10 tosielämän tarinaa, joissa ihminen nousi kuolleista

Oletko kuullut tarinoita, joissa joku nousi kuolleista? Nyt seuraa kymmenen uskomatonta esimerkkiä Lasarus-ilmiöstä eli kuolleista heräämisestä.

Ilmiössä on kyse siitä, että henkilö ei elvytyksestä huolimatta palaa henkiin. Mutta sitten kuitenkin palaa. Joskus ”kuoleminen” on ollut niin pitkäkestoinen, että ihminen on ehditty haudata. Varsinkin vuosisatoja sitten ei ollut mitenkään harvinaista, että joutui vahingossa elävältä haudatuksi. APUA!!!

Tällä kertaa Listafriikki valitsi tarinoita, jotka päättyivät onnellisesti: ihminen nousi kuolleista ja jatkoi elämäänsä eteenpäin. Viimeistä kohtaa lukuunottamatta… Mutta emme vain voineet jättää Rasputinia ja hänen lukuisia kuolleista heräämisiään pois listalta; ymmärrätte varmasti!

Anne Green

Kuva: W. Burdet | A Wonder of Wonders (1651)

Vuonna 1650 reilu parikymppinen, kotiapulaisena työskennellyt Anne Greene oli syyllistynyt rikokseen. Hän oli tietämättään ollut raskaana, ja sai keskenmenon ennen kuin raskaus oli ehtinyt puoleen väliin. Tilanteesta säikähtänyt Greene piilotti vauvan, mutta jäi kiinni toimistaan. Tuon ajan laissa luki: ”Jos nainen salailee aviottoman lapsensa kuoleman, on hän murhannut tämän.” Joten joulukuun 14. päivänä nuori Greene tuomittiin hirttopuuhun.

Jostain syystä Greene oli esittänyt ystävilleen omituisen pyynnön; kun pyöveli oli hoitanut osansa, piti ystävien kaikin voimin vetää Greenen ruumista ja roikkua hänen jaloissaan, jotta kuolema olisi nopea. Puolen tunnin narun päässä roikkumisen jälkeen Greene laskettiin hirsipuusta alas, laitettiin arkkuun ja vietiin Oxfordin yliopistolle odottamaan ruumiinavausta.

Seuraavana päivänä, juuri ennen leikkelyn aloittamista, lääkärit olivat huomanneet, että kuollut Greene hengitti. He yrittivät saada naista virkoamaan kaikin keinoin: kaatamalla kuumaa mehua kurkusta alas, laskemalla verta, käärimällä rinnat hauteisiin ja sisäelimiä lämmittääkseen he puhalsivat tupakansavua suolistoon peräruiskeen tavoin. Tiedäthän, peruskeinot, joilla potilasta elvytetään…

Lopulta metodit auttoivat ja Greene tervehtyi ennalleen. Oikeuden mielestä hän oli kokenut jo aivan tarpeeksi, joten hänet armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi. Nainen pakkasi tavaransa, otti arkkunsa matkaan mukaan ja muutti pois Oxfordista. Hän meni naimisiin ja sai kolme lasta.

Li Xiufeng

Li Xiufeng järkytti naapureitaan pahanpäiväisesti Kiinassa, Guangxin provinssissa vuonna 2012. 

Aamupalaa yksin asuvalle Xiufengille tuonut naapuri, Chen Qingwang, löysi tämän hengettömänä sängystä, eikä 95-vuotiasta naista saatu palautettua elävien kirjoihin yrityksistä huolimatta. Hänen oletettiin menehtyneen rauhallisesti nukkuessaan.

Paikallisiin tapoihin kuului, että kuolleen ruumis jätettiin arkussa useiden päivien ajaksi kotiin, jotta perhe ja tuttavat voivat käydä jättämässä hyvästinsä. Xiufeng laitettiin arkkuun kaksi päivää ”menehtymisensä” jälkeen.

Hautajaisjärjestelyistä vastannut naapuri Qingwang tuli Xiufengin asunnolle neljän päivän kuluttua ja järkytyksekseen huomasi arkun kannen olevan auki ja ruumiin kadoksissa. Naista ei kuitenkaan tarvinnut kaukaa etsiä. Hän istui keittiössä lieden äärellä ja oli ruoanlaittopuuhissa. 

Xiufeng kertoi muille kyläläisille ”nukkuneensa sen verran kauan, että nälkä oli melkoinen”. Xiufeng oli vedellyt hirsiä arkussa kuusi päivää! Hänen onnekseen vanhana tapana oli jättää arkku taloon ennen hautaamista. Valitettavasti toinen perinne ei ollut yhtä mukava yllätys. Kun henkilö kuolee, tulee hänen kaikki omaisuutensa polttaa, joten Xiufeng joutui aloittamaan uuden elämänsä tyhjin käsin.

