Oudoimmat

Top 10 omituiset asiat, joita on ennen pidetty täysin normaaleina

Julkaistu

Ajat ja tavat muuttuvat, ja hyvä niin. Ainakin jos ottaa mietintään tämän listan omituiset asiat, joita on aikaisemmin pidetty aivan normaaleina.

Seuraavassa Listafriikki esittelee Top 10 omituiset asiat, joita ennen pidettiin täysin normaaleina, mutta nykypäivänä ei missään nimessä.

Ajat muuttuvat ja asiat siinä mukana.

Joku saattaa pitää ”vanhoja hyviä aikoja” paljon nykyaikaa parempina, mutta nämä omituiset asiat saavat kerran, jos toisenkin sinut miettimään kysymystä: olivatko ne vanhat hyvät ajat todella niin hyviä?

On totta, että maailma oli joitain vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten monta astetta yksinkertaisempi, mutta samaan aikaan ihminen oli hyvin tietämätön siitä, mikä meille on ihan aidosti hyväksi ja mikä ei.

Tällä listalla käsitellään siis Top 10 omituiset asiat, joita tuskin kukaan meistä kaipaa menneisyydestä.

Advertisement

Kokaiinia hammassärkyyn

”Kokaiinitipat hammassärkyyn! Välitön apu kipuun!”

Näillä sanoilla mainostettiin aikanaan, tarkalleen ottaen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ratkaisua hammassärkyyn ja niillä myös käynnistetään Listafriikin ”Top 10 omituiset asiat, joita on ennen pidetty täysin normaaleina” -lista . Kyseessä oli lääkärien suositus ja kokaiinitippoja oli tarjolla käytännössä ottaen jokaisessa mahdollisessa apteekissa; näin oli ainakin Yhdysvalloissa ja myös monissa muissa maissa, kunnes vuonna 1920 kokaiini luokiteltiin Yhdysvaltain uuden lakisäädöksen myötä vaaralliseksi huumausaineeksi. Kokaiinitippoja määrättiin lääkärien toimesta niin aikuisille kuin myös lapsille ja sen myötä hammaslääkärit lupasivat potilailleen niin ikään kivuttoman hammashoidon. Täysin edesvastuutonta kokaainitippojen käyttösuositus ei ollut, vaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa sen aiheuttama potentiaalinen riippuvuus tunnustettiin ja todettiin ääneen.

Kokaiinia ei suositeltu lääkeaineena pelkästään hammassärkyyn ja hammashoitoon, vaan myös moniin muihin terveydellisiin haasteisiin sekä hoitotoimenpiteisiin: esimerkiksi vuonna 1897 The Irish Times -lehti kertoi miehestä, jonka silmään laitettiin silmä- ja korvapoliklinikalla juuri teurastetun sian silmäluomi ja toimenpiteen aikana hänen silmään kaadettiin jatkuvalla syötöllä kokaiinia lääkärin toimesta, toisen lääkärin tyrehdyttäessä verenvuotoa.

Vuonna 2010 manchesterilaismies jäi poliisille kiinni kokaiinin hallussapidosta. Kun hänet pidätettiin, kertoi hän syyksi hallussapidolle viisaudenhampaan aiheuttaman särkytilan, jota hän pyrki hillitsemään kokaiinilla; noin 100 vuotta aiemmin häntä olisi uskottu – nyt seurauksena oli tuomio.

Niin ne ajat muuttuvat.

Kaikki radioaktiivinen

Ionisoivaa säteilyä on pidetty vaarallisena vasta joitakin kymmeniä vuosia. Pitkälle 1900-luvun puolivälin yli sen ajateltiin ennemminkin olevan hyväksi: nivelsärkyjä lievittämään käytettiin uraanihuopia, radioaktiiviset voiteet tekivät ihmeitä iholle ja radioaktiivinen vesi piti juojansa terveenä.

Toki ionisoivan säteilyn haitallisista vaikutuksista oli saatu jotain viitteitä, kuten Wall Street Journal uutisoi vuonna 1932 Eben Byersin, kolme pulloa radiumvettä päivässä juoneen tehtailijan ikävästä kuolemasta: ”Radiumvesi toimi loistavasti kunnes hänen leukansa irtosi”.

Advertisement

Tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan kansaa hätkähdyttäneet, ja esimerkiksi kauppojen leluosastolta löytyi A. C. Gilbert Company -leluyhtiön valmistama ”Gilbert U-238 Atomic Energy Lab” -labrasetti, jonka parissa perheen pienimpien oli mukava tutustua säteilyn ihmeelliseen maailmaan. 

Laboratoriosalkussa oli mukana alfa-, beta- ja gammasäteilyn lähteitä sekä tietenkin hieman uraania ja poloniumia. 

Kuoleman jälkeinen… valokuvaus

Kuvittele käveleväsi sisään jonkun tuttavasi, ystäväsi tai sukulaisen taloon. Eteisessä vastassa on rivi valokuvia, joissa on tämän kyseisen henkilön läheisiä ihmisiä – siis sellaisia, jotka hän on menettänyt. Mutta kyseessä eivät ole mitkä tahansa valokuvat, sillä ne on otettu hyvin pian kuoleman jälkeen. Joissain tapauksissa vainajan silmät maalattiin niin sanotussa kuvan jälkikäsittelyssä, koska heidät haluttiin saada näyttämään eläväisemmiltä.

Edellä mainitun kaltaiseen tilanteeseen saattoi törmätä etenkin 1800-luvun puolivälissä ja loppupuolella, eikä tuollaisessa tilanteessa ollut mitään epänormaalia. Tällainen valokuva oli tietynlainen kunnianosoitus, samalla myös muisto menetetystä ihmisestä sekä osa suruprosessia. Ja sitten oli todella voimakkaasti selkäpiitä karmivia valokuvia, joissa esiintyivät kaikki perheen lapset. Tuohon aikaan moni lapsi kuoli erilaisten sairauksien seurauksena jo alle viiden vuoden iässä. Näistä valokuvissa olevista lapsista osa saattoikin olla kuolleita – menehtyneet oli asetettu seisomaan jotain tukea vasten, koska heidät oli haluttu saada mukaan yhteiskuvaan.

Advertisement

Tämä trendi oli valloillaan myös 1900-luvun aikana sekä amerikkalaisessa että eurooppalaisessa kulttuurissa.

Mutta miten sitten tällainen valokuva otettiin ja tehtiin? Valokuvaajalla oli mukanaan hopeoitu kuparilevy, joka oli kiillotettu hienolla lakanalla niin, että se oli kuin peili. Pimiössä tämä kuparilevy käsiteltiin joko jodi-, bromi- tai kloorikaasulla ja siten siitä saatiin valoherkkä. Seuraavaksi tämä kuumennetusta elohopeahöyrystä valmistettu levy asetettiin kameraan ja siinä ollut suojakalvo otettiin pois = kuvan ottaminen. Kuvan ottamisen jälkeen levyä ”kylvetettiin” natriumtiosulfaatissa, joka poisti niin sanotun valokuvan kehitysseoksen. Seuraavana vuorossa oli kuvan suojausta varten levyn pinnoittaminen kultakloridilla ja viimeisessä vaiheessa kuvan päälle asetettiin lasi, jossa oli useimmiten messinkiset reunat. Lopulta kuva kehystettiin vielä erikseen.

Jälkikasvu postiin

On vähän siinä rajoilla, että onko lasten postittamista pidetty normaalina, mutta koska se kuulostaa niin pähkähullulta ja sitä on aikoinaan jonkun verran tehty, löysi se paikkansa listalle.

Kun Yhdysvaltojen postilaitos alkoi vuonna 1913 kuljettamaan paketteja maan joka kolkkaan (siihen asti kirjeitä suuremmat lähetykset olivat yksityisten kuljetusyhtiöiden toimittamia), avasi se aivan uusia mahdollisuuksia erityisesti maaseudulla, kaukana kaupunkien palveluista asuville ihmisille.

Postipakettipalvelu toi mukanaan kuitenkin erään odottamattoman seuraamuksen: vanhemmat halusivat lähettää lapsiaan postissa. Vain pari viikkoa palvelun aloittamisen jälkeen ohiolaiset Jesse ja Mathilda Beagle lähettivät 8-kuukautisen poikansa Jamesin tämän isoäidille, joka asui itseasiassa vain muutaman kilometrin päässä. He siis halusivat lähinnä testata postittamista. James oli hieman alle viisikiloinen eli juuri postin painorajan sisällä.

Sanomalehdessä kirjoitettiin, että ”paketti” odotti valmiina ja tiiviisti käärittynä, kun postimies saapui sitä noutamaan. Postipaketti kuljetettiin siihen liitetyssä kortissa mainittuun osoitteeseen ja lähetys maksoi 15 senttiä. Toki paketti oli vakuutettu 50 dollarin arvosta.

Advertisement

Seuraavien vuosien aikana lehtien palstoille nousi samantyyppisiä tarinoita, joissa lapsia oli lähetetty jopa satojen kilometrien päähän. Osaksi siksi, että postittaminen oli moninkertaisesti edullisempaa kuin junalipun ostaminen.

Kesäkuussa 1920 maan suurimmat sanomalehdet julkaisivat postilaitoksen virallisen lausunnon, jonka mukaan lasten postittaminen ei enää ole laillista. 

Tupakointi raskauden aikana

Kuva: Unsplash

1930- ja 1940-luvuilla, kun selkeää linkkiä tupakoinnin ja esimerkiksi keuhkosyövän välillä ei oltu vielä havaittu, tupakkayhtiöt käyttivät lääkäreitä osana markkinointiaan. Erilaisissa mainoksissa tupakan kerrottiin olevan hyväksi ihmisten terveydelle – jopa nuorille ja raskaana oleville naisille. Lääkäreiden kerrottiin polttavan myös itse tupakkaa, suosien jotain tiettyä merkkiä, ja lehdissä näkyi kuvia leikkaussalista tulevista hymyilevistä lääkäreistä, jotka tulivat vastaanottamaan tupakkaa.

Mutta mitä sitten lääkärit totesivat raskaina oleville naisille suositellessaan tupakointia? Eräs tositarina kertoo tupakoineesta ja raskaana olleesta naisesta, joka oli hakeutunut lääkärin vastaanotolle kurkkukivun ja yskän vuoksi. Lääkkeeksi tähän suositeltiin Philip Morrisin savukkeita.

Samalla tuo edellä mainittu lääkäri kertoi tälle odottavalle äidille, miten tupakointi rauhoittaisi hänen hermojaan ja totesi seuraavaa: ”Aivan, kuten terve annos arsenaattia tai lyijyä laitettuna maaperään ennen istuttamista tuottaa hienon ja terveen nurmikon, sinä tulet saamaan upean ja terveen lapsen, jos rentoudut ja valmistaudut vanhemmuuteen. Tupakka ei sisällä vain yhtä ainesosaa, vaan lääketieteellisesti todistetun yhdistelmän, joka rauhoittaa hermoja. Ota iisisti, sytytä (tupakka) ja naura.”

Ihmiset esillä

Ihmisten esitteleminen näyttelyissä nousi länsimaissa hurjaan suosioon 1800-luvun lopulla. Ja sillä tarkoitan eläintarhamaista show’ta. Siirtomaista ja tutkimusmatkoilta kidnapattuja ihmisiä tuotiin Yhdysvaltojen ja Euroopan suuriin kaupunkeihin, joissa miljoonat ihmiset kävivät uteliaina tuijottamassa, kuinka ”erilaisia nämä villi-ihmiset” olivat. Näyttelyiden tarkoituksena oli nimenomaan korostaa elämäntapojen erilaisuutta.

Advertisement

Näytteille tuodut ihmiset olivat aidattujen alueiden sisäpuolella kuin eläimet eläintarhoissa. Yksi kuuluisimpia esitteillä olleista ihmisistä oli kongolainen Ota Benga, joka vuonna 1906 sijoitettiin newyorkilaiseen Bronxin eläintarhaan ihmisapinoiden viereen. Häntä kuvattiin järkyttävästi ”evoluution puuttuvana palasena”. 

Ihmiseläintarhaus jatkui pitkälle 1900-luvulle saakka. Vuonna 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä oli vielä kongolainen kylä, jossa vierailijat ihmettelivät ja syöttivät aidan takaa lajitovereitaan (ylläoleva kuva). 

