10 maailman hulluinta vankilapakoa

Vankilat ovat varmasti valmistautuneet erilaisiin pakoyrityksiin, mutta joskus keinot ovat niin kekseliäät, että vankilapako onnistuu. Ainakin hetkiseksi. 

Toimittaja Kim Wallin sukellusveneessä vuonna 2017 murhannut ja elinkautista istuva Peter Madsen onnistui lokakuun 20. päivänä pakenemaan kööpenhaminalaisesta vankilasta käyttämällä perinteikästä panttivankitaktiikkaa. Madsen ei kuitenkaan päässyt pitkälle, kun hänet saatiin median vierestä seuratessa kiinni.

Aiheeseen liittyen Listafriikki päätti tehdä listan vankilapaoista – hulluista, kekseliäistä ja kummallisista. Jotkut ovat onnistuneet pakenemaan lain kouraa loppuelämänsä ajaksi, toisilla pakomatka on tyssännyt hyvinkin lyhyeen. Mielikuvituksen puutteesta näitä vankeja ei ainakaan voi syyttää.

Tässä siis 10 uskomattominta vankilapakoa, joissa menetelminä on käytetty muun muassa joogaa, hedelmiä ja kekseliäitä tarinoita.

Tie vanginvartijan sydämeen käy…

Aloitetaan vankilapako-lista hieman huvittavallakin tapauksella.

Kolme domina-asuihin sonnustautunutta naista marssi brasilialaisen Nova Mutumin vankilan ovelle helmikuussa 2015 ja ehdotti työvuorossa oleville vartijoille orgioita, mitäs muutakaan. Vartijat ottivat tarjouksen ilomielin vastaan ja ilta aloiteltiin villeillä juomingeilla. 

Seksikkäisiin ja niukkaakin niukempiin poliisiasuihin pukeutuneet leidit olivat terästäneet viskin unilääkkeillä, joten vartijoiden ilta loppui lyhyeen. Naiset sen sijaan ryhtyivät siihen, miksi olivat vankilaan alunperin tulleetkin, nimittäin vapauttamaan vankeja vartijoilta ottamillaan avaimilla. Yhteensä 28 vankia pakeni mukanaan viisi asetta ja kasa ammuksia.

Höynäytetyt vartijat löydettiin seuraavana aamuna alastomina ja käsiraudoitettuina ilman minkäänlaisia muistikuvia ajasta ensimmäisen viskihörpyn jälkeen. Nova Mutumin poliispäällikön Angelina de Andrades Ferreiran mukaan yksi vartijoista oli löydettäessä sekavassa tilassa ja yritti kovasti heräillä, toinen taas nukkui koko iltapäivän, eikä häntä voitu sinä päivänä kuulustella.

Suurin osa karanneista vangeista yhytettiin hyvin nopeasti. Myös vanginvartijat joutuivat syytteeseen ”avunannosta vankilapakoon”.

Ota kiinni jos saat

Kuten otsikko voi monelle paljastaa, niin tässä listan kohdassa vankikarkurimme on Frank Abagnale, jonka uskomattomasta elämästä on tehty Leonardo DiCaprion ja Tom Hanksin tähdittämä Ota kiinni jos saat -elokuva. Ja olihan se kiinni ottaminen ja telkien takana pitäminen kovan työn ja tuskan takana.

Abagnale siirtyi rikolliselle polulle jo teini-ikäisenä, ja tuli tunnetuksi taitavana huijarina. Hän käytti lukuisia peitenimiä ja toimi ilman minkäänlaista koulutusta muun muassa matkustajakoneen lentäjänä, lääkärinä ja asianajajana. Käsittämätön pokka ja huolella väärennetyt paperit siivittivät menestynyttä huijarin uraa.

Hän myös pakeni virkavallan käsistä kahdesti ennen 23 vuoden ikää. 

Ensimmäinen pako tapahtui lentokoneesta, kun häntä oltiin kuljettamassa Euroopasta Yhdysvaltoihin kärsimään pitkää tuomiota yli 2 miljoonan dollarin arvoisista sekkiväärennöksistä. Kun kone laskeutui newyorkilaiselle JFK:n kansainväliselle lentokentälle, pakeni Abagnale koneen vielä rullatessa kiitoradalla. Huhtikuussa vuonna 1971 hän jäi uudelleen kiinni, ja suoritti vielä suuremman luokan paon.

