Juhannustaiat ovat olennainen osa suomalaista kansanperinnettä ja monet niistä liittyvät erityisesti naimaonneen. Eikä ihme, onhan juhannus alkujaan hedelmällisyyden juhla.

Vaikka juhannustaiat ovat vanhoja uskomuksia, on niitä entisaikaan tehty ihan tosissaan. Nykyisin ne lähinnä huvittavat, mutta ainahan voi koittaa kepillä jäätä – eipä näistä kai mitään harmiakaan ole! Ellei satu jäämään kiinni yleisellä paikalla ja toisten mailla alasti. Monet juhannustaiat pyörivätkin vahvasti alastomuuden ympärillä ja ne ovat epäilemättä miesten keksimiä, sillä useimmiten juuri nuorten naisten kuuluu olla ilman rihmankiertämää.

Lähteenä on pitkälti käytetty Kustaa Vilkunan kirjoittamaa ja vuonna 1950 ilmestynyttä teosta Vuotuinen ajantieto : vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen.

Listafriikki toivottaa kaikille oikein leppoisaa ja turvallista juhannusta!

Taikoja juhannussaunassa

Joko sitä joutuu/pääsee naimisiin tai kuolee, siinä ovat oikeastaan vaihtoehdot tämän listan kohdan ensimmäisessä vaiheessa. Eli homma toimii siis siten, että naisen tulee poistua juhannussaunasta vihta (tai vasta) kädessään. Ulos päästyään naisen tulee heittää vasta katolle ja se, mihin suuntaan vastan tyvi kääntyy, sieltä päin tulee myös sulhasia. Jos kuitenkin vasta kääntyy lentonsa päätteeksi kirkolle päin, tällöin sitä valitettavasti kuolee saman vuoden aikana.

Tästä edellä mainitusta on olemassa myös hieman toisenlainen versio: kun vasta heitetään saunan katolle tai saunan yli, sen osoittaessa kirkolle lopputuloksena on edelleen kuolema, mutta sen sijaan kotiinpäin osoittaessa sitä saa olla vuoden kotona ja mihin tahansa muualle osoittaessa sinne suunnalle lähdetään naimisiin.

Näin siis vanhojen tarujen mukaan, mutta eiköhän tämä päde ihan kenelle tahansa sulhasta hakevalle – vuonna 2025 kun maailma on onneksi niin paljon avoimempi, että meidän jokaisen on helpompi hengittää ja olla omia itsejämme.

Muita juhannukseen, ja nimenomaan juhannussaunaan liittyviä taikoja ovat seuraavat:

• Tämä tulee Kankaanpäästä eli saunan ikkunalle viedään juhannusyön ajaksi monta voileipää ja niistä jokainen nimetään tietyn arvon mukaisesti eli työmies, talonpoika, herra ja niin edelleen: mikä leipä on aamulla pois, sellainen sulho on luvassa
• Porin suunnalla lähdetään puolestaan kiertämään saunan ympäri yhdeksän kertaa ja saunaan palattuaan tulevan sulhasensa näkee saunan ikkunasta

Juhannus, vesi ja kaivot

Palatko halusta tietää jo etukäteen, kuka on sulhasesi ja miltä hän näyttää? Juhannus on loistava ajankohta saada tämä vastaus, ainakin mikäli sitä uskoo juhannustaikoihin.

Itse asiassa keino tuon tulevan sulhasen selvittämiseen on varsin yksinkertainen, joskin se edellyttää jälleen täydellistä alastomuutta – kannattanee siis tarkastaa, onko esimerkiksi mökkinaapuri niin ikään ulkosalla. Mutta miten sitten tuo vastaus saadaan? Kiertämällä kaivo alasti kolme kertaa vastapäivään ja sen jälkeen kurkkaamalla kaivoon. Tuossa vaiheessa vedenpintaan olisi määrä heijastua kuva siitä tulevasta sulhasesta.

Toki tämän voi ilmeisesti tehdä myös ihan vaatteet päällä ja palkinnoksi saa väkijuomaa eli toisin sanoen sinun tarvitsee vain kurkata lähteeseen tai kaivoon, sen jälkeen näet puolisosi ja lopulta vesi muuttuu tilapäisesti alkoholipitoiseksi juomaksi. Jos siis Alko-reissu unohtui tehdä, ja aikomuksena oli ottaa jotain hieman vahvempaa, niin ei muuta kuin vettä viiniksi muuttamaan.

Ylipäätään veteen liittyy paljon näitä juhannustaikoja, joten tässä vielä muutama lisää nopeasti selitettynä:

• Matkusta koskelle, istahda vesikivelle, pelkkää oljenkortta vyönä käyttäen, ja näin näet tulevan puolisosi
• Tarvitset lepästä tehdyn vihdan, järvenrannan ja kiven, jolle istahtaa: kun olet paikantanut nämä, istahda rannan lähellä olevalle kivelle ja laita vihta laulamaan, niin pääset nostattamaan lempeä

Ja vaikka nämä taiat nyt ovat lähinnä suunnattu vanhojen uskomusten mukaan naisille, niin Listafriikki uskoo vakaasti siihen, että nämä juhannustaiat toimivat jokaiselle, joten ei muuta kuin rohkeasti testaamaan.

Halolla takapuoleen

Jos pihamaalla on halkopino, niin se toimii erinomaisena ennustajana naimaonnen ja tulevan puolison osalta. Ensin on syytä määrittää häiden ajankohta. Se onnistuu vaikka saunaa lämmittäessä, kun hakee pinosta sylillisen halkoja. Jos kahmaisee parillisen määrän polttopuita, kolkuttelee avioliiton auvoisa satama jo aivan nurkan takana. Pariton halkomäärä tarkoittaa sitä, että sinkkuelämä jatkuu.

Kun on saatu saunottua, on tyttöjen aika selvittää vähän lisää tulevasta puolisosta. Nivalasta, Pohjois-Pohjanmaalta, tulee tähän tarkoitukseen oiva keino, joka on juhannustaiat-listan yksi hauskimmista.

Saunan jälkeen tytön on ”lähettävä palijain persein kävelemään takaperin halakopinoon päin”. Taakseen ei saa katsoa, vaan tarkoitus on rohkeasti peruuttaa halkoja päin. ”Se halako, joka perseeseen pökkää”, kertoo tulevasta miehestä paljon. Jos takapuoleen ensimmäisenä osuva halko on pyöreä, on tuleva puoliso poikamies, mutta jos se on halkaistu, tulee onni vastaan leskimiehen muodossa.

Tulevaan puolisoon tutustumista

Kun on saunottu ja kekkuloitu halkopinolla, voi juhannusyön aikana tutustua vielä enemmänkin tulevan miehen ominaisuuksiin.

Ennen kuin menee yöpuulle, niin kannattaa laittaa sängyn alle kolme lasia ja niihin viinaa, suolaa ja hiekkaa. Sitten aamulla tarkastetaan tilanne: Jos viinalasiin on koskettu, on tuleva puoliso varakas. Jos suolaan on koskettu, tulee mies toimeen jotenkuten, ja hiekka taas viittaa köyhään sulhoon. Tämän taian tekeminen kannattaa, sillä kyse on kuitenkin juhannuksesta, joten todennäköisyys on ehdottomasti suurin sille, että juuri viinalasiin on kajottu.

Jos tyttöä kiinnostaa tulevan sulhasen ulkonäkö, niin lasien asettelun jälkeen pitää kääntää vasemman jalan sukka väärinpäin ja laittaa sen kantapäähän kolikko. Kolikon piti ennen vanhaan olla viisipenninen, mutta tässä kohtaa taikaa voinee soveltaa nykyvaluuttaan sopivaksi. Sitten sukka laitetaan takaisin jalkaan, minkä jälkeen puhuminen on ehdottomasti kiellettyä. Näiden valmistelujen jälkeen näkee unessa tulevan puolison kasvot.

Suuntaa alastomana pelloille

Yksi juhannustaikojen suosituimmista teemoista on pelloilla alasti touhuaminen. Siinä kuluu leppoisasti koko juhannusyö, jos kaikki mahdolliset peltoihin liittyvät taiat aikoo suorittaa. Samalla saa hyvän treenin. Ja ehkä pari punkkia.

”Juhannusyönä pitää kolmikulmainen pelto kiertää kolmeen kertaan aivan alastomana. Kolmannella kerralla tulee se tuleva elämänkumppani vastaan.”

”Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.”

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton lakimies Simo Takalammi on kuitenkin muistuttanut Maaseudun Tulevaisuudessa, että ruispelloilla ravaamiseen pitää olla maanomistajan lupa – se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Ruispeltoa tai kolmikulmaista peltoa voi olla hankala löytää, mutta onneksi muunlaisillekin pelloille on olemassa juhannustaikoja. Esimerkiksi mikä tahansa viljapelto käy, kunhan se on kasteinen. Sellaisessa kun kierii – tietenkin alasti – niin tulevan puolison tapaa vielä kuluvan vuoden aikana.

Jos kiikarissa on joku tietty herra, niin kaikki taiat kannattaa keskittää hänen pelloilleen. Siellä kun juoksentelee ja pyörii juhannusyönä tarttuu juhannuksen taika kasvavaan viljaan. Kun mielitietty syö syksyllä kyseisen pellon viljasta tehtyä leipää, rakastuu hän palavasti taikojaan tehneeseen neitoon.

Kontillaan kirkkotiellä

Jos peltoja ei ole lähistöllä tarjolla, ei niille voi myöskään mennä alasti juoksemaan ja kieriskelemään. Onneksi kaupungissa asuville on myös toteutuskelpoinen menetelmä! Se vaatii jonkin verran rohkeutta, mutta toisaalta – nythän on juhannus, joten alastomat suomalaiset kirmaamassa mitä ihmeellisimmissä paikoissa ei ole erityisen shokeeraavaa.

Karjalankannaksella sijaitsevasta Kirvusta, joka nykyisin on osa Venäjää, tulee hupaisa juhannustaika. Tarvitaan vain kirkko, joka löytyy lähes jokaisesta pitäjästä.

”Juhannusyönä menee nuori neito alastomana kontalleen kirkon vieritse kulkevalle tielle. Jos ensimmäinen tiellä kulkija on kirkkoherra, toivotetaan hänelle hyvää juhannusta, ja kehotetaan viemään tervehdys myös ruustinnalle. Jos sen jälkeen kasvojen puolelta tulee kohti vaikka kuinka monta miestä, kukaan heistä ei ole oikea. Heille ei saa vastata sanaakaan, vaikka he kuinka puhuttelisivat. Mutta ensimmäinen takaa päin tuleva mies on tuleva sulhanen.”.

Hyvät jussit kirkkoherralle! Toivottavasti hän on tietoinen tästä juhannustaiasta, ettei virkavaltaa hälytetä paikalle ennen kuin puoliso on löytynyt.

Juhannustaiat, jotka tehtiin toisten kiusaksi

Juhannuksen tulisi olla ennen kaikkea keskikesän juhla, mutta voihan niitä juhannustaikoja tehdä myös toista kiusatakseen eli jokainen taaplaa tässä kohtaa tyylillään – riippuen täysin siitä, mitä sitä juhannustaioilla tavoittelee.

Esimerkiksi maanviljelijät voivat yrittää vaikuttaa sen kilpailevan maatilan omistajan satoon ja varastaa itselleen hyvän sadon lähtemällä lakana mukanaan kyseisen viljelijän pellolle. Tuonne pellolle lähdetään mittumaarin yönä eli juhannuksena perjantain ja lauantain välisenä yönä. Siellä lakanaa vedetään yökasteessa toisen pellossa ja sen jälkeen tuosta lakanasta väännetään yökaste omalle pellolle.

Kauhavalla uskotaan, että tällaista kiusaa tehdäkseen sitä tulee mennä toisen pellon puolelle, raaputtaa siellä aidasta hapenia ja sitten levittää nuo hapenet omalle pellolleen. Sitä kautta itselle on luvassa hyvä sato ja naapurille puolestaan heikko sellainen.

Minkälaiselta oma ja lähipiirin tulevaisuus näyttää?

Jos juhannustaikoihin oikein uskoo, niin kannattaa jättää tulevaisuuden ennustamiset väliin. Tietysti sulhasta tai morsianta voi huoletta haeskella tällä listalla olevien vinkkien avulla, mutta muuten povaaminen on uhkarohkeaa touhua, sillä useimmiten yhtenä vaihtoehtona on kuolema.

Mutta jos juhannustaiat tekee aivan vain huvikseen, eikä ota niitä tosissaan, niin antaa mennä vain!

Siellä ruispellon ojissa samoillessaan voi aikansa kuluksi ottaa kurkistuksen tulevaisuuteen. Mukana pitää olla valkoista, punaista, keltaista, vihreää ja mustaa lankaa, jotka sitten sidotaan rukiin olkiin. Oljet otetaan käteen ja leikataan kaikki yhtä pitkiksi. Juhannuspäivän aamuna tarkastetaan tilanne ja eniten kasvanut olki paljastaa tulevaisuuden. Punainen merkitsee iloa, vihreä viittaa naimisiinmenoon, keltainen ennustaa huoruutta, musta murhetta ja valkoinen on merkki kuolemasta. Jos keltaisella langalla sidotun oljen merkitys herättää kysymyksiä, niin sillä tarkoitetaan avioliiton ulkopuolista suhdetta.

