Yleistieto
Uskomattomat random-faktat, joiden et tiennyt olevan totta!
Tällä listalla Listafriikki käsittelee uskomattomat random-faktat, tarkalleen ottaen yksitoista sellaista, joiden et tiennyt olevan totta.
Uskomattomat random-faktat: tällä listalla tulet eittämättä törmäämään asioihin, joista et ole koskaan kuullutkaan. Toisin sanoen nämä random-faktat saavat kenties leukasi putoamaan lattiaan, ainakin kuvaannollisesti, sillä luvassa on täysin uskomattomia juttuja.
Listalla esiintyy niin ihmisiä kuin myös muita eläimiä, ja pääsipä mukaan myös kaikkien tavallisten ruokakauppojen hyllyiltä löytyvät omenat.
Mutta eipä siinä, laitetaan nyt nämä random-faktat listan muotoon ja aletaan ihmettelemään yhdessä tätä maailman omituisuutta.
Nämä seuraavat uskomattomat random-faktat, jotka Listafriikki seuraavassa esittelee, ovat siis totisinta totta.
Aivastus ja järjetön tuntinopeus!
Uskomattomat random-faktat aloitetaan aivastuksella, tarkemmin sanottuna ihmisen aivastuksella.
Itse kuulun siihen joukkoon ihmisiä, joiden aivastus on käsittämättömän äänekäs ja voimakas: se on tullut todettua monen monta kertaa, näin allergikkona, ja kieltämättä siinä vaiheessa, kun olen aivastanut kahdeksan kertaa putkeen, olen fyysisesti puhki – tai ainakin jotain sinnepäin.
Mutta onko tuo sitten mikään ihme? Ei todellakaan, sillä ihmisen aivastus voi lähteä jopa 160 kilometrin tuntinopeudella. Ja aivastamiseen liittyy myös toinen äärimmäisen mielenkiintoinen fakta: yhden aivastuksen seurauksena ihmisen nenästä ja suusta voi lentää ulos jopa 100 000 pisaraa.
Kun siis ihmisiä suositellaan aivastamaan hihaansa, sille on todella olemassa syynsä, sillä tällainen määrä pisaroita ja tuolla tuntivauhdilla asettaa samassa tilassa olevat henkilöt sairastumisuhan alle, mikäli siis kärsit esimerkiksi flunssasta tai ylipäätään sairastelet.
Onneksi sentään allergia ei voi tarttua ja antihistamiinit ovat apuna keväisin ja kesäisin – joskaan nekään eivät täysin pysäytä aivastelua.
Luonnossa asuvat delfiinit kutsuvat toisiaan nimillä
Kukapa ei rakastaisi delfiinejä, näitä vesistöjen ilopillereitä. Itse olen onnekseni päässyt kerran elämäni aikana näkemään delfiinejä luonnossa ja se oli kertakaikkisen upea kokemus.
Delfiiniä pidetään yleisesti ottaen yhtenä eläinkunnan viisaimmista lajeista. Joidenkin tutkijoiden näkemysten mukaan delfiinit olivat itse asiassa viisaimpia eläimiä tällä upealla planeetallamme, ennen kuin ihmiset kiilasivat ohitse. Delfiineillä on kokoon nähden myös todella suuret aivot, niin ikään yhdet eläinkunnan suurimmista, ja ne ovat itse asiassa suuremmat kuin vaikkapa simpansseilla.
Delfiinit osaavat tehdä myös kertakaikkisen upeita temppuja, mikä kertoo niiden uskomattomasta kyvystä oppia erilaisia asioita, mutta tällä random-faktat-listalla ne eivät ole näiden osaamiensa temppujen vuoksi, vaan itse asiassa kommunikaation osalta: on nimittäin niin, että luonnossa elävät delfiinit kutsuvat toisiaan nimeltä – me vain emme kykene ymmärtämään niiden kieltä.
Tutkijat ovat todenneet, että delfiinit käyttävät erilaisia vihellysääniä kutsuessaan toinen toistaan, ja nämä vihellysäänet siis vaihtelevat riippuen siitä, ketä kaveruksistaan delfiinit kutsuvat. Skotlannissa, St Andrewsin yliopistossa, työskentelevä tutkimusryhmä oli soittanut delfiineille heidän kutsumaäänen, delfiinit olivat reagoineet tähän.
Tuossa edellä mainitussa tutkimusryhmässä työskentelevä Vincent Janik kommentoi asiaa seuraavasti BBC:n mukaan: ”Delfiinit elävät avomerellä kolmiulotteisessa ympäristössä, jossa niillä ei ole minkäänlaisia maamerkkejä, ja niiden on pysyttävä yhtenä ryhmänä. Nämä eläimet siis elävät ympäristössä, jossa ne tarvitsevat tehokkaan systeemin ollakseen yhteyksissä toisiinsa.”
Kaupasta ostamasi omenan ikä saattaa olla todella korkea
Meistä jokainen on mitä todennäköisimmin jossain vaiheessa elämäänsä vähintäänkin maistanut omenaa, enkä itse ainakaan tiedä ainoatakaan ihmistä, joka ei pitäisi omenasta.
Monille on pienestä pitäen opetettu, että etenkin kaupasta ostettu omena kannattaa pestä ja hyvä niin, sillä ne sisältävät todella paljon kemikaaleja ja mahdollisesti myös erilaisia bakteereita, kuten kolibakteeri ja salmonella, joista on täysin ymmärrettävästi erittäin tärkeää päästä eroon.
Mutta tiesitkö sitä, että kun ruokakaupassa katsastat tarjolla olevat omenat ja yrität löytää sieltä ne kaikkein maukkaimman ja tuoreimman näköiset omenat, todellisuudessa nämä omenat saattavat olla jopa yli vuoden ikäisiä? Et siis välttämättä syö millään muotoa tuoretta hedelmää, kun haukkaat kaupasta ostamasi omenasta palan, vaan sen elämänkaari yllättää mitä todennäköisimmin jokaisen meistä.
Nämä perinteisissä ruokakaupoissa olevat omenat on aikanaan poimittu raakoina. Sen jälkeen niitä on käsitelty kemiallisella aineella (1-MCP), ne on vahattu, säilytetty kylmässä huoneessa keskimäärin 12 kuukauden ajan ja lopulta laitettu matkalle kohti kohdemaataan. Pahinta tässä on se, että omenat sisältävät antioksidantteja, jotka ehkäisevät esimerkiksi syövän syntymistä, ja nämä antioksidantit alkavat kadota kolmen kuukauden kylmässä säilömisen jälkeen.
Kylläpäs sitä alkoikin kummasti odottamaan ensi kesää ja omenoiden syömistä suoraan puusta poimittuina.
Kaskelotti päihittää lentokoneen desibeleissä
Kaskelotti on noin 16-metrinen ja peräti 45 tonnia painava valaslaji, joka valitettavasti on vaarassa kuolla sukupuuttoon – muun muassa ihmisten luontoon ja mereen toimittaman muovijätteen vuoksi; ympäri maailman kaskelotteja on rantautunut rannalle kuolleina ja pahimmassa tapauksessa niiden vatsa on ollut täynnä erilaista muovijätettä.
Valaat, ja tässä tapauksessa kaskelotit, ovat siis massiivisia ja uskomattoman kauniita eläimiä, joiden kokoa on mahdotonta ymmärtää. Mitä todennäköisimmin täyden ymmärryksen eri valaslajien koosta saa vasta siinä vaiheessa, kun esimerkiksi kaskelotin kaltaisen valaan pääsee näkemään omin paljain silmin. Esimerkiksi maailman suurin valaslaji eli sinivalas oli painoltaan 20-kertainen Tyrannosaurus Rexiin verrattuna, eikä ylipäätään mikään dinosaurus päihitä sinivalasta koossa.
Mutta takaisin kaskelotteihin, jotka nekin ovat moninkertaisesti Rexiä painavampia.
Kaskelottien erikoisuus liittyy niiden äänenkäyttöön ja se on syynä sille, miksi tämä valaslaji on päätynyt tälle uskomattomat random-faktat -listallemme. Niiden ääni on nimittäin niin voimakas, että se voi yltää jopa 230 desibeliin. Edes sinivalas ei pärjää kaskelotille, sillä sinivalas yltää ”vain” 180 desibeliin.
Mikäli nämä edellä olevat lukemat eivät itsessään kerro sinulle paljoa, niin tämä kertonee: lentokoneen vastaava lukema on lähtöhetkellä noin 150 desibeliä.
Kaskelotti on siis maailman kovimman äänen luova eläin, eikä se tuolla desibelilukemalla ole kovinkaan suuri yllätys.
Tyynimeri on massiivinen
Tämä uskomattomat random-faktat -lista vie meidät seuraavaksi meren ihmeelliseen maailmaan, joskin vertailukohteeksi tähän tarvitaan myös maapallon mantereet eli niin sanottu kuiva maa.
Pelkästään karttaa katsomalla sitä huomaa hyvin nopeasti, että Tyynimeri on eittämättä maailman suurin meri. Kaiken kaikkiaan Tyynimeri kattaa peräti yli 30 prosenttia koko maapallon pinta-alasta. Esimerkiksi karttapalloa analysoidessa sitä saattaa olla vaikea huomata, mutta itse asiassa yksikään maa-alue maapallolla ei ole yhtä suuri kuin Tyynimeri.
Ja jatketaanpa nyt vielä asteen verran pidemmälle näiden vertailujen osalta: kun kaikki maapallon maa-alueet lasketaan yhteen, niiden kokonaisuus jää pinta-alaltaan pienemmäksi kuin Tyynimeri.
Kaiken kaikkiaan Tyynenmeren pinta-ala on vedenpintaa mittarina käyttäen huimat 155 miljoonaa neliökilometriä. Ihan vain näin vertailun vuoksi, Suomen pinta-ala on 338 400 neliökilometriä. Suomi on nimenomaan pinta-alaltaan Euroopan kahdeksanneksi suurin valtio ja taakse jää kaiken kaikkiaan 36 Euroopan valtiota, joten Suomi ei ole todellakaan mikään maapallon kääpiövaltio.