Sanattomaksi vetää.

Tarkista joulukoristeesi!

Tämän kohdan luettuasi haluat ehkä käydä läpi joulukoristelaatikkosi…

Terveydelle erittäin vaarallista asbestia käytettiin rakentamisessa lähes koko 1900-luvun ajan. Asbestikuitujen suosio eristeenä ja sidosaineena perustui sen tulenkestävyyteen, eikä siitä ehjässä rakennuksessa ole haittaa. Rikkoutuneista pinnoista voi kuitenkin levitä ympäristöön syöpää aiheuttavaa asbestipölyä.

Nyt varmaan kysyt, että mitä tekemistä niillä joulukoristeilla oli tämän asian kanssa.

Advertisement

No, asbestia ei ole käytetty ainoastaan rakentamisessa vaan myös tekolumena, jolla on koristeltu koteja, kouluja ja jopa elokuvalavasteita. Asbestihiutaleilla on viimeistelty myös paljon joulukoristeita. Joten jos olet perinyt isovanhemmilta upeita ornamentteja tai haalinut antiikkikaupasta jouluisia vintagekoristeita, kannattaa ehkä tänä jouluna miettiä kaksi kertaa, että laittaako niitä esille.

Useimmat lääketieteelliset menetelmät

Lääkärit ovat varmasti tehneet aina parhaansa olemassa olevan tiedon ja taidon mukaan, mutta niin kovin monet entisaikojen menetelmät ovat nykysilmin katsottuna yksinkertaisesti kammottavia.

Listalla jo aiemmin mainittu kokaiini tepsi jos johonkin särkyyn, ja aina yhtä mainio ionisoiva säteily paransi vaivan kuin vaivan. Metamfetamiinia on käytetty laihdutuslääkkeenä, sekä narkolepsian ja astman hoidossa. Elohopealla pääsi eroon kupasta ja influenssasta (ja samalla varmaan myös hengestään). Heroiini auttoi sitkeään yskään, ja sitä markkinoitiin ei-addiktoivana lääkkeenä. Jääpiikkien vasaroiminen silmien kautta aivoihin, eli lobotomia, paransi minkä tahansa psyykkisen sairauden.

Suoneniskentä on ollut lääkäreiden suosikkihoitokeino tuhansien vuosien ajan, 1800-luvulle saakka. Mikä tahansa vaiva voitiin parantaa tekemällä potilaaseen haava ja päästämällä ulos ”pahaa verta”. Oli sitten kyseessä päänsärky, yskä tai kuppa, niin aina kannatti kokeilla runsasta verenvuodatusta. Nykyisinkin toki tehdään venesektioita, mutta ehkä hivenen kontrolloidummin, kuin viiltämällä valtimo veitsellä auki.

Turistikierrokset mielisairaaloissa

Vain hieman yli sata vuotta sitten mielisairaaloita käytettiin Englannissa aivan erilaiseen tarkoitukseen kuin nykyään. Toki niihin suljettiin henkisesti sairaita ihmisiä, mutta olot olivat enemmänkin kuin vankilassa ja potilaiden kohtelu käsittämättömän epäinhimillistä.

Jo 1700-luvulla kansalaiset pääsivät mielisairaaloihin yhden šillingin pääsymaksulla. Sillä pääsi aitiopaikalta seuraamaan, mainostajien sanoja käyttäen, ”elukoita”. Perimmäisenä tarkoituksena oli kerätä rahaa uteliailta ihmisiltä, jotka lahjoituksillaan pitivät nämä ”viihdykettä” tarjoavat laitokset voimissaan.

Viktoriaaniselle aikakaudelle (1800-luvulla) tultaessa ihmiset tunsivat sairastuneita kohtaan enemmän sympatiaa, ja mielisairaaloiden suosio nähtävyytenä alkoi laskea. Syy voi myös olla se, että lippuhinnat olivat kohonneet pilviin, joten sairastuneita pääsivät katsomaan vain yläluokkaiset ja rikkaat. 

Advertisement

Turistikierroksia järjestettiin osittain siksi, että mielisairauksien uskottiin johtuvan paheellisuudesta ja moraalittomuudesta, ja potilaiden näkemisen ajateltiin toimivan ennaltaehkäisevinä esimerkkeinä. 

Vauva häkkiin ja ikkunasta ulos

Joku saattaa pitää meitä 1900-luvun lopulla lapsuutta eläneitä monella tapaa varsin vapaan kasvatuksen saaneina, mutta kun vertailukohtana käytetään 1930-luvun Lontoota, olemme me eläneet varsin tiukan valvonnan alla. Tuohon aikaan yhdessä Euroopan suurkaupungeista oli nimittäin täysin normaalia nähdä kerrostalojen ikkunojen ulkopuolella häkkejä, joissa aivan pienet vauvat ja lapset olivat haukkaamassa hieman raitista ilmaa.

Tähän edellä mainittuun käyttötarkoitukseen kehitettiin vuonna 1922 täysin oma tuotteensa, joka kulki kaikessa yksinkertaisuudessaan nimellä ”vauvahäkki”. Alkunsa tämä idea oli saanut kuitenkin jo 1880-luvulla, kun lääkäri Luther Emmett kertoi kirjassaan, miten vauvojen tulee saada ilmaa kehossa virtaavan veren uudistamiseen ja puhdistamiseen.

Koska monillakaan Lontoossa asuneista äideistä ei ollut varsinaista pihaa, päättivät he laittaa vauvahäkkinsä ikkunan ulkopuolelle ja lapset häkkiin sisään. Häkit kiinnitettiin kuvista päätellen ikkunoiden karmeihin ja siten ne roikkuivat ikkunoiden ulkopuolella.

Advertisement

Mitenköhän nopeasti nykypäivänä poliisit ja lastensuojeluviranomaiset olisivat paikalla, mikäli jonkun lapsen vanhemmat päättäisivät toimia tällä tavoin…

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme tuleeko sinulle mieleesi muita asioita, jotka olivat esimerkiksi lapsuudessasi aivan normaaleja, mutta kauhistuttaisivat nykypäivänä.

Advertisement

Oudoimmat

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi kahviperäruiskeista tai veren juomisesta – osa 2

Julkaistu

Nyt esitellään erikoiset riippuvuudet, joiden olemassaoloa on suhteellisen vaikea uskoa.

Mihin kaikkeen voi jäädä koukkuun? Tällä listalla Listafriikki niputtaa yhteen erikoiset riippuvuudet kahviperäruiskeista veren ja virtsan juomiseen.

Kun listaamme erikoiset riippuvuudet, niin osaat varmasti odottaa, että tiedossa on melko omituista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!

Lista on julkaistu kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset riippuvuudet voit lukea tästä:

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1

Ruskettuminen

Vaikka moni addiktio tällä kummalliset riippuvuudet -listalla ei ole virallisesti määritelty sairaudeksi, on jatkuvan rusketuksen ylläpito auringossa tai solariumissa makaamalla ”oikea” riippuvuus, joka on viralliselta nimeltään tanoreksia.

Aivan viime vuosiin saakka yleiseen länsimaiseen kauneusihanteeseen on kuulunut ”terve rusketus”. Onneksi tästä ollaan pitkälti päästy yli, sillä rusketus on kaikkea muuta kuin tervettä: se tarkoittaa ihon ennenaikaista vanhenemista ja pahimmillaan syöpää. Tai ei varsinaisesti rusketus, vaan sen aikaansaava säteily.

Tanoreksiaa sairastava henkilö on koukussa juuri tuohon vaaralliseen säteilyyn. Osittain tanoreksia johtunee vääristyneestä kehonkuvasta ja/tai sairaalloisesta ruskettuneen ihon ihailusta, mutta taustalla on myös aimo annos kemiaa.

Ultraviolettisäteille altistuminen, oli kyse sitten auringosta tai solariumista, laukaisee hyvää oloa tuottavien hormonien erityksen aivoissa, minkä uskotaan osaltaan olevan syyllinen säteilyriippuvuuden syntyyn. Teksasin yliopiston ihotautiopin, radiologian ja psykiatrian laitosten yhteistyössä tekemän tutkimuksen mukaan UV-säteily aktivoi aivojen niitä osia, jotka kuuluvat palkitsemisjärjestelmään.

Tuon palkitsemisjärjestelmän toistuva aktivoituminen muun muassa päihteiden vaikutuksesta antaa usein alkusysäyksen riippuvuuden kehittymiselle. Addiction Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöiden aivoissa ei havaittu samanlaista aktivoitumista silloin, kun he olivat solariumissa, jossa UV-säteet oli suodatettu pois.

Torjutuksi tuleminen

Samalla tavalla kuin rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen saavat aikaan onnellisuuden tunteen, aiheutuu joillekin meistä mielihyvää torjutuksi tulemisesta. Psykologi Robert Firestonen mukaan kokemus siitä, että ei ole haluttu tai hyväksytty, vahvistaa itsestään negatiivisesti ajattelevien ihmisten ”kriittistä sisäistä ääntä” ja saa oudolla tavalla aikaan hyvän olon.

Yksilölle kokonaisuudessaan se on huono asia, mutta toisin on aivojen suhteen: torjutuksi tai hylätyksi tuleminen nimenomaan romanttisessa mielessä stimuloi niitä aivoalueita, jotka liittyvät motivaatioon ja palkitsemiseen.

Torjutuksi tulemisen janoaminen aina uudelleen ja uudelleen toimii samalla periaatteella kuin kokaiiniriippuvuus: aivoissa aktivoituvat samat radat. Tällainen ihminen nauttii sydänsuruista ja torjutuksi tulemisen aiheuttamasta tuskasta.

Onko tämän jälkeen helpompi ymmärtää henkilöä, joka kerta toisensa jälkeen tekee surkeita kumppanivalintoja, vaikka varoitusmerkit ovat nähtävillä jo kilometrien päässä?

Veren juominen

Veren juominen on tämän kummalliset riippuvuudet -listan ehkä tunnetuin addiktio. Ainakin se on ollut paljon esillä niin tosielämän tapauksia käsittelevissä televisio-ohjelmissa kuin motiivina raakoihin murhiin rikossarjoissa.

Yhdysvaltain Pennsylvanian osavaltiossa asuva Julia Caples on tosielämän vampyyri: hän on kymmenien vuosien ajan juonut päivittäin ihmisverta. ”Parhaimpina” kuukausina verta menee kurkusta alas lähes kaksi litraa. Caples sanoo riippuvuuden alkaneen 15-vuotiaana, kun hän oli suudellut poikaystäväänsä ja yhtäkkiä häneen iski pakottava tarve purra poikaa huuleen ja imeä haavasta vuotava veri.

Suhde päättyi siihen, mutta verenhimosta tuli pysyvä osa Caplesin elämää. Siitä lähtien Caples, kahden lapsen äiti, on juonut verta, jota hän saa vapaaehtoisilta luovuttajilta. Hän ei siis käy iskemässä hampaitaan kenenkään ventovieraan kurkkuun, vaan kaikki tapahtuu ”luovuttajan” kanssa yhteisymmärryksessä. Caplesin mukaan yllättävän moni on halukas ateriaksi. Hän tekee luovuttajaan skalpellilla haavan ja imee sopivan veriannoksen.

Caplesin mukaan ihmisveri antaa paljon energiaa ja pitää hänet nuorekkaana ja kauniina. Turvallisuudestaankin hän pitää huolen, sillä hän vaatii kaikkia luovuttajia testauttamaan verensä tautien varalta.

Eikä Caples tokikaan ole ainut: Kalifornialainen Michelle (joka ei asian arkaluontoisuuden vuoksi halua esiintyä muuta kuin etunimellään) juo Bloody Mary -drinkkejä, mutta varsin kirjaimellisesti. Lantrinkina toimii nimittäin veri. Hän myös kokkaa verellä.

Michelle sanoo kokevansa samanlaista pakottavaa himoa kuin joku muu kokee vaikkapa tupakkaa kohtaan: ”Juon verta lukiessani, rentoutuessani ja maalatessani”. Hän kiskoo verta päivittäin, mutta koska ihmisen verta ei ole samoissa määrin tarjolla, tulee tarve täytettyä sian verellä, jota kuluu noin 36 litraa viikossa. ”Valitsen aina ennemmin ihmisveren, mutta eläintenkin veri kelpaa. Päätäni alkaa särkeä ja tulen ärsyyntyneeksi, ellen saa päivittäistä annostani”.