Tulevaisuuden juhannustaikoja voi tehdä myös ihan kotipihassa. Juhannusyönä tulee kaivaa kuoppa ja täyttää se samalla maalla. Jos mullassa on aamulla nähtävissä jotain elävää, niin hääkellot soivat kuopankaivajalle aivan lähiaikoina. Tulkintoja voi tehdä myös tarkemminkin mullan eläväisistä: mato tai sontiainen tarkoittaa pahaa ja muurahainen hyvää.

Pirun aarretta ryöstämään

Meistä varmasti jokainen on jossain vaiheessa elämäänsä yrittänyt löytää sateenkaarenpäästä sen kuuluisan aarteen, ja ehkä kenties joku on sellaisen myös löytänyt.

Todellisuudessa aarteen löytämiseen on olemassa helpompikin tapa, ja kas kummaa – sehän liittyy juhannukseen ja tottahan toki myös alastomuuteen. Tämän juhannustaian kohdalla sinun tulee siis nousta alastomana ”muutetun suojan” katolle ja katsoa, kun piru tulee kirkastamaan rahojaan. Näin ollen tiedät, missä aarre sijaitsee ja voit sen sitten käydä ryöväämässä itsellesi.

Ilmeisesti tämä piru voi olla myös joku tuntemasi henkilö, jonka tiedät olevan rahoissa, joten tämä helpottanee tehtävääsi merkittävästi.

Aarteen voi löytää juhannuksena myös toisella tavalla. Jos näet juhannusyönä metsässä palavan virvatulen, kannattaa suunnata välittömästi sitä kohti, sillä aarre löytyy virvatulen alta. Suomenluonto.fi-sivusto kuvailee virvatulta seuraavasti:

”Virvatulet eli aarnivalkeat ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa tai aivan pinnassa. Virvatuli on muodoltaan liekin kaltainen. Soilla havaittu sininen tai vihertävä liekki johtuu tieteellisen selityksen mukaan suokaasuista (metaani), joita syntyy eloperäisen aineksen lahoamisesta. Liekit ovat ilmeisesti kylmempiä kuin tavallinen tuli, eivätkä polta ympäristöään.”

Jos puolestaan haluat itsellesi taikavoimia, niin mikäli löydät juhannuksena kukkivan saniaisen, se tulee poimia kiireesti talteen ja sen jälkeen sitä pääsee nauttimaan muustakin kuin vain juhannustaioista.

Lue myös:

• Näin pääset eroon krapulasta: 10 ”parasta” keinoa kautta aikojen
• Tätä suomalaiset kuukausien nimet tarkoittavat – kesäkuun alkuperä yllättää!

Valtioton henkilö on sellainen, jota mikään valtio ei tunnusta omaksi kansalaisekseen. Listafriikki kertoo nyt kymmenen valtiottoman henkilön tarinan.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan valtiottomia henkilöitä oli vuoden 2024 lopussa virallisesti vähintään 4,4 miljoonaa, mutta samaan aikaan järjestö arvioi todellisen määrän olevan maailmanlaajuisesti reippaasti enemmän: 10-12 miljoonaa.

Näitä ihmisiä ei lainsäädännön vuoksi pidetä minkään maan kansalaisina. Heiltä puuttuvat kansalaisille tarkoitetut perusoikeudet, mikä tietenkin tekee elämisestä vaikeaa. Valtioton henkilö ei voi saada passia tai viisumia ja mikä pahinta: heiltä yleensä evätään sosiaaliset palvelut, mahdollisuus koulutukseen, pankkipalvelut ja terveydenhuolto. Valtioton henkilö on voinut syntyä ja elää koko elämänsä yhdessä maassa astumatta koskaan sen rajojen ulkopuolelle ja silti hän ei ole tuon valtion kansalainen.

Syitä siihen, että jollain ei ole kotimaata, on lukuisia ja niitä käydään läpi aina kussakin listan kohdassa.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset karut tarinat valtiottomista henkilöistä ovat luvassa myöhemmin.

Sze Chung Cheung

Vuonna 2014 Sze Chung Cheung, pankkialalla työskentelevä tuolloin 29-vuotias belgialainen, menetti kansalaisuutensa kuin salamaniskusta.

Sze syntyi Hong Kongissa belgialaiselle äidille ja hongkongilaiselle isälle, ja sai syntymässä Belgian kansalaisuuden äitinsä kautta. Myöhemmin perhe muutti Brysseliin, jossa Sze kävi koulut ja opiskeli. Vuonna 2009 hän muutti takaisin Hong Kongiin saatuaan sieltä hyvän työpaikan.

Asuttuaan jo useamman vuoden Hong Kongissa Sze meni Belgian konsulaattiin uusimaan passiaan. Se ei yllättäen onnistunutkaan, sillä hän ei ollut enää Belgian kansalainen – Szestä oli tullut valtioton henkilö.

Sze oli menettänyt Belgian kansalaisuutensa kummallisen lakipykälän vuoksi – samainen laki on riistänyt kansalaisuuden monilta muiltakin belgialaisilta. Lain mukaan henkilön, joka ei ole syntynyt Belgiassa, eikä ole asunut siellä pysyvästi ollessaan 18–28-vuotias, on tehtävä ennen 28. ikävuotta virallinen ilmoitus siitä, että haluaa pysyä belgialaisena.

Sze ei tiennyt tätä, eikä hän myöskään saanut asiasta minkäänlaista varoitusta, koska Belgian laki ei vaadi viranomaisia antamaan sellaista.

Listafriikki ei löytänyt tietoa siitä, miten Szen tilanne on lopulta ratkennut, mutta samanlaisia tapauksia on käsitelty oikeudessa ja useimmiten Belgian kansalaisuus on palautettu, joten toivottavasti näin on käynyt myös Szen kohdalla.

Rachel Chandler

Rachel Chandler on sekä epäonninen että hyvin onnekas lapsi. Elämänsä ensimmäiset 16 kuukautta Rachel oli valtioton henkilö, kunnes vuonna 2010 hänestä tuli Irlannin kansalainen.

Rachel Chandler syntyi Kiinassa kanadalaiselle Patrick-isälle ja kiinalaiselle Fiona-äidille. Johtuen Kiinan ja Kanadan kansalaisuuslaeista tyttö ei ollut vanhemmistaan huolimatta kelvollinen kummankaan maan kansalaiseksi, joten hän syntyi valtiottomana henkilönä.

23-vuotias Patrick-isä oli syntynyt Libyassa, jossa hänen irlantilainen isänsa sekä yhdysvaltalainen, kanadalaiset sukujuuret omaava äitinsä työskentelivät englanninopettajina. Kun Patrick oli kaksivuotias, muutti perhe Missisaugaan, Kanadaan. Miehellä ei ole minkään muun maan kansalaisuutta kuin Kanadan. Hän muutti parikymppisenä Pekingiin työn perässä ja tapasi siellä Fionan.

Koska Kiina ei automaattisesti myönnä kansalaisuutta maassa syntyville lapsille, eivätkä Fiona ja Patrick olleet naimisissa Rachelin tullessa maailman, ei tyttö kelvannut Kiinan kansalaiseksi. Lain mukaan avioliiton ulkopuolella syntyviä lapsia ei vielä vuonna 2009 tunnustettu maan kansalaisiksi. Nykyisen lain mukaan naisen pitää maksaa monen sadan euron arvoinen sakko, jos haluaa lapselle tunnustuksen ilman avioliittotodistusta.

Chandlerin perheen epäonnisuudesta kertoo se, että vain kaksi kuukautta ennen Rachelin syntymää Kanadassa oli tullut voimaan lakimuutos, joka esti ulkomailla syntyneitä, Kanadan kansalaisuuden myöhemmin saaneita henkilöitä välittämään kansalaisuuttaan ulkomailla syntyneille lapsilleen. Monimutkaista, mutta laki tarkoitti siis sitä, että Libyassa syntyneen Kanadan kansalaisen, Patrickin, Kiinassa syntynyttä Rachel-tyttöä ei pidetty kanadalaisena.

Patrickille ja Fionalle annettiin muutama mahdollisuus, joilla koko perhe mahdollisesti saataisiin Kanadaan. Kaikkiin niihin liittyi riskejä ja iso todennäköisyys siitä, että jossain vaiheessa perhe joutuisi elämään jopa vuosikausia erillään. Eikä Rachel edelleenkään olisi minkään maan kansalainen.

Sitten eräs lakimies ehdotti Irlantia. Patrickin isähän oli syntyjään irlantilainen ja maan kansalaisuutta saavat hakea kaikki ne, joiden isovanhempi on syntynyt siellä. Pieni-Rachel täytti vaatimukset. Paperisotaa oli silti tiedossa, mutta ainakin perhe pääsi matkustamaan Kanadaan, kun tyttärellekin saatiin jonkun maan kansalaisuus ja passi.

Kanada on sittemmin muuttanut lakia, sillä Rachelin ja muiden samassa tilanteessa olleiden lasten kohtalo herätti päättäjät.

Mike Gogulski

Mike Gogulski eroaa tällä listalla olevista ja miljoonista muista valtiottomista henkilöistä sillä, että hän on tehnyt itsestään tarkoituksella valtiottoman. Vuonna 2008 hän marssi Bratislavassa Yhdysvaltain suurlähetystöön, ilmoitti luopuvansa Yhdysvaltain kansalaisuudesta ja kaiken kukkuraksi poltti passinsa. Hän ei myöskään ollut hakenut Slovakian tai minkään muun maan kansalaisuutta, joten tuolla hetkellä – passin vielä savutessa – hänestä tuli valtioton henkilö.

Syynä tähän äärimmäiseen tekoon Gogulskilla oli se, että hän ei ollut tyytyväinen Yhdysvaltain hallinnon toimiin ja vihasi verorahojen syytämistä sotimiseen. Miestä myös ärsytti se, että kukaan ei alun alkaenkaan ollut kysynyt häneltä, haluaako hän olla Yhdysvaltain kansalainen. Mainittakoon, että Gogulski syntyi vuonna 1972 Arizonassa ja eli lapsuutensa Floridassa.

Gogulski muutti Slovakiaan jo vuonna 2004 ja on siitä lähtien työskennellyt toimittajana, kääntäjänä ja ohjelmistokehittäjänä. Kansalaisuuden hylkäämisen jälkeen hän on kunnostautunut hakkerina ja ollut mukana kryptovaluutta bitcoinin rahanpesussa.

Slovakia on myöntänyt Gogulskille valtiottomille henkilöille tarkoitetun asiakirjan, joka toimii käytännössä henkilöllisyystodistuksena; lisäksi hänellä on Euroopan unionin myöntämä oleskelulupa.

Ilman passia Gogulski ei kuitenkaan pääse lähtemään EU:n alueelta, eikä hänelle voitaisi sellaista edes myöntää, sillä eihän hän ole minkään maan kansalainen. Kun Gogulski antoi haastattelua Vice-lehdelle vuonna 2014, kävi ilmi, että kaikki perheenjäsenet eivät olleet valtiottomia: Gogulskin kissalla Charliella oli EU:n lemmikkieläinpassi.

Zoja Saulite

Kun Latvia itsenäistyi vuonna 1991, myönnettiin maan kansalaisuus vain niille, jotka pystyivät osoittamaan sukunsa eläneen alueella ennen vuotta 1940. Tuolloin Neuvostoliitto miehitti Latvian ja pian sodan jälkeen jopa viidesosa latvialaisista pakeni länteen. Tämä aiheutti työvoimapulan, jota paikkaamaan Neuvostoliitto siirsi muutaman vuosikymmenen aikana lähes puoli miljoonaa venäläistä – samalla toivottiin, että nämä siirtolaiset venäläistäisivät varsin vastahakoista neuvostotasavaltaa.

Tästä kaikesta seurasi se, että Latvian itsenäistyttyä kolmasosa maan asukkaista, yli 730 000 ihmistä, ei saanut kansalaisuutta. Kaikki saivat jäädä maahan, mutta heillä ei esimerkiksi ollut äänioikeutta. Monet olivat syntyneet Latviassa ja se oli heille ainoa kotimaa.

Vuonna 2015 The Guardian -lehti haastatteli 75-vuotiasta Zoja Saulitea, joka muutti Latviaan nuorena aikuisena, ja piti sitä kotimaanaan – Latviassa hän sai lapsensa, kasvatti perheen ja teki töitä. Vuonna 2023 menehtynyt Saulite puhui äidinkielenään venäjää, mutta latvian kielikin luonnistui; joskin haparoiden.

Se kuitenkin onnistui sen verran hyvin, että Sauliten oli mahdollista hakea kansalaisuutta ja läpäistä kielitesti; kolmannella yrittämällä tokikin. Yli puoli vuosisataa Latviassa asuttuaan Saulite ei enää ollut valtioton henkilö vaan vihdoin Latvian kansalainen. Hän halusi saada passin, että pääsisi matkustamaan Isossa-Britanniassa asuvien lastensa ja näiden perheiden luokse.

Kaksi kolmasosaa Latvian valtiottomista henkilöistä on muuttanut pois maasta, kuollut tai saanut kansalaisuuden. Mutta noin 10 prosenttia Latvian väestöstä on edelleen ilman kansalaisuutta. Vaikka heillä on lähes samat oikeudet kuin kansalaisilla, eivät he saa äänestää eivätkä työskennellä valtion viroissa tai esimerkiksi apteekeissa.

Latviaa on kritisoitu sekä sisältä- että ulkoapäin siitä, että kansalaisuutta varten vaaditaan kielitestin läpäiseminen. Sitä on pidetty venäjänkielisen vähemmistön syrjimisenä, sillä Latviassa on monia kyliä ja kaupunkeja, joissa venäjä on puhutuin kieli. Monet Latvian valtiottomista henkilöistä ovat hyvin iäkkäitä, joille kielen oppiminen on lähes mahdoton tehtävä.

