Yleistieto
Suomi on maailman vaikein kieli: 10 yleistä ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 2
Nyt listataan 10 faktaa, joita jaetaan yleisinä totuuksina, mutta jotka eivät pidä paikkaansa. Olemme siis jälleen suosikkipuuhamme äärellä: oikaisemassa virheellisiä uskomuksia ja kertomassa todelliset faktat.
Hiiri rakastaa juustoa. Suomi on maailman vaikein kieli. Lasi on hitaasti valuvaa nestettä.
Siinä vain muutama esimerkki niistä virheellisistä väittämistä, joita Listafriikki lähtee korjaamaan. Näillä oikeilla faktoilla voi tuntea olevansa myytinmurtaja, ja tietysti muiden iloksi päteä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi virheellistä faktaa ja niiden oikaisut voit lukea tästä:
Sushi ei ole raakaa kalaa: 10 tuttua ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 1
6. Hiiret pitävät juustosta
Kuva: Pixabay
Hiirenloukkujen klassikkosyötti on juusto. Tarvitaan vain pieni pala juustoa ja hiiri rientää kaiken unohtaen surman suuhun. Se on kuitenkin virheellinen uskomus, jota viihdeteollisuus – piirretyt etunenässä – vahvistaa.
Kotihiiri on sopeutunut elämään ihmisasumusten liepeillä ja on lähes kaikkiruokainen – nälkäinen hiiri syö melkein mitä tahansa. Joten tietysti hiiri syö juustoa, jos mitään muuta ei ole tarjolla, mutta juusto ei todellakaan ole sille houkutteleva vaihtoehto. Juusto on usein turhan voimakkaan hajuista ja makuista miellyttääkseen hiiriä, ja lisäksi se kuivahtaa nopeasti.
Paras hiirenloukun syötti on yllättäen suklaa, maapähkivävoi tai jokin muu sokeripitoinen, sillä hiiret pitävät kaikesta ruoasta, jossa on runsaasti sokeria. Viljat, siemenet ja hedelmät houkuttelevat niitä myös. Luonnollisessa ympäristössään hiirillä ei ole syötävänä mitään juustoa muistuttavaa, joten se ei ole niille luontaista ravintoa.
Mistä tämä uskomus sitten on peräisin? On mahdollista, että legenda juustoa rakastavista hiiristä on peräisin ajalta, jolloin juustoa säilytettiin kodeissa avoimella hyllyllä. Muut elintarvikkeet olivat purkeissa tai roikkuivat katosta, joten juusto oli ainoa, johon siimahännät pääsivät helposti käsiksi. Siitä on sitten päätelty, että juusto on hiirten herkkua.
Mutta tämä on vain yksi hatara teoria, eikä Listafriikki halua koskaan jakaa todistamatonta tietoa faktana – varsinkaan tällaisella listalla!
Lue myös: Top 10 maailman erikoisimmat juustot – oletko päässyt maistamaan?
7. Lasi on hitaasti liikkuva neste
Lasin sanotaan olevan hitaasti liikkuva neste. Tästä rakenteesta johtuen vanhojen talojen ikkunalasit ovat alhaalta paksumpia. Painovoima on vuosisatojen ajan vetänyt hitaasti virtaavaa lasia alas.
Tämä ei pidä paikkaansa.
Lasi on amorfinen aine, joka on kiinteän aineen esiintymismuoto, mutta jolta puuttuu järjestäytynyt kiderakenne.
Valuvia, alhaalta paksumpia ikkunalaseja on esitetty jopa koulujen oppikirjoissa esimerkkinä amorfisen aineen käyttäytymisestä, mutta tämä on virheellistä tietoa.
