10 käsittämätöntä kurinpitotapausta kouluista

Jälki-istuntoa, varoitus, määräaikainen erottaminen koulusta. Siinä muutama kurinpitomenetelmä, joita Suomessa on sallittua käyttää.

Toki meilläkin on vielä joitakin vuosikymmeniä sitten voinut saada karttakepistä näpeille, mutta nykyään oppilaan fyysinen kurittaminen on lailla kiellettyä. Näin ei joka puolella maailmaa ole.

Listafriikki otti kuitenkin tällä kertaa listalleen kurinpitomenetelmiä, joissa koulut ja opettajat ovat tehneet hurjia ylilyöntejä. Häpäisy ja nolaaminen eivät ole toimivia ratkaisuja, ja osa näiden toimeenpanijoista on joutunut maksamaan teoistaan kovan hinnan, sanan jokaisessa muodossa.

Terapialaukku

Terapialaukku ei sanana kuulosta kovinkaan pahalta; lähinnä joltain rauhoittavalta tekniikalta. Todellisuus on toinen. 

Joulukuun 14. päivänä Kentuckyn osavaltiossa, Yhdysvalloissa, Sandra Baker meni hakemaan kolmasluokkalaista, autistista poikaansa Christopheria koulusta. Kävellessään kohti luokkahuonetta hän kuuli poikansa äänen, mutta ei kuitenkaan nähnyt ketään. Ääni tuli käytävälle jätetystä kankaisesta merimiessäkistä, jonka suuaukko oli naruilla kiinni solmittu.

Christopher oli sullottu laukkuun, koska hän ei ollut suostunut tekemään tehtäviään.

Myöhemmin selvisi, että tuo ei ollut ensimmäinen kerta, kun Christopher tai joku muu oppilas oli pistetty rangaistuksena säkkiin rauhoittumaan; tapa oli varsin paljon käytetty. Kaikki terapialaukkumenetelmää käyttäneet opettajat erotettiin kansalliseksi skandaaliksi nousseen tapauksen jälkeen kyseisestä erityislapsille tarkoitetusta koulusta.

Valetanssiaiset

Vuonna 2010 mississippiläinen koulu kielsi 18-vuotiasta Constance McMilleniä tulemasta vuosittaisiin tanssiaisiin tyttöystävänsä kanssa. Constance olisi myös halunnut laittaa päälleen smokin. McMillen sai jyrkän, kieltävän vastauksen vararehtorilta, rehtorilta, kouluvalvojalta ja jopa koululautakunnan lakimieheltä. Tyttöpari ei olisi tervetullut.

McMillen otti välittömästi yhteyttä kansalaisoikeusjärjestöön, joka puolestaan informoi koulua kiellon laittomuudesta. Koulu reagoi peruuttamalla koko tanssiaiset. Nuori nainen ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan oli hurjistunut koulun päätöksestä. McMillen haastoi koulupiirin voitokkaasti oikeuteen syrjinnästä, sillä lain mukaan hänellä oli tietenkin täysi oikeus osallistua. Korvauksia hän ei saanut, mutta niitä hän ei ollut (sillä kerralla) hakemassakaan.

Maanlaajuisen mediamylläkän kohteeksi joutunut koulu päätti kuitenkin kostaa ”röyhkeälle” McMillenille, ja kertoi tälle joidenkin oppilaiden vanhempien järjestävän korvaavan tilaisuuden, johon tytöt olisivat toki tervetulleita. 

McMillen ja hänen tyttöystävänsä eivät kuitenkaan tienneet, että koulu oli vedättänyt heitä. Kun pariskunta saapui tanssiaisiin, ei paikalla ollut kuin he kaksi ja viisi oppimisvaikeuksista kärsinyttä oppilasta. Kaikki muut olivat samaan aikaan muualla pidetyissä, varsinaisissa tanssiaisissa. 

Koululautakunta ei ollut ottanut opikseen, sillä he joutuivat maksamaan McMillenille 35 000 dollaria eli noin 30 000 euroa vahingonkorvauksia julkisesta nöyryytyksestä ja syrjinnästä. Vaikka raha tuli auttamaan McMilleniä tulevissa yliopistomaksuissa, ei summa korvannut henkistä kärsimystä, jonka koulun henkilökunta ja myös koulukaverit huijauksellaan aiheuttivat.