Eliana Rubashkyn

Kolumbiassa vuonna 1988 syntyneen Eliana Rubashkynin nimi oli aiemmin Luis. Luis määriteltiin syntymässä pojaksi, mutta osittaisen androgeeniresistenssin vuoksi sukupuolielimet olivat jotain miehen ja naisen elinten välimaastosta. Jo varhain Luis tiesi, että hän on oikeasti Eliana.

Reilu parikymppinen nainen muutti vuonna 2011 Taiwaniin opiskelemaan, sillä inter- ja transsukupuoliset ovat Kolumbiassa suuressa vaarassa tulla murhatuiksi. Samoihin aikoihin hän aloitti hormonihoidot, jotka muuttivat hänen ulkonäköään merkittävästi.

Ongelmaksi tämä tuli siinä vaiheessa, kun Taipein yliopisto vaati Elianaa uusimaan passinsa. Hänen täytyi lentää Hong Kongiin Kolumbian konsulaattiin, koska Taiwanissa sellaista ei ollut. Elianan painajainen alkoi lentokoneen laskeuduttua.

Hong Kongin rajaviranomaiset eväsivät häneltä pääsyn maahan, koska passin mukaan Eliana oli mies; mitä hän ei kuitenkaan selvästi ollut. Elianaa pidettiin vankilassa kuukausien ajan, kunnes ihmisoikeusjärjestöt tulivat apuun. Päästäkseen vapaaksi Eliana luopui kansalaisuudestaan ja hävitti passinsa, sillä hän pelkäsi tulevansa palautetuksi Kolumbiaan. Kotimaassaan hän olisi joutunut välittömään hengenvaaraan.

Niinpä Eliana oli valtiottomana henkilönä jumissa Hong Kongissa. Hän eli kaduilla ja nukkui sataman konteissa tai pakolaiskeskuksissa. YK myönsi Elianalle lopulta sukupuoleen perustuvan pakolaisstatuksen vuonna 2013, ja sen myötä hän menetti viimeisetkin siteensä Kolumbian kansalaisuuteen. Hän haki turvapaikkaa monesta maasta, mutta useimmat torjuivat hakemuksen, sillä niiden lakien mukaan sukupuoleen perustuvan pakolaisstatuksen saamiseksi Elianan olisi pitänyt käydä sukupuolenkorjausleikkauksessa eikä vain ottaa hormonihoitoja.

Vihdoin vuonna 2014 Uusi-Seelanti myönsi Elianalle turvapaikan, mutta edelleen hän oli valtioton henkilö. Lain mukaan hän sai hakea Uuden-Seelannin kansalaisuutta asuttuaan maassa viiden vuoden ajan.

Huhtikuussa 2018 Uuden-Seelannin hallitus myönsi Eliana Rubashkynille kansalaisuuden perustuen hänen poikkeukselliseen tilanteeseensa ja tarinaansa.

Lue myös:

• 10 järkyttävää valokuvaa ja tarinat niiden taustalla 
• 10 kirottua sukua: Kennedyt, Monacon ruhtinasperhe ja muut

Tässä kuussa tulee kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun e-pillerit tulivat markkinoille. Tarvetta olisi ollut jo aiemmin, sillä sen verran hämäriä ovat olleet entiset ehkäisymenetelmät.

Yhdysvaltalainen sairaanhoitaja Margaret Sanger lanseerasi jo vuonna 1912 vallankumouksellisen ajatuksen syntyvyyden kontrolloimisesta. Tuhansien vuosien ajan sitä oli jo tehty, mutta 1900-luvun alussa vastustus oli suurta.

Sangerin oma äiti oli kuollut 50-vuotiaana 18. raskauden jälkeisiin komplikaatioihin ja Sanger näki mielessään ”maagisen pillerin”, jolla raskauksia voitaisiin ehkäistä. Hän avasi New Yorkiin vuonna 1916 ehkäisyklinikan, jossa tarjottiin neuvoja ja välineitä. 

Pillereiden markkinoille saamiseksi tarvittiin kuitenkin hurja määrä tutkimustyötä, vaikka tiedettiin, että hiirillä tietyt hormonilisät estivät raskauksia. Koska Yhdysvalloissa vastustus ”luonnottomaan” pilleriin oli suurta, tehtiin ensimmäisen vaiheen ihmiskokeet Puerto Ricossa, Meksikossa ja Haitilla. Hormonaalinen ehkäisypilleri sai myyntiluvan jo vuonna 1957, mutta sitä sai määrätä vain kuukautiskipuihin. Kesäkuun 23. päivänä vuonna 1960 lääkärit saivat ruveta määräämään e-pilleriä siihen, mihin se oli kehitetty.

Ehkäisypilleri on yksi viime vuosisadan merkittävimmistä keksinnöistä. Sangerin sitaatti vuodelta 1920 pitää nykyäänkin paikkaansa:

”Nainen, joka ei voi hallita omaa kehoaan, ei voi kutsua itseään vapaaksi”

Ja on täysin käsittämätöntä, että aiheesta täytyy EDELLEEN käydä kamppailua!

Siinä päivän paatos, ja nyt Listafriikki tutustuttaa lukijat siihen, minkälaisia entisaikojen ehkäisymenetelmät ovat olleet. Ne eivät olleet erityisen miellyttäviä tai käyttäjäystävällisiä.

Hunaja ja krokotiilin uloste

Suunnataan ensiksi muinaiseen Egyptiin. Vanhoissa korkeakulttuureissa syntyvyyden säätely otettiin vakavasti, joten käytettävien ehkäisymenetelmien kirjo oli laaja. 

Lähes neljätuhatta vuotta sitten egyptiläiset naiset ottivat tahmaista hunajaa kepin päähän ja peittivät sillä kohdunsuunsa. Jo yksistään hunajalla pääsi pitkälle, mutta lisävarmistukseksi he pyörittelivät krokotiilin pökäleistä palloja ja asettivat niitä sisälleen. Jos ulosteesta ei muuta hyötyä ollut, niin sen voisi kuvitella olleen loistava tunnelman tappaja, joten sinänsä se oli tehokas ehkäisymenetelmä. 

Egyptiläiset eivät olleet ainoita ulosteeseen turvautujia, sillä Intiassa norsun jätöksillä terästettyä hunajaa käytettiin samassa tarkoituksessa.

Sitruuna

Idea modernista pessaarista pohjautuu 1600-luvulla käytettyyn sitruunanpuolikkaaseen. Sitruunasta puristettiin mehu pois, minkä jälkeen nainen asetti kuoren sisälleen. Kuori esti siemennesteen pääsyn pidemmälle ja ajateltiin myös, että sitruunan hapot eliminoisivat nesteen vaikutuksen, vaikka silloin ei siittiöistä vielä tiedettykään.

Giacomo Casanova, 1700-luvulla elänyt viulisti, kirjailija ja seikkailija, joka maailmalla on tullut tunnetuksi lähinnä naistenmiehenä, on kertonut muistelmissaan olleensa sitruunanpuolikkaan ahkera käyttäjä. Pikku-Casanovat eivät mitä ilmeisimmin olleet suunnitelmissa.

Sitruuna ei – vähemmän yllättäen – tehnyt hyvää naisen limakalvoille.

Sieni erilaisilla mausteilla

Naisten tiedetään läpi historian käyttäneen erilaisia kasvien osia estääkseen raskaaksi tulemisen. Merestä kerättyjä sienieläimiä, pesusieniä, on käytetty laajasti ympäri maailman; ne imevät ja estävät. Ranskassa pesusieniä on liotettu brandyyn, Isossa-Britanniassa oliiviöljyyn ja Italiassa sitruunaan. 

Vanhimmat kirjalliset merkinnät ”spermablokkaajasta” löytyvät kuitenkin Talmudista, joka on juutalaisten tärkeä, Tooraa täydentävä selitys- ja tulkintakirja. 

Talmudissa kirjoitetaan, että etikassa liotetun pesusienen käyttäminen on sallittua vain kolmessa tilanteessa: Suojellaan nuorta tyttöä, jolle raskaus voisi olla hengenvaarallinen. Suojellaan raskaana olevaa naista toiselta hedelmöittymiseltä. Suojellaan imettävää naista tulemasta uudelleen raskaaksi.

Ehkäisysieni on edelleen käytössä oleva väline, mutta se on tehty synteettisestä polyuretaanista, eikä sitä ole liotettu missään keittiön kaapista löytyvässä nesteessä.

Huuhtominen

Intiimisuihkuja on edelleen myynnissä, mutta niitä käytetään vain tehostettuun pesuun, ei raskauden ehkäisyyn. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut.

1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla terveydenhuollonkin piirissä pidettiin tehokkaana ehkäisymenetelmänä sitä, jos emättimen huuhtoo nopeasti ja voimalla heti siemensyöksyn jälkeen. Idea on hieman nurinkurinen, sillä eikös sisäänpäin suuntautuva suihku vain ohjaa pikkukavereita eteenpäin!?

Huuhteluaineiksi ovat kelvanneet sooda, sitruunamehu, etikka ja valitettavasti myös myrkylliset desinfiointiaineet. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Lysol-puhdistusaineeella suihkuttelu oli Yhdysvalloissa kaikkein suosituin ehkäisymenetelmä. Siitäkin huolimatta, että naiset saivat kivuliaita rakkoja ja haavaumia, eikä tappavilta myrkytyksiltä tai tulehduksiltakaan vältytty.

Onneksi e-pilleri keksittiin, sillä niinkin lähellä historiassa kuin 1950-luvulla, Coca-Colan hiilihappojen ja sokerin ajateltiin räjäyttävän siittiöt, joten seksin jälkeen naisen piti ravistaa kokispulloa, asettaa se alapäähänsä ja ottaa vastaan sihisevä suihku. Ja tämä on täyttä totta, vaikka kuulostaa mauttomalta vitsiltä.

Elohopea ja muut metallit

Keskiaikaa ei turhaan sanota ”pimeäksi keskiajaksi”, sillä varsinkaan lääketieteelliset metodit eivät kestäisi nykyisin päivänvaloa. Sama pätee ehkäisymenetelmiin.

Sepillä oli pajoissaan vedellä täytettyjä ämpäreitä, joissa he viilensivät takomiaan metalliesineitä. Metallista kuitenkin irtosi aina veteen haitallisia aineita, ja jostain syystä joku oli keksinyt, että sepänvettä kun juo, niin ei tule raskaaksi. Ajatus säilyi vuosisatojen ajan; aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jolloin jotkut naiset menivät vapaaehtoisesti tehtaisiin töihin saadakseen ilmaisen altistuksen lyijylle.

Kiinassa, varhaisen korkeakulttuurin aikaan, naiset joivat öljystä ja elohopeasta tehtyä seosta, jonka piti tyhjään mahaan nautittuna estää epätoivottu raskaus. Elohopean juominen oli varmasti tehokas keino raskauden ehkäisemiseen, sillä jatkuvasti syötynä se voi johtaa hedelmättömyyteen.

Elohopea, kuten myös sepänvesi ja lyijy, on erittäin myrkyllistä ja sille altistuminen voi johtaa kuolemaan. Raskaus on ehkä pienin murhe siinä vaiheessa.

Lue myös: Pimeä keskiaika – Miksi se ei ollutkaan niin pimeä?

Salakavalat kuunsäteet

Monissa muinaisissa uskonnoissa taivaankappaleet olivat yhtä jumalien kanssa. Ei siis ole kumma, että planeetoilla, tähdillä ja Kuulla oli tekemistä myös lisääntymisen kanssa.

Grönlannissa uskottiin, että Kuu sai naiset raskaaksi. Estääkseen säteiden aiheuttaman raskauden naiset eivät riisuutuneet täydenkuun aikaan ja välttivät suoraan Kuuhun katsomista. Ennen nukkumaanmenoa naiset hieroivat omaa sylkeään vatsalleen, ettei Kuu tulisi yöllä ja salaa hedelmöittäisi heitä. Vatsallaan nukkumisen nähtiin myös estävän kuullisen siittämisen.

Jos taas jälkikasvua toivottiin, oli syytä hillua ilkosillaan kuunvalossa, jolloin sen säteet pääsivät hoitamaan hommansa.

Eläinten suolia ja kalan uimarakkoja

Kondomit eivät todellakaan ole mikään uusi keksintö, vaan niiden käyttö juontaa juurensa satojen, jopa tuhansien, vuosien taakse.

Arkeologit ja historioitsijat eivät ole yksimielisiä asian suhteen, sillä materiaalit olivat luonnossa hajoavia eikä niistä ole säilynyt juurikaan todistusaineistoa. Todennäköisesti ensimmäiset versiot on nähty jo ennen ajanlaskumme alkua Egyptin, Rooman ja Kreikan rikkaissa valtakunnissa, vaikka perhekoon säätelyn nähtiinkin olevan täysin naisen vastuulla.

Keskiajan jälkeen 1500-luvulla kuppaepidemiat olivat Euroopassa yleisiä, joten erilaiset suojat olivat haluttuja; ei niinkään raskauden ehkäisyyn vaan estämään tautien leviämistä. 

