Odottamattomat eläinystävat: 10 sydäntä lämmittävää tarinaa erikoisista eläinkaveruksista

Hyytävän talven keskellä on mukava heittäytyä hellyttävien eläintarinoiden pariin. Nämä odottamattomat eläinystävät lämmittävät varmasti jokaisen mieltä!

Listafriikki halusi hiukan vastapainoa eiliselle kidustusmenetelmistä kertovalle listalle; toivottavasti nämä kaverukset tuovat hymyn kaikkien huulille.

Kotieläiminä ja lemmikkeinä yhdessä elävät eri eläinlajien edustajat tulevat usein loistavasti toimeen ja eläinten välille voi muodostua voimakkaita kiintymyssuhteita. Tällä listalla tutustutaan kuitenkin sellaisiin ystävyksiin, joiden ei heti ensimmäisenä kuvittelisi löytävän yhteistä säveltä. Mukana on petoja ja niiden saaliseläimiä sekä keskenään luontaisia vihollisia, mutta jostain syystä eläinystävät ovat löytäneet toisensa.

Ota siis leppoisa asento ja uppoudu liikuttavan suloisten eläinten maailmaan!

Sniffer ja Tinni – Tosielämän Topi ja Tessu

Näin voi käydä vain saduissa: Koira ja kettu kohtaavat metsässä ja niistä tulee parhaat ystävät. Niin on kuitenkin oikeasti käynyt Norjassa.

Saksanpaimenkoira Tinni oli eräänä päivänä omistajansa Torgeir Bergen kanssa kävelyllä metsässä, kun he kohtasivat siellä ketun. Se oli vielä poikanen ja Berge arveli sen olleen seuraa ja ruokaa vailla; emo oli todennäköisesti kuollut. Berge nimesi ketun Snifferiksi, mutta jätti villieläimen pärjäämään omilleen.

Kummallista kyllä, tuon päivän jälkeen Sniffer ilmestyi usein kuin tyhjästä mukaan Bergen ja Tinni-koiran metsälenkeille ja eläimet alkoivat muodostaa tuttavallisen suhteen. Hiljalleen kaverukset alkoivat tapaamaan metsän siimeksessä lähes päivittäin ja viihtyivät toistensa seurassa leikkien ja välillä rauhassa makoillen useita tunteja kerrallaan.

Valokuvaajana työskennellyt Berge on dokumentoinut koiran ja villin ketun ainutlaatuista ystävyyttä vuosien ajan, ja on myös julkaissut odottamattomasta toveruudesta kirjan. Berge on äänekäs turkiskaupan vastustaja, ja hän on toivonut Tinnin ja Snifferin tarinan edistävän turkismetsästyksen kieltämistä.

Lue myös, mihin muun muassa iki-ihana Topi ja Tessu -satu pohjautuu:
Kauheat alkuperäistarinat rakastettujen satujen takana

Orangit ja saukot

Belgialaisessa Pairi Daizan eläintarhassa on keksitty hauska tapa pitää kolmihenkinen orankiperhe onnellisena. Älykkäät orangit tarvitsevat jatkuvasti tekemistä viihtyäkseen, ja hoitajat kehittävätkin niille päivittäin erilaisia leikkejä, pelejä ja ongelmanratkaisutehtäviä.

Tarhan orankiperhe – Uijan-uros, Sari-naaras ja niiden Berani-poika – on hiljattain saanut aitaukseensa kavereiksi joukon saukkoja. Eläintarhassa ajateltiin, että aitauksen läpi virtaavan joen varrelle asutetut saukot toisivat orangeille viihdykettä, mutta kukaan ei odottanut eläinten ystävystyvän.

Eläintarhan tiedottaja Mathieu Goedefroy on kertonut Indsider -julkaisun haastattelussa, että etenkin Uijan ja Berani ovat luoneet erityisen suhteen saukkojen kanssa: saukot nousevat joesta leikkimään karvaisten kavereidensa kanssa ja eläimet viihtyvät päivät pitkät yhdessä. Goedefroyn mukaan Uijan, Berani ja saukot jahtaavat toisiaan leikkimielisesti, ja kuurupiilo on yksi porukan suosikkiajanvietteistä. Elämä on kummankin lajin edustajille paljon hauskempaa ja kiinnostavampaa!

Aochan-käärme ja Gohan-hamsteri

Vaikka monissa maissa elävien selkärankaisten syöttäminen toisille eläimille on kiellettyä, sallii Japani esimerkiksi elävien jyrsijöiden tarjoilemisen käärmeille.