Hiusten leikkaaminen

Vuonna 2009 milwaukeelainen Lamaya Cammon istui pulpetissaan pyöritellen juuri letitettyjä hiuksiaan. Seitsemänvuotias Cammon oli saanut letteihinsä kauniita helmiä, jotka ilmeisesti kiinnostivat enemmän kuin oppitunti.

Cammonin opettaja kehotti tyttöä useampaan otteeseen keskittymään ja lopettamaan leikkimisen, mutta tuloksetta. Lopulta opettaja houkutteli ekaluokkalaisen pöytänsä ääreen muka tarjotakseen karkkia, mutta ottikin käteensä sakset ja leikkasi tytöltä yhden letin pois

Järkyttynyt Cammon alkoi itkemään ja palasi pulpettiinsa nolona, sillä koko luokka oli alkanut nauramaan. Kyseinen, nimettömänä pysynyt, opettaja sai jatkaa työssään, mutta sai pahoinpitelystä 175 dollarin eli noin 150 euron sakon. Hän kertoi olleensa lopen turhautunut Cammonin poissaolevaan käytökseen, mutta pyysi tekoaan kuitenkin anteeksi. Cammonkin sai valitettavasti rangaistuksen, sillä hänet siirrettiin toiseen luokkaan, pois ystäviensä seurasta.

Lounastaminen lattialta

Vahinkoja sattuu, mutta ilmeisesti newjerseyläisessä Charles Sumner -koulussa ei saisi sattua. Vuonna 2009 eräs oppilas tiputti vahingossa kannullisen vettä ruokalan lattialle, mistä monessa paikassa oltaisiin selvitty pelkällä kuivaamisella. Koulu päätti kuitenkin rangaista koko joukkoa viidesluokkalaisia. 

Oppilaat joutuivat kymmenen päivän ajan syömään lounaansa likaisella lattialla istuen, ja heitä jopa uhkailtiin rangaistuksen pidentämiselle, jos joku uskaltaisi kertoa menettelystä kotonaan. Osa lattialle määrätyistä lapsista ei ollut edes koulussa, kun minimaalinen vahinko oli päässyt käymään.

Asia kuitenkin kiiri vanhempien korviin, ja koulua vastaan nostettiin syyte. Koulun vararehtori Theresa Brown kiisti syytökset, mutta myönsi lattialla syömisen. Oikeudessa hän mainitsi syyksi jakkaroiden ja pöytien vähyyden, mikä ei tietenkään mennyt kenellekään läpi, sillä oppilaat eivät olleet saaneet käyttää lattialla edes tarjottimia, vaan ruoka oli täytynyt pitää ohuilla serveteillä. 

Kaikki omituisen kurinpitotapauksen uhreiksi joutuneet oppilaat eivät lähteneet kanteeseen mukaan, mutta ne seitsemän, jotka kävivät vanhempiensa kanssa oikeustaisteluun, saivat vahingonkorvauksena yhteensä 500 000 dollaria eli noin 426 000 euroa.

Häpeäkauluri

Entinen eläinlääkäri Laurie Bailey-Cutkomp ikävöi ilmeisesti aiempaan työpaikkaansa, kun hän toimi floridalaisessa Zephyrhills High -lukiossa opettajana vuonna 2012.

Bailey-Cutkomp toi nimittäin luokkaansa koirilla käytettävän kaulurin, joka estää haavojen nuoleskelua ja tikkien irti repimistä. Opettaja oli päättänyt käyttää kauluria rangaistuksena huonosti käyttäytyville oppilaille. Idea oli lähtenyt tunnilla katsotusta Up – kohti korkeuksia -elokuvasta, jossa eräs koira joutuu pitämään ”häpeäkauluria”. 

Vaikka Bailey-Cutkomp kertoi kaulurin pukemisen oppilaille olleen lähinnä vitsi, ei koulu ollut asiasta mielissään. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun nolon muovikartion kaulaansa saaneista oppilaista alettiin julkaisemaan kuvia sosiaalisessa mediassa.

Opettaja vapautettiin hetkeksi tehtävistään, mutta sai lopulta palata takaisin töihin.

Käsiraudoissa pihalle

Vuonna 2010 Alexa Gonzales, 12-vuotias newyorkilainen koululainen kirjoitti vihreällä tussilla pulpettinsa kanteen: ”Rakastan ystäviäni Abbyä ja Faithia. Lex oli täällä 2/1/10.”. Mitä Gonzales teki, oli toki väärin, sillä eihän pöytään saa piirrellä. Mutta seuraamukset olivat hienoisesti sanottuna yliampuvat. Ei jälki-istuntoa tai pulpetin puhtaaksi kuuraamista, vaan NYPD paikalle ja tyttö käsiraudoissa ulos koulusta.