Jääkarhu ja harmaakarhu loivat täysin uuden karhulajin
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Koska ilmastonlämpeneminen maapallolla vain kiihtyy kiihtymistään, ovat muun muassa jääkarhut ajautuneet melkoisiin ongelmiin. Jääkarhut elävät kirjaimellisesti jäällä, mutta kun jää hupenee huomattavaa vauhtia, alkavat vaihtoehdot käydä todella vähiin.
Ilmaston lämpeneminen ja jäämassojen hupeneminen ovat johtaneet muun muassa siihen, etteivät jääkarhut löydä itselleen enää lajitovereita, joiden kanssa lisääntyä. Niinpä jääkarhut ovat olleet pakotettuja kohdistamaan katseensa harmaakarhuihin ja lisääntymään niiden kanssa, minkä seurauksena on syntynyt täysin uusi karhulaji, joka kulkee englanninkielisellä nimityksellä Pizzly, joka on sekoitus sanoista polar bear (jääkarhu) ja grizzly bear (harmaakarhu).
Havaintoja tästä uudesta jääkarhun ja harmaakarhun välisestä hybdridistä on tehty useita Kanadan arktisella alueella, ja nämä havainnot on saatu vahvistettua DNA-testien perusteella: ”Me olemme tienneet pitkään, että nämä jääkarhujen ja harmaakarhujen väliset hybridit ovat mahdollisia. Me tiesimme Euroopassa tehtyjen eläintarhatutkimusten myötä, että voit ottaa uroksen ja naaraan kummasta lajista tahansa ja että niiden jälkikasvu on lisääntymiskykyinen. Toistaiseksi kaikki vahvistetut hybridit on havaittu Kanadassa, mutta niitä voi olla myös esimerkiksi Venäjällä tai Alaskassa, sillä näillä alueilla ne törmäävät niin ikään toisiinsa”, Albertan yliopiston jääkarhu-tutkija Andrew Derocher kertoi vuonna 2016 ScienceNordicille.
Niin, ettei tämä mene keneltäkään ohitse, niin yleisesti ottaen kahden eri lajin parittelusta seurannut hybridi ei ole lisääntymiskykyinen; näissä tilanteissa luonto nimittäin puuttuu peliin ja estää jälkikasvun syntymisen. Esimerkiksi muulit eli hevosen ja aasin risteymät ovat steriilejä.
Pez-karkit kehitettiin tupakoinnin lopettamiseen
Muistatko PEZ-karkit? Ne, jotka laitettiin esimerkiksi johonkin Disney-hahmon pään omaavaan ”putkiloon”, ja sitten niitä sai tuota päätä kääntämällä käteensä? Itse asiassa niistä on turha puhua menneessä muodossa, sillä niitä on edelleen tarjolla, joskaan ne eivät välttämättä ole Suomessa yhtä suosittuja kuin ennen.
PEZ-karkit ja nämä annostelijat kehitettiin aikanaan Wienissä, Itävallassa, tarkalleen ottaen vuonna 1927, Eduard Haas III:nnen toimesta. Niitä markkinoitiin alkuun yhteen puristettuina piparminttuina, mutta myöhemmin markkinoille tuli useita erilaisia makuja.
Mutta mistä sitten idea näihin PEZ-karkkeihin oikein lähti eli mikä niiden kohdalla oli niin sanottu pointti? Kyllä, PEZ-karkkien taustalla oli huomattavasti suurempi merkitys kuin vain karkin valmistaminen, sillä ne kehitettiin tupakan korvikkeiksi ihmisille, jotka yrittivät lopettaa tupakoinnin.
Nämä uskomattomat random-faktat ovat kyllä melkoisen mielenkiintoista luettavaa.
Ja tässä vielä kaksi faktaa lisää: PEZ-nimi on lyhenne saksankielisestä sanasta ”pfefferminz”, joka tarkoittaa piparminttua. Karkit valmistetaan konditoria-sokerista ja erilaisista makuaineista, joiden puristaminen pastillin muotoon vaatii tuhansien kilojen voiman.
Uskomattomat random-faktat koiran hajuaistista
Ihmisen paras ystävä eli koira omaa kertakaikkisen käsittämättömän hajuaistin, eikä olekaan mikään ihme, että koiria käytetään esimerkiksi useissa erilaisissa viranomaistehtävissä: koirat voivat haistaa muun muassa huumausaineet tai erilaiset ainesosat, joita käytetään pommien valmistukseen.
Mutta miten hyvä se koiran hajuaisti sitten oikein todellisuudessa on ja miten sen saisi järkeiltyä sellaiseen muotoon, että sitä oikein toden teolla ymmärtäisi, millaisia vainukuonoja nämä meidän ylimmät ystävykset oikein ovat?
Itse asiassa koiran hajuaistiin liittyen on olemassa yksi tosiasia, joka nostaa koiran hajuaistin tälle random-faktat-listalle, ja se kuvastaa erinomaisella tavalla koirien kertakaikkisen posketonta hajuaistia: kahteen olympialaisten mitat täyttävään uima-altaaseen menee yhteensä noin 3,79 miljoonaa litraa vettä ja koira kykenee haistamaan teelusikallisen sokeria tuollaisesta vesimäärästä.
Kun verrataan ihmisen ja koiran nenän sisältöä, ihmisellä on nenässään 5 miljoonaa hajureseptoria eli vastaanotinta, kun taas koiralla niitä on 300 miljoonaa. Hyvä ja konkreettinen esimerkki tästä erosta kuuluu seuraavasti: ihminen kykenee haistamaan laatikkoruoan sen valmistusvaiheessa – koira haistaa jokaisen ainesosan, mitä tuohon ruokaan on käytetty.
Ihmisten jäännökset osana erilaisia lääkkeitä
1500- ja 1600-lukujen aikana lääketiede oli totaalisen kehittymätöntä ja niinpä ihmiset toimivat usein erilaisten ongelmien kanssa yleisten uskomusten mukaan. Noihin aikoihin ihmiset valmistivat itse omat lääkkeensä ja osa eurooppalaisten keskuudessa lääkitykseen käytetyistä ainesosista koostui ihmisestä: toisin sanoen eurooppalaiset olivat tuohon aikaan toisia ihmisiä syöviä kannibaaleja ja siksi tämä fakta löysi tiensä tälle random-faktat-listalle.
Ihmisten ruumiinosia käytettiin osana lääkkeitä muun muassa pääkipujen ja epilepsian hoitoon. Tämä käy ilmi luennoitsijana New Englandin yliopistossa, Australiassa, toimineen Louise Noblen kirjasta ”Medical cannibalism in Early Modern English Literature and Culture” (vapaasti suomennettuna: lääketieteellinen kannibalismi aikaisessa modernissa englannin kirjallisuudessa ja kulttuurissa). Noble pääsi asian jäljille kirjallisuuden kautta, lukemalla muun muassa William Shakespearen Othello-kirjaa.
Noblen mukaan niin kuninkaalliset, papit kuin myös tutkijat käyttivät ihmisten ruumiinosia – muun muassa luuta, verta ja rasvaa – sisältäneitä lääkevalmisteita. Ja itse asiassa tätä tapahtui jo ennen 1500-lukua, mutta 1500- ja 1600-lukujen aikana se yleistyi voimakkaasti.
Ihmisten luita, verta ja rasvaa käytiin varastamassa muun muassa haudoista, minkä jälkeen ne myytiin eteenpäin. Esimerkiksi ihmisen jauhettu kallo koettiin tuolloin tärkeänä osana päänsäryn hoidossa. Aivohalvaukseen käytettiin puolestaan mikstuuraa, johon kuuluivat ihmisen veri, ihmisen jauhettu kallo ja suklaa. Englannin kuningas Charles II puolestaan otti naukkuja, jotka sisälsivät alkoholia ja ihmisen jauhettua kalloa.
Paine meren syvimmässä kohdassa on täysin posketon
Kun puhutaan meren syvimmistä kohdista, veden pinnan alla odotteleva paine on kertakaikkisen käsittämätön. Tutkimusmatkailija Victor Vescovo päätti lähteä Tyynenmeren syvimpään kohtaan, jonka syvyys on peräti 11 kilometriä. Paine tuolla 11 kilometrin syvyydessä on yli 8 tonnia 6,45 neliösenttimetriä kohden. Paine on siis sama kuin asetettaessa 50 jumbojettiä eli todella isokokoista lentokonetta päällekkäin.
Jo itsessään tuo täysin käsittämätön paine, joka Tyynenmeren syvimmästä kohdasta löytyy, ansaitsee paikan tällä random-faktat-listalla, mutta heitetäänpä vielä lisää vettä myllyyn: Vescovo oli tavannut tuolla merenpohjassa ollessaan muovipussin eli toisin sanoen muovipussi kykenee kestämään noin käsittämätöntä painetta.
Jos siis joskus olet kyseenalaistanut muovijätteen aiheuttaman uhan tälle kauniille planeetallemme, jota olemme valitettavasti tuhoamassa pelottavan kovaa vauhtia, ja mitä muovijäte aiheuttaa esimerkiksi eläimille, joiden elimistöön sitä päätyy, tuskin kyseenalaistat enää tämän listan kohdan jälkeen.
Vescovo on maailmanhistoriassa syvimmälle koskaan sukeltanut ihminen, joskaan hän ei tietenkään tehnyt tuota happipullo selässä ja snorkkeli naamalla, vaan asianmukaisen sukellusveneen kyydissä.
Historian pisin hikka aiheutti vuosikymmenien mittaisen piinan
Yhdysvaltalainen Charles Osborne syntyi vuonna 1894 ja menehtyi vuonna 1991. Hän siis eli todella pitkän elämän.
Osbornella oli kuitenkin valtaosan elämästään melkoisen ikävä ongelma. Vuonna 1922, kun hän oli 28 vuoden ikäinen, hän punnitsi sian ennen eläimen teurastamista. Punnituksen aikana Osbornelle tuli hikka, mikä on täysin normaalia – onhan meistäkin jokainen varmasti kokenut tuon ärsyttävän toverin, joka johtuu pallean äkillisistä supistuksista.
Normaalisti hikka kestää muutaman minuutin ajan, ja joskus hieman pidempään, mutta Osbornen kohdalla tuo hikka kulki mukana aina helmikuuhun 1990 saakka. Kaiken kaikkiaan Osborne kärsi siis jatkuvasta nikotuksesta 68 vuoden ajan ja sillä hän pääsi myös Guinnessin ennätystenkirjaan.