Eläimistä saadut materiaalit todettiin parhaimmiksi vaihtoehdoiksi, erityisesti paksusuolen alkupää eli umpisuoli, joka muodostaa pussimaisen rakenteen (kuvassa lampaan umpisuolesta tehty kondomi). Sappirakot olivat jopa lääkärien suosittelemia keinoja, ja niitä myytiin apteekeissa. Kumiset versiot tulivat markkinoille 1800-luvun puolivälissä, mutta eläinten sisäelimistä valmistetut kondomit olivat suositumpia ”joustavuutensa ja silkkisen pintansa” ansiosta.

Kaikkein suurimmaksi hitiksi nousivat kalojen uimarakot, koska niissä ei ollut rasvajäämiä, joita nisäkkäiden kalvot sisälsivät. Helsinkiläisessä apteekissakin oli vuonna 1897 myynnissä sekä kumisia että kalojen uimarakoista tehtyjä kondomeita.

Vielä yksi ”hauska” esikondomi: Japanissa, ja varmasti muuallakin, on aikoinaan käytetty suojana eläinten onttoja sarvia, mikä ei todennäköisesti ole ollut miellyttävä kokemus millekään osapuolelle. 

Hyppy, hyppy, kyykkyyn ja aivastus

Antiikin Kreikassa, kuten Egyptissäkin, uskottiin vahvasti syntyvyyden säätelyyn, ja perhekoko haluttiin pitää pienenä. Konsteja oli niin tehokkaita kuin naurettaviakin. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut gynekologi Soranus oli työssään varsin pätevä, mutta hänen suosittelemansa ehkäisymenetelmä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Soranuksen mukaan naisten piti seksin jälkeen hypätä seitsemän kertaa taaksepäin, mikä ilmeisesti auttoi puskemaan siemennesteen ulos. 

Toinen Soranuksen lanseeraama metodi oli samaan lopputulokseen tähtäävä: naisen piti siemensyöksyn aikana pidättää hengitystään, mennä sitten nopeasti kyykkyyn ja aivastaa voimakkaasti. 

Luojan kiitos nykyajasta!

Villiporkkanan siemenet

Villiporkkanan siemeniä on käytetty ehkäisymenetelmänä jo vuosituhansia. Itse Hippokrates tutki niiden käyttöä ja totesi siementen olevan yllättävän tehokkaita, vaikka vaikutusmekanismista ei tuolloin ollut tietoa.

Nykyään tiedetään, että villiporkkanan siementen sisältämä öljy estää jossain määrin keltarauhashormonin tuotantoa, jolloin hedelmöittynyt munasolu ei pääse kiinnittymään kohdun seinämään. Hippokrateskin tiesi, että parhaiten villiporkkana toimii nimenomaan jälkiehkäisynä.

Vaarallinen villiporkkana ei sinänsä ole, mutta mieti silti hetki ennen kuin lähdet kesäiselle niitylle kukkien keruuseen. Ensinnäkin se näyttää hyvin samanlaiselta äärimmäisen myrkyllisten, ihmisille jopa tappavien, myrkkykeison ja myrkkykatkon kanssa. Ja toiseksi… ehkä saatavilla on parempia ja varmempia keinoja. 

Kotoisessa Suomessa

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, niin ainakin kalan uimarakkoja on käytetty Suomessakin, mutta mitä muuta? 

Entisaikoina kondomeja on tehty erilaisista kankaista ja erityisesti nahkarukkasen peukalo on ollut suosittu vaihtoehto. Materiaali, jonka kestävyys hieman arveluttaa, on kananmunan sisäkalvo; se sidottiin villalangalla peniksen päähän ja sitten vaan menoksi. 

Suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluu toki monia uskomuksia siitä, miten estää raskaus ja toisaalta tulla raskaaksi. Jos ei halunnut lapsia, oli syytä syödä muurahaisia (älä kokeile kotona). Lisäksi puolukoiden syömisessä tuli olla tarkkana, sillä neitseellisen sikiämisen saattoi kokea, jos söi marjoja puskasta, johon mies oli pissannut. Parempi siis pidättäytyä puolukoiden syömisestä kokonaan, koska yäk!

Lue myös:

• Historialliset pervot: 10 merkittävää henkilöä, joilla oli erikoisia seksuaalisia mieltymyksiä
• 10 historiallista seksineuvoa, jotka on syytä jättää nimenomaan historiaan 

Perjantai 13. päivä. Jos silloin tapahtuu jotain ikävää, voi hyvillä mielin syyttää epäonnen päivää. Sen maine ei kuitenkaan aina ole ollut niin huono kuin nykyään.

Erikseenkin numero 13 ja perjantai ovat epäonnisia, mutta yhdessä ne saavat kymmenet miljoonat ihmiset pakokauhun valtaan.

Pelkotiloja tutkinut psykoterapeutti Donald Dossey on sanonut, että minkään muun yksittäisen päivän suhteen ei olla yhtä taikauskoisia, kuin perjantai 13:nen. Ihmiset eivät mene töihin, välttelevät ravintolaillallisia ja kieltäytyvät menemästä naimisiin tuona epäonnen päivänä. Hassuinta on se, että liiallinen varominen ja ylihuolehtivaisuus saattavat johtaa tapaturmiin eli täysin päinvastaiseen lopputulokseen kuin mikä oli pyrkimyksenä.

The British Medical Journalissa vuonna 1993 julkaistun tutkimuksen mukaan liikenneonnettomuudet lisääntyivät 52 %:lla, kun verrattiin perjantai 6. päivänä saatua dataa seuraavan viikon epäonnen päivään. Kovin tosissaan tuota tutkimusta ei kannata ottaa, vaikka se arvostetussa lääketieteen lehdessä onkin julkaistu. Päinvastaisiakin tuloksia on saatu. Sattumalla on aika iso merkitys.

Epäonnen päivä saa alkunsa

Yleisesti ajatellaan, että perjantai 13. päivän epäonnisuus sai alkunsa 1300-luvulla Ranskassa. Tuo legenda on tuttu myös Dan Brownin kirjasta Da Vinci -koodi.

Keskiajan Eurooppaa hallitsi taloudellisesti Temppeliherrain ritarikunta, joka aiheutti vauraudellaan pelkoa eri maiden johtohenkilöissä. Ritarikunnan katsotaan luoneen nykyaikaisen pankkijärjestelmän esiasteen. Ranskan kuningas Filip IV oli pahasti velkaantunut Temppeliherroille ja päätti lyöttäytyä yhteen katolisen kirkon ja paavi Klemens V kanssa tuhotakseen ritarikunnan vallan.

Perjantaina 13. lokakuuta 1307 Filip IV määräsi kaikki Ranskan temppeliherrat vangittavaksi ja kidutettavaksi. Paavin avulla järjestön tuhoaminen saatiin leviämään läpi Euroopan.

Ennen tuota kyseistä päivää perjantai ja numero 13 olivat saaneet epäonnisen maineen aivan omilla meriiteillään ja erikseen.

Perjantain merkitys muuttuu

Muinaisessa skandinaavisessa mytologiassa Freija ja Frigg ovat rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaria. Heistä Freija kulki kissojen vetämillä vaunuilla levittämässä naiseuden ilosanomaa. Germaanisissa kielissä, muun muassa englannissa ja ruotsissa, viikonpäivät nimettiin mytologian jumalten mukaan ja viikon kuudes päivä sai nimensä Freijalta ja/tai Friggiltä (viikko alkoi sunnuntaista). Suomen kielessä fredag, Friday ja Freitag muuntuivat perjantaiksi. Samalla lailla roomalaisissa kielissä perjantai on Viernes (espanja) tai Vendredi (ranska) Venus-jumalattaren mukaisesti.

Sitten tuli kristinusko ja miesten johtama yhteiskunta, jossa voimakkaat naiset saivat aivan toisen roolin.

Erään legendan mukaan Freija laskeutui vuorilta seuraamaan 12 pohjoisen naisen perjantai-illan taikoja, mistä kirkko sai väännettyä 13 henkisen noitien kokouksen, jossa punottiin juonia paholaisen kanssa. Jumalatar asetettiin pannaan ja hänen kissoistaankin tehtiin epäonnen symboleita.

Esikristillisissä uskonnoissa perjantai oli joko onnen päivä tai hiljentymiseen tarkoitettu pyhä päivä.

Kirkon oli siis vielä muutettava pakanallisen jumalolennon mukaan nimetyn päivän tarkoitus.

Perinteisesti kristinuskossa on ajateltu, että se oli perjantai, kun Eeva tarjosi Aatamille omenaa Paratiisissa. (Taisi olla kyse rankan työviikon jälkeisestä happy hourista?) Perjantaisin ei muutenkaan Raamatun mukaan tapahtunut hyviä juttuja: Salomonin temppeli tuhottiin. Kain tappoi veljensä Abelin. Nooan arkki sai ensikosketuksensa suureen tulvaan ja tietysti Jeesus ristiinnaulittiin pitkänä perjantaina.

Lue myös: Raamatussa ei mainita omenaa – Miten siis tiedetään, että kielletty hedelmä oli juurikin omena?

Luku 13

Kuten 13-henkinen noitakokous jo osoitti, kiirii luvun huono maine kauas historiaan.

Skandinaavisen mytologian tarinan mukaan 12 Valhallan jumalaa olivat juhlimassa, kun Loki saapui kutsumatta paikalle. Hänellä oli tapana aiheuttaa hämminkiä (niinkuin jollain aina isoissa kokoontumisissa on), joten muut olivat halunneet juhlia rauhaisasti. Lokin liityttyä seurueeseen, oli ryhmässä 13 jäsentä ja soppa oli valmis. Loki sai aikaan kaaoksen ja Balder-jumalan kuoleman.

Yllättävän samanlainen tarina löytyy kristinuskosta. Jeesus on opetuslastensa kanssa viimeisellä ehtoollisella ja pöydässä on iltaa viettämässä 13 miestä. Kertomus ei pääty hyvin: Juudas käyttäytyy huonosti ja Jeesus kuolee seuraavana päivänä.

Toisaalta:

Faaraoiden Egyptissä uskottiin, että ihminen voi henkisesti kohota yhä korkeammille tasoille. Maallisessa elämässä ylin taso oli 12, ja tason 13 pystyi saavuttamaan vain kuoleman jälkeen. Siirtymistä tuonpuoleiseen pidettiin loistokkaana ja toivottuna muutoksena, jota numero 13 kuvasi.

Vaikka Egyptin sivilisaatio murentui, pysyi luku 13 edelleen maallisen elämän päättymisen symbolina. Sen toiveikas merkitys kuitenkin unohtui ja sekoittui muihin kulttuureihin, ja se liitettiin kuolemaan vain pelottavassa ja synkässä mielessä.

Paraskavedekatriafobia ja friggatriskaidekafobia

Pelkotila voi syntyä mitä tahansa asiaa kohtaan, esimerkiksi lukua 13 kohtaa. Tätä kutsutaan triskaidekafobiaksi. On myös olemassa pelkotila, jota kutsutaan paraskavedekatriafobiaksi tai friggatriskaidekafobiaksi. Nämä ovat triskaidekafobian erityinen muoto. Kumpikin tarkoittaa perjantai 13. päivän pelkoa.

Kirjailija Stephen King kärsii triskaidefobiasta, joka saa hänet vaihtamaan hotellihuonetta, jos huoneen numeron luvut, esimerkiksi 913, ovat yhteenlaskettuna 13. King jättäisi menemättä lennolle, jonka numero on 508, eikä hän voi katsoa tv:stä kanava 13:a. Lukiessaan hän ei voi pysähtyä sivulle 94 tai 166, ja kotinsa portaissa hän harppaa aina kaksi viimeistä rappusta kerralla – näin askelmia tulee vain 12.

Epäonnen päivä vaihtelee kulttuureittain

Jokaisessa maailmankolkassa perjantai 13. ei ole epäonnen päivä.

Espanjassa ja Kreikassa epäonnen päivä on yhtälailla 13:s, mutta viikonpäivä on tiistai. Perjantai 13. päivä on monessa espanjankielisessä maassa suuren onnen päivä, jolloin on mitä mainioin aika synnyttää lapsia ja mennä naimisiin.

Italiassa perjantai luo pelkoa kansalaisissa, mutta epäonnen päivä on 13. sijaan 17. päivä. Se on roomalaisilla numeroilla XVII, josta saadaan sekoittamalla sana VIXI. Latinaksi VIXI tarkoittaa ”olen elänyt”, jonka nähdään viittaavan huonoon onneen ja kuolemaan.

Toisaalta Brasiliassa nimenomaan perjantai 13. päivä on päivistä pahin ja astetta vaarallisemman siitä tekee osuminen elokuulle (portugaliksi augusto), joka kuulostaa samankaltaiselta surun (desgosto) kanssa.

Se on vähintään kerran vuodessa

Sitä ei voi välttää! Perjantai 13. päivä on gregoriaanisessa kalenterissa vähintään kerran, mutta enintään kolme kertaa vuodessa. Vuonna 2025 näitä epäonnen päiviä on vain yksi: nyt kesäkuussa.

Vuonna 2026 on seuraava kerta, kun kolme epäonnista päivää sattuvat samaan vuoteen: helmikuulle, maaliskuulle ja marraskuulle. Ensi vuosi on siis taikauskoisille rankkaa aikaa!

Lue myös: 10 asiaa karkauspäivästä – Se ei olekaan joka neljäs vuosi!

Ennustus tulevaisuuden perjantai 13. päivään

Mennään vuoteen 2029. Huhtikuun 13. päivänä, joka on perjantai, valtava asteroidi nimeltään 99942 Apophis syöksyy Maan ohi niin läheltä, että sen voi nähdä ilman kaukoputkea.