Lasi, kuten muutkin amorfiset aineet, käyttäytyy lyhyellä aikavälillä kiteisen, kiinteän aineen tapaan. Erittäin pitkä ajan kuluessa lasi käy kuitenkin läpi relaksaatioksi kutsutun prosessin. Silloin sen rakenne muistuttaa nestettä. Relaksaatiossa lasin atomit järjestäytyvät hitaasti vakaampaan rakenteeseen. Pidetään huomio sanassa hitaasti.
Aikataulu on tällainen: Yli miljardin vuoden kuluessa lasipalan muoto muuttuu vähemmän kuin yhden nanometrin, joka on noin 1/70 000 ihmisen hiuksen läpimitasta.
Joten urbaanilegenda siitä, että vanhat ikkunat ovat alhaalta paksumpia siksi, että lasi on valunut tai virrannut alas muutamien satojen vuosien ajan, ei ole totta. Se ei ole mahdollista.
Vanhoissa ikkunalaseissa on odotettavissa epätasaisuuksia, sillä vielä 1800-luvulla ne valmistettiin pääosin puhaltamalla ja pyörittämällä lasimassa suureksi levyksi, josta jäähdytyksen jälkeen leikattiin ruutuja. Lasilevy ei ollut paksuudeltaan tasainen. Ikkunalasit asennettiin taloihin siten, että jos lasissa oli paksumpia osia, pyrittiin ne laittamaan alareunaan.
8. Suomi on maailman vaikein kieli
Tämä taitaa olla sellainen virheellinen uskomus, jota me suomalaiset viljelemme mielellämme. Onhan se erityislaatuista puhua äidinkielenä maailman vaikeinta kieltä ja toivottaa sarkastisesti onnea niille, jotka lähtevät tätä mahdotonta kieltä opiskelemaan.
Mutta ei suomi ole yhtään sen vaikeampi tai helpompi oppia kuin mikään muukaan kieli.
Väite siitä, että suomi on maailman vaikein kieli oppia, perustuu suurelta osin 15 sijamuotoon. Pienetkin erot sanapäätteissä muuttavat sanan merkitystä huomattavasti. Lisäksi meidän sanastomme eroaa muista kielistä hyvin paljon. Sanojen lausuminenkin on hankalaa.
Mutta kaikki nämä perusteet suomen kielen vaikeudesta tulevat tiettyjä kieliä äidinkielenään puhuvilta. Lähes koko Eurooppa, Pohjois- ja Etelä-Amerikka sekä Australia puhuvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluvia kieliä. Niitä puhutaan myös osassa Aasian maista sekä vähemmistökielinä isossa osassa Afrikkaa. (Yllä olevassa kartassa indoeurooppalaisen kielikunnan levinneisyys Euroopassa ja Aasiassa eri väreillä kuvattuna. Harmaat alueet eivät kuulu kielikuntaan.)
Suomi ei siis kuulu tähän samaan kielikuntaan, joten meillä ei ole lainasanoja lukuun ottamatta juurikaan mitään yhteistä näiden kielten kanssa.
Norjalaisen on siis teoriassa helpompi oppia muun muassa bengalia, kreikkaa, armeniaa, latviaa tai portugalia kuin suomea.
Ja jos mennään vielä tarkemmin siihen, miksi suomen sanotaan olevan maailman vaikein kieli, niin sanojat ovat usein meille tuttujen kielten puhujia. Esimerkiksi ruotsi, saksa ja englanti kuuluvat kaikki kielikunnan sisällä vieläpä samaan kieliryhmään: germaanisiin kieliin. Joten ne ovat rakenteeltaan ja sanastoltaan hyvin samanlaisia. Totta kai sellaista kieltä on helpompi oppia.
Virolainen ei varmasti koskaan sanoisi, että suomi on maailman vaikein kieli oppia, koska kielemme ovat lähisukulaisia ja niissä on paljon samaa.
Kielen vaikeus tai helppous riippuu siis paljon omasta kielitaustasta sekä suhteesta ja kiinnostuksesta kieleen.