Pitkittyneen hikan taustalla on aina jokin sairaus, mutta Osbornen kohdalla tuohon ikävään vaivaan ei yksinkertaisesti löydetty mitään hoitokeinoa. Noin vuosi ennen kuolemaansa Osborne pääsi vihdoin eroon hikastaan – se vain katosi omia aikojaan – mikä oli varmasti valtaisa helpotus lähes 25 000 päivää kestäneen kärsimyksen jälkeen.
Kaiken kaikkiaan hänen arveltiin nikotelleen tuon vaivansa aikana käsittämättömät 430 miljoonaa kertaa, sillä alkuun hän nikotteli jopa 40 kertaa minuutissa ja myöhempinä vuosinaan noin 20 kertaa minuutissa; hän siis todella ansaitsee paikkansa tällä uskomattomat random-faktat -listalla.
Lue myös:
- 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi
- 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 2
- 10 random faktaa, joita et aiemmin tiennyt tarvitsevasi vol. 3
🤷♂️ Mitkä uskomattomat random-faktat saivat sinun leukasi putoamaan kuvaannollisesti lattiaan? Kommentoi aihetta alla olevissa kommenttikentissä ⬇️ ⬇️ tai somekanavissamme!
Yleistieto
Marraskuun lapset ovat pessimistisiä atleetteja: Faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä
Tällä listalla on luvassa faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä! Pian muun muassa selviää, että mistä marraskuu on saanut nimensä ja miten tässä kuussa syntyminen saattaa vaikuttaa terveyteen.
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja onnenkiviä.
Jos olet marraskuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Marraskuun 22. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Loppukuun ajan synttäreitään viettävät ovat Jousimiehiä. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi.
Skorpioni on romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.
Jousimies taas on muiden ihailusta nauttiva tulimerkki. Tulimerkki on kunnianhimoinen ja idealistisia maailmanparantaja, jonka seuraan muut luonnostaan hakeutuvat.
Minkälaisia henkieläimiä marraskuussa syntyneillä sitten on?
Skorpionit voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolehtijoiksi ja suojelijoiksi.
Marraskuun lopun synttärisankarit sen sijaan voivat ammentaa voimia hyvin eksoottisesta ja äärimmäisen harvinaisesta otuksesta: przewalskinhevosesta.
Kuten jo kertaalleen luonnosta sukupuuttoon kuolleeksi julistettu villihevoslaji, niin myös marraskuun lopussa syntyneet nauttivat vapaudesta ja avarasta ympäristöstä. Przewalskinhevosen henkieläimekseen saaneet ovat seikkailunhaluisia, urheita ja rakastavat oppia uutta. He ovat myös kilpailunhaluisia, omapäisiä ja impulsiivisia.
Lue myös: 10 ihmisten hylkäämää ja eläinten valtaamaa paikkaa
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Marraskuussa syntyneiden onnenkukka on kiintymystä, rakkautta ja iloa symboloiva krysanteemi.
Kiinassa ja Japanissa krysanteemi nähdään nuoruuden symbolina ja kansanperinteen mukaan terälehti viinilasin pohjalla on luvannut pitkää ja tervettä elämää. Kiinassa krysanteemin uskotaan estävän harmaantumista. Euroopassa krysanteemi on perinteinen hautajaiskukka, sillä sen on ajateltu ilmentävän surua.
Syntymäkiviä marraskuussa on kaksi: monissa eri väreissä esiintyvä topaasi ja kellertävä sitriini.
Topaasin on uskottu tuovan kantajalleen suojelusta, ja aikoinaan tästä korukivestä tehtyjä amuletteja pidettiin vasemmassa kädessä, jotta kantaja olisi turvassa mustalta magialta. Tyynyn alle laitettu topaasi on pitänyt painajaiset loitolla. Kodinkin on voinut topaasilla suojata, sillä kiven on uskottu suojelevan onnettomuuksilta ja tulipaloilta.
Antiikin Kreikassa topaasin uskottiin antavan voimia ja afrikkalaiset samaanit ovat käyttäneet topaasia parantavissa rituaaleissa. Topaasin parantavia voimia on toki käytetty muuallakin, ja sillä on hoidettu niin ruoansulatusongelmia kuin niveltulehdustakin.
Sitriinin on uskottu pitävän sisällään auringon energiaa, joten se tuo kantajansa elämään iloa ja onnellisuutta. Ennen muinoin sen ajateltiin suojaavan käärmeenmyrkyltä, pahoilta ajatuksilta ja sydänsuruilta. Sitriinillä uskottiin myös olevan rauhoittava vaikutus.
Marraskuu on kuoleman kuukausi
Onko lukijoiden joukossa Mokoma-faneja? Joka tapauksessa, yhtyeellä on kappale nimeltään Marras, joka alkaa sanoilla: ”Maa makaa martona kohmeessa”. Marto tarkoittaa lisääntymiskyvytöntä ja hedelmätöntä, marras taas kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Sanat sopivat yhteen, sillä marraskuussa luonto kuolee, tai ainakin monien kasvien maanpäälliset osat kuolevat. Ne ovat silloin myös martoja, eli eivät lisäänny.
Marras-sana on lainautunut suomen kieleen samasta indoiranilaisen kantakielen kuolemaa tarkoittavasta sanasta, josta on johdettu myös muun muassa englannin mortal, latinan mors ja espanjan muerte. Yhdessä maailman vanhimmassa kielessä, sanskritissa, mara tarkoittaa kuolemaa ja marta kuolevaista.
Kuolema liittyy marraskuuhun muutenkin kuin luonnon vuosittaisen kierron vuoksi. Kansanuskomuksen mukaan manalan portit ovat tuolloin auki ja kuolleiden henget eli martaat pääsivät liikkumaan elävien keskuuteen.
Kristinuskon myötä ajankohta on saanut uuden nimen ja merkitys on hieman muuttunut, mutta edelleen pyhäinmiestenpäivää vietetään marraskuun taitteessa. Aiemmin se oli aina marraskuun ensimmäisenä päivänä, mutta nykyään Suomessa pyhäinpäivän ajankohta vaihtelee, jotta se osuu lauantaille.
November
Marraskuu on monella kielellä november (tai hyvin lähellä sitä). November-sana viittaa marraskuun paikkaan vuoden yhdeksäntenä kuukautena; yhdeksän on latinaksi novem. Hämmentävää, sillä marraskuuhan on vuoden 11. kuukausi!
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Näin ollen marraskuu oli siis vuoden yhdeksäs kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään November. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Marraskuussa syntyneet ovat ikätovereitaan urheilullisempia
Marraskuussa syntyneet ovat useiden eri tutkimusten mukaan keskimäärin vahvempia ja fyysisesti parempikuntoisia kuin ikätoverinsa. Tämä todettiin esimerkiksi Essexin yliopistossa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa, jossa testattiin koululaisten aerobista kuntoa, puristusvoimaa ja alavartalon lihasten vahvuutta.
Marraskuussa syntyneet päihittivät muut kaikilla osa-alueilla ja erityisen suuri ero oli keväästä ja alkukesästä syntyneisiin. Tutkijoiden mukaan tästä on kiittäminen auringonvaloa ja D-vitamiinia, joille odottava äiti on raskauden puolivälin jälkeen altistunut enemmän. Kunnon annos D-vitamiinia raskauden viimeisinä kuukausina tarkoittaa vauvalle vahvoja luita ja lihaksia.
Näin marraskuussa syntyminen vaikuttaa sairastumisriskiin
Mitä pidemmälle vuodessa mennään, sitä suuremmaksi kohoaa riski aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöihin. Marraskuussa syntyneillä on kaikkein korkein riski ADHD:lle.
Marraskuun synttärisankareilla on keskimääräistä korkeampi riski kärsiä hengityselinsairauksista, hedelmättömyydestä ja neurologisista häiriöistä. Toisaalta sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riski on merkittävästi pienentynyt syksyllä, erityisesti marraskuussa, syntyneillä. Riski sairastua vaikeaan masennukseen on niin ikään alhaisin marraskuussa syntyneillä.
Toisaalta marraskuussa syntyneet ovat vuonna 2005 julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan kaikkein pessimistisimpiä. Kaikista kuukausista juuri marraskuussa syntyneet kokevat olevansa epäonnisia. Näin ei tietenkään välttämättä ole, mutta tutkimuksen mukaan marraskuun lapsilla lasi on useimmiten puoliksi tyhjä.
Raskaudenaikainen D-vitamiinin saanti on tässäkin kohtaa selittävä tekijä: niin kohonneissa kuin alentuneissa riskeissä. Eteläisellä pallonpuoliskolla tulokset olisivat kuukausien suhteen päinvastaisia: siellä on kesä ja eniten auringonvaloa silloin, kun meillä on talven pimeät kuukaudet.
Näistä ei kuitenkaan missään nimessä kannata huolestua, sillä syntymäkuukauden rooli terveyteen on isossa kuvassa varsin pieni. Asiaa tutkineen Nicholas Tatonettin mukaan riskit kohoavat sen verran vähän, ettei tulevien vanhempien kannata sen vuoksi yrittää suunnitella sopivaa ajankohtaa vauvan syntymälle, eikä kenenkään tarvitse menettää yöuniaan sen takia, että olisi sattunut syntymään tiettynä kuukautena.
Muut asiat, kuten ruokavalio, liikunta ja stressitaso, painavat vaakakupissa huomattavasti enemmän.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Mutta ketä muka kiinnostaa tuollaisten asioiden suunnittelu, kun voi lyödä kalenteriin parhaat päivät eläinten kastroimiselle!? Marraskuussa kuohinta on syytä suorittaa 25.-27. päivä. Hammaslääkärille on marraskuussa syytä suunnata 13. tai 14. päivänä, jonka jälkeen on kolme suotuisaa päivää astella avioliiton auvoiseen satamaan.
Nämä päivämäärät perustuvat kuukalenteriin eli siihen, missä eläinradan merkissä Kuu kulloinkin taivaalla on. Myös Kuun vaiheet ja planeettojen keskinäinen asettuminen otetaan huomioon.
Esimerkiksi juuri ennen marraskuun täysikuuta (eli 6. päivää) on syystä tai toisesta kaikkein paras hetki hiusten värjäämiselle. Eli kipin kapin kampaajalle!
Marraskuun 20. päivänä on uudenkuun vaihe eli se ajankohta, jolloin Aurinko valaisee Maasta katsottuna Kuun vastakkaisen puolen. Kuu näyttää meille siis täysin pimeältä. Silloin ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan valoa, vaan maanviljelijän almanakan mukaan tämä uusikuu antaa parhaat lähtökohdat retkeilylle.
Jos kuitenkaan telttailu ei pimeinä öinä houkuttele, niin aina voi jäädä kotiin ja suoristaa hiuksia. Senkin taataan onnistuvan ”kuuttoman” taivaan alla.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki pohtii tällä kertaa sitä, että miksi elokuvateatterissa napostellaan nimenomaan popcornia – se ei kuitenkaan kotona ole se kaikkein yleisin herkuteltava.
Jatkamme myös saman leffaherkun ympärillä, kun selvitämme, että paukkuvatko muutkin kuin maissinjyvät.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi leffassa napostellaan nimeomaan popcornia?
Se on muuten hauska ilmiö, että vaikka kotiin ei ikinä ostaisi popcornia naposteltavaksi, löytää sitä itsensä elokuvateatterin penkistä paukkumaissit sylissä. Miksi juuri popcorn on niin tiukassa liitossa leffateattereihin?
Tämä juontaa juurensa Yhdysvaltoihin ja New Yorkin pörssin romahdukseen vuonna 1929, mikä suisti koko maailman lamaan. Toki popcornin kaupallinen historia oli alkanut jo aiemmin, sillä 1890-luvulla sitä kaupiteltiin erilaisissa tapahtumissa ja luonnollisena jatkumona myös elokuvateattereissa, joita alkoi avautua 1900-luvun alussa.
Keksijä Charles T. Manley kehitti vuonna 1925 sähköisen popcorn-automaatin ja sai myytyä niitä elokuvateattereihin. Suosio kasvoi jo edellä mainitun laman aikana, sillä edullinen popcorn oli ainoa herkku, johon yhdysvaltalaisilla oli talousahdingon aikana varaa.
Popcornin ja muiden naposteltavien myyminen oli myös elokuvateattereiden tapa paikata laman aiheuttamia tulonmenetyksiä, sillä katsojamäärät luonnollisesti romahtivat. Lopullisesti popparit löivät itsensä läpi toisen maailmansodan aikana, jolloin Yhdysvalloissa oli puutetta sokerista, jota ei popcorniin tarvita.
Täydellinen liitto elokuvien ja popcornin välillä oli tullut jäädäkseen!
Kesällä 2021 ainakin Suomessa ympyrä sulkeutui, kun Finnkino otti käyttöön uuden säännön, jonka mukaan sen teattereissa ei enää saa syödä omia eväitä. Finnkinon kaupallinen johtaja Hannele Wolf-Mannila kertoi Helsingin Sanomien jutussa eväskiellon johtuvan koronapandemian aiheuttamista tulonmenetyksistä ja lisätulojen tarpeesta.
Syyt olivat siis täysin samat, kuin lähes 100 vuotta sitten. Ja vaikka koronapandemia on jo mennyttä elämää, ovat omat eväät edelleen kiellettyjä.
Paukkuvatko muut kuin maissinjyvät?
Jatketaan popcornin parissa vielä toisen kysymyksen ja vastauksen verran: Onko olemassa muita kasveja, joiden jyvät paukkuvat samalla tavalla kuin maissin?
Ja vastaus kuuluu, että kyllä on! Mutta poksahtaminen vaatii juuri oikeanlaisen hedelmän, jota heinäkasvien kohdalla kutsutaan jyväksi. Kun jyvän sisällä oleva kosteus kuumennettaessa höyrystyy ja laajenee, antaa kuori jossain vaiheessa räjähtäen periksi. Ja sitten vain herkuttelemaan!
Kaikilla heinäkasveilla jyvän sisällä olevan kosteuden ja sen ulkokuoren vahvuuden suhde ei ole optimaalinen poppareiden valmistukseen, mutta esimerkiksi kvinoaa, hirssiä ja amaranttia eli revonhäntää voi laittaa pannulle poksumaan. Koossa kaikki muut kalpenevat maissin rinnalla, mutta eikö sitä joskus voisi vaikka yllättää vieraat minipoppareilla?
Näitä ei kuitenkaan vielä taida olla tarjolla mikroon heitettävinä pusseina, joten kypsennys on tehtävä perinteisesti kattilassa. Silmiään pitää kyllä varoa, sillä pienestä koostaan huolimatta nämä paukkuvat jyvät lentävä yhtä kauas ja samalla voimalla kuin maissi!
Lue myös:
Uusi kuukausi on juuri pyörähtänyt käyntiin, joten on aika pamauttaa tiskiin faktoja lokakuusta. Selvitämme muun muassa se, mitä astrologia kertoo lokakuun lapsista ja missä he ovat tieteen näkökulmasta vahvoilla muihin ikätovereihinsa nähden.
Tuttuun tapaan tiedossa on tiukkaa faktaa ja nippelitietoa. Esimerkiksi kaikkien tietovisojen ystävät ovat saattaneet törmätä hämmentävään kysymykseen lokakuun vallankumouksen ajankohdasta – vaikuttaa kompakysymykseltä! Tällä listalla selvitämme, että miten se tapahtuikin marraskuussa.
Faktojen vastapainona tarjoilemme myös muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.
Jos olet lokakuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin viralliset tutkimukset – ja astrologia – osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Lokakuussa 23. päivään mennessä syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Vaakoja. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Vaaka kuuluu ilmamerkkeihin. Ilmamerkin alla syntyneet elävät ennemmin järjellä kuin tunteella ja nauttivat päättelykykyä vaativista tehtävistä.
Lokakuun lopulla syntyneiden horoskooppimerkki on Skorpioni. Skorpioni on tunteikas, romanttinen ja itsepäinen vesimerkki, joka antaa tunteiden johdattaa; välillä myös järjenvastaisesti. Vesimerkkien edustajat rakastavat ja vihaavat täysillä.
Ainakin horoskooppien perusteella lokakuun eri aikoina syntyneet ovat siis täysin toistensa vastakohtia!
Mites on niiden henkieläinten laita?
Kuun alkupuolella syntyneiden Vaakojen henkieläin on uskollinen susi. Sudet ovat diplomaattisia idealisteja, joista löytyy myös romanttinen ja kekseliäs puoli. Susi on joukkuepelaaja, mutta myös luontainen johtaja.
Skorpionit taas voivat löytää yhtäläisyyksiä älykkäästä, päättäväisestä ja tavoitteellisesta, mutta myös kostonhaluisesta norsusta. Norsut ovat pääosin lempeitä otuksia, mutta osaavat tarvittaessa olla aggressiivisia. Norsun henkieläimekseen saaneita voisi kuvailla huolenpitäjiksi ja suojelijoiksi.
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Lokakuussa synttäreitään juhlivien onnenkiviä ovat turmaliini ja opaali.
Lähes kaikissa sateenkaaren väreissä esiintyvän turmaliinin on perinteisesti uskottu pitävän kantajansa tyynenä vaikeissa tilanteissa ja tuovan muutenkin rauhaa ja levollisuutta. Se on myös sanottu torjuvan negatiivisia tunteita kuten kateutta ja vihaa.
Toisenkin lokakuun syntymäkiven eli opaalin (kuvassa) on uskottu rauhoittavan mieltä. Lisäksi sen voimien väitetään parantavan silmätulehduksia, vahvistavan muistia ja edistävän luovuutta. Mineraalin rakenteen järjestäytyminen saa aikaan sen, että opaali heijastaa värejä kirjavasti. Värileikin ansiosta sen onkin sanottu kätkevän sisäänsä kaikkien värillisten kivien positiiviset voimat.
Lokakuun syntymäkukkia ovat samettikukka ja kosmoskukat. Samettikukat symboloivat positiivisuutta, mutta toisaalta ne on tietyissä maailmankolkissa yhdistetty kuolemaan. Erityisesti Meksikossa ja muissa Väli-Amerikan maissa samettikukilla on perinteisesti koristeltu vainajien hautoja sekä kotialttareita kuolleiden päivänä. Día de Muertos on kuitenkin riehakas karnevaali, joka eroaa suomalaisten hartaasta pyhäinpäivästä. Monissa kulttuureissa kirkkaan oranssit ja keltaiset samettikukat symboloivat auringonsäteitä, joiden uskotaan tuonpuoleisessa ohjaavan eroon joutuneita rakkaita jälleen yhteen.
Kosmoskukat symboloivat järjestystä ja tasapainoa sekä rauhaa ja seesteisyyttä. Kosmoskukkien nimen alkuosa tarkoittaa järjestäytynyttä maailmankaikkeutta, joten symboliikka on siinäkin mielessä kohdallaan.
Niillä uskotaan olevan monia parantavia voimia ja ne tuovat myös hyvää onnea. Onpa kosmoskukkien aikoinaan uskottu houkuttelevan puutarhoihin keijuja.
Lue myös: Kuuluisat huijaukset – 10 historiallista vedätystä, jotka osuivat ja upposivat
Mistä lokakuu-sana on peräisin
Lokakuun nimi viittaa suoraan kyseisen kuukauden olosuhteisiin: on märkää ja kuraista. Tästä kertovat myös lokakuun vanhat nimitykset loskakuu, ruojakuu ja likakuu. Nyt kun katselee ikkunasta ulos, niin oikein sopivilta nimiltä vaikuttavat kaikki!
Lokakuu on talveen varautumisen kuukausi, joka esimerkiksi Saksassa tunnettiin aiemmin nimellä Weinmonat, viitaten viininkorjuuseen. 1600-luvun alkupuolella lokakuu oli myös ruotsin kielessä vinmånad. Virallisesti lokakuusta ei kuitenkaan tullut suomen kielellä viinikuukautta, vaikka Saksassa opiskellut Mikael Agricola vuoden 1544 Rucouskiriassaan neuvoikin syömään ja juomaan hyvin. Tässä muutama ote Rucouskirian ohjeista lokakuulle:
Winamariat nyt poijmetan. Viinirypäleet nyt poimitaan.
Paijska teuran otzan cangi. Paiskaa teuraan otsaan kanki.
Telle kwlla kelpa keijtetty fleski szöde. Tällä kuulla kelpaa keitettyä sianlihaa syödä.