NASA on kyllä ilmoittanut, että vaikka ohitus on ”täpärä”, ei asteroidi tule törmäämään meihin. Aluksi ei oltu niin varmoja. Kun asteroidi ensimmäisen kerran havaittiin vuonna 2004, olivat tukijat sitä mieltä, että 340 metriä halkaisijaltaan oleva lohkare tulisi maahan iskiessään aiheuttamaan tuhoa Teksasin kokoiselle alueelle tai mereen tippuessaan synnyttämään valtavia tsunameja ympäri maailmaa.

Se tulee kuitenkin ohittamaan maan noin 32 000 kilometrin päästä, mikä on lähin etäisyys, jolla mikään tuon koko luokan taivaankappale on ollut pitkiin aikoihin nähtävissä. Monet ihmisen laukaisemat satelliitit kiertävät kauempana. Saamme siis muutaman vuoden päästä todistaa jotain täysin ainutlaatuista.

Toivottavasti pahimmatkin perjantai 13. päivän pelkääjät uskaltautuvat silloin ulos.

Talous kärsii

Tohtori Donald Dossey, joka on perustanut Pohjois-Carolinaan stressinhallintakeskuksen ja fobiainstituutin, on tutkinut perjantai 13. päivää monelta kantilta. Hän on todennut, että maailmanlaajuinen talous kärsii vuosittain jopa 800 miljoonan euron tappiot, kun ihmiset jättäytyvät pois töistä, eivät käy kaupoissa tai uskalla matkustaa. Dosseyn mukaan jopa 20 miljoonaa yhdysvaltalaista kärsii jonkinasteisesta pelkotilasta päivää kohtaan.

Thomas W. Lawsonin vuonna 1907 kirjoittama Friday The Thirteenth -kirja kertoo pörssimeklarista, joka haluaa aiheuttaa hämminkiä Wall Streetilla ja yrittää kaataa New Yorkin pörssin 13. päivänä perjantaina käyttämällä hyväkseen ihmisten taikauskoisuutta. Jotkut pitävät kirjaa uskomuksen alkulähteenä, mutta niinkuin listalla on jo todettu, ovat päivän, luvun ja epäonnisuuden yhteys ollut olemassa jo vuosituhansia ennen Lawsonin novellia. Kirjan on kuitenkin yleisesti ajateltu lisänneen päivään kohdistuneita uskomuksia.

Ainakin vuonna 1925 New York Times -lehdessä kirjoitettiin: ”ihmiset eivät osta tai myi osakkeitaan perjantai 13. päivänä samalla lailla kuin eivät kävele tikkaiden alta tai potkaise mustaa kissaa”. Osa ihmisistä on mennyt taikauskossaan jopa niin pitkälle, että he syyttivät vuoden 1987 kolmea perjantai 13. päivää siitä, että lokakuun 19. päivänä (Black monday, musta maanantai) tapahtui historiallinen osakkeiden arvon romahtaminen.

Hollywood ja häät Las Vegasissa

Tietyn teeman ympärillä pyörivät häät ovat koko ajan yleistymässä, joten ei liene kumma, että maailman ehkä kuuluisimmassa hääkaupungissa, Las Vegasissa, järjestetään jos jonkinlaisia teemahäitä. Perjantai 13. päivänä Viva Las Vegas hääkappeli muuttuu kauhuelokuvan kulissiksi. Hautausmaaksi verhotussa kappelissa soi pelottavat sävelet ja vihkimisen suorittaa zombiksi pukeutunut henkilö.

Auringon laskettua pariskunnat voivat valita romanttisemman ympäristön ja mennä naimisiin kappelin kynttilöillä valaistulla pihamaalla. Kappelin verkkosivut eivät kerro, onko vihkijänä tuolloinkin zombi.

Häiden kauhuteema on otettu Hollywoodin yhdestä menestyneimmästä kauhuelokuvasarjasta, Perjantai 13. -nimeltään (yllätys, yllätys). Ensimmäinen elokuva julkaistiin vuonna 1980 ja siinä sarjan päähenkilö Jason Voorhees hukkuu kyseisenä epäonnen päivänä. Myöhemmin kuolleista herännyt (tai ei koskaan hukkunut) Voorhees tappaa sadoittain ihmisiä jääkiekkomaski kasvoillaan ja machete kädessään.

Virallinen tapaturmapäivä

Missäs muualla kuin Suomessa vietetään perjantaina 13. päivä virallista tapaturmapäivää. Silloin tuodaan näkyvyyttä onnettomuuksien torjunnalle ja sille, kuinka suurin osa tapaturmista olisi estettävissä. Tapaturmapäivän järjestävät yhteistyössä tapaturmien torjunnan parissa työskentelevät järjestöt ja viranomaiset.

Tapaturmapäivän kampanjoissa tuodaan esille onnettomuuksiin johtavia riskejä, muun muassa kiirettä, väsymystä tai vaikka liukaspohjaisten kenkien käyttöä talvella. Tiesitkö muuten, että kotona sattuvista tapaturmista 62 % johtuu kiireestä?

Tänä vuonna tapaturmapäivän kampanjaa vietetään vesi- ja liikenneturvallisuuden merkeissä.

Tutkimusten mukaan muuten suurin osa onnettomuuksista tapahtuu nimenomaan kotona. Töistä tai muista menoista pois jääminen perjantai 13. päivän takia on siis taikauskoiselle vain kohtalon ivaa. Niinkuin sananlasku sanoo: ”Kotiinsa on moni kuollut.”

Kannattaa muistaa olla varovainen muutenkin kuin vain silloin!

Lue myös:

• Perjantai 13. päivä: 10 pelottavaa tapausta epäonnen päivänä
• Karman laki: 10 uskomatonta tosielämän esimerkkiä niin hyvässä kuin pahassa

Tämän listan aiheena ovat ylireagointiin taipuvaiset draamakuninkaat ja -kuningattaret, jotka ovat käsitelleet asioita jokseenkin yliampuvasti.

Listafriikki esittelee sekä tuoreita että historiallisia tapauksia, joissa ihmisten reaktio tapahtumiin on ollut tilanteeseen nähden varsin kohtuuton. Oliko näissä tilanteissa tarpeen menettää malttinsa näin totaalisesti? Vai oletko sitä mieltä, että draamailijoiden suhtautuminen ja käytös oli ymmärrettävää?

Kaikilla varmasti on lähipiirissä ihmisiä, jotka hieman muita useammin järjestävät kohtauksia. Toivottavasti kellään ei kuitenkaan ole aivan samalla tavalla ylireagointiin taipuvaisia läheisiä kuin tällä listalla tulee vastaan!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi tarinaa melko voimakkaasti asioihin suhtautuneista henkilöistä voit lukea tästä:

Kohtuutonta draamailua!? 10 käsittämätöntä ylireagointia – osa 1

Huiskuselkkaus johti yli vuosisadan kestäneeseen siirtomaakauteen

Ottomaanien valtakunnan provinssina satojen vuosien ajan ollut Algeria joutui vuonna 1830 Ranskan valloittamaksi, koska paikallinen hallitsija huitaisi ranskalaista diplomaattia huiskulla.

Absurdilta kuulostava syy-seurausketju sai alkunsa ”huiskuselkkauksesta” vuonna 1827. Algeria oli tuolloin ottomaanivaltakunnan provinssi, jonka hallitsijana toimi Hussein Dey. Dey neuvotteli ranskalaisen konsulin Pierre Devalin kanssa vanhoista veloista, jotka Ranskalla olivat rästissä. Ratkaisua ei kuitenkaan toistuvista tapaamisista huolimatta ollut syntynyt.

Kesken erään neuvottelutuokion tunteet pääsivät kuumenemaan ja Deval kutsui Deytä muslimeja halventavalla haukkumasanalla. Ottomaanihallitsija ei ottanut solvauksia vastaan mukisematta vaan huitaisi Devalia kärpäshuiskulla, joka toimi myös käsikäyttöisenä tuulettimena.

Ranskan kuningas Kaarle X vaati Hussein Deyltä anteeksipyyntöä törkeästä kunnianloukkauksesta, mutta koska sellaista ei kuulunut, oli kruunupää sitä mieltä, että välikohtaus antoi tarpeeksi pätevän syyn hyökätä Algeriaan. Oliko ilmassa havaittavissa ylireagointia?

Miehitys kesti yli sata vuotta ja päättyi lopulta vapaussodan jälkeen vuonna 1962 Algerian itsenäistymiseen.

Stalin tappoi taiteilijoita, jotka maalasivat todenmukaisia muotokuvia

Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin on epäilemättä yksi maailmanhistorian julmimmista ja raaimmista diktaattoreista, jonka hirmuhallinnon alla kuoli jopa 9 miljoonaa ihmistä.

Stalin suhtautui omaan julkisuuskuvaansa pakkomielteisesti ja halusi antaa itsestään kuvan suurmiehenä – myös fyysisten ominaisuuksiensa puolesta. Miestä kuitenkin kismitti hänen oma lyhyytensä, sillä myöhemmin kuvista tehtyjen arvioiden mukaan hänellä oli pituutta noin 165 cm, ja lisäksi hänen vasen kätensä oli vammautunut. Hän yritti aina valokuvissa olla etäällä itseään paljon pidemmistä henkilöistä ja hänet kuvattiin usein istumassa. Lisäksi Stalin pyrki piilottamaan vasenta kättään pitäen käsivartensa puuskassa.

Patsaat ja muotokuvat hänestä tehtiin käskyjen mukaan imartelevampina eikä diktaattori ollut juuri koskaan todenmukaisiin maalauksiin tyytyväinen.

Kun eräs taiteilija sitten vihdoin viimein onnistui maalaamaan Stalinista muotokuvan, jossa mies näytti suurelta ja uhkaavalta, ja vasen käsi oli piilossa, määrättiin kaikki edeltävät maalaukset tuhottavaksi. Varmuuden vuoksi Stalin päätti vielä riistää hengen kaikilta niiltä taiteilijoilta, jotka olivat aiemmin maalanneet hänestä totuudenmukaisia muotokuvia.

Lue myös: 10 diktaattorien ruokavaliota – Näin tyrannimaiset hirmuhallitsijat söivät

Tšingis-kaani kosti viestinviejänsä teloituksen tuhoamalla valtakunnan ja tappamalla miljoonia ihmisiä

Älä tapa viestinviejää, kuuluu tuttu sanonta. Tuo kehotus ei tainnut olla tuttu Keski-Aasiassa sijainneessa Kovaresmian valtakunnassa, jossa šaahi Muhammad II teloitutti tai häpäisi mongolijohtaja Tšingis-kaanin viestinviejät vuonna 1219. Mongolivaltakunnan suurkaani vastasi ennennäkemättömällä voimalla, ja arvioiden mukaan hänen sotajoukkonsa tappoivat miljoonia ihmisiä; kolme neljäsosaa Kovaresmian väestöstä.

Tšingis-kaanin vaste oli järjetön ylireagointi, varsinkin kun ottaa huomioon, mitä kaikkea muuta oli tapahtunut aiemmin.

Palataan tapahtumaketjun alkuun.

Mongolit taistelivat monilla rintamilla, mutta Tšingis-kaani halusi pitää välit Kovaresmiaan kunnossa ja näki sen hallitsijan vertaisenaan johtajana, jonka kanssa olisi hyvä solmia kauppasuhteet.

Muhammad II oli kuitenkin epäileväinen, sillä mongoliarmeija kylvi kauhua ja niitti tuhoa ympäri Aasiaa. Joten kun Tšingis-kaani lähetti 500 miehen karavaanin tunnustelemaan mahdollista sopimusta mukanaan kultaa, hopeaa, silkkiä ja turkiksia kaupantekoon, uskottiin Kovaresmiassa, että joukossa oli mukana vakoojia. Koko seurue tapettiin.

Tšingis-kaani ei kuitenkaan luovuttanut eikä myöskään hyökännyt joukkonsa murhanneeseen valtakuntaan, vaan lähetti šaahia tapaamaan kolme suurlähettilästä – kaksi mongolia ja yhden muslimin. Josko korkea-arvoiset virkamiehet saisivat sopimuksen aikaan? Muhammad otti miehet kuitenkin vangiksi, ajoi mongolien parrat ja hiukset, mikä oli sanoinkuvaamaton kunnianloukkaus, ja mestasi muslimin. Teloitetun lähettilään pää kulkeutui hengissä säilyneiden, mutta syvästi häväistyjen lähettiläiden matkassa Tšingis-kaanin luokse.

Siinä siunaamassa pelätty mongolijohtaja pudotti miekkansa Pohjois-Kiinassa ja jätti loistavasti edenneet taistelut Jin-dynastiaa vastaan. Hän keräsi kasaan 100 000 miehen armeijan, tärkeimmät kenraalinsa ja poikansa ja teki hyökkäyssuunnitelman. Yhdestä teloituksesta ja kahdesta parturoinnista Kovaresmia sai maksaa kovan hinnan, kun miljoonat siviilit menettivät joukkoteurastuksissa henkensä ja valtakunnasta tuli osa Tšingis-kaanin imperiumia.

Mies heittäytyi vaimonsa auton eteen estääkseen tätä äänestämästä

Vaikka (aikansa eläneen) ohjeen mukaan politiikka ei ole sovelias aihe pöytäkeskusteluun, on tämä seuraava ylireagointi hyvä esimerkki siitä, miten omista arvoista ja poliittisesta suuntautumisesta on erittäin suotavaa keskustella.