Lokakuussa 2005 Mutsugoro Okokun eläintarhassa oli kiperä pulma: rottakäärme nimeltään Aochan ei suostunut syömään pakasteesta sulatettuja rottia. Eläintenhoitajat olivat huolissaan kaksivuotiaan Aochanin syömättömyydestä, joten he marssivat lemmikkikauppaan hakemaan sille elävää saalista.

Kun ateriaksi valikoitunut kääpiöhamsteri laitettiin Aochan lämmitettyyn terraarioon, juoksi se peloissaan ympäriinsä. Käärme lähti lähestymään jyrsijää, mutta pysähtyikin yllättäen sen edessä ja kääntyi toiseen suuntaan; sitä ei kiinnostanut tippaakaan. Eläintenhoitajat päättivät jättää hamsterin terraarion uskoen, että Aochan kyllä söisi, kun se tulisi nälkä. Päivien kuluessa kävi kuitenkin selväksi, että ainoa terraariossa ruokaileva eläin oli hamsteri, joka järsi huolettomana porkkanoita – Aochan luikerteli välinpitämättömänä sen vieressä.

Kului viikkoja, ja parivaljakko vaikutti lähentyvän niin paljon, että kääpiöhamsterille päätettiin antaa sarkastisesti nimeksi Gohan, joka tarkoittaa ateriaa. Gohan kiipeili Aochanin päällä ja yritti leikkiä sen kanssa. Eläimet jopa nukkuivat yhdessä: Aochan kiertyi kerälle ja Gohan asettui sen päälle nukkumaan.

(Toim. huom: En löytänyt mistään tietoa, että alkoiko käärmeelle jossain vaiheessa maistumaan ruoka, mutta mitä ilmeisimmin.)

Kaksikosta tuli eläintarhan vetonaula ja vierailijat ympäri maan saapuivat katsomaan luonnonlakeja uhmaavia ystävyksiä. Monet olivat varmoja, että jossain vaiheessa Aochan tulisi järkiinsä ja söisi Gohanin, mutta eläintenhoitaja Kazuya Yamamoto oli vakuuttunut, ettei niin tulisi käymään. ”Aochan vaikuttaa aidosti nauttivan Gohanin seurasta”, kertoi Yamamoto medialle tammikuussa 2006, kun eläinystävät olivat eläneet kuukausia yhdessä.

Valitettavasti eläintarha jouduttiin sulkemaan konkurssin vuoksi ja tarinan mukaan kaikki eläimet päästettiin luontoon. Tuo tarina tuskin pitää paikkansa, mutta onhan se hauska ajatella, että Aochan ja Gohan jatkoivat erikoista ystävyyttään villeinä ja vapaina.

Albert-lammas ja Themba-norsu

Themba-norsun elämän alku oli kirjaimellisesti kivinen, kun sen emo putosi vuonna 2008 kohtalokkaasti kallionkielekkeeltä. Eteläafrikkalaiset puistonvartijat panivat puolivuotiaan norsunpoikasen merkille ja toivoivat, että toinen norsunaaras adoptoisi sen. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten nälkiintynyt poikanen toimitettiin Shamwarin villieläinreservaattiin.

Koska Thembaksi nimetty norsu oli liian nuori selviämään yksin, ja sitä haluttiin suojella muilta suuren reservaatin eläimiltä, päätettiin sen antaa kasvaa aitauksessa. Koska norsut ovat hyvin sosiaalisia eläimiä, laitettiin Themban seuraksi Albert-niminen lammas.

Tutustuminen alkoi Albertin kannalta pelottavalla tavalla, sillä Themba viihdytti itseään jahtaamalla kämppistään. Albert järkyttyi niin pahasti, että meni 12 tunnin ajaksi suojaan aitauksen katokseen, johon Themba ei päässyt. Utelias norsu halusi kuitenkin tehdä tuttavuutta ja työnsi kärsäänsä väsymättä katetun suojan paalujen välistä, jotta sai haisteltua uutta kaveriaan.

Seuraavana aamuna Albert uskaltautui ulos tutustumaan Thembaan ja siitä hetkestä lähtien kaksikko oli erottamaton. Ne kulkivat päivisin tuntikausia ympäri puistoa – Themba lepuutti usein kärsäänsä Albertin selän päällä – ja öisin ne nukkuivat vierekkäin. Vaikka puiston työntekijät olivat hieman pelänneet, että nuori Themba alkaisi luulemaan itseään lampaaksi, kävi asiassa toisin päin: Albert alkoi matkimaan norsun tekemisiä ja muutti oman ruokavalionsakin täysin lampaille ennenkuulumattomaksi.