Suunnilleen kerran viikossa Michelle suuntaa imemään verta luotettavasta ystävästään Johnista – se on juhlapäivä!

Kahviperäruiske

Kahvi ja peräruiske ovat sanoja, joita en ennen tämän listan tekemistä ollut kuvitellut näkeväni yhdyssanana, mutta nyt tiedän, että kahviperäruiske on varsin tunnettu ”puhdistautumistapa”, joka on kehitetty jo 1940-luvulla. Kummalliset riippuvuudet -listalla kahviperäruiskeisiin koukkuun jääminen nousee omituisuudessaan kärkikahinoihin.

Vähemmän yllättäen riippuvuus juontaa juurensa kofeiiniaddiktioon, joka on yleensä seurausta yläkautta nautittavasta kahvista. Perä- ja paksusuolen kautta kofeiini kuitenkin imeytyy ja vaikuttaa nopeammin. Riippuvuus voi myös johtua siitä, että henkilö nauttii peräruiskeesta.

Mike ja Trina, floridalainen pariskunta, tulivat vuonna 2013 julkisuuteen ja kertoivat viettävänsä riippuvuutensa parissa päivittäin jopa viisi tuntua. Trina (kuvassa) oli kärsinyt vuosien ajan erilaisista suolistovaivoista ja löysi avun kahviperäruiskeesta. (Huom. Ei ole minkäänlaista lääketieteellistä todistetta siitä, että menetelmällä olisi positiivisia terveysvaikutuksia. Negatiivisia kylläkin.)

Sittemmin Trina on jäänyt sen tuottamaan euforiseen tunteeseen totaalisesti koukkuun. Vaimonsa touhuja aluksi inholla seurannut Mike päätti lopulta kokeilla itsekin ja se oli välittömästi menoa. Vuorotellen he makaavat kylpyhuoneen lattialla lukemassa lehtiä tai selaamassa nettiä; kahvin virratessa samalla peräsuoleen.

Kumpikaan heistä ei kuitenkaan juo kahvia.

Lue myös: Miksi kahvi aiheuttaa välittömän kakkahädän?

Virtsan juominen

Siellä samassa kastissa kahvia peräsuoleensa ruiskuttavien kanssa ovat ne, joiden mielestä virtsan – oman tai toisen – juominen tekee ihmeitä terveydelle.

Joskus virtsaintoilu lähtee kuitenkin käsistä ja verrattain moni terveyshyötyjä kyseenalaisella tavalla hakenut on ilmoittanut kärsivänsä vieroitusoireista, jos päivittäinen pissa-annos jää saamatta.

Esimerkiksi valenimellä Robert Wells esiintyvä mies kerää virtsaa lapsilta näiden tietämättä ja juo sen saman tien. Nykyään reilu kuusikymppinen Wells uskoo, että lasten virtsa auttaa pitämään hänet ikuisesti nuorena. Hän kertoo Investigation Discovery’s My Strange Criminal Addiction -ohjelman haastattelussa, että alitajuisesti kyllä tiesi tekevänsä jotain väärin, mutta himo oli liian voimakas. Kyseisessä ohjelmassa tutustutaan ihmisiin, joiden kummalliset riippuvuudet ovat johtaneet rikostuomioihin.

Koska Wells halusi juoda virtsan silloin, kun se on parhaimmillaan eli mahdollisimman tuoreena, oli hän kehittänyt keräämiseen aivan oman menetelmän. Wells oli vuorannut julkisen vessan nurkkauksen mustalla jätesäkillä, tehnyt sen keskelle reiän ja laittanut siitä läpi suppilolla varustetun putken.

Kun nuori poika tuli vessaan, ilmoitti putkimiehenä esiintynyt Wells vessojen olevan hajalla ja kehotti lasta hoitamaan homman suppiloon. Sitten hän käski olla välittämättä itsestään, kun ryömi jätesäkkien taakse ”korjaamaan putkistoa” eli todellisuudessa juomaan putkesta virtaavan nesteen samantien.

Wellsin tapaus kuulostaa vähän muultakin kuin pakonomaiselta virtsanjuomiselta, vaikka riippuvuuksiin erikoistunut lääkäri Mike Down sanookin, että miehen toiminnassa ei ole mitään seksuaalista; kyse on pakkomielteestä virtsaa kohtaan. ”Robert ei ole pedofiili, vaan kärsii harhaisesta uskomuksesta, että voisi pysyä ikuisesti nuorena. Hän vain haluaa juoda virtsaa.”, selittää Down.

Robert Wellsin riippuvuudelle tuli kuitenkin pakollinen stoppi, kun erään uhrin äiti sai hänet verekseltään kiinni huvipuiston vessassa. Mies tuomittiin lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta viideksi vuodeksi vankeuteen. ”En voi uskoa, että viranomaiset keksivät tuollaisen rikosnimikkeen pelkästä virtsan keräämisestä”, päivitteli pedofiilin leiman saanut Wells.

Vankilatuomio ei kuitenkaan poistanut riippuvuutta, vaikka siihen tauon tekikin, vaan Wells jatkoi virtsan juomista. Pisuaareihin laitetut styroksikupit täyttyivät esimerkiksi leffateattereissa vinhaa vauhtia ja koska kerääminen ei ole laitonta, on virkavalta ollut voimaton Wellsin riippuvuuden kanssa.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi hautajaisista tai imettämisestä – osa 1

Julkaistu

Tämän listan aiheena ovat kummalliset riippuvuudet, joiden olemassaoloa on suhteellisen vaikea uskoa.

Mihin voi jäädä koukkuun? No pian se selviää, kun Listafriikki niputtaa yhteen kummalliset riippuvuudet hautajaisista imettämiseen.

Kuten ehkä osaat jo aavistaa, niin kummalliset riippuvuudet tarkoittaa sitä, että tiedossa on melko erikoista meininkiä – kaikenlaiseen voi tosiaankin jäädä koukkuun. Riippuvuus on sairaus, ja addikti vaatii usein pitkäaikaista hoitoa, joten aihe on vakava. Mutta tällä listalla on lupa vähän hymyilläkin!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Loput kummalliset riippuvuudet voit lukea tästä:

10 omituista addiktiota: Riippuvainen voi olla esimerkiksi kahviperäruiskeista tai veren juomisesta – osa 2

Metallimusiikki

Kuva: Sam Moqadam | Unsplash

Kummalliset riippuvuudet -lista aloitetaan länsinaapurista. Ruotsalainen Roger Tullgren on metallimusiikin ylin ystävä; jopa siinä määrin, että hänellä on sen johdosta todettu työkyvyttömyys.

Tullgrenin viehtymys hevimusiikkiin alkoi jo pienenä poikana vuonna 1971, kun hänen isoveljensä soitti jatkuvasti Black Sabbathia. Vuosien kuluessa fanitus eteni riippuvuudeksi ja metallimusiikista tuli koko elämä.

Vuonna 2013 Tullgren kertoi ruotsalaiselle The Local -lehdelle, että alkoi vuonna 2007 saada Ruotsin valtiolta työkyvyttömyyskorvausta, koska riippuvuuden vuoksi työskentely oli osoittanut mahdottomaksi: musiikin oli pauhattava jatkuvasti ja mies jätti menemättä töihin keikkojen vuoksi.

Sitä ennen mies oli kolmen eri psykiatrin avulla yrittänyt kymmenen vuoden ajan saada diagnosoitua musiikkiharrastuksensa työkyvyttömyyden määritelmän täyttäväksi vammaksi. Lopulta onnisti.

The Localin haastattelussa Tullgren kertoi, että korvauksen saaminen loppui vuonna 2012 ja sittemmin hän on työskennellyt talonmiehenä tehden neljän tunnin työpäiviä. Kaikki muu valveillaoloaika kuluukin riippuvuuden parissa eli musiikkia kuunnellen, oman bändin kanssa sekä keikoilla käyden. Vuosittain keikkoja kertyy jopa 300.

Lue myös: 10 mielenkiintoista tapaa, joilla musiikki vaikuttaa ihmiseen

Porkkanat

Kyllä, porkkanoihinkin voi jäädä koukkuun. Riippuvuuden aiheuttajana pidetään porkkanan sisältämää beetakaroteenia, joka tutkijoiden mukaan saattaa toimia samalla tavalla kuin tupakan riippuvuutta aiheuttava nikotiini. Nikotiinihan vapauttaa dopamiinia ja säätelee myös muiden hyvänolontunnetta lisäävien hormonien tuotantoa.

Australian and New Zealand journal of Psychiatry -lehdessä julkaistiin vuonna 1996 tapaustutkimus, jossa nainen oli tullut riippuvaiseksi porkkanoista.Vaikka porkkana on addiktion kohteena varsin erikoinen, syntyi riippuvuus samanlaisissa olosuhteissa kuin niin moni muukin: 49-vuotiaalla naisella oli ongelmia avioliitossaan, mikä johti masennukseen, lisääntyneeseen tupakointiin ja lopulta pakonomaiseen porkkanoiden syömiseen.

Kun hän yritti lääkäreiden kehotuksesta lopettaa porkkanoiden syömisen, olivat vastassa vieroitusoireet: hermostuneisuutta, mielitekoja, unettomuutta, runsasta syljeneritystä ja ärsyyntyneisyyttä.

Vieroitusoireet olivat samanlaisia kuin ne, joita Prahan psykiatrisen sairaalan lääkärit olivat havainneet omilla potilaillaan. He kirjoittivat porkkanariippuvuudesta British Journal of Addiction -lehdessä vuonna 1992.

Eräs porkkana-addikti oli jopa kertaalleen retkahtanut ja oli ollut vaarassa suistua raiteilta vielä toistamiseenkin, mutta nainen oli lopulta saanut himon itsenäisesti aisoihin.

Kun listataan kummalliset riippuvuudet, niin porkkana-addiktio saattaa olla vähiten haitallisesta päästä.

Lävistykset

Kun ihminen ottaa lävistyksen, vapauttaa keho omia kipulääkkeitään eli endorfiineja vasteena neulan tuottamaan kipuun. Lävistäjä ja kehonmuokkauksen psykologiaa tutkinut tohtori Stephanie Hutter-Thomas on sanonut, että kipu antaa mahdollisuuden tuntea mielihyvää, koska se luo aivoille riittävän kontrastin.

Monet paljon lävistyksiä ottaneet kuvaavat olon olevan jälkeenpäin rentoutunut ja vapautunut”, kertoo Hutter-Thomas Refinery29-sivuston haastattelussa. Hänen mukaansa jotkut hakeutuvat lävistettäviksi, koska pitävät sitä kuin terapiana tai vähintääkin itsehoidon muotona, jonka aikana stressi purkautuu.

Hutter-Thomas toki muistuttaa, että useimmat muokkaavat kehoaan esimerkiksi ilmaistakseen itseään eikä suinkaan siksi, että tuntisivat kipua ja sen jälkeistä hyvää oloa.

Lävistykset eivät ole ainoa kehonmuokkauksen tapa, johon voi jäädä koukkuun. Myös tatuoinnit, tai paremminkin tatuoinnin ottaminen, saattavat aiheuttaa riippuvuutta.

Lue myös: Tatuoinnit: 10 kiehtovaa faktaa ihon koristelusta

Hautajaiset

Kukaan ei varmasti pidä hautajaisista. Tai odotas, käsittelyssähän ovat kummalliset riippuvuudet. Brasilialainen Luis Squarisi pitää hautajaisista. Jopa niissä määrin, että hän on kehittänyt riippuvuuden hautajaisia kohtaan.

Squarisi on kärsinyt hautajaisaddiktiosta jo vuosikymmenien ajan. Laukaisevana tekijänä Squarisi pitää isänsä kuolemaa ja hautajaisia vuonna 1983. Hän on sanoutunut irti työpaikastaan, jotta voi osallistua kotikaupunkinsa Batataisin kaikkiin hautajaisiin.

Sillä ei ole merkitystä, onko vainaja tuttu tai oliko Squarisi ikinä edes tavannut tätä (tai tämän sukulaisia tai ystäviä). Jos noin 60 000 asukkaan kaupungissa järjestetään hautajaiset, on Squarisi paikalla.