Forest Hillin koulussa oli nollatoleranssi graffiteja kohtaan, ja sellaiseksi opettaja ja koulun rehtori tytön piirtelyt määrittelivät.

Gonzales pidätettiin ja hänet marssitettiin läheiselle poliisiasemalla luokkakavereiden ja henkilökunnan katsellessa vierestä. Pidätyksensä jälkeen Gonzales joutui odottamaan äitiään asemalla käsiraudoissa useamman tunnin ajan.

Vaikka koulu pyysi ylireagointiaan anteeksi, ja pidempi määräaikainen erottaminen lyhennettiin vain kolmeen päivään, joutui Gonzales tekemään rikoksensa takia ylimääräisen kirjaesittelyn ja kirjoittamaan aineen siitä, mitä oli oppinut tapauksesta. Niin, ja hänet määrättiin suorittamaan kahdeksan tuntia yhdyskuntapalvelusta. 

Luokkakaverit äänestivät ulos luokasta

Vuonna 2008 floridalaisella, viisivuotiaalla Alex Bartonilla oli ongelmia koulussa. Hänellä todettiin pari vuotta myöhemmin autismikirjoon kuuluva Aspergerin oireyhtymä, jota ei tuolloin kuitenkaan vielä oltu diagnosoitu.

Barton oli tullut kouluun ilman reppuaan ja kotitehtäväkansiotaan, joten opettaja oli lähettänyt pojan rehtorin kansliaan puhuteltavaksi. Hieman myöhemmin hänet passitettiin luokasta takaisin nuhdeltavaksi, sillä hän oli häirinnyt tuntia. Kun Barton toisen kerran lähti luokasta, oli opettaja Wendy Portillo pyytänyt muita luokan oppilaita listaamaan asioita, joista he eivät Bartonissa pitäneet. Keskustelu jatkui, kun Barton palasi luokkaan. Hän joutui kuuntelemaan, kun luokkatoverit ja opettaja luettelivat kaikki ne asiat, jotka hänessä olivat ”vialla”. Opettaja Portillo ilmoitti jossain vaiheessa inhoavansa Bartonia.

Kun haukkuminen oli saatu päätökseen, järjesti Portillo vielä äänestyksen, jossa päätettiin äänin 14-2, että kukaan ei halua Bartonia kyseiseen luokkaan. Järkyttävästä tapauksesta huolimatta Portillo sai jatkaa virassaan, mutta vuonna 2010 piirikunnan koululautakunta ja Bartonin äiti pääsivät oikeudessa sopimukseen, jonka mukaan Bartonille maksettiin 350 000 dollaria eli noin 300 000 euroa vahingonkorvauksia.

Huulirasva on kielletty

Tämä kohta ei varsinaisesti sisällä rangaistusta, mutta liippaa aihetta sen verran läheltä, että kuuluu ehdottomasti listalle.

Vuonna 2014 viidesluokkalainen Grace Karaffa joutui virginialaisessa Stuart Graft -koulussaan ongelmiin huulirasvan käytöstä; se oli nimittäin ehdottomasti kiellettyä. Karaffa kärsi kuivista ja pahasti halkeilevista huulista, joten joutui rasvaamaan niitä useita kertoja päivässä. Tai ainakin hän yritti, sillä joka kerta opettaja oli kieltämässä ja estämässä rasvauksen.

Kummallisen säännön mukaan koulu piti huulirasvaa lääkkeenä, jonka käyttämiseen olisi pitänyt olla resepti. Kouluvalvoja George Earhartin mukaan käytäntö oli koko piirikunnan laajuinen, ja tehty vain suojelemaan kaikkia oppilaita. Huulirasvan kieltäminen oli osa ohjelmaa, jossa tartuntatautien leviämistä yritettiin minimoida. Lääkäri voi määrätä huulirasvaa lääkinnällisestä syystä, mutta silloinkin kouluterveydenhoitajan on levitettävä sitä oppilaalle. Vaihtoehtoisesti oppilaan huoltaja voi tulla kesken koulupäivän rasvaamaan lapsensa huulet. Earhartin mielestä sääntö ei ole mitenkään rajoittava. Kröhöm.