Eläinystävät viettivät yhdessä kaksi huoletonta vuotta, kunnes oli Themban vapauttamisen aika ja kaverukset piti erottaa toisistaan. Se aloitettiin yksinkertaisella aidalla, jotta Albert ja Themba näkivät toisensa edelleen, mihin ne vaikuttivat olevan tyytyväisiä. Juuri ennen luontoon siirtämistä Themba kuitenkin sairastui suolitukokseen ja menehtyi nopeasti. Albert jäi asumaan reservaattiin.

Owen-virtahepo ja Mzee-kilpikonna

Kun Intian valtameressä tapahtunut voimakas maanjäristys lähetti joulukuun 26. päivänä vuonna 2004 matkaan yhden historian tuhoisimmista tsunameista, kärsittiin aaltojen aiheuttamista tuhoista myös tuhansien kilometrien päässä Afrikassa. Kenian rannikolla pieni virtahepo joutui luonnonkatastrofin seurauksena erilleen emostaan ja muusta laumastaan, mutta onneksi paikalliset puistonvartijat löysivät poikasen ja toimittivat sen Haller Parkin luonnonpuistoon.

Virtahepo nimettiin Oweniksi ja hoitajat päättivät, että sosiaalisena eläimenä sen olisi hyvä saada seuraa. Owen laitettiin samaan aitaukseen 130-vuotiaan aldabranjättiläiskilpikonnan kanssa. Mzee-kilpikonna otti tulokkaan aluksi varautuneesti vastaan, mutta kun Owen alkoi pitää iäkästä herraa emonaan, suli senkin sydän lopulta. Ne olivat erottamaton pari, joka söi, kylpi ja nukkui yhdessä. Owen nähtiin usein nuolemassa Mzeen päätä ja se suhtautui kilpikonnaan hyvin suojelevaisesti: vieraiden oli turha yrittää lähestyä vanhusta. Eläinystävät kehittivät myös aivan oman ”kielen” tuottamalla ääniä, joita muiden virtahepojen tai kilpikonnien ei tiedetä päästävän. Keskustelun tukena kaverukset käyttivät päännyökkäyksiä ja pehmeitä tuuppaisuja.

Virtahevot viettävät emojensa kanssa useita vuosia, mutta jossain vaiheessa niiden on uskaltauduttava elämään omilleen. Näin kävi myös Owenille, joka vuonna 2007 siirrettiin tutustumaan muihin virtahepoihin. Se oli siinä vaiheessa jo tuplaten kasvatti-isänsä kokoinen.

Kauris ja hanhi

Huhtikuussa 2011 Forest Lawnin hautausmaalla Buffalossa, Yhdysvalloissa, todistettiin hyvin erikoista eläinten käyttäytymistä: Kaurisuros ja kanadanhanhinaaras löivät hynttyyt yhteen.

Lintu oli muninut hautausmaan patsaaseen ja vaikka yleensä kanadanhanhipariskunnan kummatkin osapuolet osallistuvat hautomiseen, joutui tämä naaras huolehtimaan munistaan ilman kumppania. Se sai kuitenkin apua odottamattomalta taholta: hautausmaan alueella vuosikausia eläneeltä kauriilta.

Valkohäntäkauris ei kuitenkaan käynyt hautomaan munia, vaan toimi emon ja sen kuoriutumattoman jälkikasvun vartijana, kirjaimellisesti. Tilanteen erikoisuus valkeni, kun kanadanhanhea tultiin verkkojen kanssa siirtämään – linnut olivat suurilukuisina joukkoina lähes vitsaukseen asti sotkeneet hautakiviä ulosteillaan. Kauris oli asiasta toista mieltä, sillä se asettui hanhea lähestyvien ihmisten eteen ja karkotti heidät uhkaavalla tuijotuksellaan tiehensä. Suojelevainen käytös toistui aina, kun auto tai ihminen lähestyi pesää.

Hautausmaan työntekijät ja paikallisen eläinpelastuskeskuksen vapaaehtoiset seurasivat tuota uskomatonta saagaa kolme viikkoa, kunnes hanhitiput viimein kuoriutuivat. Kaiken lisäksi jännitysnäytelmä oli huipentunut vain päivää ennen kuoriutumista, kun munia ravinnokseen käyttävät varikset alkoivat parveilla pesän lähettyvillä odottaen hetkeä, jona emon silmä välttäisi. Jälleen kerran kauris päätti, että peli ei vetele ja ajoi uhkaavat munavarkaat menemään.

Sinä päivänä, kun pienet tiput lähtivät emonsa kanssa ensimmäisen kerran pesästään tutustumaan maailmaan, koki kauris tehtävänsä suoritetuksi ja lähti omille teilleen.