Mennään vuoteen 2012 ja Yhdysvaltojen Wisconsinin osavaltioon, jossa kansalaiset vaativat aiemmin virkaan valitun kuvernöörin Scott Walkerin eroa ja uusintavaalit määrättiin järjestettäväksi.

Aviopari Jeffrey ja Amanda Radle oli asiasta keskenään vastakkaista mieltä. Jeffrey oli vankkumattomana republikaanina Walkerin kannattaja. kun taas Amanda aikoi äänestää jotakuta demokraattien naisehdokkaista. Kun Jeffrey sai tietää vaimonsa aikomuksesta, päätti hän kaikin tavoin estää tätä pääsemästä äänestyspaikalle – vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa.

Amandan lähtiessä kotipihasta äänestämään, ei Jeffrey halunnut ottaa sitä riskiä, että ääni olisi ratkaiseva, joten hän hyppäsi vaimonsa auton eteen. Amanda ei ollut osannut odottaa Jeffreyn naurettavaa ylireagointia, joten hän osui eteen syöksyneeseen aviomieheensä. Nousematta autosta Amanda ajoi suoraan poliisiasemalla ilmoittamaan tapahtuneesta.

Jeffrey vietiin sairaalaan hoidettavaksi saatuaan vammoja selkäänsä ja niskaansa, mutta hengenvaarallisesti hän ei kuitenkaan loukkaantunut yrittäessään pelastaa osavaltiotaan liberaalilta vallankumoukselta.

Amandan ääni ei ollut ratkaiseva: Scott Walker voitti vaalit selvästi ja sai jatkaa kuvernöörinä. Jeffrey Radle siis sai mitä halusi, mutta avioliitto päättyi eroon – ei ehkä kenenkään yllätykseksi.

Työnäyte Valkoisen talon yllä

Vuonna 1972 yhdysvaltalainen Robert Preston värväytyi armeijaan tullakseen helikopterilentäjäksi, mutta ei onnistunut suorittamaan harjoitusohjelmaa kunnialla läpi. Prestonin pestin oli määrä kestää neljä vuotta, joten hänet siirrettiin Marylandiin Fort Meaden tukikohtaan helikopterimekaanikoksi.

Preston kuitenkin halusi lentäjäksi ja koki nähneensä vääryyttä harjoitusohjelman aikana. Hän halusi todistaa lentotaitonsa ja päätti antaa työnäytteen korkeimmalle mahdolliselle taholle uskoen siten saavansa toisen mahdollisuuden tulla armeijan helikopterilentäjäksi. Niinpä hän eräänä helmikuisena yönä vuonna 1974 varasti tukikohdasta lähtövalmiina olleen helikopterin (kyseinen kulkuväline yllä olevassa kuvassa) ja suuntasi sillä kohti maan pääkaupunkia kohteenaan Valkoinen talo.

Washingtonissa Prestonin perässä oli jo poliiseja autoineen ja omine helikoptereineen, mutta mies todella oli taitava lentäjä ja onnistui näppärillä väistöliikkeillä sekä uhkarohkean matalalla lentämällä pakenemaan takaa-ajajia. Lopulta, salaisen palvelun tulituksen keskellä, Preston laskeutui taidokkaasti Valkoisen talon nurmikentälle.

Preston uskoi aidosti, että puolustusvoimien korkea-arvoiset upseerit ja presidentti Richard Nixon olisivat vaikuttuneita hänen lentämisestään. Mutta sen sijaan, että hänelle olisi kiikutettu työsopimusta allekirjoitettavaksi, 20-vuotias Preston sai vuoden mittaisen vankeustuomion ja muutaman tuhannen dollarin sakot. Hänet vapautettiin armeijan palveluksesta ja tuomion jälkeen hän muutti toiselle puolelle maata. Hänestä ei – yllätys, yllätys – koskaan tullut helikopterilentäjää.

Lue ensimmäinen osa: Kohtuutonta draamailua!? 10 käsittämätöntä ylireagointia – osa 1

Lue myös:

• 10 kaikkien aikojen kummallisinta sotaa
• Tosielämän tapauksia, joissa naapurisota eskaloitui pahemman kerran

Tämän listan aiheena ovat uskomattomat sankaritarinat, joissa pääosia esittävät urheat eläimet! Nämä sankarieläimet ansaitsevat tunnustusta, sillä ne kaikki pelastivat ihmishengen.

Mukana listalla on eläimiä, jotka ovat pelastaneet ihmisiä monenlaisista tukalista tilanteista, oli kyseessä sitten toisen eläimen hyökkäys, sairaskohtaus tai vaikka sota.

Ei muuta kuin uskomattomien sankaritarinoiden pariin!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset eläimelliset sankaritarinat voit lukea tästä:

10 uskomatonta sankaritarinaa, joissa eläin pelasti ihmishengen – osa 1

Delfiinit uhmaavat haita

Ammattisurffaaja Todd Endris oli elokuun 28. päivänä vuonna 2007 kohtaamassa karmaisevan loppunsa: noin nelimetrinen valkohai oli päättänyt, että hän olisi sopiva lounas. Kaliforniassa Montereynlahdella sattuneessa hyökkäyksessä hai pääsi puremaan miestä niin, että tämän selän iho kuoriutui kuin banaaninkuori. Endrisin henki säästyi siinä kohtaa sen takia, että hän piti tukevasti kiinni laudastaan, jolloin vatsapuoli oli suojassa.

Hai kuitenkin hyökkäsi uudelleen ottaen miehen oikean jalan suuhunsa. Tilanteessa yllättävän loogisena pysynyt Endris kertoi myöhemmin, että oli niin tukevasti ankkuroituneena hain suussa, että onnistui toimittamaan vasemmalla jalallaan voimakkaita potkuja hain päähän, jolloin se irrotti otteensa.

Sekä saalis että saalistaja valmistautuivat seuraavaan hyökkäykseen.

Tässä vaiheessa Endrisin apuun oli saapunut ennestään tuttuja surffikavereita, pullonokkadelfiinejä. Ne muodostivat suojaavan kehän hänen ympärilleen ja miesylivoimalla saivat pidettyä hain etäällä. Endris pääsi rantaan pelastajiensa saattelemana.

Hän oli menettänyt puolet verestään ja sitä pulppusi luuhun asti auki olleesta jalan haavasta koko ajan lisää. Nopeasti ensiapua saanut surffari kuitenkin selvisi hengissä, ilman pysyviä fyysisiä vammoja, ja kuuden viikon toipumisen jälkeen hän oli takaisin rakastamansa lajin parissa.

Vuotta aiemmin Uudessa-Seelannissa delfiinit olivat toimineet juuri vastaavanlaisesti: muodostaneet suojaavan ympyrän neljän hengenpelastajan ympärille, kun nämä olivat joutuneet haiden hyökkäyksen uhreiksi. Itseasiassa tarinoita siitä, kuinka delfiinit ovat pelastaneet ihmisiä, tunnetaan jo antiikin Kreikan ajoilta. Kukaan ei vain tiedä miksi ne suojelevat ihmisiä jopa oman henkensä uhalla.

Lue myös: Kun veden alla vaanii tappava vaara – 10 hirvittävää haihyökkäystä

Gorillan äidinvaisto pelasti

Yksi lähimmistä sukulaisistamme, gorilla, voi olla meille ihmisille hengenvaarallinen. Ne ovat hyvin tarkkoja reviiristään, oli se sitten luonnossa tai eläintarhassa, eivätkä gorillahyökkäykset ole mitään harvinaisia tapauksia.

Kitty, joka myös palohälyttimenä tunnetaan

Vuonna 2014 newyorkilainen Danielle Schafer pelasti tienvarresta löytäneensä kissan ja nimesi vain pariviikkoisen pennun Kittyksi. Viisi vuotta myöhemmin, lokakuussa 2019, Kitty teki vastapalveluksen ja vuorostaan pelasti eläinlääkäriksi opiskelevan Schaferin.

Eräänä yönä Schafer heräsi siihen, kun Kitty hyppi hänen päällään. Makuuhuoneen ulkopuolelta kuului ääniä ja Schafer luuli ensin jonkun yrittävän murtautua sisään. Noustuaan ylös tarkastamaan tilannetta hän huomasi asuntonsa seinien olevan tulessa; yksikään palohälyttimistä ei jostain syystä ollut lauennut.

Hätääntyneenä Schafer juoksi makuuhuoneeseen hakemaan kissaansa, mutta Kittyä ei näkynyt missään. Savun keskellä hän löysi tiensä takaovelle ja lopulta ulos. Ulkona hän auttoi talon muita asukkaita kiipeämään turvaan ulos ikkunoista, mutta samalla tuntien suurta surua ja huonoa omaatuntoa Kittyn kohtalosta.

Seuraavana päivänä hän palasi pahoin palaneelle asunnolleen etsimään merkkejä Kittystä. Palomiesten mukaan kissaa ei ollut löytynyt, mutta Schafer kieltäytyi uskomasta.

Hän oli oikeassa, Kitty löytyi lopulta asunnosta sisältä! Kitty oli hengittänyt paljon savua ja kärsi silmävammoista, mutta oli kuitenkin elossa. Se oli ensin herättänyt rakkaan omistajansa ja sen jälkeen piiloutunut tyynyjen sekaan moneksi tuntia.

Lehmä vs Hevonen

Vaikka haihyökkäys pääsi tällekkin listalle, niin todellisuudessa lehmät tappavat vuosittain moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin hait. Fiona Boyd, 40-vuotias perheenäiti, oli joutua yhdeksi lehmän uhriksi kauniina kesäisenä päivänä vuonna 2007.

Boydilla oli miehensä kanssa maitokarjatila Skotlannisssa, lähellä Castle Douglasin kaupunkia. Eräänä päivänä hän oli yksin töissä tarkoituksenaan erottaa vasikka emostaan. Samalla laitumella oli muitakin lehmiä, mutta maatilaelämään tottunutta Boydia eivät 600-kiloiset eläimet pelottaneet.

Vasikka alkoi kuitenkin kiljahdella hädissään, mikä sai nuoren emolehmän paniikkiin ja hyökkäämään Boydin kimppuun. Se tönäisi naisen nurin ja Boyd tiesi, että jos lehmät näkevät jonkin eläimen maassa, voivat ne ”lyöttäytyä yhteen” ja tappaa. Lehmä ei kuitenkaan päästänyt Boydia nousemaan, vaan talloi ja puski tätä. Boyd uskoi loppunsa koittaneen.

Yhtäkkiä lehmä perääntyi ja Boyd huomasi hämmästyksekseen samalla laitumella olleen Kerry-hevosen tulleen apuun. Se oli huomannut omistajansa olevan pulassa ja alkoi potkimaan hyökännyttä lehmää. Tilanteen rauhoituttua Kerry pysytteli suojelevaisesti Boydin rinnalla, kun tämä yritti toipua shokistaan.

Hengenpelastaja Kerry sai palkinnoksi omenoita ja porkkanoita, ja tuosta tapauksesta lähtien se suhtautui Boydiin erityisen suojelevaisesti.

Papukaijan hätähuuto

Denverissä, Coloradossa, asunut Megan Howard koki marraskuussa 2008 lastenhoitajan pahimman painajaisen, kun kaksivuotias Hannah Kuusk oli melkein tukehtui hänen vahtivuorollaan.

Howard oli tehnyt pienokaiselle välipalaa valmiiksi ja laittoi lämmitetyn Pop-Tart-leivonnaisen pöydälle hetkeksi jäähtymään. Luonto kuitenkin kutsui ja hän juoksi käymään pikaisesti vessassa. Asioillaan ollessaan hän alkoi kuulla lemmikkipapukaijansa Willien huutoja.

Lintu räpytteli siipiään ja kiljui ”Äiti, Vauva, Äiti, Vauva”. Howard juoksi vessasta katsomaan mikä oli hätänä ja huomasi järkytyksekseen Kuuskin haukkovan henkeään. Tyttö piti kädessään puoliksi syötyä leivonnaista ja hänen kasvonsa sekä huulensa olivat jo sinertävät. Willie lopetti huutonsa vasta, kun Howard otti tilanteen haltuun.

Howard käytti Heimlichin otetta ja sai pelastettua tukehtuvan tytön, mutta antoi pelastumisesta kaiken kunnian Willielle. Ilman papukaijan hälytystä hän ei ehkä olisi ehtinyt ajoissa paikalle. Willie sai myöhemmin Punaisen Ristin eläimille myönnettävän hengenpelastajapalkinnon.

Lue listan ensimmäinen osa: 10 uskomatonta sankaritarinaa, joissa eläin pelasti ihmishengen – osa 1

Lue myös:

• 10 tapausta, joissa eläinten muuttunut käytös on ennakoinut luonnonkatastrofia
• Hollywoodin karvaiset sankarit: 10 valloittavaa eläinnäyttelijää
• 10 tapausta, joissa eläimet sabotoivat ihmisten toimia
• Uskomatonta! Eläimet, jotka tekevät ihmisten töitä

Ihmiset saavat monesti tunnustuksia ja palkintoja pelastaessaan jonkun hengen. Tämän listan kaikki sankarieläimet ansaitsisivat virallisen juhlapäivän uroteoistaan.

Eläimet ovat yksi Listafriikin ja myös lukijoiden lempiaiheita, ja tällä kertaa ihmetellään eläimiä, jotka ovat pelastaneet ihmisiä tukalista tilanteista, oli kyseessä sitten toisen eläimen hyökkäys, sairaskohtaus tai vaikka sota.

