Top 10 omituiset asiat, joita on ennen pidetty täysin normaaleina

Seuraavassa Listafriikki esittelee Top 10 omituiset asiat, joita ennen pidettiin täysin normaaleina, mutta nykypäivänä ei missään nimessä.

Ajat muuttuvat ja asiat siinä mukana.

Joku saattaa pitää ”vanhoja hyviä aikoja” paljon nykyaikaa parempina, mutta nämä omituiset asiat saavat kerran, jos toisenkin sinut miettimään kysymystä: olivatko ne vanhat hyvät ajat todella niin hyviä?

On totta, että maailma oli joitain vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten monta astetta yksinkertaisempi, mutta samaan aikaan ihminen oli hyvin tietämätön siitä, mikä meille on ihan aidosti hyväksi ja mikä ei.

Tällä listalla käsitellään siis Top 10 omituiset asiat, joita tuskin kukaan meistä kaipaa menneisyydestä.

Kokaiinia hammassärkyyn

”Kokaiinitipat hammassärkyyn! Välitön apu kipuun!”

Näillä sanoilla mainostettiin aikanaan, tarkalleen ottaen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, ratkaisua hammassärkyyn ja niillä myös käynnistetään Listafriikin ”Top 10 omituiset asiat, joita on ennen pidetty täysin normaaleina” -lista . Kyseessä oli lääkärien suositus ja kokaiinitippoja oli tarjolla käytännössä ottaen jokaisessa mahdollisessa apteekissa; näin oli ainakin Yhdysvalloissa ja myös monissa muissa maissa, kunnes vuonna 1920 kokaiini luokiteltiin Yhdysvaltain uuden lakisäädöksen myötä vaaralliseksi huumausaineeksi. Kokaiinitippoja määrättiin lääkärien toimesta niin aikuisille kuin myös lapsille ja sen myötä hammaslääkärit lupasivat potilailleen niin ikään kivuttoman hammashoidon. Täysin edesvastuutonta kokaainitippojen käyttösuositus ei ollut, vaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa sen aiheuttama potentiaalinen riippuvuus tunnustettiin ja todettiin ääneen.

Kokaiinia ei suositeltu lääkeaineena pelkästään hammassärkyyn ja hammashoitoon, vaan myös moniin muihin terveydellisiin haasteisiin sekä hoitotoimenpiteisiin: esimerkiksi vuonna 1897 The Irish Times -lehti kertoi miehestä, jonka silmään laitettiin silmä- ja korvapoliklinikalla juuri teurastetun sian silmäluomi ja toimenpiteen aikana hänen silmään kaadettiin jatkuvalla syötöllä kokaiinia lääkärin toimesta, toisen lääkärin tyrehdyttäessä verenvuotoa.

Vuonna 2010 manchesterilaismies jäi poliisille kiinni kokaiinin hallussapidosta. Kun hänet pidätettiin, kertoi hän syyksi hallussapidolle viisaudenhampaan aiheuttaman särkytilan, jota hän pyrki hillitsemään kokaiinilla; noin 100 vuotta aiemmin häntä olisi uskottu – nyt seurauksena oli tuomio.

Niin ne ajat muuttuvat.

Kaikki radioaktiivinen

Ionisoivaa säteilyä on pidetty vaarallisena vasta joitakin kymmeniä vuosia. Pitkälle 1900-luvun puolivälin yli sen ajateltiin ennemminkin olevan hyväksi: nivelsärkyjä lievittämään käytettiin uraanihuopia, radioaktiiviset voiteet tekivät ihmeitä iholle ja radioaktiivinen vesi piti juojansa terveenä.

Toki ionisoivan säteilyn haitallisista vaikutuksista oli saatu jotain viitteitä, kuten Wall Street Journal uutisoi vuonna 1932 Eben Byersin, kolme pulloa radiumvettä päivässä juoneen tehtailijan ikävästä kuolemasta: ”Radiumvesi toimi loistavasti kunnes hänen leukansa irtosi”.

Tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan kansaa hätkähdyttäneet, ja esimerkiksi kauppojen leluosastolta löytyi A. C. Gilbert Company -leluyhtiön valmistama ”Gilbert U-238 Atomic Energy Lab” -labrasetti, jonka parissa perheen pienimpien oli mukava tutustua säteilyn ihmeelliseen maailmaan. 

Laboratoriosalkussa oli mukana alfa-, beta- ja gammasäteilyn lähteitä sekä tietenkin hieman uraania ja poloniumia. 

