sydänlihastulehduksen. Tilanne oli itse asiassa niin vakava, että hänen kerrottiin tarvitsevan sydänsiirteen, mikäli hänen sydämensä pumppausteho heikkenisi entisestään.
Michaelin oli tuossa hetkessä allekirjoitettava paperit elinsiirron hyväksymiseen, kun hän vielä siihen pystyi, ja niin hän myös teki. Hänen sydämelleen annettiin 30 prosentin todennäköisyys palautua ennalleen. Hänet laitettiin välittömästi kiinni laitteeseen (ECMO), joka hoiti veren pumppauksen hänen sydämensä puolesta. Michaelin tila kuitenkin huononi koko ajan, kuume oli kova, ja esimerkiksi jääkylvyt, joita käytettiin hänen tilansa parantamiseen, pudottivat samaan aikaan hänen happitasojaan.
17 päivää myöhemmin hänelle löytyi sopiva sydän ja tuona aikana hänen sydämensä pysähtyi kahdesti. Hieman ennen elinsiirron aloittamista lääkärit kuitenkin tekivät karmaisevan löydön: hänellä oli verenmyrkytys ja sydänsiirron tekeminen oli sen myötä liian vaarallista. Tilanne siis näytti todella pahalta.
Sitten tapahtui kuitenkin jotain ihmeellistä: lääkäri huomasi Michaelin verenpaineiden palaavan kohti normaalia, minkä ei olisi pitänyt olla mahdollista sydän-keuhkokoneen vuoksi, johon hän oli siis kiinnitettynä. Lääkäri päätti testata Michaelin sydämen ja huomasi, että sydämen vasen puoli oli alkanut toimia normaalisti. Koska lääkäri ei ollut uskoa näkemäänsä, päätti hän uusia testin ja tulos oli jälleen sama. Hänen sydämestään ainoastaan oikea puoli tarvitsi enää apua toimiakseen, eikä sydänsiirrolle ollut enää tarvetta. Michaelin sydän oli parantanut kuin ihmeen kaupalla itse itsensä, ja keho hoiti viruksen tuhoamisen.
Michaelin tarinasta tuli siis melkoinen selviytymistarina, joka hakee vertaistaan: vain harva potilas tervehtyy tällaisesta tilanteesta täysin, ja vielä ilman sydänsiirtoa.
Järkyttävä moottoripyöräonnettomuus
Kaikessa yksinkertaisuudessaan Michael Cassidyn ei pitäisi olla kokemansa moottoripyöräonnettomuuden myötä enää elossa tänä päivänä, mutta tämä onkin kertakaikkisen uskomaton selviytymistarina, josta käy kiittäminen ennen kaikkea häntä hoitanutta lääkäri Michelle McNuttia.
25-vuotias perheenisä Cassidy oli ajamassa moottoripyörällään kohti kotia. Hän menetti kulkupelinsä hallinnan, kun hänen takarenkaansa puhkesi täysin yllättäen. Hän sai väistettyä kaksi autoa, ja ohjattua moottoripyöränsä kohti nurmikenttää, mutta siellä häntä odotti paloposti ja hän lensi suoraan tuota palopostia päin. Tuon törmäyksen seurauksena Cassidyn lantion alueelle tuli avomurtuma, joka kattoi siis koko lantion alueen; tätä kutsutaan niin sanotuksi open book -murtumaksi (suomeksi avoin kirja).
Kun hänet kiidätettiin lähimpään sairaalaan, traumaosaston johtava lääkäri McNutt ymmärsi välittömästi, että Cassidylle oli ”asennettava” niin sanottu aortan sulkupallo (REBOA). Käytännön osalta se tarkoitti sitä, että Cassidyn reiden alueella olleeseen reisivaltimoon asetettiin katetri, joka kuljetettiin sieltä aina aorttaan saakka. Tuon katetrin päässä oli pallo. Tämän kyseisen toimenpiteen tarkoituksena on se, että potilaan verenkierto saadaan pysähtymään tuohon katetrin päässä olevaan palloon ja siten potilaan verenpaine saadaan paremmaksi; REBOA toimii ikään kuin sisäisenä kiristyssiteenä.