Kun nuorta miestä oltiin viemässä vankilaan, oli liittovaltion poliisi unohtanut hänen henkilöllisyyspaperinsa ja määräyksen tuomion täytäntöön panosta. Älykäs Abagnale näki tilaisuutensa tulleen ja uskotteli käytöksellään olevansa peitetehtävissä oleva liittovaltion työntekijä, joka on tarkastamassa vankilan oloja. Hän rakensi tarinaansa huolella viikkojen ajan, ja sai ystävänsä Jean Sebringin väärentämään ja lähettämään hänelle FBI:n virallisen käyntikortin, joka viimeistään vakuutti vankilan työntekijät. Lopulta Abagnale ”paljasti” vartijoille olevansa FBI:n lähettämä tarkastaja, ja että hänellä oli tapaaminen vankilan ulkopuolella kollegansa kanssa. Niinpä tämä huijari saateltiin porteille ja vapauteen. Vartijat vielä nauroivat perään ja väittivät tienneensä koko ajan, että Abagnale oli peitepoliisi – heitä oli mahdoton jymäyttää. Nauru loppui melko lyhyeen.

Muutaman kuukauden karkumatkan jälkeen Abagnale jäi jälleen kiikkiin. Hänen pitkä tuomionsa lyheni kuitenkin huomattavasti, kun FBI totesi voivansa oppia parhaalta, ja niin Abagnalesta tuli vuosikymmenien ajaksi liittovaltion poliisin tärkein asiantuntija väärennös- ja petostapauksissa.

Pako Alcatrazista

 

Toinen elokuvan arvoinen tarina on vuonna 1962 toteutettu vankilapako pahamaineisesta Alcatrazista. 

Vuonna 1962 huippuälykäs Frank Morris (jota vuoden 1979 elokuvassa näyttelee Clint Eastwood) yhdessä veljesten John ja Clarence Anglinin kanssa suunnitteli kuukausien ajan legendaksi muodostunutta pakoaan. San Franciscon edustalla sijaitsevaa Alcatrazia pidettiin kaikkien aikojen varmimpana vankilana, eikä vähiten sitä ympäröivän lahden vuoksi. 

Miehet käyttivät mitä kekseliäimpiä työkaluja, muun muassa pölynimurin moottorin osista koottua poraa, kaivaakseen selliensä murenevaa betoniseinää. Seinässä olevat reiät peitettiin itse tehdyllä paperimassalla, ja kun aukot olivat tarpeeksi suuria, alkoi vankilapaon hankalin osio. Miehet katosivat ilmanvaihtokanavaan, sieltä vankilan katolle ja laskeutuivat savupiippua pitkin rannalle. Vedenrajassa he kasasivat varastetuista sadetakeista tekemänsä lautan ja suuntasivat merelle.

Morrisin ja Anglinin veljesten pako huomattiin vasta aamulla, sillä miehet olivat muovailleet saippuasta ja paperimassasta tekopäät (ylläoleva kuva), joihin oli vielä pisteenä iin päälle liimattu vankilan parturista napattuja hiuksia, joten kauempaa näytti kuin vangit nukkuisivat rauhassa sängyissään.

Kaikki kolme katosivat jäljettömiin, ja uskomuksen mukaan he hukkuivat pakomatkallaan; ruumiita ei etsinnöistä huolimatta ole löytynyt. Erityisesti virkavalta on sitä mieltä, että pako päättyi kohtalokkaasti merellä.

Mutta vuosien mittaan on kuitenkin tullut esiin seikkoja, jotka viittaisivat miesten selvinneen hengissä ja paenneen Etelä-Amerikkaan. Anglinin veljeksistä on paon jälkeisiä valokuvia, joita ei kuitenkaan ole voitu todistaa aidoiksi, ja heidän veljenpoikansa on kertonut vuosittaisista, isoäitinsä saamista kukkalähetyksistä.

Vuonna 2013 sanfranciscolaiselle poliisiasemalle saapui FBI:lle osoitettu kirje, jossa itseään John Angliniksi väittävä kirjoittaja kertoi olevansa sairas ja kolmikon ainoa elossa oleva jäsen. Morris ja Clarence Anglin olivat kuolleet joitakin vuosia aiemmin. Hän pyysi sopimusta: yksi vuosi vankeutta vastineena kunnollisesta hoidosta. 