Kummallista ystävyyttä tiiviisti seurannut villieläinasiantuntija Joel Thomas oli tapahtuneesta yhtä hämmentynyt kuin kaikki muutkin, mutta halusi katkaista siivet median ja yleisön innostuneelta spekulaatiolta, jonka mukaan eläinten välillä olisi ollut romanttisia tunteita. Hänen mukaansa kyse oli omistautuneisuudesta ja kiintymyksestä, ei ihastuksesta. ”Kauris ja hanhi eivät olleet rakastuneita”, selvensi Thomas Reutersin haastattelussa.

Miten niin eivät!?

Ja miten Disney ei ole jo tarttunut tähän tarinaan!?

Ebony-kissa ja Ivory-rotta

New Yorkissa sijaitsevassa Brooklyn Cat Caféssa voi käydä kahvilla ja samalla silitellä kissoja. Pohjimmiltaan yritys on kuitenkin hylättyjen kissanpentujen adoptiotoimisto, josta voi välipalan yhteydessä napata mukaansa uuden lemmikin.

Muutamia vuosia sitten eräällä kahvilan kissoista todettiin viruksen levittämä leukemia, joten väistämättä kuolemaan johtavan tarttuvan taudin vuoksi pentu jouduttiin eristää muista kissoista.

Sen ei kuitenkaan haluttu olevan yksinäinen, joten kahvilan omistajat adoptoivat läheisestä löytöeläinkeskuksesta vitivalkoisen rotan, jolle annettiin nimeksi Ivory. Rottiin leukemiavirus ei tartu, joten periaatteessa se oli täydellinen kumppani pikimustalle Ebony-kissalle.

Paitsi että ne olivat kissa ja rotta!!!

Eläimet tulivat kuitenkin erinomaisesti toimeen, eikä Ivory pelännyt kanssaan samankokoista Ebonya. Niiden välille muodostui selvä kiintymyssuhde. Kissanpentu menehtyi viiden kuukauden jälkeen, mutta työntekijöiden mukaan sen elämä oli ollut kaverin kanssa paljon rikkaampaa.

Onnistuneen kumppanuuden jälkeen kahvila on tuonut useita rottia kissanpentujen seuraksi ja jyrsijät toimivat orvoille kissoille kuin emoina: ne pitävät niistä huolta kuin omista poikasistaan. Leikkiminen on myös sallittua ja pennut jahtaavatkin rottien häntiä hellästi. Kahvilassa kuitenkin tiedostetaan se tosiasia, että rottien liike voi kiintymyksestä huolimatta laukaista kissoissa luontaisen metsästysvietin, joten parit erotetaan, kun kissat kasvavat tietyn kokoiseksi.

Alexa-koira ja Sahara-gepardi

Koirien tiedetään muodostavan läheisiä suhteita monien eri eläinlajien kanssa, mutta erikoisen tiiviitä ystävyyssuhteita tiedetään syntyvän gepardien kanssa; silloin kun siihen on mahdollisuus. Lajit ovat perimmäiseltä luonteeltaan hyvin samanlaisia ja suunnilleen yhtä vanhoiksi elävinä eläiminä ne voivat muodostaa elinikäisiä kumppanuuksia.

Yksi ensimmäisistä tällaisista odottamattomista parivaljakoista oli Cincinnatin eläintarhassa, Yhdysvalloissa, yhdessä kasvaneet anatoliankoira Alexa ja Sahara-gepardi, tuttavallisemmin Lexi ja Sarah. Eläintarha on mukana isojen kissojen suojeluohjelmassa, jonka yhtenä tarkoituksena on opettaa afrikkalaisille maanviljelijöille vaihtoehtoisia tapoja karjansa vartiointiin. Sen sijaan, että gepardeja ammutaan, voidaan paimeniksi jalostettuja koirarotuja, esimerkiksi juuri anatoliankoiria, käyttää ajamaan pedot tiehensä.

Sahara ja Alexa tutustuivat toisiinsa vuonna 2000 kummankin ollessa vain parin kuukauden ikäisiä. Siitä lähtien ne leikkivät yhdessä ja kiersivät vuosien ajan ympäri maata esittelemässä erikoista ystävyyttään muun muassa kouluissa.

Kun Alexa ja Sahara kasvoivat, kävivät myös leikit rajummiksi. Niillä oli kuitenkin syvä keskinäinen ymmärrys, ja aina jos jompi kumpi ylitti sallitun rajan, tuijottivat ne tiiviisti toisiaan silmiin ja sanattomalla sopimuksella päättivät leikkituokion siihen. Täysikasvuisina ne molemmat vaikuttivat haluavan enemmän omaa aikaa ja tilaa, joten ne päätettiin sijoittaa omiin aitauksiinsa. Mutta riemu repesi joka kerta, kun ne päästettiin yhteen tai oli aika lähteä yhteiselle koulukierrokselle; oli aivan kuin ne eivät olisi erossa olleetkaan.