McNuttin nerokkaan ja nopean toiminnan myötä tilanne saatiin jotakuinkin stabiloitua siten, että Cassidy voitiin siirtää toimenpidehuoneeseen ja aloittaa vaativat leikkaukset. Hänet saatiin lopulta pelastettua ja siitä, että tästä onnettomuudesta tuli tragedian sijaan uskomaton selviytymistarina, käy useiden asiantuntijoiden mukaan kiittäminen yksinomaan McNuttia: jos Cassidyn onnettomuus olisi tapahtunut jossain muualla, hän tuskin olisi enää täällä.
Nainen, jonka kallosta jouduttiin poistamaan puolet
Nashvillessa asuva Jennifer Beaver oli pelaamassa golfia miehensä Bill Beaverin kanssa vuoden 2017 kesäkuussa. Tuolla pelireissulla Jennifer istui miehensä ajaman golfauton etupenkillä, koira sylissään. Kun hän kääntyi puhumaan kahdelle takapenkillä olleelle ystävälleen, hän sai pidettyä koiran auton sisällä, mutta putosi itse golfauton kyydistä, suoraan pää edellä maahan. Sen seurauksena hänen aivoihin tuli massiivinen sisäinen verenvuoto, ja koska sisäinen verenvuoto oli niin hurja, aiheutti se valtavan määrän painetta hänen aivoihin. Lääkärit olivat kovan paikan edessä, eikä heille jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin poistaa osa naisen kallosta.
Lopulta ainoa tapa saada aivoissa ollut paine aisoihin oli poistaa peräti puolet Jenniferin kallosta, ja hänet vaivutettiin luonnollisesti keinotekoiseen koomaan. Naisella murtui myös muita luita putoamisensa seurauksena ja pariskunnan ystävä Colin Looney, joka toimi ortopedina sairaalassa ja oli korjaamassa nämä luunmurtumat, ei uskonut ystävänsä toipumiseen. Hän oli myös se lääkäri, joka joutui kertomaan Jenniferin miehelle, että tämän vaimon elämä oli suurella todennäköisyydellä ohi ja mikäli Jennifer heräisi, olisi hän enemmän kuin todennäköisesti vakavasti vammautunut.
Jenniferin tarinasta tuli kuitenkin kertakaikkisen käsittämätön selviytymistarina, sillä kun häntä lähdettiin herättämään tuosta lääkekoomasta, kaikkien yllätykseksi hän virkosi ja alkoi toipua onnettomuudestaan tasaisen varmasti. Nyt hän on palannut takaisin työelämään yrittäjän roolissa, eikä hänelle jäänyt mitään merkittäviä pysyviä haittoja onnettomuudesta.
Myöhemmin Jenniferille tehtiin vielä uusi aivoleikkaus, sillä hänellä oli paljon nestettä aivoissaan, ja samalla hän sai poistetun kallonpuolikkaan takaisin.
Valepotilaasta oikeaksi potilaaksi
AAA:ta eli vatsa-aortan aneyrysmaa (pullistumaa) kutsutaan niin sanotuksi hiljaiseksi tappajaksi, sillä se kehittyy petollisesti kaikessa hiljaisuudessa. Kyseessä on siis äärimmäisen vaarallinen sairaus, jossa vatsan, lantion ja jalkojen alueen verenkierrosta vastaava verisuoni kasvaa jopa vuosien ajan ilmapallon tavoin – ilman minkäänlaisia oireita. Jos tuo ”pallo” pääsee puhkeamaan, se johtaa usein potilaan kuolemaan.
Jim Malloy oli vuonna 2013 eläkkeellä oleva 75-vuotias insinööri. Hän oli eläkepäivillään päättänyt ottaa itselleen pienen sivutyön, täysin omaksi huvikseen: hän kävi Virginian yliopiston lääketieteellisessä koulussa toimimassa niin sanottuna valepotilaana oppilaille, mitä erilaisimpien sairauksien osalta. Oppilaiden oli aina määrä diagnosoida Malloylla ollut keksitty vaiva ja tällä kertaa vuorossa oli AAA.