Kirje tutkittiin, mutta sormenjälki- ja DNA-analyysi eivät antaneet yksiselitteistä tulosta, joten asia painettiin villaisella, eikä FBI:n kanta muuttunut; miehet olivat hukkuneet vuonna 1962. Oli kirjoittaja John tai ei, niin hänestä ei ole kuulunut tuon kirjeen jälkeen mitään – elossa ollessaan hän olisi tänä päivänä 90-vuotias.

Vankilapako maapähkinävoin avulla

Jos olet koskaan miettinyt, miten maapähkinävoita voisi käyttää vankilasta pakenemiseen, olet tullut oikeaan paikkaan!

Elokuussa 2017 alabamalaisesta Walkerin piirikunnan vankilasta karkasi 12 vankia yhdellä ovenavauksella, kirjaimellisesti. Vartija avasi heille oven ja miehet riensivät vapauteen.

Mistä lie idea pälkähtänyt mieleen, mutta vangit olivat levittäneet maapähkinävoita ulos johtavan oven numeron päälle, ja pyytäneet vuorossa olutta vartijaa päästämään heidät selliinsä. Ilmeisesti ulko-ovet ja sellien ovet ovat kyseisessä vankilassa samanlaisia, sillä hiljattain vartijaksi palkattu mies oli tietämättömyyttään kaivanut avaimet taskustaan ja avannut oven karkureille. Vankilan partateräaidan yli pakenijat pääsivät käyttämällä oransseja pukuja ja peittoja suojanaan. (Toim. huom: Mitä on tapahtunut vanhalle kunnon piikkilanka-aidalle?)

Vankikarkureitten ilo oli lyhytaikainen, sillä 11 miestä oli takaisin kaltereiden takana jo seuraavan päivän aikana, ja viimeinenkin parin päivän päästä.

Totaalisesti jallitetuksi tullut uusi vartija kuvaili karkureitten olleen ”viekkaita kuin ketut”. Paikallinen sheriffi James Underwood oli vartijan kanssa samoilla linjoilla kommentoidessaan tapausta Fox Newsille: ”Maapähkinävoin käyttäminen oli fiksu juoni. Nyt ulko-ovien numeroita ollaan muuttamassa siten, ettei millään levitteellä saataisi samanlaista hämäystä aikaan”. Underwood ei osannut kertoa medialle, minkä merkkisen maapähkinävoin avustuksella vankilapako tehtiin, tai oliko se sileää vai karkeaa. Tärkeät yksityiskohdat jäänevät ikuiseksi mysteeriksi.

Korkkarit paljastivat

Huumeiden salakuljetuksesta tuomittu Ronaldo Silva istui tuomiotaan brasilialaisessa Penedon vankilassa vuonna 2012, kun hän yritti tarkasti, mutta ei loppuun asti, sunniteltua vankilapakoa. 

Silva marssi vankilasta ulos kirkkaassa päivänvalossa hieman sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli käynyt visiitillä muurien sisäpuolella. Ilmeisesti kyseessä oli ollut valvomaton perhetapaaminen, jos ymmärrät mitä tarkoitan, sillä pariskunta oli onnistunut vaihtamaan vaatteitaan kenenkään huomaamatta. Rouva Silva marssi tapaamisesta ulos miehensä Bermuda-shortseissa ja T-paidassa, ja vartaloa myötäilevä lila mekko jäi Ronaldolle. 

Mies pukeutui vaimonsa mekkoon, laittoi päähänsä pitkän peruukin, ajoi käsi- ja jalkakarvansa, lakkasi pitkät tekokyntensä ja kruunasi feminiinisen tyylinsä punaisella huulipunalla. Jalkaansa hän sujautti korkokengät, jotka lopulta osoittautuivat akilleenkantapääksi.

Vankilan porteista Silva keinui huoletta vartijoiden seuratessa ulos, mutta hän ei ollut ymmärtänyt, kuinka hankalaa korkkareilla käveleminen todellisuudessa onkaan. Vain puolen tunnin tuskaisen taipaleen jälkeen eräs poliisipartio huomasi hänet kadulla matkalla kohti bussipysäkkiä – virkavallan huomion kiinnitti juuri korkokengillä kävely, tai paremminkin se, että tämä ”leidi” ei osannut niin tehdä. Silva jäi kiinni ja hänet talutettiin takaisin vankilaan täydessä varustuksessa. Kiinnijäämisen hopeareunus taisi olla se, että Silva sai vihdoin tunnottomat jalkateränsä vapaiksi.