Paikallisen hautaustoimiston johtaja ei halua missään nimessä, että Squarisi hakeutuisi hoitoon riippuvuutensa tiimoilta, sillä kaikki odottavat näkevänsä miehen hautajaisissa. Jos Squarisi ei ilmestyisi hautajaisiin, olisi se kaikille suuri pettymys.

Ehkä terapia kuitenkin olisi paikallaan, sillä aina ensimmäisenä aamulla Squarisi avaa radion saadakseen selville, onko joku kuollut yön aikana: ”Jos en sitä kautta saa mitään tietoja, soitan läpi kaikki lähiseudun sairaalat ja hautaustoimistot.”.

Imetys

Vaikka vauvaa olisi vaikea vieroittaa rinnasta, voi prosessi olla paljon vaikeampi imettävälle äidille. Ilmeisesti ”ongelma” on varsin yleinen ja monet äidit ovatkin puhuneet siitä, miten kamalaa imetyksen lopettaminen on, koska siinä syntyy niin vahva tunneside lapseen.

Imetyksen tuottama kiintymyksen tunne ja läheisyys, saavat aikaan voimakkaan yhteyden, josta äidin on äärimmäisen vaikea luopua. Näin ei tietenkään ole kaikilla: eiväthän kaikki porkkanoista tykkäävät ole niistä riippuvaisia.

Tuo hyvänolontunne, jonka imetys äidille antaa, on monesti syynä siihen, että lapsi saa rintamaitoa vielä useamman vuoden ikäisenä. Ajatus lopettamisesta voi tehdä surulliseksi ja jopa ahdistuneeksi. Äiti voi myös olla mustasukkainen tuttipullolle.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Mereen pissaaminen kielletty: 10 maailman erikoisinta lakia – osa 2

Julkaistu

Tämän listan aiheena ovat erikoiset lait maailmalla, ja kyllähän joka puolelta löytyy melkoisia omituisuuksia.

Maassa maan tavalla – tavataan sanoa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tarkasteluun tulee ottaa kunkin paikan erikoiset lait, ettei joudu ongelmiin!

Ja voi pojat minkälaisia lakipykäliä ympäri maailmaa onkaan! Voimme toki taivastella Suomen lainsäädäntöä ja kyllähän sääntö-Suomi on toisinaan vertaansa vailla; sitä en kiistä. Siksipä mukaan mahtuu myös yksi kotimainen omituisuus, joka ei meille tunnu erikoiselta, mutta aiheuttaa ulkomailla suunnatonta ihmetystä.

Erikoisia lakeja on vaikka millä mitalla, mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään!

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:

Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää – osa 1

5. Laittomat viikset

Ah, Yhdysvallat! Elämä olisi niin tylsää ilman tuota maata ja sen ihmisten päähän pistoja.

Kentuckyn ja Indianan osavaltioissa on vanha laki, joka todennäköisesti asetettiin aikoinaan tarkoituksena hidastaa tautien leviämistä. Se koskee viiksiä.

Myönnettäköön, että laissa taitaa olla jotain perää, koska esimerkiksi koronapandemian aikana Ison-Britannian julkinen terveydenhuoltojärjestelmä rajoitti kasvojen alueen karvoituksen havainnekuvien avulla 13:een erilaiseen malliin. Sillä varmistettiin hoitohenkilökunnan hengityssuojainten asianmukainen ja tehokas käyttö.

Mutta takaisin Kentuckyyn, Indianaan ja viiksiin. Pensseleiden kasvattaminen sinänsä ei ole laitonta, mutta laissa sanotaan, että ”viikset ovat kielletyt, jos niiden kantajalla on jatkuvasti tapana suudella muita ihmisiä”.

Nykypäivänä sattumanvarainen vastaantulijoiden suuteleminen on muutenkin paheksuttavaa (oli viikset tai ei), mutta ilmeisesti aiemmin seksuaalinen häirintä oli epäselvä konsepti.

4. Mereen ei saa pissata

Uima-altaaseen ei saa pissata. Se pitäisi olla kaikille ihan selvää, mutta valitettavasti ei ole.

Joissain vesipuistoissa ja uimahalleissa ongelmaa vastaan on yritetty kamppailla käyttämällä vedessä kemikaalia, joka värjää virtsan kirkkaan siniseksi. Tieto kiinnijäämisestä voi saada aikuiset miettimään kaksi kertaa ennen lirauttamista ja vahingon sattuessa allas voidaan tyhjentää ja putsata.

Portugalissa kielto on viety astetta pidemmälle. Siellä on laitonta pissata mereen.

Samanlainen laki säädettiin naapurimaa Espanjassa vuonna 2022, mutta vain yhdessä kaupungissa. Rannikkokaupunki Vigossa mereen pissaamisesta rapsahtaa 750 euron sakko!

On epäselvää, että kuka ja kuinka lain noudattamista valvotaan, eikä Listafriikki löytänyt tietoa, että joku olisi joutunut tästä rikoksesta pidätetyksi. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.

3. Kuoleminen on kiellettyä rangaistuksen uhalla

Kuoleminen on lainvastaista yllättävän useassa kaupungissa.

Espanjalaisessa Sellian kaupungissa säädettiin vuonna 2015 laki, joka kielsi sen asukkaita sairastumasta ja kuolemasta. Ne kansalaiset, jotka itsekkäästi päättävät olla noudattamatta lakia, voivat odottaa saavansa 10 euron vuosittaisen sakon. Miten sakko kerätään, ei ole ihan selvää kaikille.

Ranskassa Sarpourenx’n kaupungissa loppui vuonna 2008 hautausmaalta tila, joten pormestari julisti, että siirtyminen ajasta ikuisuuteen kaupungin rajojen sisäpuolella on rangaistuksen uhalla kiellettyä. Ne, joilla ei ollut hautapaikkaa varattuna, joutuisivat tehdä uusia suunnitelmia.

Joku voisi nyt kertoa, että miten rangaistukset otetaan näissä kaupungeissa käyttöön. Erityisesti siksi, että vaikka meille tämä laki kuulostaa naurettavalta, suhtaudutaan siihen erittäin vakavasti siellä missä se on voimassa.

2. Ufoilta pääsy kielletty

Vuonna 1954 ranskalaisessa Châteauneuf-du-Papen kaupungissa säädettiin pormestari Lucien Jeunen aloitteesta laki, joka kieltää ”lentävien lautasten (tai sikarien) ylilennon, laskeutumisen ja ilmaannousun”. Ilmeisesti kaupungissa oli tehty ufo-havaintoja, jotka olivat saaneet kansalaiset varpailleen ja pienet, vihreät miehet puhuttivat tuolloin muutenkin ympäri maailmaa.

Jos avaruusolennot jostain syystä eksyisivät parin tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin ja epähuomiossa parkkeeraisivat aluksensa sen alueelle, voi poliisi takavarikoida heidän omaisuutensa. Rikolliset itse saisivat laittomasta tunkeutumisesta nuhtelun ja suullisen varoituksen.

Laki on edelleen, 70 vuotta myöhemmin, voimassa. Sitä ei ole kaupunginjohdon mukaan tarkoitus muuttaa, koska ilmeisesti kaupungissa ei edelleenkään suhtauduta vastaanottavaisesti Maan ulkopuoliseen elämään.

1. Lomalla ei tarvi sairastaa

Suomessa työntekijällä on paljon oikeuksia ja etuja, joista muualla saadaan vain uneksia. Ja hyvä niin – siis Suomessa työskentelevien kannalta.

Mutta vuosilomalaissa on eräs kohta, joka varmasti muualla maailmassa saattaa hieman herättää ihmetystä, ja ansaitsee kyllä paikkansa maailman omituisimmat lait -listan kärkisijalla.

Nykypäivän 24/7 toimivassa yhteiskunnassa voidaan olla montaa mieltä ruhtinaallisten sunnuntai- ja pyhäpäivälisien tarpeesta, mutta täysin yli ymmärryksen menee laki, jonka mukaan työntekijän ei tarvi olla lomalla sairaana.

Mieti oikeasti hetki.

Suomen lain mukaan lomalla ei tarvitse sairastaa. Toki työehtosopimuksissa on erikseen määritelty omavastuuaika, joten yhden yön yli kestävä mahatauti on kärsittävä lomalla. Omavastuuaika on sopimuksesta riippuen kuitenkin korkeintaan 6 päivää. Jos sairastut palkallisen vuosiloman aikana pidemmäksi aikaa, voit lääkärintodistuksella saada lisää palkallista lomaa niin monta päivää kuin tauti vapaastasi pilasi. #vainsuomijuttuja

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää – osa 1

Julkaistu

Maailman omituisimmat lait -listalle olisi ollut tulijoita vaikka kuinka paljon, mutta tässä Listafriikin katsaus kymmeneen älyttömään lakipykälään.

Ärsyttääkö Suomen lainsäädäntö? Meilläkin on erikoisia lakeja erityisesti alkoholin anniskeluun ja myyntiin liittyen, mutta ei Suomen lakikirja ole mitään verrattuna siihen minkälaisia maailman omituisimmat lait ovat.

Singaporessa on laitonta syödä purkkaa, Akropolis-kukkulalla ei saa käyttää stilettoja, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa julkiset hellyydenosoitukset ovat laittomia. Onhan näitä hulluja lakeja vaikka millä mitalla.

Mutta kun Listafriikki esittelee maailman hulluimmat ja omituisimmat lait, voit olla varma, että niissä ei ole järjen häivääkään! Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on ensimmäinen. Jälkimmäiset viisi erikoista lakipykälää voit lukea tästä:

Mereen pissaaminen kielletty: 10 maailman erikoisinta lakia – osa 2

10. Mitä ihmettä torontolaisessa puistossa sitten saa tehdä?

Kuva: Jean-Karim Dangou | Unsplash

Kanadan suurimman kaupungin, Toronton, lakipykälissä on tarkat ohjeet siitä, kuinka puistoissa tulee käyttäytyä. Ei saa kiipeillä rakennusten päällä, hevosten täytyy olla hyvin koulutettuja, istutuksia ei saa tuhota eikä koiria saa ampua tainnutuspistoolilla. Aika peruskauraa.

Mitäs muuta? Ihmisiltä on kaupungin puistoissa lailla kielletty ruoanlaitto tandooriuunissa, ilmapallojen vapauttaminen, kiroilu ja alastomuus. Myös muihin ihmisiin kontaktin ottamiseen on selvät ohjeet. Tai siis ohjeet siitä, miten ei tule toimia. Puistoissa on myös laitonta vakoilla ja ärsyttää kanssakulkijoita.

Mikähän lasketaan ärsyttämiseksi? Villihevosella ratsastaminen alasti? Vai intialaisen ruoan valmistus? Ai niin, mutta nehän olivat jo muutenkin kiellettyjä.

Muiden ärsyttäminen on kielletty. OK.

9. Epätoivottuja maisemia Alpeilla

Appenzellin alueella Sveitsissä otettiin kovat keinot käyttöön, kun kuvankauniin vuoristokylän vaellusreiteillä alettiin nähdä paljon enemmän kuin vain vuoria ja laaksoja.

Enimmäkseen saksalaisista turisteista koostuneet ryhmät olivat alkaneet enenevissä määrin suorittaa vaelluksia ilman rihman kiertämää. Vuonna 2009 säädettiin yksimielisesti laki, joka antoi luvan sakottaa luonnontilassa retkeileviä henkilöitä.

Pari vuotta myöhemmin eräs mies sai Sveitsissä 150 euron sakot marssittuaan sukukalleudet esillä rauhallista piknikiä viettäneen perheen ohi. Kohtaaminen ei tapahtunut Appenzellissa, joten mies sai sakkonsa kumottua, koska muualla Sveitsissä alasti vaeltamista ei oltu erikseen kielletty.

Eväitä nauttineet lapset traumatisoituivat varmasti koko loppuelämäkseen.

8. Baarimestarin erikoinen

Pinjarrassa, Länsi-Australiassa, työskennellyt Luana De Faveri oli kesäkuisena iltana vuonna 2009 halunnut esitellä omalaatuisia baarimestarin taitojaan, jotka joku oli puhelimella kuvannut. Pikkukaupungin hotellin baarissa työskennellyt De Faveri oli herättänyt esiintymisellään paikallisen poliisin sekä alkoholi- ja huumeviraston huomion, ja joutuikin temppuilustaan pidätetyksi ja tutkinnan alle.