Joo winan wtista, sille se percka rumin. Juo uutta viiniä, sillä se puhdistaa ruumiin.
October on viittaus entiseen paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena
Lokakuu on monella kielellä october (tai hyvin lähellä sitä). October-sana viittaa lokakuun paikkaan vuoden kahdeksantena kuukautena; kahdeksan on latinaksi octo. Mutta hetkinen – lokakuuhan on kymmenes kuukausi!
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Näin ollen lokakuu oli siis vuoden kahdeksas kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään October. Kun kalenteri pantiin uuteen uskoon, päätettiin vakiintunut nimi säilyttää epäloogisuudestaan huolimatta.
Lokakuun vallankumous olikin marraskuussa
Venäjän vallankumous vuonna 1917 kaatoi Venäjän keisarikunnan ja liittyy vahvasti myös Suomen itsenäistymiseen. Vallankumous käynnistyi jo helmikuun vallankumouksella, joka kuitenkin tapahtui maaliskuussa. Myöhemmin samana vuonna bolševikit syrjäyttivät väliaikaisen hallituksen, ja tämän lokakuun vallankumouksen seurauksena syntyi Neuvosto-Venäjä ja muutamaa vuotta myöhemmin Neuvostoliitto. Mutta lokakuun vallankumous tapahtuikin marraskuussa!
Helmikuun ja lokakuun vallankumousten ajankohtien ja nimitysten välillä on tosiaan erikoinen ristiriita – miksi niitä ei ole nimetty tapahtumakuukausien – maaliskuun ja marraskuun – mukaan?
Syynä on juliaaninen kalenteri, joka Venäjällä oli käytössä vuoteen 1918 saakka. Ortodoksinen kirkko kuitenkin käyttää tuota kalenteria edelleen.
Lokakuun vallankumous kulminoitui pääkaupunki Pietarissa suoritettuun vallankaappaukseen, joka tapahtui 6.–8. marraskuuta. Vielä silloin Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan nuo päivät olivat 24.–26. lokakuuta.
Millaisia ovat lokakuussa syntyneet?
Lokakuussa syntyneet ovat vuoden muina aikoina syntyneitä parempikuntoisia ja atleettisempia.
International Journal of Sports and Medicine -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa testattiin 10–16-vuotiaiden lasten fyysistä kuntoa, ja syksyllä –erityisesti loka- ja marraskuussa– syntyneet menestyivät merkittävästi muita ikätovereitaan paremmin.
Tutkijoiden mukaan syynä tähän saattaa olla sikiöaikainen D-vitamiinin saanti. Äidin raskauden keski- ja loppuvaiheilla saama auringonvalo ja sitä kautta runsas D-vitamiinin määrä vaikuttavat todistetun positiivisesti lapsen luiden ja lihasten vahvuuteen. Juuri tästä samasta syystä loppukesällä ja syksyllä syntyneet ovat keskimääräistä pitempiä – niin vauvoina kuin aikuisinakin.
Syntymäkuukaudella on terveyden kannalta muutakin merkitystä. Lokakuussa syntyneillä on tutkimusten mukaan keskimääräistä korkeampi riski sairastua hengitystieinfektioihin ja astmaan. Toisaalta lokakuun lapsilla on vahvat ja terveet sydämet, ja todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on kaikkein pienin.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Jos pohdit tekemistä esimerkiksi tälle kuluvalle viikonlopulle, niin almanakka suosittelee hillojen ja hyytelöiden tekemistä. Ensi viikon alussa on lokakuun paras hetki lopettaa tupakointi, hankkiutua eroon tuholaisista ja aloittaa uusi ruokavalio, jos tarkoituksena on vähentää elopainoa. Jos taas tavoitteena on kasvattaa massaa, niin ruokavalio kannattaa panna uusiksi lokakuun 23. päivänä.
Avioliiton auvoiseen satamaan kannattaa lipua joko 19. tai 20. päivä, ja heti sen jälkeen on kolme suotuisaa päivää eläinten astuttamiselle sekä siiderin ja oluen panemiselle.
Lue myös:
Tällä listalla tutustutaan siihen, miten tutut kasvikset ja mausteet kasvavat. Vaikka kyseessä on varsin tavallista ruokaa, on näiden kaikkien kasvutavassa jotain erikoista!
Ja koska Listafriikki ei vain voi vastustaa kiusausta eikä kykene pidättelemään itseään, niin tiedossa on myös mielenkiintoisia faktoja kustakin ruokakasvista. Koska kasveistahan tällä listalla tietenkin on kyse: eläinten tapa kasvaa lienee kaikille tuttu.
Ennen kuin mennään kunnolla listan pariin, niin otetaan tähän alkuun pieni arvausleikki. Älä vielä rullaa alaspäin katsomaan kuvia, vaan koita ensin itse miettiä, että miten nämä seuraavat ruoat kasvavat: Maapähkinä, banaani, ruusukaali, ananas, kiivi, kaneli, cashewpähkinä, parsa, kvinoa ja pippuri.
Kasvavatko ne esimerkiksi mullassa, maan tasossa, pensaassa vai puussa? Ja minkälaisessa muodossa ne kerätään? Valmistaudu yllätyksiin!
Maapähkinä
Maapähkinä ei ole pähkinä. Maapähkinä kuuluu hernekasveihin, joiden siemenet kasvavat paloissa.
Meille tutulla herneellä palko roikkuu hennossa versossa ja palon sisällä kasvaa useita siemeniä eli niitä syötäviä herneitä. Maapähkinällä palko sen sijaan kasvaa maan alla ja se sisältää muutaman siemenen, joita me kutsumme pähkinöiksi. Sadonkorjuun aikaan koko kasvi nostetaan maasta ja siemenet kerätään talteen.
Maailmanlaajuisesti maapähkinä on kaikkein suosituin pähkinä. Vuonna 2018 maapähkinää syötiin 42,6 miljoonaa tonnia, mikä on muuten painoltaan yhtä paljon kuin Suomen ulkomaankaupan vienti kokonaisuudessaan vuonna 2020.
Yllä oleva video on kuuden minuutin mittainen, mutta muutama kymmenen sekuntia riittää, jotta saa hyvän kopin siitä, miten maapähkinöitä kasvatetaan ja sato korjataan isossa mittakaavassa.
Banaani
Kyllähän kaikki varmasti ovat nähneet kuvia suurista banaanitertuista, joten sinänsä niiden kasvutavassa ei ole mitään erikoista. Banaanin sanotaan usein kasvavan puussa, mutta todellisuudessa kyseessä on ruoho – useita metrejä korkea sellainen.
Vähän tylsänäkin pidetty banaani on aivan mielettömän upea!
Kun banaanin kukinto puskee lehtien seasta esiin, puhkeaa kukinnon varteen emikukkia (naaraita, joista hedelmät kehittyvät), kun taas hedekukat (koiraat) puhkeavat lähemmäs kukinnon kärkeä. Kukkarivien väleissä kasvaa näyttäviä ja värikkäitä suojuslehtiä, joita ei useinkaan banaaniterttujen kuvia katsellessa näy.
Harmi, sillä varsinkin pienempiä hedekukkia suojaavat lehdet muodostavat epätodellisen ilmestyksen banaaniterttujen alapuolelle.
Ruusukaali
Ruusukaali on varmaan maailman epäseksikkäin kasvis, mutta huono maine ei ole sen oma vika. Vika on ruoanlaittajassa, sillä ruusukaali on herkkua – kunhan se on oikein valmistettu. Asiassa toki auttaa 1990-luvulla Alankomaissa tehdyt tutkimukset, joissa ruusukaalin epämiellyttävä haju ja kitkerä maku saatiin jäljitettyä tiettyihin yhdisteisiin ja jalostustyön tuloksena onnistuttiin kehittämään makoisampia lajikkeita.
Reseptejä ei nyt tässä ruveta jakamaan, sillä keskitytään siihen, miten ruusukaali kasvaa. Ruusukaalihan on samaa lajia (Brassica oleracea) esimerkiksi kukkakaalin, parsakaalin, kyssäkaalin, lehtikaalin ja keräkaalin kanssa; jokainen näistä on yhden ja saman vihanneskaalin muunnos.
Ruusukaali kasvaa kaikkein mielenkiintoisimmin, sillä syötävät, muutaman sentin halkasijaltaan olevat kaalikerät sijaitsevat pitkässä varressa. Suhteellisen korkeaksi kasvavan ruusukaalin varressa voi olla jopa 50 pientä kaalipalleroa.
Ananas
Ananas on syöpynyt kirjoittajan mieleen pysyvästi, sillä yli 20 vuotta sitten näin ensimmäisen kerran, miten kyseinen hedelmä kasvaa. Järkytys australialaisella ananasfarmilla oli suuri – miten niin ananas ei muka kasva puussa!? Silloin ei ollut netin ihmeellinen maailma näin vahvasti läsnä, joten olin autuaasti välttynyt siltä, miten ananas kasvaa.
Mutta siellä se hedelmä kasvaa kovien ja pitkien lehtien muodostaman lehtiruusukkeen keskellä. Tämä järkyttää edelleen.
Kiivi
Kiivi kasvaa köynnöksissä kuten viinirypäleet. Listafriikki olisi veikannut jotain appelsiinipuun tyyppistä, jossa hedelmiä roikkuu siellä täällä, mutta kiivi muistuttaa myös hedelmien kasvutavalta viiniköynnöstä.
Mistäs kiivi sitten on alunperin kotoisin? Monen vastaus tähän on varmasti Uusi-Seelanti, mutta pieleen meni! Kiivi on peräisin Kiinasta, jossa sitä on viljelty satojen vuosien ajan. Uuteen-Seelantiin tämä kasvi löysi tiensä vasta 1900-luvun alussa, jolloin sitä nimitettiin kiinankarviaiseksi, Chinese gooseberry.
Taimitarhan hoitaja Hayward Wright jalosti kasvista 1930-luvulla maukkaan ja suuren sadon tuottavan lajikkeen, joka taitaa edelleen olla lajikkeista tunnetuin – Kiivi Hayward. Vasta sen jälkeen kiiviä ruvettiin esittelemään ja viemään muualle maailmaan. Suosiota ja leviämistä avittivat Uudessa-Seelannissa toisen maailmansodan aikaan sijoitettuina olleet amerikkalais- ja brittisotilaat. Nimi vaihtui kiiviksi erään pakkausfirman aloitteesta vuonna 1959.