Helikopteripakojen maailmanennätysmies 

Montako kertaa sama mies voi suorittaa vankilapaon helikopterilla? Ilmeisesti aika monta kertaa! Ranskalainen Pascal Payet on nimittäin kaksi kertaa paennut itse ja kerran ollut noutamassa ystäviään kyseisellä kulkuvälineellä

Lokakuussa 2001 Payet nousi yksinkertaisesti Luynesin kylän vankilan katolla sijaitsevalta kuntoilualueelta helikopterin kyytiin istuessaan 30 vuoden tuomiota murhasta. Hän pakoili virkavaltaa onnistuneesti puolentoista vuoden ajan, mutta palasi huhtikuussa 2003 samaiselle katolle hakien helikopterin kyytiin kolme vankilassa ollutta ystäväänsä. Kaikki neljä karkuria saatiin kiinni muutaman viikon kuluttua.

Payetin vankilapako ja kavereiden auttaminen toivat 13 vuotta lisää kakkua, ja hänestä tuli yksi Ranskan tarkimmin vartioiduista vangeista. Vahingosta viisastunut vankeinhoitolaitos siirsi häntä vähintään puolen vuoden välein vankilasta toiseen, ja heinäkuussa 2007 mies oli eteläranskalaisessa Grassen vankilassa eristyssellissä. Mutta sehän ei miestä ja hänen rikoskumppaneitaan estänyt. 

Heinäkuun 14. päivänä neljä naamioihin pukeutunutta miestä kaappasi, arvasit oikein, helikopterin läheiseltä Cannesin lentokentältä uhaten pilotin henkeä. Helikopteri lennettiin vankilan katolle ja naamiomiehet murtautuivat järeiden välineidensä kanssa eristysosastolle noutamaan Payetin.

Vankilan turvallisuusjohtajan Maurice Baraten mukaan torneissa päivystäneillä vartijoilla ei ollut vankilan pohjapiiroksesta johtuen mahdollisuutta ampua helikopteria tai katolla liikkuneita miehiä, ja itse operaatio oli kestänyt vaivaiset viisi minuuttia.

Payet kumppaneineen päästi pilotin vahingoittumattomana menemään ja pakeni itse Espanjaan. Hänet yhytettiin reilun kuukauden kuluttua Barcelonan lähistöltä, ja hän sai paostaan viisi vuotta lisää linnaa, sekä kirsikkana kakun päällä 15 vuoden tuomion viimeisimmän karkumatkan aikana suoritetuista aktiviteeteista: aseistetuista ryöstöistä ja poliisin kimppuun käymisestä. Turvallisuussyistä vankila, johon Payet sijoitettiin, pidettiin tiukasti salassa. Hän pääsi ehdonalaiseen huhtikuussa 2019.

Maalatut hedelmät

Jatketaan edellisen kohdan siivittämänä toisella helikopteripaolla Ranskassa.

Murhan yrityksestä ja aseistetusta ryöstöstä pitkää tuomiota istunut Michel Vaujour karkasi vuonna 1986 pariisilaisen vankilan katolta, jossa hänen kuukausikaupalla lentotunteja ottanut vaimonsa Nadine odotti helikopterin ohjaksissa. Pariskunta laskeutui läheiselle jalkapallokentälle, josta he suuntasivat kohti auringonlaskua. Se oli Vaujourin neljäs vankilapako reilun kymmenen vuoden sisään. 

Viimeisinkään karkumatka ei päättynyt suunnitellusti, sillä Vaujour jäi saman vuoden syyskuussa kiinni yrittäessään ryöstää pankkia. Kahakassa poliisi ampui karkuria päähän, ja tämä vajosi koomaan. Vaujour selvisi kuitenkin hengissä ja vapautui vankilasta vuonna 2003, vietettyään 17 vuotta tarkoin vartioidussa eristyssellissä.