Hän oli ”murskannut oluttölkin paljaiden rintojensa välissä”. Poliisin mukaan teko oli vastoin hotellien majoitustoiminnan lupia, joten De Faveri, joka ei kiistänyt syyllisyyttään rikokseen, sai 500 euron sakot.

Kuinka se tapahtuu? Siis se litistäminen? Pääseeköhän tuohon videoon mitenkään käsiksi?

7. Ihan ketä vain ei saa purra

Rumfordin kaupungissa, Yhdysvalloissa, suhtaudutaan vakavasti väkivaltaan, niin kuin tietysti kuuluukin.

Vuokranantajan ja vuokralaisen välit voivat olla kinkkiset monenlaisista syistä, mutta tuossa Mainen osavaltiossa sijaitsevassa pikkukaupungissa vuokranantajan kanssa riitely voi johtaa siihen, että talous saa lempinimen ”sekasortoinen koti”. Lisäksi riitelystä voi napsahtaa 2500 euron sakko. Kaikki kuulostaa vielä tähän asti suhteellisen järkeenkäyvältä (sekasortoinen koti toki hieman arveluttaa).

Mutta laissa on pykälä, joka ei voi olla muuta kuin seurausta ikävästä ennakkotapauksesta. Laissa on erikseen mainittu, että vuokraisännän tai -emännän pureminen on laitonta.

Luulisi sen olevan sanomattakin selvää, mutta koska näin ei ilmeisesti Rumfordissa ole, niin olisiko samalla voinut tehdä lain, jonka mukaan ketään ei saisi purra?

6. Kirkon erikoiset säännöt seksuaalisen kanssakäymisen suhteen

Kuva: Gia Oris | Unsplash

Birminghamissa Englannissa on laitonta ”harrastaa seksiä kirkon portailla auringonlaskun jälkeen”. Onko rivien välistä luettavissa, että päiväsaikaan se on ihan ok?

Muuallakin maailmassa on kirkkojen läheisyydessä kiellettyä touhuilla säädyttömyyksiä, eikä vain ihmisiltä. Kaliforniassa, Yhdysvalloissa, koirat eivät saa puuhata suvunjatkamistarkoituksessa 150 metriä lähempänä kirkkoa. Omistajille voi koirien siveettömästä käytöksestä rapsahtaa 500 euron sakot.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Top 10 oudoimmat fobiat: Voivatko nämä olla edes totta?

Julkaistu

Unohda araknofobiat ja ahtaan paikan kammo. Listafriikki esittelee nyt top 10 oudoimmat fobiat.

Unohda hämähäkkien pelko ja ahtaan paikan kammo. Tämän listan oudoimmat fobiat ovat niin kummallisia, että niiden todenperäisyyttä epäilee väistämättä.

Mutta joillekin ne ovat totisinta totta. Kaikki me pelkäämme jotain, enemmän tai vähemmän. Se on aivan normaalia ja pelko on täysin luonnollinen tunne. Fobia ei kuitenkaan ole.

Suhteeton ja yliaktiivinen pelko kohdistuu johonkin tiettyyn asiaan tai tilanteeseen, ja se rajoittaa ja hankaloittaa ihmisen elämää. Suhteellisen moni voi sanoa kärsivänsä esimerkiksi käärmekammosta, ofidiofobiasta, mutta aika harvalle se on oikea fobia, joka lamauttaa ja estää ulosmenon tai jopa luontodokumenttien katselun. Fobiat voivat saada alkunsa jostain traumaattisesta kokemuksesta, jostain luetusta tai nähdystä, ja pelkotila voidaan myös ”oppia” vanhemmilta.

Fobioita voidaan hoitaa lääkityksellä, mutta kaikkein tehokkaimmaksi tavaksi on todettu asteittainen altistusterapia, joka on juuri sitä, mihin nimi viittaa. Tärkeää terapiassa on nimenomaan pikkuhiljaa tapahtuva altistus, ja että olosuhteet ovat turvalliset sekä ammattihenkilö on apuna, kun pelkotila iskee. Eli ei kannata yrittää olla avulias ja viedä akrofobiasta (korkean paikan kammosta) kärsivää kaveria suoraan näköalatornin huipulle.

Kammoja on satoja, ellei tuhansia, mutta seuraavaksi Listafriikki esittelee omasta mielestään top 10 oudoimmat fobiat.

Ja kuten asiaan kuuluu: VAROITUS! Listan kuvat voivat laukaista pelkotilan.

10. Neofobia

Arvaatko nimen perusteella mistä on kyse? Neofobia on uuden pelkäämistä. Uutta voi olla tilanne, esine, ihmiset, paikka tai mikä tahansa, mutta yhteistä kaikille neofoobikoille on sanoinkuvaamaton uuden pelko. Miten neofoobikko selviää tavallisesta kauppareissusta?

Yksi neofobian tunnetuimpia haaroja on ruokaneofobia, erityisesti lapsilla. Siinä henkilö kieltäytyy totaalisesti maistamasta mitään uutta ruokaa. Se voi pahimmillaan johtaa vakaviin puutostiloihin, ellei välttämättömiä ravintoaineita saada esimerkiksi pillereiden muodossa uusia ruokia pelkääville lapsille.

Ruokaneofobian voi laukaista myös vanhemmilta saatu malli: jos äiti tai isä jättää jonkun tietyn ruoan syömättä ja pahimmassa tapauksessa arvostelee sitä ääneen, voi se saada lapsessa aikaan voimakkaan negatiivisen reaktion kyseistä ruokaa kohtaan.

Neofobialla on ollut tärkeä rooli ihmisen evoluutiossa, koska tietynlainen varautuneisuus uusia ruokia ja asioita kohtaan on ollut elintärkeää selviytymisen kannalta. Nykyään uusia juttuja on ihan tervettä ja kannustettavaa kokeilla, joten sisäsyntyiset pelot pois ja kohti tuntematonta! Ellet sitten oikeasti sairasta neofobiaa.

9. Hippopotomonstro-
sesquippedaliofobia

Sanahirviöllä nimitetään pitkien sanojen pelkoa. Miten jonkun on tarkoitus pyytää apua tähän fobiaan, kun sen nimi aiheuttaa foobikossa hänen siihen astisen elämänsä pahimman paniikkitilan?

Sanasta on tarkoituksella tehty järkyttävän pitkä, että se kuvaisi paremmin fobian luonnetta. Hippopotomonstrosesquippedaliofoobikot voivat pahimmassa tapauksessa vältellä lukemista täysin, koska pelkäävät mahdollisesti vastaan tulevia pitkiä sanoja.

Tässä fobiassa ei pohjimmiltaan ole kyse pitkistä sanoista, vaikka pelkotila niitä kohtaan onkin ihan aito. Fobia on syntynyt ehkä jostain koulussa koetusta nolosta lukutilanteesta tai muiden pilkasta, jos henkilö ei ole osannut lukea. Foobikko pelkää siis oikeastaan nolatuksi tulemista ja häpeää.

Onkohan tämä fobia yleinen sellaisissa maissa, joiden kielissä on paljon epäinhimillisen pitkiä sanoja? Esimerkiksi Saksassa tai vaikkapa Suomessa???

8. Ergofobia

Tästä fobiasta varmaan suurin osa ihmisistä väittää kärsivänsä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Ergofobia on nimittäin pelko työtä kohtaan. Kuka tahansa voi kieli poskessa huokailla olevansa ergofoobikko, mutta tätä oikeasti sairastavien elämästä on leikki kaukana.

Pelko ei liity tiettyyn lokaatioon, joten tässä tapauksessa työpaikan vaihto ei tuo helpotusta. Ahdistus töihin menemisestä on niin rajua, että ergofoobikoilla on suuri riski jäädä työttömäksi. Fobiaan kuuluu oleellisesti myös pelko saada töitä, mikä työttömän työnhakijan tilanteessa on melko kinkkistä. Osa-aikainen tai etätyö ovat terapian lisäksi toimivia ensimmäisiä steppejä parantumiseen.

7. Fobofobia

Voiko olla mitään pelottavampaa kuin pelkäämisen pelko? Ei varmaan ainakaan fobofobiasta kärsivän mielestä.

Monesti tähän fobiaan sairastuvilla on jo valmiiksi jokin muukin fobia. He pelkäävät koko ajan, että alkavat pelätä jotain uutta asiaa, mikä monesti voi myös johtaa itse aiheutettuun sairastumiseen. Henkilö voi alkaa vältellä tavallisia arkipäiväisiä asioita, koska pelkää kehittävänsä jonkin fobian, ja tämän seurauksena voi helposti puhjeta muun muassa agorafobia (avaran paikan kammo).

Fobofobia on hyvin usein yhteydessä muihin mielenterveysongemiin, kuten ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöihin.

6. Linonofobia

Linonofobia on lankojen ja narujen pelkoa. On helppo kuvitella, mistä tämä fobia voi saada alkunsa: henkilö on esimerkiksi lapsena sidottu rangaistuksena. Rikoksen uhriksi ja/tai kidnapatuksi joutumisen on myös todettu laukaisseen linonofobiaa, ja siitä kärsivälle pelkotilan voi aiheuttaa pelkkä nauhamaisen esineen ajatteleminenkin.

Aina fobian syntymiseen ei kuitenkaan tarvita omakohtaista kokemusta. Kuten muutkin fobiat, niin tämänkin voi aiheuttaa pelottava kohtaus televisiossa tai kirjassa.

Vaatteitaan linonofoobikon (toisin kuin nappeja pelkäävän koumpounofoobikon) ei yleensä tarvitse erityisemmin miettiä, mutta sattuneesta syystä he suosivat vetoketjullisia tai jalkaan sujautettavia kenkiä.

5. Anatidaefobia

Oudoimmat fobiat -listan puolivälissä on anatidaefobia. Se on suunnaton pelko siitä, että jossain on ankka, joka tuijottaa sinua.

Alunperin sarjakuvasta ja vitsistä liikenteeseen lähtenyttä fobiaa pidetään laajasti huuhaana ja naurettavana. Mutta herääkin kysymys, että kuka voi sanoa, että joku fobia on oikea ja joku toinen taas ei. Miten voidaan kirkkain silmin hyväksyä joidenkin ihmisten psykologinen tila, esimerkiksi koumpounofobia (nappien pelko), ja samaan aikaan pitää utopistisena sitä, että joku pelkäisi ankan mahdollista tuijotusta? Kysynpä vaan…

Ornitofobia eli lintujen pelko, on kuitenkin hyvin yleinen fobia. Lintuja pelkäävä kammoksuu ulkona kävelemistä ja joutuu suunnittelemaan etukäteen reittinsä, jotta välttäisi siivekkäät mahdollisimman tehokkaasti. Osa ornitofoobikoista pelkää silmittömästi lintujen hyökkäystä, toiset taas kammoksuvat lintujen katseita, joista tulee tunne, että ne suunnittelevat jotain pahuuksia.

Ollaanko tällöin enää kovin kaukana anatidaefobiasta!?

Lue myös: Vuosisadan uutisankka kiertää edelleen – Onko totta, että ankan vaakkuminen ei kaiu?

4. Deipnofobia

Deipnofobia on tietynlainen illallisen pelko. Mutta se ei kuitenkaan liity ruokaan. Pelosta kärsiville syöminen ja ruoka eivät aiheuta tuskaa, vaan deipnofoobikko pelkää päivällispöytäkeskusteluja.

Monet meistä ovat varmaan joutuneet vastailemaan joulupöydässä sukulaisten epämiellyttäviin uteluihin, mutta harvaa nuokaan keskustelut paniikinomaisesti ahdistavat.

Deipnofoobikko voi hyvinkin käydä yksin ravintolassa syömässä tai istua puolison kanssa sohvalla ja syödä herkkuja television ääressä. Mutta auta armias, jos täytyy istua ystävien tai perheen kanssa yhteisen pöydän ääreen viettämään leppoisaa iltaa hyvän ruoan, juoman ja seurustelun merkeissä. Deipnofoobikot voivat monesti kärsiä ahdistuksesta myös muissa sosiaalisissa tilanteissa.