Ei siis ole lainkaan kummallista, että kiivin ajatellaan olevan kotoisin Uudesta-Seelannista. Kutsutaanhan uusiseelantilaisia leikkimielisesti lempinimellä Kiwi. Sekä ihmiset että hedelmät ovat saaneet nimensä maan kansallissymbolista eli lentokyvyttömistä kiivilinnuista. Kiivihedelmän munamainen muoto ja ruskea, karvainen pinta muistuttavat toki kiivejä, joten nimi on varsin osuva.
Kaneli
Kanelia saadaan kanelipuusta; Suomessa useimmiten käytetty mauste on peräisin kassiakanelista, jota viljellään laajasti Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Verrattuna moneen muuhun viljelykasviin kaneli on varsin erityislaatuinen, sillä sato voidaan korjata milloin tahansa. Hedelmien kypsymistä ei tarvitse odotella, sillä kanelia saadaan puun sisäkaarnasta, joten puut voidaan kaataa vuodenajasta riippumatta. Päällimmäinen kerros kaarnasta kuoritaan pois, sisäkaarna hierotaan ja veistetään irti puusta ja laitetaan lopuksi kuivamaan. Kuivuessaan se kiertyy tutunnäköiseen muotoonsa tangoksi. Prosessia ei voi koneistaa, joten kaikki kaneli – tankona tai jauheena – on käsin kuorittu puista irti.
Kaneli ei kuitenkaan ole menetetty peli, kun puu on kerran kaadettu, sillä se kasvaa juurellisesta kannosta useampaan kertaan ja nopeasti. Yleensä sato korjataan kahdesti vuodessa.
Cashewpähkinä
Kuva: Vinayaraj | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Samoin kuin aiemmin mainittu maapähkinä, myöskään cashewpähkinä ei ole pähkinä. Käytän tässä kuitenkin yksinkertaisuuden vuoksi pähkinä-sanaa. (Sivuhuomautus: Kasvitieteellisesti manteli tai saksan-, makadamia-, pistaasi-, pekaani- ja parapähkinä eivät myöskään ole pähkinöitä. Aitoja pähkinöitä sen sijaan ovat hasselpähkinä ja kastanja.)
Mutta mennään cashewpähkinään, sillä harva asia kasvaa yhtä mielettömällä tavalla kuin se. Pähkinä kasvaa alunperin Brasiliasta kotoisin olevassa munuaispuussa kuin hedelmän jatkeena. Värikäs ”hedelmä” on kuitenkin epähedelmä, jonka kärkeen kasvaa varsinainen munuaisen muotoinen hedelmä, jota kutsutaan pähkinäksi.
Kotoperäisenä Brasiliassa ja Venezuelassa kasvava munuaispuu on erittäin myrkyllinen tuota pähkinää myöten. Ainoat syötäväksi kelpaavat osat ovat mehevä epähedelmä sekä kovakuorisen hedelmän sisällä oleva siemen, jonka me tunnemme cashewpähkinänä.
Myrkyllisen hedelmän kerääminen ja siemenen työläs käsitteleminen syötävään kuntoon on aivan viime vuosiin saakka ollut täysin käsipelillä tehtävää, minkä vuoksi cashewpähkinät olivat pitkään muita pähkinöitä huomattavasti kalliimpia. Pienviljelijät läpi Etelä-Aasian tekevät edelleen kaiken käsin, mutta massatuotantoa varten prosessi on kyetty nykyään koneistamaan.
Vuonna 2018 maailmassa syötiin 792 000 tonnia cashewpähkinöitä, joten manuaalisesti tuollaista määrää olisi lähes mahdoton tuottaa.
Parsa
Parsa on yksi kevään odotetuimmista satokausituotteista ja se on sinänsä erikoinen ruokakasvi, että se korjataan talteen, kun kasvu on vasta päässyt alkamaan. Parsan syötävä osa on nuoren verson pää, joka puskee vauhdilla suoraan ylöspäin mullasta.
Jos mieli tekee valkoista parsaa, on parasta olla kasvimaalla kaivamassa jo siinä vaiheessa, kun versosta näkyy pelkästään kärki. Valkoinen parsa kerätään siis mullan alta. Vihreä parsa taas korjataan talteen leikkaamalla maanrajasta, kun parsatanko on työntynyt esiin parikymmentä senttiä ja verson pää on vielä supussa.
Valkoinen ja vihreä parsa ovat siis sama kasvi, mutta vihreä parsa on jo saanut väriä lehtivihreästä, jota tarvitaan auringonvalon avulla tapahtuvaan yhteyttämiseen; pimeässä kasvaneeseen valkoiseen parsaan ei lehtivihreää ole ehtinyt muodostumaan.
Parsasatoa saa olla korjaamassa muutaman päivän välein, sillä sinnikkäät versot kasvavat nopeasti. Toisaalta satokausi kestää maksimissaan kuukauden, jonka jälkeen parsan annetaan kasvaa ja kukkia kellertävine kukkineen. Loppukesästä parsaan kehittyy kauniita, mutta myrkyllisiä, punaisia marjoja. Sitten vain odottamaan uutta kevättä!
Kvinoa
Vaikka eteläamerikkalainen, jo 5000 vuoden ajan Andien vuoristossa viljelty kvinoa luetaan yleisesti viljoihin, on se kuitenkin useimpien muiden kanssa aivan eri luokkaa – kvinoa kuuluu kirjaimellisesti eri kasviluokkaan kuin vaikkapa ruis, vehnä, maissi, riisi ja hirssi.
Kvinoa on tärkeä ruokakasvi, jonka täyttämiä peltoja voisi katsella loputtomasti. Niin upeina punaiset tai violetit kvinoan siemenet hehkuvat. Kuivassa ilmastossa kasvi kasvaa reilun metrin mittaiseksi, mutta jos sadetta on tarjolla, saattaa korkeus tuplaantua. Kvinoan kukintoa kutsutaan röyhyksi, ja koska kukat kukkivat terttumaisesti, jäävät myös kuivat siemenet ryppäiksi. Siemenet ovat valmiita kerättäviksi, kun kasvi on pudottanut viimeisetkin vihreät lehtensä. Ja niitä siemeniä on yhdessä kasvissa todella paljon!
Pippuri
Viimeisenä listalle otetaan pippuri. Ja nyt varmaan kysyt, että musta-, valko- vai viherpippuri? Itse asiassa jokainen, sillä ne kaikki ovat yksi ja sama marja – vain eri aikaan kerättynä tai käsiteltynä.
Myös pippuri on köynnöskasvi, kuten viinirypäle tai kiivi, ja sitä täytyykin viljeltäessä tukea. Alunperin pippuri on kotoisin Intian lounaisrannikolla, mutta nykyisin sitä viljellään trooppisella vyöhykkeellä ympäri maailman.
Mustapippuria saadaan kasvin raaoista marjoista, kun pitkät tertut poimitaan niiden ollessa vielä vihreitä. Sitten marjat kuivataan, jolloin ne rypistyvät ja tummuvat. Samassa kasvuvaiheessa kerätään viherpippuriin tarvittavat marjat, mutta jälkikäsittely on erilainen: marjat pakastekuivataan tai säilötään etikkaliemeen.
Valkopippuri taas valmistetaan kypsistä, punaisista marjoista. Punainen kuori liotetaan irti tai poistetaan mekaanisesti sadonkorjuun jälkeen.
Lue myös:
Yleistieto
Miksi taitavasti kiipeileviä kissoja pitää pelastaa puusta? Eivätkö ne oikeasti pääse kynsineen alas?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, että miksi kissat jäävät puuhun jumiin. Sehän on melko hassua, että näppärästi ylös kiipeävät mirrit tarvitsevat ihmistä apuun päästääkseen alas.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi kissa jää puuhun jumiin?
Kissaeläimet ovat lähes lajista riippumatta näppäriä kiipeilijöitä, jotka kipuavat muutamalla vedolla korkeaankin puuhun. Terävät kynnet tekevät puuhun nousemisesta helppoa. Mutta miksi kissoja pitää pelastaa puista ja esimerkiksi sähkötolpista? Eikö se kynsiensä kanssa voi yhtä helposti laskeutua?
Kysymys siis kuuluu, että miksi kissa jää puuhun jumiin? Se kieltämättä tuntuu jotenkin hassulta, joten ei ole ihme, että asia on ihmetyttänyt myös lukijaamme.
Kynnet ovat koukkumaiset ja takajalat ovat etujalkoja paljon voimakkaammat, joten kissat ovat kuin tehtyjä kiipeämiseen. Laskeutuminen onkin toinen juttu.
Kissoilla on sisäsyntyinen taipumus kohdata kaikki niin sanotusti pää edellä ja tuntemattomaan peruuttaminen on niiden vaistojen vastaista. Siksipä puuhun kiivenneen kissan ensimmäinen ajatus onkin laskeutua alas pää edellä. Tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä koukkumaisten kynsien vuoksi puusta ei saa siinä asennossa tukevaa otetta. Ainut vaihtoehto on pakittaminen.
Monesti kissat eivät kuitenkaan kiipeä kovin korkealle, jolloin ne pääsevät alas ihan vain hyppäämällä. Mutta esimerkiksi nuori kissa voi huomata olevansa kiipelissä liian ylhäällä eikä sillä ole rohkeutta tai voimaa tulla alas. Tai sitten se ei vain keksi laskeutua takapuoli edellä.
Siksi kissoja täytyy aina silloin tällöin pelastaa puusta – niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Kissa puussa – Mikä neuvoksi?
Milloin kissan sitten voi sanoa olevan jumissa? Vanhan sanonnan mukaan kissa ei puuhun kuole, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kissa ei tietenkään selviä päiväkausia syömättä ja juomatta. Eläinlääkäri Johanna Lankila kertoo Iltalehden haastattelussa, että kolme päivää on ehdoton raja.
Jos kissa hengailee puussa, ei ensimmäisen päivän aikana vielä tarvitse huolestua. Mutta toisena tai viimeistään kolmantena päivänä on syytä ryhtyä toimiin. Syömättömyys ja juomattomuus voivat Lankilan mukaan aiheuttaa hankalia terveysongelmia, kuten vakavaa kuivumista ja maksan rasvoittumista. Elimistön vauriot voivat olla jopa pysyviä. Siksi pitkään puussa jumissa ollut kissa on hyvä käyttää eläinlääkärillä tarkistuksessa.