Kuoleman jälkeinen… valokuvaus

Kuvittele käveleväsi sisään jonkun tuttavasi, ystäväsi tai sukulaisen taloon. Eteisessä vastassa on rivi valokuvia, joissa on tämän kyseisen henkilön läheisiä ihmisiä – siis sellaisia, jotka hän on menettänyt. Mutta kyseessä eivät ole mitkä tahansa valokuvat, sillä ne on otettu hyvin pian kuoleman jälkeen. Joissain tapauksissa vainajan silmät maalattiin niin sanotussa kuvan jälkikäsittelyssä, koska heidät haluttiin saada näyttämään eläväisemmiltä.

Edellä mainitun kaltaiseen tilanteeseen saattoi törmätä etenkin 1800-luvun puolivälissä ja loppupuolella, eikä tuollaisessa tilanteessa ollut mitään epänormaalia. Tällainen valokuva oli tietynlainen kunnianosoitus, samalla myös muisto menetetystä ihmisestä sekä osa suruprosessia. Ja sitten oli todella voimakkaasti selkäpiitä karmivia valokuvia, joissa esiintyivät kaikki perheen lapset. Tuohon aikaan moni lapsi kuoli erilaisten sairauksien seurauksena jo alle viiden vuoden iässä. Näistä valokuvissa olevista lapsista osa saattoikin olla kuolleita – menehtyneet oli asetettu seisomaan jotain tukea vasten, koska heidät oli haluttu saada mukaan yhteiskuvaan.

Tämä trendi oli valloillaan myös 1900-luvun aikana sekä amerikkalaisessa että eurooppalaisessa kulttuurissa.

Mutta miten sitten tällainen valokuva otettiin ja tehtiin? Valokuvaajalla oli mukanaan hopeoitu kuparilevy, joka oli kiillotettu hienolla lakanalla niin, että se oli kuin peili. Pimiössä tämä kuparilevy käsiteltiin joko jodi-, bromi- tai kloorikaasulla ja siten siitä saatiin valoherkkä. Seuraavaksi tämä kuumennetusta elohopeahöyrystä valmistettu levy asetettiin kameraan ja siinä ollut suojakalvo otettiin pois = kuvan ottaminen. Kuvan ottamisen jälkeen levyä ”kylvetettiin” natriumtiosulfaatissa, joka poisti niin sanotun valokuvan kehitysseoksen. Seuraavana vuorossa oli kuvan suojausta varten levyn pinnoittaminen kultakloridilla ja viimeisessä vaiheessa kuvan päälle asetettiin lasi, jossa oli useimmiten messinkiset reunat. Lopulta kuva kehystettiin vielä erikseen.

Jälkikasvu postiin

On vähän siinä rajoilla, että onko lasten postittamista pidetty normaalina, mutta koska se kuulostaa niin pähkähullulta ja sitä on aikoinaan jonkun verran tehty, löysi se paikkansa listalle.

Kun Yhdysvaltojen postilaitos alkoi vuonna 1913 kuljettamaan paketteja maan joka kolkkaan (siihen asti kirjeitä suuremmat lähetykset olivat yksityisten kuljetusyhtiöiden toimittamia), avasi se aivan uusia mahdollisuuksia erityisesti maaseudulla, kaukana kaupunkien palveluista asuville ihmisille.

Postipakettipalvelu toi mukanaan kuitenkin erään odottamattoman seuraamuksen: vanhemmat halusivat lähettää lapsiaan postissa. Vain pari viikkoa palvelun aloittamisen jälkeen ohiolaiset Jesse ja Mathilda Beagle lähettivät 8-kuukautisen poikansa Jamesin tämän isoäidille, joka asui itseasiassa vain muutaman kilometrin päässä. He siis halusivat lähinnä testata postittamista. James oli hieman alle viisikiloinen eli juuri postin painorajan sisällä.

Sanomalehdessä kirjoitettiin, että ”paketti” odotti valmiina ja tiiviisti käärittynä, kun postimies saapui sitä noutamaan. Postipaketti kuljetettiin siihen liitetyssä kortissa mainittuun osoitteeseen ja lähetys maksoi 15 senttiä. Toki paketti oli vakuutettu 50 dollarin arvosta.

Seuraavien vuosien aikana lehtien palstoille nousi samantyyppisiä tarinoita, joissa lapsia oli lähetetty jopa satojen kilometrien päähän. Osaksi siksi, että postittaminen oli moninkertaisesti edullisempaa kuin junalipun ostaminen.

Kesäkuussa 1920 maan suurimmat sanomalehdet julkaisivat postilaitoksen virallisen lausunnon, jonka mukaan lasten postittaminen ei enää ole laillista. 