Kun vuoroon tuli kolmannen vuoden opiskelija, Ryan Jones, kertoi Malloy oppilaalle keksityt oireensa, joita olivat huimaus ja vatsakipu. Jones alkoi testailla ”potilaansa” vatsaa, kuten asiaan kuului, ja omaksi shokikseen hän tunsi vatsan alueella järkyttävän kokoisen sykkivän massan. Hän yritti saada Malloyta luopumaan roolistaan ja paljastamaan, että hänellä todella oli AAA, mutta Malloylla ei ollut mitään käsitystä asiasta.
Tilannetta valvonut lääkäri kehotti Malloyta hakeutumaan välittömästi kardiologin eli sydänlääkärin pakeille. Malloyn oli vaikea uskoa tapahtunutta todeksi, sillä hänellä ei ollut mitään oireita ja hänet oli todettu lääkärin toimesta täysin terveeksi vain kaksi viikkoa aiemmin, mutta hän teki työtä käskettyä. Häneltä löydettiin halkaisijaltaan kuusisenttinen aneyrysma, jossa oli ultraäänikuvien perusteella jo mahdollisesti pieni repeämä. Malloylle varattiin välittömästi leikkausaika ja ongelma saatiin korjatuksi ajoissa. Melkoisen uskomaton selviytymistarina!
Pikkutyttö päihitti aivoja syövän ameeban
12-vuotias Kali Hardig oli heinäkuussa 2013 pitämässä hauskaa ystäviensä kanssa paikallisessa vesipuistossa Arkansasin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Seuraavana päivänä hänellä alkoi sietämätön päänsärky ja pahoinvointi. Vanhemmat veivät tyttärensä sairaalaan ja testien päätteeksi lääkärit totesivat, että Kali oli saanut vesipuistossa nenän kautta aivoihin matkanneen ja aivokudosta syövän harvinaisen Naegleria fowleri -ameeban; nenä on ainoa reitti tälle ameeballe päästä aivoihin.
Kun kyseinen ameeba, joka viihtyy lämpimissä ja makeissa vesissä – myös uima-altaissa, joissa vesi on kloorattu huonosti tai ei laisinkaan – pääsee ihmisaivoihin, selviytymisen todennäköisyys on alle kolmen prosentin luokkaa: viimeisten puolen vuosisadan aikana Yhdysvalloissa on todettu 146 tapausta, joista vain neljä on selvinnyt hengissä, ja Kalille annettiin prosentin todennäköisyys selvitä.
Hardig oli sairaalaan saapuessa kriittisessä tilassa, eikä hän kyennyt hengittämään ilman hengitysputkea. Todennäköisyydet selviytymiselle olivat siis äärimmäisen pienet, mutta kuin ihmeen kaupalla tämä pikkutyttö kykeni voittamaan tämän vakavan vastoinkäymisen ja surullisen tarinan sijaan tästä tuli todellinen selviytymistarina. Lääkärit käyttivät hoitokeinona sienilääkettä, antibiootteja ja tuolloin juuri tarjolle tullut anti-ameebalääkettä. Lisäksi he alensivat tytön ruumiinlämmön noin 33,9 asteeseen; tätä keinoa käytetään usein aivovammoissa hoitokeinona.
Parin viikon päästä lääkärit totesivat, ettei Hardigilta otetussa selkäydinnestenäytteessä ollut enää mitään merkkejä ameebasta. Hardig pääsi tuon samaisen kesän aikana pois sairaalasta, mutta hän kykeni ottamaan vain muutamia askeleita ja sanojen tuottaminen oli hieman haasteellista. Hän kuitenkin kävi sekä fysioterapiassa että puheterapiassa ja kykeni sairaalasta päästyään aloittamaan koulunkäynnin uudelleen, tosin osa-aikaisesti. Nykyisin hän on kuitenkin täysin tavallinen nuori aikuinen, joka elää elämäänsä kuten kuka tahansa muu.
Samaisena kesänä myös 12-vuotias poika, Zachary Reyna, sai niin ikään vesipuistosta samaisen Naegleria fowleri -ameeban ja samoista hoitotoimenpiteistä huolimatta hän menehtyi sen seurauksena; se kuvastaa sitä, miten uskomaton selviytymistarina tämä Hardigin tarina on. Eikä se ole perheen ainoa selviytymistarina, vaan Kalin äiti oli aiemmin ottanut selätysvoiton syövästä, ja tuota asiaa vanhemmat toistivat tyttärelleen tämän ollessa sairaalassa.
