10 traagista onnettomuutta elokuvien kuvauksissa

Elokuvia tehdessä ei kaikki aina mene niin kuin oli suunniteltu. Joskus kuvauksissa sattuu hyvinkin ikäviä asioita – tässä 10 traagista onnettomuutta.

Elokuvissa kaikki on mahdollista: helikopterionnettomuuksista, villieläinten hyökkäyksistä ja hengenvaarallisista takaa-ajoista selviää elossa. Tarinoiden takana on kuitenkin todellinen elämä, jossa asiat eivät aina suju käsikirjoituksen mukaan. 

Monesti sijaisnäyttelijät eli stuntit ovat kaikkein suurimmassa riskissä loukkaantua tai pahimmassa tapauksessa jopa menehtyä, sillä he ovat yleensä niitä, jotka tekevät vaaralliset kohtaukset ja temput. 

Listafriikki esittelee nyt elokuvamaailman 10 traagista onnettomuutta, jotka ovat sattuneet, kun meille kaikille on tehty viihdettä katsottavaksi. Synkän pilven kultareunus on kuitenkin se, että nämä tragediat ovat johtaneet tiukempiin turvallisuusvaatimuksiin, ja hyvä niin. 

Shark!

Aloitetaan elokuvien 10 traagista onnettomuutta -lista hailla!

Vuonna 1969 ensi-iltaan tulleen Shark! -elokuvan piti olla alunperin nimeltään ”Caine”, leffan päähenkilön mukaan. Kun stuntmies Jose Marco kuoli karmealla tavalla elokuvan kuvauksissa, halusi tuotantoyhtiö ottaa julkealla tavalla ”kaiken ilon irti” onnettomuudesta. Siksi elokuva sai nimen Shark! ja sitä markkinoitiin purevilla iskulauseilla, kuten ”Todentuntuisesta elokuvasta tuli liian todellinen! Hai repii sinut palasiksi!”.

Elokuvassa sukelletaan Sudanin rannikon haita viliseviin vesiin, mutta kuvaukset suoritettiin Meksikossa. Stuntmies Marco oli vedessä sukellusvarusteet päällään, kun valkohai kävi hänen kimppuunsa. Hain piti olla rauhoitettu, mutta lääkkeen annostelu oli epäonnistunut. Hai oli ensin hyökännyt kameraryhmää kohti, mutta muuttanut mielensä ja otti kohteekseen Marcon. Mies raadeltiin hengiltä kameran käydessä.

Tuotantoyhtiö alkoi välittömästi elokuvan valmistuttua markkinoimaan tuotosta haihyökkäystä hyväksi käyttäen, mistä ohjaaja Samuel Fuller tulistui ja halusi nimensä pois tekijälistalta, mutta siihen ei missään nimessä suostuttu.

Huhujen mukaan joissakin meksikolaisissa elokuvateattereissa näytettiin alkutekstien aikaan filmimateriaalia oikeasta hyökkäyksestä, mutta laajassa levityksessä olleessa versiossa 32-vuotiaan Marcon kuolemaan johtanutta tilannetta ei esitetty

Crow

Yksi kuuluisimmista, pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen menneistä, elokuvakohtauksista on peräisin elokuvasta Crow, jossa henkensä menetti näyttelijä Brandon Lee. Hän menehtyi kohtauksessa, jossa hänen esittämäänsä Ericiä ammuttiin. Luonnollisesti aseen, jota kohtauksessa käytettiin, ei pitänyt olla vaarallinen, mutta totuus oli toinen.

Mutta, miten sitten nämä luodit oikein päätyivät tuohon aseeseen, jota käytettiin kohtauksessa, joka ei koskaan ymmärrettävistä syistä päätynyt itse elokuvaan?