3. Trypofobia

Trypofobia on reikien pelko.

Kuvassa näkyvä lootuksen siemenkota on hyvin yleinen triggeri tästä fobiasta kärsiville. Muita pelkoa aiheuttavia asioita voivat olla hunajakenno, lättytaikina, sammakonkutu tai mustekalan lonkero. Periaatteessa mikä tahansa asia, jossa on rykelmittäin palloja, onkaloita tai reikiä. Myös hyvin kuoppainen tie voi laukaista pelon.

Trypofobialle on löydetty ihan järkevältä kuulostavia selityksiä. Ikiaikainen vaisto ja pelko kumpuaa vaarallisten eläinten nahan kuvioista tai väreistä. Esimerkiksi käärmeillä on suomuinen iho ja monilla sammakoilla on kirkkaita pyöreitä kuvioita varoitusväreinään. Uusin teoria trypofobialle on ihmisten evolutiivinen tarve suojautua patogeeneilta. Loisten puremat ja useimmat rokot aiheuttavat koko kehossa esiintyviä tai rykelmissä olevia punaisia näppylöitä.

Monet trypofobiasta kärsivät kuvailevatkin pelon ilmentyvän fyysisesti ihon sietämättömänä kutinana, ja kuin jokin liikkuisi ihon alla. Useimmat myös kokevat erittäin voimakasta pahoinvointia.

2. Omfalofobia

Omfalofobia on navan pelko. Tämä omalaatuinen ja yllättävän yleinen pelko juontaa juurensa mihinkäs muuhunkaan kuin lapsuuden traumoihin. Syitä on monia. Lapsuudessa joku on voinut pelotella, että sisälmykset pullahtavat navan kautta ulos. Tai sitten navassa on ollut hankalasti poistettavaa moskaa, joten siitä on jäänyt mielikuva likaisesta ruumiinosasta.

Yksi esimerkkitapaus tulee Englannista: Lääkäriksi opiskeleva Lauren Jones on joutunut tulevan ammattinsa takia kamppailemaan napoja kohtaan tuntemaansa inhoa ja pelkoa vastaan. Jonesin fobia alkoi lapsuudessa, kun hänen oli käsketty laittaa sormi jonkun toisen napaan ja sitten haistaa sitä. Navan haju oli ollut niin hirveä, että kokemus oli saanut fobian aikaan. Hänen kammonsa on vain voimistunut vuosien mittaan.

Pelkotila voi aiheutua, jos joku vahingossa koskee omfalofoobikon napaa. Myös sattumanvaraisen navan näkeminen tai näky, kun joku koskee napaa voi saada aikaan paniikkinappulan painamisen.

Lue myös: Onko kaikilla eläimillä napa?

1. Arachibutyrofobia

Arachibutyrofobia on hyvin erityislaatuinen pelko. Se ei ole maapähkinävoin pelko, vaikka sana sitä varsinaisesti tarkoittaakin.

Kyseessä on varsin harvinainen pelko siitä, että maapähkinävoi tarttuu kitalakeen. Tästä seurauksena olisi se, ettei suuta saisi enää auki. Tämän fobian ajattelisi olevan suhteellisen helposti hallinnoitava: Älä laita maapähkinävoita suuhun.

Vaikka maapähkinävoi pienissä määrin ja ilman lisättyä sokeria onkin kelpo välipala hyvien rasvojen ja proteiinimääränsä takia, niin jokainen varmasti selviää läpi päivästään ilmankin sitä.

Arachibutyrofobia voi olla osa yleistä tukehtumisen pelkoa (minkä triggeröintiä on melko hankala välttää), mutta sitä esiintyy myös itsekseen. Siksi sen aiheuttamaa pelkotilaa luulisi olevan helppo välttää. Koska purkin tai tuotteen näkeminen ei itsessään aiheuta paniikkia, niin sitten vain täytyy pitäytyä poissa maapähkinävoin syömisestä.

Tämä fobia on myös melko yleinen niillä, jotka kärsivät vakavasta maapähkinäallergiasta. Mutta siis tässäkin kohtaa jättäisin vain maapähkinävoin syömättä…

Oudoimmat fobiat -listan kunniamaininta: Pentherafobia

Pentherafobia on sairaalloinen anopin pelko. Kyllä, sellainen on olemassa.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

8 omituista asiaa, joita ihmiset ovat tehneet istukalla

Julkaistu

Tällä listalla käydään läpi, että mitä kaikkea erikoista istukalla voi tehdä synnytyksen jälkeen.

Istukalla on raskauden aikana tärkeä tehtävä: se kuljettaa happea ja ravintoaineita äidiltä lapselle ja kuona-aineita toiseen suuntaan. Luonnollisesti istukasta tulee turha elin, kun lapsi syntyy. Mutta jokaisen istukan matka ei kuitenkaan lopu synnytykseen.

Suomen sairaaloissa oletusarvo on se, että istukka on biologista jätettä ja sen loppusijoituspaikka on roskis. Mutta halutessaan istukan voi viedä mukanaan kotiin – kunhan asiasta on etukäteen sovittu henkilökunnan kanssa.

Tällä listalla tutustumme siihen, mitä kaikkea hieman omituistakin ihmiset ovat tehneet istukalla.

Istukasta uniikki koru


Sairaalasta ei yleensä saa viedä irtonaisia elimiä kotiin, mutta istukka on poikkeus. Äiti voi pyytää saada istukan mukaansa, ja se voidaan laittaa synnytyksen jälkeen muovipussiin matkamuistoksi.

Ja mitä istukalla voi sitten tehdä?

No siitä voi valmistaa tai valmistuttaa uniikin korun.

Suomessa tällainen ei ainakaan vielä ole mahdollista, mutta esimerkiksi äidinmaitokoruja saa kotimaassakin tilaustyönä.

Astetta radikaalimpi vaihtoehto on istukkakoru tai napanuorakoru, joita tarjoavat jotkin ulkomaalaiset yritykset. Kokonaista istukkaa ei suoraan synnytysosastolta kannata mihinkään lähettää, vaan toivotunlainen muistokoru valmistetaan pienestä, kuivatusta palasesta. Yllä olevan kuvan sormuksessa on käytetty jauhettua istukkaa.

Samanlaista korua ei varmuudella ole kenelläkään toisella!

Istukan hautaaminen ja istuttaminen

Istukan hautaaminen on tapa, jota on harjoitettu monissa kulttuureissa ympäri maailmaa. Tässä on vain muutama esimerkki.

Esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreille istukan hautaaminen symboloi vauvan yhteyttä maahan ja omaan kulttuuriin. Havaijilaisessa kulttuurissa istukan on ajateltu olevan osa lasta. Istukka haudataan maahan siemenen kanssa ja siemenestä versoava puu kasvaa sitten lapsen kanssa samaa tahtia.

Boliviassa elävä aimara-kansa hautaa istukan vain siinä tapauksessa, jos äiti menehtyy synnytyksessä. Istukan hautapaikka on salainen, jottei äidin henki palaa vaatimaan lasta itselleen.

Nämä ikiaikaiset perinteet ovat levinneet laajempaankin suosioon, eikä istukan istuttaminen ja hautaaminen ole mitään harvinaista puuhaa. Varsinaisia uskomuksia tai syvempää merkitystä moderniin istukan hautaamiseen ei kuitenkaan yleensä ole, mutta esimerkiksi lapsen ja puun kasvamisen seuraaminen on varsin kaunis ajatus.

Ja jos asiaa miettii vain käytännöllisesti, niin onhan proteiineja, rautaa ja muita ravintoaineita täynnä oleva elin mitä parhain lannoite kasveille. Puutarhaan pitää vain kaivaa tarpeeksi syvä kuoppa, jotta eläimet eivät pääse istukkaan käsiksi.

Istukan voi jättää kiinni vauvaan

 

View this post on Instagram

 

A post shared by 🍎 || EVE (@thatgaleve)


Istukan voi myös jättää oman onnensa nojaan. Eikä tällä tarkoiteta sitä, että se jäisi sairaalaan jätteen joukkoon. Lootussynnytykseksi kutsutaan sellaista synnytystä, jossa napanuoraa ei leikata vaan se jätetään yhdistämään vauvaa ja istukkaa. Napanuora jätetään irtoamaan vauvasta itsestään, mikä tapahtuu 3–10 päivän kuluessa.

Napanuoran ja istukan jättämisellä kiinni vauvaan haetaan sitä, että vastasyntyneen siirtyminen äidin kohdusta ulkomaailmaan olisi sujuvampi, sillä syntyminen on traumaattinen kokemus. Yhteys kohdusta tuttuun ja turvalliseen istukkaan tekee muutoksesta lempeämmän.

Lootussynnytyksen väitetyillä hyödyillä ei kuitenkaan ole tieteellistä pohjaa. Kun istukka on irronnut kohdun seinämästä ja syntynyt vauvan perässä, ei se ole enää yhteydessä äidin verenkiertoon eikä siis tarjoa vauvalle ravintoa, verta tai happea, mikä siis on raskauden aikana sen tehtävä.

Sen sijaan vauvassa kiinniolevasta napanuorasta ja istukasta voi olla haittaa. Mietipä, että jättäisit raa’an pihvin pöydälle moneksi päiväksi; söisitkö sitä enää tai tekisikö mieli edes koskea siihen, kun kaikki bakteerit ja muut mikrobit ovat innoissaan ryhtyneet lisääntymään.

Tällainen potentiaalinen infektiopesäke on siis kiinni vastasyntyneessä vauvassa. Myös haju on varmasti melkoinen, mutta lootussynnyttäjät ovat keksineet tähänkin ratkaisun: istukka kulkee mukana pussissa tai astiassa ja epämiellyttäviä hajuja torjutaan hieromalla istukkaa yrteillä.

Suomalaisissa sairaaloissa napanuora suljetaan ja katkaistaan muutama minuutti syntymän jälkeen.

Istukalla voi tehdä taidetta


Jotkut kutsuvat istukkaa elämänpuuksi ja myönnettäköön, että istukoista tehdyt taideteokset muistuttavat hieman puita. Ainakin etäisesti.

Jos istukasta haluaa taidetta, on elin syytä laittaa heti synnytyksen jälkeen jääkaappiin. Kuten jo aiemmin mainittiin, liha rupeaa pilaantumaan nopeasti huoneenlämmössä.

Parhaat printit syntyvät mahdollisimman tuoreesta istukasta, joten elin on toimitettava istukkataiteilijalle muutaman päivän sisällä synnytyksestä – mieluiten vielä samana päivänä. Pakastetusta istukasta tehdyt teokset jäävät kudosnesteen vuoksi kovin vaaleiksi.

Jos ei halua käyttää työhön ammattilaista, voi maalausta kokeilla ihan itse.

Taideteoksen valmistaminen on varsin yksinkertaista, kuten videolla on nähtävissä.

Elin värjätään musteella ja sitten vain painetaan paperi päälle. Voilà!

Parhaiten elämänpuu onnistuu istukan ”sileältä” puolelta eli vauvan puolelta – silloin kuvaan toistuvat oksia muistuttavat verisuonet.

Maalauksiahan voi tehdä useita ja antaa sitten vaikkapa lahjaksi läheisille. Kuka ilostuisi kaverin istukkaprintistä?

Videolla istukan käsittely ja värjäys tehdään näppärästi leikkuulaudan päällä, mistä päästäänkin sulavasti siirtymään listan kaikkein kiistanalaisimpaan kohtaan eli istukan syömiseen.

Istukan syöminen

Istukan nimi on monessa kielessä – esimerkiksi ruotsissa, saksassa ja englannissa – lainattu latinan placenta-sanasta, joka tarkoittaa tietyn tyyppistä kakkua. Istukalla on kuitenkin muitakin nimityksiä kuin tämä virallinen. Saksan Mutterkuchen ja ruotsin moderkaka ovat kirjaimellisesti äitikakku.

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että istukka on syötäväksi tarkoitettu?

Ei todellakaan.

Istukassa ei ole mitään sellaista, mitä äiti tai sen puoleen vastasyntynyt vauva tarvitsisivat. Istukan syöminen on kuitenkin nostanut suosiotaan 1970-luvulta lähtien, jolloin sen terveyshyödyistä ruvettiin puhumaan.