Synnyttänyt äiti oli kuolleena 45 minuutin ajan
40-vuotias Ruby Graupera-Cassimiro synnytti muutama vuosi sitten kauniin tytön Floridassa, Yhdysvalloissa, ja synnytys tapahtui keisarileikkauksella. Kaikki vaikutti olevan hyvin, mutta kun äiti siirrettiin toipumishuoneeseen, menetti hän tajuntansa ja hänen sydämensä pysähtyi. Graupera-Cassimiro kiidätettiin vauhdilla operaatiohuoneeseen, jossa hänelle asetettiin välittömästi hengitysputki. Huone täyttyi lääkäreistä ja hoitajista, jotka elvyttivät häntä vuoronperään.
Graupera-Cassimirolla oli sydämessään sykkeetön rytmi, joka on todella vaarallinen asia. Sydän ei pumpannut verta muualle elimistöön ja sekä lääkärit että hoitajat yrittivät 45 minuutin ajan saada hänen sydäntään toimimaan. Kun sydänkohtauksesta oli kulunut kaksi tuntia, lääkärit olivat valmiita kirjaamaan ylös Graupera-Cassimiron kuolinajan. Perhe tuotiin huoneeseen jättämään hyvästit, ja lääkäri oli juuri sammuttamassa hengityskoneen, kun yksi hoitajista huomasi viime hetkillä Graupera-Cassimiron sydämen käynnistyneen täysin itsestään.
Sydämen pysähtyminen oli ollut seurausta siitä, että lapsivettä oli päässyt hänen sydämeensä. Se taas aiheutti sydämeen ilmatukoksen sydämeen ja esti siten veren virtaamisen muualle kehoon. Täysin uskomattoman selviytymistarinan tästä tekee se, että hän toipui täysin. Hänen hengitysputkensa poistettiin seuraavana aamuna ja neljä vuorokautta myöhemmin hän lähti kotimatkalle vastasyntyneen Taily-tyttärensä kanssa:
”Tällaiset emboliat ovat harvinaisia ja me emme tiedä niistä kovinkaan paljoa. Useimmissa tapauksissa potilas menehtyy tai kokee vakavan aivovamman. Tämä oli suoranainen ihme. En ole varsinaisesti uskonnollinen ihminen, mutta tällaista ei vain yksinkertaisesti näe tapahtuvan”, Graupera-Cassimiroa hoitanut lääkäri Jordan Knurr kertoi Reader’s Digestille.
Naulapyssyllä suoraan sydämeen
52-vuotias Dennis Hennis oli tekemässä poikansa kanssa kattoremonttia. Naulapyssy oli hänen pojallaan, mutta koska isä ei ollut täysin tyytyväinen poikansa työtahtiin, päätti hän näyttää, miten homma niin sanotusti toimii. Dennis otti siis naulapyssyn itselleen aikeenaan näyttää pojalleen, miten työn saa tehtyä nopeammin.
Dennis huomasi välittömästi naulapyssyn olevan jumissa, mutta hän unohti yhden elintärkeän tehtävän: kytkeä virrat pois laitteesta ennen sen tarkempaa tutkimista. Ja jostain itselleen tuntemattomasta syystä hän käänsi naulapyssyn itseään kohti ja samassa hetkessä hän tunsi jysähdyksen rinnassaan. Hän tajusi heti, mitä oli tapahtunut – kymmensenttinen naula oli mennyt suoraan hänen sydämeensä ja törrötti ulkona rintakehästä. Siinä kohtaa Dennis sytytti tupakan ja kertoi pojalleen sen olevan hänen elämänsä viimeinen savuke; toisin sanoen Dennis oli varma, että hän tulee menehtymään.
Kun ambulanssi saapui paikalle, hän piti toisella kädellään rinnassaan olevaa naulaa ja toisessa kädessään hänellä oli se ”viimeinen savuke”. Hänen ensimmäisenä ajatuksenaan oli ollut vetää naula pois, mutta putkimiehenä hän tiesi, että sen seurauksena kaikki veri alkaisi välittömästi pulputa ulos sydämestä. Niinpä hän päätti odottaa ambulanssia.