Lavastepuolella työskennellyt henkilö oli mennyt paikalliseen alan liikkeeseen, josta hän osti elokuvaan tarvittavia elementtejä. Kyseinen henkilö oli ostanut myös viisi oikeaa luotia ja tuonut ne kuvauspaikalle. Luonnollisestikaan oikeita luoteja ei tulisi koskaan päätyä elokuvan kuvauspaikalle ja elokuvan lavastevastaava oli ottanut ne huomatessaan talteen, laittaen ne oman autonsa tavaratilaan. Koska kuvauspaikalla ei ollut erästä toista kohtausta kuvattaessa räkäpäitä, aikaa säästääkseen nämä viisi aitoa luotia otettiin käyttöön ja modifioitiin siten, etteivät ne aiheuta vahinkoa. Luoteja käytettiin erään kohtauksen lähiotoksessa, jossa uhriksi päätyvä elokuvan henkilö katsoo luodin piippua, kun sitä ladattiin.

Elokuvissa käytettävien räkäpäiden ja näiden aitojen luotien välillä on kuitenkin yksi oleellinen ero: räkäpäissä luodin pää on tehty pahvista, kun taas näissä aidoista luodeista muunnelluissa versioissa pahvin sijalla oli lyijypää. Kun tuota edellä mainittua kohtausta tehtiin, jumiutui luodin lyijypää aseen sisään. Kaksi viikkoa myöhemmin tätä samaista asetta käytettiin kohtauksessa, jossa Leetä ammuttiin. Kukaan ei tiennyt aseeseen jumiutuneista lyijypäistä.

Kohtaus kuvattiin ja kaikki vaikutti menneen hyvin, kun Lee putosi maahan, kuten otoksessa kuuluikin. Kohtauksessa Leetä ammuttiin aseella paperipussin läpi ja tuonne paperipussiin oli asetettu pieni räjähde, jolla kohtaus saatiin aidomman näköiseksi. Tilanne muuttui kuitenkin kaoottiseksi, kun elokuvan ohjannut Alex Proyas huusi ”poikki” ja Lee jäi edelleen maahan makaamaan. Tuo lyijypää lensi pussissa tapahtuneen pienen räjähdyksen seurauksena suoraan Leen vatsan alueelle, navan yläpuolelle, ja hän jäi verta vuotavana makaamaan maahan.

Lee vietiin vauhdilla pohjoiscarolinalaiseen sairaalaan, jossa häntä operoitiin kuuden tunnin ajan. Valitettavasti Lee kuitenkin menehtyi leikkauspöydälle ja tämä karmea tragedia oli valmis. Aseella ampunut näyttelijä Michael Massee kuvaili tapahtunutta aikanaan seuraavasti, Extran haastattelussa: ”Minun ei pitänyt alun perin edes käsitellä tätä asetta koko kohtauksessa, mutta kuvaushetkellä ohjaaja päätti muuttaa kohtausta. Sen kaiken jälkeen jätin Hollywoodin, menin vuodeksi New Yorkiin, enkä tehnyt siellä yhtään mitään. Se, mitä Brandonille tapahtui, oli traaginen onnettomuus, enkä usko, että tuollaisesta pääsee koskaan ylitse.”

Kaksi kuukautta tämän tragedian jälkeen elokuvaan saatiin noin 6,75 miljoonan dollarin ylimääräinen rahoitus ja se kuvattiin loppuun stunttinäyttelijöiden, Chad Stahelskin ja Jeff Cadienten näytellessä Brandon Leen hahmoa. Vaikka tapaus todettiin tutkimusten myötä onnettomuudeksi, maksettiin Leen äidille, Linda Cadwellille, ilman oikeuskäsittelyä rahallinen korvaus.

Midnight Rider

Laulaja-lauluntekijä Gregg Allmanin elämästä kertovan Midnight Rider -elokuvan kuvauksissa tapahtui helmikuun 20. päivänä vuonna 2014 käsittämätön onnettomuus, kun kuvausassistenttina toiminut Sarah Jones jäi junan alle. Kyseessä oli tuotannon ensimmäinen kuvauspäivä.