Margorie McCall

Lurganin kaupungissa, Pohjois-Irlannissa, eli 1700-luvulla tohtori John McCall vaimonsa Margorien ja lastensa kanssa. Vuonna 1705 Margorie sairastui vakavaan kuumetautiin ja menehtyi siihen nopeasti. 

Rikkaassa lääkärisperheessä oli varaa arvokkaisiin koruihin, joista yksi oli Margorien suuri vihkisormus. Tohtori ja muut sukulaiset yrittivät irrottaa sormusta, mutta se oli mahdotonta saada pois taudin turvottamista sormista. Koska sairauden pelättiin leviävän, haudattiin Margorie pikimmiten Shankillin hautausmaalle.

Sana lääkärin vaimon kuolemasta oli kiirinyt myös paikallisten haudanryöstäjien korviin. Nämä hiippailivat hautausmaalle heti mahdollisuuden tullen ja avasivat Margorien arkun. Arvokas kultasormus herätti varkaiden kiinnostuksen, mutta hekään eivät onnistuneet sen irrottamisessa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koko sormen leikkaaminen irti; nainenhan oli kuollut, joten mikäpä siinä. Yllätys oli melkoinen, kun terävä veitsi painui ihoon ja Margorie nousi istumaan kurkku suorana huutaen. 

Varkaat pakenivat paikalta ilmeisen järkyttyneinä, Margorie kömpi arkusta ylös ja suuntasi kulkunsa kohti kotiaan. Kotona McCallit surivat vaimonsa ja äitinsä menettämistä, kun he kuulivat ovelta koputuksen. John sanoi: ”Jos en tietäisi äitinne olevan kuollut, voisin vannoa, että tuo oli hänen koputuksensa.” Kuinka ollakaan, kuolleista noussut Margoriehan siellä tosiaankin yritti sisälle. 

Angelo Hays

Ranskalaisen Angelo Haysin tapaus on ehkä yksi tunnetuimmista elävältä hautaamisista. 19-vuotias Hays oli innokas motoristi ja hänet tunnettiinkin kotikylässään poikana, joka oli aina ajelemassa.

Eräänä epäonnisena päivänä vuonna 1927 Hays joutui onnettomuuteen, jossa hän lensi moottoripyöränsä selästä pää edellä tiiliseinään. Nuoren miehen kasvot ja pää olivat törmäyksen seurauksena täysin hajalla, eivätkä lääkärit suorittaneet kummempia pelasatustoimenpiteitä; oli selvää, että Hays oli menehtynyt. Edes hänen vanhempansa eivät päässeet katsomaan poikaansa, sillä vammat olivat niin karmeat.

Hautajaisten jälkeen perheen vakuutusyhtiö kiinnostui tapauksesta, koska selvisi, että Haysin isä oli ottanut vain muutamaa kuukautta ennen turmaa teini-ikäiselle pojalleen kattavan henkivakuutuksen. Ehkäpä juuri siksi, että tämä vietti aikansa moottoripyörän satulassa.

Vakuutustarkastaja kuitenkin epäili vilppiä ja määräsi haudan avattavaksi. Ja hyvä niin! Kun arkku oli nostettu ja lääkäri alkoi pari päivää hautajaisten jälkeen avaamaan Haysin käärinliinoja, huomasi hän pojan olevan edelleen lämmin. Potilas kiidätettiin samantien sairaalaan ja mittaviin leikkauksiin, sillä vammat eivät olleet kadonneet mihinkään. Pitkän toipumisen jälkeen Hays tervehtyi täysin ja hänestä tuli Ranskassa kuuluisa. Julkkiksen elämää viettänyt Hays esiintyi myöhemmin televisiossa ja kehitti jopa uudenlaisen arkun, jossa oli viihdykkeitä, kemiallinen vessa ja radiopuhelin, jos jollekin sattuisi käymään yhtä kurjasti kuin hänelle itselleen.

Carlos Camejo

Venezuelalainen Carlos Camejo joutui vuonna 2007 moottoritiellä ajaessaan erittäin vakavaan kolariin. La Victorian kaupungissa asunut Camejo todettiin kuolleeksi ja hänet siirrettiin ruumishuoneelle, jonne murheen murtamaa vaimoa oli pyydetty tulemaan tunnistamaan ruumis.

Kuolinsyyntutkija oli jo aloittamassa ruumiinavausta ja teki leukaan ensimmäisen viillon. Ihmetyksekseen hän huomasi, että haavasta vuoti verta. Kaikki ei ollut kunnossa. Tai toisaalta kaikki nimenomaan oli kunnossa, koska se tarkoitti Camejon olevan hengissä. Lääkäri alkoi ompelemaan viiltoa umpeen, jolloin Camejo heräsi omien sanojensa mukaan ”sietämättömään kipuun”.