Kyseisiä terveyshyötyjä ei kuitenkaan ole olemassa. Nykyään jotkut julkisuuden henkilöt ja bloggaajat paasaavat somessa mahtavista kokemuksistaan istukan syömisen parissa, mikä aina hetkellisesti nostaa tätä kyseenalaista toimintaa muodikkaaksi.

Useimmat nisäkäsemot – kasvinsyöjät mukaan lukien – kyllä syövät istukan synnytyksen jälkeen. Näin ne hävittävät synnytyksen veriset jäljet, jotka saattaisivat houkutella petoja. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi lehmän istukka sisältää endorfiineja ja muita hormoneja, jotka saattavat toimia luontaisina kipulääkkeinä sekä auttaa emon ja poikasen välisen yhteyden luomisessa ja maidontuotannon käynnistymisessä. Mutta kyse on ”uunituoreesta” istukasta. Näitä aineita ei ole jäljellä esimerkiksi pakastetussa, keitetyssä tai kapseleihin jauhetussa istukassa.

Istukan syömisen hyötyjä on toki tutkittu ihmiselläkin, mutta kokeissa sen ei ole todettu tekevän mitään niistä ”mielettömistä” asioista, joita jotkut lupailevat: plaseboon verrattuna esimerkiksi istukkakapselit eivät ole nostaneet hemoglobiiniarvoja, lisänneet maidontuotantoa, nopeuttaneet synnytyksestä toipumista tai ehkäisseet synnytyksen jälkeistä masennusta. Ihmisille istukan syöminen voi olla sen sisältämien bakteerien ja virusten vuoksi jopa vaarallista – sekä äidille että vauvalle.

Eri kulttuureista ympäri maailmaa ei myöskään ole löydetty todisteita siitä, että istukan syöminen olisi jollain tavalla lajillemme luontaista.

Joten sovitaanko, että istukan syöminen jää kaikilta väliin!?

Istukan lahjoittaminen

Elävä ihminenkin voi olla elinluovuttaja, sillä terve henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa. Munuaisten lisäksi elävä luovuttaja voi lahjoittaa kudoksia kuten luuta, sekä verta, kantasoluja ja sukusoluja.

Myös istukan voi lahjoittaa, mutta ei kuka tahansa synnyttäjä. Istukan voi Suomessa lahjoittaa suunnitellun keisarileikkauksen yhteydessä. Koko istukkaa ei oteta hyötykäyttöön, vaan kudospankki ottaa talteen sikiöpussin sisimmän kalvon eli amnionkalvon.

Amnionkalvoa käytetään silmävammojen, haavojen ja palovammojen hoidossa suojaamaan vaurioitunutta aluetta, ja se voidaan kiinnittää kudoksen pinnalle myös ilman ompeleita.

Mikään uusi juttu istukan vesikalvon käyttäminen biologisena haavataitoksena ei ole, sillä sitä on käytetty iho- ja limakalvovauroiden hoidossa jo yli vuosisadan ajan.

Aiemmin myös istukkaverta on voinut luovuttaa, mutta SPR:n veripalvelu lopetti istukkaveren keräilyn tappiollisena vuonna 2013. Pohjoismaita lukuun ottamatta istukkaveren luovuttaminen on monissa maissa varsin yleistä. Istukkaveri sisältää runsaasti kantasoluja, joita käytetään pahanlaatuisten verisairauksien kuten leukemian hoitoon.

Kun keräily Suomessa loppui, oli istukkaverestä eroteltuja kantasoluja pakastettuna yli 3000 yksikköä, joita voidaan käyttää vuosikymmenten ajan.

Lue myös: 10 erikoista ja mielenkiintoista faktaa, joita et ehkä tiennyt verestä ja verenluovutuksesta

Istukasta ihonhoitoa

Ehkä suurin hehkutus ja innostus istukkavoiteista on jo laimentunut, kuten trendeille on tapana käydä, mutta muutama vuosi sitten istukkavoiteet olivat ihonhoidon kuuminta hottia.

Eläinten istukkaa sisältävät kauneustuotteet ovat olleet julkisuuden henkilöiden suosiossa ja niiden on väitetty tekevän ihmeitä, kuten nuorentavan soluja ja häivyttävän ryppyjä.

Mutta mitäpä, jos iholle sivelee voidetta, joka on tehty omasta istukasta? Näin ei tarvitse maksaa maltaita monen käsittelyn kautta ihonhoitotuotteen ainesosaksi kulkevasta eläimen istukasta.

Helpoimmin tämä onnistuu kuivaamalla ja jauhamalla istukka, ja sitten lisäämällä jauhetta valmiiseen voiteeseen.

Omatekoisen istukkavoiteen käyttäjät ylistävät rasvaansa ja kertovat sen tekevän ihmeitä esimerkiksi raskausarville ja imetyksestä haavaisille nänneille. Toki jauhetun istukan osuutta voiteen toimivuudessa ei ole voitu todistaa, sillä saattaa olla, että rasvaaminen itsessään auttaa.

Istukasta voi tehdä nallekarhun

Vuonna 2009 Lontoossa asuva muotoilija Alex Green päätti heittäytyä luovaksi istukan kanssa. Synnytettyään hän vei istukan kotiin ja taiteili siitä nallekarhun.

Mikään suloisen halittava pehmonalle lopputulos ei ollut – ennemminkin koriste-esine. Ja epäilemättä erikoinen ja ainutlaatuinen muisto.

Jos istukasta tehty nallekarhu kuulostaa omalta jutulta, niin ei muuta kuin hommiin näillä ohjeilla:

  1. Leikkaa istukka puoliksi
  2. Hiero istukkaan merisuolaa ja anna kuivaa kunnolla
  3. Käsittele kuivanut istukka keltuaisen ja tanniinin sekoituksella – tämä on kuin nahan parkitsemista
  4. Vääntelee käsitelty istukka muistuttamaan nallekarhua (tehtävä ei ole helppo)
  5. Täytä nalle riisillä ja ompele kiinni

Ja vielä lopuksi tärkeä muistutus:

Kaikkea, minkä voi tehdä, ei ehkä kannata tehdä.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

Elävä kilppari, tupee ja paniikkinappula: 15 erikoista ja yllättävää asiaa, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin

Julkaistu

Nyt on luvassa hulvaton lista erikoisista esineistä, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin.

Oletko sinä joskus jättänyt jotain erikoista tai noloa tavaraa taksiin? Tällä listalla aiheena ovat kummalliset ja yllättävät asia, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin.

Kahdeksan vuoden ajan henkilökuljetuspalveluja mobiilisovelluksen välityksellä tarjoava Uber on julkaissut listan asiakkaiden unohtamista esineistä ja asioista. Ja nimenomaan niin kummallisista tavaroista, joita kyyditettävät ovat jättäneet autoon. Viimeisimmän vuoden erikoisuudet ovat nyt kaikkien luettavissa.

Koska Uber-kyytejä antavat yksityiset henkilöt omilla autoillaan, ei yrityksellä ole päämajassaan löytötavaroille omistettua varastoa. Luettelo autoon jääneistä tavaroista on koottu perustuen asiakkaiden omiin ilmoituksiin, joissa he etsivät hukattua omaisuuttaan. Valitettavasti asiakkaat eivät ole monessakaan tapauksessa avanneet unohtuneen esineen tarinaa, mutta onneksi jokainen voi kehittää omat teoriansa.

Yleisimmät Uber-kyytiin unohtuneet esineet

Kaikkein yleisimpien unohdettujen esineiden joukossa ei ole yllätyksiä. Näitä ihmiset jättävät Uber-kyytiin paljon ja usein:

  1. Vaatteet
  2. Matkatavarat
  3. Kuulokkeet
  4. Lompakko
  5. Korut
  6. Puhelin
  7. Kamera
  8. Tablet-tietokone tai kirja
  9. Kannettava tietokone
  10. Sähkösavuke

Mutta nämä eivät ole meidän listamme aihe, sillä varsin erikoisiakin asioita ihmiset kanniskelevat mukanaan ja unohtavat auton takapenkille. Uberin omassa, juuri julkaistussa luettelossa on 50 kohtaa, joista Listafriikki valitsi mielivaltaisesti 15 tälle listalle.

Tässä siis erikoisimmat asiat, joita matkustajat ovat Uber-kyytiin unohtaneet. Lista herättää huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin se antaa vastauksia.

15. Alusvaatteita, leipää, kinkkua ja majoneesia

Kuva: Pixabay

Aloitetaan oudoimpien Uber-kyytiin jääneiden asioiden lista tästä erikoisesta yhdistelmästä. Alusvaatteita – ok. Ainekset voileipään – ok. Mutta sekä että!? Miten näin pääsi käymään?

14. Kirurgisia implantteja

Kirurgiset implantit ovat keinotekoisia esineitä, jotka lisätään ihmisruumiin sisälle tai pinnalle. Ne voivat joko korvata tai parantaa jotain toimintoa, kuten hammasimplantti tai rintaimplantti, tai avustaa esimerkiksi luunmurtumien paranemisessa.

Uberiin tavaransa jättänyt matkustaja ei kertonut, minkälaisista implanteista oli kyse, mutta jotenkin uskaltaisin väittää, ettei kuskilla ollut ongelmaa paikantaa autostaan ”harmaata astiaa, jossa on kirurgisia implantteja”.

13. Tyttöystävän raskauspillerit

Raskauspilleri!? Mikähän kumma se sitten on? Harmi kuitenkin, että unohtuivat Uber-kyytiin.

Hieman samansuuntainen unohdus sattui toiselle kyytiläiselle, sillä hän haeskeli jälkiehkäisypillereitään ja ilmeisesti samalla kauppareissulla ostettua hiuspohjan hierontalaitetta.

12. Keihäs ja pörröinen ketun häntä

Kaikki merkit viittaavat turreihin.

Turrikulttuurissa harrastajat luovat eläinhahmon ja pukeutuvat sitä esittävään tekokarvaiseen pukuun. Turrit tapaavat toisiaan erilaisissa tapahtumissa. Kyytiläinen on varmaankin ollut jossain larppaamassa ja siksi mukana oli häntä ja keihäs.

Toki jokainen voi mielessään keksiä vaihtoehtoisia selityksiä!

11. Lehti

Kuva: Pixabay

Ja siis kyseessä ei ole mikään sanoma- tai aikakauslehti, sillä hajamielinen matkustaja etsi kasvin lehteä – englanniksi leaf. Tarkemmin hän ei kuvaillut, että minkälaisesta lehdestä oli kyse, mutta ilmeisen merkityksellinen se kuitenkin oli.

Näin hän kirjoitti: ”Jätin autoosi lehden, jota tarvitaan hyvin paljon”.

10. Tupee

Voi ei! Missähän vaiheessa tupeen omistaja oli huomannut hiuslisäkkeensä jääneen matkan varrelle?

9. Pikkuhousunsuoja ja 1000 dollaria

Tämän on pakko olla vitsi! Tai sitten matkustaja on ollut vahvassa humalassa. Tai joidenkin muiden aineiden vaikutuksen alaisena.

Jonkinlaiseen päihdetilaan viittaa viesti, jonka kyseinen henkilö oli kuskilleen jättänyt. Kirjattuaan ylös nämä kaksi hukattua asiaa, lisäsi hän vielä loppuun: ”Siinä kaikki, mitä muistan”.

8. Paniikkinappula

Unohda araknofobiat ja ahtaan paikan kammo. Listafriikki esittelee nyt top 10 oudoimmat fobiat.

Kuva: Pixabay

Montakohan kertaa kyseinen matkustaja oli halunnut painaa paniikkinappulaa sen jälkeen, kun huomasi unohtaneensa oman paniikkinappulansa Uberiin?

7. Pierutunnistin

Kuten niin moni muukin tämän listan Uber-kyytiin jätetyistä esineistä, niin myös pierutunnistin herättää monenlaisia kysymyksiä.

Nopealla googlauksella käy ilmi, että ihka aidon pierutunnistimen voi todellakin rakentaa omin kätösin, kunhan on välineet kunnossa ja hieman koodaustaitoja. Tunnistimen keskiössä on Raspberry Pi -moduuli.