Kuvausryhmä oli Georgiassa, Altamaha-joen ylittävällä rautatiesillalla kuvaamassa, kun 93 kilometrin tuntivauhtia kulkenut juna ilmestyi näkyviin mutkan takaa. Työntekijät alkoivat kiireesti keräämään rekvisiittaa raiteilta, mutta juna lähestyi oletettua nopeammin ja aika loppui kesken – useita ihmisiä loukkaantui ja Sarah Jones menetti henkensä. Raiteilla oli metallirunkoinen sänky, johon juna ensin osui murskaten sen palasiksi, jotka lensivät kohti työryhmää. Yksi pala osui Jonesiin ja puski hänet suoraan junan alle.

Myöhemmin selvisi, että tuotantoyhtiöllä ei ollut luvat kunnossa raiteilla kuvaamista varten, joten sekä tuottajat että ohjaaja Randall Miller joutuivat rikosvastuuseen ja heidät todettiin oikeudessa syyllisiksi kuolemantuottamukseen ja luvattomaan tunkeutumiseen. Vuonna 2015 Miller tuomittiin 10 vuoden vankeuteen, josta hän istui telkien takana reilun vuoden ja suorittaa loput ehdonalaisessa.

Elokuvaa ei ikinä tehty valmiiksi.

Kauhea kankkunen 2

Kun elokuvan lipputulot ovat noin 495 miljoonaa euroa ja voiton osuus kyseisestä summasta on noin 427,5 miljoonaa euroa, on käsittämätöntä ajatella, että elokuvassa lähestulkoon henkensä menettänyt ja pieleen menneen kohtauksen myötä halvaantunut australialainen stunttinäyttelijä Scott McLean ei saanut minkäänlaisia korvauksia sairaalakuluihinsa elokuvan levityksestä vastanneelta Warner Brosilta.

McLean, joka oli aiemmin toiminut stunttina muun muassa Star Wars– ja The Matrix -elokuvissa, loukkaantui vakavasti Kaamea kankkunen 2 -elokuvan kuvauksissa. Vielä pahemmaksi asian tekee se, että McLean oli päässyt oikeuden ulkopuolella, vuonna 2011 eli noin 11 kuukautta onnettomuuden jälkeen, Warner Brosin kanssa sopimukseen vahingonkorvauksista, mutta hän odottaa The Sun -lehden mukaan edelleen tänä päivänä rahojaan tältä jättimäiseltä yritykseltä.

McLean toimi näyttelijä Ed Helmsin stunttina elokuvassa ja hän loukkaantui kohtauksessa, jossa hänen oli nojauduttava ulos kovaa vauhtia ajaneen auton ikkunasta. Nojautuessaan ulos hänen päänsä osui kuorma-autoon ja tuon onnettomuuden seurauksena hän loukkaantui vakavasti, vajoten kuuden viikon ajaksi koomaan. Vammojen lopullinen vakavuus selvisi sairaalassa ja ainakin vielä kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen hän kärsi edelleen stressiperäisistä kohtauksista, joiden kesto oli yleisimmin noin 8-12 minuuttia, tarvitsi 24-tuntista hoitoa joka päivä ja joutui elämään lisähapella välttyäkseen kokemansa vakavan aivovamman pahenemiselta, unohtamatta tietenkään halvaantumista.

McLean on myöhemmin paljastanut, että elokuvan stunttikoordinaattori oli käskenyt autoa ajaneen kuljettajan kasvattaa auton nopeutta kyseisessä kohtauksessa, mikä oli omiaan johtamaan tähän traagiseen onnettomuuteen.

Vuonna 1914 ensi-iltaan tullut Across the Border on ensimmäisiä elokuvia, joita tehdessä työryhmän jäseniä on menehtynyt kuvauksissa onnettomuuden seurauksena.

Mykkäfilmin kuvaukset olivat heinäkuun 1. päivänä käynnissä Arkansas-joella Coloradossa. Pääosan esittäjä Grace McHugh oli tekemässä kohtausta keskellä jokea; hän ylitti virtaa ratsastaen, kun jostain syystä hevonen kompuroi, ja McHugh tippui selästä ja joutui veden varaan. Lähistöllä ollut kameramies Owen Carter ei epäröinyt hetkeäkään, vaan hyppäsi pelastamaan näyttelijää.

Carter onnistui vetämään McHugh’n hiekkapenkalle, mutta ilo oli lyhytaikainen – ranta olikin juoksuhiekkaa, ja kuvausryhmä joutui järkyttyneen seuraamaan, kun kaksikko upposi näkymättömiin. Heidät löydettiin menehtyneinä muutamien päivien päästä.

Roar

Roar. Maailman vaarallisimmaksi tituleerattu elokuva. Aviopari Noel Marshallin ja Tippi Hedrenin yhteistyönä syntynyttä elokuvaa kuvattiin vuosien ajan heidän kotifarmillaan, jolle pariskunta oli hankkinut koko joukon villieläimiä leijonista ja tiikereistä lähtien. Kun elokuva vihdoin sai ensi-iltansa vuonna 1981, luki virallisessa mainosjulisteessa näin: ”Yhtäkään eläintä ei vahingoitettu elokuvaa tehtäessä. 70 filmiryhmän jäsentä kyllä.”

Koska eläimiä ei oltu koulutettu kunnolla ja niitä yhteensä noin 150, eivät lukuisat hyökkäykset ja loukkaantumiset ainakaan jälkeenpäin mietittynä yllätä lainkaan.

Perheen lapsista John ja Jerry Marshall sekä Melanie Griffith näyttelivät elokuvassa myös, ja John on myöhemmissä haastatteluissa kertonut, että elokuvajulisteen 70 loukkaantunutta oli vähättelyä. Tässä muutamia esimerkkejä.

Griffith joutui leijonan kynsiin, minkä takia hänen kasvonsa jouduttiin operoimaan (jo nuorellakin iällä) plastiikkakirurgin toimesta. John Marshall tuli melkein nuoren leijonan tappamaksi, kun se puri häntä päähän. Tippi Hedren ja Noel Marshall olivat kymmeniä kertoja sairaalassa pahojen puremien vuoksi. Kuvaaja Jan de Bont menetti päänahkansa ja apulaisohjaaja Doron Kauperia oltiin jossain vaiheessa jo raahaamassa kurkusta parempiin suihin.

On käsittämätöntä, että kukaan ei kuollut. Se myös on melko käsittämätöntä, että iso osa näistä hyökkäyksistä on nähtävissä kulttimaineeseen nousseessa elokuvassa.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Harry Potter ja kuoleman varjelukset 2 eli koko saagan päätösosa on monilta osin yksi elokuvahistorian suurimmista elokuvista. Se on kaikkein korkeimmat lipputulot kerännyt Harry Potter -elokuva, sillä sen lipputulojen arvellaan olleen jopa 1,13 miljardia euroa.

Kyseiseen elokuvaan ja sen kuvauksiin liittyy myös valtaisa tragedia.

Kaikissa Harry Potter -elokuvissa Harry Potteria näytelleen Daniel Radcliffen stunttinäyttelijänä toiminut David Holmes nimittäin loukkaantui elokuvan kuvauksissa, kun hän teki niin sanottua Jerk Back -stunttia. Kyseisessä kohtauksessa Harry Potter joutuu ilmassa keskelle räjähdystä ja kohtauksen tiimoilta järjestetystä harjoituksesta tuli traaginen, kun Holmes lensi räjähdyksen seurauksena ensiksi seinään ja putosi niskoilleen maassa olleen patjan päälle. Välittömästi putoamisensa jälkeen hän kertoi erään paikalla olleen ja nimettömänä pysytelleen lähteen mukaan menettäneensä tunnon vyötäröstä alaspäin ja sairaalassa selvisi, että hän oli murtanut niskansa.

14 vuoden iässä stunttityöt aloittaneen ja myös voimistelua harrastaneen Holmesin ura päättyi vain 25 vuoden iässä, liikuntakyvyn menettämiseen rintakehästä alaspäin. Tästä traagisesta onnettomuudesta huolimatta Holmesin rakkaus stunttinäyttelijän työtä ei ole koskaan kadonnut ja elokuvien jälkeen hän aloitti muun muassa Cunning Stunts -podcastin tekemisen yhdessä Radcliffen kanssa: ”Sinun ei pidä mennä töihin, jos et ole valmis siihen, että kaikki asiat eivät mene hyvin ja toista ottoa ei välttämättä tule. Jouduin maksamaan äärimmäisen hinnan siitä, että tein mitä rakastin, mutta tapaan aina sanoa: olin stunttimies, menin töihin, otin riskin ja otin rahani (mitä minulle maksettiin).”

Muun muassa Radcliffe on auttanut keräämään hyväntekeväisyyden kautta rahaa Holmesille, Potter-elokuvien sijaisnäyttelijälleen.

Hämärän pelottavat varjot

Heinäkuun 23. päivänä vuonna 1982 kuvattiin Hämärän pelottavat varjot -elokuvaan (Twilight Zone: The Movie) kohtausta Vietnamin sodan taisteluista, kun kolme näyttelijää menetti henkensä hirvittävällä tavalla.

Kohtauksessa Vic Morrowin (53) esittämä Bill Connor pakenee räjähdysten keskellä uhkaavasti lähestyvää helikopteria yhdessä kahden lapsen kanssa. Lapsinäyttelijät Renee Shin-Yi Chen ja Myca Dinh Le olivat tuolloin kuusi- ja seitsemänvuotiaat.

Erikoistehosteina käytetyt räjähteet kuitenkin yllättäen hankaloittivat helikopterin lentämistä, ja pilotti menetti sen hallinnan. Matalalla lentänyt helikopteri tippui juuri lampea ylittäneen kolmikon päälle, ja sen pääroottori leikkasi sekä Morrowin että Len päät irti. Chen kuoli jäätyään puristuksiin kopterin jalaksen alle.

John Landis, yksi elokuvan tuottajista ja ohjaajista, sai syytteen kuolemantuottamuksesta yhdessä neljän muun työryhmän jäsenen, muun muassa erikoistehostekoordinaattorin ja helikopterin lentäjän, kanssa. Kaikki viisi miestä vapautettiin syytteistä kuukausia kestäneen oikeusprosessin jälkeen. Landis sai virallisen nuhtelun ja elokuva-alan ihmisten vihat niskaansa, sillä oikeudenkäynnin aikana tuli ilmi, että hän oli rikkonut lapsinäyttelijöitä koskevia lakeja. Ohjaaja oli maksanut lapsille pimeänä, eikä ollut hakenut vaadittua erikoislupaa yöllisten kohtausten kuvaamiseen. Landis oli arvellut, ettei sellainen irtoaisi, koska lapset olivat niin nuoria ja kohtauksessa käytettiin paljon räjähteitä.

Uhrien perheet nostivat siviilikanteen Landisia, Warner Brothers -tuotantoyhtiötä ja elokuvan toisena tuottajana ja yhtenä ohjaajana toiminutta Steven Spielbergiä vastaan. Osapuolet päätyivät sopimukseen, jonka todennäköisesti tähtitieteellistä summaa ei ole kerrottu julkisuuteen.

Resident Evil: The Final Chapter

 
 
 
 
 
View this post on Instagram
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Olivia Jackson (@oliviathebandit) on

Syyskuun 5. päivänä vuonna 2015 stuntnainen Olivia Jackson toimi Resident Evil: The Final Chapter -elokuvassa pääosaa esittäneen Milla Jovovichin sijaisnäyttelijänä. Etelä-Afrikassa kuvatussa kovavauhtisessa takaa-ajokohtauksessa ei mennyt kaikki putkeen, sillä nainen ajoi moottoripyörällä täyttä vauhtia kameratelinettä päin. 

Syy törmäykseen ei ollut Jacksonin. Mekaanisen telineen piti liikkua pois moottoripyörän edestä, mutta viimeiseksi tarkoitetussa ja jääneessä otossa mekanismi ei toiminutkaan. Jackson törmäsi telineeseen sillä seurauksella, että hänen toinen poskensa repeytyi irti ja vasen kätensä murskaantui niin, että se jouduttiin lopulta amputoimaan. Naista pidettiin 17 päivää koomassa, minkä aikana hänelle tehtiin useita kehoa kokoon parsineita leikkauksia.

Nykyään hänellä menee olosuhteisiin nähden hyvin, mutta tie ei ole ollut helppo – kuntoutus jatkuu edelleen, eikä hän ole saanut lukuisista oikeudenkäynneistä huolimatta minkäänlaisia vahingonkorvauksia. ”En pysty enää koskaan työskentelemään. Rakastin työtäni ja olin siinä erittäin menestynyt”, toteaa Jackson tänä vuonna tehdyssä Los Angeles Times -lehden haastattelussa. Ennen onnettomuutta stunt-nainen oli työskennellyt muun muassa Charlize Theronin sijaisnäyttelijänä Mad Max: Fury Road -elokuvassa sekä lukuisissa Marvelin tuotannoissa.

Resident Evil: The Final Chapter -elokuvan kuvauksien kauheudet eivät loppuneet Jacksonin onnettomuuteen. Ja hän jäi sentään henkiin. Vain pari kuukautta myöhemmin työryhmään kuulunut Ricardo Cornelius murskaantui kuoliaaksi jäätyään pyörivältä lavalta liukuneen auton ja seinän väliin.

Valloittaja 

Vuonna 1956 valmistunut Valloittaja (The Conqueror) kertoo mongolialaisesta Temüdzinista, josta myöhemmin tuli sotilasjohtaja Tšingis-kaani. St. Georgen kaupungissa Utahissa kuvattua elokuvaa tehdessä kaikki sujui ilman vaaroja ja vaarallisia tilanteita, mutta pinnan alla kyti koko ajan.

St. George oli vain muutaman sadan kilometrin päässä Yhdysvaltojen nevadalaisesta ydinaseiden testauspaikasta. Ydinkokeita oli suoritettu vain vuosi ennen kuin Valloittajan kuvaukset alueella aloitettiin. Yhdysvallat tiesi jo tuolloin säteilyn vakavista terveyshaitoista, mutta sen puoleen elokuvan tekijöille tai, mikä pahempaa, alueella asuville ihmisille ei siitä kerrottu.

Seuraavien parin vuosikymmenen aikana 220 henkisestä filmiryhmästä 91 sairastui syöpään, ja heistä 46 lopulta menehtyi sairauteensa. Muun muassa ohjaaja Dick Powell sekä elokuvan tähdet Susan Hayward, John Wayne, Agnes Moorehead ja Pedro Armendáriz kuolivat syöpien seurauksena. Myös Waynen kaksi poikaa ja Haywardin poika, jotka olivat viettäneet kuvauspaikalla aikaa ja leikkineet Geiger-mittareilla ja ydinlaskeuman saastuttamilla kivillä, saivat syöpädiagnoosit, mutta he kaikki päihittivät sairauden. 

Viranomaiset olivat julistaneet alueen turvalliseksi, vaikka mittauksissa oli ilmennyt epänormaalin korkeita säteilymääriä. Tuottaja Howard Hughes, joka ainoana filmiryhmän jäsenenä tiesi tutkimutuloksista, näytti kuvauksille vihreää valoa. Kun Hughes huomasi kuvauksissa työskennelleiden ihmisten parissa leviävän syöpädiagnoosiin, hän jäljitti ja osti omantunnontuskissaan kaikki elokuvasta tehdyt kopiot ja piilotti ne kartanoonsa. Hän käytti hankintaan 12 miljoonaa dollaria, mikä oli puolet elokuvan alkuperäisestä budjetista.

🤷‍♀️ Oletko nähnyt näitä elokuvia? Tiesitkö minkälaisia tragedioita niiden tekemiseen on sisältynyt? Kerro kommenttikentässä tai somekanavissamme saiko tämä lista arvostamaan stuntmiehiä ja -naisia aivan eri lailla ⬇️⬇️