Jos kissa on itselle saavuttamattomissa, niin on paras ottaa yhteyttä pelastuslaitokselle. Vielä parempi on, jos lähialueelta löytyy jokin eläinten pelastuksiin erikoistunut järjestö. Hätänumeroon soittamista ei suositella.
Mutta siihen ei kannata luottaa, että ”kissa kyllä tulee alas puusta”. Aina ne eivät tule ja tarvitsevat silloin ihmisen apua.
Poikkeukset sääntöön
On olemassa kolme kissalajia, Kaakkois-Aasian mantereella elävä puuleopardi, Borneon ja Sumatran saarilla kiipeilevä borneonpuuleopardi sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa tavattava margai, jotka laskeutuvat vaivattomasti pystysuoraa puunrunkoa pitkin pää alaspäin.
Sekä puuleopardien että margain nilkat ja ranteet ovat erityisen joustavat ja kääntyvät 180 astetta. Kyseiset kissat kykenevät tämän ominaisuutensa ansiosta käyttämään kynsiään myös laskeutumisessa – ne saavat ”koukuilla” mukavasti kiinni puunrungosta. Yllä olevalla videolla mallia näyttää margai.
Lue myös:
Yleistieto
Vesi herahtaa kielelle ajatuksen voimalla – Miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tällä kertaa sen, että miksi ruoan näkeminen saa syljen erittymään? Ja joskus pelkkä ajatuskin herkullisesta ateriasta riittää.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan!
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://twitter.com/listafriikki
https://www.facebook.com/listafriikki
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
Kuva: Pixabay
Televisiossa näkyy houkutteleva ruoka-annos ja vesi herahtaa kielelle. Miksi näin tapahtuu? Se, että herkullinen tuoksi aiheuttaa reaktion, käy paremmin järkeen, mutta miksi pelkkä ruoan näkeminen saa syljen erittymään?
Yksi syljen tärkeimmistä tehtävistä on suuhun pannun ruoan liukastuttaminen ja pehmentäminen. Sylki helpottaa ruoan pureskelemista ja muokkaamista sulavammin nieltävään muotoon. Syljessä olevat entsyymit myös aloittavat ruoansulatuksen eli prosessin, joka muuttaa syödyn ravinnon elimistölle käyttökelpoiseen muotoon. Ravintoaineiden pilkkominen alkaa siis jo ennen kuin saamme ruoan nieltyä.
Tästä päästäänkin pienen kiertoreitin kautta varsinaiseen vastaukseen.
Näköhavainto siirtyy hermoja pitkin aivojen ydinjatkeen alueella sijaitsevaan syljenerityskeskukseen, jossa tieto käsitellään ja josta toimintakäskyt lähtevät. Tuo keskus reagoi myös haju-, maku- ja tuntoaistimuksiin ja kyllä – aktivoituu myös pelkällä ajatuksen voimalla.
Kun silmät näkevät ruokaa, reagoivat aivot näkyyn kuin sanoen: ”Nyt syödään!”. Sitten ne ilmoittavat asiasta sylkirauhasille, jotka vastaavat yhtä innokkaasti: ”Selvä juttu! Ruokaa tulossa!”. Niinpä rauhaset alkavat erittää sylkeä valmistautuen ravinnon käsittelyyn. Itse asiassa samanlainen reaktio tapahtuu mahalaukussa, jossa ruoansulatusentsyymien määrä lisääntyy pelkästä ruoan tuoksusta tai sen näkemisestä.
Vaikka syljen erittyminen on refleksi, voi siihen kuitenkin joissain määrin vaikuttaa. Kylläisenä kaikkein herkullisinkaan ruoka-annos ei tuoksuineen tai houkuttelevan näköisenä saa aikaan reaktiota. Aivot ovat tietoisia siitä, että energiaa ei nyt kannata käyttää tähän toimintoon. Myös vankka tietoinen päätös siitä, että ei ole missään nimessä aikeissa syödä, on selvä viesti aivoille ja sitä kautta sylkirauhasille, että lisäsyljen erittäminen on turhaa.
Lue myös:
Lukijoiden kysymyksissä Listafriikki selvittää tänään sen, mitä eroa on sympatialla ja empatialla. Ero ei ole suuri, mutta sitäkin merkittävämpi.
Laittakaahan taas mieltänne askarruttavia ajatuksia tulemaan! Kysymyksenne, omat tai kaverin, voitte laittaa esimerkiksi sähköpostitse osoitteeseen listafriikki(ät)gmail.com (muista muuttaa (ät) tilalle miukumauku-merkki) tai liity mukaan Listafriikkiläiset-ryhmäämme ja esitä kysymyksiä sekä keskustele siellä!
Miksi käyttää itse aikaa päänsä puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pläräämiseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikkiä?
Mitä eroa on sympatialla ja empatialla?
Sympatia ja empatia menevät helposti sekaisin, ja normaalissa arkipuheessa niitä kumpaakin käytetään, kun puhutaan myötätunnosta. Sympatia ja empatia tarkoittavat kuitenkin eri asioita. Ero on hienoinen, mutta se on olemassa.
Sympatia viittaa karkeasti sanottuna sääliin tai pahaan oloon, jota tuntee toisen ihmisen vastoinkäymisestä. Empatia taas on kykyä astua toisen ihmisen saappaisiin, mutta tiedostaa, että tunteet ovat toisen ihmisen tunteita, ei omia. Jos työskentelee ammatissa, jossa autetaan muita ihmisiä, on empatiakyky äärimmäisen tärkeä ominaisuus. Sympatia sen sijaan voi olla hyvinkin vahingollista. Siksi sympatia ja empatia on syytä tunnistaa ja osata erottaa toisistaan.
Sanojen eron huomaa myös kreikankielisistä termeistä, joista ne alunperin on lainattu useisiin kieliin.
Sympatia eli sym pathos on suoraan suomeksi käännettynä ”yhdessä tuntea”. Sympatiaa tunteva samaistuu toisen tunteeseen ja pyrkii myötäelämään, mutta omasta näkökulmastaan käsin. Rumasti ja kärjistetysti sanottuna sympatia on toisen tunteen omimista. Sympatiaa tunteva menee mukaan toisen tunnetilaan – tunne ikään kuin tarttuu, mikä ei aina ole paras vaihtoehto esimerkiksi surun keskellä. Sääli ja sympatia voivat vain vahvistaa negatiivisia tunteita.
Empatia tulee sanoista em pathos ja se tarkoittaa ”tuntea sisällä”. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita ja pyrkimystä asettua toisen asemaan, mutta ei kuitenkaan ”omia” tämän tunnetta. Empatiassa ei ole kyse säälistä, vaan empaattinen ihminen osaa reagoida toisen tunteisiin ”oikealla” tavalla sen kummemmin asiaa miettimättä. Empatiassa ei ole kyse voivottelusta.
Empatia on siis toisen ihmisen tunnetilan ymmärtämistä ja sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä. Vaikka sympatia voi kuulostaa positiiviselta asialta, on se monesti haitallista, sillä sympatiaa tunteva harvoin kykenee auttamaan tunteen kohdetta. Hän velloo nimittäin omassa tunteessaan eikä kykene katsomaan asiaa objektiivisesti.
Empatiaa tunteva ei itse tunne esimerkiksi surua juuri sillä hetkellä, mutta kykenee siitä huolimatta – tai juuri siksi – ymmärtämään ja tukemaan surevaa.
Lue myös:
Nyt on luvassa listan verran faktoja elokuusta. Minkälaisia elokuun lapset ovat tieteen näkökulmasta, mitä astrologia kertoo heistä ja mistä kuukauden nimi on peräisin?
Kuten aiemmillakin kuukausista kertovilla listoilla, niin tiedossa on nytkin tiukkaa faktaa ja nippelitietoa, mutta niiden vastapainona muun muassa henkieläimiä ja syntymäkukkia.
Jos olet elokuussa syntynyt, niin löydätkö sinä itsesi tämän listan kohdista? Suhtaudutko elämään tavallista positiivisemmin, mutta mielialasi vaihtelevat tiuhaan? Jos vastasit kyllä, niin edustat syntymäkuukauttasi juuri niinkuin tutkimukset osoittavat.
Horoskooppeja ja henkieläimiä
Elokuun kaksi horoskooppimerkkiä ovat alkupuolen Leijona ja loppukuun Neitsyt. Elokuun 22. päivään mennessä syntyneiden horoskooppimerkki on Leijonat, joka kuuluu tulimerkkeihin. Länsimaisessa astrologiassa eläinradan merkit jakaantuvat neljään elementtiin, joita ovat tuli, maa, ilma ja vesi. Tulimerkin edustajana Leijona on kunnianhimoinen idealisti, joka unelmoi isosti ja vetää sen vuoksi muita puoleensa. Tulimerkin alla syntyneet maailmanparantajat myös nauttivat siitä, kun muut ihailevat heitä.
Elokuun 23. päivästä eteenpäin syntyneet ovat horoskooppimerkiltään Neitsyitä. Neitsyt kuuluu maamerkkeihin, joiden edustajat ovat käytännönläheisiä realisteja. Maamerkki panee asiat tapahtumaan ja tekee ympärillään olevien elämästä kaikin tavoin parempaa.
Jos horoskooppimerkkisi on Leijonat, niin henkieläimesi on – rumpujen pärinää – voimakas, dominoiva ja itsevarma leijona. Leijonan ominaisuuksiin kuuluvat myös älykkyys, reiluus, itsepäisyys ja jopa röyhkeys. Tunnistatko kenties näitä piirteitä itsestäsi tai läheisestäsi?
Elokuun lopulla syntyneet Neitsyet taas voivat ammentaa yhteenkuuluvuuden tuntua Leijonakuninkaan Rafikista, joka on Jylhäkallion arvostettu šamaani eli ennustaja ja parantaja. Neitsyen henkieläin on siis ahkera, nokkela ja neuvokas mandrilli (kuvassa), joka viihtyy ja on parhaimmillaan ryhmässä. Vähemmän mairittelevia ominaisuuksia ovat jääräpäisyys ja tuomitsevuus. Osuuko kuvailu itseesi tai johonkin tuntemaasi Neitsyeen?
Syntymäkukka ja syntymäkivi
Elokuun lapsien syntymäkukkia ovat miekkalilja (kuvassa) ja unikko, jotka kummatkin symboloivat muistoja ja muistelua.
Jos elokuussa syntymäpäiväänsä viettävälle haluaa viedä kukkia, ovat miekkaliljat loistava valinta. Elokuun onnenkukka miekkalilja ei kaipaa kaverikseen edes korttia, sillä sanat ovat tarpeettomia: miekkaliljan on nimensä mukaisesti tarkoitus lävistää vastaanottajansa sydän ja viestittää näin ihastumisesta. Lävistys tapahtuu toivottavasti vain kuvaannollisesti!
Miekkalilja edustaa myös uskollisuutta, luonteen lujuutta ja korkeaa moraalia. Miekkaliljoja on saatavilla kaikissa sateenkaaren väreissä ja jokainen väri antaa kukille tietenkin oman lisämerkityksensä: punainen symboloi intohimoa, keltainen ystävyyttä ja valkoinen puhtautta.
Unikko sen sijaan symboloi rauhaa, rentoutumista ja palautumista. Toisaalta unikot on antiikin aikana yhdistetty nukkumiseen ja uniin sekä kuolemaan. Siksi se voi olla hieman riskaabeli kukka lahjakimpussa. Kuoleman symboli kuulostaa toki uhkaavalta, mutta taustalla on myös kaunis ajatus: unikon kukkien uskotaan auttavan muistamaan niitä läheisiä, jotka ovat tämän maailman jo jättäneet.
Elokuun syntymäkivi on hennon vihertävä peridootti. Tuon jalokiven on uskottu pitävän sisällään taikavoimia ja parannuskyvyn, joten se on tuonut kantajalleen terveyttä. Lisäksi se on suojannut kantajaansa pahoilta hengiltä ja painajaisunilta sekä karkottavan kateelliset tunteet ja laiskuuden.
Mistä elokuu-sana on peräisin?
Jos heinäkuussa korjattiin talteen heinä ja elokuussa koittaa viljan aika. Maatiloilla tuskin koskaan laiskotellaan, mutta elokuussa ei ainakaan! Varsinais-Suomen Kalannista on peräisin hyvin paikkansa pitävä sananlasku: ”Joka elon aikana makaa, se tulevan kesän aikana kerjää”.
Elo on tarkoittanut monenlaista omaisuutta, muun muassa ruokaa, tavaroita ja kotieläimiä. Pohjois-Suomessa porokarja- tai lauma tunnetaan poroelona. Ehkä kuitenkin tunnetuin elo-sanan merkitys on se, mistä kuukaudenkin nimi on tullut. Se nimittäin tarkoittaa viljaa – kasvavaa, kaadettua tai puitua viljaa. Elo voi myös tarkoittaa itse viljankorjuuta.
Muista suomenkielisten kuukausien nimistä elokuu poikkeaa siten, että sitä ei mainittu Mikael Agricolan vuonna 1544 ilmestyneessä Rucouskiriassa. Suomen kirjakielen isälle elokuu oli mätekw eli kyluökw, jotka – noh – suomeksi ovat mätäkuu ja kylvökuu. Kirjoitettuna elokuu esiintyi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1630 julkaistussa Hemminki Maskulaisen virsikirjassa.
Kylvökuu-nimitys tulee siitä, että näihin aikoihin suoritetaan rukiin syyskylvö. Mitä tahansa viljapeltoa voidaan kutsua elopelloksi, mutta osassa Suomea nimitys on vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan ruispeltoa.
Mätäkuu, jota edelleen jonkin verran käytetään, tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin aurinko siirtyy Leijonan tähtimerkkiin. Se juontaa juurensa muinaiseen Mesopotamiaan, jossa tähtitaivaan muutoksen aloittama ajanjakso tunnettiin koiranpäivinä. Kyseessä oli siis koirankuu.
Mätäkuu-nimitys on itse asiassa käännösvirhe, sillä alkujaan Saksassa otettiin käyttöön kaskeamiskuuta tarkoittava Rodenmonat. Tanskalaiset käänsivät Rodenmonatin virheellisesti råddenmånediksi, joka sitten omaksuttiin ruotsin kieleen ja sitä kautta kääntyi suomeksi mätäkuuksi.
Mätäkuu alkaa jo heinäkuun puolella ja usein se on kesän kuumin ajanjakso. Vaikka nimitys on käännösvirhe, sopii se enemmän kuin hyvin kesähelteisiin. Varsinkin ennen kylmälaitteiden keksimistä ruoka pilaantui silloin tavallista nopeammin.
Keisari Augustus ei halunnut jäädä edeltäjänsä varjoon, joten hän muutti elokuun nimen
Monessa kielessä elokuu on jonkinlainen muunnos latinankielisestä Augustus-sanasta.
Ennen kuin Rooman valtakunnassa kehitettiin Julius Caesarin käskystä juliaaninen kalenteri karkauspäivineen, oli käytössä ikivanha kymmenkuukautinen kalenteri. Vuosi alkoi maaliskuusta ja loppui joulukuuhun. Loppuvuosi, eli se mikä nyt on tammi-ja helmikuuta, oli täysin merkityksetön ajanjakso, koska se ei ollut viljelykautta.
Elokuu oli siis vuoden kuudes kuukausi ja järjestysnumeronsa mukaisesti nimeltään Sextilis. Caesarin juliaanisessa kalenterissa elokuun nimi säilyi, vaikka siitä tuli tammi- ja helmikuun lisäyksen myötä kahdeksas kuukausi.
Keisari Augustus, Julius Caesarin adoptiopoika ja seuraaja Rooman hallitsijana, koki olevansa edeltäjänsä arvoinen, joten hän nimesi Sextiliksen uudelleen itsensä mukaan. Koska olihan heinäkuu nimetty Julius Caesarin mukaan.
Toki heinäkuu sai nimen Iulius vasta Caesarin kuoltua, kun Rooman senaatti halusi kunnioittaa heinäkuussa syntynyttä suurmiestä. Mutta keisari Augustus koki ilmeisesti alemmuudentuntoa kuuluisaa ottoisäänsä kohtaan. Näin elokuusta tuli Augustus – ja myöhemmin sen monet muunnokset eri kielillä.
Elokuun vauvat ovat suurikokoisia ja heistä kasvaa verrattain pitkiä
Cambridgen yliopiston kliinisen lääketieteen yksikössä tehdyn tutkimuksen mukaan loppukesällä syntyneet vauvat ovat keskimääräistä suurempia ja he ovat aikuisina pidempiä kuin muina vuodenaikoina syntyneet.
Tietenkin perintötekijät ja kasvuympäristö vaikuttavat pituuteen, joten kenenkään elokuussa syntyneen lyhyen henkilön ei pidä ottaa tätä henkilökohtaisesti. Kyse on keskiarvoista.
Tutkijoiden mukaan ”syyllinen” on hyvin todennäköisesti aurinko ja raskauden aikainen D-vitamiinin saanti. Jos auringonvaloa on runsaasti tarjolla raskauden loppuvaiheessa, vaikuttaa se positiivisesti syntymättömän lapsen kasvuun vielä vuosienkin päästä.
Mitä muuta hyvää aurinko saa aikaan?
Elokuussa syntyneet ovat tutkimusten mukaan keskimääräistä positiivisempia ja mieltävät itsensä onnekkaiksi – nämä ominaisuudet johtavat usein menestykseen elämässä.
Yltiöpositiivisuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa, sillä kesällä syntyneiden mielialat voivat vaihdella silmänräpäyksessä. Vaikka se voi kanssaeläjien mielestä olla jopa ärsyttävää, ei kyse ole mistään vakavasta. Elokuussa syntyneillä diagnosoidaan kaikkina muina kuukausina syntyneisiin verrattuna vähiten kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa.
On hyvin todennäköistä, että nämä kaikki edellämainitut ominaisuudet ovat tulosta auringonvalon ja sitä kautta D-vitamiinin saannin määrästä.
The Old Farmer’s Almanac kertoo, mitä kannattaa tehdä ja koska
The Old Farmer’s Almanac, suoraan ja kökösti suomeksi käännettynä ”Vanha maanviljelijän almanakka”, kertoo jokaisen kuukauden parhaat päivät erilaisten toimintojen suorittamiselle. Pohjois-Amerikassa vuodesta 1792 saakka julkaistuun almanakkaan voi turvautua, kun haluaa tietää, milloin on suotuisin päivä ruveta laihikselle, käydä kampaajalla tai vaikkapa lopettaa tupakointi.
Huomenna elokuun 3. päivänä on kuukauden paras hetki lähteä telttailemaan ja sielä voi sitten perinteisten aktiviteettien sijaan keskittyä hiusten suoristamiseen, sillä tämä puuha sattuu juuri samaan ajankohtaan.
Suotuisin ajankohta astua avioliittoon on 24.–27. päivänä. Purukalustonkin voi siinä ennen naimisiinmenoa laittaa kuntoon, sillä hammaslääkärikäynti on elokuussa syytä ajoittaa 23. tai 24. päivälle.
Häähumun jälkeen onkin sitten aika palata arkiseen aherrukseen. Elokuun 28. ja 29. päivänä kannattaa aloittaa oluen ja siiderin paneminen, jonka yhteydessä on kuun paras hetki eläinten astuttamiselle ja toisaalta myös teurastamiselle. Sehän on sitten täysin toinen juttu, että kuinka monen arkeen nämä aktiviteetit nykypäivänä kuuluvat.
Lue myös:
-
Oudoimmat3 päivää sittenTop 10 hulluimmat oikeusjutut, jotka kantaja on voittanut – Tyhmä ei ole se, joka pyytää!
-
Yleistieto1 viikko sitten
Marraskuun lapset ovat pessimistisiä atleetteja: Faktoja marraskuusta ja marraskuussa syntyneistä
-
Elämäntapa5 tuntia sitten
Miten ja miksi intohimoinen kielisuudelma liittyy Ranskaan?
-
Oudot uutiset5 päivää sitten
Tällainen on maailman suurin hämähäkinverkko – Hämähäkkien ”megakaupunki” kuhisee elämää