Mutta mitäs tuo otsikko sitten tarkoittaa? Kiitos kärsivällisyydestä, selitys tulee tässä. Jotta Vaujour pääsi vuonna 1986 vankilan katolle, oli hänen jotenkin paettava selliosastolta. Siinä mies käytti apunaan mustiksi maalattuja nektariineja, joiden hän uskotteli olevan käsikranaatteja. Huijaus meni läpi, eivätkä vartijat uskaltaneet estellä räjähteitä kantavaa vankia.

Joogasta on hyötyä – monella tavalla

Korean Houdiniksi nimetty Choi Gap-Bok, daegulaisen ryöstöringin johtaja, on viettänyt enemmän tai vähemmän koko aikuisikänsä kaltereiden takana. Vuonna 2012 ollessaan 50-vuotias löysi hän itsensä jälleen pidätettynä paikallisen poliisiaseman sellistä.

Vankina oleminen ei kuitenkaan Choita houkuttanut, joten hän suunnitteli useimmille meistä mahdottomalta kuulostavan paon. Mies oli harjoittanut joogaa 23 vuoden ajan, ja päätti käyttää oppimiaan taitoja hyväkseen. Ensimmäinen askel suunnitelmassa oli vartijoilta pyydetty voide ihottumaa varten. Sitten täytyi vain odottaa, että kolme työvuorossa ollutta poliisia nukahtaa. Kun kello tuli viisi aamulla, ja vartijat olivat sammahtaneet, kasasi Choi tyynyjä peiton alle, jotta hänen luultaisiin nukkuvan punkassaan. Choin mukaan idea tuli suoraan Rita Hayworth – avain pakoon -elokuvasta. Sitten hän voiteli ylävartalonsa ja rutisti itsensä ulos 15 senttiä korkeasta ja 45 senttiä leveästä aukosta, jota käytetään aterioiden tarjoiluun. 

Valvontakameroista pakoa seuraavana päivänä ihmetelleet poliisit totesivat miehen ”paenneen pienestä reiästä vain 34 sekunnissa liikkuen kuin mustekala”. Choi ehti olla pakosalla kuusi päivää ennen kiinnijäämistään.

Choi vietiin samalle poliisiasemalle, mutta toiseen selliin, jossa oli kiinteät seinät sekä 11 senttiä korkea aukko ruoan jakelua varten. Haaste vastaanotettu!? 

Kaikki rakkauden tähden

I Love You Phillip Morris -elokuvan alussa ruudulla näkyy teksti: ”Tämä tapahtui oikeasti”. Ja vielä kuin varmistuksena ”Se todella tapahtui”. Steven Russellin tarina todella on tarua ihmeellisempi.

Hän pakeni 1990-luvulla poliisin pidätysellistä tai vankilasta neljä kertaa, ja aina yhdestä syystä: ollakseen elämänsä rakkauden Phillip Morrisin kanssa. Joka kerta hän jäi uudelleen kiinni.

Vuonna 1993 Russell naamioitui työmieheksi ja lisäsi valeasuunsa kähveltämänsä radiopuhelimen, jolla hän koputti välinpitämättömästi vankilan porttiin ja vartija päästi hänet kävelemään ulos.

Kolme vuotta myöhemmin Russell pidätettiin ja oikeudenkäyntiä odottaessaan hän esiintyi puhelimen välityksellä tuomarina ja laski takuunsa sellaisiksi, että pystyi ne maksamaan. Pakomatka tyssäsi alle kahden viikon jälkeen ja Russell oli jälleen telkien takana.

Seuraavan paon suunnitteleminen alkoi, kun Russell kävi vankilan taidetunneilla, ja varasti luokasta vihreitä tusseja. Hän tyhjäsi kynien värin sellinsä lavuaariin ja värjäsi haalarinsa vihreäksi kuten lääkäreillä. Hän teippasi muovipusseja omatekoisen lääkärin asunsa alle, jotta poliisikoirat eivät pääsisi hänen jäljilleen. Kukaan ei kysynyt mitään, kun Russell käveli vankilasta ulos.

Uskalian pako oli myös se viimeinen. Vuoden 1998 aikana Russell alkoi teeskentelemään sairastavansa aidsia. Yli kymmenen kuukauden ajan hän söi aivan minimaalisesti ja otti vielä ulostuslääkkeitä korostaakseen laihtumista. Hän väärensi vankilan kirjaston kirjoituskoneella potilastietojaan ja lähetti niitä sisäisellä postilla asianmukaiselle osastolle, jossa ne lisättiin tietokantaan. Russell veti sairaan roolin niin vakuuttavasti, että hänelle ei koskaan tehty kokeita, ja lopulta ”kuolemansairas” vanki siirrettiin hoitokotiin. Muutaman viikon kuluttua lääkäri, Russellin itsensä esittämä tietenkin, soitti vankilaan ja ilmoitti potilaan menehtyneen.

Teksasilaisessa vankilassa tänäkin päivänä 144 vuoden tuomiotaan muun muassa vankilapaosta ja kavalluksesta istuva Russell on yksi tarkimmin vartioituja vankeja, joka viettää 23 tuntia vuorokaudesta eristyssellissä. Eikä syyttä. Erityisesti jokainen perjantai 13. päivä saa vankilan vartijat varpailleen, sillä jokainen pako on tehty kyseisenä ajankohtana. Se sattuu olemaan päivä, jona Phillip Morris syntyi.

Lopuksi vielä lisää hedelmäistä menoa

Listan viimeinen vankilapako tapahtui lokakuussa vuonna 1597, kun jesuiittapappi John Gerard pakeni Thames-joen rannalla sijaitsevasta Lontoon Towerista. Englantia hallitsi tuolloin kuningatar Elisabet I, jonka aikakaudella katolinen kirkko oli vielä vainojen kohteena. 

Gerard oli vangittuna uskontonsa vuoksi, joten häntä kohdeltiin hyvin huonosti ja pidettiin tyrmänsä seinään kahlittuna. Gerardia yritettiin saada kiduttamalla, tarkemmin sanottuna ranteista tuntikausia riiputtamalla, tunnustamaan maanpetoksensa, mutta hänen uskonsa ei horjunut. Niinpä pappi tuomittiin kuolemaan.

Linnassa hän oli tutustunut toiseen katoliseen pappiin, John Ardeniin, jonka kanssa hän alkoi välittömästi mestaustuomion saatuaan suunnittelemaan pakoa. Gerard keksi, että Ardenia pidettiin Cradle tornissa, joka oli niin lähellä linnoituksen ulkoreunaa, että sieltä olisi mahdollista heittää köysi vallihaudan yli ja paeta sitä pitkin vapauteen. Mutta siihen tarvittiin apua, ja kaikki viestit ulkomaailman ja vankilan välillä tarkistettiin. 

Niinpä Gerard lahjoi vanginvartijan appelsiineilla, jotta sai luvan tehdä niiden kuorista ristejä ja lähettää ne ystävilleen. Ristit Gerard pisti matkaan hiilellä kirjoitettujen viestien kera, mutta aina kun vartijoiden silmä vältti, hän käytti säästämäänsä appelsiinimehua toisen viestin kirjoittamiseen samaiselle paperille. Sitrushedelmien mehu on kuivuttuaan kuin näkymätöntä mustetta – kirjoituksen saa näkyviin vain paperia lämmittämällä. 

Kirjepaperiin käärityt ristit tavoittivat Gerardin liittolaiset muurien ulkopuolella ja uhkarohkea suunnitelma oli toteuttamista vaille valmis.

Lokakuun 3. päivänä Gerard ja Arden saivat luvan viettää illan yhdessä, ja vartijoiden lähdettyä he onnistuivat avaamaan tornin katolle johtavan oven salvan. Yön pimeydessä miehet näkivät joella linnan ulkomuuria lähestyvän veneen, mutta joku onneton kalastaja rupesi pelastuspartion kanssa juttusille ja pakoyritys meni pieleen. 

Seuraavana päivänä muurin molemmin puolin päätettiin yrittää uudestaan, ja vangit onnistuivatkin heittämään köyden veneeseen. Arden laskeutui sulavasti pelastukseen, mutta Gerard oli kidutuksen runtelemine käsineen moneen kertaan lähellä pudota vallihautaan. Hän kuitenkin selvisi pelastajiensa luo, matkusti Roomaan ja eli siellä turvassa loppuelämänsä ajan.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, mikä vankilapako oli mielestäsi käsittämättömin. Vai jäikö joku kuuluisa pako mielestäsi puuttumaan listalta?