Tupakointi raskauden aikana

1930- ja 1940-luvuilla, kun selkeää linkkiä tupakoinnin ja esimerkiksi keuhkosyövän välillä ei oltu vielä havaittu, tupakkayhtiöt käyttivät lääkäreitä osana markkinointiaan. Erilaisissa mainoksissa tupakan kerrottiin olevan hyväksi ihmisten terveydelle – jopa nuorille ja raskaana oleville naisille. Lääkäreiden kerrottiin polttavan myös itse tupakkaa, suosien jotain tiettyä merkkiä, ja lehdissä näkyi kuvia leikkaussalista tulevista hymyilevistä lääkäreistä, jotka tulivat vastaanottamaan tupakkaa.

Mutta mitä sitten lääkärit totesivat raskaina oleville naisille suositellessaan tupakointia? Eräs tositarina kertoo tupakoineesta ja raskaana olleesta naisesta, joka oli hakeutunut lääkärin vastaanotolle kurkkukivun ja yskän vuoksi. Lääkkeeksi tähän suositeltiin Philip Morrisin savukkeita.

Samalla tuo edellä mainittu lääkäri kertoi tälle odottavalle äidille, miten tupakointi rauhoittaisi hänen hermojaan ja totesi seuraavaa: ”Aivan, kuten terve annos arsenaattia tai lyijyä laitettuna maaperään ennen istuttamista tuottaa hienon ja terveen nurmikon, sinä tulet saamaan upean ja terveen lapsen, jos rentoudut ja valmistaudut vanhemmuuteen. Tupakka ei sisällä vain yhtä ainesosaa, vaan lääketieteellisesti todistetun yhdistelmän, joka rauhoittaa hermoja. Ota iisisti, sytytä (tupakka) ja naura.”

Ihmiset esillä

Ihmisten esitteleminen näyttelyissä nousi länsimaissa hurjaan suosioon 1800-luvun lopulla. Ja sillä tarkoitan eläintarhamaista show’ta. Siirtomaista ja tutkimusmatkoilta kidnapattuja ihmisiä tuotiin Yhdysvaltojen ja Euroopan suuriin kaupunkeihin, joissa miljoonat ihmiset kävivät uteliaina tuijottamassa, kuinka ”erilaisia nämä villi-ihmiset” olivat. Näyttelyiden tarkoituksena oli nimenomaan korostaa elämäntapojen erilaisuutta.

Näytteille tuodut ihmiset olivat aidattujen alueiden sisäpuolella kuin eläimet eläintarhoissa. Yksi kuuluisimpia esitteillä olleista ihmisistä oli kongolainen Ota Benga, joka vuonna 1906 sijoitettiin newyorkilaiseen Bronxin eläintarhaan ihmisapinoiden viereen. Häntä kuvattiin järkyttävästi ”evoluution puuttuvana palasena”. 

Ihmiseläintarhaus jatkui pitkälle 1900-luvulle saakka. Vuonna 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä oli vielä kongolainen kylä, jossa vierailijat ihmettelivät ja syöttivät aidan takaa lajitovereitaan (ylläoleva kuva). 

Sanattomaksi vetää.

Tarkista joulukoristeesi!

Tämän kohdan luettuasi haluat ehkä käydä läpi joulukoristelaatikkosi…

Terveydelle erittäin vaarallista asbestia käytettiin rakentamisessa lähes koko 1900-luvun ajan. Asbestikuitujen suosio eristeenä ja sidosaineena perustui sen tulenkestävyyteen, eikä siitä ehjässä rakennuksessa ole haittaa. Rikkoutuneista pinnoista voi kuitenkin levitä ympäristöön syöpää aiheuttavaa asbestipölyä.

Nyt varmaan kysyt, että mitä tekemistä niillä joulukoristeilla oli tämän asian kanssa.

No, asbestia ei ole käytetty ainoastaan rakentamisessa vaan myös tekolumena, jolla on koristeltu koteja, kouluja ja jopa elokuvalavasteita. Asbestihiutaleilla on viimeistelty myös paljon joulukoristeita. Joten jos olet perinyt isovanhemmilta upeita ornamentteja tai haalinut antiikkikaupasta jouluisia vintagekoristeita, kannattaa ehkä tänä jouluna miettiä kaksi kertaa, että laittaako niitä esille.

Useimmat lääketieteelliset menetelmät

Lääkärit ovat varmasti tehneet aina parhaansa olemassa olevan tiedon ja taidon mukaan, mutta niin kovin monet entisaikojen menetelmät ovat nykysilmin katsottuna yksinkertaisesti kammottavia.