Ruumista tunnistamaan saapunut vaimo oli onnensa kukkuloilla, kun hän näki aviomiehensä makaamassa ruumishuoneen käytävällä täysissä sielun ja jonkin ajan päästä ruumiinkin voimissa.

Matthew Wall

Lokakuun toisena päivänä vuonna 1571, vietettiin nuoren maanviljelijän Matthew Wallin hautajaisia. Braughingin kylässä Englannissa asunut Wall oli juuri kosinut mielitiettyään ja häät olivat suunnitteilla, kun hän oli yhtäkkiä yllättäen menehtynyt.

Koleasta ja sateisesta ilmasta huolimatta koko kylän väki kerääntyi saattelemaan pidettyä Wallia viimeiselle matkalleen. Kun saattue käveli Fleece Lane -kujaa pitkin kohti kirkkoa, liukastui yksi arkunkantajista maassa olleisiin lehtiin. Arkku tipahti kaikkien kauhistukseksi maahan.

Miehet nostivat arkun nopeasti ylös, mutta kuulivatkin sisältä koputusta. Matthew Wall oli herännyt henkiin ja pyrki ulos puulaatikosta! Mies oli ilmeisesti saanut epilepsiakohtauksen ja vaipunut sen seurauksena koomaan, joka oli tulkittu hieman väärin.

Wall pääsi kuin pääsikin vihille morsiamensa kanssa ja eli vielä 24 vuotta. Testamentissaan hän jätti kirkolle rahaa ja viimeisen toiveen: Aina lokakuun 2. päivänä Fleece Lane tuli lakaista lehdistä ja kirkossa piti soittaa hautajais- ja hääkelloja. 

Edelleen tänä päivänä kyläläiset viettävät Old Man’s Dayta Wallin kunniaksi ja kokoontuvat muistotilaisuuteen tämän haudalle. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun koululaiset ovat lakaisseet lehdet kujalta.

Juuri synnyttänyt nainen

Nimettömänä pysyttelevä saudiarabialainen nainen joutui vuonna 2009 kovien, synnytystä edeltäneiden kipujen takia sairaalaan. Kuusi päivää kuwaitilaisessa Jahran sairaalassa kärvisteltyään, lääkärit päättivät suorittaa naiselle keisarinleikkauksen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. 

Naisen aviomies hälytettiin paikalle, ja tätä pyydettiin tulemaan veripankin kautta, koska vaimo menetti verta kovalla vauhdilla. Kun mies vihdoin ennätti sairaalaan, oli jo myöhäistä. Vaimon kerrottiin menehtyneen leikkauspöydälle, mutta vauva oli hyväkuntoinen. Miehelle annettiin kopio kuolintodistuksesta, jotta hän pystyi aloittamaan hautajaisvalmistelut.

Kävi kuitenkin niin, että nainen, joka oli julistettu kuolleeksi, heräsi ruumishuoneella kylmässä ja pimeässä kaapissa. Hän hakkasi ovea paniikissa ja sai huudollaan herätettyä osastolla työskennelleen miehen, joka uskalsi tulla katsomaan mitä kummaa huoneessa tapahtuu.

Aviomies, joka oli jo ilmoittanut suvulle tuskallisesta menetyksestä, soitettiin hakemaan vaimonsa kotiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuolintodistuksen sairaala halusi kuitenkin ehdottomasti takaisin.

Perhe vei tapauksen oikeuteen, mutta asia ei ole edennyt mihinkään, koska sisäinen tutkinta on edelleen kesken. Pariskunta on myös yrittänyt löytää naisen pelastaneen työntekijän, mutta hän on mystisesti kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Lyudmila Steblitskaya

Elävältä hautaamiset ja heikot elvytysyritykset voi jollain tasolla ymmärtää vielä sata vuotta sitten. Mutta miten niin väärin voidaan diagnosoida, että ihminen julistetaan virheellisesti kuolleeksi 2010-luvulla?

Venäläinen Anastasia Steblitskaya sai huonoja uutisia marraskuun 4. päivänä vuonna 2011. Hän soitti Tomskin kaupungin sairaalaan kysyäkseen äitinsä Lyudmilan vointia. Hoitaja ilmaisi osanottonsa ja kertoi 61-vuotiaan Lyudmilan kuolleen puoli kuuden jälkeen illalla. Ilmoitettuaan suru-uutisen muulle perheelle lähti Anastasia sairaalalle täyttämään papereita, jotta äidin ruumis voitaisiin siirtää hautaustoimistoon. Hänelle kuitenkin kerrottiin, että äiti oli jo viety ruumishuoneelle, jonne ei enää siihen aikaan perjantai-illasta päässyt ja seuraavan kerran ovet aukeaisivat maanantaina. Anastasia päätti järjestää hautajaiset heti silloin.

Viikonloppu meni järjestelyissä, ja maanantaiaamuna hän oli aikaisin sairaalalla hakemassa äitinsä ruumista, sillä hautajaiset alkaisivat pian. Eräs osastolla työskennellyt nainen kuitenkin sanoi nähneensä Lyudmilan pari minuuttia aiemmin, ja johdatti Anastasian huoneeseen, jossa toden totta oli hänen äitinsä ilmielävänä. Tytär juoksi kiljuen ulos huoneesta ja soitti perheelleen, että kymmenet hautajaisvieraat saa lähettää kotiin ja haudan kaivamisen voi lopettaa.

Lyudmila oli maannut ruumishuoneella perjantai-illasta lähtien, koko viikonlopun. Hänellä ei ollut ajanjaksosta muuta muistikuvaa, kuin että oli ollut todella kylmä ja iho tuntui aivan kuin kuoriutuvan. Sairaalalta ikävää tapausta ei osattu selittää ja lääkärit olivat ylitsevuotavan pahoillaan, mutta Steblitskayan perheelle riitti yksi anteeksipyyntö. Harvoin sitä saa menetetyksi luullun rakkaansa takaisin.

Suomalainen Lasarus

Heinäkuussa 2012 MC Seven Flames -moottoripyöräkerho kokoontui Pyhäjärvellä, Emolahden leirintäaluella, kun nimettömänä pysyvä kerhon jäsen oli saanut yllättäen sairaskohtauksen.

Paikalle oli tullut ambulanssi kiireen vilkkaa, mutta ensihoitajien suorittamasta elvytyksestä huolimatta miestä ei saatu henkiin. Elvytystä johtanut sairaanhoitaja oli koko toimenpiteen ajan yhteydessä ensihoidon lääkäriin, jonka suostumuksella kymmeniä minuutteja kestänyt elvytys lopetettiin tuloksettomana. Miehen todettiin menehtyneen.

Leirintäalueelle soitettiin ruumisauto, jonka ympärille motoristit kerääntyivät tekemään kunniaa joukosta poistuneelle jäsenelle. Auto lähti suruliputuksen saattelemana kohti paikallista terveyskeskusta, mutta jossain vaiheessa matkaa ”kuollut” mies kuitenkin heräsi, kyyti vaihtui ambulanssiksi ja kohde Oulun yliopistolliseksi sairaalaksi.

Lehtitietojen mukaan kuolleista herännyt mies elää ja voi hyvin, mutta ei halua itse puhua asiasta julkisesti. Moottoripyöräkerholaisia onnellisesti päättynyt tapaus jututtaa edelleen joka kerta, kun he kokoontuvat.

Grigori Rasputin

Henkiparantaja, naistenmies, noita… Grigori Rasputinia kutsuttiin monella nimellä, mutta kaikkein tunnetuin hän oli läheisestä suhteestaan Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n ja tämän vaimon Aleksandran kanssa. Erityisesti keisarinna oli mieltynyt Rasputiniin, jonka uskottiin pystyvän parantamaan kruununperijä Aleksein hemofilia eli verenvuototauti. Läheiset välit hallitsijaan koituivat lopulta Rasputinin kohtaloksi, mutta muutaman mutkan kautta.

Ensimmäisen kerran Rasputin yritettiin murhata vuonna 1914, kun hommaan palkattu prostituoitu Guseva puukotti miestä vatsaan, niin että sisäelimet tursusivat ulos. Kaikkien hämmästykseksi Rasputin saatiin parsittua kasaan.

Joulukuussa 1916 joukko Venäjän hallinnon korkeita virkamiehiä yhdessä keisarin sukulaisten kanssa päätti hiljentää Rasputinin lopullisesti. He ruiskuttivat miehen lempileivonnaiset täyteen syanidia ja myrkyttivät myös viinin, mutta Rasputin nautti herkuista hätkähtämättä, pyysi vain lisää juotavaa. Yksi turhautuneista murhaajista tarttui aseeseen ja ampui Rasputinia selkään.

Kun mies makasi verilammikossa hengittämättä, siirtyi joukkio juhlimaan toiseen huoneeseen. Kun he palasivat, oli Rasputin täynnä elämää ja hyökkäsi raivoissaan miesten kimppuun. Häntä ammuttiin muutaman kerran lisää; esimerkiksi päähän ja sydämeen. 

Kuolleeksi todettu Rasputin nousi jonkin ajan jälkeen uudestaan ylös ja pyrki ulos rakennuksesta, jolloin miesjoukko päätti tappaa hänet kolmannen kerran samana iltana. He hakkasivat Rasputinin mailoilla kuoliaaksi, käärivät ruumiin mattoon ja heittivät Neva-jokeen.

Kun Rasputin parin päivän päästä ongittiin joesta ylös, todettiin ruumiinavauksessa, että kuolinsyy oli ollut hukkuminen.