Eräänä talvisena päivänä, kun Karaffan huulet olivat halkeilleet verille saakka ja opettaja käski häntä lähtemään luokasta, jos rasvaus tosiaan olisi välttämätöntä, päätti toimelias tyttö yrittää tehdä asialle jotain. Tullessaan koulusta kotiin hän ilmoitti isälleen, että aikoo muuttaa typerän säännön. Karaffa aloitti vetoomuksen, johon hän keräsi sadoittain nimiä ja sai useita opettajiakin puolelleen. Lopulta kouluhallinto lupasi tarkastella linjaustaan, mutta ainakaan tähän päivään mennessä (vetoomuksesta on kuusi vuotta), asia ei ole muuttunut miksikään.

Tussilla piirtelyä kasvoihin

Opettajilla on varmasti lukuisia keinoja, joilla motivoida lapsia oppimaan uusia asioita. Mutta kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että tussilla naamaan piirtäminen ei kannusta ketään.

Tällaisen menetelmän oli kuitenkin omaksunut idaholainen, neljännen luokan opettaja Summer Larsen, joka ei ollut tyytyväinen oppilaidensa tuloksiin kansallisessa, lukutaitoa mittaavassa kokeessa. Pettynyt Larsen keksi toisia oppilaita palkitsevan ja toisia nolaavan rangaistuksen. Hän asetti heikot pisteet saaneet oppilaat valinnan eteen: nämä pääsisivät välitunnille vain siinä tapauksessa, että antaisivat luokkakavereidensa piirtää tussilla kasvoihinsa. Kolme oppilasta päätti suosiolla jäädä luokkaan, mutta kuusi tarttui jälkimmäiseen vaihtoehtoon. 

Vanhemmat olivat hivenen yllättyneitä, kun kyseiset oppilaat tulivat koulusta kotiin kasvot kuorrutettuina viiksillä, parroilla ja erinäisillä pilanimillä. Tuohtuneet vanhemmat ottivat luonnollisesti kouluun yhteyttä, sillä rangaistus tuntui kohtuuttomalta niitä lapsia kohtaan, joilla muutenkin oli hankaluuksia oppimisen kanssa. Seuraamuksia ei yleisestä paheksunnasta huolimatta tullut koululle kuin sen puoleen opettaja Larsenillekaan. 

Eristäminen pehmustettuun komeroon

Mint Valleyn ala-asteella Washingtonissa selvisi syksyllä 2012 erittäin järkyttävä tapa rangaista (tai koulun mukaan rauhoittaa) oppilaita. Koulun oppilaita oli suljettu pieneen, kauttaaltaan pehmustettuun komeroon, jos he olivat käyttäytyneet huonosti

Karmea kurinpitomenetelmä nousi päivän valoon, kun ekaluokkalaisen Ryleigh Wilsonin vanhemmat alkoivat huomata muutoksia poikansa käytöksessä. Koulu soitti vanhemmat usein hakemaan kiljuvan ja hyperventiloivan poikansa kotiin kesken päivän, eikä tämä jossain vaiheessa enää halunnut mennä ollenkaan kouluun ja pelkäsi olla yksin.

Pian näiden merkkien jälkeen erään toisen oppilaan vanhempi julkaisi Facebookissa kuvan koulun eristyskopista: pimeästä, ikkunattomasta ja pehmustetusta komerosta, johon oppilaita oli teljetty. Ryleigh Wilson kertoi vanhemmilleen joutuneensa koppiin usein, viimeksi siksi, että oli noussut tuoliltaan ilman opettajan lupaa.  

Eristyskopit ovat Washingtonin osavaltiossa erityislapsille tarkoitetuissa kouluissa lailla hyväksyttyjä, kunhan niiden käyttöön on vanhempien lupa, mutta tässä kyseisessä tapauksessa lapsilla ei ollut erityistarpeita, eivätkä vanhemmat tienneet koko komeron olemassaolosta. Osaa lapsista oli pidetty kopissa useampia tunteja.

Viisi perhettä nosti vuonna 2015 syytteen koulupiiriä vastaan, mutta turhaan: kurinpitomenetelmä oli lainmukainen, vaikka vanhemmat eivät asiasta tienneetkään. Vaikka liittovaltion laissa alaikäisten eristäminen on kiellettyä julkisin varoin rahoitetuissa psykiatrisissa sairaaloissa sekä vankiloissa, ei se koske kouluja, sillä osavaltiot säätävät niiden suhteen omat lakinsa. Valamiehistö uskoi opettajien arvioita lasten erityistarpeista, vaikka niitä ei jokaisella oltu diagnosoitukaan.

💁‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme mielipiteesi: mentiinkö joka kohdassa liian pitkälle?