Lue myös: Huippumielenkiintoisia faktoja suomen kielestä
9. Puolitetusta kastemadosta tulee kaksi pientä kastematoa
Kuva: Wolfgang Eckert | Pixabay
Virheellinen olettamus siitä, että katkaistusta kastemadosta tulee kaksi pientä matoa, on potaskaa. Jos lieron katkaisee, tulee takapäästä vain kuollut lihanpalanen.
Etupäässä sijaitsevat kastemadon ”aivot” eli hermosolujen keskittymä sekä ”sydän” eli viisi supistuvaa ja verta pumppaavaa suonta. Koska nämä elimet puuttuvat takapäästä, on regeneraatio mahdoton.
Etupää sen sijaan voi selvitä, jos katkaisu on tehty lisääntymiselimet sisältävän klitellumin jälkeen. Klitellum eli satula on lieron muuta ruumiista paksumpi osa, joka löytyy ainoastaan aikuisilta yksilöiltä. Jos tämä osa on mukana, voi liero kasvattaa uuden takapään. Mutta vaikka kaikki elintärkeä olisi tallella, niin varmasti ei etupääkään selviä hengissä.
Myytti on todennäköisesti peräisin siitä, että tietyt laakamadot kykenevät huikeaan regeneraatioon, jossa pienestäkin eläimen palasesta voi kehittyä kokonainen uusi yksilö. Kastemadot eivät kuitenkaan eläinkunnassa kuulu laakamatojen pääjaksoon, eivätkä ole niille sen läheisempää sukua kuin me ihmisetkään.
10. Onnenkeksit tulevat Kiinasta
Kuva: Pablo Jimeno | Pixabay
Kiinalaisessa ravintolassa saa jälkkäriksi onnenkeksin. Onnenkeksi on pieni ja rapsakka leivonnainen, jonka sisältä paljastuu sanonnan sisältävä paperilappunen. Tähän asti ollaan ihan totuudenmukaisessa tarinassa. Kunhan syömässä ollaan jossain muualla kuin Kiinassa. Kiinalaiseen ravintolaan liittyvä onnenkeksi on tuntematon Kiinassa, eikä keksi ole sieltä lähtöisin.
Onnenkeksit ovat todennäköisesti lähtöisin Japanista, josta ne levisivät Yhdysvaltojen länsirannikolle 1900-luvun alussa. Keksien arvellaan tulleen Amerikan mantereelle japanilaisten siirtolaisten mukana. Nämä siirtolaiset perustivat länsirannikon suuriin kaupunkeihin, Los Angelesiin ja San Franciscoon, ravintoloita, mutta tarjoilivat niissä enemmänkin kiinalaisen keittiön antimia. Sen uskottiin uppoavan amerikkalaisiin paremmin. Siinä samalla pidettiin kuitenkin omasta kulttuurista onnenkeksit. Hiljalleen myös maahan tulleet kiinalaiset ravintolayrittäjät omaksuivat japanilaisten perinteen.
Kun Yhdysvaltojen japanilaistaustaiset ihmiset eristettiin toisen maailmansodan aikana, leimattiin onnenkeksit kokonaan kiinalaisiksi. Osaltaan siksi, että moni japanilainen ravintola joutui sulkemaan ovensa, ja toisaalta siksi, että mistään japanilaisesta ei sopinut pitää.
Sodan jälkeen onnenkeksien taustasta ruvettiin käymään kilpailua, kun sekä amerikanjapanilaiset että amerikankiinalaiset omivat keksejä itselleen. Vuonna 1983 asiasta mentiin ihan oikeuteen asti. Tuomari totesi, että nykyaikaiset onnenkeksit kehitettiin vuosisadan alussa San Franciscossa, mutta kieltäytyi määrittämästä niille alkuperäistä kansallisuutta.
Lue ensimmäinen osa: Sushi ei ole raakaa kalaa: 10 tuttua ”faktaa”, jotka eivät pidä paikkaansa – osa 1
Lue myös: