10 nerokasta elokuvamokaa, jotka olivat liian hyviä poistettaviksi

Aina sattuu virheitä, myös isolla rahalla valmistuvien leffojen kuvauksissa. Tämän listan elokuvamokat olivat kuitenkin niin loistavia, että ne jätettiin lopulliseen versioon.

Jo DVD-aikana, ja etenkin YouTuben ansiosta, katsojat saavat halutessaan nauttia suosikkinäyttelijöidensä pilalle menneistä otoksista ja toilailuista kuvauspaikalla. Nuo tunnetaan paremmin ”blooperseina”. Yleensä kaikki virheet yritetään viimeistään leikkausvaiheessa poistaa, mutta joskus yllättävä tapahtuma käsikirjoituksen ulkopuolelta voi tuoda kohtaukseen aivan uudenlaisen mausteen, ja se on pakko ottaa mukaan lopulliseen elokuvaan,

Nämä Listafriikki.com:n keräämät elokuvamokat olivat liian hyviä poistettaviksi, ja nämä alunperin pilalle menneet kohtaukset ovat itseasiassa nousseet elokuvamaailman legendaarisimpien otosten joukkoon. Täysin vahingossa.

Hoffman huutaa taksikuskille

Vuonna 1969 julkaistu Keskiyön cowboy -elokuva rikkoi aikanaan rajoja monellakin lailla. Brittiläisen John Schlesingerin ohjaama elokuva oli Yhdysvalloissa X-rated eli se sai korkeimman ikärajasuosituksen, minkä takia se ei päässyt laajaan levitykseen. Siitä huolimatta Keskiyön cowboy voitti kolme Oscar-palkintoa, mukaan lukien se tärkein: Paras elokuva. 

Yksi elokuvahistorian kuuluisimmista lausahduksista on peräisin Keskiyön cowboysta ja sen vaarallisesta kuvaustilanteesta. Elokuvan tekijöillä ei ollut lupaa sulkea New Yorkin katuja Jon Voightin ja Dustin Hoffmanin esittämien hahmojen pitkälle kävelykohtaukselle, joten se piti kuvata lennosta käyttämällä piilotettuja kameroita väkijoukoissa ja pysäköidyissä autoissa.

Vasta viidestoista otos oli sellainen, jossa kävelijät tai jokin muu New Yorkin hektisessä katukuvassa ei häirinnyt kuvausta ja kohtaus oltiin viimein saamassa purkkiin. Sitten taksi ajaa päin punaisia ja lähes, tietä ylittämässä olleiden, Voightin ja Hoffmanin päälle. 

Hoffman on kertonut olevansa tyytyväinen siihen, miten hänen aivonsa nappasivat tilanteesta alitajuisesti kiinni. Hän oli juuri huutamaisillaan taksikuskille: ”Hei, me olemme kuvaamassa elokuvaa ja sinä pilasit kohtauksen!”, mutta saikin pidettyä kiinni hahmostaan, löi auton konepeltiä ja huusi: ”I’m walkin’ here!”. Eeppistä!

John Malkovich saa tölkistä päähänsä

Elämäni John Malkovichina on vuonna 1999 valmistunut Spike Jonzen ohjaama elokuva. Turvatoimet eivät olleet tuolloin samaa luokkaa kuin nykyään, ja osa avustajista oli ohjaajan mukaan onnistunut tuomaan olutta lavasteisiin.

Nautittuaan tarpeeksi alkoholia, eräs avustaja oli valmis suureen hetkeensä. Hän heitti ohi ajavasta autosta tölkin John Malkovichin päähän ja huusi ”Hey Malkovich, think fast!”, mihin näyttelijä reagoi vain ainoalla järkevällä tavalla, kiroamalla. Mitään tällaista ei ollut tarkoitus tapahtua.

Ohjaaja Jonze ihastuikin kohtauksen saamaan yllättävään käänteeseen siinä määrin, että hän päätti ottaa sen elokuvaan. Kiitos Malkovichin hahmossa pysymisen, avustaja sai 100 dollarin palkkion sijasta seitsenkertaisen summan ja jäsenyyden näyttelijöiden ammattijärjestöön, koska nyt humalassa sekoilun myötä hänellä oli elokuvassa vuorosanoja.

Ben Stiller unohtaa vuorosanansa

Muotiteollisuutta satiirisesti kuvaavasta Zoolander-elokuvasta on jäänyt kiertämään ”But why male models?” -meemi.

Vuonna 2001 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa David Duchovnyn esittämä käsimalli J.P. Prewett kertoo Ben Stillerin esittämälle päähenkilölle Derek Zoolanderille, miten miesmalleja on käytetty jo vuosisatojen ajan salamurhaajina.

Zoolander, joka ei ole penaalin terävin kynä, haluaa tietää miksi juuri miesmalleja, ”So why malemodels?”. Prewett vastaa heidän olevan täydellisiä tehtävään, koska tekevät mitä sanotaan eivätkä ajattele omilla aivoillaan. Hieman myöhemmin samassa kohtauksessa Ben Stiller unohtaa totaalisesti vuorosanansa, ja toistaa aiemman repliikkinsä ”But why male models?” aloittaakseen kohtauksen uudelleen.

Duchovny nappaa kuitenkin vitsistä kiinni ja improvisoi täydellisen vastauksen tollolle Zoolanderille. Stiller, joka toimi myös ohjaajana, piti Duchvovnyn näppärästä vastauksesta ja päätti leikkausvaiheessa ottaa juuri tuon version mukaan elokuvaan.

Dustin Hoffman, improvisaation mestari

Kyllä, Dustin Hoffman saa listalla toisenkin maininnan. Vuoden 1988 elokuva Sademies toi Hoffmanille Parhaan miespääosan Oscar-palkinnon ja se valittiin myös vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Autistista neroa, Raymond Babbittia, näyttelevä Hoffman on eräässä kohtauksessa pienessä puhelinkopissa veljensä Charlie Babbittin (Tom Cruise) kanssa. Hoffmanilla oli ilmeisesti vastustamattomia ilmavaivoja, sillä hän päästi muutaman pierun pienessä tilassa, ja hahmossaan uskollisena pysyen ilmoitti Cruiselle tapahtuneesta. Yllättävä tilanne olisi voinut päättyä naurunremakkaan, mutta Cruise oli heti kartalla ja jatkoi kohtauksen tekemistä improvisoiden. Ja hajuhaitoista huolimatta.

Ian McKellen lyö päänsä

Taru sormusten herrasta -trilogia on mieletön visuaalinen kokonaisuus, mutta yllättäen kaikkia kohtauksia ei ole tehty tietokoneavusteisesti. Ohjaaja Peter Jackson teki esimerkiksi hobittien kodit tarkoituksella pieniksi, ja leikki erilaisilla kuvakulmilla ja perspektiivillä.

Ensimmäisessä osassa, Sormuksen ritarit, Ian McKellenin esittämällä Gandalf-velholla on vaikeuksia mahtua liikkumaan Bilbo-hobitin asunnossa. Gandalf törmää kattokruunuun ja sen jälkeen kattoparruun. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ollut käsikirjoitettua, mutta Jackson ihastui McKellenin aitoon reaktioon ja naurahdukseen niin paljon, että päätti pitää kolauksen elokuvassa. 

Tämän linkin kautta voit käydä lukemassa listan erikoistehosteista, joita ei ole yllättäen tehty tietokoneella. 

Viggo Mortensenin tuskallinen kohtaus

Otetaan perään toinen, saman elokuvasarjan kivulias moka. Viggo Mortensenin esittämä Aragorn on turhautunut ja vihainen, koska sormusten ritareiden tilanne ei näytä valoisalta: Merry ja Pippin on siepattu ja Boromir on kuollut. Aragorn luulee, että myös hobitit ovat menehtyneet, ja on raivoissaan.

Ohjaaja Jackson ei kuitenkaan ollut tyytyväinen Mortensenin tunnelataukseen ja halusi tältä enemmän tuskaisuutta. Monen epäonnistuneen otoksen jälkeen Mortensen potkaisi voimalla maassa ollutta kypärää ja polvistuu sen jälkeen hillittömästi huutaen. Vihdoin Jackson on tyytyväinen. 

Mutta Mortensen ei vain näytellyt, sillä häneltä oli juuri murtunut kaksi varvasta potkun seurauksena. Karjaisu oli kuitenkin niin vakuuttava, että se pääsi elokuvaan.

Al Pacinon täydellinen heittäytyminen rooliin 

Vuoden 1992 Naisen tuoksu -elokuvan loppu puolella on kohtaus jossa Al Pacinon esittämä Frank Slade kävelee New Yorkin kaduilla yhdessä Chris O’Donnellin esittämän Charlien kanssa. Sokea Slade kävelee päin roskista ja kaatuu, jolloin Charlien auttaa hänet tietenkin ylös.

Kohtaus oli täysin suunnittelematon. Pacino, joka sai roolistaan kauan odottamansa Oscarin, oli niin uppoutunut hahmoonsa, että rajoitti näkökenttäänsä kaikin mahdollisin keinoin. Hän tuijotti kaukaisuuteen tai yritti olla kohdentamatta katsettaan mihinkään.

Toteutus oli onnistunut, sillä kaatumisen aikana Pacino pysyi koko ajan roolissaan, ja ohjaaja Martin Brest halusi pitää kohtauksen sellaisenaan, sillä se kuvasi hienolla tavalla hahmon haavoittuvaisuutta.

Leonardo DiCaprion verinen käsi

Tälläkin listalla on ollut monta esimerkkiä kohtauksista, joissa näyttelijä on loukannut itseään ja juuri se otos on päässyt elokuvaan. Mutta Leonardo DiCaprion verta vuotava käsi toi Django Unchained -elokuvan kohtaukseen aivan mielettömän säväyksen, ja se oli täysi vahinko.

Näyttelijät ovat sanoneet, että vuonna 2012 julkaistun elokuvan tekeminen kesti ikuisuuden, koska ohjaaja Quentin Tarantino halusi lukuisia otoksia kustakin kohtauksesta. Tässä kyseisessä tilanteessa DiCaprion esittämä elokuvan pahis on juuri keskellä rasistista paasaustaan, kun hän ties monettako kertaa lyö kätensä raivon vallassa pöytään ja läimäyttää kämmenensä pieneen kristallilasiin. Lasi hajoaa ja viiltää suuren haavan DiCaprion käteen. Näyttelijä ei kuitenkaan keskeytä kohtausta, vaan vetää sen kunnialla loppuun, nyppien kaiken kruununa lasin kappaleita verisestä kädestään.

DiCaprio itse on sanonut, että jatkoi vain vaistomaisesti roolissaan ja kohtauksen jälkeen kuvausryhmä ja muut näyttelijät antoivat hänelle suosionosoitukset seisaallaan. Syvä haava vaati tikkejä.

DiCaprio ehdotti, että hän voisi seuraavassa tilanteessa elokuvan hengen mukaisesti levittää verta vastanäyttelijän kasvoille, mistä Tarantino innostui. Kerry Washingtonin onneksi siinä kuitenkin käytettiin jo tekoverta!

Loput DiCaprion kohtaukset kuvattiin sekä käsi siteessä että ilman, jotta ohjaaja voisi sitten valita mieleisensä lopulliseen elokuvaan. Näyttelijä oli tyytyväinen, että Tarantino päätti pitää verisen version.

Sylvester Stallone saa appelsiinin

Vuonna 1976 valmistunut Rocky oli menestyselokuva niin yleisön kuin kriitikoidenkin silmissä. Se tehtiin kuitenkin vain 1 miljoonan dollarin budjetilla, joten tuotantotiimillä ei ollut käytössään kaikkia mahdollisia resursseja. Mutta niin kuin elokuva todisti, pienelläkin rahalla (ja leffabisneksessä miljoonasta voi niin sanoa) saa priimaa aikaan.

Pieni budjetti tarkoitti myös vähäistä avustajamäärää ja luovuutta kuvauspaikoissa. Rocky Balboan legendaarinen lenkkeily läpi Philadelphian katujen oli täysin suunnittelematonta siinä mielessä, että katuja ei suljettu normaalilta liikenteeltä ja elämältä.

Kohtaus, jossa Sylvester Stallonen esittämä Rocky juoksee italialaisen ruokatorin läpi, kuvattiin moneen kertaan. Ihmiset kadun varrella eivät tiedä ollenkaan, mistä on kyse. Ja vaikka he näyttävät seuraavan katseillaan ”oman kaupungin nyrkkeilijäsuuruutta”, ihmettelevät he todellisuudessa kadulla edes takaisin juoksevaa miestä ja hänen edellään ajavaa kuvausautoa. 

Mieleenjäävä hetki on se, kun joku mies heittää Rockylle appelsiinin kesken juoksun. Se oli täysin spontaani teko kuvausten ulkopuoliselta henkilöltä. Miestä ei oltu kehotettu tekemään niin, eikä hän tiennyt pääsevänsä maailmankuuluun elokuvaan. Stallone ja ohjaaja John Avildsen halusivat ehdottomasti pitää yllättävän hedelmätuokion elokuvassa.

Julia Robertsin yllättynyt nauru

Pretty Woman. Romanttisten komedioiden aatelistoa. Vuonna 1990 valmistuneen elokuvan juonen varmasti monet tietävät, mutta erittäin pikaisesti ja mutkat suoriksi vetäen: Richard Geren esittämä varakas liikemies Edward rakastuu Julia Robertsin esittämään Vivianiin, joka on prostituoitu.

Edward ojentaa Vivianille eräässä kohtauksessa korurasian ja napsauttaa sen kiusoitellen naisen sormille. Kohtaus oli itseasiassa Geren ja ohjaaja Gary Marshallin yhteinen suunnitelma: he halusivat säikäyttää ja vähän herätellä tuolloin 23-vuotiasta Robertsia, joka usein tuli kuvauksiin väsyneenä edellisen illan bilettämisestä.

Kävikin niin, että Robertsin aito säpsähdys ja nauru olivat niin lumoavia, että vitsiksi tarkoitettu pätkä päätyi viime hetkellä leffan lopulliseen versioon, ja siitä tulikin yksi elokuvan rakastetuimmista kohtauksista. Monien mielestä se on myös se yksittäinen hetki, jossa Julia Robertsista tuli Julia Roberts.

Jos haluat jatkaa elokuvien maailmassa, niin käy lukemassa tämä lista, jossa käydään läpi noloja mokia, joiden ei missään nimessä olisi pitänyt päätyä lopulliseen elokuvaan. 

💁‍♀️ Olisitko voinut uskoa, että nämä ikoniset kohtaukset ovat syntyneet mokailujen seurauksena? Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme, jos listalta jäi uupumaan jokin käsikirjoittamaton kohtaus, joka olisi ehdottomasti kuulunut mukaan.