Listalla jo aiemmin mainittu kokaiini tepsi jos johonkin särkyyn, ja aina yhtä mainio ionisoiva säteily paransi vaivan kuin vaivan. Metamfetamiinia on käytetty laihdutuslääkkeenä, sekä narkolepsian ja astman hoidossa. Elohopealla pääsi eroon kupasta ja influenssasta (ja samalla varmaan myös hengestään). Heroiini auttoi sitkeään yskään, ja sitä markkinoitiin ei-addiktoivana lääkkeenä. Jääpiikkien vasaroiminen silmien kautta aivoihin, eli lobotomia, paransi minkä tahansa psyykkisen sairauden.

Suoneniskentä on ollut lääkäreiden suosikkihoitokeino tuhansien vuosien ajan, 1800-luvulle saakka. Mikä tahansa vaiva voitiin parantaa tekemällä potilaaseen haava ja päästämällä ulos ”pahaa verta”. Oli sitten kyseessä päänsärky, yskä tai kuppa, niin aina kannatti kokeilla runsasta verenvuodatusta. Nykyisinkin toki tehdään venesektioita, mutta ehkä hivenen kontrolloidummin, kuin viiltämällä valtimo veitsellä auki.

Turistikierrokset mielisairaaloissa

Vain hieman yli sata vuotta sitten mielisairaaloita käytettiin Englannissa aivan erilaiseen tarkoitukseen kuin nykyään. Toki niihin suljettiin henkisesti sairaita ihmisiä, mutta olot olivat enemmänkin kuin vankilassa ja potilaiden kohtelu käsittämättömän epäinhimillistä.

Jo 1700-luvulla kansalaiset pääsivät mielisairaaloihin yhden šillingin pääsymaksulla. Sillä pääsi aitiopaikalta seuraamaan, mainostajien sanoja käyttäen, ”elukoita”. Perimmäisenä tarkoituksena oli kerätä rahaa uteliailta ihmisiltä, jotka lahjoituksillaan pitivät nämä ”viihdykettä” tarjoavat laitokset voimissaan.

Viktoriaaniselle aikakaudelle (1800-luvulla) tultaessa ihmiset tunsivat sairastuneita kohtaan enemmän sympatiaa, ja mielisairaaloiden suosio nähtävyytenä alkoi laskea. Syy voi myös olla se, että lippuhinnat olivat kohonneet pilviin, joten sairastuneita pääsivät katsomaan vain yläluokkaiset ja rikkaat. 

Turistikierroksia järjestettiin osittain siksi, että mielisairauksien uskottiin johtuvan paheellisuudesta ja moraalittomuudesta, ja potilaiden näkemisen ajateltiin toimivan ennaltaehkäisevinä esimerkkeinä. 

Vauva häkkiin ja ikkunasta ulos

Joku saattaa pitää meitä 1900-luvun lopulla lapsuutta eläneitä monella tapaa varsin vapaan kasvatuksen saaneina, mutta kun vertailukohtana käytetään 1930-luvun Lontoota, olemme me eläneet varsin tiukan valvonnan alla. Tuohon aikaan yhdessä Euroopan suurkaupungeista oli nimittäin täysin normaalia nähdä kerrostalojen ikkunojen ulkopuolella häkkejä, joissa aivan pienet vauvat ja lapset olivat haukkaamassa hieman raitista ilmaa.

Tähän edellä mainittuun käyttötarkoitukseen kehitettiin vuonna 1922 täysin oma tuotteensa, joka kulki kaikessa yksinkertaisuudessaan nimellä ”vauvahäkki”. Alkunsa tämä idea oli saanut kuitenkin jo 1880-luvulla, kun lääkäri Luther Emmett kertoi kirjassaan, miten vauvojen tulee saada ilmaa kehossa virtaavan veren uudistamiseen ja puhdistamiseen.

Koska monillakaan Lontoossa asuneista äideistä ei ollut varsinaista pihaa, päättivät he laittaa vauvahäkkinsä ikkunan ulkopuolelle ja lapset häkkiin sisään. Häkit kiinnitettiin kuvista päätellen ikkunoiden karmeihin ja siten ne roikkuivat ikkunoiden ulkopuolella.

Mitenköhän nopeasti nykypäivänä poliisit ja lastensuojeluviranomaiset olisivat paikalla, mikäli jonkun lapsen vanhemmat päättäisivät toimia tällä tavoin…

🤷‍♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme tuleeko sinulle mieleesi muita asioita, jotka olivat esimerkiksi lapsuudessasi aivan normaaleja, mutta kauhistuttaisivat nykypäivänä.