Normaalisti paikalle olisi lennätetty helikopteri, mutta alueella oli niin sankka sumu, ettei se ollut mahdollista ja matkaa sairaalaan oli lähes 55 kilometriä. Ambulanssissa matkalla sairaalaan hänen sydämensä pysähtyi ja hoitajilla oli kova päätös edessään: elvyttäminen saattaisi aiheuttaa lisää tuhoa, mutta ilman elvytystä Dennis olisi menehtynyt välittömästi. Niinpä he alkoivat elvyttää häntä ja vaihtoivat samalla suunnakseen lähimmän sairaalan. Samaan aikaan sumu hälveni ja helikopteri tuli poimimaan Denniksen kyytiin.
Sairaalassa naula poistettiin välittömästi, ja sydän ommeltiin kiinni, mutta yllättäen Dennisin sydän pysähtyi. Tarina oli päättymässä traagisesti, mutta sydän-keuhkokoneen avulla tilanne saatiin stabilisoitua seuraavien 45 minuutin aikana, ja lopulta tästä kauhutarinasta tuli uskomaton selviytymistarina.
270 litraa verta
Teksasissa asuva Gina Walker synnytti helmikuussa 2012 lapsen. Heti synnytyksen jälkeen hänet vietiin leikkaussaliin ja hänen aviomiehensä Dustin Walker tiesi leikkauksen olevan useamman tunnin mittainen. Kun tunteja kului ja kului, Dustin alkoi huolestumaan vaimonsa tilanteesta. Kun lääkäri tuli vihdoin hänen luokseen, kysyi Dustin suoraan: asteikolla yhdestä kymmeneen, ykkösen tarkoittaessa hyvää tilannetta ja kympin varmaa kuolemaa, mikä on vaimoni tilanne?
Lääkärin vastaus kuului: yhdeksän.
Kyseessä oli istukan kiinnittymishäiriö. Normaalissa tilanteessa istukka irtoaa synnytyksen jälkeen luonnollisesti kohdusta, mutta Ginan tilanne oli totaalisen erilainen: istukka oli jatkanut matkaansa suoraan kohdun läpi lantionpohjaan ja virtsarakkoon, minkä vuoksi hänen kehonsa ei kyennyt poistamaan istukkaa luonnollisella tavalla. Ainoa tarjolla ollut toimenpide oli kohdunpoisto.
Kun lääkäri Jason A. Parker aloitti leikkauksen, odotti häntä viillon jälkeen näky, jollaista hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt: normaalisti verta istukkaan kuljettavat verisuonet ovat korkeintaan ohuen kynän paksuisia, mutta Ginan tapauksessa ne olivat sormen paksuisia. Leikkaussali täyttyi eli alan osaajista. Edessä oli todella haastava tehtävä, eikä takeita selviytymisestä ollut, sillä leikkauksen aikana kaikki sisäelimet olivat enemmän tai vähemmän uhan alla. Myös uhka verenvuodolle oli valtava, sillä tällaisessa tilanteessa kohtu voi käyttäytyä kuin kasvain eli se on luonut uusia ylimääräisiä verisuonia ympärilleen.
Vaikka leikkauksessa mukana olleet kirurgit olivat varautuneet vakavaan verenvuotoon, eivät he osanneet odottaa mitään sellaista, mitä heillä oli edessään. Tavallisessa synnytyksessä äiti saattaa tarvita verensiirtona verta noin 1,5 litraa. Pahassa auto-onnettomuudessa olleen ihmisen kohdalla verta saatetaan tarvita 50 litraa. Ginan kohdalla tuo määrä oli 270 litraa.
Kun leikkaus oltiin vihdoin saatu päätökseen, kahdeksan tunnin mittaisen urakan jälkeen, päästettiin Dustin vihdoin katsomaan vaimoaan. Gina oli normaalisti hyvin hoikka ja pieni nainen, mutta hänet oli pumpattu niin täyteen verta ja muita nesteitä, että hän oli turvonnut täysin tunnistamattomaksi. Seuraavan viikon ajan Gina oli hengityskoneessa, hän oli välillä tajuissaan ja välillä tajuton, mutta lopulta kuukauden jälkeen hän pääsi pois sairaalasta. Tästä kauhutarinasta tuli siis melkoinen selviytymistarina, sillä nykyisin hän on täysin entisellään.