Vietettyään elämänsä ensimmäiset vuodet vain Saharan kanssa ja muiden kissaeläinten ympäröimänä, ei Alexaa koskaan voitu päästää muiden koirien lähelle. Se ilmeisesti kuvitteli olevansa petokissa ja suhtautui omiin lajitovereihinsa kuin ne olisivat saaliseläimiä.

Cincinnatin eläintarha ilmoitti vuonna 2016 surullisen uutisen, kun Sahara oli jouduttu lopettamaan. Nyt se juoksee muilla niityillä pari vuotta aiemmin menehtyneen Alexan kanssa.

Bea-kirahvi ja Wilma-strutsi

Vuonna 2009 Busch Gardens -eläintarhassa, Floridassa, ystävystyi täysin odottamattomasti kaksi pitkäkaulaista asukkia: kolmivuotias kirahvi nimeltään Bea ja 10-vuotias strutsi nimeltään Wilma. Ne asuivat melko suuressa, 26 hehtaarin kokoisessa aitauksessa, jossa eli kummankin lajitovereita sekä lisäksi sarvikuonoja, norsuja ja seeproja. Bean ja Wilman ystävystyminen oli siis täysin spontaania. Eläintarhan mukaan kirahvit ja strutsit ovat luonnostaan uteliaita eläimiä, joten ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että ne olisivat toisistaan kiinnostuneita.

Bean ja Wilman tapauksessa uskomatonta oli se, että ne hakeutuivat jatkuvasti yhteen ja viettivät aikaa mieluummin keskenään kuin kenenkään muun kanssa. Kirahveilla on tapana tutkia ympäristöään kielellään, ja tämän kaksikon syvästä ystävyydestä kertoi paljon se, että Wilma oli usein Bean tuttavallisen tutkailun kohteena, eikä ollut läheisestä kontaktista millänsäkään.

Vuonna 2020 eläintarha ilmoitti 14-vuotiaan Bean saaneen kolmannen poikasensa, mutta Wilman liikkeistä ei useampaan vuoteen oli raportoitu mitään. Strutsit saattavat elää jopa 75-vuotiaiksi, joten jos mitään yllättävää ei ole tapahtunut, on Wilma edelleen hengissä ja toimii ehkä tätinä pienille kirahveille.

Cassie-kissa ja Moses-varis

Vuonna 1999 Massachusettsin osavaltiossa, Yhdysvalloissa, asuneiden Wallace ja Ann Colliton pihaan ilmestyi pieni mustavalkoinen kissanpentu. Collitot yllättyivät kuin he huomasivat, että hylätty pentu ei ollutkaan yksin: sillä oli seuranaan varis. Varis näytti huolehtivan orvosta kissasta ja kantoi sille syötäväksi matoja ja hyönteisiä. Lintu myös esti pentua vaeltamasta autotielle ja piti vahtia muiden eläinten varalta.

Pariskunta oli varma, että kukaan ei uskoisi heidän kertomustaan variksen siipien suojassa elävästä kissanpennusta, joten he alkoivat nauhoittaa videokamerallaan kaksikon puuhia. Kissan he nimesivät Cassieksi ja varis sai nimen Moses.

Collitot saivat houkuteltua Cassien sisälle ruoan avulla ja kissa jäikin mielellään taloon asumaan. Mutta vain illoiksi ja öiksi, sillä joka aamu, tasan kuudelta, Moses tuli koputtelemaan oven taakse ja hakemaan kissaystäväänsä ulos. Eläinten suhde muuttui vuosien kuluessa, kun suojelutehtävät vaihtuivat tasavertaiseen ystävyyteen. Viiden vuoden ajan Collitot kuvasivat kissan ja variksen päivittäistä kirmailua ja leikkimielistä painimista, kunnes eräänä päivänä Moses ei enää ilmestynytkään ovelle. Varikset elävät maksimissaan kahdeksanvuotiaiksi, joten Moses oli todennäköisesti kuollut.

Cassien ja Moseksen ainutlaatuinen ystävyys elää kuitenkin ikuisesti Lisa Flemingin kirjoittamassa lastenkirjassa: Cat and Crow: An Amazing Friendship.

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä tai somekanavissamme ⬇️⬇️ oletko sinä todistanut odottamattomia ystävystymisiä eri eläinlajien välillä.

Lisää kommentti