Laitteeseen liitetty ilmanlaatuanturi tunnistaa tietyt kaasut; esimerkiksi vedyn, jota pieruissa on pahanhajuisen rikkivedyn muodossa. Mukaan vielä huomiota herättävää ääntä päästävä hälytin, niin pierutunnistin on valmis!

Ei siis ihme, että tällaisen mestariteoksen unohtaminen Uberiin harmittaa.

Lue myös: 10 faktaa pieruista: Naisten paukut haisevat pahemmalta ja pitkään pidätetty pieru tulee lopulta ulos suusta

6. Kynttilä

Kynttilä ei sinänsä ole mitenkään kummallinen esine, mutta tämä ei ollutkaan mikään tavallinen kynttilä. Uber-kyytiin unohtuneessa kynttilässä nimittäin luki: ”Nähdään oikeudessa”.

Ehkä kyseessä oli lahja vastavalmistuneelle lakimiehelle. Tai sitten lämminhenkinen toivotus jollekulle, jonka kanssa on lähdössä napit vastakkain oikeustaisteluun.

5. Isyystesti

Liittyyköhän edellisen kohdan kynttilä jotenkin tähän isyystestiin?

4. Kaksi astiaa, joissa on hämähäkkejä

Miten on mahdollista, että joku syystä tai toisesta kuljettaa hämähäkkejä mukanaan ja sitten unohtaa ne?

Toivottavasti kuljetusastiat olivat tiiviisti kiinni, ja että Uber-kuski ei kärsi araknofobiasta eli sairaalloisesta hämähäkkipelosta!

Lue myös: Top 10 oudoimmat fobiat

3. Chilikastike ja alkometri

Chilikastiketta ja alkometri – kuulostaa hauskalta illalta! Liittyvätköhän nämä kaksi esinettä jotenkin yhteen?

2. Kolme höyhentä

Tässäkin kohtaa pieni tarkennus olisi ollut paikallaan! Toki Uber-kuski ei tarkennusta varmastikaan tarvitse, sillä eiköhän kolme höyhentä ole ihan helppo paikallistaa autosta, olivat ne sitten minkälaisia sulkia tahansa.

Mutta meitä muita kiinnostaisi kovasti höyhenten tarina!

1. Kilpikonna

Kuva: Pixabay

Miten voit unohtaa eläimen Uber-kyytiin?

Ja toinen kysymys: Oliko tämä sama matkustaja, joka pääsi tälle samalle listaukselle vuonna 2022 unohdettuaan Uberiin ruskean kilpikonnansa? Lue siitä ja muista parin vuoden takaisista unohduksista lisää tästä: 15 kummallista asiaa, joita ihmiset ovat unohtaneet Uber-kyytiin.

Näihin edellä esitettyihin kysymyksiin emme tietenkään valitettavasti saa vastausta.

Hajamielinen matkustaja oli kuitenkin tarkentanut, että kyseessä oli elävä lemmikkikilpikonna.

Lue myös:

Continue Reading

Oudoimmat

10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 2

Julkaistu

Tällä listalla käydään läpi naurettavia veroja, joita löytyy sekä meiltä Suomesta että maailmalta.

Verot! Kyllähän niiden maksaminen harmittaa, vaikka kerätyillä rahoilla mahdollistetaankin paljon hyviä asioita. Mutta tällä listalla hypätäänkin sitten hieman erikoisempiin veroihin, jotka saavat tuloveron tuntumaan ihan järkevältä asialta.

Onneksi nykyään Suomen verotus on järjellä selitettävissä (vaikka moni voi olla asiasta eri mieltä), sillä vuosikymmeniä sitten suomalaiset ovat maksaneet melko mielenkiintoisista asioista. Eikä siitä muuten ole aikaa kuin muutama vuosi, kun kiistelty koiravero lakkautettiin.

Pitkään aikaan sitä ei toki oltu kerättykään kuin Tampereella ja Helsingissä, mutta huonolla menestyksellä näissäkin kaupungeissa. Katukuvaan verrattuna koiranomistajia oli huomattavasti enemmän kuin verottajan tietojen mukaan. Joskus on fiksua lopettaa tuulimyllyjä vastaan taistelu.

Listafriikki esittelee nyt naurettavia veroja sekä menneisyydestä että nykypäivästä, niin meiltä Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Näihin tutustumisen jälkeen tuntuu ehkä vähemmän pahalta lohkaista joka kuukausi mojova siivu tuloistaan yhteiseen hyvään.

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset erikoiset verot voi lukea tästä:

10 naurettavaa veroa meiltä ja muualta, menneisyydestä nykypäivään – osa 1

Pelikorttivero – Suomi

Kaikki huvitukset ovat tietenkin olleet Suomessa myös verotuksen alaisia. Vuonna 1842 autonomisessa Suomen suurruhtinaskunnassa syntynyt pelikorttivero tarkoitti sitä, että jokaisesta myydystä korttipakasta piti maksaa osuus valtiolle.

Lain vuoksi korteista tuli tietenkin kovin kalliita, joten köyhempi väestö (lue: tavallinen kansa) pelasi käytetyillä korteilla. Tästä oli myös ikäviä seuraamuksia, koska hygienia ei ollut huipussaan: taudit saattoivat kiertää pelaajasta ja perheestä toiseen korttien välityksellä. Viime vuonna tämä olisi ollut hankala ymmärtää, tänä vuonna se ei enää kuulostakaan niin omituiselta.

Lääninhallitus peri veron korttien valmistajalta tai maahantuojalta, ja todisteena suoritetusta maksusta jokaisen laillisen pakan ruutuässään painettiin Suomen pankin setelipainossa Valtion pelikonttorin leima.

Kun vero pantiin 1800-luvulla käytäntöön oli leima korttipakan sinetissä ja 1900-luvulle siirryttäessä korttien ympärille laitettiin leimattu paperinen side. Pelikorttiverosta luovuttiin vasta vuonna 1983 (!!!), mikä tarkoitti sitä, että korttien salakuljetus Suomeen rehotti valtoimenaan vielä 1970-luvulla.

Varjovero – Italia

Väärin kyllä sanoa, että Italia kokonaisuudessaan, sillä varjoveroa maksetaan ainoastaan Venetsian lähellä sijaitsevassa Coneglianon kaupungissa.

Jos muutaman kymmenentuhannen asukkaan Conegliano kuulostaa jostain syystä tutulta, niin taidat olla viinin ystävä. Kaupunki on nimittäin tunnettu Prosecco-viinistä.

Ilmeisesti Coneglianon viranomaisten mukaan Proseccoa sun muuta on paras nauttia suorassa auringonpaisteessa, sillä ravintolat, ja kaupat yhtälailla, joutuvat maksamaan 100 euron vuosittaisen maksun, jos heidän aurinkovarjonsa, markiisinsa tai edes kylttinsä heittävät varjon kadun julkiseen osioon. Vero on ollut itseasiassa maanlaajuisesti voimassa vuodesta 1993 lähtien, mutta Conegliano on ainoa kaupunki, jossa sitä on kerätty.

Yritysten omistajia naurettava maksu kismittää, ja vaikka summa on verrattain pieni ja useimmat sen maksavat mukisematta, on se monien mielestä periaatetasolla väärin.

Rasvavero: monet maat ja crème de la crème – Japani

Monessa maassa rasvaiset ruoat ovat kovemmin verotettuja kuin vähärasvaiset; on sokeri-, rasva- ja virvoitusjuomaveroa. Kaikilla näillä pyritään parantamaan kansalaisten terveyttä. Ja toisaalta keräämään valtion kassaan paljon tuloja, sillä lähes hinnasta riippumatta epäterveelliset ruoat ja herkut tekevät kauppansa.

Japanissa rasvaverotus on viety hieman pidemmälle. Vuonna 2008 maassa alettiin huolestua kansalaisten hälyttävästi lisääntyneestä ylipainosta.

Metabo-laki (jonka nimi viittaa liikalihavuuden aiheuttamaan metaboliseen oireyhtymään) velvoitti kaikki 40-75 vuotiaat aikuiset vyötärönympäryksen mittaukseen. Jos sallittu mitta – miehillä 90 senttiä ja naisille 88 senttiä – ylittyi, joutui henkilö terveydenhuollon järjestämään neuvontaan sekä puhelimen ja sähköpostien kautta tarkkailun alaiseksi.

Veroja ei yksityishenkilöiltä peritty, vaan maksajaksi joutuivat työnantajat tai paikallishallinto, jos kansalaisten senttimäärät eivät vuosittaisissa mittauksissa alentuneet tavoitteiden mukaisesti.

Sosiaalinen media – Uganda

Heinäkuun 1. päivänä vuonna 2018 Ugandan hallitus presidentti Yoweri Musevenin johdolla otti käyttöön veron, jota kaikkien sosiaalisen median sivustojen ja sovellusten käyttäjien tuli maksaa. Esimerkiksi Facebookin, Twitterin ja Whatsappin käytöstä täytyy pulittaa 200 shillinkiä eli noin 0,04 euroa päivässä. Niinä päivinä, kun somea ei käytä, ei mitään tarvi maksaakaan.

Musevenin mukaan vero oli välttämätön taistelussa juoruilua vastaan ja kerätyt varat käytettiin juuri kyseisen toiminnan aiheuttamien ”seuraamusten selvittämiseen”; mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Sanomattakin lienee selvää, että ugandalaiset eivät olleet järin innostuneita some-verosta, vaan syyttivät hallitusta sananvapauteen kajoamisesta ja monet lopettivat protestina täysin sosiaalisen median käyttämisen.

Vero ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun vuodesta 1986 lähtien presidenttinä ollut Museveni sekaantui kansalaisten sosiaalisen median käyttöön: Vuoden 2016 vaalien aikaan pääsy kaikille some-kanaville estettiin, sillä Museveni väitti ihmisten käyttävän niitä valheiden levittämiseen.

Uusin somevero ei ollut pitkäikäinen, sillä protestien ansiosta valtion kassaan ei kilissytkään tarpeeksi pennosia. Ihmiset eivät käyttäneet veronalaisia sivustoja ja sovelluksia, mutta netissä kyllä surffattiin.

Niinpä Ugandan hallitus päätti ruveta verottamaan internetin käyttämistä kokonaisuudessaan. Vuonna 2021 voimaan tulleen verouudistuksen jälkeen jokaisen netinkäyttäjän on täytynyt maksaa datapakettinsa hinnasta 12 prosenttia veroa valtiolle.

Virtsavero – Rooman valtakunta

Rooman keisarina vuosina 69-79 toiminut Vespanius on tullut kuuluisaksi sanonnasta ”raha ei haise”. Pecunia non olet. Sanonnan kerrotaan saaneen alkunsa keskustelusta, jonka Vespanius kävi poikansa Tituksen kanssa. Palataan siihen aivan kohta.

Vespanius ja häntä ennen keisarina toiminut Nero keräsivät virtsaveroa. Sitä ei kuitenkaan yksittäisten kansalaisten tarvinnut maksaa, vaan maksu kerättiin niiltä, jotka kävivät virtsalla kauppaa. Alempiluokkaiset, eli siis aivan tavalliset ihmiset, suorittivat tarpeensa pottiin, jotka tyhjättiin likakaivoon, josta tavara edelleen kulkeutui julkisten käymälöiden ”altaisiin”.

Neste kerättiin talteen käymälöistä, sillä virtsan sisältämä ammoniakki oli arvokasta raaka-ainetta, jota myytiin ja käytettiin muun muassa nahan parkitsemiseen, siivoukseen ja toogien sekä HAMPAIDEN valkaisuun.

Virtsavero oli tuottoisa tulonlähde valtakunnalle tai paremminkin keisarille itselleen, mutta se oli myös aikalaisten mielestä hyvin kiistanalainen. Siitä päästäänkin takaisin keisarin poikaan Titukseen. Kun hän arvosteli isänsä ällöttävää verotusta, kaivoi Vespanius pissalla hohtavan puhtaaksi saadun toogansa taskusta kultakolikon ja vei sen poikansa nenän alle. ”Haiseeko?”, hän kysyi, johon poika vastasi, että eipä taida haista. ”Ja kuitenkin, se on saatu virtsasta”, lausui Vespanius keskustelun päätteeksi.

Colosseum muuten rakennettiin virtsaverosta saatujen tulojen avulla.

Lue myös:

Continue Reading

Suosituimmat