Mukana ovat tottakai ihmisen suosikkilemmikit koira ja kissa, mutta myös muutama villieläin, joiden käytös herättää kummastusta.

Ei muuta kuin uskomattomien sankaritarinoiden pariin!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset eläimelliset sankaritarinat ovat luvassa myöhemmin.

Vietnamilainen minipossu LuLu nautti elämästään hillomunkkeja syöden. Omistaja Jo Ann Altsman oli miehensä Jackin kanssa ottanut alunperin tyttärelleen kuuluneen lemmikin tilapäisesti hoitoon, mutta lähes 70-kiloinen LuLu olikin jäänyt sille tielle. Onneksi niin, koska vuonna 1998 se pelasti Altsmanin hengen.

Nainen oli kärsinyt jo aiemmin sydänvaivoista ja oli epäonnekseen yksin kotona, kun sydänkohtaus iski. Kukaan ei kuullut avunhuutoja, koska lähistöllä ei ollut ristinsielua. Neuvokas LuLu kuitenkin aisti asioiden olevan huonosti. Se ahtautui koiranluukusta ulos ja ravasi läheiselle tielle, johon se pisti pitkälleen. Useampi auto ajoi loukkantuneen LuLun ohi (se oli saanut vammoja tunkeutuessaan takapihan aitojen läpi), mutta onneksi eräs mies pysähtyi ihmettelemään tiellä makaavaa possua. LuLu nousi välittömästi ylös ja johdatti miehen Altsmanin luo.

Ambulanssilla sairaalaan kuljetetulle Jo Ann Altsmanille tehtiin välittömästi sydänleikkaus ja lääkärit olivat sanoneet pelastumisessa olleen kyse minuuteista. Sankari-LuLusta tuli kuuluisa: se sai paljon mediahuomiota ja palkintoja. LuLu esiintyi Oprah Winfreyn ja David Lettermanin keskusteluohjelmissa ja ystävystyi George Clooneyn kanssa.

Paras palkinto possulle oli kuitenkin omistajien jatkuva helliminen ja loppumattomat hillomunkit.

Leijonat pelastivat tytön pakkoavioliitolta

YK:n mukaan ei ole kovin harvinaista, että Etiopian syrjäisillä seuduilla nuoria tyttöjä kidnapataan kodeistaan ja pakotetaan naimisiin aikuisten miesten kanssa. Monesti uhria hakataan ja raiskataan, koska tämä ei suhtaudu myönteisesti järjestelyyn. Vuonna 2005 oli käynyt jälleen niin, että ryhmä miehiä oli napannut koulusta kotiinsa matkalla olleen 12-vuotiaan tytön viedäkseen hänet pakkoavioliiton satamaan omassa yhteisössään.

Viranomaiset löysivät tytön pahoinpideltynä viikon kuluttua, mutta sieppaajat olivat paenneet. Syykin oli selvä: löydettäessä tytön seurana oli kolme leijonaa. Leijonat olivat hyökänneet ja ajaneet miehet karkuun, mutta jääneet tytön omien sanojen mukaan ”vartioimaan häntä”. Kun etsintäpartio löysi eriskummallisen joukkion, poistuivat leijonat suosiolla takavasemmalle.

Leijonat olivat alunperin erittäin todennäköisesti aikoneet tehdä tytöstä päivällisen, mutta jostain syystä niin ei ollut käynyt. Tyttö joutui sairaalahoitoon kidnappaajiensa aiheuttamien vammojen vuoksi, mutta leijonat eivät olleet koskeneetkaan häneen. Afrikassa villieläimiä tutkinut Stuart Williams arvioi, että tyttö säästyi, koska hänen vaikerointinsa kuulosti leijonanpennun ääntelyltä, mikä mahdollisesti sai eläimet hämilleen.

Tarina olisi voinut päättyä monella tapaa paljon pahemmin.

Puluja ei ehkä pidetä lintumaailman fiksuimpina tapauksina. Muuttuuko mielipiteesi, jos puhutaan kirjekyyhkyistä? Kyse on kuitenkin samasta siivekkäästä eli kesykyyhkystä.

Sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikaan värvättyinä oli satojatuhansia kirjekyyhkyjä, monen eri maan joukoissa.

Lokakuun 3. päivänä 1918 ryhmä amerikkalaisia sotilaita oli saarrettuna Saksan linjojen takana. Joukon johtajana toiminut majuri Charles Whittlesey yritti saada viestin omilleen, mutta kolme matkaan lähetettyä kyyhkyä oli jo ammuttu saksalaisten toimesta alas. Tilanne kävi vielä tukalammaksi, kun Yhdysvaltojen joukot rupesivat ampumaan saarroksissa ollutta ryhmää, jonka he luulivat olevan vihollisia.

Lopulta Whittlesey lähetti matkaan Cher Amin, joka oli sodan aikana onnistunut kuljettamaan jo 12 viestiä perille. Cher Amin jalassa olleeseen pieneen kanisteriin laitettiin viesti:

”Olemme tiellä, joka kulkee 276.4:n kanssa samansuuntaisesti. Oma tykistömme tulittaa meitä. Jumalan tähden, lopettakaa.”

Saksalaiset huomasivat linnun ja alkoivat tulittaa sitä. Yksi laukaus lävisti Cher Amin rinnan, sen silmä vahingoittui pahasti  ja toinen jalka roikkui vain yhden jänteen varassa. Osumasta ja vammoistaan huolimatta urhea Cher Ami suoritti tehtävänsä ja sai toimitettua viestin perille: Whittlesey ja 194 sotilasta pelastuivat.

Cher Ami kuoli Yhdysvaltoihin palattuaan vuonna 1919; todennäköisesti haavoittumisensa seurauksena ja sille myönnettiin Croix de Guerre, Ranskan armeijan ansiomitali. Nykyisin yksijalkainen Cher Ami seisoo täytettynä Smithsonian-instituutin luonnontieteellisen museon näyttelyssä, jonka nimi on ”Vapauden hinta: Amerikkalaiset sodassa”.

Dory-pupu: Elävä verensokerimittari

Avustajakoira voidaan kouluttaa havaitsemaan omistajansa matala verensokeri. Se osaa haistaa verensokerin vaihtelun ihmisen ihon kautta. Ehkä siksi ei ole yllättävää, että muutkin eläimet pystyvät siihen. Se taas on yllättävää, että ne voivat reagoida muutokseen, vaikka niitä ei ole siihen opetettu.

Alkuvuodesta 2004 englantilainen Simon Steggall loikoili sohvalla kotonaan Cambridgeshiressä ja katseli televisiota. Vaimo Victoria puuhasteli omiaan lähistöllä ja ajatteli silmät kiinni olevan miehen vain nukahtaneen rankan työpäivän jälkeen. Hän ei osannut aavistaa, että tämä oli vaipunut matalan verensokerin aiheuttamaan diabeettiseen sokkiin ja menettänyt tajuntansa.

Pariskunnalla oli lemmikkikani Dory, jolla ei ollut lupaa nousta huonekaluille, ja yleensä se olikin hyvin tottelevainen. Tuona päivänä Victoria huomasi Doryn kuitenkin hypänneen sohvalle ja komensi sitä alas. Dory ei totellut, vaan siirtyi hyppimään ja rummuttamaan Simonin rinnan päälle ja yllättäen nuoli tämän kasvoja. Täysin epätyypillinen käytös sai Victorian tajuamaan, että jokin oli huonosti ja hän sai hälytettyä apua.

42-vuotiaalla Simonilla oli ollut diabetes lapsuudesta saakka, mutta tuolla kertaa kohtaus oli tullut täysin yllättäen. Ambulanssin kuljettajana työskennellyt Victoria ei voinut uskoa, että merkit olivat menneet häneltäkin ohi.

Onneksi he olivat hankkineet Doryn. Kani oli asustanut Steggalleilla vasta kolme kuukautta.

Buddy-koira näppäili hätänumeron

Joe Stalnaker oli saanut nuorempana armeijassa ollessaan pysyvän vamman päähänsä, minkä takia hän kärsii yllättäen iskevistä kohtauksista, jotka voivat johtaa tajuttomuuteen. Scottsdalessa, Yhdysvalloissa, asuva Stalnaker ei välttämättä pysty itse hälyttämään apua, joten hän oli hankkinut saksanpaimenkoira Buddyn avukseen. Buddy oli koulutettu hakemaan isännälleen puhelimen ja oikein pahassa tilanteessa soittamaan hätänumeroon.

Vuonna 2008 puolitoistavuotiaan avustajakoiran taidot pistettiin tosielämän testiin, kun se huomasi omistajansa kunnon heikkenevän. Se osasi hampaillaan painaa oikeita näppäimiä, ja hätäkeskuksen vastattua se alkoi vikistä ja haukkua. Stalnakerin puhelinnumeroon oli järjestelmässä kirjattu, että soitto voi tulla joltain muulta kuin ihmiseltä. Ambulanssi oli paikalla muutamassa minuutissa ja tajuttomana löydetty Stalnaker selvisi parilla sairaalapäivällä.

Avustaja- ja opaskoirat nostavat kyllä ”ihmisen paras ystävä” -termin aivan omalle tasolleen!

Lue myös:

• 10 tapausta, joissa eläinten muuttunut käytös on ennakoinut luonnonkatastrofia
• Hollywoodin karvaiset sankarit: 10 valloittavaa eläinnäyttelijää
• 10 tapausta, joissa eläimet sabotoivat ihmisten toimia
• Uskomatonta! Eläimet, jotka tekevät ihmisten töitä

Äitien kunniaksi paneudumme tällä listalla siihen, miten upeita ja ihmeellisiä tyyppejä he ovat. Hyvää äitienpäivää jo näin vähän etukäteen!

Toukokuun toisena sunnuntaina vietettävä äitienpäivä on maailman kolmanneksi suosituin juhlapäivä, heti joulun ja pääsiäisen jälkeen. Äitienpäivä menisi todennäköisesti uskonnollisten juhlien edelle, jos se olisi kaikkialla maailmassa samana päivänä. Esimerkiksi Malawissa äitienpäivä on lokakuussa, Indonesiassa joulukuussa ja Georgiassa maaliskuussa.

Joka puolella maapalloa juhlitaan äitejä uskonnosta, kulttuurista ja päivämäärästä riippumatta.

Listafriikki keräsi päivänsankareiden kunniaksi faktoja äideistä ja vähän äitienpäivästäkin. Muistetaanhan juhlia näitä supersankareita jokaisena vuoden päivänä ❤️

Äidin aivot muuttuvat

Raskaus muuttaa naisen elämän kokonaisvaltaisesti. Keho käy läpi muutoksia, jotka on helppo havaita paljaalla silmillä, mutta myös aivot muuttuvat. Tutkimusten mukaan jo raskausaikana erittyvä oksitosiinihormoni kääntää naisen aivot äitiysvaihteelle.

Raskausajan hormonit saavat aivoissa aikaan rakenteellisia muutoksia: hermosoluihin syntyy uusia väkäsiä, jotka kasvattavat solun pinta-alaa, ja solut muodostavat uusia synapseja eli liitoksia muihin soluihin. Äidin tiedonkäsittelykyky paranee ja aivot valmistautuvat toimiin, joilla uusi ihminen pidetään hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kapasiteetti olisi pois jostain muualta. Eihän uuden kielen oppiminenkaan tarkoita sitä, ettei sen jälkeen enää osaisi soittaa kitaraa.

Vauvan synnyttyä äidin hormonit ottavat lopullisesti vallan, millä taataan se, että hän keskittyisi vain jälkikasvuunsa. Monet aivojen osat, jotka vastaavat muun muassa tunteista, motivaatiosta, palkitsemisesta ja suunnittelusta, ovat muuttuneet lopullisesti. Kiintymys- ja mielihyvähormonien – oksitosiinin ja dopamiinin – eritys vain kiihtyy vauvaa hoitaessa.

Äidin ei myöskään tarvi olla raskauden kokenut, sillä hormonit ottavat valtaansa vauvan ensisijaisen hoitajan, oli hän biologisesti sukua tai ei. Tutkimuksissa on todettu, että myöskään vanhemman sukupuolella ei ole merkitystä.

Äidin äänet kehittävät vauvan aivoja

Äiti ei ole ainut, jonka aivot muuttuvat. Vauva tietenkin kehittyy kohdussa, mutta vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan äidin äänet ja sydämen syke auttavat lapsen aivoja kasvamaan. Pitkään on toki arveltu, että äidin puhe raskauden aikana vahvistaa vauvan kehitystä, mutta nyt siihen on saatu todisteita.

Tutkimusryhmä otti kokeeseen mukaan 40 vauvaa, jotka olivat syntyneet 8-15 viikkoa etuajassa, ja jotka viettävät suurimman osan elämänsä alusta yksin keskoskaapissa.

Osaan keskoskaapeista asennettiin pienet kaiuttimet, jotka toistivat äidin puhetta ja sydämen ääniä. Äänet oli tallennettu siten, kuin ne kuuluisivat vauvalle kohtuun. Vauvoille soitettiin ääniä kuukauden ajan kolme tuntia päivässä. Kontrolliryhmän vauvat saivat tyytyä kuuntelemaan osaston tavallisia ääniä, kuten useimmat keskoset ennen tätä tutkimusta.

Koejakson lopussa vauvojen aivot kuvattiin. Tutkijat huomasivat, että äidin puheelle ja sydämen lyönneille altistuneiden vauvojen aivojen kuuloalue oli huomattavasti suurempi kuin toisella ryhmällä.

Voidaan siis päätellä, että vauvoille kannattaa raskausaikana jutella niin paljon kuin jaksaa. Yksinpuhelu ei ole enää ollenkaan noloa, vaikka eiväthän odottavat äidit ole koskaan yksin, joku kuuntelee aina.

Äidin puhe rauhoittaa lasta

Äidin puhe ei vaikuta vauvaan vain tämän ollessa kohdussa. Se voi vaikuttaa lapseen yhtä voimakkaasti kuin fyysinen kosketus eli äidin halaus.

Vuonna 2010 julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa asetettiin kymmenittäin 7-12-vuotiaita tyttöjä stressaaviin tilanteisiin. Heidän täytyi ratkoa matemaattisia ongelmia ja pitää improvisoituja puheita täysin outojen ihmisten edessä. Kokeeseen osallistuneilla tytöillä havaittiin kiihtynyttä sydämen sykettä ja huomattavaa nousua stressihormoni kortisolin tasossa.

Tukalan kokemuksen jälkeen tytöt jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä katsoi neutraaleja tunteita herättävän Pingviinien matka -dokumentin. Toinen ryhmä sai viettää äitiensä kanssa fyysisesti aikaa ja kolmas ryhmä puhui äitiensä kanssa puhelimessa.

Niillä tytöillä, jotka pääsivät halaamaan äitiään, havaittiin nousu oksitosiinin, jo aiemmin mainitun mielihyvähormonin, määrässä. Oksitosiinin erittyminen vähentää kortisolin määrää, ja laskee siten stressitasoa. Sen oli aiemmin uskottu erittyvän vain fyysisen kontaktin seurauksena, mutta yllättäen myös niiltä, jotka soittivat äideilleen, saatiin samanlainen tulos. Elokuvaa katsoneilla ei samanlaista muutosta havaittu.

Useimpien meistä on varmaan helppo allekirjoittaa tutkimustulos. Mikään ei rauhoita samalla lailla kuin puhelu äidille; se saa tukalimmatkin tilanteet tuntumaan vähemmän pahoilta. Iästä riippumatta.

Ensimmäinen äitienpäivä

Yhdysvaltalainen Ann Jarvis oli 1860-luvulla käydyn sisällissodan aikainen aktivisti, joka järjesti pahoin jakautuneessa Virginian osavaltiossa yhteistilaisuuksia, joihin oli kutsuttuna sekä Konfederaation että Unionin joukoissa taistelleiden ja kaatuneiden sotilaiden äitejä. Hän halusi äitien avulla saada luotua yhteisöllisyyttä uudelleen, ja pisti pystyyn vuonna 1868 ”Äitien ystävänpäivä” -komitean.

Äitienpäiväliike ei ottanut tuulta alleen, ja Jarvis menehtyi toukokuun 9. päivänä vuonna 1905, näkemättä ensimmäistäkään äitienpäivää. Hänen tyttärensä Anna Jarvis alkoi kuitenkin lähes pakkomielteisesti jatkamaan äitinsä ajamaa asiaa. Hän järjesti vuosittain äitinsä kuolinpäivän tienoilla muistotilaisuuksia, ja sai määrätietoisella työllä vietyä äitienpäiväaatetta eteenpäin. Muutaman vuoden päästä päivää vietettiin jo laajalti maan joka kolkassa.

Anna Jarvisin periksiantamattomuuden johdosta presidentti Woodrow Wilson julisti vuonna 1914 toukokuun toisen sunnuntain, äitienpäivän, kansalliseksi juhlapäiväksi.

Äitienpäivä Suomessa

Suomeen äitienpäivä tuli opettaja ja kouluneuvos Vilho Reiman ansiosta. Reima oli ollut Yhdysvalloissa matkalla juuri äitienpäivän aikaan vuonna 1910. Parin vuoden ajan hän yritti markkinoida aatetta kotimaassaan, mutta kansa ei innostunut.

Reima ei kuitenkaan luovuttanut, vaan lähti yrittämään uudelleen vuonna 1918, ja kirjoitti Koti-lehteen artikkelin, jossa haastoi kuntia järjestämään sisällissodassa kaatuneitten äideille lämminhenkisiä tilaisuuksia. Reima muistutti jakautunutta kansaa siitä, että vihollisenkin äidillä on sydän, joten juhliin olisi syytä kutsua kunniavieraina kaikkien kaatuneitten äidit. Se loisi ihmisiin uskoa, toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen.

Alavieska oli ainut, joka tarttui haasteeseen. Juhlan otti järjestääkseen joukko kansakoulujen opettajia yhdessä kirkkoherran kanssa. Heinäkuun 7. päivänä järjestettävästä tilaisuudesta ilmoitettiin kirkollisissa ilmoituksissa ja mukaan kutsuttiin kaikki seudun äidit, erityisesti ”maanpuolustuksessa kaatuneiden sankarien äidit”. Tarjoiluksi luvattiin teetä, ”mutta jokaisella olkoon sokeria muassansa”.

Alavieskalaisten äitienpäiväjuhlia ylistettiin myöhemmin Koti-lehdessä ja kerrottiin, että tilaisuudessa pidettiin puheita, laulettiin ja esitettiin kuvaelmia.

Vuonna 1927 äitienpäivä vakiintui nykyiselle paikalleen, toukokuun alkupuolelle.

Äidin läsnäolo saa aivot toimimaan eri lailla

Ajatko autoa eri tavalla silloin, kun äitisi on kyydissä? Mahdollisesti teet sen aivan tietoisilla valinnoilla, mutta ainakin teini-ikäisillä kuskeilla äidin läsnäolo autossa muuttaa aivojen toimintaa.

Vuonna 2015 toteutetussa yhdysvaltalaistutkimuksessa 25:tä teiniä (16-19-vuotiaita, koska maassa saa ajokortin 16-vuotiaana) pyydettiin suorittamaan ajotesti simulaattorilla niin nopeasti kuin mahdollista. Jokaisessa risteyksessä kuskille tuli eteen tilanne, jossa hänen piti päättää pysähtyykö keltaisilla valoilla vai ajaako läpi viime hetkellä. Pysähtymisestä rapsahti kolme lisäsekuntia.

Kun koehenkilöt olivat yksin, ajoivat he keltaisten valojen läpi 55 prosenttia kerroista. Kun heidän äitinsä oli paikalla, väheni määrä 45 prosenttiin.

Se ei kuitenkaan ollut tutkimuksen yllättävin tulos, lähinnä ehkä odotettu.

Aivokuvista voitiin havaita, että yksin ajaessaan teinien aivojen palkitsemiskeskus aktivoitui, kun he ottivat riskin ja kiihdyttivät innoissaan läpi keltaisten valojen.

Äidin ollessa lähistöllä mielihyvähormoni dopamiinia erittävä palkitsemiskeskus aktivoitui, kun kuski teki turvallisen ratkaisun eli pysähtyi valoihin.

Vaikka teini-ikäistä kuskia turhauttaisi pysähtyminen, palkitsevat aivot sellaisesta toiminnasta, jota me odotamme muiden meiltä toivovan. Ja äidithän toivovat lastensa pysyvän turvassa eikä ottavan liian suuria riskejä.

Äiti on henkilökohtainen lääkkeiden valmistaja

Suukottelu ei ole vain ihmisäitien tapa, vaan sitä tekevät kaikki nisäkkäät. Useimmilla eläimillä hellyydenosoitusta vastaa nuoleminen. Se vahvistaa sidettä vauvan ja äidin välille.

Suukottelulla on kuitenkin myös tärkeä tehtävä vauvan puolustuskyvyn kehittymisessä, sillä vastasyntyneen vauvan vastustuskyky on vähäinen. Kun äiti pussailee vauvan poskia, ottaa hän samalla ikään kuin näytteitä taudinaiheuttajista, joita on lapsen kasvoilla. Äidin suusta patogeenit päätyvät nielurisoihin, jotka koostuvat ihmisen puolustusjärjestelmän kivijalasta, imukudoksesta.

Äiti muuttuu vauvan henkilökohtaiseksi apteekiksi, kun hänen valkosolunsa alkavat tuottaa vasta-aineita juuri niille patogeeneille, jotka vauvan kasvoilla majailevat. Rintamaidon välityksellä lapsi saa räätälöidyn puolustuspaketin ulkoisia uhkia vastaan.

Sanottakoon vielä, että myös äidinmaidonkorviketta syövät lapset kasvavat oikein terveinä ja tyytyväisinä. Imetys ei ole mikään äitiyden mittari.

Naisten äänioikeus ratkesi äidin kehotukseen

Vuonna 1919 useat Yhdysvaltojen osavaltiot olivat hyväksyneet naisten äänioikeuden. Jotta äänioikeus tuli lisätyksi liittovaltion perustuslakiin, oli sen oltava hyväksytty 36:ssa osavaltiossa, silloisesta 48:sta. Kesään 1920 mennessä lakimuutoksen oli hyväksynyt 35 ja kaikki roikkui Tennesseen varassa.

Alustavissa keskusteluissa oltiin päädytty umpikujaan edustajien jakauduttua kannoissaan 48-48 tasatilanteeseen. Puhemies päätti ottaa naisten äänioikeuden äänestykseen, ja tuhannet vastaan- ja puolestapuhujat täyttivät Nashvillen kadut.

Muuan 24-vuotias Harry Burn, siihen mennessä nuorin osavaltion lainsäädäntöelimeen valittu edustaja, oli jo päättänyt äänestää lakimuutosta vastaan yhdessä muiden republikaanien kanssa. Juuri ennen äänestystä hän oli kuitenkin saanut äidiltään Febb Burnilta kirjeen, jossa luki:

”Rakas poikani, äänestä naisten äänioikeuden puolesta. Olen odottanut sinun tuovan rohkeasti kantasi esille, mutta vielä en ole sitä nähnyt. Muista olla reipas poika! Siinä kaikki äidiltä tällä erää. Rakkaudella, Mama.”

Harry Burn marssi elokuun 18. päivän äänestykseen punainen ruusu rintapielessään ja äidin kirje povitaskussaan. Punainen ruusu oli vastustajien merkki ja lakimuutosta kannattavat pitivät keltaista kukkaa.

Äänestyksessä Burn sanoi kaikkien järkytykseksi ”aye”.

Niin Tennesseessä laillistettiin naisten äänioikeus ja Yhdysvaltojen perustuslakiin sisällytettiin 19. lisäys, joka takaa yhtäläisen äänioikeuden.

Äiti kantaa lapsiaan ikuisesti sydämessään, kirjaimellisesti

Vauva saa reilu puolet perintöaineksestaan äidiltään, mutta myös hän siirtää osan itseään äidilleen. Vauvan soluja siirtyy kohdun kautta äidin verenkiertoon, josta ne kulkeutuvat muualle elimistöön: rintoihin, sisäelimiin ja joskus ne muuntuvat jopa hermosoluiksi. Monesti vauvan soluja on löytynyt myös sydämestä. Tutkituissa kudoksissa vauvan soluja on ollut noin yksi tuhannesta, aika iso määrä siis.

Äidille vieraiden solujen on ajateltu aiheuttavan joitain autoimmuunisairauksia, mutta tuoreimman tutkimustiedon valossa niiden uskotaan osittain suojaavan häntä vakavilta sairauksilta, kuten syöviltä sekä sydän- ja verisuonisairauksilta. Myös naisilta, jotka eivät ole koskaan olleet raskaana, on löydetty Y-kromosomeja (eli ”mieskromosomeja”) sisältäviä soluja.

Se voi johtua monesta syystä: kohdussa sulautuneesta veljestä tai siitä, että naisen äidiltä on siirtynyt aiemmasta raskaudesta tulleita poikavauvan soluja. Voi myös olla, että nainen on tietämättään ollut raskaana, mutta raskaus on päättynyt spontaanisti hyvin aikaisessa vaiheessa.

Solujen vaihto on siis molemminpuolista, sillä myös äidiltä siirtyy kokonaisia soluja vauvaansa. Ihan niin kuin äidit eivät olisi jo tehneet tarpeeksi meidän puolestamme!

Ei määrä, vaan laatu

Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan lasten kehitykselle ei ole erityisen merkityksellistä se, kuinka paljon vanhemmat viettävät heidän kanssaan aikaa, vaikka kyse olisi kehityksen kannalta tärkeistä 3-11 välisistä ikävuosista. Teini-ikäisille lapsen ja vanhemman välinen aika sen sijaaan on määrällisesti tärkeämpää; mitä enemmän yhteistä aikaa, sitä helpommin teinit pysyvät poissa pahanteosta.

Pienille lapsille tärkeintä on yhdessä vietetyn ajan laatu. Tutkimuksen mukaan kahdenkeskistä touhua ei tarvitse olla paljon, kunhan se aika on täysin pyhitetty lapselle ilman muita häiriötekijöitä, kuten puhelinta ja tietokonetta. Joten nyt kaikki äidit: huoli ja huono omatunto pois, vaikka et omasta mielestäsi ehtisi koulun, töiden tai harrastusten vuoksi puuhailemaan tarpeeksi lastesi kanssa.

Lue myös:

• DNA-testi voi tuoda musertavan yllätyksen, kun salaisuudet paljastuvat: 9 tosielämän tapausta
• Äidit, jotka sepittävät tai aiheuttavat lapsilleen sairauden – 10 tapausta välillisestä Münchhausenin syndroomasta
• Lumoavat vauvat – 10 mielenkiintoista faktaa vastasyntyneistä